Huhhuh ja hellurei. Nyt on kolmosetkin korkattu maanantain kisoissa TamSKilla. Tuomarina kaikilla radoilla oli Minna Räsänen. Tarjolla oli 2x agi + 1x hypäri, mutta totesin, että otetaan nyt kolmen kuukauden tauon ja luokkavaihdoksen myötä ihan sellainen pehmeä lasku kahden agiradan muodossa. Ja agiradat, koska puomi ja A-este on Dinan lemppareita. Vähän tää pohditutti etukäteen, että mitenköhän kaikki taas sujuu, varsinkin kun päivälenkillä ennen kisoihin lähtöä Dina näytti kaikki apinanmerkkinsä... Sekä mun että Lunan tais meinata hermo mennä tuohon kakaraan hetkittäin. Siksi se ehkä onkin niin paras - ei taida aikuistua kunnolla koskaan :D Ei vaan, osaa se fiksustikin olla, yllättävänkin usein.
Radat oli tosi kivoja ja juostavia, mikä sopi oikein hyvin meille. Ensimmäiseltä hyvä HYL (video yllä) ja jälkimmäiseltä huonompi HYL (video alla). Ensimmäinen sujui kaikinpuolin ja tuntui tosi hyvältä, paitsi että menin sitten unohtamaan toiseksi viimeiselle hypylle takaakierron, joten unohduksen vuoksi ohjasin hypyn väärinpäin... Täysin oma kämmi siis. Jälkeenpäin videostreamista tuota omaa suoritusta kellottelin, ja oltaisiin varmaan voitettu ja saatu ensimmäinen agisertikin (hui!), jos ois omat ajatukset pysyneet kasassa loppuun asti. Muuten rata tuntui tosi hyvältä, mulle ei tullu yhtään liian kiire, eikä tullut huidottua ja heiluttua mitään turhia, kaikki vain sujui, sillai hiukan itsellään. :) Mutta tätähän tää on, pienten osien keräilyä. Eiköhän sitä joskus saa pakan kasaan, että kun sujuu, niin muistaa silti ohjata, tai ainakin keskittyä, myös ihan loppuun asti. Eikä se nyt harmita. Päivän tavoite oli hyvä fiilis ekoilta kolmosten radoilta, ja erityisesti tuon ekan radan myötä kyllä vahvistui fiilis, että kyllä me tällaisista Dinan kanssa jo selvitään. Että kyllä me ihan oikeassa paikassa ollaan. Kolmosissa.
Toisella radalla kusi taas hiukan kaikki. Oli tuolla hyvä pätkä keinulta puomille, mutta ennen ja jälkeen sen hajoili vähän se ja tuo. Hirveästi oikeasti on kaikki kiinni omasta päästä. Jäi lähdöstä asti vähän sellanen kiireenfiilis ja se oli siinä sitten. Ei Dinakaan ihan niin täpöillä ollut mukana tekemässä kuin ekalla radalla, mutta taitaa peilata vaan sitä omaa kiirettä ja sen myötä tullutta säätämistä, sähläämistä ja hätiköintiä. Ekalla radalla fiilis oli omassa päässäkin sellainen tyyni ja luottavainen, tässä ei. Täytyy vielä vähän pohtia miten sitä saisi jatkossa sen oikeen fiiliksen ja vireen itsellekin, koska toi Dina reagoi taas niin äärettömän herkästi just siihen omaan oloon. No ens kerralla tosiaan sitten paremmin, ainakin toinen rata. Seuraava kerta lienee joskus huhtikuussa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kilpailut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kilpailut. Näytä kaikki tekstit
17.3.2017
13.12.2016
Tuore kolmosluokkalainen
Sunnuntaina suunnattiin Lietoon TSAUn kisoihin kahdelle agiradalle. Pitkään mietin mille radoille neljästä vaihtoehdosta ilmoitan, mutta pohdinta päättyi ilmeisen oikein. Radat olivat järjestyksessä CBAD, joista C rata oli Viitasen hyppyrata. Sen
tiesin jättäväni mieluimmin väliin, mutta sitten jäi vielä päätettäväksi
ilmoitanko kahdelle vai kolmelle radalle, ja jos kolmelle, niin
haluanko kahdelle Luomalan radalle (B ja D) vai myös Viitasen radalle.
Loppujen lopuksi päädyin A:lle ja B:lle. Aikataulullisestikin radat menivät ihan mukavasti, kun väliin jäi suunnilleen tunnin verran huiliaikaa.
Ensimmäisenä meillä oli siis Henri Luomalan rata. Alla tästä video. Alussa vähän pelkäsin, että Dina näkee pelkän puomin ja suuntaa sinne, mutta hyvinhän se tuli ja meni nätisti putkeen. Kasihypyn jälkeinen valssi taisi olla vähän myöhässä, mutta Dina oli kiltti ja tuli silti ohjaukseen ja sain sen vielä ihan järkevällä linjalla siitä putkeen. Putken jälkeen tilanteen rauhoitus ja Dinalle tilaa hakea kepit. Helppo lähestyminen, niin eipä sitä nyt tollaisessa kohtaa olisikaan kannattanut kämmätä. Aan jälkeiselle hypylle radan toinen, tuttu ja turvallinen, pyöritys, sillä nyt ei ollut sellainen olo, että lähdettäisiin vaan kokeilemaan mitään ns. kisa-uutta, mikä ei ehkä kuitenkaan toimi. Siitä vielä hypyn kautta keinulle, joka olikin radan toiseksi viimeisenä. Hiukan siinä rajoilla olisiko siitä tullut vitonen, mitä vähän pelkäsin, kun tuomari oli selän takana enkä siinä nähnyt nousiko käsi. Jäähkälenkin jälkeen tulostaululla näkyi kuitenkin nolla, ja vieläpä luokan nopein, vaikkei tuo nyt meilläkään mitään vauhti-ilottelua millään lailla ollut :D Kyllä vähän olisi harmittanut, jos tuosta keinulta olisi käsi noussut... Onneksi nyt näin. Tästä meille toinen LUVA kakkosista. Eli ihan niinkuin ennen lähtöä suunnittelinkin, ekalta radalta nolla, niin toisen ei ole niin väliä miten menee, ja pääsee ajoissa lähteämään kotiinkin, kun C- ja A-ratojen palkintojenjako oli A-radan jälkeen ja B-radan vasta sen ja D:n jälkeen...
Paitsi, että... Saatiin se nolla sitten siltä Viitasen Annen A-radaltakin :D Huppista keikkaa. Mä todellakin löysin sen Kuplani tuolla TSAUlla. Ehkä vähän sitäkin, ettei ollut ketään tuttuja juttuseurana, niin sai olla ihan ittensä kanssa. Oltiin myös ensimmäisenä lähtövuorossa, ja vähän meinasi mennä pakka sekaisin, kun tuli vielä rataantutustumisen jälkeen ylimääräistä odottelua C- ja B-ratojen palkintojenjaon muodossa. Sain kumminkin ajatukset kasattua nopeasti ykköspallilla pyörähtämisen jälkeen rataa kerraten ja Dinaa liikutellen. Vihdoin vuoron koittaessa lähdettiin radalle ihan hyvällä fiiliksellä. Tästä taas video alla. Kuvakulma on vähän hassu, mutta parempi sekin kuin ei mitään :) ei sitä kauheasti viitsi alkaa vaatia, kun ihan vieraalta ihmiseltä lähtee kysymään, että ehtisikö kuvata meidän suorituksen... Tän radan alkua mä mietin, että mitä teen. Mieli ois tehny kävellä pituudelle asti ja sitten vasta sieltä antaa Dinalle lähtökäsky, mutta en ollu läheskään varma ottaako se renkaan siitä matkalta, niin tein nyt noin, ja sitten jäin vielä odottelemaan muutaman askelen verran liian pitkäksi aikaa, jolloin olin auttamattomasti liian myöhässä ennen putkea. Voi huoh. No, tilanne pelastettu muuttamalla suunnitelmaa lennosta ja menemällä putken ja keinun eri puolta kuin piti. Keinulta putkeen, ja sitten oltiinkin taas suunnitellulla reitillä. Putken jälkeen hiukan vino hyppy ja puomi, puomilta kepeille, jossa annoin taas tilaa hakea kepit itse. Kepeiltä putkeen ja Aalle. Sen takana hyppy, putki, hyppy aikalai U:n muodossa. Siitä uudestaan Aan jälkeiselle hypylle, mistä jyrkkä käännös putkelle ja loppu näkyykin sitten taas videolla. Tää oli kiva rata, jotenkin tällaiset, jotka sujuu ja joilla pääsee juoksemaan itsekin, on ihan tosi paljon hauskempia, kuin sellaiset kääntämisvääntämisradat, joissa vain sotkeutuu omiin jalkoihinsa :D Oli aika epäuskoinen olo, kun päästiin maaliin. Nolla, 3. luva ja sitä myöden sertin kanssa kolmosiin. Ihan käsittämätöntä. Kotimatkakin meni hyvissä fiiliksissä nopeesti, vaikka lähtö nyt sitten viivästyikin, kun piti jäädä sitä toistakin palkintojenjakoa odottelemaan...
Koottuna: Hirmu hyvä päivä, edes tulomatkan pieni kiire ei haitannut. Kaikki toimi, Dina liikkui ja tehtiin hyvin yhdessä ja luotin, että se osaa. Avainsanoina OmaKupla ja Keskittyminen. Hyvä tästä tulee. Siis nollan tekemistähän pitää treenata, ja sitähän me tehtiin pari viikkoa sitten leirillä Hannan nollaratatreenissä, josta lisää myöhemmin!
Sitten ei muuta kuin kolmosiin! Joskin nyt pidetään pari kuukautta kisataukoa, hoidetaan luustokuvat vihdoin heti kun budjetti sen vain sallii ja mietitään kolmosissa starttaamista ehkä juoksujen jälkeen maalis-huhtikuussa, kun on vähän edes lyhennetty kisatauon aikana kilometrin pituista treenilistaa. Alkuvuoden tavoitteina itsenäisemmät kepit ja lisää täydennystä tuonne meidän työkalupakkiin erilaisten ohjausten osalta. Niin ja tietysti parempi kunto itselläkin, vaikka hyvältä tuntuu jo nyt esimerkiksi kesään verrattuna.
Ihan huikee lopetus meidän ensimmäiselle kisavuodelle! Ei olisi parempaa uskaltanut edes toivoa. Hyvä me!
Ensimmäisenä meillä oli siis Henri Luomalan rata. Alla tästä video. Alussa vähän pelkäsin, että Dina näkee pelkän puomin ja suuntaa sinne, mutta hyvinhän se tuli ja meni nätisti putkeen. Kasihypyn jälkeinen valssi taisi olla vähän myöhässä, mutta Dina oli kiltti ja tuli silti ohjaukseen ja sain sen vielä ihan järkevällä linjalla siitä putkeen. Putken jälkeen tilanteen rauhoitus ja Dinalle tilaa hakea kepit. Helppo lähestyminen, niin eipä sitä nyt tollaisessa kohtaa olisikaan kannattanut kämmätä. Aan jälkeiselle hypylle radan toinen, tuttu ja turvallinen, pyöritys, sillä nyt ei ollut sellainen olo, että lähdettäisiin vaan kokeilemaan mitään ns. kisa-uutta, mikä ei ehkä kuitenkaan toimi. Siitä vielä hypyn kautta keinulle, joka olikin radan toiseksi viimeisenä. Hiukan siinä rajoilla olisiko siitä tullut vitonen, mitä vähän pelkäsin, kun tuomari oli selän takana enkä siinä nähnyt nousiko käsi. Jäähkälenkin jälkeen tulostaululla näkyi kuitenkin nolla, ja vieläpä luokan nopein, vaikkei tuo nyt meilläkään mitään vauhti-ilottelua millään lailla ollut :D Kyllä vähän olisi harmittanut, jos tuosta keinulta olisi käsi noussut... Onneksi nyt näin. Tästä meille toinen LUVA kakkosista. Eli ihan niinkuin ennen lähtöä suunnittelinkin, ekalta radalta nolla, niin toisen ei ole niin väliä miten menee, ja pääsee ajoissa lähteämään kotiinkin, kun C- ja A-ratojen palkintojenjako oli A-radan jälkeen ja B-radan vasta sen ja D:n jälkeen...
Paitsi, että... Saatiin se nolla sitten siltä Viitasen Annen A-radaltakin :D Huppista keikkaa. Mä todellakin löysin sen Kuplani tuolla TSAUlla. Ehkä vähän sitäkin, ettei ollut ketään tuttuja juttuseurana, niin sai olla ihan ittensä kanssa. Oltiin myös ensimmäisenä lähtövuorossa, ja vähän meinasi mennä pakka sekaisin, kun tuli vielä rataantutustumisen jälkeen ylimääräistä odottelua C- ja B-ratojen palkintojenjaon muodossa. Sain kumminkin ajatukset kasattua nopeasti ykköspallilla pyörähtämisen jälkeen rataa kerraten ja Dinaa liikutellen. Vihdoin vuoron koittaessa lähdettiin radalle ihan hyvällä fiiliksellä. Tästä taas video alla. Kuvakulma on vähän hassu, mutta parempi sekin kuin ei mitään :) ei sitä kauheasti viitsi alkaa vaatia, kun ihan vieraalta ihmiseltä lähtee kysymään, että ehtisikö kuvata meidän suorituksen... Tän radan alkua mä mietin, että mitä teen. Mieli ois tehny kävellä pituudelle asti ja sitten vasta sieltä antaa Dinalle lähtökäsky, mutta en ollu läheskään varma ottaako se renkaan siitä matkalta, niin tein nyt noin, ja sitten jäin vielä odottelemaan muutaman askelen verran liian pitkäksi aikaa, jolloin olin auttamattomasti liian myöhässä ennen putkea. Voi huoh. No, tilanne pelastettu muuttamalla suunnitelmaa lennosta ja menemällä putken ja keinun eri puolta kuin piti. Keinulta putkeen, ja sitten oltiinkin taas suunnitellulla reitillä. Putken jälkeen hiukan vino hyppy ja puomi, puomilta kepeille, jossa annoin taas tilaa hakea kepit itse. Kepeiltä putkeen ja Aalle. Sen takana hyppy, putki, hyppy aikalai U:n muodossa. Siitä uudestaan Aan jälkeiselle hypylle, mistä jyrkkä käännös putkelle ja loppu näkyykin sitten taas videolla. Tää oli kiva rata, jotenkin tällaiset, jotka sujuu ja joilla pääsee juoksemaan itsekin, on ihan tosi paljon hauskempia, kuin sellaiset kääntämisvääntämisradat, joissa vain sotkeutuu omiin jalkoihinsa :D Oli aika epäuskoinen olo, kun päästiin maaliin. Nolla, 3. luva ja sitä myöden sertin kanssa kolmosiin. Ihan käsittämätöntä. Kotimatkakin meni hyvissä fiiliksissä nopeesti, vaikka lähtö nyt sitten viivästyikin, kun piti jäädä sitä toistakin palkintojenjakoa odottelemaan...
Koottuna: Hirmu hyvä päivä, edes tulomatkan pieni kiire ei haitannut. Kaikki toimi, Dina liikkui ja tehtiin hyvin yhdessä ja luotin, että se osaa. Avainsanoina OmaKupla ja Keskittyminen. Hyvä tästä tulee. Siis nollan tekemistähän pitää treenata, ja sitähän me tehtiin pari viikkoa sitten leirillä Hannan nollaratatreenissä, josta lisää myöhemmin!
Sitten ei muuta kuin kolmosiin! Joskin nyt pidetään pari kuukautta kisataukoa, hoidetaan luustokuvat vihdoin heti kun budjetti sen vain sallii ja mietitään kolmosissa starttaamista ehkä juoksujen jälkeen maalis-huhtikuussa, kun on vähän edes lyhennetty kisatauon aikana kilometrin pituista treenilistaa. Alkuvuoden tavoitteina itsenäisemmät kepit ja lisää täydennystä tuonne meidän työkalupakkiin erilaisten ohjausten osalta. Niin ja tietysti parempi kunto itselläkin, vaikka hyvältä tuntuu jo nyt esimerkiksi kesään verrattuna.
Ihan huikee lopetus meidän ensimmäiselle kisavuodelle! Ei olisi parempaa uskaltanut edes toivoa. Hyvä me!
22.11.2016
Voihan syksyn kakkoset! x5
Startattiin Dinan kanssa ensimmäistä kertaa kakkosissa syyskuussa, eli noin kuukausi luokkanousun jälkeen. Tuohon väliinhän mahtui vaikka ja mitä, muun muassa ensimmäinen TT-leiri. Nyt onkin sitten muutama kakkosten kisa ja monta hylättyä suoritusta takana sekä ensimmäinen LUVAkin kerättynä. Kakkosten LUVA saatiin 4.11. Tamskin kisoista. Tässä nyt järjestyksessä kuitenkin kaikista tähän astisista starteista jotakin, alkaen sieltä syyskuusta:
TamSK 13.9.2016, 2x agirata (Minna Räsänen)
Vähän meinasi jännittää, olihan nää nyt tavallaan taas uudet kisat :D Tässä kohtaa itelle oli vielä myös todella epäselvää, miten kepit tulisi menemään. Kuukauden kisatauon aikana oltiin tehty keppejä ja Dina oli päässyt myös hierottavaksi. Jumejakin löytyi, muttei nyt mitään valtavaa. Treeneissähän kepit olivat etupalkalla sujuneet koko ajan lähes poikkeuksetta, joten kauheita johtopäätöksiä pelkistä treeneistä ei päässyt vetämään.
Noin muuten oon vähän jo unohtanut nää kisat. Tässä nyt kuitenkin videot. A-radalta 5vp ja 2. sija, B-radalta HYL. B-rata meni plörinäksi lähdöstä alkaen kun Dina tapojensa vastaisesti varasti ja lähdettiin vähän lentävästi. Alusta loppuun asti melkoista säätöä. MR sanoi ekan radan palkintoja ojentaessaankin, että taidettiin B-radalla olla vähän muissa maailmoissa, ei ollu mein juttu yhtään...
TaKut 18.9.2016, agirata & hyppyrata (Henri Luomala)
A-radalla oli vaikeuksia taas lähdöstä asti. Riemu oli lähtövuorossa heti Dinan jälkeen, ja koska itselle tuli aamulla kiire, niin ei oltu ehditty yhdessä edes lenkittää neitejä, niin meinasi Dinan huomio kiinnittyä pelkkään Riemuun. Istumaan asti en sitä tossa tilanteessa saanut mitenkään, mutta mun mukaan se sentään huomasi lähteä, kun ehti mua edes vilkaisemaan.... Se siitä. Että semmoset kisat... Katsokaa taas itse :D ja pahoittelut etä toinen video on kyljellään. Tuloksena kummaltakin radalta HYL. B-radalla uusittiin keinu kun Dina tuli sen suorastaan lentäen, ja siitä sitte suoraan maaliin. Oishan sen loppuunkin saanu jatkaa kai kun ei mitään pilliinvihellystä kuulunut, mutta tuo nyt oli ratkaisu tuossa kohtaa ja mielestäni ihan oikea sillä hetkellä.
TamSK 18.10.2016, agirata & hyppyrata (Anne Viitanen)
Tiedättekö ne radat, joista voi todellakin sanoa, että hyvät hylätyt? Nämä molemmat radat olivat juuri niitä. Kummallakin radalla hylky johtui siitä, että en malttanut sitä viimeistä yhtä tai kahta askelta ottaa Dinan kanssa vielä siellä keppien lopussa. Huoh. Se on niin sitä välillä. Noin muuten ihan huippua. Dina liikkui, kepit löytyi, kontaktit sujui, lähti kivasti kaikkiin ohjauksiin, kepeillä tosiaan jopa liian hyvin :D Ja mä ehdin ohjauksiin, jotka olin suunnitellutkin, juoksemaan joutui näillä radoilla ihan tosissaan, mutta varsinaisesti kiire ei tainnut tulla missään kohtaa. Ei huono. Jos pitää hylättyjä tehdä, niin tällaisia lisää. Ja eikä siinä, kakkosissa kisaaminen tällä kokemuksella on oikeinkin kivaa. Treenataan ja opitaan jokaisista kisoista vielä vaikka kuinka, että ei tässä nyt mikään sellainen kiire luokkanousulla ole. Topteamin puolesta asetin nousutavoitteen lopputalveen 2017, että nautitaan nyt näistä kakkosten pienistä luokista ja pykälää ykkösiä haastavammista radoista. Tää on kivaa!
TamSK 4.11.2016, hyppyrata (Tomas Berglund) & agirata (Mika Moilanen)
Ehkä vaikein (hyppy)rata tähän asti ja lähdöstä asti huono rata. Mä mietin jo ennen starttia, etten yhtään tiedä millä päällä Dina on, ja silleen oikein meni arvelut, ettei se ihan täysillä keskittynyt. Videota ei tästä nyt sattuneista syistä ole, mutta jo heti ensimmäisen hypyn jälkeen Dina juoksi jostain aivan käsittämättömästä syystä mun selän taakse ja hyppäsi kakkoshypyn väärin päin. Siitä HYL. Loppuratakin oli jotain todella mielenkiintoista. Ei ollut TB tehnyt meille sopivaa rataa. Kepit kuitenkin onnistui, enkä itsekään nyt tällä kerralla mokannut niitä lähtemällä liian aikaisin pois Dinan läheltä.
Agiradalle taas sain Dinan keskittymään paremmin, lämpätessäkin tiesi taas paremmin mitä se tänään vaatii. Jätettiin lelun kanssa riehuttaminen vähemmälle ja keskityttiin namien avulla paremmin venyttelyyn ja muihin pieniin juttuihin siinä parin meitä edeltävän suorituksen aikana. Lopputuloksena LUVA ja mun suupielet korvissa seuraavat pari tuntia - ainakin. Ihan huikee fiilis. Todellakin tehtiin samaa rataa, pari videollakin näkyvää hiukan epävarmaa kohtaa, mutta loppujen lopuksi kiltti koira tuli mun ohjauksiin kuitenkin, eikä imenyt väärään päähän putkea tai hiukan pitkällä kaarteella väärälle hypylle. Ihan huikeeta! Vieläkin tuota videota katsoessa tulee ihan hirmu hyvä mieli. Tuli nolla ja tuli radan ainut (voitto)nolla, jotenkin se tuntuu vielä pikkuisen paremmalta. Kiitokset kavereille, jotka huimiin suorituksiinne mahdutitte ne pienet vitosen arvoiset virheet, lupaan kyllä tehdä vastapalveluksen joku kerta :D Ja hei, Dina liikkuu! Etenemäkin paras ikinä tähän asti, jopa vajaa 200m pitkällä radalla. Huippua!
Tamsk 20.11.2016, hyppyrata & agirata A (Minna Räsänen), agirata B (Sari Mikkilä)
Ratajärjestys oli C, B, A ja hyppyradalla aloitettiin. Tuomarina MR. Olin edeltävänä maanantaina ollut huonojen rauta-arvojeni vuoksi rautainfuusiossa, eli sain rautaa suonensisäisesti, kun noista suun kautta otettavista ei oikein hyötyä tuntunut olevan. Tuopa nosti keskiviikkoiltana kuumeen, jonka vuoksi olin torstain ihan petipotilaana. Perjantaina alkoi taas elämä voittaa ja kahden kuumeettoman päivän jälkeen päädyin siihen, että mentiin sunnuntaina kisaamaan. Ihan 100% kunnossa en ehkä vielä ollut, mutta lähestulkoon kuitenkin. Kaikesta huolimatta hypäriltä HYL, mutta tosi hyvä sellainen, ilman omaa ihan tyhmää mokaa, eli tuon hypyn uusintaa, oltaisiin selvitty yhdellä vitosella ylimääräisine kiertelyineen. Dina oli tylsästä viikosta huolimatta kiltti, toisin kuin vähän pelkäsin neljännen päivän kisojen ekan radan perusteella. Ekana C-radan video. Kaikkien kolmen kuvauksesta, ja juttuseurasta, kiitos Tainalle.
Toisena B-radan video, jossa tuomarina toimi Sari Mikkilä. Rata oli kiva ja alun löysän ohjauksen tuloksena vitonen, mutta muuten tosi hyvä rata. Nopeekin vielä! Tuloksissa nopeus oli 4,2 m/s, mutta ilman tuota parin sekunnin kaartelua nopeus olisi ollut jopa yli 4,4 m/s. Ihan käsittämätön, ainakin kun vertaa, että elokuussa etenemät oli reilua 3 m/s.... On tässä syksyn aikana jotain tehty oikein :D
Viimeisenä sitten Räsäsen tuomaroima agirata, joka, noh... Katsokaa itse :D Dina vähän väsähti ja keinu ei napostellut, mitä ennen jäi pyörimään putken suullekin. Mut noi kepit! Miten se hakee sinne, niiin pätevä! Mutta siis HYL, ja vähän plääh-fiilis tuon lopun takia. Eipä sillä, varmaan mein ekat kolmen radan (siis yli kahden) kisat että eipä ihme. Ei oo niin hyvä kisakunto että jaksais asenteella vetää vielä kolme rataa. Ihan poikki on neiti ollut kahden radan kisojen jälkeenkin. Täällä oli vielä aikataulut niin, ettei kahden viimeisen radan välissä ehtinyt edes huilaamaan melkein yhtään, pidempi lepotauko olisi ehkä sopinut Dinalle. Pitänee vissiin nousta kolmosiin, joissa osallistujia on sen verran enemmän, että taukoja tulee väkisinkin :D
Siinähän ne sitten melkeinpä tältä vuodelta. Pienestä ne on kiinni aina välillä, mutta hylätyistäkin melkein kaikki on niin hyviä hylättyjä, ettei edes harmita. Ja kakkosissa on hyvä treenata tätä kisaamista, ei tässä mikään ihan mahdoton kiire kolmosiin ole, kun ei vielä kuitenkaan siellä pärjätä :D Ja koko ajan on kuitenkin kehitystä havaittavissa, se on tärkeintä, eikö? :)
Pienen pieni mahdollisuus on, että joulukuun puolivälissä voisi vielä suunnata Lietoon kisaamaan, mutta katsotaan nyt ainakin tuo toinen TopTeam-leiri ennen päätöstä. Tuo leiri on ensi viikonloppuna, ja sitä jo kovasti odotellaan
TamSK 13.9.2016, 2x agirata (Minna Räsänen)
Vähän meinasi jännittää, olihan nää nyt tavallaan taas uudet kisat :D Tässä kohtaa itelle oli vielä myös todella epäselvää, miten kepit tulisi menemään. Kuukauden kisatauon aikana oltiin tehty keppejä ja Dina oli päässyt myös hierottavaksi. Jumejakin löytyi, muttei nyt mitään valtavaa. Treeneissähän kepit olivat etupalkalla sujuneet koko ajan lähes poikkeuksetta, joten kauheita johtopäätöksiä pelkistä treeneistä ei päässyt vetämään.
Noin muuten oon vähän jo unohtanut nää kisat. Tässä nyt kuitenkin videot. A-radalta 5vp ja 2. sija, B-radalta HYL. B-rata meni plörinäksi lähdöstä alkaen kun Dina tapojensa vastaisesti varasti ja lähdettiin vähän lentävästi. Alusta loppuun asti melkoista säätöä. MR sanoi ekan radan palkintoja ojentaessaankin, että taidettiin B-radalla olla vähän muissa maailmoissa, ei ollu mein juttu yhtään...
TaKut 18.9.2016, agirata & hyppyrata (Henri Luomala)
A-radalla oli vaikeuksia taas lähdöstä asti. Riemu oli lähtövuorossa heti Dinan jälkeen, ja koska itselle tuli aamulla kiire, niin ei oltu ehditty yhdessä edes lenkittää neitejä, niin meinasi Dinan huomio kiinnittyä pelkkään Riemuun. Istumaan asti en sitä tossa tilanteessa saanut mitenkään, mutta mun mukaan se sentään huomasi lähteä, kun ehti mua edes vilkaisemaan.... Se siitä. Että semmoset kisat... Katsokaa taas itse :D ja pahoittelut etä toinen video on kyljellään. Tuloksena kummaltakin radalta HYL. B-radalla uusittiin keinu kun Dina tuli sen suorastaan lentäen, ja siitä sitte suoraan maaliin. Oishan sen loppuunkin saanu jatkaa kai kun ei mitään pilliinvihellystä kuulunut, mutta tuo nyt oli ratkaisu tuossa kohtaa ja mielestäni ihan oikea sillä hetkellä.
TamSK 18.10.2016, agirata & hyppyrata (Anne Viitanen)
Tiedättekö ne radat, joista voi todellakin sanoa, että hyvät hylätyt? Nämä molemmat radat olivat juuri niitä. Kummallakin radalla hylky johtui siitä, että en malttanut sitä viimeistä yhtä tai kahta askelta ottaa Dinan kanssa vielä siellä keppien lopussa. Huoh. Se on niin sitä välillä. Noin muuten ihan huippua. Dina liikkui, kepit löytyi, kontaktit sujui, lähti kivasti kaikkiin ohjauksiin, kepeillä tosiaan jopa liian hyvin :D Ja mä ehdin ohjauksiin, jotka olin suunnitellutkin, juoksemaan joutui näillä radoilla ihan tosissaan, mutta varsinaisesti kiire ei tainnut tulla missään kohtaa. Ei huono. Jos pitää hylättyjä tehdä, niin tällaisia lisää. Ja eikä siinä, kakkosissa kisaaminen tällä kokemuksella on oikeinkin kivaa. Treenataan ja opitaan jokaisista kisoista vielä vaikka kuinka, että ei tässä nyt mikään sellainen kiire luokkanousulla ole. Topteamin puolesta asetin nousutavoitteen lopputalveen 2017, että nautitaan nyt näistä kakkosten pienistä luokista ja pykälää ykkösiä haastavammista radoista. Tää on kivaa!
TamSK 4.11.2016, hyppyrata (Tomas Berglund) & agirata (Mika Moilanen)
Ehkä vaikein (hyppy)rata tähän asti ja lähdöstä asti huono rata. Mä mietin jo ennen starttia, etten yhtään tiedä millä päällä Dina on, ja silleen oikein meni arvelut, ettei se ihan täysillä keskittynyt. Videota ei tästä nyt sattuneista syistä ole, mutta jo heti ensimmäisen hypyn jälkeen Dina juoksi jostain aivan käsittämättömästä syystä mun selän taakse ja hyppäsi kakkoshypyn väärin päin. Siitä HYL. Loppuratakin oli jotain todella mielenkiintoista. Ei ollut TB tehnyt meille sopivaa rataa. Kepit kuitenkin onnistui, enkä itsekään nyt tällä kerralla mokannut niitä lähtemällä liian aikaisin pois Dinan läheltä.
Agiradalle taas sain Dinan keskittymään paremmin, lämpätessäkin tiesi taas paremmin mitä se tänään vaatii. Jätettiin lelun kanssa riehuttaminen vähemmälle ja keskityttiin namien avulla paremmin venyttelyyn ja muihin pieniin juttuihin siinä parin meitä edeltävän suorituksen aikana. Lopputuloksena LUVA ja mun suupielet korvissa seuraavat pari tuntia - ainakin. Ihan huikee fiilis. Todellakin tehtiin samaa rataa, pari videollakin näkyvää hiukan epävarmaa kohtaa, mutta loppujen lopuksi kiltti koira tuli mun ohjauksiin kuitenkin, eikä imenyt väärään päähän putkea tai hiukan pitkällä kaarteella väärälle hypylle. Ihan huikeeta! Vieläkin tuota videota katsoessa tulee ihan hirmu hyvä mieli. Tuli nolla ja tuli radan ainut (voitto)nolla, jotenkin se tuntuu vielä pikkuisen paremmalta. Kiitokset kavereille, jotka huimiin suorituksiinne mahdutitte ne pienet vitosen arvoiset virheet, lupaan kyllä tehdä vastapalveluksen joku kerta :D Ja hei, Dina liikkuu! Etenemäkin paras ikinä tähän asti, jopa vajaa 200m pitkällä radalla. Huippua!
Tamsk 20.11.2016, hyppyrata & agirata A (Minna Räsänen), agirata B (Sari Mikkilä)
Ratajärjestys oli C, B, A ja hyppyradalla aloitettiin. Tuomarina MR. Olin edeltävänä maanantaina ollut huonojen rauta-arvojeni vuoksi rautainfuusiossa, eli sain rautaa suonensisäisesti, kun noista suun kautta otettavista ei oikein hyötyä tuntunut olevan. Tuopa nosti keskiviikkoiltana kuumeen, jonka vuoksi olin torstain ihan petipotilaana. Perjantaina alkoi taas elämä voittaa ja kahden kuumeettoman päivän jälkeen päädyin siihen, että mentiin sunnuntaina kisaamaan. Ihan 100% kunnossa en ehkä vielä ollut, mutta lähestulkoon kuitenkin. Kaikesta huolimatta hypäriltä HYL, mutta tosi hyvä sellainen, ilman omaa ihan tyhmää mokaa, eli tuon hypyn uusintaa, oltaisiin selvitty yhdellä vitosella ylimääräisine kiertelyineen. Dina oli tylsästä viikosta huolimatta kiltti, toisin kuin vähän pelkäsin neljännen päivän kisojen ekan radan perusteella. Ekana C-radan video. Kaikkien kolmen kuvauksesta, ja juttuseurasta, kiitos Tainalle.
