29.8.2013

Kaupunkielämää.

Nyt ollaan kuusi päivää oltu tosiaan jo kaupungissa Lunan kanssa ja ajattelinkin tulla vähän taas päivittelemään kuulumisia. Muutos, mikä näin pienessä ajassa on tuossa koirassa tapahtunut, on ihan valtava - ainakin näin omistajan näkövinkkelistä!

Luna
  • osaa jo pissata ulos (no okei, ei ihan joka kerta, kun on liian kiire moikata uusia koiria tai ihmisiä tai menee liian äänekkäitä mopoja tms ohi, mutta yli puolet pissoista on nyt kuitenkin muutaman päivän verran tullut ulos - jee :D ).
  • ei pysähdy kuuntelemaan tai katsomaan enää jokaista ohiajavaa autoa (vain niitä kamalimman kuuloisia).
  • moikkaa innoissaan vastaantulevia koiria, eikä millään malttais välillä lähteä niiden luota pois, mutta ei onneksi haukukaan niille (melkein koskaan).
  • pystyy nukkumaan sisällä, vaikka avoimista luukuista kuuluukin kaikkia ääniä (joo, se toisten koirien haukunta on yhä liian jännää...).
  • lähtee mielellään ulos ja on ihan innoissaan, kun nostan hihnan sen näkyville.
  • viihtyy koirapuistossa (no tietty hei kun kerrankin saa juosta ilman että mami jumittaa siellä narun toisessa päässä!).
  • on oppinut olemaan yksin muutaman tunnin kerrallaan.

Eli tosiaan ihan hyvältä tää mun mielestä alkaa vaikuttaa. Kyllä maalaishiirestäkoirasta vielä kaupunkilaishiirikoira saadaan! Ja hyvä tosta tuleekin!

Sit taas joukkoon vähän kuvia, ettei mee pelkäksi höpinäksi :) Löytyi kaapista tuollainen ihana iso löysä ponnari/hiusdonitsi tai miksi kukin sitä nyt sitten haluaakin kutsua. Eikö vaan sopiskin pinkki Lunalle hyvin? :D


Oon nyt Lunalle jättäny aina jotain mielekästä tekemistä, kun oon joutunu lähtemään ja se on jääny yksin. Yhtenä aamuna laitoin talouspaperihylsyn sisään pari pientä palaa makkaraa, ja taittelin hylsyn päät sillai kiinni, että vähän joutuu vaivaa näkemään saadakseen herkut suuhunsa. Noh, tosiaan tällainen näky oli sitten parin tunnin päästä kotona vastassa - tai paremminkin noi silput oli siis ympäri lattiaa... Tän verran siitä hylsystä siis jäi jäljelle.


Tosiaan joo, yksinolot on menny ihan mukavasti, paikkoja ei oo hajotettu (enemmän tuo tuntuu järsivän sohvanreunaa tai tuolinjalkaa silloin kun olen kotona ja se kaipaisi leikkiseuraa) ja uniselta se on näyttäny joka kerta, kun lopulta oon kotiin palannu ja se on tullu ovelle vastaan. Tosin yksien ulkoiluhousujen (niiden uusimpien!) lahkeen kuminauha on kyllä hieman heikossa hapessa, kiitos Lunan ja sen että en ollu huomannu nostaa niitä ylemmäs roikkumaan, vaan se kiristetyn kuminauhan pää roikkui naulakon alla juuri sopivan houkuttelevasti Lunan kuonon korkeudella. Noh, ei se nauha nyt ihan täysin poikki ole ja aika helppo tuollainen nyt on vaihtaakin...

Ollaan nyt tosiaan pari kertaa käyty koirapuistoilemassakin (ekasta kerrasta olikin mainintaa jo edellisessä Luna-postauksessa) ja hyvin on menny. Kerta kerralta tuo tulee vain rohkeammaksi ja jos ekalla kerralla Rommi oli vähän jännää seuraa, niin nyt näytti siltä kuin ne olis koko (Lunan) elämän temmeltäny yhdessä.



Ymmärsi ne muutaman hetken ottaa ihan rauhallisestikin :) Toinen vaan läähätti ja toinen puolestaan järsi tikkuja.



Hetken aikaa kavereina kävivät myös pieni chihuahua (onpas vaikea kirjoittaa), jonka rinnalla Lunakin näytti melkein isolta :), ja Luna-mäyräkoira. Siis iso-Luna ja pikku-Luna, joista siis jälkimmäinen on tää oma. En oo tienny että niin lyhyillä jaloillakin pääsee niin kovaa, kuin mitä toi mäykky lähti pallon perään :D

Pikku-Luna oli kovin kamalan näköinen, kun lähdettiin kotiin päin kävelemään, sillä tuolla meinaan tomu lensi, kun noi juoksi. Rommi ja iso-Luna oli mustia niinkuin niiden kuuluikin, mutta jotenkin tuohon Lunan pentuturkkiin jäi toi pöly ja lika sen verran paremmin kiinni, että musta näytti ihan harmaalta tai ruskealta. Kotiin päästyämme väsymyskin painoi jo sen verran, ettei meinannut silmät pysyä auki sitä aikaa, kun pahimmat roskat harjasin turkista pois. Jos lukijoista joku muistaa oman pentunsa tän iän (n. 14 vkoa ikää), niin onko muista lähtenyt sitä kiharaa pentukarvaa niin paljon, että vaikka melkein joka päivää harjaa, niin joka kerta harja tulee myös "täyteen"?

Tiivistetysti siis ihan kiva viikko, ainakin Lunan puolesta, mun puolesta taas tästä "yksinhuoltajaviikosta" tuli vähän rankka, koska oon nyt pari päivää ollu kipeä. Jokin epämääräinen flunssa iski ensin kurkku- ja korvasäryn kanssa, kunnes alkoi nenä vuotaa ja kuume nousta. Eilen oli vielä ihan siedettävä olotila iltaa lukuunottamatta, mutta tänään oon luennoilla istunu ja Lunan kanssa ollu ihan täysin parin särkylääkkeen voimin (tässä suurin syy lähteä sinne koirapuistoon :D ). Pieniä torkkujakin on otettu yhdessä. Ihana päästä huomenna viikonlopuksi taas kotiinkotiin, josta varmasti löytyy innokaita seuralaisia Lunalle, ni mä saisin sit rauhassa parannella tätä oloani. Tosin vielä ennen sitä pitäis pakata tavarat, nukkua yön yli ja herätä aamulla ennen seitsemää, jotta ehtii neljän tunnin luennolle ajoissa. Äh. Noh, eiks tää tästä taas, kun tähänkin asti on selvitty. Lunalta kaikille hyvänyönpusut!


27.8.2013

Persikkaherkkua

Tämä meinas vallan unohtua, mutta kirjoitellaan nyt vielä, kun mieleen tuli ja on hetki aikaa. Eli siis: sattumalta vastaan tuli herkulliselta kuulostava piirasresepti, jota tietenkin oli pakko kokeilla. Erityisenä pointtina tässä on vielä tuo persikka, joita voisin syödä vaikka kuinka ja paljon - tuoreetkin on tietty ihan hyviä, mutta purkitetut on ihanan helppoja ja ihan parhaita jälkkärinä esimerkiksi kermavaahdon tai vaniljakastikkeen ja jonkun murun, esim. myslin kanssa! Mutta siis se tänkertainen resepti on peräisin täältä.


Nyt ei kauheasti sovellettu, mutta mainitsen vielä sen, että tuohon sopii persikan ohella, myös lähes mikä tahansa muu hedelmä tai marja. Voisin kuvitella että tämä piirakka omenaisena, päärynäisenä, vadelmaisena tai raparperisena olisi vähintään yhtä hyvää!

Aluksi sulatetaan 250 g voita, johon sekoitetaan 3 dl sokeria, 2 tl vaniljasokeria, 2 tl soodaa, 2 tl leivinjauhetta ja 8 dl vehnäjauhoja. (Itse seuraavalla ajattelin korvata pienen osan, vaikka noin 1 dl:n jauhoista kaurahiutaleilla.) Tästä taikinasta erotetaan eri kulhoon noin neljäsosa. Sitten suurempaan määrään sekoitetaan 2 dl kermaa ja 1 kananmuna. Tämä suurempi määrä levitetään leivinpaperoidulle uunipellille.

Täytteeseen tulee 250 g rahkaa, 2 kananmunaa, 1,5 dl sokeria ja 1 tl vaniljasokeria. Itse käytin vaniljalla maustettua rahkaa, joten vaniljasokeria lisäsin vain ihan ripsauksen. Täytteen aineet vain sekoitetaan keskenään, ja seos kaadetaan pohjan päälle. Tähän vielä päälle kuutioidut persikat (tai muut hedelmät/marjat) ja loput taikinasta (se 1/4, johon ei lisätty piimää ja kananmunaa) murustellen.

Lopuksi vain piiras uuniin 200 asteeseen 25 minuutiksi ja eikun herkuttelemaan!

26.8.2013

Loppuloman tunnelmia

...tosiaan arki alkaa tänään, kun tuotekehitystekniikan kurssi starttaa tuossa vartin yli kaksi. Saa nähdä mitä Luna tykkää, kun se jää nyt pisimmäksi ajaksi (kolmeksi tunniksi) tähän mennessä yksin. Tovi sillä kuluu varmasti ihan mukavasti kanatikkua järsiessä, mutta herkkuosien loputtua taitaa loppuaika kulua jossain turvallisessa nurkassa kerällä - toivottavasti unten mailla.

Mutta siis piti kirjoittaa noista viime viikon (vko 34) kivoista jutuista, joten palataanpa niihin. Kamera ei valitettavasti paljoakaan kulkenut viikonloppuna mukana, joten kuvat on nyt lähinnä maanantailta ja perjantaiaamulta - viimeiseltä "maalais"aamulta. Perjantaina tosiaan maalaiskoirasta alettiin tehdä kaupunkilaiskoiraa - mikä sekään ei ihan täysin ongelmitta ole sujunut, mutta tähän palaan joskus toiste.

Maanantaina tosiaan käytiin vihdoin moikkaamassa Jerryä ja Micoa, noita kahta söpöä valkoista tuulentuivertamaa karvapalleroa :) Pojat oli aika nätisti, sillä Jerryä ei ensimmäisen haistelun jälkeen kiinnostanut uusi tyttö oikeastaan ollenkaan, mutta Mico ois selvästi kaivannu vähän leikkikaveria, mutta ei Luna oikeen vielä uskaltanu kunnolla leikkiä. Luna lähti kyllä pallon perään, mutta toista hitaampana kääntyi aina puolesta välistä takaisin ja juoksi melkein syliin turvaan samalla, kun Mico sai pallon kiinni ja lähti tuomaan vauhdikkaasti sitä takaisin. Höppänä :)

Mico

Jerry
Noilla pojilla on kyllä niin paljon karvaa, että välillä järvituulen pörröttäessä niiden karvoja, ei melkein tienny kumpi pää on kumpi, kun ei näkyny silmiä eikä kuononpäätäkään karvojen joukosta :D



Keskiviikkona oli muuten rauhallista, muta iltapäivällä saatiin Jakkesta ja Tepistä leikkikavereita taas, tosin viimeistä kertaa ainakaan viikkoon.

Jakken kieli <3


Luna ja Tepi kasvaa muuten ihan eri suuntiin, Tepillä kasvaa selkä, kun taas Lunalla jalat (ja kuono). Luna onkin korkeudessa jo mennyt hiukan Tepin ohi.

Torstaina ei tapahtunutkaan sit oikeen mitään ihmeellistä. Mä tietysti kyllä kävin ratsastamassa (siellä meinas epäusko iskeä, kun ei saanut hevosta millään eteenpäin, mutta se on taas tarina, josta ei sen enempää täällä) ja keräilin tavaroitani Tampereelle lähtöä varten. Lopulta se lähtöpäivän aamu sitten koitti: "että se siitä kesälomasta sitte." Aamulla nostin Lunan jatkamaan uniaan sänkyyn, ettei se lähtis niin helposti kulkemaan mun perään ympäri taloa vielä puoliksi unessa. Kyllä sitä selvästi siinä vielä väsyttikin, kun kesken mun aamupalan oli näkymä tämä:



Voiko ton suloisempaa olla? Lopulta se alkoi siinä sit erinäisiin kolinoihin heräillä ja lähdettiin ulos pissalle.


"Äh. Hei onko ihan pakko nousta?"



Perjantaina tosiaan reilusti puolen päivän jälkeen pakattiin auto, joka tuli kyllä tosi täyteen, vaikkei ole edes mistään ihan pienimmästä päästä. Kummasti sitä tavaraa vaan oli - tosin lähinnä mulla ja Lunalla. :D Aleksilla ei nyt tainnut olla kuin yksi reppu mukana, mutta se nyt palasikin eilen sunnuntaina vielä viikoksi töihin, että ehkä sieltäkin sit ens sunnuntaina tulee pikkuisen enemmän tavaraa mukana...

Ajomatka ei nyt mennyt ihan yhtä hyvin kuin aiemmin. Huomasimme, että oli pieni oksennus tullut koppaan matkan aikana Lunalta. Höh. Me jo aateltiin, että päästään helpolla ton matkustamisen ja matkapahoinvoinnin suhteen, mut ei sit näköjään. Toivottavasti ens viikonloppuna ei tulis huono olo autossa.

Siinä sitten kannettiin tavarat ja oltiin tovi ihan rauhassa Lunan kanssa sisällä, ennen kuin lähdettiin käymään nopeasti kaupassa hakemassa ruuat viikonlopuksi (mä sain myös mun uuden "koululaukun" postista - eikö vaan ookin tapana syksyisin hommata uusia koulutavaroita?! :D )

Kuva: fashionstore.fi

Sitten taas aiheeseen nimeltään Luna. Illaksi tosiaan aiemmin viikolla sovittiin koirapuistotreffit Rommin kanssa, joten siinä sovittuna aikana sitten suunnattiin uusia hajuja nuuhkien tuohon ihan meidän lähelle Näyttämönpuistoon. Vähän oli Rommi Lunaa isompi, joten jännäksi meni taas, kun painoeron vuoksi leikki taisi olla Lunalle vähän rajua vielä. Parin kilon päästä tuosta saisi kyllä hyvän leikkikaverin, toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin, kun muuten tulivat koirat ihan juttuun keskenään! :)

Lauantaina koitettiin opetella pissaamaan ulos, mutta eihän siitä mitään tietenkään tullut. Liikaa häiriötä: milloin rämisevä rekka ja milloin liian pörisevä mopo ajaa ohitse tai joku vieras koira haukkuu jossain ja Lunahan on ihan kauhuissaan suunnilleen pyrkimässä syliin, jos haukku kuuluu tarpeeksi läheltä. Toviksi jätettiin taas yksin ja naulakon ja kenkäkaapin välistä se kömpi pois, kun takaisin tultiin. Muita parhaita nukkuma-/piilopaikkoja on alla.

Parveketuolipehmustekasa

Lattialle jääneet uudet peittopaketit

Aleksin mahan päällä

Patterin alla verhon takana
Jokakerta tuo tuntuu nyt etsivän jonkin nurkan itselleen, missä sit nukkuu. Eilen oli kyllä vauvaryhmän jälkeen niin väsynyt, että nukahti kyllä keskelle lattiaakin. Vauvaryhmässä pääsi alkuun vähän leikkimään muiden pentujen kanssa ja jotenkin nuo kyllä tajuaa sen, että toinenkin on vielä pentu, sillä nyt ei Lunaa tuntunut edes jännittävän muut koirat, vaan se meni tosi reippaasti moikkaamaan kaikkia, joita vaan ehti. Oli myös jotenkin hassua, sillä vaikka oon pitäny Lunaa tosi pienenä pentuna, niin kyllä tuolla oli joukossa vielä pienempiä, kuin mitä Luna muistaakseni oli viisiviikkoisenakaan, eli silloin, kun ensimmäistä kertaa käytiin sitä katsomassa.

Alkuun harjoiteltiin vähän toisen koiran nätisti ohittamista, sit totuteltiin erilaisiin ohikulkeviin häiriöihin, kuten sateenvarjoon ja keppeihin sekä treenattiin vähän luoksetuloa. Nameja meni reilusti, ens kerralla täytyy palottaa vähän isommat palat valmiiksi pussiin ja sekoittaa joukkoon vaikka vähän niitäkin, mitkä ei oikeen ulospissauspalkintoina ole maistunu ollenkaan. Oli kivaa - ja opettelua se tällai ensimmäisen koiran kanssa on niin koiralle kuin omistajallekin. Mennään parin viikon päästä uudestaan tohon ryhmään varmasti ja sit ilmoitin meidät myös alkeiskurssille, joka alkaa syyskuun lopussa. Otetaan nyt tästä vauvaryhmästä vähän vauhtia tolle alkeiskurssille ja koitetaan hyödyntää niitäkin oppeja myös kotona ollessa. Kyllä mä luulen, että tästä hyvä tulee, kun nätisti Luna jaksoi olla melkein koko tunnin ja suurimman osan aikaa malttoi keskittyäkin hienosti.


Nyt on aikaa lopettaa tämä ja syödä vielä nopeasti ennen kuin täytyy sinne ensimmäiselle luennolle lähteä istumaan. Nopeasti pitäis ehkä Lunan kanssakin käydä vielä ulkona, jos se tuosta taas heräis ennen kuin lähden. Täällä nyt tosiaan tämä viikko ollaan ihan kahdestaan Lunan kanssa - saa nähdä millai pärjätään :)

Ihanaa loppukesän aurinkoista iltapäivää jokaiselle!

21.8.2013

Uutta tavaraa - taas!

Aloitetaan hieman vanhemmilla ostoksilla, jotka hommattiin pari viikkoa sitten. Ensinnäkin haluttiin vähän puuhaa tuolle, siis sellaista, josta ois iloa esimerkiksi yksinollessa. Ostettiin Musti&Mirristä tällainen pinkki Trixie-merkkinen pallo, johon saa herkkuja sisälle. (http://www.mustijamirri.fi/tuote/trixie-aktivointipallo-9-cm/019925/) Tätä Luna onkin jonkun kerran jo pyöritelly - parhaiten pallo tietty toimii, jos koiralla on vähän nälkä tai jos namit on tositosi hyvänhajuisia!


Sitten taas Vapaa Valinnasta tarttui mukaan viidellä eurolla mahtavan näköinen porsas, jolta tosin on jo toinen korva puoliksi irti ja selkäsaumassa sormenmentävä reikä... Noh, eipä ollut kalliskaan, ja saahan nuo nyt ainakin jotenkin paikattua itsekin - kun vain viitisisi! Mut on se hieno ja se myös röhkii, kun sitä vähän väkivalloin kohtelee!


Sitten siihen isompaan ostoserään, eli toiseen Peten koiratarvikkeesta tilattuun pakettiin. Varsinainen kannustin tähän tilaukseen oli edellisen tilauksen mukana tullut kympin arvoinen alennuskoodi, ja koitin nyt valita kohtuullisen järkevää tavaraa. Suurimpana ja ehkä tärkeimpänä paketista paljastui kaksi 2,5 kg:n säkkiä ruokaa (ruuista toivottiin postausta ja sellainen onkin tulossa lähiviikkoina), jota ei Musti&Mirri-liikkeistä löydy ollenkaan. (http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/golden-eagle-holistic-puppy-2-5-kg/8105105/). Eipä nyt heti tarvitse sitä sitten mistään muualtakaan lähteä etsimään, meinaan ensimmäisestäkin samanlaisesta pussista riittää vielä melkein pariksi viikoksi.


Sitten tietty piti hieman namipalojakin tilata, tällä kertaa mennään pihvitikkupaloilla, joissa makuna härkä&riista ja härkä&lammas (http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/racinel-pihvitikkupalat-60-g/818150082161000/). Jälkimmäinen on tuttu maku jo edellisen tilauksen jäljiltä ja luulen, että härkä&riista uppoaa myös hyvin.


Päätin myös tilata tuollaisen toisen karva-alustan (-20%!), sillä nuo kuvissa näkyneet vaaleat tassukuvioiset karvat jäävät tänne kotiin, kun taas me suuntaamme taas kouluarjen viettoon Tampereelle, jonne mukaan otettavia karvoja ei ollut tähän asti kuin tuo yksi musta tassukuvioinen. Luna on näillä sen verran makoillut, että erityisesti talven ollessa edessä, halusin ostaa toisen, jotta käytössä olisi aina ainakin yksi lämpöinen alusta. Nämä saa tosiaan myös heittää pesukoneeseen 40 asteeseen tarvittaessa! Karstan avulla siitä myös saa vielä pesun jälkeenkin tuollaisen muhkean. (http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/karvapeti-liukuesteell%C3%A4-harmaa-raita/31151004/) Selvästi Luna otti tuon alusta heti omakseen, mikä hyvä onkin!


Sitten viimeisenä, muttei vähäisimpänä, ja ehkä teidän lukijoiden keskuudessa odotetuimpana, tulee koirien sadetakki. Valitsin juuri tämän takin (http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/sadetakki-hurtta-outdoors-sininen/160101000/) osin hinnan (-50%!), osin värin (ei pinkkiä :(  ) ja osin sen hyvän kokovalikoiman vuoksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin tilata koon 33, joka tällä hetkellä tuntuu hyvältä valinnalta, sillä vaikka takki vielä on vähän iso, ei se kuitenkaan ole liian iso. Koko 36 olisi ehdottomasti ollut tällä hetkellä liikaa, vaikka tuota saakin tuosta kaulan ympäriltä kiristettyä. Saa nähdä kuinka kauan tuo 33 mahtuu... Merkin suosituskokohan shelteille näyttää kuitenkin olevan 40 (kaksi kokoa isompi), mutta noillahan tuota kokoeroa löytyy rodun sisällä ja tästä nyt ei ihan valtavaa ainakaan pitäisi tulla. Heijastimia on myös kiitettävästi, kuten alemmasta salaman kanssa otetusta kuvasta huomaatte. Toistaiseksi meno tuon takin kanssa oli vielä hyppimistä ja reunan jahtaamista ja pureskelua, mutta eiköhän se siitä rauhoitu, kun päästään tositoimiin ( =sateeseen) se päällä. Ja hei tämänkin saa pestä neljässäkympissä, ihan kätevää, kun kyseessä kuitenkin koiran sadetakki!



 Jäikös näistä nyt jollekin vielä jotain kysyttävää, tai heräskö muuten ajatuksia tai mielipiteitä (esimerkiksi sadetakista)? Niitä vaan ja toiveita mistä tahansa taas tulemaan!


Meillä tosiaan on "muutto" ja kaikenlaista muuta kivaa ohjelmaa edessä perjantaina ja sunnuntaina, niistä tulee ainakin jotain kuulumisia sitten ensi viikolla! Huomenna taas ois tarkoitus herkutella sillä omenaherkkupostauksessa mainitsemallani persikkapiiraalla, joten makuhermoja kiusaavia kuviakin on taas tulossa!


19.8.2013

Vilunväristyksiä ja omenaherkkua

Niin tosiaan, tarkoituksella kiusasin itteäni tekemällä omenapiirasta eilen. Suurimmalle osalle tulee tästä nyt mieleen varmaan jotain syömiseen tai syömättömyyteen liittyvää. No ei, mun kohdalla se ei tosiaan ole sitä, vaan kyse on omenoiden kuorimisesta, joka on mulle ihan tuskaista hommaa. Sit ihmettelette, että miten muka. No joo, kuulostaa kieltämättä ehkä hassulta, mutta omenoiden kuorimisesta tulee mulle sama (tai sanoisin että pahempi) reaktio, kuin jollekin siitä äänestä, mikä syntyy raavittaessa kynsillä liitutaulua - tiedättehän sen? Hyrrh. Ylitin siis itseni ja kuorin kokonaiset kolme (!) omenaa. Samalla koko ajan kylmät väreet meni pitkin selkärankaa ja hampaita, niska ja päänahka tuntui samalta kuin jonkun ällötyksen (hämähäkin tms.) näkemisen jälkeen. Yöööäääk.

No mutta valmistui se herkku sit lopulta kaiken kärsimyksenkin jälkeen :D Lopputulos maistui hyvältä ja näytti tältä:



Kyseessä oli siis sovelletty omena-rahkapiiras. Ja sovellettu taas siinä mielessä, että yhdistelin muutamaa netistä löytynyttä ohjetta ja niitä aineita, mitä jääkaapista löytyi. Samanlaisen piiraan saa noudattamalla seuraavia ohjeita:

Pohjaa varten vaahdotetaan vähän vajaa 100g huoneenlämpöistä voita ja noin 1 dl sokeria. Siihen lisätään huoneenlämpöinen kananmuna ja lopuksi 2,5 dl vehnäjauhoja joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta. Taikina levitetään voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. (Totesin, että levittäminen ois ollu helpompaa, jos olis antanut taikinan olla hetken aikaa ainesten sekoittamisen jälkeen, sillä heti sekoittamisen jälkeen se tarttui vain sormiin, ei niinkään voideltuun vuokaan.)

Pohjan päälle voi halutessaan levittää ohuelti omenahilloa. Sen päälle taas tulee rahkatäyte, johon sekoitetaan 250 g rahkaa (itse käytin maustettua mansikka-raparperirahkaa), vajaa 0,5 dl sokeria, 0,5 dl kuohukermaa, 1 huoneenlämpöinen muna, puolikkaan sitruunan mehu ja ripaus vaniljasokeria.

Täytteen päälle vielä 2-3 omenaa ohuina lohkoina ja sopivasti kanelia ja halutessa vielä pikkuisen sokeriakin. Sitten vain koko komeus uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Omenalohkot kannattaa muuten melko kokonaan upottaa täytteeseen, jolloin ne pehmenevät paremmin, kuin ihan kokonaan täytteen päällä olevat.

Oma piiras oli uunissa 32 min, ja olisi saanut olla vielä hetken kauemmin, sillä täyte jäi ehkä aavistuksen liian pehmeäksi, eikä pintakaan ole niin kauniin ruskea, kuin olisi voinut olla. Maussa ei tosiaan ole valittamista. Omenapiirakkaan ohjetta etsiessä löytyi myös eräs todella herkulliselta kuulostava persikkapiiraan resepti, jota todellakin aion myös lähiaikoina kokeilla, joten pysykäähän kuulolla! :)


Ihan kohta lähdetään Lunan kanssa tutustumaan uusiin tyyppeihin Säkylään. Ja ensi sunnuntaina Tampereella mennään kattomaan erään vauvaryhmän toimintaa. Siitä sais vähän vauhtia ensimmäiselle alkeiskurssille, joka alkais ehkä syyskuun lopulla. Kaikkea ihanaa tiedossa, että ehkä se syksy ei nyt niin huono juttu olekaan :)

18.8.2013

Kesäkuvia ja eka eläinlääkärireissu

Tosiaan viimeinen lomaviikko alkaa pian - mihin se kesä on kadonnut? Okei, juhannukseen asti olin kesäkurssilla, mutta kun juhannuksestakin on jo melkein se kaksi kuukautta! Mitämitämitä täällä tapahtuu, kun aika vaan valuu jonnekin? Osansa taitaa kyllä olla tuolla mein sydäntenmurskaajakarvapallerolla <3 On ollu niin paljon tekemistä, että aika heräämisten ja nukahtamisten välillä vain vilahtaa ohitse kaikkea pientä hääräten :)

Nyt parin sateisen viime päivän vastapainoksi aattelin vielä laittaa muutaman unohtuneen kuvan eräältä aurinkoiselta päivältä lähes parin viikon takaa. Otettiin Luna hetkeksi mein seuraksi takapihalle nauttimaan auringosta ja tutustumaan perhosiin ja kukkapuskiin :) Ihana ton kaiken sateisen harmauden välillä muistella noita lämpimiäkin päiviä - toivottavasti niitä nyt muutama saataisiin vielä loppukesäänkin!


Eläinlääkärissä meni muuten keskiviikkona kaikki tosi hyvin! Alkuun Luna hiukan tärisi mun sylissäni, kun tuli paljon uusia hajuja, ja varmaan ääniäkin, vastaan siinä kun astuttiin eläinlääkärin ulko-ovesta sisään. Pian se kuitenkin rauhoittui ja laskin sen lattialle vähän haistelemaan hajuja, joita kyllä ihan kiinnostuneena tutkikin sen muutaman minuutin, jotka odotettiin, ennen kuin päästiin sisään.


Alkuun tietysti moikattiin mukavaa eläinlääkäriä ja sitten kirjailtiin tietoja koirasta - ja omistajasta - ylös. Tässä samalla Luna jatkoi haisteluaan vielä oven sillä puolen ja itse pelkäsin että kohtaa se pissii jonnekin, kun ei hetkeen ollut siinä asioitaan tehnyt, vaikka sitä pihalla odoteltiinkin ennen lähtöä. No ei onneksi tullut mitään siivottavaa. Ja nätisti tuo muutenkin oli. Antoi hyvin vieraan ihmisen kurkkia korviin ja kuunnella stetoskoopin kanssa ja muutenkin. Rokotus ei tuntunut missään, mutta eipä eläinlääkärin tarjoamat namitkaan kelvanneet - on tainnut tuo meidän ipana tottua liian hyviin nameihin, kun ei mikään "kuiva nami" oikein maistu.... :D Mun ensimmäinen ja Lunan toinen eläinlääkärireissu meni siis kaikin puolin hyvin, ens kerralla mennään siis ihan hyvin mielin sinne. Toivottavasti ei ennen seuraavaa rokotusta, siis noin kuukauden kuluttua, ole tarvetta käydä. Voi vaan olla, että täytyy taas uusi eläinlääkäri tavata, kun voi olla että ei olla Eurassa sellaisiin aikoihin, että olisi vastaanotto auki. Onko muuten lukijoissa tamperelaisia, jotka osaisivat suositella mukavaa eläintohtoria meille? :)


Ei tullut rokotuksesta onneksi mitään oireita - helpotus sekin. Ehkä vähän enemmän nukuttiin illalla ja seuraavana päivänä, mutta se voi olla ihan tän mamman kuvitteluakin :)


Sitten taas asiasta seuraavaan. Eilen ja tänään kävi Jakke ja Tepi taas Lunan kanssa leikkimässä, ja sen kyllä huomaa, sillä loppuillan on mein neidiltä ainakin aika hyvin veto pois. Jos ei nyt kauheasti enempää nuku kuin muina päivinä, niin ainakin ottaa rauhallisesti eikä vouhota niin paljoa. Tänäänkin otettiin aika rennosti, kun tultiin Nelliä moikkaamaan taas ja annettiin vanhan neidin olla paremmin rauhassa :) voi tietty olla että ipanakin on ottanut opikseen ja tajunnut, että Nellistä ei tosiaan leikkiseuraa saa... Ihanaa kuitenkin, kun ne malttavat olla samassa huoneessa ilman että kumpikaan murisee tai haukkuu tai pomppii innoissaan (voitte arvata kumpi tekee mitäkin) :D Tuossa äskenkin ne seisoivat melkein kylkikyljessä, kuin parhaat kaverukset, tuijottaessaan leiväntekoa. Eihän mein koira kerjää koskaan, eihän....? Noh. Se oli ajatus joskus, mutta kyllä se sen nyt jo osaa vaikkei ikääkään ole tuon enempää.


Loppuun vielä näistä kuvista vähän. Vaikka Luna iltaisin kaikkea muuta lentävää jahtaa, ni perhosia se tossa vaan katteli kiinnostuneena. Ite tykkään perhosista (ainakin noista värikkäistä päiväperhoista), ni oon ihan tyytyväinen ettei se loikkinu ja keskeyttäny niiden kukilla istuskelua :)

Hyvin huomas myös, että Luna kyllä mielellään hakeutuu varjoon, mikä ihan tervettä onkin. Ite kun makasin auringossa, ni ei se vieressä viihtyny sen enempää, kuin että kävi välillä tökkäämässä kuonollaan mua käteen tai jalkaan, että oonhan mä vielä hengissä :D Vielä varjossa makailua mieluummin se ois ollu kaivautumassa äidin kukkapenkin multaan, mutta mä tylsimys keskeytin ne puuhat alkuunsa. Hirveen mukavaa oli myös järsiä sammalta laatoituksen raoista.


Tosiaan, toivotaan että kesä nyt hiukan vielä jatkuis, vaikka loputkin koulut jo pian taas alkaa. Iltojen pimenemiselle ei mitään voi, mutta lämpötilojen ei ihan vielä tarttis kauheesti laskea. Tarkenis meinaan paremmin aamuisin ja iltaisin seisoskella tuon Lunan kanssa siellä pihalla, vielä muutaman päivän aitauksessa ja siitä eteenpäin sit vaan hihnan "yläpäässä". Äh. En mä halua että kesä vielä loppuu! Toi ipanakin on tätä vauhtia jo ihan kohta aikuinen sheltti...

Syksyn sateiden varalta tilasin tuolle muuten hyvästä alennuksesta ja erillisen alennuskoodin kannustamana vielä ruuan ja muun tarpeellisen lisäksi sadetakin. Paketin saavuttua katotaan, mitä tuo siitä tykkää. Eli tuleeko sille käyttöä, vai etitäänkö heti takille jostain uusi omistaja. Siitä lisää sitten ensi viikon puolella, kun saadaan tavarat postin kautta kotiin. Hyviä unia taas jokaiselle!


15.8.2013

Toiveita: "miten löytää sopiva koira" ja "koiravakuutukset"

Aiemmin täällä pyysin blogin sisältöön liittyviä toiveita/kommentteja ja niitä vähän sainkin. :) Kuvakoon suureneminen oli ehkä se parhaiten huomattavissa oleva toteutunut toive ja siitäkin tuli ihan hyvää palautetta teiltä :) Nyt ajattelin kirjoitella vielä asioista, joita samalla ehdotettiin postausaiheiksi: ensiksi koiran etsintäprosessista tarkemmin ja sitten vielä mun mietteitä noista vakuutusasioista.

Elikkäs: pennun etsinnästä on lyhyesti jo kesäkuussa kirjoitetussa postauksessa, mutta koitan tähän nyt saada vielä asiaa vähän eri näkökulmista ja vastauksia kysymyksiin:  (1) "Miten päädyit tähän rotuun?", (2) "Oliko sopiva koira vaikea löytää ja jouduitko odottamaan sitä kauan?", (3) "Oliko koira kallis?", (4) "Harkitsitko edes aikuisen koiran ottoa vai oliko pentu ihan ehdoton?", (5) "Entä sama juttu ei-rotukoiran suhteen?"

Torkut ihan ässänä.

(1): Rotupäätös ei ollut mitenkään helppo. Oltiin tosiaan poikaystäväni kanssa aika eri linjoilla, kun ensimmäisiä kertoja alettiin asiasta puhua. Itse halusin ehdottomasti koiran, joka ei ole liian suuri eikä turkki liian työläs hoitaa, kun taas Aleksi oli huskyn tms isomman kannalla. Asioiden selviäminen lähti siitä, että aloin selata kaikenlaisia koiranmyynti-ilmoituksia ja aina, kun löysin jonkun sellaisen, jota itse olisin voinut ajatella, näytin ilmoitusta/kuvaa Aleksille ja kysyin mielipidettä. Noh, milloin koira oli liian kiharakarvainen tai liian pitkäkarvainen tai liian pieni/rottamainen tai muuta. Tuntui ettei mikään kelvannut. Tätä ilmoitusten selaamista ja keskustelua jatkettiin alkutalvesta aina noin vappuun asti. Koska huskyn ottaminen kerrostaloon ei mielestäni ole mitenkään järkevää, piti saada mielipiteitä, joita ei ihan hevillä aina irronnut. Muutaman hermostumisen (ja "älä nyt taas aloita", "me puhuttiin tästä jo" -kommenttien) jälkeen tuli jonkinlaista myöntymistä tipsujen tai shelttien suuntaan, jollaisia molempia on kotona joskus ollut. Tästä tyytyväisenä aloin paremmin miettiä ja tutkia asiaa näiden kahden rodun välillä. Aika pian tulin itse kuitenkin siihen tulokseen että tipsut (niin siis tiibetinspanielit) eivät ole oma juttuni, vaan sheltti kuulosti luonteensa, kokonsa ja kaikinpuolin muutenkin enemmän omalta näistä kahdesta. Viikkojen aikana perehdyin rotuun paremmin: lueskelin vähän kaikkea, mitä netistä löysin (keskustelupalstoja, blogeja, liityin Facebookissa Shetlanninlammaskoira-ryhmään jne.). Aloin koko ajan pitää rodusta enemmän ja enemmän, joten sitten olikin jo aika alkaa etsiä kasvattajia. (Katso myös: uusi (shelttien) pentuopas, joka käsittääkseni on toistaiseksi saatavilla vain nettiversiona.)

