Lauantaina päivällä Luna nukkui melkein koko ajan eikä meinannut pystyssä pysyä. Se oikein huojui seistessään. Ensiapuna kokeiltiin myös mun apteekista hakemiani (siellä suositeltiin) Aptuksen Attapectin-tabletteja, jotka vastaavat aikalailla ehkä paremmin tunnettuja valtavia Canikur-tabletteja. Apteekista saatiin myös mukaan 10 ml:n ruisku, jolla sit tarvittaessa saa nestettä edes vähän suuhun. Ruisku tuli myös todellakin tarpeeseen, sillä koko päivänä ei saatu Lunaa itse juomaan, eikä edes lihaliemi maittanut. Lauantaina illalla, kun pitkään aikaan ei ollut enää mitään tullut kummastakaan päästä ulos, koitettiin antaa Lunalle myös hiukan ruokaa: jauhelihaa ja hiukan muuta mitä nyt ajateltiin että sille vois maistua - mein nirso neiti. Lopputulos oli kuitenkin se, kuten myös sunnuntaina, että jokaisen syömisen jälkeen, vaikka ruokaa ois mennyt vaan muutama muru, tuli kaikki oksentamalla ulos. Sama meno tosiaan koko sunnuntain, vaikkakin vettä Luna sentään joi jo pari kertaa itse. Illalla mulle riitti toisen paha olo puoli kuudelta, kun tuli toistaiseksi viimeinen oksennus pihalle. Ärsytti ja harmitti. Ihan itkua nieleskellen laitoin Aleksin soittamaan Pyhäjärviseudun eläinlääkäripäivystykseen. Kävi hyvä tuuri, sillä saatiin aika jo puoli seitsemäksi Kokemäelle.
Meidän saapuessa eläinlääkäri totesi odottaneensa puhelun perusteella vielä hiukan huonokuntoisempaa, kuin mitä Luna sillä hetkellä oli, se kun käveli itse kuitenkin ovesta sisään. Nestehukka ei eläinlääkärin mielestä ollut vielä kamalan paha, mutta sen verran merkittävä kuitenkin, että ihonalaista nesteytystä ois hyvä koittaa. Lisäksi Luna sai myös kolme piikkiä, joista ensimmäinen - oksennuksenestolääke - tuntui niin ikävältä, että Luna meinas kiivetä mun olkapään yli, vaikka alkutilanteessa seisoi nätisti pöydällä :D Kaksi muuta, antibiootti- ja tulehduskipulääke-, pistosta ei tuntunutkaan taas missään. Kummasti virtaa tuli kyllä tuon kiipeämisen jälkeen jostain, sillä nesteytyksestä ei taas tullutkaan mitään. Ei saatu mein pienestä pidettyä niin hyvin kiinni, että se ois pysyny paikoillaan nestepussin neulan paikalleen saamisen jälkeen. Äh. Kolmella yrityksellä nestettä tais mennä ihon alle joitakin milli- tai senttilitroja... Paino oli viikonlopun aikana pudonnu keskiviikon 5,7 kilosta sunnuntain 5,3 kiloon eli aika iso osa kokonaispainosta noin pienellä.
Maanantaina paastotun yön jälkeen koitettiin houkutella Luna syömään ensin edes vähän kerrallaan ja nyt pikkuhiljaa koitetaan noita annoksia kasvattaa. Tähän asti on tarjottu riisiä, jauhelihaa, raejuustoa, hiukan padassa kypsennettyä lihaa ja hiukan perunamuusia. Ainoat kelvanneet on jauheliha ja liha, riisiä on vahingossa vähän mennyt niiden ohella. Älyttömän pieniä annoksia siis yhä ja edelleen, eikä nekään maistu kuin kolmesti päivässä. Useammin on yritetty, mut ei kiinnosta. Plääh. Nii ja maha on vähän löysällä yhä, ei onneksi mitään ripulia, mut sen verran tahmeaa kuitenkin että pesulle joutuu jokaisella kerralla. Mut eiks se tästä, on Luna niin paljon pirteämpi ja melkein oma ittensä sentään jo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti