Agikoiran lihashuoltoa

Dina kävi ensimmäistä kertaa kunnon hieronnassa vajaa kaksi viikkoa sitten keskiviikkona. Paikkana toimi uusi monipuolisesti erilaisia koirapalveluja tarjoava Your Dog Lempäälän puolella, joskin aivan lähellä Tampereen ja Lempäälän rajaa. Näin autottomana yksi tärkeä kriteeri hierojan valinnassa oli, että päästään tästä Hatanpäältä mukavasti kulkemaan noilla julkisilla. Valinta osui tällä erää TH Dog & Decoon, jonka yrittäjä Hynnisen Tiina ottaa vastaan hierontapotilaita Your Dogin tiloissa tiettyinä päivinä. Muulloin pystyy sopimaan kotikäynneistäkin. Hänelle päästiin myös lyhyellä varoitusajalla ja sopivasti oli vielä vapaana aika myös sen keskiviikon edulliseen tutustumisteemapäivään. Yrittäjä oli valmistunut aiemmin Tampereen koirahierojakoulusta ja itse kyllä tykkäsin. Aika meni jutellessa nopeasti ja jumitkin tuntuivat aukeavan pitkin Dinan kroppaa. Kyllä niitä jumeja sitten joo löytyikin. Dina oli alkuun hieman eri mieltä käsittelystä, mutta aika pian alun jälkeen alkoi rentoutua ja nenä valua kuona-aineiden lähtiessä liikkkelle lihaksista. Pikkukoira taisi loppua kohden ihan nukkua Tiinan käsittelyssä.

Näin jälkeenpäin ajatellen ihan harmittaa, kun en tullut vieneeksi Dinaa aiemmin hierojalle. Hieronnan jälkeen otettiin muutama päivä aika iisisti ja pidettiin lenkit ihan sellaisina rennon letkeinä, jotta kroppa pääsee hieman palautumaan käsittelystä. Ei siis mitään lajitreeniä tai muutenkaan rankkaa lenkkeilyä 1-2 päivään. Noin viikko hieronnan jälkeen aloin ajatella, että Dina on kuin eri koira taas hierontaa edeltävään aikaan verrattuna. Hiukan väsyneestä ja veto poissa olleesta otuksesta oli taas tullut veikeä ja vekkuli oma itsensä, jonka touhuja seuratessa ei meinaa lenkilläkään aina ihan pokka pitää. Varoitusen sanasena siis: mikäli Arboretumissa tulee vastaan itsekseen hihittelevä nuori nainen ja pieni harmaa koira, niin me ne vaan ollaan :D Hieronnan lisäksi osasyynä piristymiseen saattaa myös olla ajan kuluminen, sillä Dina on nyt kumpienkin juoksujen jälkeen ollut pari kuukautta hieman vetämättömissä ja kärsinyt jossain määrin valeraskausoireista, mutta kyllä ehdottomasti osan kunniasta laitan myös hieronnalle. Seuraavaan hierontaan suunnataan tuossa kuun vaihteessa suunnilleen, jotta saadaan käsitys, miten kroppa tuohon käsittelyyn vastasi ja tiedetään suunnitella vähän jatkoa.

On niin letkee tyyppi nykyisin että tassutkin harottaa mihin sattuu :D

Dina myös liikkuu nyt aivan erilailla. Jälkeenpäin ajatellen se on ollut jossain määrin jumissa jo kevään näyttelyiden aikaan, sillä sielläkään ei liike ollut tutun dinamaista. Jumit ovat kaiketi iskeneet niin pikkuhiljaa tässä useampien kuukausien aikana, ettei sitä vain ole itse tajunnut, kun on katsellut koiraa joka päivä. Nyt taas lenkeilläkin ravi on todella pitkää ja kaunista, joten vauhtiakin saa olla taas enemmän ennen kuin vaihtaa nopeuden vuoksi ravista laukalle. Menee kyllä aika sopivasti omankin vauhdin suhteen, kun juoksulenkeillä sovittaa oman vauhtinsa niin, että Dina malttaa vielä ravata sitä lennokasta pitkää ravia. Nyt kun poikkeuksellisesti olen vielä lenkitellyt neitejä erikseen, on ollut aivan huikeaa käydä juoksemassa tuolla Arboretumin kauniissa maisemissa muiden joukossa, niin että Dina saa tulla vierellä ilman hihnaa omaan tahtiinsa. Yksin ollessa ja juostessa se on niin messissä, ettei ajatustakaan mihinkään puskaan unohtumisesta, toisin kuin metsälenkeillä isommassa porukassa. Yksinään Dina ei myöskään innostu rallittelemaan 100 metrin kaaria, vaan pysyy nätisti mun lähellä ja juoksee mun kanssa - selkeesti vielä sekin tykkää siitä. Olenkin fiilistellyt näitä lenkkejä nyt ihan urakalla.

Hieronnan lisäksi lihashuolto-ajatuksia tuli heräteltyä eilen Your Dogin Avajaisissa järjestetyllä Turusen Virpin pitämällä selkäluennolla. Luennolla käsiteltiin koirien selän rakennetta, toimintaa ja sairauksia sekä erilaisten selkävaivojen näkymistä arjessa ja hieman otettiin myös kantaa erilaisten koirien käyttämiseen jalostuksessa ja niiden valintojen lopputuloksia. Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että mä istun vielä eräänä kauniina sunnuntaina tuolla, niin olisin mäkin tuhahtanut. Se on jännä kyllä, kuinka kaikennäköiset uudet asiat alkaa uusien harrastusten myötä kiinnostaa. Ja mikäpä olisi harrastamisen kannalta tärkeämpää, kuin pitää harrastuskaveri (ja oma kroppa myös) kunnossa. Your Dogin tiloissa oli avajaisviikonloppuna myös monenmoista muuta toimintaa match showsta eri koiralajien esityksiin, sekä monia erilaisia yhteistyöyrityksiä esittelemässä ja myymässä omia tuotteitaan. Lisätietoa Your Dogista löytyy heidän omilta sivuiltaan ja facebookista. Myös erilaisia kursseja on tulossa syksyn aikana heidän sisähallissaan, kuten varmasti monennäköistä muutakin tapahtumaa, itse ainakin ajattelin pitää sivut seurannassa, sillä tiedäpä mitä kaikkea mielenkiintoista sieltäkin vielä tulee vastaan. Näin pienenä "mainoskatkona" tähän kohtaan :D

Sunnuntaisen luennon pohjilta, ja Dinan vastikään selvinneiden jumien, pohjalta jäin miettimään miten yhä paremmin voitaisiin jatkossa välttää jumeja. Luennolla tuli paljon samoja ajatuksia, joita käytiin läpi myös keväällä käymässäni Tamskin järjestämällä lihashuoltokurssilla, mutta hyvähän sitä on asioita palautella mieleen aina välillä. Ja tulihan noita uusia näkökulmiakin moneen asiaan. Jatkossa kuitenkin otetaan enemmän venytykset mukaan niin arkiseen lihashuoltoon, kuin treeniä edeltävään lämmittelyynkin, sekä koitetaan muistaa hoitaa jäähdyttelylenkit yhä tunnollisemmin, jotta treenin aikana kertyneet kuona-aineet pääsevät poistumaan verenkierron hiljalleen hidastuessa, eivätkä jämähdä kroppaan tunnin loppumista kentän laidalla odotellen...

Tällaisia ajatuksia tässä nyt. Mitäs asioita muut pitää tärkeimpinä omassa tai koiran lihashuollossa? Mitkä jutut toimii teillä parhaiten?

Ja IIIIK, eka Topteam-leiri on nyt ensi viikonloppuna! Innolla ja vähän kauhullakin odotan perjantaista lähtöä :D Saatiin ohjelmarungot tänään, joista päästiin esittämään toiveita, mitä juttuja kukin haluaisi viikonloppuna treenailla, ja varmasti ollaan aika väsyneitä otuksia, kun sunnuntaina ajellaan leirin jälkeen kotiin. Myös hotelliaamiaisia kuolaan täällä jo onnellisena etukäteen :D

Kuka minä olen

Sain muutamia viikkoja sitten lukijakommentin, jossa kyseltiin koirien kuulumisien lisäksi myös postausta minusta itsestäni: Mitä teen ja millaisia tulevaisuudensuunnitelmia mulla on? Lisäksi kyseltiin miten päädyin hankkimaan shelttejä ja onko tulossa lisää koiria lähivuosina. Mä nyt yritän. Siis kertoa jotain, mutta olla höpöttelemättä ihan turhia. Ehkä :D Agilitypostaukset on paljon helpompia. Ylipäätään itsestään kertominen, vaikka nyt työhakemuksissakin, on vaikeaa. Mutta noh, jospa tästä edes alkuun pääsisi. Postauksen kuvat on kaiveltu omien arkistojen kätköistä.

Noin tiivistetysti olen siis juuri 25 vuotta täyttänyt tamperelainen ja entinen euralainen. Tampereelle muutin noin kuusi vuotta sitten vuoden 2010 kesällä, koska rakennustekniikan diplomi-insinöörin opintoni alkoivat elokuussa Hervannassa Tampereen Teknillisellä Yliopistolla. Opiskelupaikkahakemukseni olivat kaikki Tampereelle, mutta aihealueet olivatkin sitten kaukana toisistaan. Rakennustekniikkaa lukemaan päädyin lopulta paljolti sen vuoksi, että pääsin sisään yo-arvosanoilla (hyvä todistus joo, mutta ei mikään erinomainen). Ilman tätä saattaisin olla esimerkiksi keskustan yliopistossa lukemassa suomen kieltä tai ihan jotain muuta. Rakennuspuolesta ei ennen koulua ollut mitään kokemusta ja monet ihmettelivätkin, miksi ihmeessä edes hain sinne... Tässä nyt kuitenkin ollaan lähes valmiina DI:nä kaikesta huolimatta. Vielä pitäisi muutama kurssisuoritus/harjoitustyö tehdä loppuun asti ja syksyllä on vielä yksi tentti edessä. Sitten kaikkien hallinnollisten pyörittelyiden jälkeen joskus syksyllä olisi opinnot toivottavasti hetkeksi taputeltu.

