Rentoa joulunviettoa toivottelevat tonttutytöt Luna ja Dina: Syökäähän massut täyteen ja herkutelkaa vähän koko vuoden edestä, kyllä kerran vuodessa saa niin tehdä! :D Massut täynnä on sitten hyvä kääriytyä murun kainaloon ja halia, niinkin on hyvä tehdä ainakin kerran vuodessa.
Hyvää ja onnellista joulua kaikille!
24.12.2016
13.12.2016
Tuore kolmosluokkalainen
Sunnuntaina suunnattiin Lietoon TSAUn kisoihin kahdelle agiradalle. Pitkään mietin mille radoille neljästä vaihtoehdosta ilmoitan, mutta pohdinta päättyi ilmeisen oikein. Radat olivat järjestyksessä CBAD, joista C rata oli Viitasen hyppyrata. Sen
tiesin jättäväni mieluimmin väliin, mutta sitten jäi vielä päätettäväksi
ilmoitanko kahdelle vai kolmelle radalle, ja jos kolmelle, niin
haluanko kahdelle Luomalan radalle (B ja D) vai myös Viitasen radalle.
Loppujen lopuksi päädyin A:lle ja B:lle. Aikataulullisestikin radat menivät ihan mukavasti, kun väliin jäi suunnilleen tunnin verran huiliaikaa.
Ensimmäisenä meillä oli siis Henri Luomalan rata. Alla tästä video. Alussa vähän pelkäsin, että Dina näkee pelkän puomin ja suuntaa sinne, mutta hyvinhän se tuli ja meni nätisti putkeen. Kasihypyn jälkeinen valssi taisi olla vähän myöhässä, mutta Dina oli kiltti ja tuli silti ohjaukseen ja sain sen vielä ihan järkevällä linjalla siitä putkeen. Putken jälkeen tilanteen rauhoitus ja Dinalle tilaa hakea kepit. Helppo lähestyminen, niin eipä sitä nyt tollaisessa kohtaa olisikaan kannattanut kämmätä. Aan jälkeiselle hypylle radan toinen, tuttu ja turvallinen, pyöritys, sillä nyt ei ollut sellainen olo, että lähdettäisiin vaan kokeilemaan mitään ns. kisa-uutta, mikä ei ehkä kuitenkaan toimi. Siitä vielä hypyn kautta keinulle, joka olikin radan toiseksi viimeisenä. Hiukan siinä rajoilla olisiko siitä tullut vitonen, mitä vähän pelkäsin, kun tuomari oli selän takana enkä siinä nähnyt nousiko käsi. Jäähkälenkin jälkeen tulostaululla näkyi kuitenkin nolla, ja vieläpä luokan nopein, vaikkei tuo nyt meilläkään mitään vauhti-ilottelua millään lailla ollut :D Kyllä vähän olisi harmittanut, jos tuosta keinulta olisi käsi noussut... Onneksi nyt näin. Tästä meille toinen LUVA kakkosista. Eli ihan niinkuin ennen lähtöä suunnittelinkin, ekalta radalta nolla, niin toisen ei ole niin väliä miten menee, ja pääsee ajoissa lähteämään kotiinkin, kun C- ja A-ratojen palkintojenjako oli A-radan jälkeen ja B-radan vasta sen ja D:n jälkeen...
