Pääsiäislomailua

Pääsiäistorstaina meni aamupäivä taas koululla harkkatöiden parissa, vaikka piti pääsiäisloman alkaa. Oltiin kuitenkin Tampereella vielä Aleksin koulupäivän vuoksi, joten samapa tuo oli tuohon kilometrin päähän kävellä hetkeksi edistämään paria kouluhommaa. Illalla ajeltiinkin Euraan, jossa Luna pääsi taas painimaan Taavin kanssa.

Perjantaina mein piti suunnata Raumalle mätsäreihin, sitä varten oli kaikki rokotukorteista lähtien mukana, mutta aamuun jättämääni lähtöpäätöstä (sään mukaan ois menty) ei sit kauaa tarvinnu lopulta miettiä. Lunalla oli nimittäin perjantaina aamulla maha löysällä ja löysää oli sitten keittiön matoilla vähän joka paikassa, kun ei ollut mua saanut hereille, jotta ois ulos päässyt. Maha oli menny löysälle varmaankin Taavin purkkiruuasta, jota Luna pääsi vähän enemmän kuin maistamaan edellisenä iltana... Eipä siinä mitään, jatkossa katottiin vähän tarkemmin noiden ruokakippoja ja niiden tyhjenemistä.

Lauantaina mä pääsin taas ratsastustunnille ja puolen päivän jälkeen käytiin moikkaamassa Jakkea ja Tepiä. Siinähän se viikonloppu sit suunnilleen olikin, sillä loppuaika meni lähinnä torkkuessa, kun lauantaina illalla alkoi hieman flunssainen olo vaivata. Repäsin myös ja katoin pari leffaa Pottereita - mua ei oo tähän asti ne kiinnostaneet ollenkaan. Olin ehkä hieman liian nuori, kun luin sen ensimmäisen Potterin ja siitä asti oon ollu jotenkin vastenmielisen ahdistunu niistä ja näin painajaisia "kun oli liian jännää". Eipä ollu enää, melkein viistoista vuotta myöhemmin :D Oon tosiaan ennen tätä lukenut sen ekan kirjan ja nähnyt yhden leffoista, minkä kävin kattomassa leffateatterissa kaveriporukalla ehkä yläasteen loppupuolella. Jossain vaiheessa ahdisti sekin kun kaikki mainosti niitä niin valtavasti ja mä en aikoinaan ollu tykänny ollenkaan. Sama Taru sormusten herrasta -kirjojen ja leffojen suhteen. Niitä en oo lukenu tai nähny ainuttakaan, kun samaan aikaan ahmin kuitenkin valtavasti kaikkia muita fantasiaopuksia, mm. Ilkka Auerin kirjoittama Lumen ja jään maa sarjan kirjojen (4 kpl) ilmestymistä odotin aina ihan innoissani. Ehkä tää oli sitä mun "kiltin tytön" teini-iän vastarintaa. Ehkä mä myös joskus vielä katon ne loputkin Potterit, kirjojen lukemisesta en sano mitään, kun tällä hetkellä ei ainakaan näköpiirissä oo sellasta aikaa, että ehtis niihin keskittyä...

Taavi yritti täyttää isän isot lenkkarit.

Sunnuntaina otettiin Lunan kanssa suunnaksi jo Tampere Aleksin jäädessä vielä Euraan töidensä vuoksi. Mun jatkui loma aina keskiviikkoon asti, mutta halusin päästä Lunan kanssa pääsiäismaanantaina Hämeen Shelttien järjestämään mätsäriin Lielahteen. Rauhallisen illan (taas yksi Potter-leffa) ja hyvinnukutun yön jälkeen, Lunakin nukkui sikeästi rankan Taavi-viikonlopun jäljiltä, oli mukava vähän aamulla siistiä Luna ja ajella Lielahteen. Matkalla napattiin vielä Gerli kyytiin mein mätsäriseuraksi ja kattomaan ylipäätään menoa mätsäreissä. Lielahden kierrätyskeskuksen pihaan ajaessa olin jo vähän järkyttynyt, sillä autoja (ja koiria) oli ihan älyttömästi. Iso parkkipaikka oli melkoisen täynnä ja me jouduttiinkin jättämään auto jo hiukan kauemmaksi. Ilma oli aivan mahtava ja ihmisillä vapaata, joten ihmekös tuo, että niin moni oli lähtenyt liikkeelle. Pieniä pentuja (alle 1 vuotta, korkeus alle 40 cm) taisi olla yli kolmekymmentä. Auringonpaisteessa tummat farkut olivat hippasen turhan kuumat, mutta eipä tuota hieman flunssaisena viittinyt sitä riskiä ottaa että ainakaan vilu tulee, varsinkin kun olin vieläpä särkylääkkeen voimin liikkeellä. Gerlille kiitokset kuvista ja juttuseurasta! :) Sininen nauha saatiin taas eikä sijoituttu sinisten kehässäkään, mutta muuten oli mukavaa. Tuomarina oli jo vanhempi sheltti-ihminen, jolta saatiin kuitenkin ihan hyvää palautetta: korvaprojekti näyttää ihan hyvältä kun vaan jaksaa laittaa sitä glyserolia tarpeeksi usein, häntä on ihan ok-pituinen, kaikki hampaat löytyy ihanasti ja eturinta on hyvä noin nuoreksi.

