(Lähes) nollaratoja 9.5.2016 ja näyttelykuulumisia

Viime maanantaina oltiin toisissa agikisoissa Dinan kanssa. Pitkään arvoin ilmoitanko ollenkaan, kun juoksuja odoteltiin alkavaksi ja Lunan oli jo reilua viikkoa aiemmin alkanut, mutta onneksi ilmoitin. Juoksut alkoivat vasta tiistaina/keskiviikkona, kun kisat olivat maanantaina eli ihan täydellisesti.

Agilityradalla, joka oli ensimmäiseksi, kaikki sujui, mutta Dina oli vähän tahmea. Sitä mä ehkä eniten pelkäsinkin, sillä takana oli rankka mätsäri+näyttelyviikonloppu Eurassa ja sääkin oli pidempään jo ollut tosi lämmin. Ratavirheitä kuitenkin nolla, mutta sitten yliaikaa tuli 0,61 sekuntia eli 0,61 aikavirhettä. Äh. Kyllä sitä tosiaan hetken mietti että ois pikkusen reippaammin pitäny uskaltaa ottaa esim kepit tai olla melkein kompastumatta omiin jalkoihin kahdesti... :D Niin pienestä se voi olla kiinni. A-rata videolla alla. Miralle kiitos kuvausavusta. Pienellä aikavirheellä sijoituttiin kuitenkin luokan kakkosiksi ja päästiin palkinnoille. Jee!

Kuva Tamskin fb-sivuilta

B-radalla, joka oli hyppyrata, ei ollut tahmeudesta tietoakaan, vaan Dina oli ihan huippu ja tosi skarppi! Heti ekasta esteestä lähtien tiesin, että nyt sujuu, jos vaan pysyn neidin mukana. Ihan mieletöntä, mikä fiilis oli radalta poistuessa, kun oltiin oikeasti tehty rataa yhdessä ja pystyi luottamaan siihen Dinan tekemiseen. Huippufiilis palkittiinkin 0 virhepisteellä ja ensimmäisellä LUVAlla! Dina puolestaan palkittiin heti radan jälkeen kunnon lelunretuutusbileillä. Oli se sen ansainnut. Video alla tallennettu Tamskin videostreamista jälkikäteen. LUVAN lisäksi päästiin taas palkinnoille, tällä kertaa oltiin luokan ensimmäisiä. Eipä sitä kahden radan kisoissa enää paljoa paremmin voi palkintopöytää putsata ;)

Jälkeenpäin miettien ei toi ekan radan olematon aikavirhekään enää harmita, sillä mikäs kiire tässä on. Ei mikään. Kerätään nyt rauhassa kilpailukokemusta. Jokasesta kerrasta kuitenkin oppii jotain. Alan hiljalleen päästä jyvälle siitä millaista virittelyä Dina kaipaa ennen rataa, jotta saa ylimääräisen tahmeuden pois, ja millä aikavälillä se pitää tehdä, ettei ehdi unohtua haistelemaan tms just ennen suoritusta. Joskin tuntuu että välillä aina löydetty vauhti löytyy koko ajan paremmin myös treeneissä, että ehkä se oikee vire sieltä alkaa helpommin tulla esiin, kun Dinakin tietää paremmin mitä on edessä. Nyt kaksien kisojen kokemuksella pystyy myös vähän jo miettimään, mitkä kohdat on niitä, mitkä pitäisi pystyä tekemään reippaasti eikä unohtua varmistelemaan. Ekoissa kisoissa ja sitä edeltävissä epiksissä keskittyi vaan siihen rataan ja että pääsisi kunnialla maaliin asti. Näissä kisoissa tosiaan, ja erityisesti ekan radan minimaalisen aikavirheen jälkeen, tuli mieleen, että niin, josko sitä nyt tehtäis täysillä eikä unohduttais miettimään kesken radan :D Jännä löytää itsestään myös ihan uusi puoli. Mun kaikki kisakokemus ikinä on ollut ala- ja yläasteen koulun yleisurheilukilpailut ja muutamat ratsastuskisat teini-ikäisenä. En muutenkaan ole ikinä ollut mitenkään kilpailuhenkinen, pikkuveli on aina ollut sitä paljon enemmän, ja itseasiassa olen aika usein antanut sen voittaa, niin ei ole tullut paha mieli häviämisestä. Niin että tosiaan jännä löytää itsensä miettimästä, että miten voitais olla vähän nopeempia, vähän parempia ja niin edelleen. Mua jopa vähän hymyilyttää tää koko touhu. Ei riittänyt pikkusormi, tää laji vei kyllä mennessään nyt aika pahasti. Kannattaa kokeilla!