Toisena B-radan video, jossa tuomarina toimi Sari Mikkilä. Rata oli kiva ja alun löysän ohjauksen tuloksena vitonen, mutta muuten tosi hyvä rata. Nopeekin vielä! Tuloksissa nopeus oli 4,2 m/s, mutta ilman tuota parin sekunnin kaartelua nopeus olisi ollut jopa yli 4,4 m/s. Ihan käsittämätön, ainakin kun vertaa, että elokuussa etenemät oli reilua 3 m/s.... On tässä syksyn aikana jotain tehty oikein :D
Viimeisenä sitten Räsäsen tuomaroima agirata, joka, noh... Katsokaa itse :D Dina vähän väsähti ja keinu ei napostellut, mitä ennen jäi pyörimään putken suullekin. Mut noi kepit! Miten se hakee sinne, niiin pätevä! Mutta siis HYL, ja vähän plääh-fiilis tuon lopun takia. Eipä sillä, varmaan mein ekat kolmen radan (siis yli kahden) kisat että eipä ihme. Ei oo niin hyvä kisakunto että jaksais asenteella vetää vielä kolme rataa. Ihan poikki on neiti ollut kahden radan kisojen jälkeenkin. Täällä oli vielä aikataulut niin, ettei kahden viimeisen radan välissä ehtinyt edes huilaamaan melkein yhtään, pidempi lepotauko olisi ehkä sopinut Dinalle. Pitänee vissiin nousta kolmosiin, joissa osallistujia on sen verran enemmän, että taukoja tulee väkisinkin :D
Siinähän ne sitten melkeinpä tältä vuodelta. Pienestä ne on kiinni aina välillä, mutta hylätyistäkin melkein kaikki on niin hyviä hylättyjä, ettei edes harmita. Ja kakkosissa on hyvä treenata tätä kisaamista, ei tässä mikään ihan mahdoton kiire kolmosiin ole, kun ei vielä kuitenkaan siellä pärjätä :D Ja koko ajan on kuitenkin kehitystä havaittavissa, se on tärkeintä, eikö? :)
Pienen pieni mahdollisuus on, että joulukuun puolivälissä voisi vielä suunnata Lietoon kisaamaan, mutta katsotaan nyt ainakin tuo toinen TopTeam-leiri ennen päätöstä. Tuo leiri on ensi viikonloppuna, ja sitä jo kovasti odotellaan
15.8.2016
Märkä SERTi!
Lauantaina lähdettiin Takkujen kisoihin vain katsomaan miten tekeminen sateessa märällä radalla ulkona sujuu. Ei kauheesti ollut tavoitteita, eikä mielikään sateen vuoksi ollut kovin korkealla. Meinasi jopa tulla vähän kiirekin, kun en nyt taas ihan ole tottunut noihin kahdeksan aamuherätyksiin... Ykkösissä olemisessa on kyllä se vika, että radat on aina ensimmäiseksi aamulla. Raumalla olleisiin agipitseihinkin taidettiin herätä jo puoli seitsemältä, vaikkei matkaa kisapaikalle ollut kuin puolisen tuntia.
Sadetta tosiaan oli luvattu ja satoihan Hervannassa... Ilmoittautumisen jälkeen majoituin Dinan kanssa autoon odottelemaan, josko se sade siitä pikkuisen hellittäisi ennen kuin on pakko lähteä lämppälenkille. Hellittihän se vähäsen, juuri sopivasti. Kerittiin tekemään vielä melkein 20 minuutin reipas lämmittely ennen rataantutustumista. Oltiin viidentenä eli luokan viimeisenä vuorossa, joten ehdin nopeasti kipaisemaan Dinan kanssa lämmittelyesteillä. Otin pari hyppyä ja kokeilin keppejä. Voi hyvänen aika sentään, ei niistä tullut taas mitään.... Ei niin yhtään mitään. Vähän kyllä meinasi taas epäusko iskeä lähestyvän oman kisasuorituksen suhteen. Suoritus alla videolla. Kiitokset kuvailusta Miralle!
Mua vähän naurattaa, että se ykkösten viimeinen LUVA tuli tällaisella suorituksella. "Otettiin vähän varman päälle." Vähän. Tai tuo keppihomma tuli ihan suunnittelematta fiilispohjalta. Eikä olla kyllä koskaan treeneissäkään tehty tuolla tyylillä. Olin mä vähän ihmeissäni, kuten videolta näkyy, niin pari askelta keppien jälkeen olin ihan ulalla keppien virheettömyydestä, enkä tiennyt minne piti jatkaa :D Myös alussa renkaan jälkeen meinasin olla hieman hukassa, mutta en nyt ehkä ihan yhtä pahasti, kuin keppien jälkeen. Sanoinko jo, etten ole aamuihmisiä? :D
Lopputuloksissa oltiin yli seitsemän sekuntia ihanneaikaa nopeampia etenemällä 3,54 m/s, mutta silti, vaikka Dina tekikin aika hyvin töitä, jäi siitä se kivoin puuttumaan, mitä se nyt treeneissä on aika hyvin väläytellyt. Radan jälkeen ei oikein edes hengästyttänyt, vähän tuli jopa olo että oltiinpa hitaita... Kaikesta pienestä huolimatta olo onnistuneen radan jälkeen oli kyllä aika mainio. Ja fiilis vain parani, kun kävin varmistamassa Miralta että se varmaan oli nolla eikä tuomarin käsi noussut missään kohdassa. Aika huikeeta suorastaan. Silloin kerran se kolmas LUVA oli sen reilun puolen sekunnin päässä ja sen jälkeen koko kesä on tahittu noiden keppien kanssa, joten tää oli kyllä huikeeta. Tän radan jälkeen lähdettiinkin kisalahjakortin kanssa kotiin, koska kakkosten B-rataa olisi joutunut odottelemaan ainakin pari tuntia ja siinä kohtaa oltaisiin molemmat oltu jo ihan kylmissämme tuossa säässä.
Taisin fiilistellä asiaa vähän koko päivän, en tiedä menikö Aleksinkin hermo muhun jo jossain kohtaa, kun en osannut lopettaa :D Mulla oli vähän sellainen salainen tavoite, että ollaan kakkosissa ennen kuin Topteam-kausi alkaa nyt kuun viimeisen viikonlopun leirillä, ja se nyt ainakin tuli tehtyä! Huikeeta, jälleen kerran. Nyt leiriin saakka treenaillaan kevyesti vaan ja koitetaan saada Dinan selän jumeja helpottamaan. Kakkoset korkataan varmaan syyskuun alussa, joko Porissa, Nokialla tai Raumalla. Katsotaan nyt missä ollaan milloinkin.
Olihan se nyt hienoa olla luokkansa ykkönen ja saada vieläpä se LUVA ja SERT! Kerätään niitä ruusukkeita sitten agikentiltä, jos ei näyttelyistä irtoa... :D Siitä puheenollen, näyttelyissä ei nyt tosiaan sitten toukokuun olla oltu, eikä ennen talvea mennäkään, sillä Dina on taas vaihteeksi pudottanut kaiken pohjavillansa. Lauantain sadesäässäkin meinasi ihan vilu tulla, kun vähän pysähdyttiin ja autossa kääräisin märän pikkukoiran fleecepeiton sisään.
On se Dina huikee!
Ps. Tiistaina oltiin Tamskin kisoissa, sieltä tuloksena 2. sija kymmenellä virhepisteellä, kun yhtä toista lukuunottamatta vajaa kymmenen osallistujaa keräsi vain HYLkyjä. Alla vielä tiistain video. Siitä nyt ei sen kummempaa sanottavaa ole, joten eipä jaaritella tämän pidempään tällä kertaa.
Pps. Pientä tilastotietoa: Meidän agiura ykkösluokassa sisälsi 8 eri kisat, joissa yhteensä 14 starttia. Näissä kisoissa 5 hylättyä suoritusta, ja siis 9 tulosta, joista 6 kertaa sijoituttiin. Ekasta ykkösluoka startista vikaan LUVAan 3 kuukautta ja 3 vkoa. Ihan uteliaisuudesta, mites muilla? Minkä aikaa ootte viihtyneet ykkösluokassa? :)
Sadetta tosiaan oli luvattu ja satoihan Hervannassa... Ilmoittautumisen jälkeen majoituin Dinan kanssa autoon odottelemaan, josko se sade siitä pikkuisen hellittäisi ennen kuin on pakko lähteä lämppälenkille. Hellittihän se vähäsen, juuri sopivasti. Kerittiin tekemään vielä melkein 20 minuutin reipas lämmittely ennen rataantutustumista. Oltiin viidentenä eli luokan viimeisenä vuorossa, joten ehdin nopeasti kipaisemaan Dinan kanssa lämmittelyesteillä. Otin pari hyppyä ja kokeilin keppejä. Voi hyvänen aika sentään, ei niistä tullut taas mitään.... Ei niin yhtään mitään. Vähän kyllä meinasi taas epäusko iskeä lähestyvän oman kisasuorituksen suhteen. Suoritus alla videolla. Kiitokset kuvailusta Miralle!
Mua vähän naurattaa, että se ykkösten viimeinen LUVA tuli tällaisella suorituksella. "Otettiin vähän varman päälle." Vähän. Tai tuo keppihomma tuli ihan suunnittelematta fiilispohjalta. Eikä olla kyllä koskaan treeneissäkään tehty tuolla tyylillä. Olin mä vähän ihmeissäni, kuten videolta näkyy, niin pari askelta keppien jälkeen olin ihan ulalla keppien virheettömyydestä, enkä tiennyt minne piti jatkaa :D Myös alussa renkaan jälkeen meinasin olla hieman hukassa, mutta en nyt ehkä ihan yhtä pahasti, kuin keppien jälkeen. Sanoinko jo, etten ole aamuihmisiä? :D
Lopputuloksissa oltiin yli seitsemän sekuntia ihanneaikaa nopeampia etenemällä 3,54 m/s, mutta silti, vaikka Dina tekikin aika hyvin töitä, jäi siitä se kivoin puuttumaan, mitä se nyt treeneissä on aika hyvin väläytellyt. Radan jälkeen ei oikein edes hengästyttänyt, vähän tuli jopa olo että oltiinpa hitaita... Kaikesta pienestä huolimatta olo onnistuneen radan jälkeen oli kyllä aika mainio. Ja fiilis vain parani, kun kävin varmistamassa Miralta että se varmaan oli nolla eikä tuomarin käsi noussut missään kohdassa. Aika huikeeta suorastaan. Silloin kerran se kolmas LUVA oli sen reilun puolen sekunnin päässä ja sen jälkeen koko kesä on tahittu noiden keppien kanssa, joten tää oli kyllä huikeeta. Tän radan jälkeen lähdettiinkin kisalahjakortin kanssa kotiin, koska kakkosten B-rataa olisi joutunut odottelemaan ainakin pari tuntia ja siinä kohtaa oltaisiin molemmat oltu jo ihan kylmissämme tuossa säässä.
Taisin fiilistellä asiaa vähän koko päivän, en tiedä menikö Aleksinkin hermo muhun jo jossain kohtaa, kun en osannut lopettaa :D Mulla oli vähän sellainen salainen tavoite, että ollaan kakkosissa ennen kuin Topteam-kausi alkaa nyt kuun viimeisen viikonlopun leirillä, ja se nyt ainakin tuli tehtyä! Huikeeta, jälleen kerran. Nyt leiriin saakka treenaillaan kevyesti vaan ja koitetaan saada Dinan selän jumeja helpottamaan. Kakkoset korkataan varmaan syyskuun alussa, joko Porissa, Nokialla tai Raumalla. Katsotaan nyt missä ollaan milloinkin.
Olihan se nyt hienoa olla luokkansa ykkönen ja saada vieläpä se LUVA ja SERT! Kerätään niitä ruusukkeita sitten agikentiltä, jos ei näyttelyistä irtoa... :D Siitä puheenollen, näyttelyissä ei nyt tosiaan sitten toukokuun olla oltu, eikä ennen talvea mennäkään, sillä Dina on taas vaihteeksi pudottanut kaiken pohjavillansa. Lauantain sadesäässäkin meinasi ihan vilu tulla, kun vähän pysähdyttiin ja autossa kääräisin märän pikkukoiran fleecepeiton sisään.
On se Dina huikee!
Ps. Tiistaina oltiin Tamskin kisoissa, sieltä tuloksena 2. sija kymmenellä virhepisteellä, kun yhtä toista lukuunottamatta vajaa kymmenen osallistujaa keräsi vain HYLkyjä. Alla vielä tiistain video. Siitä nyt ei sen kummempaa sanottavaa ole, joten eipä jaaritella tämän pidempään tällä kertaa.
Pps. Pientä tilastotietoa: Meidän agiura ykkösluokassa sisälsi 8 eri kisat, joissa yhteensä 14 starttia. Näissä kisoissa 5 hylättyä suoritusta, ja siis 9 tulosta, joista 6 kertaa sijoituttiin. Ekasta ykkösluoka startista vikaan LUVAan 3 kuukautta ja 3 vkoa. Ihan uteliaisuudesta, mites muilla? Minkä aikaa ootte viihtyneet ykkösluokassa? :)
1.8.2016
Kesän perinteisiä agikisoja + kisojen keppijumi
Käytin nyt sitten fiilistelemässä parit kesän isommat ja perinteisiksi muodostuneet kisat. Heinäkuun alussa oli Agirotu, joka järjestettiin tänä vuonna Ylöjärvellä Teivon raviradalla, sekä kuun loppupuolella Agipitsi, joka puolestaan järjestetään vuosittain Raumalla perinteisten Pitsiviikkojen yhteydessä.
Agirotuun osallistuttiin vain perjantaina, sillä viikonlopuksi oli muuta menoa. Perjantaina osallistumisessa oli myös se hyvä puoli, että osallistujamäärä per luokka oli vain noin puolet lauantain ja sunnuntain määristä. Pitkäksi meinasi venähtää kyllä perjantaikin, ja kahden radan jälkeen olin ihan tyytyväinen, että pääsin tihkusateesta lähtemään kotiin. Päivän ensimmäinen ratakin oli noin vartin myöhässä, kun taas b-rata taisi alkaa reilun tunnin arvioitua myöhemmin. Sääli niitä, jotka jäivät vielä hypärillekin. Myös pohja oli aika mielenkiintoinen. Pahimpia hevosten kavioiden aiheuttamia monttuja ratahenkilöt koittivat täyttää hiekalla, mutta ei se kyllä kokonaisuutta paljoa parantanut. Paikkauksista huolimatta sai olla tarkka omasta etenemisestään tietyissä kohdissa, jotta nilkat säilyivät ehjinä. Dinan puolesta en monttujen suhteen ollut huolissani, sillä se on hetkittäin esittänyt sellaisia apinan ominaisuuksia, ettei kyllä ihan hevillä mene nurin :D Sen puoleen taas huonompi oli pieni vesisade, joka kasteli nurmikon ja tassut, mikä sitten aiheutti ainakin yhdessä putkessa hieman liukastelua.
Kävimme tekemässä kaksi agilityrataa, joista kummastakaan ei niin kauheasti mainittavaa ole :D Kummaltakin radalta jäi kyllä ihan kiva fiilis, sillä pitkistä odotteluista ja ekasta sadekelistä huolimatta Dina oli aika kivalla asenteella liikkeellä, ei nyt ihan parhaimmalla, mutta ihan reippaasti kuitenkin. Keppejä lukuunottamatta. Videot alla. A-radalla puomin takana olevan hypyn ohitus menee kyllä täysin mun piikkiin. Kepeiltä kuitenkin sitten HYL, koska ei hinkkaamisesta ollut enää mitään hyötyä. Ei se tehnyt, ei oikein edes yrittänyt, niin totesin, että ihan sama. Mennään nyt vauhdilla maaliin, eikä jumiteta siinä, menee vaan molempien päivä pilalle. Loppurata olikin taas ihan ok. B-radalla samat sävelet. Mun valssi oli aivan liian myöhässä ennen Aata, muuten aika kiva, mutta ne kepit. Huoh. Sieltäkin siis HYL kepeiltä, koska ihan turha hinkata. Loppurata taas ihan ok. HYLlyistä huolimatta lähdettiin ihan hyvillä mielin kuitenkin kotiin.
Agipitsissä juostiin puolestaan kolme rataa lauantaina. Muuten taas ihan pätevää menoa ja odotteluista sekä aikaisesta aamusta huolimatta Neiti heräsi aina ratojen alkaessa, mutta ne kepit... Agirodusta tuttu jumitus jatkui. Ei ehkä ihan niin pahana, sillä saatiin sentään tuloksia aikaiseksi, mutta koska Agipitsiin lähettiin sillä ajatuksella, että hyvä fiilis & puhtaat kepit ois tavoitteena, niin vähän jopa harmitti kun puolilta päiviltä otettiin suunta takaisin kotiin kolmen radan jälkeen. Onneksi paikalta sai sentään ostettua lohdutus-vohvelin vadelmahillolla ja kermavaahdolla :D Videot alla.
Ensimmäisellä agiradalla (B) puomin ohitus taas ohjaajan piikkiin. Kepeillä tuomari oli kiltti kun ei antanut enempää virheitä, kun Dinan pujottelu kosahti jo heti alussa. Keppien ties kuinka monista uusinnoista huolimatta huolimatta siis 10 vp ja älyttömästi yliaikaa, mutta eipä sillä tossa kohtaa kauheesti merkitystä. Ihan jees, että sai nyt edes lopulta ne ehjät kepit tehtyä, vaikka siihen aika monta toistoa sitte tarvittiinkin.
Toinen agirata (C) oli yleisilmeeltään päivän paras. Keppeihin se kosahti taas ja huonosti ohjasin keinulle, mutta mitä pienistä. Kaksi ekaa putkeenlähetystä meni sellaisilla "kokeillaan nyt vaikkei ne varmaan toimikaan"-ohjauksilla, mutta hyvinhän ne onnistui, koska Neiti oli vauhdissa. Olin jopa ihan ylpeä tosta harmaasta radan jälkeen :D Kattokaa nyt tota vauhtia lähdöstä kepeille ja kepeiltä keinulle. Itelle ainakin saa hymyn korviin :D Keinulle hidastin hiukan liikaa, koska tuomarin puhuttelussa oli puhe, että on vissiin aika kevyt keinu kun on tullu läpijuoksuja niin paljon siinä makseilla ennen minejä. Ei sais ottaa varman päälle kun sit alkaa Dinaakin epäilyttää. Virheitä tuli enemmän kuin tarpeeksi, mutta vissiin tulos tästäkin.
Hypäristä (D) ei nyt kokonaista videota olekaan, mutta siellä fiilis oli taas ihan hyvä. Paitsi radalla oli pussi, jota ei ole talven jälkeen tehty. Eihän Dina sinne mennyt. Lopputuloksena kolme kieltoa ja HYL, jonka jälkeen tuomari, joka oli muuten aika mukava, nosti pussin suuta ihan pikkuisen niin saatiin Dinakin sieltä läpi. Lopuuradalla tökkäsi taas niihin kuuluisiin keppeihin.
Tiesipäs taas kisapäivien jälkeen, mitä löytyy seuraavien viikkojen treenilistalta: kepit ja pussi. Ja ohjaaja vois opetella ohjaamaan kunnolla esteille asti ja valssailemaan monta metriä aiemmin. Tällasia pieniä juttuja...
Loppuun vielä vähän puhetta tuosta keppiongelmasta: tsekataan keskiviikkona onko Dina jumissa ja kertaillaan tässä vähän miten nuo pitikään tehdä. Se tasan tarkkaan etupalkalla tietää kuinka kepit tehdään, eli väittäisin ongelman olevan joko asenteessa/motivaatiossa (kisoissa ei etupalkkaa) tai sitten siinä, että kepit on eri paikoissa eri värisiä, tai jotain vastaavaa. Muiden keppeihin ei pystytä vaikuttamaan, niin haetaan nyt sitten asenne kohdalleen sinne kepeille ja palkkaillaan treeneissäkin kauempana kepeistä, eikä aina heti niiden jälkeen. Kuten eräässä keskustelussakin tuli puheeksi, ei siihen "primääripalkkaan" eli tässä tapauksessa namikuppiin saisi missään kohtaa jäädä liiaksi kiinni. Tottakai sillä välillä on aikansa ja paikkansa, mutta treeninkin pitää muuttua ja kehittyä koko ajan. Vielä yksi video loppuun tämän päiväisistä keppikertailuista. Video on pätkimätön, eli esillä kolme peräkkäistä toistoa. Mikä ongelma, missä...? Videolla näkyvien toistojen jälkeen tehtiin vielä muutamia kertoja osana pientä rataa ja sanotaanko että noin 70-80% meni niinkin ihan puhtaasti. Voi Dina....
Ehkä tääkin tästä. Lisää fiilistä vaan niin saadaan toi motivaatiopulakin selvitettyä. Hieno tyyppi se on, mutta ärsyttävä tällainen takapakki noiden keppien kanssa. Häiritsee vähän tuota kisaamista :D Mutta onhan tässä aikaa opetella, mikäs kiire taas minnekään on...
Agirotuun osallistuttiin vain perjantaina, sillä viikonlopuksi oli muuta menoa. Perjantaina osallistumisessa oli myös se hyvä puoli, että osallistujamäärä per luokka oli vain noin puolet lauantain ja sunnuntain määristä. Pitkäksi meinasi venähtää kyllä perjantaikin, ja kahden radan jälkeen olin ihan tyytyväinen, että pääsin tihkusateesta lähtemään kotiin. Päivän ensimmäinen ratakin oli noin vartin myöhässä, kun taas b-rata taisi alkaa reilun tunnin arvioitua myöhemmin. Sääli niitä, jotka jäivät vielä hypärillekin. Myös pohja oli aika mielenkiintoinen. Pahimpia hevosten kavioiden aiheuttamia monttuja ratahenkilöt koittivat täyttää hiekalla, mutta ei se kyllä kokonaisuutta paljoa parantanut. Paikkauksista huolimatta sai olla tarkka omasta etenemisestään tietyissä kohdissa, jotta nilkat säilyivät ehjinä. Dinan puolesta en monttujen suhteen ollut huolissani, sillä se on hetkittäin esittänyt sellaisia apinan ominaisuuksia, ettei kyllä ihan hevillä mene nurin :D Sen puoleen taas huonompi oli pieni vesisade, joka kasteli nurmikon ja tassut, mikä sitten aiheutti ainakin yhdessä putkessa hieman liukastelua.
Kävimme tekemässä kaksi agilityrataa, joista kummastakaan ei niin kauheasti mainittavaa ole :D Kummaltakin radalta jäi kyllä ihan kiva fiilis, sillä pitkistä odotteluista ja ekasta sadekelistä huolimatta Dina oli aika kivalla asenteella liikkeellä, ei nyt ihan parhaimmalla, mutta ihan reippaasti kuitenkin. Keppejä lukuunottamatta. Videot alla. A-radalla puomin takana olevan hypyn ohitus menee kyllä täysin mun piikkiin. Kepeiltä kuitenkin sitten HYL, koska ei hinkkaamisesta ollut enää mitään hyötyä. Ei se tehnyt, ei oikein edes yrittänyt, niin totesin, että ihan sama. Mennään nyt vauhdilla maaliin, eikä jumiteta siinä, menee vaan molempien päivä pilalle. Loppurata olikin taas ihan ok. B-radalla samat sävelet. Mun valssi oli aivan liian myöhässä ennen Aata, muuten aika kiva, mutta ne kepit. Huoh. Sieltäkin siis HYL kepeiltä, koska ihan turha hinkata. Loppurata taas ihan ok. HYLlyistä huolimatta lähdettiin ihan hyvillä mielin kuitenkin kotiin.
Agipitsissä juostiin puolestaan kolme rataa lauantaina. Muuten taas ihan pätevää menoa ja odotteluista sekä aikaisesta aamusta huolimatta Neiti heräsi aina ratojen alkaessa, mutta ne kepit... Agirodusta tuttu jumitus jatkui. Ei ehkä ihan niin pahana, sillä saatiin sentään tuloksia aikaiseksi, mutta koska Agipitsiin lähettiin sillä ajatuksella, että hyvä fiilis & puhtaat kepit ois tavoitteena, niin vähän jopa harmitti kun puolilta päiviltä otettiin suunta takaisin kotiin kolmen radan jälkeen. Onneksi paikalta sai sentään ostettua lohdutus-vohvelin vadelmahillolla ja kermavaahdolla :D Videot alla.
Ensimmäisellä agiradalla (B) puomin ohitus taas ohjaajan piikkiin. Kepeillä tuomari oli kiltti kun ei antanut enempää virheitä, kun Dinan pujottelu kosahti jo heti alussa. Keppien ties kuinka monista uusinnoista huolimatta huolimatta siis 10 vp ja älyttömästi yliaikaa, mutta eipä sillä tossa kohtaa kauheesti merkitystä. Ihan jees, että sai nyt edes lopulta ne ehjät kepit tehtyä, vaikka siihen aika monta toistoa sitte tarvittiinkin.
Toinen agirata (C) oli yleisilmeeltään päivän paras. Keppeihin se kosahti taas ja huonosti ohjasin keinulle, mutta mitä pienistä. Kaksi ekaa putkeenlähetystä meni sellaisilla "kokeillaan nyt vaikkei ne varmaan toimikaan"-ohjauksilla, mutta hyvinhän ne onnistui, koska Neiti oli vauhdissa. Olin jopa ihan ylpeä tosta harmaasta radan jälkeen :D Kattokaa nyt tota vauhtia lähdöstä kepeille ja kepeiltä keinulle. Itelle ainakin saa hymyn korviin :D Keinulle hidastin hiukan liikaa, koska tuomarin puhuttelussa oli puhe, että on vissiin aika kevyt keinu kun on tullu läpijuoksuja niin paljon siinä makseilla ennen minejä. Ei sais ottaa varman päälle kun sit alkaa Dinaakin epäilyttää. Virheitä tuli enemmän kuin tarpeeksi, mutta vissiin tulos tästäkin.
Hypäristä (D) ei nyt kokonaista videota olekaan, mutta siellä fiilis oli taas ihan hyvä. Paitsi radalla oli pussi, jota ei ole talven jälkeen tehty. Eihän Dina sinne mennyt. Lopputuloksena kolme kieltoa ja HYL, jonka jälkeen tuomari, joka oli muuten aika mukava, nosti pussin suuta ihan pikkuisen niin saatiin Dinakin sieltä läpi. Lopuuradalla tökkäsi taas niihin kuuluisiin keppeihin.
Tiesipäs taas kisapäivien jälkeen, mitä löytyy seuraavien viikkojen treenilistalta: kepit ja pussi. Ja ohjaaja vois opetella ohjaamaan kunnolla esteille asti ja valssailemaan monta metriä aiemmin. Tällasia pieniä juttuja...
Loppuun vielä vähän puhetta tuosta keppiongelmasta: tsekataan keskiviikkona onko Dina jumissa ja kertaillaan tässä vähän miten nuo pitikään tehdä. Se tasan tarkkaan etupalkalla tietää kuinka kepit tehdään, eli väittäisin ongelman olevan joko asenteessa/motivaatiossa (kisoissa ei etupalkkaa) tai sitten siinä, että kepit on eri paikoissa eri värisiä, tai jotain vastaavaa. Muiden keppeihin ei pystytä vaikuttamaan, niin haetaan nyt sitten asenne kohdalleen sinne kepeille ja palkkaillaan treeneissäkin kauempana kepeistä, eikä aina heti niiden jälkeen. Kuten eräässä keskustelussakin tuli puheeksi, ei siihen "primääripalkkaan" eli tässä tapauksessa namikuppiin saisi missään kohtaa jäädä liiaksi kiinni. Tottakai sillä välillä on aikansa ja paikkansa, mutta treeninkin pitää muuttua ja kehittyä koko ajan. Vielä yksi video loppuun tämän päiväisistä keppikertailuista. Video on pätkimätön, eli esillä kolme peräkkäistä toistoa. Mikä ongelma, missä...? Videolla näkyvien toistojen jälkeen tehtiin vielä muutamia kertoja osana pientä rataa ja sanotaanko että noin 70-80% meni niinkin ihan puhtaasti. Voi Dina....
Ehkä tääkin tästä. Lisää fiilistä vaan niin saadaan toi motivaatiopulakin selvitettyä. Hieno tyyppi se on, mutta ärsyttävä tällainen takapakki noiden keppien kanssa. Häiritsee vähän tuota kisaamista :D Mutta onhan tässä aikaa opetella, mikäs kiire taas minnekään on...
16.7.2016
Kukkaiskoira-äänestys!
Dina osallistuu Kukkaiskoira 2016 -kilpailuun, joka järjestetään osana Tampereen Kukkaisviikkoja heinäkuun lopussa. Linkistä www.tamsk.com/kukkaiskoira-aanestys/ pääsee äänestämään mein karvakorvaa. Mikäli päästään kuuden parhaan joukkoon, niin keskiviikkona tavataan Keskustorilla klo 10-14. Saa tulla moikkaamaan :) Keskiviikon koko ohjelma löytyy osoitteesta www.kukkaisviikot.fi/ohjelma2016/keskiviikko-27-7/
Dina kiittää äänistä!
EDIT 1.8.2016. Ei päästy valitettavasti finaaliin asti, mutta itse muuten osallistuin Kukkaisviikoille useampana päivänä ja oli oikein mukava tapahtuma :)
EDIT 1.8.2016. Ei päästy valitettavasti finaaliin asti, mutta itse muuten osallistuin Kukkaisviikoille useampana päivänä ja oli oikein mukava tapahtuma :)
6.7.2016
Luna-agilitya + kisakuulumisia
Edellisistä Luna-agilityn kuulumisista on tovi, joten päivitellään niitäkin taas vuorostaan. Ihan ihmeitä ei ole tapahtunut edelliskerran jälkeen. Keppejä ollaan jatkettu hyvin epäaktiivisesti, joten ne ovat edelleen aika alkuvaiheissaan. Puomille ja Aalle on haettu lisää varmuutta, ja sitä alkaa nyt sen verran löytyä, että esteille ei tarvitse kovasti enää houkutella, vaan ne alkaa löytyä jo ihan itsenäisestikin. Keinua puolestaan ollaan paukuteltu ihan urakalla ja varsinainen kammo sitä kohtaan alkaa olla väistynyt. Luna on saanut itse paukuttaa sitä niin, että astuu keinun pään päälle, joka on muutaman sentin ilmassa. Tässäkin aloitettiin ihan milleistä, nyt menee jo 5-10 cm korkeudeltakin ihan mukavasti ilman hätkähdyksiä. Lisäksi olen myös itse paukuttanut keinua isommalla liikkeellä, ja sitä myöten myös kovemmalla äänellä, samaan aikaan palkannut Lunaa siitä, että se on ihan rauhallisesti siinä mun ja keinun vieressä. Luna on myös namin perässä uskaltautunut jo kaikilla neljällä tassulla astumaan keinun päälle, mutta puoliväliä ei olla vielä ylitetty eli liikettä ei vielä ole otettu mukaan. Ollaankin siinä vaiheessa jo hiljalleen, että pitäisi jatkossa keinutreenejä varten muistaa varata tietty kenttä, jossa on alaslaskettava keinu, jotta tuon liiketreenin pystyisi aloittamaan helposta eikä suoraan täyskorkeasta keinusta. Alla videot Aalta ja keinulta. Ja voin tosiaan sanoa, että ihan saavutus jo tämä, että Lunan saa rennosti tulemaan esteen (keinun) lähelle ja sen päälle, vaikkei suoritus ihan kokonainen tosiaan vielä olekaan. Paljon on tehty, mutta paljon on edessäkin. Pienin askelin vaan :)
Lisäksi juhannuksena käytiin epistelemässä Liedossa TSAUlla. Lunakin pääsi ensimmäisiin kisoihinsa putki-hyppyradalle. Koska mä vähän epäilin tuota Lunan toimimista vieraassa paikassa, ilmoitin sen tarkoituksella tuolle tosi helpolle radalle. Jälkeenpäin ajatellen olisin Lunankin kanssa voinut hyvin mennä myös mölliradalle, jossa ei ollut keppejä, keinua eikä rengasta, sillä ei se välittänyt vieraasta ympäristöstä, äänistä, alustasta eikä esteistä, vaan toimi ihan normaalin lunamaisesti. Ihan positiivisia yllätyksiä siis :D Palkinnoille ei putkiradalta kuitenkaan päästy, sillä vaikka Luna toimi hyvin, niin mä unohdin liian helpolla radalla sen ainoan valssin, jonka sinne suunnittelin ja sitä myöden Luna kääntyi putkessa ympäri, ja piti tehdä se uudelleen. Hups.
Samoissa epiksissa mölliradalla ja avoimella hypärillä Dina oli oikein pätevä. Mölliradalla mä mokasin taas yhden putkeenlähetyksen, kun taas avoin hypäri meni todella mukavasti. Aika ei kuitenkaan riittänyt, sillä samalla radalla oli koirakoita, jotka olivat tutustumassa epiksissä seuraavan viikonlopun MM-karsintapaikkaan. Vähän epäreilua ;)
Perjantaina mennään kuitenkinjahtaamaan sitä viimeistä ykkösten LUVAa ja SERTiä pitämään hauskaa ja tutustumaan nurmikkoon alustana. Saa nyt nähdä, mua vähän epäilyttää toi uusi alusta, mutta toisaalta eipä siellä ainakaan koirannamien hajuja pitäisi olla. Katsotaan.... Saa tulla tosiaan tsemppaamaan tai ainakin moikkaamaan perjantaina. Meidän A-rata alkaa 1-kentällä klo 15 ja B-rata samassa paikassa klo 16.55. Me ollaan Dinan kanssa vuorossa miniluokkien loppupuolella, eli varmaan noin 15.15-15.20 ja 17.10-17.20. Oman vuoron jälkeen ehditään katella muiden kisafiilistä ja menoa vielä tovin, ennen kuin saadaan kyyti kotiin. Toivotaan ettei sada, niin ei ois niin liukasta juoksennella siellä nurtsilla, itse kullakin.
Onkos joku lukijoista tulossa kisaamaan tai turisteilemaan agirotuun perjantaina tai viikonloppuna?
Lisäksi juhannuksena käytiin epistelemässä Liedossa TSAUlla. Lunakin pääsi ensimmäisiin kisoihinsa putki-hyppyradalle. Koska mä vähän epäilin tuota Lunan toimimista vieraassa paikassa, ilmoitin sen tarkoituksella tuolle tosi helpolle radalle. Jälkeenpäin ajatellen olisin Lunankin kanssa voinut hyvin mennä myös mölliradalle, jossa ei ollut keppejä, keinua eikä rengasta, sillä ei se välittänyt vieraasta ympäristöstä, äänistä, alustasta eikä esteistä, vaan toimi ihan normaalin lunamaisesti. Ihan positiivisia yllätyksiä siis :D Palkinnoille ei putkiradalta kuitenkaan päästy, sillä vaikka Luna toimi hyvin, niin mä unohdin liian helpolla radalla sen ainoan valssin, jonka sinne suunnittelin ja sitä myöden Luna kääntyi putkessa ympäri, ja piti tehdä se uudelleen. Hups.
Samoissa epiksissa mölliradalla ja avoimella hypärillä Dina oli oikein pätevä. Mölliradalla mä mokasin taas yhden putkeenlähetyksen, kun taas avoin hypäri meni todella mukavasti. Aika ei kuitenkaan riittänyt, sillä samalla radalla oli koirakoita, jotka olivat tutustumassa epiksissä seuraavan viikonlopun MM-karsintapaikkaan. Vähän epäreilua ;)
Perjantaina mennään kuitenkin
Onkos joku lukijoista tulossa kisaamaan tai turisteilemaan agirotuun perjantaina tai viikonloppuna?
1.6.2016
Yksi hyvä, yksi huono
Oltiin sunnuntaina taas Dinan kanssa kisoissa. Tällä kertaa Ylökkillä Ylöjärvellä kahden radan verran. Hypärikin olisi vielä ollut mahdollisena, mutta en ollut sille ilmoittautunut, koska ensimmäinen LUVA tuli justiinsa hypäriltä, eikä sellaiselle siis ole tarvetta. Eikä kyllä Dinakaan vielä pysty kolmea rataa tekemään samana päivänä, ainakaan kunnon fiiliksellä. Tuomarina oli Johanna Wüthrich ja radat oli aika kivoja ja selkeitä, ehkäpä miellyttävimmät ykkösten radat tähän asti. Juoksutkin loppui just sopivasti ennen kisoja. Postauksen kuvista suurensuuret kiitokset Sirpa Saarelle, ja videosta Aleksille, joka viitsi lähteä mukaan.
Ekalla radalla kaikki meni aika nappiin ja saatiin puhdas suoritus. Dina ei ollut oikein tahmea, mutta ei se kyllä kaikkein pirteimmilläänkään ollut. Hävittiin ajassa useempi sekunti todella pikkuiselle kleinspitzille, joten ei todellakaan kaahailtu :D Suoritus oli kuitenkin kuusi sekuntia alle ihanneajan, joten A-radalta saldona nolla ja sitä myöden myös toinen LUVA kolmannella sijalla. Aika huippua! Alla videota radasta.
Toisella radalla alku oli ensimmäistä parempi, ja vauhtiakin oli enemmän, mutta neljän esteen jälkeen homma pysähtyi. Kirjaimellisesti siis. Dina jäi tuijottelemaan kentän avoimessa päädyssä seisovaa Aleksia. Äh. Eihän tosta kaiketi ois tullut kuin 5vp ja tietty aikaa kulunut, mutta jotenkin omat pasmat meni sekaisin siinä toisen huomion kalastelussa, että se siitä radasta sitten. Maaliin päästiin mut ei kovin tyylikkäästi. Ja kepitkin tais lopulta jäädä kesken, kun ei vaan toiminut enää, sieltä se HYLkin sitten tuli, mitä ennen oli siis virhe siitä pysähtymisestä ja sen jälkeen ennen keppejä vielä hypyn ohituksesta. Videokin alkaa vasta pysähtelykohdasta, joten se jää nyt näkemättä. Olisi edes hyvä alku ehtinyt tallentua, ni voisin edes harkita sen nettiin lataamista... Mutta vinkkinä ja note to self: tutut jonnekin yleisömassan joukkoon, ei yksin näkyvälle paikalle seisomaan!
Ens tiistaina suunnataankin sitten yhdelle radalle Raumalle. Saa nähdä ollaanko sen jälkeen kakkosissa vai, jatketaanko vielä viidennet kisat ykkösissä ennen juhannusta. Onhan tää aika huimaa :D
Ekalla radalla kaikki meni aika nappiin ja saatiin puhdas suoritus. Dina ei ollut oikein tahmea, mutta ei se kyllä kaikkein pirteimmilläänkään ollut. Hävittiin ajassa useempi sekunti todella pikkuiselle kleinspitzille, joten ei todellakaan kaahailtu :D Suoritus oli kuitenkin kuusi sekuntia alle ihanneajan, joten A-radalta saldona nolla ja sitä myöden myös toinen LUVA kolmannella sijalla. Aika huippua! Alla videota radasta.
Toisella radalla alku oli ensimmäistä parempi, ja vauhtiakin oli enemmän, mutta neljän esteen jälkeen homma pysähtyi. Kirjaimellisesti siis. Dina jäi tuijottelemaan kentän avoimessa päädyssä seisovaa Aleksia. Äh. Eihän tosta kaiketi ois tullut kuin 5vp ja tietty aikaa kulunut, mutta jotenkin omat pasmat meni sekaisin siinä toisen huomion kalastelussa, että se siitä radasta sitten. Maaliin päästiin mut ei kovin tyylikkäästi. Ja kepitkin tais lopulta jäädä kesken, kun ei vaan toiminut enää, sieltä se HYLkin sitten tuli, mitä ennen oli siis virhe siitä pysähtymisestä ja sen jälkeen ennen keppejä vielä hypyn ohituksesta. Videokin alkaa vasta pysähtelykohdasta, joten se jää nyt näkemättä. Olisi edes hyvä alku ehtinyt tallentua, ni voisin edes harkita sen nettiin lataamista... Mutta vinkkinä ja note to self: tutut jonnekin yleisömassan joukkoon, ei yksin näkyvälle paikalle seisomaan!
Ens tiistaina suunnataankin sitten yhdelle radalle Raumalle. Saa nähdä ollaanko sen jälkeen kakkosissa vai, jatketaanko vielä viidennet kisat ykkösissä ennen juhannusta. Onhan tää aika huimaa :D
15.5.2016
(Lähes) nollaratoja 9.5.2016 ja näyttelykuulumisia
Viime maanantaina oltiin toisissa agikisoissa Dinan kanssa. Pitkään arvoin ilmoitanko ollenkaan, kun juoksuja odoteltiin alkavaksi ja Lunan oli jo reilua viikkoa aiemmin alkanut, mutta onneksi ilmoitin. Juoksut alkoivat vasta tiistaina/keskiviikkona, kun kisat olivat maanantaina eli ihan täydellisesti.
Agilityradalla, joka oli ensimmäiseksi, kaikki sujui, mutta Dina oli vähän tahmea. Sitä mä ehkä eniten pelkäsinkin, sillä takana oli rankka mätsäri+näyttelyviikonloppu Eurassa ja sääkin oli pidempään jo ollut tosi lämmin. Ratavirheitä kuitenkin nolla, mutta sitten yliaikaa tuli 0,61 sekuntia eli 0,61 aikavirhettä. Äh. Kyllä sitä tosiaan hetken mietti että ois pikkusen reippaammin pitäny uskaltaa ottaa esim kepit tai olla melkein kompastumatta omiin jalkoihin kahdesti... :D Niin pienestä se voi olla kiinni. A-rata videolla alla. Miralle kiitos kuvausavusta. Pienellä aikavirheellä sijoituttiin kuitenkin luokan kakkosiksi ja päästiin palkinnoille. Jee!
B-radalla, joka oli hyppyrata, ei ollut tahmeudesta tietoakaan, vaan Dina oli ihan huippu ja tosi skarppi! Heti ekasta esteestä lähtien tiesin, että nyt sujuu, jos vaan pysyn neidin mukana. Ihan mieletöntä, mikä fiilis oli radalta poistuessa, kun oltiin oikeasti tehty rataa yhdessä ja pystyi luottamaan siihen Dinan tekemiseen. Huippufiilis palkittiinkin 0 virhepisteellä ja ensimmäisellä LUVAlla! Dina puolestaan palkittiin heti radan jälkeen kunnon lelunretuutusbileillä. Oli se sen ansainnut. Video alla tallennettu Tamskin videostreamista jälkikäteen. LUVAN lisäksi päästiin taas palkinnoille, tällä kertaa oltiin luokan ensimmäisiä. Eipä sitä kahden radan kisoissa enää paljoa paremmin voi palkintopöytää putsata ;)
Jälkeenpäin miettien ei toi ekan radan olematon aikavirhekään enää harmita, sillä mikäs kiire tässä on. Ei mikään. Kerätään nyt rauhassa kilpailukokemusta. Jokasesta kerrasta kuitenkin oppii jotain. Alan hiljalleen päästä jyvälle siitä millaista virittelyä Dina kaipaa ennen rataa, jotta saa ylimääräisen tahmeuden pois, ja millä aikavälillä se pitää tehdä, ettei ehdi unohtua haistelemaan tms just ennen suoritusta. Joskin tuntuu että välillä aina löydetty vauhti löytyy koko ajan paremmin myös treeneissä, että ehkä se oikee vire sieltä alkaa helpommin tulla esiin, kun Dinakin tietää paremmin mitä on edessä. Nyt kaksien kisojen kokemuksella pystyy myös vähän jo miettimään, mitkä kohdat on niitä, mitkä pitäisi pystyä tekemään reippaasti eikä unohtua varmistelemaan. Ekoissa kisoissa ja sitä edeltävissä epiksissä keskittyi vaan siihen rataan ja että pääsisi kunnialla maaliin asti. Näissä kisoissa tosiaan, ja erityisesti ekan radan minimaalisen aikavirheen jälkeen, tuli mieleen, että niin, josko sitä nyt tehtäis täysillä eikä unohduttais miettimään kesken radan :D Jännä löytää itsestään myös ihan uusi puoli. Mun kaikki kisakokemus ikinä on ollut ala- ja yläasteen koulun yleisurheilukilpailut ja muutamat ratsastuskisat teini-ikäisenä. En muutenkaan ole ikinä ollut mitenkään kilpailuhenkinen, pikkuveli on aina ollut sitä paljon enemmän, ja itseasiassa olen aika usein antanut sen voittaa, niin ei ole tullut paha mieli häviämisestä. Niin että tosiaan jännä löytää itsensä miettimästä, että miten voitais olla vähän nopeempia, vähän parempia ja niin edelleen. Mua jopa vähän hymyilyttää tää koko touhu. Ei riittänyt pikkusormi, tää laji vei kyllä mennessään nyt aika pahasti. Kannattaa kokeilla!