Kysymyksiä rotua miettivälle:
  • Kuinka paljon liikuntaa tai muita aktiviteetteja pystyt tarjoamaan koiralle suhteessa koiran vaatimaan liikuntamäärään? Onko asunnossasi pihaa tms. jonne koiran voi päästää vouhottamaan?
  • Kuinka paljon haluat kuluttaa aikaa/rahaa turkinhoitoon?
  • Mitä haluat harrastaa koiran kanssa?
  • Eihän rodulla ole mitään vakavia sairauksia?
  • Onko koolla väliä? ( :D ) Entä ulkonäöllä muuten?
  • Oletteko koko perhe sitä mieltä, että valittu rotu on sopiva? (Mielestäni ei ole hyvä, jos myöhemmin alkaa joku muistuttamaan, että "sähän tollaisen halusit, huolehdi nyt sitten siitä" tms. vaan asiat on hyvä sopia jo etukäteen.)
  • ...

(2): Meidän tapauksessa "sopiva koira" oli terveistä vanhemmista terve trikki- tai soopelipentu, eli vaatimuksia ei kovasti ollut, joten "sopivan" löytymiselle ei juuri ollut esteitä. Väristä tosiaan oltiin molemmat samaa mieltä, eli blue merle-väriset eivät juuri kummankaan silmää miellyttäneet, mutta muuten ei niin väliä ollut. Rotujärjestön sivuilta tosiaan aloin etsiä kasvattajia, joilla olisi nettisivuillaan ilmoitusta tulevista pentueista. Näitä löytyi muutama ja kaikkiin siedettävän matkan päässä oleviin otin yhteyttä ja kyselin varaustilannetta. Alunperinhän pennun piti tulla vasta näillä tienoin juuri ennen koulun alkua, mutta sattumien kautta ollaankin nyt lomailtu jo kuukauden päivät yhdessä palleron kanssa, jolla on sama syntymäpäivä, kuin itselläni. Eli ei odotettu pentua kauaakaan, sillä se syntyi samoihin aikoihin, kun sitä kyselin (kun alkoi näyttää siltä että itsellä on loma- eikä työkesä edessä). Varsinaista odotusaikaa oli oikeastaan vain reilun kuukauden verran kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoleen väliin - vähän kävi tuurikin tämän kanssa. Ensimmäistä kertaa, kun pentua oltiin katsomassa, nähtiin myös sen emo, joka vaikutti myös kaikin puolin fiksulta koiralta - se tuli moikkaamaan meitä vieraitakin ja katsoi pentujen perään niiden vaeltaessa ympäri lattiaa.

Neuvoja sopivaa koiraa mietittäessä
  • edellä esitetyt kysymykset rotuun liittyen täytyy olla selvillä
  • terveystilanne, esim. tarkistetut vanhemmat ja mahd. muutkin sukulaiset
  • väri tai muut mahdolliset ulkomuodolliset asiat ja sellaisen pennun "saatavuus" - jos haluaa tietynlaisen, esim. trikin, jolla on valkoista ympäri kaulan, saattaa aikaa pennun löytämiseen kulua enemmän
  • ikä (pentu vai aikuinen)
  • käyttötarkoitus
  • kasvattaja, jonka kanssa tulee toimeen
  • ...


(3): Kyllä, koira oli kallis. Tai mihin sen suhteuttaa. Kahdelle opiskelijalle tuo 1200 € on kyllä aika paljon, mutta jos molemmat olisimme jo vakituisesti töissä, en pitäisi sitä kovinkaan kalliina. Itse kuitenkin arvostan sitä, että kasvattajalta varmasti saa tukea ja neuvoja tarvittaessa ja hän on myös huolehtinut pennun ja muiden koiriensa terveystarkastuksista ja muusta. Sheltti alkaa myös olla rotu, jonka sisällä tarkastettuja koiria alkaa olla mukavasti, sekin varmasti nostaa hintoja. Myös kannattaa huomioida, ettei ota koiraa paikasta, jota vähänkään epäilee.

Rahaa kuluu hankinnan lisäksi
  • rokotuksiin
  • ruokaan (iso koira syö pientä enemmän!)
  • kaikkiin muihin tarvikkeisiin (lelut, peti, jne.), jos ei mistään ilmaiseksi onnistu saamaan
  • ehkä lääkkeisiin ja "ylimääräisiin" eläinlääkärikäynteihin (tapaturmat tms.)
  • ...

(4): Harkitsin aikuista koiraa, joo, mutta en kovin pitkään. Pentuajassa on kuitenkin jotain ainutlaatuista - opit tuntemaan koiran heti sen pienine oikkuineen ja ihanuuksineen :) myös opiskelijana olemisessa on se hyvä puoli, että pennun ei toistaiseksi tarvitse pitkiä päiviä olla yksin. Nytkin, kun vihdoin sain kurssivalinnat tehtyä, näyttää lukujärjestys ihan mukavalta ainakin ensimmäiset 6-7 viikkoa. Kerrallaan yksinoloa tulee korkeintaan noin neljän tunnin pätkissä. Aikuisessa koirassa on tietysti puolensa, ainakin jos on kiireisempi ihminen, mutta miksi ottaa koiraa, jos ei ole kotona koskaan? Tietysti, jos on vain epävarma, että ei osaisi pentua kouluttaa, on aikuinen jo jossain määrin peruskoulutettu koira varmasti mukavampi ratkaisu. Aikuista koiraa, jota ei ole koulutettu ollenkaan tai jolla on suurempia käytöshäiriöitä, en edes harkitsisi.