Pientä harjoittelua ennen omaa vuoroa + poseerausta

Maanantaina illalla saatiin vielä Aleksi taas mein kanssa kotiin. Aika rauhallisesti siinä taas oltiin, vähän käytiin Näyttämönpuistossa kuluttamassa itse kunkin energiaa...

Vähän tanssimuuveja

Mistä on onnellinen koira tehty?

Tiistaina vuorossa oli kauppareissua, kokkailua ja Lunan kanssa touhuamista. Illalla oltiin myös vikoissa näyttelytreeneissä. Just vasta mentiin Kangasalle ekaa kertaa ja nyt se jo loppui, mitä ihmettä? Tälläkin kertaa tehtiin oikean näyttelynomaista harjoittelua, mutta koska ilma oli hieno niin siirryttiin pihalle harjoittelemaan. Meitä ei paikalla ties mistä syistä ollut kuin kolme, joten oltiin koko porukka "samassa sarjassa". Vetäjä otti mukaan myös yhden omista koiristaan, jotta saatiin vähän lisää häiriötä mukaan. Luna meni taas mukavasti, hiukan pomppi laukan ja ravin välillä, kun menin isomman perässäilmeisesti itse hieman liian kovaa ja suoraan eestaas kulkeminen meni välillä hiukan mutkitteluksi, mut ei valittamista - hieno tyttö se taas oli :) Pöydällä oleminenkin alkaa tosiaan sujua, ja olla "ok", niin kuin aiemmin varmaan sanoinkin tavoitteeksemme. Vetäjä sheltti-ihmisenä kävi myöskin Lunan läpi ja totesi, että hiukan kapea alaleuka ja kevyet korvat (!) on oikeastaan ainoita, joista voi virallisissa näyttelyissä tulla huomautettavaa. Ei paha. Mittasuhteiltaan ja kulmauksiltaan onnistunut tapaus ja näin edelleen. Niin ja Tampere KV:n paperitkin tuli jo. Luna on siellä 38. sheltti ja koska pentuja ja uroksia (ne on siis ensin) on 37, ni Luna on ilmeisesti eka narttu kehässä. Pelottavaa. Narttujen pitäis alkaa klo 12, mutta (jos ei juoksut ala) niin luulen, että mennään sinne jo ajoissa. Lähdetään kotoa jo kympin jälkeen niin on sitten ainakin aikaa etsiä parkkipaikkaa, itse matkaan kun ei pitäisi mennä kuin kymmenisen minuuttia. Ihana kerrankin asua oikeasti lähellä jotakin - bussilla samaan matkaan tosin menis melkein tunti: puoli tuntia ensin keskustaan, sit odottelua ja toisella bussilla ehkä vielä noin vartti.

Näyttelykoulutuksen jälkeen oli aika herkutella. Tuotiin vihdoin grilli häkkivarastosta parvekkeelle ja päivän ruoan (jotain broilerinfileitä) lisäksi piti päästä grillaamaan myös jotain muuta. Iltapalaksi valikoitui kaupasta banaania, vaniljajäätelöä sekä kinuskikastiketta. Lopputulos näytti tältä:

Helppoa ja herkullista. Kun vaan malttaa antaa olla banaanien tarpeeksi kauan grillissä.

Keskiviikkona aamulla otettiin suunnaksi Lempäälä ja käytiin moikkaamassa Vinskiä.

Luna oli ihan ihmeissään pupuista. Tällä kertaa ei papanat sentään onneksi maistuneet. Hassua että yksi pupu voi painaa melkein saman verran kuin Luna.

Siinähän se loma sitten noin ympäripyöreästi olikin. Vähän tonne joukkoon mahtui myös harkkatöitä. Niin ja keskiviikkona illalla käytiin taas Näyttämönpuistossa. Valokuvia tuli ainakin otettua.

Oikeen harmittaa, kun nyt piti tulla kipeäksi. Ilman flunssaa olisin ollu paljon enemmän ulkona ja jonain lämpimänä päivänä ehkä tarjennut näyttää jaloille ja käsivarsillekin aurinkoa, mutta tässä sitä on nyt sitten hiihdelty vain pitkähihaisissa ja takki on ollu päällä melko uskollisesti. Vappuna vissiin sit jo sataakin. Huoh. No toivotaan, että tenttiviikoilla vaikka paistais ni vois vaikka osan lukemisesta tehdä tuolla parvekkeella...

ps. Pääsiäislomalla bongattua: neitoperhonen, sitruunaperhonen, narsissi...

Kännykkälaadusta pahoittelut

Operaatio Lunan maha

Että näin tällä kertaa. Eipä tullut paljoakaan viime yönä nukuttua, kun Luna pyysi aina vaan uudestaan ja uudestaan ulos. Yhtään turhaa reissua ei kyllä tehty, sillä vesiripulia ja pieruja riitti kyllä jokaiselle kerralle. Illalla se alkoi kahdeksan aikoihin ja jatkui aamuun: ennen nukkumaanmenoa käytiin vielä sekä ennen kymppiä että ennen puolta yötä, nukahtamisen jälkeen herätykset tuli yhden jälkeen, kolmen maissa, viideltä sekä aamulla puoli ysiltä. Eikä tosiaan riittänyt se, että oltais vaan nopeasti menty ulos, Luna tehny asiansa ja tultu takaisin sisälle ja nukkumaan, sillä kakkapylly piti pestä joka ikinen kerta. Kolmelta alkoi tosissaan kyllästyttää ja silloin alkoi Lunastakin huomata ettei se oikein tahtonut edes tulla enää ulkoa sisälle, kun tiesi joutuvansa heti pesulle...

Luna ja eläinlääkäri"tuliaiset" (syyttäkää huonosta kuvanlaadusta Jollaa)

Toivottavasti ensi yönä saadaan jo nukkua rauhallisemmin ja ilman montaa keskeytystä, sillä käytiin nyt aamupäivällä Eläinlääkäriasema Reviirissä hakemassa taas apua tuon mahan huonon (vai liiankin hyvän?) toimimisen vuoksi. Lauantaisin tuolla ei ole mitään ajanvarausta, vaan potilaat hoidetaan joko tulo- tai kiireellisyysjärjestyksessä, koska nyt ei ollut ainuttakaan hätätapausta, tiesin ettei odotteluun kauaakaan voi mennä, koska mein edellä oli vain yksi koira ja yksi kissa. Puolen tunnin istuskelu teki myös Lunalle hyvää, sillä se ehti vähän rauhoittua alun tärinästä ja läähätyksestä - huomaa ettei mitään kivoja eläinlääkärireissuja oo takana. Mein vuoron tullessa eläinlääkäri tarkasti Lunan ruumiinlämmön (normaali), katsoi korvat (siistit), tarkasti ikenet (väri ok, mut hiukan nihkeät), kuunteli sydämen ja keuhkot (ok), paineli/tunnusteli mahaa (ei löytynyt mitään arkoja paikkoja tms.) ... Mun kertaamien oireiden ja edellisten tutkimusten perusteella saatiin mukaan antibiootti viikoksi, mahahapposalpaajaa, kaoliini-pektiiniä mahan kiinteyttämiseen sekä Royal Caninin Gastro Intestinal -ruokaa, jonka pitäis nyt myöskin edesauttaa mahan kuntouttamisessa. Näiden lisäksi otettiin myös pullollinen eläinlääkärin suosittelemaa Oralade-juomaa (puuttuu yllä olevasta kuvasta), jonka pitäis auttaa korjaamaan neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Tämä niiden ikenien vuoksi, sillä vaikka Luna nyt on juonut suht hyvin, mutta koska myös nesteen poistuminen on nopeeta, ni ton juoman pitäis olla vähän vettä tehokkaampaa tossa tilanteen korjaamisessa.

Mikä musta koira? Missä?

Me jatketaan rentoilua!

Mä vähän epäilin tuota nappulaa, siis sen maistumista Lunalle, mutta ne ajatukset täytyy kyllä perua. Luna ois syöny varmaan ainakin puolet tosta kilon pussista kerralla jos oisin antanu. :D Jätin pussin sohvalle auki siksi aikaa kun itse kävin vessassa ja takas tullessa Luna oli pää siellä pussissa tyytyväisen rouskutuksen kuuluessa. Löydettiin uus herkku :D Nyt on myös eka antibiootti sekä ensimmäinen pari millilitraa tuota kaoliini-pektiiniä annettu. Edellisestä ripulistakin on jo pian neljä tuntia, joten toivotaan vaikutuksen olleen nopea, jottei enää joka kerta jouduttais pesulle. Eiks tää tästä :) Painokin sais alkaa jo nousemaan, sillä eläinlääkärin vaaka ei näyttänyt tänään enää kuin 5,1 kiloa, eli reilun viikon aikana se on pudonnu jo 0,6 kiloa, joka on yli 10 prosenttia alkuperäisestä...

Näin jäi muuten väliin myös tänpäiväinen makkaranpaistolenkki koiraporukalla ja huomiset mätsäritkin taitaa olla paras jättää väliin. Vähän harmittaa, mut tulee niitä sit aina uusia, saatais nyt vaan Luna taas kuntoon. :)

Karmee viikonloppu

Elämä alkaa pikku hiljaa voittaa pitkän viikonlopun jälkeen. Perjantaina oli iltaan asti tosi kivaa (tästä lisää myöhemmin), mutta Taavin kanssa painiessa iltaseitsemän aikoihin Lunan alkoi tehdä huonoa ja se oksensikin kolmesti. Osoitteenvaihdoksen jälkeen oli oksennusta tullut vielä lisää, eikä iltaruokakaan tietenkään maistunut. Lauantaiaamu puolestaan oli mun ratsastusreissun aikana alkanut ripuleiden siivoamisella...

Lauantaina päivällä Luna nukkui melkein koko ajan eikä meinannut pystyssä pysyä. Se oikein huojui seistessään. Ensiapuna kokeiltiin myös mun apteekista hakemiani (siellä suositeltiin) Aptuksen Attapectin-tabletteja, jotka vastaavat aikalailla ehkä paremmin tunnettuja valtavia Canikur-tabletteja. Apteekista saatiin myös mukaan 10 ml:n ruisku, jolla sit tarvittaessa saa nestettä edes vähän suuhun. Ruisku tuli myös todellakin tarpeeseen, sillä koko päivänä ei saatu Lunaa itse juomaan, eikä edes lihaliemi maittanut. Lauantaina illalla, kun pitkään aikaan ei ollut enää mitään tullut kummastakaan päästä ulos, koitettiin antaa Lunalle myös hiukan ruokaa: jauhelihaa ja hiukan muuta mitä nyt ajateltiin että sille vois maistua - mein nirso neiti. Lopputulos oli kuitenkin se, kuten myös sunnuntaina, että jokaisen syömisen jälkeen, vaikka ruokaa ois mennyt vaan muutama muru, tuli kaikki oksentamalla ulos. Sama meno tosiaan koko sunnuntain, vaikkakin vettä Luna sentään joi jo pari kertaa itse. Illalla mulle riitti toisen paha olo puoli kuudelta, kun tuli toistaiseksi viimeinen oksennus pihalle. Ärsytti ja harmitti. Ihan itkua nieleskellen laitoin Aleksin soittamaan Pyhäjärviseudun eläinlääkäripäivystykseen. Kävi hyvä tuuri, sillä saatiin aika jo puoli seitsemäksi Kokemäelle.

Meidän saapuessa eläinlääkäri totesi odottaneensa puhelun perusteella vielä hiukan huonokuntoisempaa, kuin mitä Luna sillä hetkellä oli, se kun käveli itse kuitenkin ovesta sisään. Nestehukka ei eläinlääkärin mielestä ollut vielä kamalan paha, mutta sen verran merkittävä kuitenkin, että ihonalaista nesteytystä ois hyvä koittaa. Lisäksi Luna sai myös kolme piikkiä, joista ensimmäinen - oksennuksenestolääke - tuntui niin ikävältä, että Luna meinas kiivetä mun olkapään yli, vaikka alkutilanteessa seisoi nätisti pöydällä :D Kaksi muuta, antibiootti- ja tulehduskipulääke-, pistosta ei tuntunutkaan taas missään. Kummasti virtaa tuli kyllä tuon kiipeämisen jälkeen jostain, sillä nesteytyksestä ei taas tullutkaan mitään. Ei saatu mein pienestä pidettyä niin hyvin kiinni, että se ois pysyny paikoillaan nestepussin neulan paikalleen saamisen jälkeen. Äh. Kolmella yrityksellä nestettä tais mennä ihon alle joitakin milli- tai senttilitroja... Paino oli viikonlopun aikana pudonnu keskiviikon 5,7 kilosta sunnuntain 5,3 kiloon eli aika iso osa kokonaispainosta noin pienellä.

Maanantaina paastotun yön jälkeen koitettiin houkutella Luna syömään ensin edes vähän kerrallaan ja nyt pikkuhiljaa koitetaan noita annoksia kasvattaa. Tähän asti on tarjottu riisiä, jauhelihaa, raejuustoa, hiukan padassa kypsennettyä lihaa ja hiukan perunamuusia. Ainoat kelvanneet on jauheliha ja liha, riisiä on vahingossa vähän mennyt niiden ohella. Älyttömän pieniä annoksia siis yhä ja edelleen, eikä nekään maistu kuin kolmesti päivässä. Useammin on yritetty, mut ei kiinnosta. Plääh. Nii ja maha on vähän löysällä yhä, ei onneksi mitään ripulia, mut sen verran tahmeaa kuitenkin että pesulle joutuu jokaisella kerralla. Mut eiks se tästä, on Luna niin paljon pirteämpi ja melkein oma ittensä sentään jo :)

Liian pitkä tiistai (ja keskiviikko ja torstai)

Mun tiistaipäivä alkoi melko ajoissa, sillä vaikka koululla piti olla vasta puoliltapäivin, niin kello soi jo puoli yhdeksältä. Aamupalan ja nopeiden aamutoimien jälkeen oltiinkin heti yhdeksän jälkeen Lunan kanssa autossa matkalla kohti Tesomaa. Tesoman koirapuistossa treffattiin sovitusti Rommi (jonka omat sivut löytyvät täältä) omistajineen - oli ihana nähdä pitkästä aikaa :) Tän postauksen kuvat onkin tolta reissulta, kun kerrankin päästiin liikkeelle valoisaan aikaan. Ihana nähdä myös Lunan kehitystä, sillä viimeksi Rommi hiukan isompana shelttinä vielä hiukan pelotti eikä leikkimisestä tahtonut tulla mitään, mutta nyt ne onnellisina vuorotellen jahtasivat toisiaan koirapuiston pusikoissa ja rintarinnan haistelivat uusia hajuja. Kaikinpuolin kiva aloitus kiireiselle päivälle.

Mikä kokoero? :D

Yhdentoista aikoihin oltiin taas takaisin Hervannassa, jolloin mulle jäi noin tunti selviytyä kunnon välipalasta, vaatteiden vaihtamisesta ja ittensä muuten kuntoon laittamisesta ennen koululle kiirehtimistä. Puolentoista tunnin case-tehtävän tekemisen jälkeen pitikin jo suunnata syömään ja ruokalasta suoraan luennolle. Luennolla en ehtinyt olla kuin ensimmäiset kolme varttia, sillä päivän aikana selvisi vielä eräs henkilökunnan haastattelu alkavaksi klo 15. Apua. Haastateltavakin oli oikein juttutuulella, joten 15.30 aloitettavaksi sovittu seuraava ryhmätyön tekeminenkin ehti alkamaan jo ennen kuin juoksin paikalle. Älytöntä myös itseltä sopia kaikki tapaamiset eri puolille koulua siten, että pelkkään talosta F taloon T tai talosta R taloon K tai toisin päin kävelyyn kuluu aina viisi minuuttia... Harkkatyön edistyttyä lähes parin tunnin verran treffattiin seuraavan kaverin kanssa ja lähdettiin kävelemään meille. Hetken Lunan moikkaamisen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Ikeaa, jossa vierähtikin loppuilta lähes yhdeksään asti aikas mukavasti.

Kotona iski nälkä. Koulun pitsasta oli jo aikaa seitsemän tuntia, enkä ollut sen jälkeen syönyt kuin mandariinin ja Ikeassa suklaakrokanttikakkupalan. Hiukan oli huono olo, enkä oikein tiennyt mistä aloittaa kun samalla ei tehnyt mitään mieli vaan pikemminkin ällötti. Kympin jälkeen olikin pakko juosta vessaan halailemaan pönttöä, mikä helpotti oloa hetkeksi. Hetken ehdin jo epäillä syömääni kakkupalaa, mutta seuraava yö ja päivä saivat noroviruksen vaikuttamaan todennäköisemmältä syypäältä - tiedä mistä senkin olin saanut, ehkä kaupasta tai koulusta maanantaina. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ei paljoakaan nukuttu, sillä noin puolen tunnin välein aina aamukuuteen asti piti käydä lohduttamassa läheisyydenkipeetä vessanpönttöä. Kuuden ja kahdeksan välillä onneksi vähän maha rauhoittui, jotta sain pahimman väsymyksen nukuttua pois enkä nukahtanut vahingossa minnekään vessan lattialle.

Oli tuossa yössä muutama hauskakin hetki. Jokainen kerta, kun tulin vessasta pois, oli Luna valloittanut patjasta sen parhaan kohdan ja nukkui siinä tyytyväisenä pää mun tyynylläni :D Alkoi olla aamuyöstä jo vähän huvittavaa siirtää sitä ties monettako kertaa pois, että mahduin itse peiton alle lämmittelemään... Viimeisellä kerralla tais Lunakin olla jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää tulla jalkopäästä mun paikalle ja peittoa päälleni vetäessä sekin jäi lämpimään köllöttelemään, hyvä että nenä vähän näkyi peiton reunan alta. Ihanaa, että oli ees jotain seuraa pitkän yön aikana :)

Keskiviikko meni vielä hiukan oireillessa ja päivän mittaan nousi kuumekin, joka kipusi parhaimmillaan hyvin lähelle 39 astetta. Eipä siinä paljoa ruoka maistunut, väkisin piti koittaa saada sisäänsä vettä, mehua, mehukeittoa ja pari lusikallista Aleksin tekemää jauhelihakeittoa sekä pari haukkausta banaania. Kerran iltapäivällä iski vielä pöntöllekin halipula.

Yöllä tuli hyvin uni ja torstaina koitin saada syötyä taas hiukan enemmän, eipä vieläkään mitään kyllä mieli tehnyt. Parasta taisi olla ne pari haarukallista munakokkelia, jotka söin iltapalaksi. Melkoinen koitos muuten pelkästä pyykkikorin läpikäyminen ja pyykkien koneeseen laittaminen torstaina iltapäivällä - homma, jonka normaalisti tekee vaikka yhdellä kädellä kaiken muun ohessa, vei tällä kertaa kaikki voimat. Aleksi sai myös ke ja to hoitaa kaikki Lunan ulkoilutukset, sillä itse en tahtonut pysyä pystyssä kuin sängyn ja vessan välin. En tiedä millai oisin selvinny ilman Aleksin apua, esimerkiksi kaupassa käyminen olisi ollut ihan mahdotonta samoin kuin Lunan hoitaminenkin. Näinä hetkinä sitä on aika onnellinen, ettei asu yksin enää.

Että näin tällä kertaa. Älkää vaan sairastuko tähän. Sais koko Norovirus häipyä jonnekin hyvin pimeään paikkaan. Kaikki hommat roikkuu kiitos näiden kolmen päivän. Viikonloppukin menee vielä hiukan toipuessa, vaikka nyt alkaakin jo ihan ok olo olla. Piti tällä viikolla kerrata vähän alkukuun kuulumisiakin teille, mutta katsotaan nyt, mitä tässä ehditään ja jaksetaan.

Komea Romppu

Oma ihana iloinen Touhotiina <3

Ja hei, huomenna uimaan! Mahtavaa nähdä Viljakin pitkän sairasloman jälkeen, siitäkin on tullut varmaan aivan ihana teinikarvapallero, ei malttais odottaa enää! :) ps. Lupaan pestä käteni hyvin ja olla tartuttamatta ketään.

Tammikuun vika viikko

Tää ajassa taaksepäin palaaminen, vaikka vain viikonkin, on yllättävän mielenkiintoista. Hämmästyttävän nopeasti sitä myös unohtaa muutamaa päivää vanhemmat asiat. Mitä itse teit vaikkapa viime maanantaina? Mut tosiaan kuluneella viikolla tuli räpsittyä taas reilusti kuvia, nautittu lumipyrystä ja pakkasen lauhtumisesta.

Maanantaina ei ollut mitään ihmeempiä. Sitä tylsää koulua vaan, haastattelua YIT:llä ja tätä rataa. Aamulla oli myös hiukan kuumeinen olo, kuten oli viikonloppunakin ja pelkäsin tulevani oikeasti kipeäksi kiireisen päivän aikana. Toisin kumminkin kävi ja aamun reilu 37 astetta laski päivän aikana normaaliin 36,5 asteeseen. En käsitä, mut hyvä näin, sillä yleensä tilanne on toisin päin ja iltaisin on aina se kehnoin olo. Ai niin! Ostin mä hei puhelimenkin :D Meinas jo unohtua. Jo nelivuotias Nokian N97 mini pääsi vihdoinkin eläkkeelle ja sen paikan otti upouusi Jolla. Sanooko se mitään? Jos ei, niin googlettakaa - mä en tähän nyt ala mitään tekniikkapläjäystä laittamaan, kun en itekään niistä niin kauheesti ymmärrä... Tähän asti oon ollu ihan tyytyväinen, onhan tollaisessa ihan uudessa järjestelmässä vielä vähän puutteita, eikä se nyt vielä oo sovelluksiltaan tai muutenkaan ihan mun näköinen, mutta pikkuhiljaa :) Eräistä ton ominaisuuksista tykkään tosi paljon. Oon nyt saanu myös niin paljon kommentteja siitä, että olen ainoa, jonka kanssa täytyy lähetellä perinteisiä tekstiviestejä :D että eiköhän se whatsappikin jossain vaiheessa tässä pian löydä tiensä munkin uuteen luuriini.

Sunnuntai-iltana vesi(kin) maistui paremmalta tuopista kuin omasta vesikipasta juotuna.

Tiistaina mein piti aamulla suunnata Suolijärvelle lenkille vanhemman sheltin kanssa, mutta peruin tän, kun oli tota hiukan hassua kuumetta tossa la-ma ja oikeesti pelkäsin kipeytyväni kunnolla. Lenkin sijaan Luna pääsi painimaan ja purkamaan energiaa Sisun kanssa Näyttämönpuistossa heti aamulla. Pakko tuon kanssa oli jotain häärätä, niin näin pääsee kyllä helpolla: ihan lyhyt kävely läheiseen puistoon, lämpimästi vaatetta päälle ja satunnaisia luoksetuloharjoituksia. Selvis sekin, että tuskin on juoksut ihan kohta vielä tulossa, kun ei tuota reilun vuoden ikäistä urosta ainakaan kiinnostanut yhtään niin paljoa. :)

Päivällä suuntasin Kalevaan fysioterapeutille sen pariviikkoatakaisen selkäkivun vuoksi. Selvispä ainakin se, että skolioosia ei oo (ruoto on siis jotakuinkin suorassa), tietyt lihakset on ihan jumissa ja pilates ois hyvä vaihtoehto noiden kaikkien syvien lihasten (koti)kuntouttamiseen.

Illalla oli puolestaan vuorossa tiistaiseen tapaan näyttelykoulutus ja sen toiseksi viimeinen kerta. Tällä kertaa kurssin vetäjä kävi taas tutustumassa aluksi kaikkiin koiriin, jonka jälkeen nostettiin pienet pöydälle ja tutkittiin läpi, Luna hiukan varovaisemmin kuin muut. Selkeästi paremmin se antoi jo ohjaajan koskea itseensä kuin viikko sitten. Kehitystä :) Seuraavaksi työskenneltiin pareittain, ensin peräkkäin ympyrällä - Luna sai kehut kauniista liikkeistään - sekä sitten vielä vierekkäin. Vierekkäin liikkuessa Luna kiinnostui mein parista vähän liikaa, jolloin nostettiin näyttelyhihna kaulassa ylemmäs heti korvien taakse, jolloin kontrollin koiraan pitäis parantua. Paha sanoa siitä kontrollista, meillä se ainakin katos täysin, kun Luna alkoi protestoida narun uutta sijaintia vastaan. Lopputunti menikin sitten enemmän tai vähemmän jännittäessä, täristessä ja syliin pyrkiessä. Tosi itsenäinen tapaus hei tää mein koira: "mamma, mitä nyt tapahtuu? saisko tän vekottimen pois? en tykkää yhtään, haluun syliin turvaan" -meininkiä. Nyt tarttis sit tehdä siitä narusta taas ihan kiva juttu tässä arjessa.

Keskiviikko oli jännä päivä. En montaakaan päivää ennen ollut puhunut jonkun kanssa, että kuinka ollaan päästy Lunan kanssa helpolla, kun se ei oo oikeen koskaan (vielä) ollu maha löysällä. Keskiviikkona, kun tultiin kotiin Lunan oltua yksin nelisen tuntia, haistoin heti ovelta tietyn hajun ja kasahan siellä oli melkein keskellä olohuoneen mattoa. Voi peppu. Ei tietenkään oltu sovittu menoa Peltolammille Nalan kanssa melkein heti kotiutumisen jälkeen. Onneksi on Aleksi, joka jäi siivoamaan mattoa. Kaiketi jännä kokemus pestä isohkoa mattoa pienessä kylppärissä kuumalla vedellä ja ruokasoodalla - ne oli parhaat mitä siihen hätään kotoa löytyi enkä voi kyllä yhtään moittia tota lopputulosta: ruskeasta kasasta ei näy jälkeäkään mein matossa. Mahtavaa. Myös toi mahan löysyys jäi yhteen kertaan, sillä illan aikana ulos ei tullut enää mitään ja ruoka alkoi taas maistua. Seuraavana aamuna oli vuorossa kyllä Lunan perskarvojen pesu, kun pari pientä kikkaretta jäi ikävästi karvoihin kiinni. Loppu hyvin kaikki hyvin - taas. Kait se oli syönyt jotain, mitä ei ois saanut, mut en tiedä sit missä: ulkona, Ylöjärven siellä hallissa... Vaihtoehtoja on paljon.