Paitsi, että... Saatiin se nolla sitten siltä Viitasen Annen A-radaltakin :D Huppista keikkaa. Mä todellakin löysin sen Kuplani tuolla TSAUlla. Ehkä vähän sitäkin, ettei ollut ketään tuttuja juttuseurana, niin sai olla ihan ittensä kanssa. Oltiin myös ensimmäisenä lähtövuorossa, ja vähän meinasi mennä pakka sekaisin, kun tuli vielä rataantutustumisen jälkeen ylimääräistä odottelua C- ja B-ratojen palkintojenjaon muodossa. Sain kumminkin ajatukset kasattua nopeasti ykköspallilla pyörähtämisen jälkeen rataa kerraten ja Dinaa liikutellen. Vihdoin vuoron koittaessa lähdettiin radalle ihan hyvällä fiiliksellä. Tästä taas video alla. Kuvakulma on vähän hassu, mutta parempi sekin kuin ei mitään :) ei sitä kauheasti viitsi alkaa vaatia, kun ihan vieraalta ihmiseltä lähtee kysymään, että ehtisikö kuvata meidän suorituksen... Tän radan alkua mä mietin, että mitä teen. Mieli ois tehny kävellä pituudelle asti ja sitten vasta sieltä antaa Dinalle lähtökäsky, mutta en ollu läheskään varma ottaako se renkaan siitä matkalta, niin tein nyt noin, ja sitten jäin vielä odottelemaan muutaman askelen verran liian pitkäksi aikaa, jolloin olin auttamattomasti liian myöhässä ennen putkea. Voi huoh. No, tilanne pelastettu muuttamalla suunnitelmaa lennosta ja menemällä putken ja keinun eri puolta kuin piti. Keinulta putkeen, ja sitten oltiinkin taas suunnitellulla reitillä. Putken jälkeen hiukan vino hyppy ja puomi, puomilta kepeille, jossa annoin taas tilaa hakea kepit itse. Kepeiltä putkeen ja Aalle. Sen takana hyppy, putki, hyppy aikalai U:n muodossa. Siitä uudestaan Aan jälkeiselle hypylle, mistä jyrkkä käännös putkelle ja loppu näkyykin sitten taas videolla. Tää oli kiva rata, jotenkin tällaiset, jotka sujuu ja joilla pääsee juoksemaan itsekin, on ihan tosi paljon hauskempia, kuin sellaiset kääntämisvääntämisradat, joissa vain sotkeutuu omiin jalkoihinsa :D Oli aika epäuskoinen olo, kun päästiin maaliin. Nolla, 3. luva ja sitä myöden sertin kanssa kolmosiin. Ihan käsittämätöntä. Kotimatkakin meni hyvissä fiiliksissä nopeesti, vaikka lähtö nyt sitten viivästyikin, kun piti jäädä sitä toistakin palkintojenjakoa odottelemaan...
Koottuna: Hirmu hyvä päivä, edes tulomatkan pieni kiire ei haitannut. Kaikki toimi, Dina liikkui ja tehtiin hyvin yhdessä ja luotin, että se osaa. Avainsanoina OmaKupla ja Keskittyminen. Hyvä tästä tulee. Siis nollan tekemistähän pitää treenata, ja sitähän me tehtiin pari viikkoa sitten leirillä Hannan nollaratatreenissä, josta lisää myöhemmin!
Sitten ei muuta kuin kolmosiin! Joskin nyt pidetään pari kuukautta kisataukoa, hoidetaan luustokuvat vihdoin heti kun budjetti sen vain sallii ja mietitään kolmosissa starttaamista ehkä juoksujen jälkeen maalis-huhtikuussa, kun on vähän edes lyhennetty kisatauon aikana kilometrin pituista treenilistaa. Alkuvuoden tavoitteina itsenäisemmät kepit ja lisää täydennystä tuonne meidän työkalupakkiin erilaisten ohjausten osalta. Niin ja tietysti parempi kunto itselläkin, vaikka hyvältä tuntuu jo nyt esimerkiksi kesään verrattuna.
Ihan huikee lopetus meidän ensimmäiselle kisavuodelle! Ei olisi parempaa uskaltanut edes toivoa. Hyvä me!
Ensimmäisenä meillä oli siis Henri Luomalan rata. Alla tästä video. Alussa vähän pelkäsin, että Dina näkee pelkän puomin ja suuntaa sinne, mutta hyvinhän se tuli ja meni nätisti putkeen. Kasihypyn jälkeinen valssi taisi olla vähän myöhässä, mutta Dina oli kiltti ja tuli silti ohjaukseen ja sain sen vielä ihan järkevällä linjalla siitä putkeen. Putken jälkeen tilanteen rauhoitus ja Dinalle tilaa hakea kepit. Helppo lähestyminen, niin eipä sitä nyt tollaisessa kohtaa olisikaan kannattanut kämmätä. Aan jälkeiselle hypylle radan toinen, tuttu ja turvallinen, pyöritys, sillä nyt ei ollut sellainen olo, että lähdettäisiin vaan kokeilemaan mitään ns. kisa-uutta, mikä ei ehkä kuitenkaan toimi. Siitä vielä hypyn kautta keinulle, joka olikin radan toiseksi viimeisenä. Hiukan siinä rajoilla olisiko siitä tullut vitonen, mitä vähän pelkäsin, kun tuomari oli selän takana enkä siinä nähnyt nousiko käsi. Jäähkälenkin jälkeen tulostaululla näkyi kuitenkin nolla, ja vieläpä luokan nopein, vaikkei tuo nyt meilläkään mitään vauhti-ilottelua millään lailla ollut :D Kyllä vähän olisi harmittanut, jos tuosta keinulta olisi käsi noussut... Onneksi nyt näin. Tästä meille toinen LUVA kakkosista. Eli ihan niinkuin ennen lähtöä suunnittelinkin, ekalta radalta nolla, niin toisen ei ole niin väliä miten menee, ja pääsee ajoissa lähteämään kotiinkin, kun C- ja A-ratojen palkintojenjako oli A-radan jälkeen ja B-radan vasta sen ja D:n jälkeen...
