25.10.2014

Paluu

Heimoi ja heipparallaa kaikki kullanmurut! Tai noh, täällä ollaan taas pienen tauon jälkeen. Viikko sitten olikin yksi herkkupostaus jo, mutta nyt voitaisiin vihdoin palata kuulumisten pariin. Tän postauksen kuvat on keskiviikolta, kun pitkästä aikaa aurinko paistoi kunnolla ja oli muuten tuulinen pikkupakkaspäivä.

Ajattelin sen kummemmin olla selittelemättä tätä monen kuukauden taukoa, mutta sanotaan nyt sen verran, että vähän kyllästyin. Ensin olin kesätöiden jälkeen ihan rättipoikki ja parin viikon loman elokuun lopussa ajattelin vain lomailla stressaamatta yhtään blogista tai mistään muustakaan. Näinhän mä teinkin ja jotenkin koulun taas alkaessa puski kaikki harkkatyöt sen verta päälle, että blogilomailu jatkui yhä. Mutta se siitä, kuvia mulla on ihan miljoonittain varastossa,sillä kameraa olen kuitenkin jaksanut hyvin kantaa mukana, enkä malta odottaa, että pääsen taas kiusaamaan teitä kilometrin mittaisilla kuvatulvilla - olkaa armollisia tän suhteen ja kertokaa jos alkaa riittää. Ajatuksena ois nyt tän postauksen verran nopeasti päivittää ihan tänhetkisiä kuulumisia ja sitten seuraavissa palataan ajassa taaksepäin, jotta pääsette vähän seuraamaan tuon mein ipanan kasvuakin.

Täällä Hervannassa eletään tosiaan ihan tavallista opiskelija-arkea yhä vaan. Mikään ei oo muuttunut. Harkkatöitä, isoja sellaisia, luentoja ja luentopäiväkirjoja riittää ihan tavalliseen tapaan. Välillä tuntuu ettei viikon päivät ja päivien tunnit tahdo riittää kaikkeen siihen, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Tälläkin hetkellä mun oikeastaan pitäisi kirjoittaa teknologia- ja innovaatiojohtamisen luentopäiväkirjoja, mutta inspiraation iskiessä ajattelin naputella tän ensin.






Luna ei ole paljoa enää muuttunut mihinkään suuntaan, se on sen noin 34 cm korkea ja painoa varmaan 6,5-7 kiloa. Vähän mustis se on vieläkin leluistaan Dinalle. Välillä ne kiskoo sulassa sovussa samaa lelua ja välillä taas irvistellään toiselle, jos tulee sentinkin liian lähelle. Varmaan ihan normaalia. :D

Dinasta on sen sijaan tullut iso tyttö jo! Keskiviikkona sille tuli viisi kuukautta ikää täyteen ja olen niiiiiin ylpeä siitä. Kooltaan se on hieman Lunaa pienempi eli korkeutta varmaankin noin 32 cm ja painoa viimeisten tietojen mukaan inan alle viisi kiloa. Tän perusteella siitä tulisi siis hieman Lunaa isompi ja siten shelttinartuksi aikalailla oikean kokoinen, jos rotumääritelmää katsotaan. Lähellä täydellistä se on kyllä muutenkin, ainakin mun mielestä, sillä se osaa ottaa rennosti lähes paikassa kuin paikassa, on ihanan helposti motivoitavissa ruuan avulla (suomeksi siis perusteellisen ahne), tulee kaikkien kanssa juttuun, mutta ei mene yli-innokkaasti moikkaamaan vieraita koiria ja ottaa itse hirveästi kontaktia (ainakin Lunaan verrattuna) sekä nauttii lähellä olemisesta, paijailuista ja rapsutuksista. Vieraat ihmiset on yhä sen mielestä ihan huippuja! Ja onhan se nyt äärettömän suloinenkin kaikin tavoin <3




Ollaan Dinan kanssa käyty pentukurssillakin koirakoulu Vuhuussa ja olen sielläkin saanut olla ihan superylpeä pienestä. Toinen kurssilla ollut koiranomistaja kysyikin muutama viikko sitten, että minkä ikäinen Dina oikein on, kun vaikka se näyttää ihan pennulta, niin se kuitenkin käyttäytyy kurssilla aina niin fiksusti - Jee! :) Tuolloin ikää taisi olla vähän reilu neljä kuukautta. Tosiaan kaverit ei kiinnosta yhtään eikä vaikeemmistakaan häiriöharjoituksista olla moksiskaan, kunhan vaan on ruokaa saatavilla tai joku juttu, josta tietää saavansa palkkion siinä samalla. Vaikka joku toinen pennuista ois välillä vähän haukkunutkin, niin Dina ei ole lähtenyt siihen yhtään mukaan, eikä muutenkaan yleensä pidä yhtään turhaa meteliä. Kontaktiharjotuksissa on ollu siinä mielessä hieman ongelmia, että kun on poskettoman ahne, niin se kontakti otetaan niiiin helposti namipussiin tai -käteen mun silmien sijaan. Itellä on myös ollut opettelemista siinä, että tiedän mihin Dina katsoo. Yllättävän hankalaa välillä huomata nopeita vilkaisuja ja lisähaasteena vielä noi Dinan keskenään eriväriset silmät, jotka onnistuu välillä hämäämään mut ihan täysin. Kokonaisuutena ihan huipputyyppi kuitenkin siis - tästä saa ihan varmana mahtavan harrastuskaverin nyt ja tulevaisuudessa - toivotaan vaan että pysyy kroppa ehjänä ja kunnossa eikä satu mitään isompia haavereita missään. Ensi viikolla tuo pentukurssi jo loppuukin ja samaa vauhtia aloitetaan keskiviikkoisin koirakoulu Vuhuun kurssi Tokoa tavoitteellisille pennuille - ei varmaan Dinalle niinkään iso juttu, mutta tiedän että mulla tulee haasteita riittämään... :D







Se siis noin pikaisesti, nyt ois ehkä syytä palata niiden luentopäiväkirjojen pariin, jottei koko sunnuntaita tarvii niille uhrata... Pikaisiin palailemisiin - toivottavasti! :)

17.10.2014

Omar-muffinit ja mutakakkumuffinit

Ajattelin tiivistää eilisen herkkuleipomukset yhteen postaukseen, jottei leipomaaninnokkaiden tarvitse monien eri linkkien takaa kaivella ohjeita, joita lisäksi vielä hieman taisin leipoessa muokata :)

Kuva Instagramin kautta, josta mut vihdoinkin löytää nimellä nurmijenni :)

Aloitetaan Omar-muffineilla, joita tulee tällä ohjeella 12 isoa tai 18-20 pienempää. Itse tein eilen reilun puolikkaan taikinan, jolloin muffineita tuli 10 ei-niin-isoa. Alkuperäinen ohje k-ruoka.fi:ssä, alla mun versio, jossa mm. hieman vähemmän sokeria ja hieman enemmän OMARia.

1 sitruunan raastettu kuori (1-2 tl)
0,5 dl sitruunan mehua
3 munaa
2,5 dl sokeria
1 dl sulatettua voita
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tlk kermaviiliä
6-10 omar-konvehtia

Kuorrutukseen
1 dl kermaa
30 omar-konvehtia

Taikinaa varten raastetaan hyvin pestystä sitruunasta kuoren kirkkaan keltainen pintakerros ja puristetaan mehut. Sulatetaan voi ja sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Sitten vatkataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, johon lisätään sula voi. Sitten vuorotellen taikinaan lisätään jauhot ja kermaviili. Sekoitetaan varovasti tasaiseksi.

Taikina annostellaan muffinivuokiin siten, että ensin vuokia täytetään vain hieman, jonka jälkeen keskelle asetetaan puolikas konvehti ja vasta tämän jälkeen vuoat täytetään lähes täyteen. Vuoan koosta riippuen yläreunasta kannattaa jättää vajaaksi noin 0,5-1 cm, jotta taikina ei valu yli reunojen. Suosittelen myös käyttämään joko tukevia amerikanmuffinivuokia, uudelleen käytettäviä silikonivuokia tai ainakin muffinipeltiä tukemaan tavallisia paperivuokia, jotta muffinit pysyvät kauniin pyöreinä eivätkä valahda miten sattuu :) Muffineja paistetaan 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 10-15 min, kunnes pinta on kauniin kullanruskea (ei kovin tumma, muttei enää ihan valkoinenkaan).