©Jenniina

©Riina Aamuvuori

Tällä hetkellä teen tosiaan noita viimeisiä kurssisuorituksia kotoa käsin ja etsin samalla töitä. Koulutöiltä ja työhakemuksilta jäävällä ajalla tulee lähinnä harrasteltua koirien kanssa agilitya, kunnon metsälenkkeilyä sekä vähän kaikkea muutakin. Mahdollisimman usein (kerran viikossa edes) pyrin myös ehtimään ratsastustunnille, sillä se on kyllä mun kohdalla laji, joka tekee selälle tosi hyvää ja pelastikin esimerkiksi syksyllä mut monilta istumatyön aiheuttamilta jumeilta. Ratsastus on mulle vähän sellainen henkireikä, sillä missään muualla ei saa kroppaa ja selkää niin monipuolisesti liikkeelle, sekä ylipäätään tallilla ja hevosen selässä muut murheet unohtuvat. Agilityssa on kyllä vastaavaa havaittavissa: treenien aikana ei vain ehdi miettiä mitään ylimääräistä. Herkkuperse-puoleni taas vaatii säännöllistä herkuttelua, joka yleensä koostuukin itsetehdyistä leivonnaisista ja muista herkuista. En mä ihan kauheasti välitä karkeista, valmiista kekseistä tai jäätelöstä. Meillä saattaakin säilyä mun karkit ihan viikkoja, sillä vaikka olen makean perään, en sitä kerralla kuitenkaan tarvitse paljoa. Aika usein käy niin, että Aleksi on syönyt loput, kun luulee mun unohtaneen jo koko pussin. Mieluummin syön jotain itse leivottua kuin teollisesti tuotettua. Jäi mieleen, kun kaveri naureskeli joskus, että kun mun alkaa tehdä jotakin mieli, niin ei mene kauaa, kunnes mieliteko on jo toteutettu, oli se sitten melkein mitä vain :D Tässä on tullut kokeiltua milloin mitäkin -tontonton-leivontaa (maidoton, munaton gluteeniton, laktoositon...), macaronseja, marenkeja, juustokakkuja (nää tulee jo omasta päästä ilman reseptejä), muffineja, täytekakkuja, ensimmäistä voileipäkakkua ja monen näköistä muutakin. Vinkki: Kokeiltuja ja hyväksi todettuja reseptejä löytyy sivupalkin Herkuttelua- ja resepti-tunnisteiden takaa. Kameran kanssa tulee myös pyörittyä silloin tällöin jossakin. Yleensä linssin eteen päätyvät omat ja kaverien koirat, tai sitten ne juuri uunista tulleet leivonnaiset tai ylipäätään maailman kauneus. Olen pohjimmiltani hiukan sellainen haaveilija, joka voisi hymyillen tuijottaa auringonlaskun värjäämää maisemaa ja kuunnella kesäillassa kirkuvia pääskysiä vaikka monta tuntia putkeen. Joka vuosi jaksan ihmetellä keväisin heräävää maailmaa, ensimmäisiä leskenlehtiä, mustan maan läpi työntyviä vihreitä versoja ja pienenpieniä hiirenkorvia koivujen oksilla sekä metsissä raikkaasti tuoksuvia suopursuja. Elämä on täynnä pieniä hymyjä ja onnenhetkiä, kunhan vaan malttaa pysähtyä ja katsoa. Niin ja kyllä se lempivuodenaika todellakin on kevät.

© Sirpa Saari

Olen ihminen, joka viihtyy paljon kotona. Arvostan kivoja lenkkipolkuja (tällä hetkellä naapurissa oleva Hatanpään Arboretum on kyllä aivan mieletön paikka päivittäisille lenkeille), siistiä ympäristöä ja hyviä kulkuyhteyksiä. Ja tottakai kotikin saa näyttää hyvältä, joskin vuokra-asuntoon panostaminen opiskelijabudjetilla on melko rajallista. Kodin sijainti on tällä hetkellä aika optimaalinen, sillä julkiset kulkevat ihan vierestä jatkuvasti ja keskustaan on lyhyt matka, mutta kuitenkin tässä asunnon ympärillä on vehreää. Ihan keskusta-asujaa musta ei saa milloinkaan, sen verran mussa tulee kyllä aina olemaan maalaistyttöä, vaikka aika hyvin tässä kuuden vuoden aikana olen kaupunkilaistunutkin. Sitten joskus tulevaisuudessa haluaisin oman uuden ihan mun/meidän näköisen talon, joka sijaitsisi jossakin tässä Tampereen ympäristössä. Mun haaveet on oman talon lisäksi muutenkin aika tavallisia: kiva työpaikka ja lapsia sitten joskus. Ensimmäiseksi toivottavasti se työpaikka, jotta pystyy oikeasti aloittamaan kunnolla säästämisen ensimmäistä omaa kotia varten. Ensimmäinen oma koti tuskin on vielä se söpö omakotitalo, mutta kiva rivitalokolmio pienellä omalla pihallakin olisi aika mukava. Sitä odotellessa ja etsiessä.

Sitten niihin koiriin. Sheltteihin päätyminen oli vähän vahinko. Eikä meille todellakaan pitänyt tulla mitään  toista koiraa, niin kauan kuin kerrotalossa asutaan. Sheltti nyt sattui olemaan yksi harvoista roduista, joka kiinnosti minua ja kelpasi Aleksillekin. Ajatuksia ensimmäisen koiran hankinnasta löytyy enemmän vuoden 2013 kesän postauksista. Dinan kotiutumisesta puolestaan löytyy ajatuksia noin heinäkuulta 2014. Näin kävi ja päivääkään en ole katunut. En ensimmäistä enkä myöskään toista koiraa. Elämä olisi todella outoa ilman noita karvakorvia. Kasvattajaankin päätyminen oli vähän vahinko, sillä ensin kysellessäni vapaita pentuja ei ollut, mutta lopulta yksi pennuista vapautuikin. Se yksi oli Luna. Ilman Lunaa ei olisi Dinaakaan. Ja ilman Dinaa ei varmaankaan agility olisi vienyt mennessään. Hämmentävää, kuinka pienestä kaikki onkaan kiinni. Ensimmäistä koiraa hankkiessa en todellakaan ollut perillä mistään rodun terveystilastoista, pentueen vanhempien terveydentilasta, en osannut miettiä pennun luonnetta enkä mitään muuta vastaavaa. Lunan kanssa on tosiaan tehty töitä, sillä se on todella pehmeä ja herkkä, mutta lopulta kuitenkin aika täyspäinen ja hyvin miellyttämisenhaluinen, joten nyt aikuisena koirana se on kuitenkin se maailman helpoin koira arjessa, joka rakastaa omia ihmisiään ihan täysillä. Dina puolestaan on monessa mielessä ollut todella helppo pentu ja aikuinen. Se on alusta asti ollut rento ja rohkea pikku veijari, joka on keskittynyt työntekoon eikä ole välittänyt häiriöistä ympärillä ja rakastanut kaikkia vieraita ihmisiä. Dinan myötä vasta oikeasti tajusin, millaista elämä parhaimmillaan on koiran kanssa. Mä tiedän että se pärjää ja selviää vähän haastavammistakin tilanteista, viimeistään mun tukemana. Molemmat osallistuu uteliaina kaikkiin arkisiinkin hommiin ja kumpikin on aina valmiina hääräämään yhdessä mitä milloinkin. Jos joku ei vielä osannut lukea rivien välistä, niin meillä on kaksi ihan meille parasta koiraa ja rotua tuskin olen vaihtamassa. Pieni haave mulla on, että Dinasta saisi sen kolmannen sheltin joskus, jos luusto- ja muut tutkimukset ovat kunnossa, sitten kun töihin pääsee ja ne on varaa maksaa. Minkäänmoinen pakko tai kiire tällä ei kuitenkaan ole, sillä kahdessa karvakuonossa ja harrastuskaverissa on aivan riittävästi tällä hetkellä. Tämä on nyt kokonaisuudessaan tällaista helppoa arkea, kun ei kumpikaan ole enää mikään pentu. Dinan kanssa aksaillaan vähän tavoitteellisemmin, kun taas Lunan kanssa enemmän hömpötellään kaikkea kivaa. Luna on mulle harrasturintamalla vielä vähän arvoitus, mutta katsotaan nyt mihin sen kanssa lopulta päädytään. Ainakin se rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä ihan yli kaiken, että ehkä se on vielä meidän vahvuus jonkin lajin parissa. On se laji sitten agility tai joku muu - katsotaan mihin maailma meidät vie. Mahdollisuuksiahan kummankin kanssa on vielä lähes mihin vain, sillä kyllä kaksi- ja kolmivuotiaiden koirien kanssa ehtii harrastaa vielä vaikka ja kuinka, kunhan vain terveinä pysytään.

©Sanna

Heräskö tästä vielä joitakin lisäkysymyksiä? Voin vaikka kommenttiboksissa vastailla lisäkysymyksiin tai tarvittaessa tehdä jonkin toisenkin postauksen. Toivottavasti alkuperäinen kysyjä nyt ainakin sai vastauksia. :)

Harrastuskoiran lihashuolto

Tässä kerättynä ajatuksia harrastuskoiran lihashuolto -kurssilta, jonka kävin huhti-toukokuussa 2016. Kurssin järjesti Tamsk ja vetäjänä toimi Tampereen koirahierojakoulun vastaava opettaja Päivi Kilponen. Viidellä eri kerralla yhdisteltiin teoriaa ja käytäntöä. Kertojen sisällöt on jaoteltu seuraavasti:

• Päivä 1: Lihashuollon perusteet. Anatomia, yleisluusto teoria ja käytäntö.
• Päivä 2: Rakenne ja liikkeet perusteita. Teoriaa ja käytäntöä omilla koirilla.
• Päivä 3: Anatomia, yleislihaksisto teoria ja käytäntö. Omien koirien arviointi ja tunnustelu. Hierontaharjoittelua.
• Päivä 4: Nuoren koiran liikunta ja treenaaminen. Venyttelyt, teoria ja harjoittelua.
• Päivä 5: Hallilla agilitytreenejä arvioidessa ja mahdollisesti vieraiden koirien tunnustelu.

