Taidoggaan näyttelykurssi 1/5

Nopeat tiistaikuulumiset vielä tähän iltaan. Aamulla nukuttiin hyvin yhdeksään asti ja käytiin vielä lenkillä sekä heittelemässä keppejä ennen kuin otin suunnaksi Hervannan Shellin kahvion erään harkkatyöhaastattelun merkeissä. Haastattelun, nopean koulussa käymisen ja kauppareissun jälkeen palasin kotiin voidakseni lähteä Lunan kanssa taas ulos. Tätä tää on: arkea. :)

Illalla ruokailun jälkeen, noin puoli seiskalta, käännettiin auton nokka talon parkkipaikalta kohti Kangasalaa. Suunnattiin siis mein toiselle näyttelykurssille, tosin järjestäjä oli nyt ihan eri kuin viimeksi. Eka kurssi oli Koirakoutsin Ylöjärvellä ja nyt järjestäjä tosiaan oli tuoreehko yrittäjä Koirapalvelu Taidogas Kangasalla. Perimmäinen syy ilmoittautumiseen on Lunan ei nyt suoranainen arkuus vieraita kohtaan, vaan se ettei se oikein tykkää siitä että vieraat sitä koskettelevat. Luna menee siis uteliaana haistelemaan ihmisten lahkeita, kun ne eivät välitä siitä, mutta siirtyy taaemmas heti kun toinen ottaa kontaktia ja kiinnostuu tutustumaan siihen. Tottakai sheltin ominaisuuksiin kuuluu tietty varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta erityisesti näyttelyitä ajatellen olisi paljon mukavampaa että koskettelu olisi edes asenteella "ok" kuin "hyi, haluan pois". Ekalla näyttelykurssilla parannusta oli havaittavissa jo kolmen kurssikerran aikana ja nyt onkin odotukset hieman korkeammalla, sillä tällä kurssilla on peräti viisi harjoituskertaa. Tää on hyvää treeniä myös ajatellen esimerkiksi ensimmäistä virallista näyttelyämme, eli Tampere KV:tä, toukokuun ekana viikonloppuna, sillä kurssi loppuu juuri ennen sitä eikä siis tule pitkää taukoa tähän väliin toisin kuin nyt on tullut. Edellisistä mätsäreistä on tosiaan jo 2,5 kk ja tosta ekasta äyttelykurssistakin noin 2 kk.

Ekan kerran jälkeen ei ainakaan yhtään harmita tää toiselle näyttelykurssille ilmoittautuminen, sillä tän yhden kerran perusteella kurssisisältö on jonkin verran eri ja täydentää varmasti mein tietoa/osaamista, jota saatiin sieltä ekalta kurssilta. Tällä ekalla kerralla keskityttiin paljon seisomisharjoitteluun, jota ei tehty ekalla kurssilla ollenkaan. Vetäjä kävi myös kaikki koirat vuorollaan läpi: katsoi hampaat, käsitteli kokonaan läpi jne. Oon ihan superylpeä tosta mein tytöstä <3. Jotain on tehty oikein, sillä Luna otti koko ajan aika rennosti eikä lähtenyt muiden riehumiseen eikä haukkumiseen mukaan, vaikka ympärillä oli erinäköisiä ja -kokoisia koiria. Se itse taisi olla jopa porukan pienin. Se myös keskittyi tekemiseen hyvin, mikä korreloi varmasti myös sen kanssa, että oli hyviä nameja mukana ;) Ainut vähän kireä hetki oli tuo pöydälle nostaminen, silloin ei namit kelvanneet, mutta ihan siedettävästi se antoi mm. kurkata hampaitaan siitä huolimatta. Ihana Luna.

Oli muka niin rankkaa, että melkein loppuilta onkin sit oltu unten mailla...

Ois kiva kuulla muiden kokemuksia: miten koirat suhtautuu tuollaisissa "treenitilanteissa", onko ollu positiivisia vai negatiivisia tuntemuksia? Niin ja mikäli ootte käyneet näyttelyissä, niin miten ensimmäinen kerta meni?

ps. Korvat alkaa näyttää aika hyvältä. Toisessa ei oo painoa kuin ihan murunen, jos enää sitäkään, mutta pysyy siitä huolimatta pääosan päivästä tosi nätisti. Toisessa nyt painoa on hiukan enemmän, mutta ei läheskään sitä määrää kuin loppusyksyllä ja pysyy ihan hyvin eli byebye lautasantennit! :)