Päivittelin myös Arvostelut-sivulle Dinan arvosteluja Tampereen ja Harjavallan näyttelyistä, joista molemmista NUO-EH, NUK4. Tampereelta kaikin puolin positiivinen yllätys tuo EH, kun taas Harjavallasta odotin pikkuisen enemmän, joskin oli Dina sentään ERIn saaneiden (3kpl) jälkeen paras EHn saanut. Tampereella Dina myös käyttäytyi ihan superisti, kun taas Harjavallassa ruohikon haistelu olisi kuumalla säällä kiinnostanut paljon enemmän.
Agilityradalla, joka oli ensimmäiseksi, kaikki sujui, mutta Dina oli vähän tahmea. Sitä mä ehkä eniten pelkäsinkin, sillä takana oli rankka mätsäri+näyttelyviikonloppu Eurassa ja sääkin oli pidempään jo ollut tosi lämmin. Ratavirheitä kuitenkin nolla, mutta sitten yliaikaa tuli 0,61 sekuntia eli 0,61 aikavirhettä. Äh. Kyllä sitä tosiaan hetken mietti että ois pikkusen reippaammin pitäny uskaltaa ottaa esim kepit tai olla melkein kompastumatta omiin jalkoihin kahdesti... :D Niin pienestä se voi olla kiinni. A-rata videolla alla. Miralle kiitos kuvausavusta. Pienellä aikavirheellä sijoituttiin kuitenkin luokan kakkosiksi ja päästiin palkinnoille. Jee!
 |
| Kuva Tamskin fb-sivuilta |
B-radalla, joka oli hyppyrata, ei ollut tahmeudesta tietoakaan, vaan Dina oli ihan huippu ja tosi skarppi! Heti ekasta esteestä lähtien tiesin, että nyt sujuu, jos vaan pysyn neidin mukana. Ihan mieletöntä, mikä fiilis oli radalta poistuessa, kun oltiin oikeasti tehty rataa yhdessä ja pystyi luottamaan siihen Dinan tekemiseen. Huippufiilis palkittiinkin 0 virhepisteellä ja ensimmäisellä LUVAlla! Dina puolestaan palkittiin heti radan jälkeen kunnon lelunretuutusbileillä. Oli se sen ansainnut. Video alla tallennettu Tamskin videostreamista jälkikäteen. LUVAN lisäksi päästiin taas palkinnoille, tällä kertaa oltiin luokan ensimmäisiä. Eipä sitä kahden radan kisoissa enää paljoa paremmin voi palkintopöytää putsata ;)
Jälkeenpäin miettien ei toi ekan radan olematon aikavirhekään enää harmita, sillä mikäs kiire tässä on. Ei mikään. Kerätään nyt rauhassa kilpailukokemusta. Jokasesta kerrasta kuitenkin oppii jotain. Alan hiljalleen päästä jyvälle siitä millaista virittelyä Dina kaipaa ennen rataa, jotta saa ylimääräisen tahmeuden pois, ja millä aikavälillä se pitää tehdä, ettei ehdi unohtua haistelemaan tms just ennen suoritusta. Joskin tuntuu että välillä aina löydetty vauhti löytyy koko ajan paremmin myös treeneissä, että ehkä se oikee vire sieltä alkaa helpommin tulla esiin, kun Dinakin tietää paremmin mitä on edessä. Nyt kaksien kisojen kokemuksella pystyy myös vähän jo miettimään, mitkä kohdat on niitä, mitkä pitäisi pystyä tekemään reippaasti eikä unohtua varmistelemaan. Ekoissa kisoissa ja sitä edeltävissä epiksissä keskittyi vaan siihen rataan ja että pääsisi kunnialla maaliin asti. Näissä kisoissa tosiaan, ja erityisesti ekan radan minimaalisen aikavirheen jälkeen, tuli mieleen, että niin, josko sitä nyt tehtäis täysillä eikä unohduttais miettimään kesken radan :D Jännä löytää itsestään myös ihan uusi puoli. Mun kaikki kisakokemus ikinä on ollut ala- ja yläasteen koulun yleisurheilukilpailut ja muutamat ratsastuskisat teini-ikäisenä. En muutenkaan ole ikinä ollut mitenkään kilpailuhenkinen, pikkuveli on aina ollut sitä paljon enemmän, ja itseasiassa olen aika usein antanut sen voittaa, niin ei ole tullut paha mieli häviämisestä. Niin että tosiaan jännä löytää itsensä miettimästä, että miten voitais olla vähän nopeempia, vähän parempia ja niin edelleen. Mua jopa vähän hymyilyttää tää koko touhu. Ei riittänyt pikkusormi, tää laji vei kyllä mennessään nyt aika pahasti. Kannattaa kokeilla!
 |
| Ihan kivat palkinnot x2! Näiden lisäksi saatiin vielä lahjakortitkin. Suklaakin maistui. |
Päivittelin myös Arvostelut-sivulle Dinan arvosteluja Tampereen ja Harjavallan näyttelyistä, joista molemmista NUO-EH, NUK4. Tampereelta kaikin puolin positiivinen yllätys tuo EH, kun taas Harjavallasta odotin pikkuisen enemmän, joskin oli Dina sentään ERIn saaneiden (3kpl) jälkeen paras EHn saanut. Tampereella Dina myös käyttäytyi ihan superisti, kun taas Harjavallassa ruohikon haistelu olisi kuumalla säällä kiinnostanut paljon enemmän.
 |
| Tällaista menoa kuitenkin Harjavallassa kun neidin sai lopulta liikkeelle... Kuvasta kiitokset Aleksin vanhemmille. |
23.4.2016
Virallisten korkkaus 23.4.2016
Tuomarina oli Jari Helin, ja koska oli ekat kisat, eikä ennen niitä oltu käyty mittauksissa, niin myös ensimmäisen mittauksen suoritti tämä tuomari. Dinaa ei oo missään mitattu yli 35 cm korkeaksi, joten olin aika luottavaisin mielin, mutta eka mittaus antoi sellaisen tuloksen, että mä järkytyin. Tuomarin todetessa, että tämähän menee suht selkeästi medeihin, niin rääkäisin kyllä suoraan sydämestäni "Mmitäh?!". Kaveri vieressäkin oli vähän ihmeissään. Mitattiinpa sitten vielä useemman kerran ja kyllä lopulta tulokset näytti siltä, että kilpailukirjaan kirjattiin lopulta kuitenkin Dina miniksi, mutta menee "kiertoon", eli pari mittausta pitää vielä tehdä, jotta saadaan lopullinen selvyys asiasta. En mä käsitä. Onneksi nyt sentään näin. Ei tuosta herranjestas mediä voi tulla...
Noh. A-radalle päästiin kuitenkin onnellisesti. Rataantutustumisessa vähän epäilytti, mutta hyvinhän se lopulta meni, vaikka hylätty tulikin. Yhden putken Dina päätti suorittaa väärin päin, eli siitä hylkäys. Muuten ei voi kuin hymyillä: kepit sujui heti, kontaktit toimi... :) Eikä tosiaan oltu ainoita, joilla tuo putki meni noin.
B-radalla oli mielenkiintoinen keppikulma heti radan alussa. Siinä meni kuviot sekaisin aika monella, joskin eka moka tuli meillä jo ennen keppejä. Dina päätti ties mistä syystä kiertää esteen (5 vp), vaikka oli oikeasti aika hyvällä suoralla linjalla muhun ja esteeseen nähden odottamassa lähtölupaa. Vähän se jäi mietityttämään. Keppien virhettä (5 vp), ei voi tässä kohtaa murehtia enempää, on niitä tehty täysmittaisina kuitenkin vasta niiiin vähän. Myöhemmin radalla Dina päätti sitten vielä kiertää mutkaputken ulkokautta ympäri (5 vp). Täh. Oikeesti. En tiedä mitä siinä tapahtui tai mitä ton vintiön päässä liikkui sillä hetkellä. Kaikki inhottavat kohdat kun sujui sit taas ihan hyväksytysti, vaikkei ehkä kaikkein sujuvimmin. Tää oli kaikkiaan siis vähän tahmeaa. Pitkä odottelu saattoi kanssa vähän vaikuttaa, mut ei se nyt noita tyhmiä virhepisteitä tietty itessään selitä.
Seuraavalla kerralla pistetään paremmaksi ;) Tänään oli huippu päivä, joskin aika raskas sellainen. Kivasti oli tuttuja liikkeellä. Hallilla vierähti kaikkiaan seitsemän tuntia, koska paikalle piti ensimmäistä kertaa kisaavien mennä (liian) aikaisin ja omien ratojen jälkeen jäätiin katsomaan vielä kaverin kakkosluokan radat. Lunakin oli reissussa mukana, kun tiesin, että tulee siinä Dinan lenkitysten ohessa sekin kätevästi lenkitettyä. Ja kyllähän Dinakin malttaa olla kopassa rauhallisesti odotteluaikoina kaverin kanssa, toisin kuin yksin ollessaan se vinkuu ja murtautuu koko ajan vain sieltä ulos, kun pitäisi radalle jo päästä. Juoksujen alkamisesta tai alkamattomuudesta riippuu nyt paljolti kisataanko me toukokuun aikana vai siirtyykö seuraava startti kesäkuulle. Hauskaa oli, suosittelen!
9.4.2016
Agiepikset 9.4.2016
Nää epikset tuli vähän äkkiä. Ainakin, jos ajattelee, että ennen epiksiä oltiin keppejä tehtyä täysimittaisesti onnistuneina vain muutaman kerran. Mutta nyt pitää sanoa, että vissiin pohjatyö oli tehty hyvin, sillä Dina teki kepit tuolla 1-2 luokkien tasoisella radalla ihan virheettömästi molemmilla suorituskerroilla. Huippu tyyppi!
Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Saatiin onnistumisia, vaikka kontaktien suhteen olikin tänään hassu päivä. Jälkimmäisellä radalla tosin enää Aasta mentiin ohitse. Olisi ehkä pitänyt olla itse hieman aikaisemmassa. Muutoin jäi tosi hyvä fiilis tekemisestä, eikä pelkästään noiden keppien takia, vaikka vähän tahmeuttakin oli havaittavissa Dinan etenemisessä. Laitetaan tahmeus nyt kuitenkin vaikka lähestyvien juoksujen piikkiin. Ekaksi kilpailulliseksi suoritukseksi aika bueno! Oma päänuppikin kesti :D ja otettiin suoritukset ihan treenistä.
Lisätään nyt vielä, että tältä pohjalta voi ihan hyvillä mielin alkaa katsella meille ensimmäisiä virallisia kisoja. Ehkä vielä tässä kuussa, ehkä vasta toukokuussa, juoksuista riippuen, mutta aika pian kuitenkin!
Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Saatiin onnistumisia, vaikka kontaktien suhteen olikin tänään hassu päivä. Jälkimmäisellä radalla tosin enää Aasta mentiin ohitse. Olisi ehkä pitänyt olla itse hieman aikaisemmassa. Muutoin jäi tosi hyvä fiilis tekemisestä, eikä pelkästään noiden keppien takia, vaikka vähän tahmeuttakin oli havaittavissa Dinan etenemisessä. Laitetaan tahmeus nyt kuitenkin vaikka lähestyvien juoksujen piikkiin. Ekaksi kilpailulliseksi suoritukseksi aika bueno! Oma päänuppikin kesti :D ja otettiin suoritukset ihan treenistä.
Lisätään nyt vielä, että tältä pohjalta voi ihan hyvillä mielin alkaa katsella meille ensimmäisiä virallisia kisoja. Ehkä vielä tässä kuussa, ehkä vasta toukokuussa, juoksuista riippuen, mutta aika pian kuitenkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)