Paitsi, että... Saatiin se nolla sitten siltä Viitasen Annen A-radaltakin :D Huppista keikkaa. Mä todellakin löysin sen Kuplani tuolla TSAUlla. Ehkä vähän sitäkin, ettei ollut ketään tuttuja juttuseurana, niin sai olla ihan ittensä kanssa. Oltiin myös ensimmäisenä lähtövuorossa, ja vähän meinasi mennä pakka sekaisin, kun tuli vielä rataantutustumisen jälkeen ylimääräistä odottelua C- ja B-ratojen palkintojenjaon muodossa. Sain kumminkin ajatukset kasattua nopeasti ykköspallilla pyörähtämisen jälkeen rataa kerraten ja Dinaa liikutellen. Vihdoin vuoron koittaessa lähdettiin radalle ihan hyvällä fiiliksellä. Tästä taas video alla. Kuvakulma on vähän hassu, mutta parempi sekin kuin ei mitään :) ei sitä kauheasti viitsi alkaa vaatia, kun ihan vieraalta ihmiseltä lähtee kysymään, että ehtisikö kuvata meidän suorituksen... Tän radan alkua mä mietin, että mitä teen. Mieli ois tehny kävellä pituudelle asti ja sitten vasta sieltä antaa Dinalle lähtökäsky, mutta en ollu läheskään varma ottaako se renkaan siitä matkalta, niin tein nyt noin, ja sitten jäin vielä odottelemaan muutaman askelen verran liian pitkäksi aikaa, jolloin olin auttamattomasti liian myöhässä ennen putkea. Voi huoh. No, tilanne pelastettu muuttamalla suunnitelmaa lennosta ja menemällä putken ja keinun eri puolta kuin piti. Keinulta putkeen, ja sitten oltiinkin taas suunnitellulla reitillä. Putken jälkeen hiukan vino hyppy ja puomi, puomilta kepeille, jossa annoin taas tilaa hakea kepit itse. Kepeiltä putkeen ja Aalle. Sen takana hyppy, putki, hyppy aikalai U:n muodossa. Siitä uudestaan Aan jälkeiselle hypylle, mistä jyrkkä käännös putkelle ja loppu näkyykin sitten taas videolla. Tää oli kiva rata, jotenkin tällaiset, jotka sujuu ja joilla pääsee juoksemaan itsekin, on ihan tosi paljon hauskempia, kuin sellaiset kääntämisvääntämisradat, joissa vain sotkeutuu omiin jalkoihinsa :D Oli aika epäuskoinen olo, kun päästiin maaliin. Nolla, 3. luva ja sitä myöden sertin kanssa kolmosiin. Ihan käsittämätöntä. Kotimatkakin meni hyvissä fiiliksissä nopeesti, vaikka lähtö nyt sitten viivästyikin, kun piti jäädä sitä toistakin palkintojenjakoa odottelemaan...
Koottuna: Hirmu hyvä päivä, edes tulomatkan pieni kiire ei haitannut. Kaikki toimi, Dina liikkui ja tehtiin hyvin yhdessä ja luotin, että se osaa. Avainsanoina OmaKupla ja Keskittyminen. Hyvä tästä tulee. Siis nollan tekemistähän pitää treenata, ja sitähän me tehtiin pari viikkoa sitten leirillä Hannan nollaratatreenissä, josta lisää myöhemmin!
Sitten ei muuta kuin kolmosiin! Joskin nyt pidetään pari kuukautta kisataukoa, hoidetaan luustokuvat vihdoin heti kun budjetti sen vain sallii ja mietitään kolmosissa starttaamista ehkä juoksujen jälkeen maalis-huhtikuussa, kun on vähän edes lyhennetty kisatauon aikana kilometrin pituista treenilistaa. Alkuvuoden tavoitteina itsenäisemmät kepit ja lisää täydennystä tuonne meidän työkalupakkiin erilaisten ohjausten osalta. Niin ja tietysti parempi kunto itselläkin, vaikka hyvältä tuntuu jo nyt esimerkiksi kesään verrattuna.
Ihan huikee lopetus meidän ensimmäiselle kisavuodelle! Ei olisi parempaa uskaltanut edes toivoa. Hyvä me!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)