(5): Alkuun tosiaan, kuten (1)-kohdassa jo sanoinkin, katsoinkin lähinnä sekarotuisia, mutta molemmille kelpaavaa yhdistelmää ei millään löytynyt. Itse olisin esimerkiksi pienehköstä villakoiramixistä tykännyt, mutta se oli taas ehdoton ei toisesta suunnasta. Sekarotuisesta ei myöskään voi tietää, mitä sairauksia sille saattaa tulla (vaikka voi olla tosi tervekin hyvällä tuurilla), mutta toisaalta sekarotuinen on varmasti ainutlaatuinen kokonaisuutensa - ei tule toista samanlaista pakkausta vastaan! :)  (aina ulkonäön ja "puhdasrotuisuuden" edelle menee kuitenkin koiran terveys, täällä ihan mielenkiintoista keskustelua aiheesta, huom. kommentit "tavallisten pulliaisten" mielipiteitä, mutta ihan ajatuksia herättäviä (:  )

Annettiin Lunalle järsittäväksi yksi grillikyljen luu, kun itse ensin revittiin parhaat palat - ja valvottiin ettei lähteny mitään teräviä paloja irti, enemmän tuo nuoleskeluksi tais mennä :)




Niin ja sitten vielä se vakuutusasia. Nämä ovat nyt ihan omia mielipiteitäni, ei mitään sen kummempaa tietoa. Eli Lunalla ei ainakaan vielä ole vakuutusta. Itse olisin sen ottamisen kannalla, mutta Aleksi ei niinkään. Hänestä on turha maksaa ainakin toistasataa vuodessa plus omavastuut tarvittaessa, jos mitään ei satukaan, mutta itse taas ajattelen, että jos jotain sattuisikin (onhan kyseessä kuitenkin hentorakenteinen pikkukoira), niin olisihan se hyvä olla olemassa. Mutta. Niih. Ei sitä tiedä.

Jos vakuutus vielä otetaan, otetaan se seuraavan kuukauden sisällä, eli ennen kuin täyttää 4 kk ja todennäköisesti Tapiolasta. Siellä vakuutus ei lopu ennen kuin koira täyttää 10, vaan on voimassa niin kauan kuin koira on hengissä. Toiseksi kennelliiton jäsenenä Tapiolan vakuutuksesta saa myös pienen alennuksen. Tarkoitus olisi otettaessa ottaa todennäköisesti vain eläinlääkärikuluvakuutus, ei kaikkia mahdollisia turvia. Katsotaan kuinka käy... Päästäänkö asiasta yksimielisyyteen lähiviikkoina (: Tietysti kannattaisi vertailla muidenkin vakuutuksia, niiden hintoja ja korvattavia asioita.


Minkäslaisia toiveita sitten seuraavaksi olisi? Tai kommentteja yllä oleviin. Antaa tulla mitä vaan keksitte, kiva kun ei aina tarvii ite miettiä aiheita ja tulee varmaan vähän monipuolisempia juttujakin, jos sais teiltä uusia ideoita! :)

Edessä viikonloppu, toivotaan ettei sada ihan jokaisena päivänä!

12.8.2013

Neljä viikkoa täyttä höpöä.

Viimeksi äsken just ulkona ollessa nauroin itekseni, kun Luna luulee välillä tuota valkoista hännänpäätään ötökäksi, jota vois jahdata ja sit pyörii tovin ympyrää ennen kuin tajuaa asian :D

Ihan älyttömästi tuo ipana on kasvanut tässä meidän yhteisenä aikana. Ei kasvamista tietysti sillai koko ajan huomaa kun sen joka päivä näkee, mutta kun miettii ajassa taaksepäin, niin tajuaa kuinka paljon tuo onkaan jo muuttunut... Ei se mikään vauva enää ainakaan ole! Jalat on jo vaikka kuinka pitkät ja mun mielestä tuo hännänpääkin on paljon valkoisempi kuin aluksi. Kuonokin on kyllä venynyt silminnähden.

Vertailun vuoksi alla kuvat Lunasta tänään 12.8. ja hakupäivänä 15.7.

12.8.

15.7.
Vai miltä teistä näyttää? Mitkä erot pistää eniten silmään? Minkä muutoksen huomaa parhaiten? Alla vielä pari kuvaa lisää järjestyksessä ikä n. 8 vkoa, 12 vkoa, 8 vkoa ja 12 vkoa.





Noi korvat on ainakin naurettavan söpöt tollai pystyssä :D

Ja korvista puheenollen tuli mieleen reilu vko sitten otettu kuva, jota en mielestäni oo aiemmin julkassu. Tossa kuvassa on mun mielestäni jotain pupumaista? Koiranpentu, jolla on kissamaiset liikkeet ja pupunkorvat? Hmm...


On muuten jännä, kuinka erilaisia tavallisia asioita tulee tehtyä nyt koiran kanssa verrattuna aikaan, jona sitä ei vielä ollut. En esimerkiksi muista, että oisin seisonu ikinä tuolla pihalla pimeessä ja kylmässä (siellä on oikeasti tosi kylmä jo iltaisin, nytkin mittari näyttää vain 13 astetta!) ja kattellu vaan ikkunoista sisälle, että mitä muut häärää sillä aikaa. Tosi rauhoittavaa tavallaan, tai ainakin niinä hetkinä kun Lunakin haistelee ja on rauhallinen eikä sinkoile aitauksen päästä toiseen.

Eilen sateen jälkeen oli nurmikko tosi märkää ja minä tyhmä menin ulos kankaiset balleriinat jalassa. Harvoin on kengät niin täysin kastunu... Jaloissa oli hienot värjäymät sisälle tullessa - balleriinat oli tosiaan tummansiniset ja jalat sitä myöten kanssa melkoisen sinertävät.

Koira-arkeen ei oikein tämän enempää uutta nyt kuulu. Ollaan enimmäkseen oltu vain tässä kotona ja käyty pienillä lenkeillä ja järsitty muunmuassa porsaankorvaa, joka tuli uutena herkkuna muutama päivä sitten kaupasta. Tai on pari uutta leluakin taas tullut, mutta niistä taas lisää omassa postauksessaan myöhemmin. Alkaa tuota koiratavaraa olla sen verran, että hyvä jos saadaan ne kaikki omien tavaroiden kanssa edes mahtumaan autoon vajaan parin viikon päästä, kun lomat loppuu ja kouluarki alkaa :D

Tällä viikolla ohjelmassa on tosiaan keskiviikkoaamuinen eläinlääkärikäynti ja toivottavasti joku päivä Luna pääsee taas painimaan Jakken ja Tepinkin kanssa. Ensi viikolla puolestaan suunnataan kenties moikkaamaan kaverin kahta valkoista karvapalleroa naapurikuntaan, mutta siihen on vielä aikaa... Nyt taas unten maille - Luna nukkuu jo. Kauniita unia, oman kullan - ja koiruuden - kuvia!