Ajatukset on jaoteltu alla päivittäin. Henkisen ravinnon lisäksi kurssi sisälsi kaiken maailman herkkuja, sillä me osallistujat toimme tarjottavat vuorotellen. Herkuissa tuli kyllä hieman haasteita eteen, sillä osallistujissa oli niin kala-allergikkoa, vegaania kuin paprika-allergistakin :D Itse vein 4. kurssipäivänä pari päivää ennen vappua tarjottavaksi vegaanisia munkkeja. Vähän yllätyinkin kuinka helppo ainakin noiden kohdalla oli tuo muutos normaalista vegaaniseen, sillä tarvitsi vain maito vaihtaa soijamaitoon ja voi öljyyn (munaa en käytä munkki/pullataikinassa muutenkaan).

Alla kilometripostaus, jossa tiivistettynä kaikki viisi kurssikertaa. Saa korjata, mikäli joukkoon on eksynyt ajatusvirheitä tai jotain muita lipsahduksia. Harrastajille suosittelen erityisesti päivän 3 mukaisia aiheita, kun taas ei-harrastajat saanevat eniten irti päivien 1 ja 2 sisällöistä. Olkaa kiinnostuneita omista koiristanne, niiden voinnista ja perehtykää niiden ominaisuuksiin, niin pystytte varmasti elämään yhdessä terveinä pidempään tai ainakin välttämään liikunnasta aiheutuvia rikkoontumisia - vahinkoja ja onnettomuuksia tietysti sattuu, mutta hyväkuntoinen koira selviää niistäkin paremmin!


Päivä 1 

Ensimmäinen päivä olisi ollut tosi hyödyllinen kaikille koiraharrastajille. Käytiin aluksi läpi ihan yleisiä juttuja liittyen lihashuoltoon, joka on monen asian kokonaisuus: tärkeintä on suunnitelmallisuus ja tasapaino eri osa-alueilla, joita ovat harjoittelu, verryttelyt, venyttelyt, ruokinta, nesteytys, lepo ja hieronta/fysioterapia tms. Lihasten toimintaan ja treenaamiseen liittyy vahvasti maitohappo (ja muut kuona-aineet), jonka poistuminen lihaksista ja kehosta on tärkeää palautumisen kannalta, ettei ala kroppa jumittaa ja kipuilla, myös kehitys pysähtyy, jos ei ole tarpeeksi aikaa lepäämiseen treenien välillä. Kuona-aineiden poistumiseksi olisi tärkeää pitää koira liikkeessä edes pienesti, erityisesti yhtään rankemman, treenin jälkeen, eikä vain lykätä koiraa takki päällä koppaan tai autoon oleskelemaan. Myös juottaminen pian treenin jälkeen on tärkeää: koiran tulisi normaaleissa olosuhteissa juoda vähintään 0,5 dl/kg/vrk, eli aika reilusti.

Kaikenlaisiin kivun merkkeihin pitäisi myös osata puuttua mahdollisimman ajoissa. Aina ei ontumisen, liikkumisen muutosten tai erilaisen kipukäyttäytymisen syytä ole ihan helppoa selvittää. Joskus kipu voi olla alun perin ihan eri puolella kehoa, missä oire näkyy. Tämä johtuu usein kipeän kohdan varomisesta, jolloin esimerkiksi painoa siirretään muille jaloille, jotka sittemmin kipeytyvät tai vääränlainen liike rasittaa muita jäseniä. Koirahan ei tunnetusti näytä kipua helposti, joten oma koira pitää tuntea, ja pienetkin merkit pystyä tulkitsemaan. Ammattilaisten antama hoito on toki ongelmatilanteissa tärkeää, mutta kotihoidolla on myös iso merkitys, sillä se on sitä jatkuvaa, ylläpitävää ja ehkäisevää hoitoa.

Lopuksi opeteltiin vielä koiran luustoa: ensin paperilla ja sitten vielä haettiin samat osat omasta koirasta selkänikamia myöten. Oli ihanaa nähdä pienessä tilassa 15 rentoa koiraa makaamassa kyljellään onnellisina ja nauttien käsittelystä. Kotiläksyksi saatiin jatkaa luiden etsimistä, mahdollisesti myös muista koirista.

Päivä 2

Liikkeet: Toisella kerralla oli vuorossa ihan rakenteiden ja liikkeiden perusteita. Aloitettiin siitä, minkälainen liike on fysiologista, kuten ravi, käynti ja laukka. Epäfysiologista puolestaan on peitsaaminen sekä pupuloikka. Ravi on koirille taloudellinen tapa liikkua, joten siinä askellajissa tulisi myös suorittaa kaikennäköiset kestävyystreenit, jolloin parannetaan lihasten hapensaantia. Kurssilla mielipide oli, että hyväkuntoisen koiran tulisi pystyä ravaamaan 10-15 km helposti, eli läähättää saa, mutta sen pitää lenkin loputtua loppua vajaassa vartissa. "Koira on aina huippu-urheilija ihmiseen verrattuna." Esiin tuli myös asia, että kaikenlaisten koirien tulisi säännöllisesti päästä lenkkeilemään hyvällä pitkällä ravilla eli varsin reippaasti. Se tekee hyvää koiralle monipuolisesti. Isoja koiria tulisikin näin ollen lenkittää säännöllisesti esimerkiksi pyörän avulla, sillä ihmisen oma vauhti ei välttämättä riitä kaikille pikkukoirillekaan. Itsekin saan aika reippaasti juosta näiden alle 35-senttisten neitieni kanssa, ennen kuin ne vaihtavat laukalle reippaasta ravista. Käynnin osaaminen on koiralle myös hyvä taito. Se on ravia rennompi tapa liikkua ja siinä pitäisi olla selkärangassa näkyvissä keinahtavaa ja käärmemäistä liikettä, mikäli selkälihakset tai -ranka muutoin eivät ole jumissa. Laukassa taas koiran selässä tapahtuu luonnostaan voimakasta ojennus-koukistus -liikettä, josta saa lisää voimaa liikkumiseen, kun selkäranka välittää voimaa työntäviltä takaraajoilta liikettä lantiolle ja lanneselän kautta eteen. Liike on siis voimakkaasti eteen, eikä ylös-alas. Peitsaaminen kuormittaa aina koiran selkää, siksi koiran ei saisi antaa liikkua niin. Siinä selän kiertoliike loppuu ensin ja sen jälkeen sivuttaisliike, jolloin koko selkä on yhtä kankeaa pötköä - hieman kärjistetysti. Samoin myös pupuloikka lasketaan epäfysiologiseksi: siinä selkäranka ei jousta, kuten sen pitäisi, vaan lanneranka kuormittuu ja aiheuttaa sitä myöden kiputiloja. Epäfysiologisten liikkeiden syitä voivat jonkin rakenteellisen ongelman lisäksi olla esimerkiksi jäykkyys, heikko lihasvoima, huono koordinaatio tai kipu, jota välttääkseen koira ei liiku normaalisti. Epäfysiologiset liikkeet voi siis olla jonkun toisen ongelman syy tai seuraus.

Rakenne: Ns. normaalirakenteisen koiran painopiste on sijoittunut niin, että seisovan koiran painosta noin 60% on etujaloilla ja 40% takajaloilla. Liikkuessa etupää kannattelee vielä suurempaa osaa kuin seistessä. Ihan ajattelemisen arvoisesti Päivi kysyikin: ottaisitko mieluummin kyynär- vai lonkkaongelmaisen koiran. Niinpä. Tietysti mieluummin ei kumpaakaan. Biomekaniikassa koirat jaotellaan rakenteeltaan kolmeen puhtaaseen tyyppiin, joskin valtaosa koirarodusta on niiden yhdistelmiä. Ensimmäisenä puhdas neliö, joka on ravaajatyyppi, ja joita tyypillisimmillään ovat pystykorvat ja korkearaajaiset terrierit. Eli siis kroppa on suunnillee yhtä pitkä kuin korkeakin. Tämän tyyppisillä koirilla on helposti fasettilukkoja, joiden hoitona on liike. Puhdasta laukkatyyppiä puolestaan edustavat esimerkiksi vinttikoirat, ne ovat korkeuttaan pidempiä ja niiden liikkeentuotto on hyvin voimakasta. Näille tulee helpommin välilevytyriä, ja ongelmat sijaitsevat useimmiten lanne- tai ristirangassa. Kolmantena ryhmänä on puhdas vahvatyyppi, jollaisia ovat esimerkiksi mopsit ja ranskanbulldogit. Niille tyypillistä on etupainoisuus sekä vahva ranka, ja siksi tyypillisesti ongelmia on nikamissa. Optimaalisen rakenteen lisäksi kinner-polvi-kallon pohja -linja kertoo paljon koirasta, tai siitä mihin ongelmat todennäköisesti tulevat tai eivät ainakaan (todennäköisesti) tule. Linjan ollessa suora, isommilta ongelmilta todennäköisesti vältytään. Katsottiin tästä myös (liioiteltuja) esimerkkejä, mutta ei niistä nyt sen enempää, kiinnostuneille varmasti löytyy asiasta lisää tietoa netin syövereistä.

Mittasuhteet: Lopuksi käytiin vielä läpi koiran mittasuhteita ja mittailtiin samoja asioita myös omista koirista. Säkäkorkeus mitataan oikeassa asennossa, joka on etujalat kyynärpäästä alaspäin kohtisuorassa maata kohti, kuten myös kintereet, eli ns. 0-asennossa. Mitta otetaan kohtisuorasti maata vasten korkeimman okahaarakkeen päältä ranteen taakse. Etukulma puolestaan muodostuu lapojen kärjestä olkaluun etukulmaan ja siitä vielä kyynärpään kärkeen. Hyvin kulmautuneella koiralla tämä väli on 100-115 astetta, laukkatyypeillä kulmat ovat laajempia kuin ravaajilla. Takakulma taas on isosta sarvennoisesta (ns. lonkan päältä) polven kautta kintereeseen. Varsinaisia kulmauksia tärkeämpää koiran liikkeen kannalta on, että nämä kaksi kulmausta ovat keskenään tasapainossa (samanlaiset) ja että rungon pituus on kulmauksiin nähden sopiva. Nopeesti arvioiden Dina on aika sopivasti kulmautunut ja kulmat olivat samanlaiset. Mittasuhteissa puolestaan oli vähän sanomista, sillä olkaluu- ja sääriluu olivat lyhempiä kuin lapa- ja olkaluu. Myös siis näissä saisi olla tasapaino. Tuo erimittaisuuskaan ei sinällään muodostu ongelmaksi, koska Dinalla erot olivat samat sekä edessä että takana. Taas eriparisuus aiheuttaisi isompia ongelmia. Päivin diagnoosi oli että todennäköisesti pitkillä lenkeillä voi väsyä hieman helpommin, kun lyhyempi osa tavallaan "putoaa" joka askeleella hieman, mikä rasittaa pidemmän päälle. Koiran muodosta riippumatta yllämainitut asiat tulisi olla kunnossa. Mäyräkoirillakin kulmauksien tulisi olla kunnossa ja luiden keskenään yhtä pitkiä, jolloin liike voi muuten hieman liioitellusta ulkomuodosta huolimatta olla hyvää ja laadukasta.