Ihan kivat palkinnot x2! Näiden lisäksi saatiin vielä lahjakortitkin. Suklaakin maistui.

Päivittelin myös Arvostelut-sivulle Dinan arvosteluja Tampereen ja Harjavallan näyttelyistä,  joista molemmista NUO-EH, NUK4. Tampereelta kaikin puolin positiivinen yllätys tuo EH, kun taas Harjavallasta odotin pikkuisen enemmän, joskin oli Dina sentään ERIn saaneiden (3kpl) jälkeen paras EHn saanut. Tampereella Dina myös käyttäytyi ihan superisti, kun taas Harjavallassa ruohikon haistelu olisi kuumalla säällä kiinnostanut paljon enemmän.

Tällaista menoa kuitenkin Harjavallassa kun neidin sai lopulta liikkeelle... Kuvasta kiitokset Aleksin vanhemmille.

Helmikuu 2014 - osa 1

Monista syistä kuulumisten kertominen vähän jäi tässä kuussa. Aattelinkin nyt pilkkoa helmikuun muutamaan, ehkä kolmeen, osaan ja tiivistää vähän, jotta saisin ainakin kaikki kuvat jossain määrin julkaistua.

Aloitetaan ihan ensiksi sieltä helmikuun alusta ja kaivetaan kalenteri esiin. Ekalla viikolla nähtiin Pörriä, joka bussiseikkaili tänne Hervantaan omistajansa kanssa. Sillon (apua, jo kolme viikkoa sitten!) Luna ja Pörri olivat aika tarkkaan samankokoisia, niin oliskin hauska nähdä taas, kuinka paljon se ei-niin-pieni pallero on taas kasvanut :) Hauska vaan vertailla noita ja sen kasvamisen näkee niin selkeästi nyt kun Luna ei kasva enää.

Seuraavana päivänä olikin se viimeinen näyttelykoulutuskerta ja täytyykin oikein miettiä, että mitäs siellä tehtiin. Ai niin, keskityttiin kehässä toimimiseen ryhmässä. Juostiin peräkkäin, pidettiin vähän etäisyyttä seuraavaan, seisottiin odottamassa omaa vuoroa/arvostelua, juostiin vuorotellen ympyrää/edestakaisin/kolmiota ja vähän treenattiin vielä pöydällä olemista. Ihan lopuksi vielä pari muuta kurssilaista kävi myös kouluttajan lisäksi käsittelemässä Lunaa. Lunalle oli jääny edellisen kerran vähän jännittyneessä mielentilassa treenaamisen lopettaminen mieleen, kun nyt se oli heti alusta asti vähän jäykkänä. Päätin mennä normaalilla pannalla ja hihnalla ton kerran, eikä se ollut ollenkaan huono ajatus, sillä sen olemus vapautui pian ja saatiin keskittyä ite tekemiseen eikä tarvinnu siellä sit stressata siitä hihnasta enää. Hiukan ollaan hihnaan totuteltu täällä kotona, enemmän ois tarvinnut, mutta on tässä aikaa.... :) Kurssista kaikkiaan jäi hyvä mieli ja saatiin siitä paljon irti. Ainut huono puoli oli tuo ajoitus, sillä jokaisella neljällä kerralla oli kamala kiire, koska tiistaina tosiaan luennot loppuivat vasta kello 17 ja Ylöjärvellä piti olla jo klo 18. Noh, huonoa tuuria, mut aika hyvin ehdittiin joka kerta - kiitokset taas Aleksille, joka jaksoi laittaa auton lämpiämään ja pilkkoa nameja joka viikko.

Keskiviikkona otettiin koulun jälkeen suunta kohti Hervantajärveä, jossa tavattiin sheltti Minni ja sen kaveri westie Helmi. Oli ihan mukava ilma, ei liikaa pakkasta, mutta vähän turhan pilvistä. Ja nyt vihdoin niitä kuviakin ettei pelkäksi höpöttämiseksi mene.

Helmi ja Luna

Vasemmalta: Helmi, Minni ja Luna

Minni kävi vielä lopuksi haukkumassa pelastusrenkaan :D

Onpas ollut muuten Lunalla ohjelmarikas viikko. Torstaina käytiin läheisessä Näyttämönpuistossa painimassa naapurin pienen soopelisheltin kanssa. Perjantaina taas ennen Euraan menoa oli vuorossa Halla ja Hakametsän koirapuisto. Sieltäkin pilvihämäryydessä tuli muutama kuva otettua, joita alla. Luna ja Halla on melkoisia painijoita, sillä ne eivät kauaa viitti juosta, vaan keskittyvät pyörimiseen ja toisiaan päin hyppimiseen lähinnä. Muita vieraita kavereitakin puistossa kävi ja täytyy taas sanoa, että olen mä ylpeä tuosta ipanasta <3 Muisto siitä varpaiden päällä kököttävästä hiukan pelokkaasta neidistä on jo aika kaukainen.

Hakametsästä käänettiin auton nokka kohti Euraa Lunan nukkuessa tyytyväisenä omassa kopassaan. Viikonlopusta ja Taavista onkin jo täällä, joten ei siitä enempää. Paitsi: käytiin kaverini kanssa lenkillä sunnuntaina. Alkumatkan Lunalla oli tossut jalassa, kun käveltiin hiekoitetulla asvaltilla, mutta metsässä otettiin ne pois, jottei vahingossakaan tarvitsisi ettiä pudonnutta tossua mistään pusikosta. On muuten tosi terävää tuo hiekoitussora, kun lumet ja jäät sulaa jättäen sitä kerroksen tien pinnalle.

Jäällä oli jännän paljon vettä, siis niin paljon että se ihan lainehti tuulen liikuttaessa.

Seuraavasta viikosta jatketaan osa 2- postauksella. Seuraavan kuvan myötä hyvää yötä kaikille!

Tammikuun vika viikko

Tää ajassa taaksepäin palaaminen, vaikka vain viikonkin, on yllättävän mielenkiintoista. Hämmästyttävän nopeasti sitä myös unohtaa muutamaa päivää vanhemmat asiat. Mitä itse teit vaikkapa viime maanantaina? Mut tosiaan kuluneella viikolla tuli räpsittyä taas reilusti kuvia, nautittu lumipyrystä ja pakkasen lauhtumisesta.

Maanantaina ei ollut mitään ihmeempiä. Sitä tylsää koulua vaan, haastattelua YIT:llä ja tätä rataa. Aamulla oli myös hiukan kuumeinen olo, kuten oli viikonloppunakin ja pelkäsin tulevani oikeasti kipeäksi kiireisen päivän aikana. Toisin kumminkin kävi ja aamun reilu 37 astetta laski päivän aikana normaaliin 36,5 asteeseen. En käsitä, mut hyvä näin, sillä yleensä tilanne on toisin päin ja iltaisin on aina se kehnoin olo. Ai niin! Ostin mä hei puhelimenkin :D Meinas jo unohtua. Jo nelivuotias Nokian N97 mini pääsi vihdoinkin eläkkeelle ja sen paikan otti upouusi Jolla. Sanooko se mitään? Jos ei, niin googlettakaa - mä en tähän nyt ala mitään tekniikkapläjäystä laittamaan, kun en itekään niistä niin kauheesti ymmärrä... Tähän asti oon ollu ihan tyytyväinen, onhan tollaisessa ihan uudessa järjestelmässä vielä vähän puutteita, eikä se nyt vielä oo sovelluksiltaan tai muutenkaan ihan mun näköinen, mutta pikkuhiljaa :) Eräistä ton ominaisuuksista tykkään tosi paljon. Oon nyt saanu myös niin paljon kommentteja siitä, että olen ainoa, jonka kanssa täytyy lähetellä perinteisiä tekstiviestejä :D että eiköhän se whatsappikin jossain vaiheessa tässä pian löydä tiensä munkin uuteen luuriini.

