27.2.2014

Minttusuklaamöhnämuffinit

 
Ihan parhaita herkkuja ikinä. Hassuja siitä, että nää on parhaimmillaan vasta leipomista seuraavana päivänä, ainakin mun mielestä. Mahtavia siitä, että säilyvät pakastimessa kuorrutuksensa kanssa, sikäli mikäli niitä on jäljellä vielä... Jos tykkää Pätkiksistä, tykkää myös näistä. Alkuperäinen resepti TÄÄLLÄ.

Ainekset 12-13 kpleeseen:
1 prk (200 g) kermaviiliä (tai sen puutteessa bulgarianjogurttia)
100 g voita
1 kananmuna
0,5-1 tl piparminttuaromia (saa ruokakaupoista)
75 g tummaa suklaata
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Kuorrutus:
reilu 150 g voita
5 dl voita
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 rkl vettä
2 rkl kaakaojauhetta
pari tippaa piparminttuaromia (0,25 tl)
2-3 tippaa vihreää karamelliväriä (saa ruokakaupoista)

Aloita sulattamalla voi (100 g) ja jättämällä se jäähtymään. Voihin sekoitetaan kermaviili, muna sekä piparminttuaromi. Joukkoon vatkataan nopeasti keskenään sekoitetut kuivat aineet: suklaa, sokeri, jauhot ja leivinjauhe. Taikina jaetaan tasan muffinivuokiin (suosittelen silikonisia!) ja muffineja paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa 15 min.






Muffinien kannattaa antaa jäähtyä kunnolla ennen koristelua, jotta möhnä ei ala sulaa. Kuorrutteeseen tulevan voin on todellakin oltava huoneenlämpöistä - siis pehmeää, ei sulanutta - sillä jääkaappikovasta ei millään saa tasaista seosta. Voin joukkoon vatkataan tomusokeri, vaniljasokeri sekä vesi. Seos jaetaan puoliksi kahteen eri kulhoon. Kulhoon nro 1 lisätään kaakaojauhe ja kulhoon nro 2 piparminttuaromi sekä vihreä väri. Molemmat sekoitetaan hyvin ja kuorrutus annostellaan pursotuspussiin - vihreä toiselle reunalle ja ruskea toiselle eli vierekkäin. Näin saadaan kuorrutukseen kivaa kuviota. Lopuksi vain luovuutta kehiin ja pursotushommiin :)




Miltäs näyttää? Alkoiko kenenkään muun herkkuhammasta kolottaa?

24.2.2014

Helmikuu 2014 - osa 1

Monista syistä kuulumisten kertominen vähän jäi tässä kuussa. Aattelinkin nyt pilkkoa helmikuun muutamaan, ehkä kolmeen, osaan ja tiivistää vähän, jotta saisin ainakin kaikki kuvat jossain määrin julkaistua.

Aloitetaan ihan ensiksi sieltä helmikuun alusta ja kaivetaan kalenteri esiin. Ekalla viikolla nähtiin Pörriä, joka bussiseikkaili tänne Hervantaan omistajansa kanssa. Sillon (apua, jo kolme viikkoa sitten!) Luna ja Pörri olivat aika tarkkaan samankokoisia, niin oliskin hauska nähdä taas, kuinka paljon se ei-niin-pieni pallero on taas kasvanut :) Hauska vaan vertailla noita ja sen kasvamisen näkee niin selkeästi nyt kun Luna ei kasva enää.

Seuraavana päivänä olikin se viimeinen näyttelykoulutuskerta ja täytyykin oikein miettiä, että mitäs siellä tehtiin. Ai niin, keskityttiin kehässä toimimiseen ryhmässä. Juostiin peräkkäin, pidettiin vähän etäisyyttä seuraavaan, seisottiin odottamassa omaa vuoroa/arvostelua, juostiin vuorotellen ympyrää/edestakaisin/kolmiota ja vähän treenattiin vielä pöydällä olemista. Ihan lopuksi vielä pari muuta kurssilaista kävi myös kouluttajan lisäksi käsittelemässä Lunaa. Lunalle oli jääny edellisen kerran vähän jännittyneessä mielentilassa treenaamisen lopettaminen mieleen, kun nyt se oli heti alusta asti vähän jäykkänä. Päätin mennä normaalilla pannalla ja hihnalla ton kerran, eikä se ollut ollenkaan huono ajatus, sillä sen olemus vapautui pian ja saatiin keskittyä ite tekemiseen eikä tarvinnu siellä sit stressata siitä hihnasta enää. Hiukan ollaan hihnaan totuteltu täällä kotona, enemmän ois tarvinnut, mutta on tässä aikaa.... :) Kurssista kaikkiaan jäi hyvä mieli ja saatiin siitä paljon irti. Ainut huono puoli oli tuo ajoitus, sillä jokaisella neljällä kerralla oli kamala kiire, koska tiistaina tosiaan luennot loppuivat vasta kello 17 ja Ylöjärvellä piti olla jo klo 18. Noh, huonoa tuuria, mut aika hyvin ehdittiin joka kerta - kiitokset taas Aleksille, joka jaksoi laittaa auton lämpiämään ja pilkkoa nameja joka viikko.

Keskiviikkona otettiin koulun jälkeen suunta kohti Hervantajärveä, jossa tavattiin sheltti Minni ja sen kaveri westie Helmi. Oli ihan mukava ilma, ei liikaa pakkasta, mutta vähän turhan pilvistä. Ja nyt vihdoin niitä kuviakin ettei pelkäksi höpöttämiseksi mene.

Helmi ja Luna


Vasemmalta: Helmi, Minni ja Luna


Minni kävi vielä lopuksi haukkumassa pelastusrenkaan :D

Onpas ollut muuten Lunalla ohjelmarikas viikko. Torstaina käytiin läheisessä Näyttämönpuistossa painimassa naapurin pienen soopelisheltin kanssa. Perjantaina taas ennen Euraan menoa oli vuorossa Halla ja Hakametsän koirapuisto. Sieltäkin pilvihämäryydessä tuli muutama kuva otettua, joita alla. Luna ja Halla on melkoisia painijoita, sillä ne eivät kauaa viitti juosta, vaan keskittyvät pyörimiseen ja toisiaan päin hyppimiseen lähinnä. Muita vieraita kavereitakin puistossa kävi ja täytyy taas sanoa, että olen mä ylpeä tuosta ipanasta <3 Muisto siitä varpaiden päällä kököttävästä hiukan pelokkaasta neidistä on jo aika kaukainen.




Hakametsästä käänettiin auton nokka kohti Euraa Lunan nukkuessa tyytyväisenä omassa kopassaan. Viikonlopusta ja Taavista onkin jo täällä, joten ei siitä enempää. Paitsi: käytiin kaverini kanssa lenkillä sunnuntaina. Alkumatkan Lunalla oli tossut jalassa, kun käveltiin hiekoitetulla asvaltilla, mutta metsässä otettiin ne pois, jottei vahingossakaan tarvitsisi ettiä pudonnutta tossua mistään pusikosta. On muuten tosi terävää tuo hiekoitussora, kun lumet ja jäät sulaa jättäen sitä kerroksen tien pinnalle.



Jäällä oli jännän paljon vettä, siis niin paljon että se ihan lainehti tuulen liikuttaessa.



Seuraavasta viikosta jatketaan osa 2- postauksella. Seuraavan kuvan myötä hyvää yötä kaikille!


21.2.2014

Liian pitkä tiistai (ja keskiviikko ja torstai)

Mun tiistaipäivä alkoi melko ajoissa, sillä vaikka koululla piti olla vasta puoliltapäivin, niin kello soi jo puoli yhdeksältä. Aamupalan ja nopeiden aamutoimien jälkeen oltiinkin heti yhdeksän jälkeen Lunan kanssa autossa matkalla kohti Tesomaa. Tesoman koirapuistossa treffattiin sovitusti Rommi (jonka omat sivut löytyvät täältä) omistajineen - oli ihana nähdä pitkästä aikaa :) Tän postauksen kuvat onkin tolta reissulta, kun kerrankin päästiin liikkeelle valoisaan aikaan. Ihana nähdä myös Lunan kehitystä, sillä viimeksi Rommi hiukan isompana shelttinä vielä hiukan pelotti eikä leikkimisestä tahtonut tulla mitään, mutta nyt ne onnellisina vuorotellen jahtasivat toisiaan koirapuiston pusikoissa ja rintarinnan haistelivat uusia hajuja. Kaikinpuolin kiva aloitus kiireiselle päivälle.


Mikä kokoero? :D

Yhdentoista aikoihin oltiin taas takaisin Hervannassa, jolloin mulle jäi noin tunti selviytyä kunnon välipalasta, vaatteiden vaihtamisesta ja ittensä muuten kuntoon laittamisesta ennen koululle kiirehtimistä. Puolentoista tunnin case-tehtävän tekemisen jälkeen pitikin jo suunnata syömään ja ruokalasta suoraan luennolle. Luennolla en ehtinyt olla kuin ensimmäiset kolme varttia, sillä päivän aikana selvisi vielä eräs henkilökunnan haastattelu alkavaksi klo 15. Apua. Haastateltavakin oli oikein juttutuulella, joten 15.30 aloitettavaksi sovittu seuraava ryhmätyön tekeminenkin ehti alkamaan jo ennen kuin juoksin paikalle. Älytöntä myös itseltä sopia kaikki tapaamiset eri puolille koulua siten, että pelkkään talosta F taloon T tai talosta R taloon K tai toisin päin kävelyyn kuluu aina viisi minuuttia... Harkkatyön edistyttyä lähes parin tunnin verran treffattiin seuraavan kaverin kanssa ja lähdettiin kävelemään meille. Hetken Lunan moikkaamisen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Ikeaa, jossa vierähtikin loppuilta lähes yhdeksään asti aikas mukavasti.

Kotona iski nälkä. Koulun pitsasta oli jo aikaa seitsemän tuntia, enkä ollut sen jälkeen syönyt kuin mandariinin ja Ikeassa suklaakrokanttikakkupalan. Hiukan oli huono olo, enkä oikein tiennyt mistä aloittaa kun samalla ei tehnyt mitään mieli vaan pikemminkin ällötti. Kympin jälkeen olikin pakko juosta vessaan halailemaan pönttöä, mikä helpotti oloa hetkeksi. Hetken ehdin jo epäillä syömääni kakkupalaa, mutta seuraava yö ja päivä saivat noroviruksen vaikuttamaan todennäköisemmältä syypäältä - tiedä mistä senkin olin saanut, ehkä kaupasta tai koulusta maanantaina. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ei paljoakaan nukuttu, sillä noin puolen tunnin välein aina aamukuuteen asti piti käydä lohduttamassa läheisyydenkipeetä vessanpönttöä. Kuuden ja kahdeksan välillä onneksi vähän maha rauhoittui, jotta sain pahimman väsymyksen nukuttua pois enkä nukahtanut vahingossa minnekään vessan lattialle.



Oli tuossa yössä muutama hauskakin hetki. Jokainen kerta, kun tulin vessasta pois, oli Luna valloittanut patjasta sen parhaan kohdan ja nukkui siinä tyytyväisenä pää mun tyynylläni :D Alkoi olla aamuyöstä jo vähän huvittavaa siirtää sitä ties monettako kertaa pois, että mahduin itse peiton alle lämmittelemään... Viimeisellä kerralla tais Lunakin olla jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää tulla jalkopäästä mun paikalle ja peittoa päälleni vetäessä sekin jäi lämpimään köllöttelemään, hyvä että nenä vähän näkyi peiton reunan alta. Ihanaa, että oli ees jotain seuraa pitkän yön aikana :)

Keskiviikko meni vielä hiukan oireillessa ja päivän mittaan nousi kuumekin, joka kipusi parhaimmillaan hyvin lähelle 39 astetta. Eipä siinä paljoa ruoka maistunut, väkisin piti koittaa saada sisäänsä vettä, mehua, mehukeittoa ja pari lusikallista Aleksin tekemää jauhelihakeittoa sekä pari haukkausta banaania. Kerran iltapäivällä iski vielä pöntöllekin halipula.



Yöllä tuli hyvin uni ja torstaina koitin saada syötyä taas hiukan enemmän, eipä vieläkään mitään kyllä mieli tehnyt. Parasta taisi olla ne pari haarukallista munakokkelia, jotka söin iltapalaksi. Melkoinen koitos muuten pelkästä pyykkikorin läpikäyminen ja pyykkien koneeseen laittaminen torstaina iltapäivällä - homma, jonka normaalisti tekee vaikka yhdellä kädellä kaiken muun ohessa, vei tällä kertaa kaikki voimat. Aleksi sai myös ke ja to hoitaa kaikki Lunan ulkoilutukset, sillä itse en tahtonut pysyä pystyssä kuin sängyn ja vessan välin. En tiedä millai oisin selvinny ilman Aleksin apua, esimerkiksi kaupassa käyminen olisi ollut ihan mahdotonta samoin kuin Lunan hoitaminenkin. Näinä hetkinä sitä on aika onnellinen, ettei asu yksin enää.

Että näin tällä kertaa. Älkää vaan sairastuko tähän. Sais koko Norovirus häipyä jonnekin hyvin pimeään paikkaan. Kaikki hommat roikkuu kiitos näiden kolmen päivän. Viikonloppukin menee vielä hiukan toipuessa, vaikka nyt alkaakin jo ihan ok olo olla. Piti tällä viikolla kerrata vähän alkukuun kuulumisiakin teille, mutta katsotaan nyt, mitä tässä ehditään ja jaksetaan.

Komea Romppu

Oma ihana iloinen Touhotiina <3

Ja hei, huomenna uimaan! Mahtavaa nähdä Viljakin pitkän sairasloman jälkeen, siitäkin on tullut varmaan aivan ihana teinikarvapallero, ei malttais odottaa enää! :) ps. Lupaan pestä käteni hyvin ja olla tartuttamatta ketään.

14.2.2014

Ystävänpäiväkuvia

Päivä on ehtinyt jo melkein iltaan, mutta kiireisen aikataulun vuoksi saatte ystävänpäivätoivotuksen nyt vasta. Koulun jälkeen piti nopeasti kerätä tavarat ja lähteä ajamaan Euraan. Koska päivän aikana tuli idea ystävänpäiväkuvista (facebookin shelttiryhmässä oli älyttömästi ihania kaverikuvia...), piti nopeasti pystyttää taas pienikotistudio ja kuluttaa muutama minuutti kameran takana ennen lähtöä. Muutaman päin honkia menneen otoksen se onnistunut kuva taas vaati. :D















Lopulta oli valotukset, ruusu ja koira suunnilleen hyvin. Siispä ihanaa ystävänpäivää kaikille - niin karvaisille kuin karvattomillekin kaveruksille! :)




9.2.2014

Taavi-söpöilyä

Viime viikkoon palaan tarkemmin lähiaikoina. Nyt on vuorossa näitä pentukuvia, joita kukaan ei tietenkään halua katsoa pelätessään oman hauvavauvakuumeensa pahenevan... Vai miten se meni? :D

Haettiin äitin kanssa Taavi kasvattajaltaan kahden maissa päivällä. Pienen jutustelun ja halimisen jälkeen kotimatka meni ihan hyvin. Mä ajoin ja Taavi möngersi ja pari kertaa vinkui äitin sylissä.



 Meillä kotona oli Luna odottamassa "setäänsä", eikä Taavi ihan rauhassa ehtinyt heti tutustumaan uuteen kotiinsa. Pienen ihmettelyn ja tutustumisen jälkeen koiruudet tulivat hyvin juttuun, vaikkakin pari kertaa saatiin kyllä Lunaa komentaa kun se alkoi näytellä hampaitaan Taavin innostuessa tai etsiessä nisiä Lunan mahan alta... Parin muistutuksen jälkeen homma toimi ja Luna ja Taavi jahtasivat vuorotellen toisiaan. Hetkittäin huilailtiin ja sit taas juostiin.


Varovaista ensitutustumista


Vähän piimää ja nappuloita upposi hyvin vieraassakin paikassa.



Poika tullu isäänsä, toi kieli <3 Varmaan oli kyllä vähän hikikin juoksemisen jälkeen :)

Uusi panta kaulassa hieman häiritsi ja sitä piti ajoittain rapsutella.


Lopulta mein oli aika taas lähteä ajamaan Tampereelle ja jättää Taavi lepäilemään hetkeksi, sillä pikkuveljeni perheineen oli vielä tulossa meidän jälkeen tutustumaan uuteen pikkukaveriin. Aika ihana se on <3 Melkoinen nallukka, joka osas nätisti yhdeksän viikon iässä vääntää pökäleet just oikeaan paikkaan alustalle, josta ne meinas kyllä kadota suuhunkin ennen kuin äiti ehti niitä siivoamaan :D

Me toivotetaan ihanaa yhteiseloa Taaville ja mun vanhemmille. Ensi viikonloppuna nähdään taas!