Lisäpointtina saatiin myös hyvä paperi, jossa on jaoteltu koiran kunto asteikolla yhdestä yhdeksään: 1. nälkiintynyt, 5. sopiva ja 9. erittäin lihava. Omat molemmat sijoittuvat viidennen tuntumaan, joskin Dinalla oli tuossa kevään aikana ehkä pikkuisen ylimääräistä, mutta nyt se on kyllä jo tasoittunut. Suhteellisen lihaksikkaita noi taitavat alkaa olemaan, sillä moni normaalipainoinen samankokoinen ja tollainen sironmallinen sheltti on selkeesti kevyempi ja painaa ehkä plusmiinus viisi kiloa, kun taas näiden molempien ok paino liikkuu siinä seitsemän kilon tuntumassa tai vähän yläpuolella.


Päivä 3

Kolmas kerta aloitettiin kotiläksynä luettavana olleen materiaalin läpikäymisellä. Materiaalit käsittelivät verryttelyä sekä itse harjoittelua. Verryttely on kaikin puolin tärkeää, sillä kunnollinen lämmittely pienentää riskiä vammoihin ja voi kasvattaa suorituskykyäkin, kun taas jäähdyttelyssä elimistö alkaa palautua rasituksesta. Lämmittelyn fysiologisia vaikutuksia ovat sykkeen ja verenpaineen nouseminen, jolloin hapen kuljetus tehostuu, sekä verenkierron lisääntyminen ja tehostuminen lihaksissa, jolloin lihassolut saavat nopeammin energiaa, happea ja kuona-aineet siirtyvät nopeammin pois ja räjähtävyys sekä reaktio- ja koordinaatiokyky paranevat. Lisäksi myös hengitys syvenee ja tehostuu, jolloin hapentuotanto paranee ja vastaavasti hiilidioksidi poistuu nopeammin, jolloin lihakset jaksavat pidempään. Tietysti pitää huomioida myös kestävyyskunnon tuomat rajoitukset, sillä huonompikuntoisella koiralla hyväkään lämmittely ei tietenkään johda samoihin tuloksiin, kuin hyväkuntoisella koiralla. Jäähdyttelyn yhtenä tavoitteena puolestaan on hidastaa verenkierron palautumista lepotilaan, jolloin maitohappoa poistuu lihaksista tehokkaammin eivätkä ne jää (niin suurissa määrin) aiheuttamaan lihaskireyksiä tai jopa kramppeja. Jäähdyteltäessä syke ja verenpaine palaavat hiljalleen normaalille tasolle, kehon lämpötila, hengitys ja viretila tasoittuvat lihasten palautumisen nopeutumisen lisäksi.

Verryttelyt käytännössä koostuvat yleisverryttelystä sekä lajinomaisesta verryttelystä. Eli ensin yleisesti lämmitellään ja sitten vasta viritetään suoritukseen. Suositus alkuverryttelyn pituudeksi on noin puoli tuntia, ja tarkoitus on herätellä kehoa, ei vielä väsyttää sitä - jos kunto ei riitä kunnon verryttelyyn, on suorituskin varmasti koiralle raskas. Esimerkkinä verryttelystä saatiin, että hiljalleen nopeutuvaa juoksutusta tulisi tehdä noin 20 minuuttia, josta laukkavauhtia tulisi mennä loppupuolella muutama minuutti eli alkuun käyntiä ja ravia. Räjähtäviä suorituksia varten voi verrytellessä tehdä muutaman nopeamman lyhyen pyrähdyksen. Alkuverryttelyyn tulisi sisältyä myös koiran liikeratojen tarkistaminen nopeilla venytyksillä kaikkiin liikesuuntiin. jos tämän jälkeen tulee odottelua enemmän kuin 10 min, tulisi koiraa ravauttaa viitisen minuuttia, sillä se ei kauaan pysy lämpimänä. Lajinomainen verryttely tehdään vasta vähän ennen suoritusta ja sen tarkoitus on herkistää koiraa ja saada aikaan oikeanlainen ja lajiin sopiva viretila. Jäähdyttelykin saisi kestää noin 30 minuuttia, mutta ihan vähintään vartin, sillä maitohapon puoliintumisaika on 20-30 minuuttia. Jäähdyttely tulisi myös aloittaa mahdollisimman pian suorituksen jälkeen, siis 5 minuutin sisällä. Täydellinen pysähtyminen suorituksen jälkeen ja vaikka kopassa makaaminen ei tee heti suorituksen jälkeen hyvää palautumisen kannalta. Jäähdyttely tulee aloittaa suhteellisen reippaasti ja hidastaa vähitellen, siten että suurin osa jäähdyttelystä on rauhallista ravia tai reipasta kävelyä. Loppuun olisi hyvä tehdä vielä lyhyet venytykset. Ja koko suorituksen päätteeksi koiran tulisi antaa levätä ainakin puolisentoista tuntia rauhallisessa paikassa. Niin kutsutut happoravit tulisi tehdä noin 2-3 tuntia suorituksen jälkeen, tai seuraavana aamuna, jos treeni tai suoritus on ollut vasta illalla ja sen tulisi olla reilun puolen tunnin pituinen rauhallinen ravilenkki, jonkka yhteydessä pitkät venytykset. Tällöin suuri osa kertyneistä kuona-aineista poistuu. Palautumisessa on huomioitava myös levon riittävä määrä, eli ei tulisi treenata joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä koirasta, treenin tyypistä ja palautumisen nopeudesta riippuen. Yksilölliset erot onkin tärkeää huomioida, joten omistajan pitää oppia seuraamaan koiraansa ja arvioimaan mikä määrä lepoa riittää kullekin. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi koiran ikä, kunto, rotu, luonne, vuorokauden aika sekä sää.

Yleisellä harjoittelulla voidaan vahvistaa ainakin viittä eri osa-aluetta, joita ovat koordinaatio, kestävyys, vauhtikestävyys, maksimikestävyys ja nopeusharjoittelu. Kaikissa osa-alueissa tulee huomioida yksilölliset erot, harjoittelun suunnitelmallisuus, tavoitteet ja koiran lähtötaso sekä jatkuva kehittyminen, sillä jos ei kehitystä tapahdu, tulisi palata alkuun ja miettiä mitä tekee väärin. Pääpiirteittäin pennulla, tai miksei minkä vain ikäisellä koiralla, harjoitukset alkavat (1) koordinaatiosta, harjoitukset ovat lyhyitä ja aluksi helppoja siitä hiljalleen pidentyen ja vaikeutuen. Tavoitteena on tietää, missä omat jalat ja muu kroppa menevät ja liikkua turvallisesti ja hallitusti. Koordinaatioharjoittelu kehittää syviä lihaksia, jolloin selkärangan ja nivelten tuenta paranee. Tätä voi hyvin verrata ihmisen keskivartalon syviin lihaksiin, elämä vain on helpompaa ja kroppa ei väsy vääristä paikoista, kun ryhti on kunnossa. Koordinaatiotreenissä vauhdin tulee olla hidas ja liikkeet pieniä, tarkoitus on siis kaikkea muuta kuin pomppia levottomasti eestaas. Tätä voi toteuttaa vaikka ihan vain kulkemalla epätasaisella alustalla tai kiipeilemällä rauhallisesti esimerkiksi kaatuneita puunrunkoja pitkin. Harjoittelu vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä, siksi aluksi harjoitus lyhyys on tärkeää. (2) Kestävyysharjoittelun vaikutukset näkyvät palautumisen nopeutumisessa, hengitys- ja verenkiertoelimistön vahvistumisessa, lihasten aineenvaihdunnan paranemisessa, sydämen lyöntitilavuuden kasvamisena sekä rasvojen polttamisessa. Kestävyyttä ei kuitenkaan voi lähteä treenaamaan ennen kuin peruskunto ja -kestävyys ovat riittävällä tasolla, sillä ne ovat kaiken harrastamisen parusta. Kestävyyttä harjoitettaessa tulee huomioida maaston vaativuus ja aloittaa helposta pienistä määristä: esimerkiksi aluksi vartin lenkki, joka vuorotellen käyntiä ja ravia tai peruskunnon mukaan. Kestävyyttä treenatessa askellajin tulee myös aina olla ravi. Reipas, mutta rauhallinen vauhti, siten, että syke pysyy matalalla. Kunnon kasvaessa lenkkien tulisi aina olla vähintään puolen tunnin mittaisia ja vauhtia voi hiljalleen lisätä, ei kuitenkaan molempia (matkaa ja vauhtia) samaan aikaan. Pitää myös muistaa vaihtelu, eli maastoltaan erilaisia ja eripituisia lenkkejä vuorotellen eikä ihan joka päivä, vaan tässäkin joukkoon tulee mahtua riittävästi lepopäiviä. (3) Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan elimistön kykyä työskennellä kovalla teholla pitkiä aikoja väsymättä. Harjoitteet nopeassa ravissa (ei ihan laukkaa) kestoltaan 20-40 min rauhallisesti aloittaen ja vauhtia lisäten, mutta pahasti hengästymättä. Tätä ei tule tehdä kuormittavuutensa takia kuin kerran tai kahdesti viikossa. (4) Maksimikestävyydellä kehitetään elimistön maitohaponsietokykyä, hapenottokykyä ja hermostoa. Maksimikestävyystreenejä aloittaessa koiran pitää tosissaan olla hyvässä kunnossa, eli ensin muut kuntoon. Maksimikestävyydessä vauhtia on enemmän, mutta harjoitteet ovat lyhyempiä, esimerkiksi laukalla 5-15 min kerrallaan. Maksimikestävyys valmistaa koiraa voimaharjoitteluun ja synnyttää maitohappokuorman, joten palautuminen on tärkeää. Näitä treenejä ei myöskään ole syytä tehdä esimerkiksi tärkeitä kisoja edeltävällä viikolla, vaan palautumisaikaa on varattava riittävästi sekä lihaksia huollettava kevyen kestävyystreenin ohessa. Maksimikestävyyden tavoitteena olisi saada koiran laukkaa mahdollisimman helpon ja kevyen näköiseksi, jossa vauhti ei hyydy. (5) Nopeusharjoittelu alkaa vasta kestävyysharjoittelun jälkeen. Siinä on tavoitteena saada kyky ylläpitää nopeasti saavutettu kova vauhti ja näin ollen kehittää elimistön suorituskykyä. Tällöin hermo-lihasjärjestelmän toiminta kehittyy, jolloin on mahdollista tehdä räjähtäviä lähtöjä ja spurtteja. Harjoitukset ovat kerrallaan lyhyitä, korkeintaan minuutin, esimerkiksi luoksetuloja tai noutoja/heittoja tai kahden ihmisen välillä juoksemista pari kertaa peräkkäin. (6) Voimaharjoittelussa suuret lihasryhmät tekevät töitä ja sykkeen pitää olla sillä tasolla, mikä saavutetaan juuri ennen väsymystä. Tämä harjoittelu tulee lopettaa ajoissa, eli ennen kuin koira oikeasti väsyy. Esimerkkeinä vesi- tai lumihankikävely, mäkiharjoittelu sekä kevyiden kuormien vetäminen. Tärkeintä on taas, että pohjakunto on hyvä, aloitetaan tarpeeksi helposta (maastosta) ja muistetaan palauttelun ja lihashuollon merkitys, sillä voimaharjoittelu synnyttää paljon maitohappoa, eli peruskestävyyden on oltava oikeasti hyvä.

Koiran lihaksistoa käytiin lävitse ensin piirretyn kuvan avulla, johon merkittiin suurimmat lihakset. Tämän jälkeen pääsimme taas tunnustelemaan omia koiria ja etsimään piirretyille osille vastineita. Voin sanoa, että aika haastavaa. Onneksi Päivi auttoi etsinnässä tarvittaessa. Etsinnän jälkeen Päivi esimerkin omaisesti hieroi yhden osallistujan koiraa, jonka pohjalta käsittelimme taas omiamme ja saimme opastusta, jos ei sujunut. Hierojakäynneillä voi varmasti hierojalta selvittää, voisiko jotain osia, esimerkiksi juuri jotakin ongelmakohtaa hoitaa käyntien välillä itsekin. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota koiran reaktioihin hieronnan aikana, jotta osaa tehdä oikein, eikä satuta tai hieromalla riko mitään liian kovan käsittelyn tähden.

Päivä 4

Neljännellä kerralla aloitettiin tosiaan aiheesta nuoren koiran liikunta ja treenaaminen. Ihan jo pikkupennuillekin tulisi tarjota mahdollisuus liikkua esimerkiksi helppokulkuisessa metsässä omaan tahtiinsa, jotta pentu pystyy monipuolisesti tutustumaan omaan kroppaansa ja koordinaatiokyvyn alkeisiin tasapainoillessaan ja etsiessään esimerkiksi parasta reittiä mäkeä ylös. Varsinaisia lajinomaisia treenejä ei tule aloittaa vielä pitkään aikaan pikkupennun kanssa, vaan aika tulee käyttää luoksetuloihin ja yhteiseen mukavaan tekemiseen, jossa pienet aivot saavat pieniä pähkinöitä purtavaksi, ja jolloin uni maittaa, sekä leikkimiseen. Lisäksi tulee pentu opettaa myös lepäämään, jollei se osaa sitä itse säädellä, eli ei liikaa aktiviteettia jatkuvasti. Hiljalleen leikin varjolla voi tietty ottaa arkeen mukaan halutun lajin mukaisia perustoimintoja sekä lisätä erityisesti omaan tahtiin tapahtuvaa liikuntaa sekä hieman vaikeampia maastoja sosiaalistamista unohtamatta. Harrastuskoirillekin on tärkeää tottua erilaisiin alustoihin, paikkoihin, ääniin, jotta jatkossa keskittyminen itse tekemiseen ei häiriintyisi liikaa pelkän ympäristön vuoksi. Harrastuksissa usein myös joutuu sietämään vieraita ja koiria suhteellisen lähellä, joten sekin tulee huomioida jo pentuaikana. Iästä huolimatta treenien pitäisi olla sellaisia, ettei koira tylsisty tai väsy kesken kaiken. Koiran lukeminen on tärkeää, jotta osaa lopettaa ajoissa ja silloin, kun koira on vielä innostunut asiasta. Liikaa treenaaminen voi pahimmassa tapauksessa viedä kaiken innon, eli fyysisen jaksamisen lisäksi myös henkinen puoli on tärkeää. Oma koira pitää tuntea, jotta sitä pystyy kunnolla lukemaan.

Varsinaista kunnon kohotusta aloitetaan hiljalleen aikaisintaan koiran täytettyä puoli vuotta eli kun se alkaa olla jotakuinkin täysikasvuinen (isoilla roduilla mahdollisesti selkesti myöhemmin). Vaihteleva metsämaasto on aina paras ja monipuolisin vaihtoehto, oli ikää minkä verran vain. Täysikasvuisella lisätään hiljalleen määrää ja matkaa huomioiden rodunomaisuus ja tarpeet, esimerkiksi tulevan harrastuksen osalta, sekä huomioiden lepopäivät ja lihashuolto ja siihen totutteleminen jo nuorena. Kiire ei harrastusten kanssa tulisi olla koskaan, vaan pitäisi edetä täysin koiran ehdoilla. Myöskään lajitreenimäärien (erityisesti rasittavien treenien) ei välttämättä tarvitsisi missään elämän vaiheessa nousta yli kahteen viikossa, sillä laatu ennen määrää, sillä tällöinkin jatkuvaa kehitystä saadaan aikaan. Treenipäiväkirjan avulla etenemistä pystyy seuraamaan ja myös suunnittelemaan kehityksen pohjalta. Treenipäiväkirjaan voi ihan lyhyesti merkitä esimerkiksi mitä on tehty, kuinka sujui ja mikä fiilis jäi. Hyvää lisätietoa voi olla myös, mikäli sattuu jokin haaveri, niin merkitsee sen, jolloin asiaan on helppo palata, mikäli myöhemmin koira alkaa oireilla vaikka vähän selittämätöntä jumia.

Tästä jatkettiin venyttelyihin. Venyttelyjen tavoitteina on kireyksien purkaminen, suoritukseen valmistaminen ja siitä palautuminen, nivelten liikalaajuuden lisääminen, testaus sekä vaikuttaminen myös syviin lihaksiin. Venyttelemällä aineenvaihdunta paranee, elastisuus säilyy/paranee, notkeus lisääntyy ja vammariski vähenee. Hierojat käyttävät venytyksiä testatakseen koiran liikeratoja, hoitaakseen jotain tiettyä kohtaa juuri venyttämällä tai pidentääkseen muun hoidon vaikutusta. Hierojalta voi mahdollisesti käynnin yhteydessä pyytää myös ohjeet koiran oikeaoppiseen venyttelyyn. Pitää ainakin tarkkailla, ettei venyttelyllä rasiteta niveliä vetämällä tai kiertämällä väärin. Myös venyttelyssä pitää huomioida lähtötaso ja huomioida koiran mielipide, eli aloitetaan rauhallisesti koiraa kunnioittaen. Eipä niitä omia kämmeniäkään jalat suorassa seisten välttämättä kaikki ensiyrittämällä lattiaan saa. Venyttelyä ei tule myöskään tehdä, jos koiralla on jokin sairaus, akuutti trauma, kramppi tai epäily revähtymästä tai nivelrikkoisella akuutti tulehdus, jottei paikkoja vahingossakaan hoitamisen sijaan rikota.

Venyttelyt käytännössä: Aktiivisissa venytyksissä koira venyttelee itse, esimerkiksi namin perässä ohjattuna, kun taas passiivisissa venytyksissä ihminen venyttää koiraa. Lihaksia ei tule venytellä kylminä, mutta ei myöskään heti raskaan liikunnan jälkeen, vaan esimerkiksi vajaan tunnin kuluttua. Koiran on venytettäessä oltava rento. Venytykset tulee pitää noin puolen minuutin pituisina toistaen 3-5 kertaa. Passiivisesti voi venyttää eturaajat sekä suoraan eteen että taakse, joko koiran seistessä ja maatessa, samoin myös takaraajat. Aktiivisesti taas istuessa voi venyttää kaulaa makupalaa kurkotellessa kulmaa vaihdellen, tai seistessä runkoa ja kylkiä venyttämällä päätä mahan alle tai eri kohtiin sivuilta kohti takajalkoja.

Lopuksi käytiin nopeasti läpi myös joitakin hierontaotteita ym. sekä akuterapiapisteitä, jotka ilmeisesti ovat aika vastaavia kuin ihmisilläkin. Mainittakoon nyt vaikka rauhoittavana alueena silmien väli ja sen sively ylöspäin otsaa pitkin.

Päivä 5

Viidennellä eli viimeisellä kerralla oltiinkin luentotilojen sijaan Tamskin Koirahallilla Niihamassa, jossa tutustuttiin koirien liikkeisiin ja mietittiin kunkin rakennetta liikuttamalla vuoroin käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä näkyisi parhaiten mahdolliset ongelmat niveltasolla, kun taas ravi tuo esiin varsinaiset rakenteen ongelmat. Laukassa taas on mahdollista tarkkailla selän liikettä sekä ponnistavaa jalkaa ja sen mahdollista vaihtelua. Edellä mainitusta syystä lienee aika selvää, miksi ravi on vakiintunut näyttelyissä esitettäväksi askellajiksi. Muutamia koiria tarkkailtiin myös esteitä hypätessä, Aata kiivetessä sekä agilityn pujottelussa. Kropan käyttäminen kertoo aika paljon koiran jumeista. Esimerkiksi kyljistään jäykkä koira pyrki joka kohdassa kääntymään koko pötkönä, eikä vahingossakaan taipunut kyljistä. Asiantuntevissa käsissä kaikille kummallisuuksille varmasti kyllä löytyy syy, joten voin suositella ammattitaitoisen hierojan/fysioterapeutin käsittelyyn hakeutumista, mikäli oman koiran liikkumisessa jokin mietityttää.


Tiivistettynä

Kaikkiaan kurssista oli ihan hirveästi hyötyä. Nyt pystyy tarkkailemaan omiakin sillä silmällä, siis koska pitäisi alkaa hakea ammatti-ihmiseltä apua jumeihin, ja näiden mahdollisten käyntien välillä tilannetta pystyy myös itse hieman edesauttamaan. Kaikkiaan kurssi herätteli melkoisesti ajatuksia, ainakin näin harrastusmaailman keltanokalla, sisälsi mahdottoman paljon tiukkaa faktaa ja todella mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Ja pahoittelut lenkkikavereille, koska todennäköisesti tulen jatkossakin häiriköimään kommenteilla "taas se peitsaa!" :D

Mikäli vastaavalle kurssille on tilaisuus joskus osallistua, niin suosittelen lämpimästi! Kiitokset Tamskille tästä kurssista ja erityisesti Päiville kiitokset mielenkiintoisista ja asiantuntevista luennoista ja esimerkeistä! Vinkkinä: Ilmeisesti Tamskille on suunnitteilla vastaavanlainen kussi myös syksyllä, joten nettisivuja kannattaa seurailla!

Voihan pujottelu!

Taisin mainita jossakin alkuvuoden tekstissä, että kepit nousi meillä selkeesti isoimmaksi ongelmaksi alkutalvella. Homma ei vaan edennyt verkkojen kanssa. Ohjureitakin kokeiltiin nopeasti, mutta ei: sama ongelma, eli Dina väisteli vain esteitä, eikä niinkään miettinyt sitä, että väistelyn sijaan pitäis pujotella. Alkuvuodesta vaihdettiin 2+2-keppeihin ja edettiin hiljalleen. Paljon toistoja eri kulmista ja Dina alkoikin hakea kepeille tosi hyvin. Kepit taitaa nykyään olla puomin lisäksi yksi puoleensavetävimmistä esteistä. :D Ei kepitkään aina vielä suju, mutta pääasia, että tekeminen on kivaa ja toistoja pystyy tekemään useampia, ilman että tuo harmaa pikkuotus ottaa siitä mitenkään itseensä.

Sittemmin alettiin lisätä kolmatta keppiparia kahden kakkosen perään ja yllättäen ihan puskista tuo pikkuotus teki mun kokeilunhalun innoittama puolet normaaleista kepeistä tuosta vaan. Useammankin kerran. Vautsi! Ennen tätä välissä oli useampia pidempiä taukoja (vajaa viikko-reilu viikko) ja ihan satunnaisia (keppi)treenejä useamman viikon ajalta, sillä itse flunssailin melkein koko maaliskuun. Nyt muutamien kunnon treenien jälkeen aikana ollaan ennen ja/tai jälkeen kuuden kunnon kepin jälkeen lisätty noita kakkosia ja homma vaan sujuu. Kakkoset on olleet enemmän ja vähemmän vinossa vielä helpostuksen vuoksi, mutta kuitenkin! Eilen sujui suoraan putkesta vauhdilla 2+6+2 keppiä ihan tuosta vaan. Olin jo siitä fiiliksissä, mutta tänään vielä enemmän. Kokeiltiin ihan normaaleilla 12 kepillä suoritusta ja sehän sujui! Ei taaskaan ihan joka kerta, mutta suhteellisen hyvällä prosentilla kuitenkin. Super-Dina! Nyt vaan vahvistetaan tätä ja jatketaan vaikka lyhemmillä kepeillä vielä opettelua siten, että kepit ovat selkeästi radan osa, eivätkä yksittäinen osa erillään muista.



Mutta ihan huippua kuitenkin! On tässä selkeästi jotain tehty oikein :)

ps. Oonko kehunu tuota DogIt:n treenitaskua? No nyt olen. Voin suositella!

Luna + agility = ?

Luna on herkkis. Luna on silti saanut hirveästi itseluottamusta junnuaikojensa jälkeen. Lunasta on tullut jopa hetkittäin melkein rohkea. Luna myös rakastaa tehdä töitä, tai ihan mitä vaan, omien ihmistensä kanssa. Lunalla on ihan hirveän suuri sydän, mutta sen on myös tosi tarkka rajoistaan. Luna on niin sanotusti helppo koira, erityisesti normaalissa arjessa. Luna on Persoona. Vieraiden ihmisten miellyttämisessä ei perus-shelttimäisesti ole sen mielestä mitään järkeä. Luna on niin fiksu, että sen mielestä putken läpi juokseminen on ihan turhaa, kun putken voi kiertääkin, ainakin jos putki on mutkalla. Niin no, Luna on Luna. Pienisuuri shetlanninlammaskoira, josta mäkään en aina tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Luna on koira, jota pitää oikeasti ymmärtää, että sen kanssa voi tehdä töitä ja opetella uusia juttuja. Se ei todellakaan ole suoraviivainen putkiaivo, vaan ihan jotain muuta. Hienohelman, herkkiksen ja suuren sydämen yhdistelmä voi olla hetkittäin vähän vaikea.

Lunan kanssa on junnusta asti tehty töitä sen sisäisen rohkeuden löytymiseksi. Alle 1-vuotiaana keskityttiin sosiaalistamiseen: nähtiin koirakavereita, käytiin erilaisissa paikoissa, kursseiltiin eli erityisesti pentukurssilla opittiin sietämään häiriöitä ja näyttelykursseilla totuteltiin vieraiden ihmisten läheisyyteen ja kosketteluun. Nyt myöhemmin ollaan sen kanssa opeteltu temppuja kotona, opeteltu tokon alkeita ja yritetty innostua agilitysta - kaikkea sen mukaan miten oma aika kahden koiran kanssa ja opiskelijabudjetti ovat joustaneet. Tällä hetkellä Lunalla on Tamskilla agilityssa paikka möllitasoisessa ryhmässä, jossa on koiria mineistä maksiin. Tässä ryhmässä todellakin huomaa, miten erilainen sielunelämä koirilla voi olla. Maksikokoinen ryhmäläinen on putkihullu vauhtirallattelija, joka meinaa eikä aina niin ajattele - voi että kun siitä vauhdinhuumasta sais osan näille omille! (Tai onhan Dinalta sitä alkanutkin jo löytyä.) Siinä missä toinen on harkitsevainen ja varovainen, niin toinen vetää täysillä, koska on vaan niin kivaa! Yksi juoksisi putkia läpi vaikka koko päivän, kun toista ei oikein kiinnosta, vaan ehkä jopa vähän jänskättää. Mä olen tainnu melkein oppia tässä ryhmässä enemmän kuin Luna :D Haasteet mein kohdalla harjoituksissa on yleensä vähän erilaisia kuin muilla ryhmän koirakoilla. Niistä seuraavaksi. Ja vähän muutakin vastaan tullutta.

Lunan kanssa ei tosiaan ole käyty alkeiskurssia, vaan ennen mölliryhmään hakeutumista on treenattu itsenäisesti joitakin kertoja. Luna osaa tietty perus-hypyt, putket, puomin (alastulokontaktilla pitää kyllä vielä tehdä töitä), A:n madallettuna sekä renkaan. Harjoittelu on alussa kepeillä. Keinua ja pussia on kokeiltu, mutta ne on aivan ylivoimaisia esteitä toistaiseksi. Mörköjä tai muuten vaan ikäviä ja liian pelottavia. Ton jännittymisen kanssa saa oikeesti miettiä harjoituksissa etenemistä, ettei hinkata asiaa, joka on liian vaikea, ja jossa Luna vain vetää itsensä "enmäosaaenkäpystyenkähalua"-kramppiin. Tosissaan saa korostaa sitä, että asiat etenee tosi pienin askelin ja Luna pysyy rentona, jollon molemmilla on kivaa. Aina ei vaan onnistu. Kerran tehtiin hyppytekniikkaa viidellä peräkkäisellä hypyllä, joista joissain kohtaa ainoastaan viimeinen oli nostettuna selkeästi irti maasta. Ekalla yrittämällä ei mennyt ihan nappiin ja Luna pikkuisen osui tuohon noin 20 cm korkeudella olevaan rimaan, ei todellakaan pahasti, mutta osui kuitenkin. Seuraavalla treenikerralla, joka oli onneksi itsenäinen, sain tosissani houkutella Lunaa ihan pikkuisten 10-15 cm korkeidenkin hyppyjen yli. Joskus sillä on aivan liian hyvä muisti. Toisella kertaa taas Luna päätti olla poikkeuksellisen itsenäinen ja kiipes kentälle mennessä suoraan keinulle, mä kaivoin nameja pussista treenitaskuun, enkä ehtinyt reagoida. Siinä sitten istuttiin keinun päässä ja syötettiin nameja, että sai Lunan edes tulemaan keinun lähelle. Viimeisimpänä tehtiin harjoitusta, jossa kahden hypyn jälkeen ennen putkea piti tehdä takaaleikkaus. Olisi ollut helppoa, jos putki yhtään vetäisi koiraa puoleensa. Meillä tosiaan keskityttiin puolet treenistä siihen, että saatiin ensin edes putki vähän houkuttelemaan. Huoh.

Edellä mainitut on pieni (tuoreimmassa muistissa oleva) tiivistelmä niistä hetkistä, jolloin mä oikeasti alan epäillä sitä, onko agility yhtään Lunan juttu. Jos haluaisin luovuttaa, alkaisin katsella vaikka rally-tokon alkeiskurssia meille. Mua ei kuitenkaan yhtään se tällä hetkellä kiinnosta, joten olen päättänyt yrittää. Luulen, että Lunalle on kuitenkin tärkeintä mikä vain yhdessä tekeminen ja onnistuminen. Tarpeeksi pienillä askelilla, sopivalla asenteella ja hyvällä mielellä tekeminen on tärkeintä. Lunan kanssa tavoitteena ei todellakaan ole kisaaminen, vaan yhdessä tekeminen ja Lunan itsevarmuuden kasvattaminen selviämällä vaikeidenkin asioiden opettelusta hengissä. Luulen, että jätetään ryhmäpaikka ainakin kesäkauden ajaksi ja treenaillaan sen sijaan ihan itsenäisesti ja omaan tahtiin. Lupasin myös palkita itseni (ja Lunan myös) sitten joskus jollakin, kun saadaan kaikki esteet suoritettua rennosti ja iloisesti. Tää jatkamisen päättäminen haastaa myös mua oikeasti aika paljon. Kaikki opettelu ei todellakaan ole niin helppoa, kuin se on rohkeamman Dinan kanssa ollut kuluneen vuoden aikana.

Uusia ajatuksia ja ideoita otetaan mielellään vastaan, mikäli jollakulla on kokemusta vastaanvanlaisen persoonan kanssa agilityn, tai minkä vain asioiden, opettelusta.

"Eteenpäin!" sanoi mummo lumessa. Vaikka välillä epäilyttääkin.

Suorassa olemisen vaikeus

Vuorossa terveyspohdintaa, jätä väliin jos ei kiinnosta :)

Mä olin seitsemän vuotta sitten aivan hukassa, kun vajaata viikkoa ennen wanhojen tansseja veti selkä niin jumiin, että autosta ylös nouseminenkin oli aivan tuskaa. Onneksi sain nopeasti ajan fysioterapeutille/hierojalle, jossa selvisi, että mun SI-nivel alaselästä oli hieman väärässä asennossa. Ongelma myös parani tuon käsittelyn myötä, joten wanhojen tanssit saatiin tanssittua, kuin mitään ei olisi ollutkaan. Luulin silloin tuon johtuneen runsaasta istumisesta (autokoulun teoriatunnit ja lukiossa paljon tunteja), mutta tällä hetkellä en ole asiasta enää niin varma. Sen verran kuitenkin otin opikseni, että yliopistoaikana kiinnitin huomiota istumisasentoihini ja koitin välttää löhöämistä, vaikka huonoissa tuoleissa se oliskin ollut monesti se miellyttävin asento... Vaivojakaan ei ollut.

Nyt kuitenkin viime maanantaina koirien kanssa lenkkeillessä Niihamassa jäisillä poluilla, joiden reunoja pitkin koitin mahdollisimman paljon kulkea paremman pidon vuoksi, alkoi hiljalleen sama kankeus iskeä alaselkään, joka vain paheni lenkin loppua kohden. Kotona hyvä kun pääsin taas autosta ulos ja sain koirat takapenkiltä pois. Illan verran kärsin ja koitin mahdollisimman paljon vain seisoa tai maata. Keskimäärin kaikki paikallaanolo oli siedettävää, mutta jokainen liike vihloi ikävästi alaselässä oikealla puolella. Aamulla varasin ajan fysioterapeutille, jonne pääsinkin jo puolen päivän jälkeen.

Niiiin tiesin, jo siellä metsässä, että ongelma on taas tuossa SI-nivelessä. Fysioterapeutilla kuitenkin selvisi, että tuskin tuo SI-nivel on ongelman syy, vaan pikemminkin seuraus, vaikkei sitä nyt varmaksi voi sanoakaan. Mun lantio oli aivan vinossa, oikea puoli ainakin sentin vasempaa ylempänä ja oikealta puolelta vielä kiertynyt eteenpäin. Todettiin myös mun oikean puolen olevan vasenkätiselle tyypillisesti heikompi. Useat liikkeet, joita fysioterapeutti pyysi tekemään, tein erilaisesti eri puolille. Ehkä tuosta oikeanpuolen heikkoudesta johtuen, on lihakset toimineet oikealla puolella hieman väärin, mikä voisi selittää sen, että pienehkö piriformis-lihas tuolla syvällä kankussa oli aivan jumissa. Fysioterautti käsitteli sitä varoen, mutta silti itsestäni tuntui, kuin jotakin tylppää piikkiä olisi siellä pyöritelty. Samaan paikkaan ilmestyi myös käsittelyn jälkeen komea mustelma. Ai miten niin jumissa...

Tuon käsittelyn jälkeen kotimatka sujui jo vähän rennommin, eikä ihan jokaista askelta tarvinnut enää varoa, joten eipä tuo ainakaan turha reissu ollut. Päivä päivältä selkä parani, ja perjantaina oli jo mustelmakin jotakuinkin kadonnut samoin kuin kivutkin. Näiden päivien aikana venyttelin fyssarin ohjeiden mukaan ja liikuin aika runsaasti niin metsissä koirien kanssa, kuin muutamaan otteeseen agiradallakin. Liikunnan jälkeen olo oli aina oikein hyvä. Mutta, kaikesta venyttelystä huolimatta keskivartaloa piinaa edelleen melkoinen kankeus ja lihakset on jotenkin todella todella kankeat sekä kankuista että takareisistä. Että sen suhteen ei nyt viikkoa myöhemminkään (aika lyhyt aika kyllä oikeastaan) ole vielä kovinkaan kivaa solmia kengännauhoja tai vaihtaa sukkia. Taitaa ainakin yksi hieroja/fyssarikäynti olla vielä siis edessä nyt alkavalla tai seuraavalla viikolla... Tosin yhden fyssarikäynnin taisin välttää, sillä oikean puolen pohjejumit ja yläselän lukot on voinu hyvinkin johtua tuosta samasta vinoudesta, ainakin osittain.

Suorassa oleminen on muuten yllättävän vaikeaa, kun on tietämättään oppinut kenottamaan joka paikassa. Yhden suihkun/hiusten pesun aikanakin jouduin (laskin!) korjaamaan pelkkää seisomisasentoa yli kymmenen kertaa! Ja ei, en ollut tuntia suihkussa, vaan korkeintaan 10-15 minuuttia. Myös sukkien jalkaan vetäminen on yllättävän hankalaa seisaaltaan, jos on tottunut "könähtämään" ihan vinoon, kun pitäisi kannatella painoa sillä heikommalla puolella. On tässä samalla ollut ihan mielenkiintoista tarkkailla myös omia muita piintyneitä tapoja: myös muunmuassa suihkussa pyörin aina samaan suuntaan ympäri. Päätin rikkoa rajoja ja vaihtaa suuntaa - tuntui oudolta. Onko kellään muulla tyhmiä, pieniä piintyneitä tapoja?

Mut eiköhän tää tästä. Jos sitä koittais pysyä suorassa ja välttää piriformis-jumeja (ehkä helpommin sanottu kuin tehty ja tiedostettu :D ), ni vois yrittää välttää näitä. Tosin lohduttavaa oli fyssarin toteamus silloin tiistaina, että todennäköisesti vastaavat vaivat vähenee koko ajan iän myötä, samalla kun paikkojen joustavuus vähenee, jolloin tuo SI-nivel ei enää niin helposti liiku virheelliseen asentoon. Terveisin "Ainakin muksuna hiukan yliliikkuvat nivelet". Tältä osin se vanheneminen vois tapahtua nopeasti, vaikka muuten enemmänkin tuo neljännesvuosisadan häämöttäminen parin kuukauden päässä enemmänkin ahdistaa. Vaikka jollain tasolla oon onnellinen siitä, että kaikenmaailman opiskelijasähläykset alkaa olla tiensä päässä ja toivottavasti pääsee kesällä viimeistään suunnittelemaan elämäänsä taas vähän pidemmälle kuin parin kuukauden päähän. Tällaisia positiivisia ajatuksia näin kevyesti maanantai-illaksi, olkaahan hyvät!

Lunan ensimmäinen vuosi euroina

Alustuksena sanotaan sen verran, että tämä postaus on lähes valmiina odotellut luonnoksissa lähemmäs kaksi vuotta. Loppuun lisäsin vielä jotakin tiivistelmää, mutta kustannukset on kirjattu ylös lähestulkoon ajankohtaisesti. Kaksi vuotta sitten ei tuntunut hyvältä julkaista tällaista postausta, mutta menköön nyt: toivottavasti tästä on jollekin jotain hyötyä. :) Lopun kuvat ovat sattumanvaraisia poimintoja yhteisistä hetkistä, eikä todellakaan kaikki mitään kuvanlaadun juhlaa, mutta laitetaan ne nyt esille ihan vain kivan fiiliksen vuoksi.


Ajattelin Lunan lähestyvien 1v.-synttäreiden vuoksi koota vähän siitä aiheutuneita kuluja. Hiukan vähemmällä tavaramäärälläkin ehkä oltaisiin pärjätty, mutta yhtään Lunan kanssa vietettyä hetkeä en kyllä heittäis pois. En kuratassujen tai ripulipyllyn pesuhetkiä, en epäonnistuneita temppuharjoituksia, en ylimääräisiä eläinlääkärireissuja, en imuroituja karvoja tai jalkapohjiin liiskaantuneita märkiä nappuloita. Raha-asiat yleensä kaikkia tulevia koiranomistajia ainakin kiinnostaa ja tässä nyt arviota mein Lunaan liittyvistä menoista, kyselkää ja kritisoikaa ihmeessä.

• Luna 0-2 kk: Hankintoja tein jo ennen Lunan kotiutumista, eli kuljetuskoppa alustoineen ja "selviytymispaketti" sisältäen harjan, kamman, nameja, shamppoon, kakkapusseja, talutushihnan, kaulapannan, korvien puhdistusainetta, pari lelua ym.. Koppa oli viitisenkymppiä, alusta ehkä viisitoista ja loput edellä mainitut noin 150 euroa, en edes muista enää. Ihan riittävästi kuitenkin.  = reilu 200 €

• Luna luovutusikäinen: Pentu maksettiin kerralla muutamaa päivää ennen kotiutumista ja tähän meni tietty se isoin summa, joka mein kohdalla oli 1200 euroa. Tässä oli mukana itse pentu, sen terveys- ja silmätarkastukset ennen luovutusikää, rekisteröinti, sirutus, kaikki muu välttämätön sekä läjä ohjeita ja muutama pussi ruokaa. = 1200 €

• Luna 2-4 kk: Lunan ollessa ihan pikkuinen rahaa kului lähinnä uusiin leluihin ja herkkuihin ehkä muutama kymppi korkeintaan kuussa. Pyöristetään nyt tässä kohtaa ja sanotaan että 30e/kk, jolloin siitä tulee yhteensä 60 euroa. Lisäksi tulivat tietysti rokotukset 12 ja 16 viikon iässä, joista ensimmäinen maksoi 50 euroa (Eurassa) ja toinen 65 euroa (Tampereella Hervannassa). Ennen 4 kk:n ikää otettiin Lunalle myös eläinlääkärikuluvakuutus, jonka vuosimaksu on vähän päälle 150 euroa (Lähitapiola, omavastuu 90 e + 25 %). Harmilloisten makkarankuorien syömisen vuoksi jouduttiin käymään myös ylimääräinen kerta eläinlääkärissä (Tampere keskusta), joka omavastuuna kustansi hiukan reilu 90, eli muutama euro saatiin heti vakuutuksesta "takaisin". Musta-pinkki peti maksoi muistaakseni reilun 20 euroa. = reilu 300 €

• Luna 4-7 kk: Syksyllä käytiin kolme kertaa koirakoulu Pikkuhukan pentukurssilla, joka maksettiin kullakin kerralla ja oli 10e/kerta eli yhteensä 30 euroa. Myöhemmin ilmoittauduttiin myös alkeiskurssille, jonka hinta oli muistaakseni 80 euroa. Lunan ollessa n. 4,5 kk loppuivat myös kasvattajalta saadut ruuat, joten syömisiinkin alkoi mennä rahaa. Lunan syömä ruoka maksaa n. 15 euroa / 2,5 kg:n säkki, ja sitä kului arviolta säkillinen noin kolmessa viikossa, jolloin koko syksyn nappuloiden hinnaksi tuli noin 70 euroa. Isomman koiran retuutuksen vuoksi piti Luna viedä kerran eläinlääkäriin, mikä maksoi meille 45 euroa (toisen koiran omistaja tuli tässä ihanasti vastaan). Kulmahampaan vuoksi jouduttiin jälleen eläinlääkäriin, mikä kustansi 125 euroa (Pirkkalassa). Juuri ennen joulua alkoivat silmät rähmiä, minkä vuoksi käytiin jälleen eläinlääkärissä, joka maksoi n. 70 euroa. Sadetakkiin, heijastinliiviin ja talvitakkiin saatiin kulumaan vajaa satanen. Joululahjapeti/patja taisi maksaa n. 35 e. Herkkuihin, leluihin ynnä muuhun, kului varmaankin keskimäärin taas se 30 e/kk eli yhteensä 90 euroa. Joulukuussa käytiin myös kaksissa mätsäreissä, joihin meni yhteensä 15 euroa. = vajaa 700 €

• Luna 7-9 kk: Tammikuu aloitettiin myös mätsäreillä, jotka maksoivat 7 euroa. Seuraava hiukan isompi erä oli näyttelukoulutus (Koirakoutsi), joka maksoi 50 euroa. Ruuille tuli tällä välin hintaa reilu 30 euroa. Uusi flexi maksoi reilu parikymppiä. Ja herkkuihin laskisin tällä välin vain noin 20 e/kk eli yht. 40 euroa, sillä nyt en oikein keksimälläkään keksi, mitä olisin ostanut. Herkkuja menee aina, mutta muistaakseni leluja tms. ei tullut juurikaan ostettua, tähän varmaankin vaikutti juuri ollut joulu ja ne muutamat Lunan saamat joululahjat. = n. 150 €

• Luna 9-12 kk: Maaliskuussa leluihin meni n. 30 euroa, ruokiin 15 e, mahataudin vuoksi eläinlääkäriin n. 70 euroa, vakuutuksesta takaisin n. 50 e (sunnuntai-iltapäivystys Kokemäellä), lääkkeisiin noin 30 e, näyttelykurssiin 45 e (koirapalvelu Taidogas), mahataudin vuoksi toiseen eläinlääkärikäyntiin n. 200 e, josta tosin vakuutuksesta saatiin takaisin 70 . Valjaat 20 e. Huhtikuun ja toukokuun ruuat ja herkut vielä lisäksi noin 70 euroa = n. 350 €

Vakuutus tältä ekalta vuodelta jo melkein maksanut itsensä takaisin, kun syksyllä oksennutusreissusta se korvasi noin 10 e ja nyt noin 50+70=120 e, eli 130 e yhteensä. Eroa ei siis jää kuin noin 20 euroa. Mielestäni vakuutus oli ihan hankkimisen arvonen, joskin toivon, että mahdollisimman vähän sille olisi käyttöä jatkossa. Opiskelijalle tuo vakuutus on ollut tärkeä, koska jos jotakin suurempaa operaatioita tarvittaisiin, ei siihen välttämättä ole yhtäkkiä rahaa.

Kaikkiaan siis ensimmäisen vuoden aikana rahaa kului koiran hankintahinnan, 1200 euroa  lisäksi noin 1700 euroa. Tämä nyt tosiaan sisältää harrastuksia ja muutaman pienemmän lääkärikäynnin sekä vakuutuksen ja kaikki tarvikkeet. Varmasti halvemmallakin olisi päässyt, mutta koska koirankoulutuskokemusta ei ollut ja pentu oli pienenä melkoisen arka, niin pentu- ja alkeiskurssit tekivät tällaiselle uudelle koiranomistajalle oikein hyvää. Näyttelykoulutuksista pitää sanoa, että vaikka näyttelyissä käydäänkin, niin nuo olivat myös hyvää harjoitusta ihan arkea ja esimerkiksi eläinlääkärikäyntejäkin varten, erityisesti koiralle, joka ei yhtään tykännyt vieraiden ihmisten lähentelystä. Jälkeenpäin miettien tuo oli todellakin arkuutta, eikä shelteille tyypillistä varautuneisuutta. Jotain on kuitenkin tehty oikein, sillä nykyään Luna on aika viehättävä persoona ja muuttunut edukseen sekä sisäisesti että ulkoisesti, näin ollen pidänkin kaikkea kursseilla vietettyä aikaa ja kaikkia syötettyjä nameja sen arvoisina. Ja suosittelen jokaiselle (uudelle) koiranomistajalle vähintään jonkinlaista peruskurssia (pentu/alkeis/arkitottelevaisuus/hihnakäytös tmv), jotta koirankoulutuksen perusteet edes tulevat tutuiksi.

Euroja on tosiaan tuon ensimmäisen vuodenkin jälkeen kulunut, tosin kohtuullisemmin, sillä eläinlääkärikäyntejä ei juuri ole pakollisten rokotusten lisäksi tarvittu. Ja vaikka Dinakin tuli, oli kaikki tarvikkeet jo olemassa, joten toisen koiran kanssa ei tarvinnut kaikkea ostaa. Sittemmin siis rahaa on mennyt lähinnä vain ruokiin, herkkuihin ja harrastuksiin. Paljon siitäkin tulee, mutta paljon siitä on myös saanut. Ja niin vaan sitä opiskelijakin on pärjännyt kahden karvakuonon kustannusten kanssa: kyllä mä näihin mieluummin olen rahani laittanut kuin baareihin ;)

Luna noin puolivuotias

Lunan ekoja mätsäreitä, Koirakoutsilla

Nimenomaan! Parin vuoden takainen joululahja yhdeltä tärkeimmistä ystävistä <3

Lisää mätsäreitä

Luna reilu 1-vuotias

Heräsikö ajatuksia?

Käskyjä

Ihan näin oman pään selvittämiseksi - tää ois pitänyt tehdä jo kauan sitten - aattelin kirjoitella näitä meidän agilitykäskyjä ylös. Ja julkaistaan ne nyt sitten myös, kun ne on kirjalliseen muotoon saatettu. Millaisia käskyjä muilta löytyy? Onko paljonkin eroa? Tai muita ajatuksia ja kokemuksia ylipäätään käskyistä tai koiran käskyttämisestä?

• Putki: putki! tai putkeen!

• Puomi: kiipee! tai jos ei ehdi kunnolla, niin kii(-kii)!

• A: aaa!

• Hyppyeste: hyppy! tai ei mitään

• Muuri: hyppy!

• Pituus:  tätä on tehty kerran alkeiskurssilla, eikä mitään hajua vihjesanasta, ehkä ihan vaan hyppy! Mineillä toi pituus ei kuitenkaan ole ihan mahdottoman pitkä...

• Pussi: tätäkin tehty todella vähän, ehkä ihan vain pussi!

• Keinu: Keinu! Oon kyllä miettinyt onko vähän liian samanlainen "kepit" tai "kiipee"

• Pujottelu: kepit, tai kep-kep!

• Rengas: Rrr(rrengas)!

• Pöytä: tätäkään ei ole tehty, ehkä kertaakaan, joten ehkä vaan "pöytä!"

Unohdinkohan mä vielä jonkun esteen?

Kontaktiesteillä nyt on molemmilla koirilla niin, että keinulle selkee pysähdys kaikki jalat keinulla, ja Aalla juostaan kontaktit. Puomilla on se ero, että Dinalla on siinä pysähdys, mutta Lunalla ei. Mietittiin tätä Lunan treeneissä, ja kyllä se juoksari tuntuis sille sopivan ihan hyvin.

Ja vielä muita ajatuksia käskyistä: Viimeksi talkoillessa kuuntelin ihan varta vasten ohjaajien käskytystä ja aika lailla oli erilaisia vihjesanoja ja äänenpainot ja -kovuus vaihtelivat myös melkoisesti. Toisten ohjaus oli lähes äänetöntä, hyvä kun ratahenkilönä reunalla seistessänkään kuuli mitään, kun taas joidenkin koirakoiden kohdalla radan suorittaminen oli melkoista kilpahuutoa, kun koira haukkui koko ajan ja sen hallissa kaikuvan haukun ja kaiken muun äänen yli koitti ohjaaja saada vielä oman äänensä kuuluviin. Hämmennyin myös, kuinka terävästi, kireästi ja kovalla äänellä pari ohjaajaa kehui koiraansa radan aikana käskyjen välissä. Mietinkin, että jos tekis samoin noille omille ni nehän järkyttyisivät lopullisesti :D Kai kyseiset koirat olivat tottuneet siihen tyyliin, mutta omaan korvaan se särähti ikävästi ja kehumisesta huolimatta tuli vähän ikävä olo verrattuna koirakoihin, jotka etenivät vaikka vähän hitaamminkin, mutta ihanan kannustavasti eteenpäin :)

Kyllä oma tavoite ainakin on nauttia tekemisestä yhdessä noiden karvakorvien kanssa ja oppia uutta, eikä vetää hommaa vakavaksi. Tää on tällä hetkellä hyvin mielenkiintoista, kun treenaa kahden aika erilaisen kanssa ja molemmat on niin taipaleensa alussa, niin kuin minäkin. Olkoonkin, että puhutaan saman rotuisista koirista, jotka molemmat on pääasiassa aika pehmeitä, niin silti. Molemmilla on selkeesti omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Eivätkä samat tavat välttämättä todellakaan toimi toiselle, vaikka toiselle toimisikin.