Sunnuntai-iltana vesi(kin) maistui paremmalta tuopista kuin omasta vesikipasta juotuna.

Tiistaina mein piti aamulla suunnata Suolijärvelle lenkille vanhemman sheltin kanssa, mutta peruin tän, kun oli tota hiukan hassua kuumetta tossa la-ma ja oikeesti pelkäsin kipeytyväni kunnolla. Lenkin sijaan Luna pääsi painimaan ja purkamaan energiaa Sisun kanssa Näyttämönpuistossa heti aamulla. Pakko tuon kanssa oli jotain häärätä, niin näin pääsee kyllä helpolla: ihan lyhyt kävely läheiseen puistoon, lämpimästi vaatetta päälle ja satunnaisia luoksetuloharjoituksia. Selvis sekin, että tuskin on juoksut ihan kohta vielä tulossa, kun ei tuota reilun vuoden ikäistä urosta ainakaan kiinnostanut yhtään niin paljoa. :)

Päivällä suuntasin Kalevaan fysioterapeutille sen pariviikkoatakaisen selkäkivun vuoksi. Selvispä ainakin se, että skolioosia ei oo (ruoto on siis jotakuinkin suorassa), tietyt lihakset on ihan jumissa ja pilates ois hyvä vaihtoehto noiden kaikkien syvien lihasten (koti)kuntouttamiseen.

Illalla oli puolestaan vuorossa tiistaiseen tapaan näyttelykoulutus ja sen toiseksi viimeinen kerta. Tällä kertaa kurssin vetäjä kävi taas tutustumassa aluksi kaikkiin koiriin, jonka jälkeen nostettiin pienet pöydälle ja tutkittiin läpi, Luna hiukan varovaisemmin kuin muut. Selkeästi paremmin se antoi jo ohjaajan koskea itseensä kuin viikko sitten. Kehitystä :) Seuraavaksi työskenneltiin pareittain, ensin peräkkäin ympyrällä - Luna sai kehut kauniista liikkeistään - sekä sitten vielä vierekkäin. Vierekkäin liikkuessa Luna kiinnostui mein parista vähän liikaa, jolloin nostettiin näyttelyhihna kaulassa ylemmäs heti korvien taakse, jolloin kontrollin koiraan pitäis parantua. Paha sanoa siitä kontrollista, meillä se ainakin katos täysin, kun Luna alkoi protestoida narun uutta sijaintia vastaan. Lopputunti menikin sitten enemmän tai vähemmän jännittäessä, täristessä ja syliin pyrkiessä. Tosi itsenäinen tapaus hei tää mein koira: "mamma, mitä nyt tapahtuu? saisko tän vekottimen pois? en tykkää yhtään, haluun syliin turvaan" -meininkiä. Nyt tarttis sit tehdä siitä narusta taas ihan kiva juttu tässä arjessa.

Keskiviikko oli jännä päivä. En montaakaan päivää ennen ollut puhunut jonkun kanssa, että kuinka ollaan päästy Lunan kanssa helpolla, kun se ei oo oikeen koskaan (vielä) ollu maha löysällä. Keskiviikkona, kun tultiin kotiin Lunan oltua yksin nelisen tuntia, haistoin heti ovelta tietyn hajun ja kasahan siellä oli melkein keskellä olohuoneen mattoa. Voi peppu. Ei tietenkään oltu sovittu menoa Peltolammille Nalan kanssa melkein heti kotiutumisen jälkeen. Onneksi on Aleksi, joka jäi siivoamaan mattoa. Kaiketi jännä kokemus pestä isohkoa mattoa pienessä kylppärissä kuumalla vedellä ja ruokasoodalla - ne oli parhaat mitä siihen hätään kotoa löytyi enkä voi kyllä yhtään moittia tota lopputulosta: ruskeasta kasasta ei näy jälkeäkään mein matossa. Mahtavaa. Myös toi mahan löysyys jäi yhteen kertaan, sillä illan aikana ulos ei tullut enää mitään ja ruoka alkoi taas maistua. Seuraavana aamuna oli vuorossa kyllä Lunan perskarvojen pesu, kun pari pientä kikkaretta jäi ikävästi karvoihin kiinni. Loppu hyvin kaikki hyvin - taas. Kait se oli syönyt jotain, mitä ei ois saanut, mut en tiedä sit missä: ulkona, Ylöjärven siellä hallissa... Vaihtoehtoja on paljon.