Muffinien annetaan jäähtyä kuorrutteen teon ajan. Kuorrutteen kerma kuumennetaan kattilassa kiehuvaksi, jolloin joukkoon lisätään konvehdit. Sitten vain sekoitellaan, kunnes kaikki konvehdit ovat sulaneet kuuman kerman joukkoon. Kattila nostetaan pois kuumalta levyltä ja kuorrute annostellaan muffinien päälle esimerkiksi isolla lusikalla. Kuorrutteen jämähtäminen kestää sen kauemmin, mitä kuumempien muffinien päälle sen valuttaa. Koristeluun voi käyttää esimerkiksi nonparelleja.



Sitten vielä ne mutakakkumuffinit Philadelphia-pilvellä. Ohje on alunperin Kinuskikissalta ja tarkoitettu kakuksi, mutta hyvin tuo taipui muffineiksikin.Tässä itse taikina säilyi hyvin samanlaisena, paitsi lisäsin hieman vaniljasokeria, mutta kuorrutteeksi tein jotain aivan muuta kuin marenkia ja tietysti paistoaika oli merkittävästi lyhyempi. Tällä ohjeella muffineita tuli itselleni 15 kpl.

150 g suklaata, itse käytin Fazerin sinistä
150 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
4 munaa
2,5 dl sokeria

Suklaa kannattaa rouhia pieniksi paloiksi ja sulattaa kuuman/lämpimän voisulan joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää vaahtoon vuorotellen suklaa-voiseosta ja jauhoseosta varovasti sekoitellen.

Annostele taikina vuokiin taas niin, että taikina ei tule ihan vuoan reunan korkeudelle asti. Paista uunissa 10-15 minuuttia sen mukaan, kuinka pehmeitä mutakakkumuffineja haluat. Anna jäähtyä.

Philadelphia-pilvi. Kuorruteohje puolestaan on joskus otettu jostakin netistä, mutten nyt juuri muista että mistä. Tätä kuorrutetta voi mukailla monin tavoin lisäämällä eri makeutus- tai väriaineita. Kerran kokeilin ihanaa vaaleanpunaista mintunmakuista kuorrutetta, jonka koristelin marenkimuruilla (kuva alla). Tällä kertaa makuna oli kuitenkin ihan vanilja ja värinä valkoinen.

200 g maustamatonta Philadelphiaa, tosin muukin tuorejuusto käy
120 g pehmeää voita
6 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunamehua

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään, tosin tomusokeria kannattaa lisätä esimerkiksi desi kerrallaan, jottei saa aikaan vain isoa pöllähdystä käynnistäessään tehosekoittimen :D Seosta vatkataan niin kauan kunnes se on kauniin sileää, jonka jälkeen sen voi joko lusikoida tai pursottaa haluamallaan tavalla muffineiden päälle. Tästä kuorrutemäärästä riitti ihan hyvin kaikkien 15 muffinin päälle.

Kuorrutteen voi vielä koristella haluamallaan tavalla. Itse rouhin lopun suklaalevystä (50 g) karkeaksi ja ripottelin sen muffineiden päälle.

Mutakakkumuffinit tällä kuorrutteella ovat parhaimmillaan kunnolla jäähtyneinä, esimerkiksi seuraavana päivänä, jos malttaa olla syömättä kaikkea heti :)

Aiemmin syksyllä tehdyt lime-valkosuklaamuffinit pinkillä minttukuorrutteella ja marenkimuruilla. Tässä vuoat on "kuljetusteknisistä" syistä jätetty reilusti vajaiksi, jotta kuorrutekin mahtui kokonaan vuoan reunojen alapuolelle.

Antakaahan palautetta näistä, jos kokeilette :)