Käytiin tosiaan kaikesta huolimatta moikkaamassa siis Nalaa Peltolammilla ja siellä kyllä virtaa riitti. Alla taas kilometri kuvia mein reissusta. Sen verran viileää oli (noin -13 astetta) että kotimatkan bussia odotellessa alkoi Lunakin jo ihan täristä vilusta, vaikka sillä oli takkikin päällä. Pitihän pieni rassu sit nostaa syliin vähän lämmittelemään ja samalla kyniä sen varpaiden ja anturoiden väleistä lumikökköjä pois. Kotimatka bussissa meni menomatkaa paremmin, kun Luna keskittyi muiden matkustajien ihmettelemiseen, eikä enää tärissyt, kun vilu meni ohi toisin kun tullessa meni koko matka täristessä vaikkei varmasti ollut vilu. Illalla mun piti kiiruhtaa vielä hetkeksi koululle hoitamaan kolme eri hommaa pois alta - eipä kauheasti enää kuuden maissa ois houkuttanut hinautua sinne, mutta pakkohan se oli. Tosin laiskuus iski ja menomatkalla kuljinkin bussilla tuon huimat kaksi pysäkinväliä, kun vitonen sattui menemään hyvään aikaan.

Osuttiin Peltolammille hienoon aikaan, kun aurinko alkoi laskea puiden taakse.

Tässä on sitä jotain

Torstaina aloitettiin aamu taas reippaalla lenkkeilyllä pirteässä pakkasessa, kun Luna oli jäämässä taas noin kahdeksaksi tunniksi yksin. Täytyy kyllä myöntää, että piristäväthän nuo itseäkin aamuisin. Ja meinaan maha murisee aamupalan tarpeessa kotiin tullessa, kun lähtee lenkille suoraan sängystä vain vessan kautta. Iltapäivällä mä olin jotenkin niin väsynyt, että tulinkin kotiin jo ennen kolmea hiukan kesken luennon, kun meinasin nukahtaa sinne, vaikka luennoitsijakin oli ihan hyvä. Iltapäivä sit rentoiltiinkin rauhallisten metsälenkkien ja pienen treenaamisen merkeissä.

Perjantaina puolestaan lyhyemmän koulupäivän jälken vuorossa oli taas pitkästä aikaa Mustin ja Mirrin pentupaini, jossa tavattiin myös Lili-sheltti. Kyllä ne toisensa tuntee jo kaukaa... Ollaan nyt myös tosi monena päivänä käyty Näyttämönpuistossa juoksemassa lumihangessa sillai että Luna on irti. Samalla on ollu hyvä panostaa luoksetulon harjoittelemiseen, joka muuten sujuu aika hienosti. :) Lauantainakin lumisateen jälkeen iltapäivällä otettiin suunnaksi tuo samainen puisto, jossa myös pulkkailijoita oli aika reilusti nauttimassa vastasataneesta lumesta. Itekin päätin heittäytyä selälleni lumihankeen, mutta se ei ollut kovin hyvä vaihtoehto, sillä sen jälkeen lunta oli jokapaikassa, niin takin sisällä, kuin housun lahkeetkin täynnä kuin myös kengissä, joissa sitä oli kyllä muutenkin umpihangessa tarpomisen jälkeen. :D

Luna-lumikuono

Sunnuntaiksi olikin tiedossa taas jotain ihan "kunnollista" ohjelmaa. Aamulla kymmenen aikaan oltiin jo Suolijärven parkkipaikalla, jossa tavattiin Essi-sheltti omistajineen. Essi on jo vähän vanhempi ja rauhallisempi ja kiinnostunut enemmän pallostaan, kuin koirakavereista, joten lenkki sujui mukavan rauhallisesti :) Ihan hienoa välillä saada myös rauhallisempaa lenkkiseuraa, jotta Lunakin vois tajuta, että ei kaikkien kanssa tarvi aina vouhottaa ja painia jatkuvasti... Harmikseni unohdin namit kotiin, ni ei tullu paljoa treenattua luoksetuloa tällä reissulla.

Lenkin jälkeen mun vanhemmat tuli käymään, tehtiin ruokaa ja syötiin sekä kahviteltiin. Pienen odottelun ja ruuan sulattelun jälkeen lähdettiin ajelemaan puolen tunnin matkan päähän onnittelemaan mun serkkua 11-vuotissynttäreille ja Luna jäi kotiin nukkumaan. Päivällä myös söpöiltiin tähystyspaikalla eli sohvan käsinojalla.

Tällä viikolla on tosiaan viimeinen näyttelykoulutuskerta ja mua vähän harmittaa, sillä siellä on ollu kivaa ja siitä on saanu tällainen ihan aloittelija myös tosi paljon irti. Harmillisen lyhyitä noi kaikki kurssit. En tiiä mitä jatkossa tehdään. Seuraavat mätsärit on varmaan vasta pääsiäisen aikoihin huhtikuussa ja näyttelyitä ei oo järkevällä etäisyydellä oikein ennen toukokuuta - jotain tekemistä ois kiva keksiä tähän helmi-maalis-huhtikuulle, mut nyt ei oikeen oo ideoita. Erinäisiä kursseja oon katellu, mutta ne on vähän huonoihin aikoihin, esimerkiksi sunnuntai-iltapäivisin mikä ei oikein toimi kun ollaan lähes joka toinen tai ainakin joka kolmas viikonloppu Eurassa. Ideoita? Ajatuksia? Vinkkejä?

Pieni harmaa aasi

Tietääkö kukaan ton otsikon mukaista satua? Pieni harmaa aasi -satu oli mahtava lapsena, ja se kirja, jossa se oli, tuli kyllä luettua puhki. Osattiin toi satu niin hyvin, että korjailtiin aina tarinaa kuulemma jos lukija luki sen väärin tai lyhensi jostain kohtaa... "Olipa kerran pieni harmaa aasi suurella vihreällä niityllä." Toi alku on jäänyt mieleen ja se surullisuus kuinka se oli siellä "ypöyksin, niin yksin suurella vihreällä niityllä".

Tää nyt oli kirjaimellisesti aasinsilta varsinaiseen asiaan eli kuluneeseen viikkoon. Täytyy fiilistellä kauniita ilmoja ja lenkkeilyseuraa nyt kun jäin tänne viikonlopuksi yhtä yksin kuin se pieni harmaa aasi sinne niitylleen. Ei vaan, tarkoitus on pakertaa kouluhommia, yhtä harkkatyötä ja alkaa ettiä kandiin lähteitä sekä lukea niitä, ja nähdä paria kaveria. Kotona on kyllä ihan liian hiljaista - koko ajan jotenkin odottaa tepsutusta kuuluvaksi jostain, hiljaista unituhinaa, lelujen vinkunaa tai edes jotain muuta ääntä. Mut ei. Bussit ne tossa vaan jyristelee kämpän ohi.

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan kaikki kolme Eurassa. Mukavuudenhaluni voitti ja peruin lauantaisen ratsastuksen, koska pakkasta oli luvattu yli 15 astetta. Oli siis ihan vaan vapaata, kellokaan ei herättäny normaalin lauantain tapaan puoli kahdeksalta. Perjantaina koulun jälkeen käytiin Mustissa ja Mirrissä täällä Hervannassa ennen kuin lähdettiin autoilemaan tuota reilua sataa kilsaa ja ostin Lunalle Rukan tossut. Noilla tossuilla ei pitäis kovilla pakkasilla tassujen palella niin kovasti (edeltävänä päivänä piti lopettaa kaverin kanssa, joka ei palellut yhtään, leikki kesken, kun Luna vaan nosteli tassujaan ja istui suunnilleen mun kenkien päällä), eikä sit lähempänä plussaa pitäis lumipaakkujenkaan takertua tassukarvoihin ja loskasäälläkin pitäis pitää tassut kuivina.

Perjantaina illalla käytiin vielä moikkaamassa Jakkea ja Tepiä. Tepi sai Lunan kanssa vouhotettua liiat energiat pois ja me puolestaan rapsuteltiin Jakkea, joka vasta alkoi pysyä pystyssä nukutuksen jälkeen. Jakkelta lähti siis pallit ja vähän säälittävä se oli tötterö päässään, nyt kuulemma voi jo täysin hyvin. :)

Voi pientä - näin masentuneet fiilikset oli muutama tunti leikkauksen jälkeen :/

Lauantaina nukuttiin hyvin ja lähdettiin pienen kouluhomman tekemisen jälkeen lenkkeilemään pirteässä pakkassäässä kohti mummulaa. Lunalla oli tällä reissulla ekaa kertaa kaikki neljä tossua jaloissaan ja meno olikin aluksi senmukaista, kun tassuja nosteltiin hivenen liioitellusti :D Takapihalla pomppimisen ja kävelymatkan jälkeen tossut olivat kuitenkin kaikki paikoillaan, vaikka vähän Luna koittikin etutassuistaan niitä nyhtää kesken kävelyn.

Mummulasta myös tällainen lyhyt tyylinäyte tossut jalassa "kävelystä" videon muodossa. Ulkona Luna kulki taas ihan nätisti, mutta toi sisällä vaatteet päällä oleminen on ilmeisesti ikävää, sillä takki päälläkään se ei liiku sisällä kuin sen mikä pakko on (pitkin seinänvieriä).

Lauantaina loppuilta taas rentoiltiin ja me käytiin äitin kanssa vähän vanhoja valokuvia läpi erästä lahjaa varten. Sunnuntaina auringon taas paistaessa hienosti lähdettiin järvelle kävelemään ja juoksemaan. Siitä reissusta kuvapläjäys, olkaa hyvät:

Noin. Sunnuntaina ei sit paljon muuta tehty taaskaan, kuin istuttiin autossa. Viikonloput kuluu aivan liian nopeasti.

Paluu arkeen sujui jälleen mukavan pehmeästi, koska maanantaisin on vain tunnin pituiset harkat, joiden jälkeen tehtiin vielä vajaa pari tuntia ennestään täysin vieraan ryhmän kanssa Organisaatiot ja ihmisten johtaminen -kurssin ryhmätehtävää. Yllättävän mukavaa välillä paneutua tollaisiin rakentamisesta poikkeaviin asioihin ihan vieraiden ihmisten kanssa ja huomata, että kaikki on mahdollista, kun koko porukalla on yhtenevät tavoitteet ton suorituksen suhteen. Illalla oli vielä mieluisia vieraita tulossa kylään, sillä Pörri omistajineen suuntasi meille tänne Hervantaan. Kuvia ei valitettavasti tällä kertaa tullut otettua, mutta meno oli hurjaa :D

Pörri on nyt jo 12-viikkoisena aikatarkkaan saman painoinen kuin Luna, siinä oli mukavan tasaveroinen painipari. Luonteeltaan nuo on kyllä kuin yö ja päivä: Luna on aina ollut kiltti, hiukan ujo, nirso ja aika harkitsevainen eikä oo oikeen saanu lelujansakaan tuhottua, kun taas Pörri on tosi rohkea, määrätietoinen, hiukan omapäinen ja rämäpäinenkin :D Pörri otti Lunan yhden lelun tuosta ja pienen leikkimisen jälkeen alkoi nassuttaa sen häntää, joka yhtäkkiä vaihtuikin vinkuun sen sisältä. Vinku tais olla kohde, jonka kaivamiseen ei tosiaan mennyt kauaa. Mainio tapaus :D Täällä tuli myös kokeiltua matolle molempien asioiden tekemistä... Tais alkusyksyiset tuoksahdukset houkutella siihen puhtaan pissa-alustan sijaan.

Kaupan pakaste-piirastaikinasta väsättiin myös iltapalaksi kinkku-sieni-paprika-piirasta, joka onnistui tosi hyvin. Edellä olevien lisäksi siihen ei paljon muuta tullutkaan, vain purkki ruokakermaa ja erinäisiä mausteita, kuten persiljaa, pippuria ja suolaa. Tätä tehdään uudelleenkin ja sitten toivottavasti ehditään ottamaan kuvallisia todisteitakin. Tällä kertaa piirakasta ei jäänyt tiistaille palaakaan.

Sit tiistaihin. Koululle piti mennä puolilta päivin, mutta sitä ennen käytiin Lunan kanssa heilumassa Näyttämönpuistossa kameran kanssa. Niiiiiiiin hieno ilma taas. Eihän siitä enempää tarvi sanoakaan, vaan lätkäisen vain seuraavat kuvat tein näkyville:

Tiistaina illalla oli vuorossa näyttelykoulutuksen ensimmäinen kerta koirien kanssa. Vetäjä kävi vuorollaan kaikki viisi koiraa läpi, ensin vain tutustui ja seuraavalla kierroksella tutki läpi pöydällä tai isot lattialla. Lunan kohdalla, kun ois tarkoitus päästä vähän yli jänskätyksestä, vetäjä eteni rauhallisesti ja tuli vain namien kanssa rapsuttelemaan ja silittelemään tällä kertaa. Tuli myös puheeksi, että Luna vetäytyy pöydällä aina muhun kiinni, jolloin tuli käsky siirtyä pieni askel kauemmas, jolloin se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ei oo itelle tullu mieleen, mutta ihan järkevää kyllä. Pöydällä seisoskelun ja muutamien toistojen jälkeen katsottiin vielä miten koirat liikkuu: juostiin ympyrällä ja eestakaisin, ihan niinkuin mätsäreissäkin on tehty. Luna liikkui tosi nätisti ja siitä vetäjäkin sanoi, että siihen mein ei tarvi ihan kamalasti keskittyä tuolla, vaan panostetaan just tohon, että saatais toi vähemmän varautuneeksi vieraiden koskettelua kohtaan. Ei siitä valtavasti just tykätä tarvii, ihan riittäis, jos tulis sellainen olo, että se on ok touhua. Tai siedettävää. Jatkossa harjoitellaan ryhmässä toimimista sit hiukan enemmän, nyt kun on just yksilöiden ongelmat paremmin selvillä.

Keskiviikko ja torstai meni taas paljolti koulussa, ei mitään uutta eikä jännittävää. Keskiviikkona käytiin Lunan kanssa lenkillä tuolla läheisen Hervantajärven jäällä, mutta siitä taiskin olla jo maininta tuolla 8-kuukautis postauksessa. Ehkä on parempi hehkuttaa pakkaspäivien aurinkoa, kuin ylipäätään tätä pohjolan talvista pimeyttä ja lyhyitä päiviä, mut jos vaan annetaan molempien tällä kertaa jäädä. Eiköhän se oo tullu kaikille jo selväksi. :)

Tänään puolestaan mä lähdin aamulla normaalisti kouluun, kun taas Aleksi ja Luna pakkasivat aamupäivän aikana tavaransa ja lähtivät viikonlopun viettoon Euraan ja toinen sit vielä sieltä 23h-risteilylle. Ei oo elämä reilua... Ei vaan, ihan kiva saada välillä ihan "omaa aikaa" ja "oma viikonloppu", niin saa elämään hiukan jotain koirien ja koulunkin lisäksi, erityisen mahtavaa on nähdä pitkästä aikaa paria kaveria ja kehittää huomenna jonkinsortin leivonnainen, josta saatte kuvia lähitulevaisuudessa.

Mun on nyt jo puolen vuorokauden jälkeen ikävä tätä palleroa <3

Hyviä öitä kaikille ihanille ja mukavaa viikonloppua!