Käytiin tosiaan kaikesta huolimatta moikkaamassa siis Nalaa Peltolammilla ja siellä kyllä virtaa riitti. Alla taas kilometri kuvia mein reissusta. Sen verran viileää oli (noin -13 astetta) että kotimatkan bussia odotellessa alkoi Lunakin jo ihan täristä vilusta, vaikka sillä oli takkikin päällä. Pitihän pieni rassu sit nostaa syliin vähän lämmittelemään ja samalla kyniä sen varpaiden ja anturoiden väleistä lumikökköjä pois. Kotimatka bussissa meni menomatkaa paremmin, kun Luna keskittyi muiden matkustajien ihmettelemiseen, eikä enää tärissyt, kun vilu meni ohi toisin kun tullessa meni koko matka täristessä vaikkei varmasti ollut vilu. Illalla mun piti kiiruhtaa vielä hetkeksi koululle hoitamaan kolme eri hommaa pois alta - eipä kauheasti enää kuuden maissa ois houkuttanut hinautua sinne, mutta pakkohan se oli. Tosin laiskuus iski ja menomatkalla kuljinkin bussilla tuon huimat kaksi pysäkinväliä, kun vitonen sattui menemään hyvään aikaan.

Osuttiin Peltolammille hienoon aikaan, kun aurinko alkoi laskea puiden taakse.

Tässä on sitä jotain

Torstaina aloitettiin aamu taas reippaalla lenkkeilyllä pirteässä pakkasessa, kun Luna oli jäämässä taas noin kahdeksaksi tunniksi yksin. Täytyy kyllä myöntää, että piristäväthän nuo itseäkin aamuisin. Ja meinaan maha murisee aamupalan tarpeessa kotiin tullessa, kun lähtee lenkille suoraan sängystä vain vessan kautta. Iltapäivällä mä olin jotenkin niin väsynyt, että tulinkin kotiin jo ennen kolmea hiukan kesken luennon, kun meinasin nukahtaa sinne, vaikka luennoitsijakin oli ihan hyvä. Iltapäivä sit rentoiltiinkin rauhallisten metsälenkkien ja pienen treenaamisen merkeissä.

Perjantaina puolestaan lyhyemmän koulupäivän jälken vuorossa oli taas pitkästä aikaa Mustin ja Mirrin pentupaini, jossa tavattiin myös Lili-sheltti. Kyllä ne toisensa tuntee jo kaukaa... Ollaan nyt myös tosi monena päivänä käyty Näyttämönpuistossa juoksemassa lumihangessa sillai että Luna on irti. Samalla on ollu hyvä panostaa luoksetulon harjoittelemiseen, joka muuten sujuu aika hienosti. :) Lauantainakin lumisateen jälkeen iltapäivällä otettiin suunnaksi tuo samainen puisto, jossa myös pulkkailijoita oli aika reilusti nauttimassa vastasataneesta lumesta. Itekin päätin heittäytyä selälleni lumihankeen, mutta se ei ollut kovin hyvä vaihtoehto, sillä sen jälkeen lunta oli jokapaikassa, niin takin sisällä, kuin housun lahkeetkin täynnä kuin myös kengissä, joissa sitä oli kyllä muutenkin umpihangessa tarpomisen jälkeen. :D

Luna-lumikuono

Sunnuntaiksi olikin tiedossa taas jotain ihan "kunnollista" ohjelmaa. Aamulla kymmenen aikaan oltiin jo Suolijärven parkkipaikalla, jossa tavattiin Essi-sheltti omistajineen. Essi on jo vähän vanhempi ja rauhallisempi ja kiinnostunut enemmän pallostaan, kuin koirakavereista, joten lenkki sujui mukavan rauhallisesti :) Ihan hienoa välillä saada myös rauhallisempaa lenkkiseuraa, jotta Lunakin vois tajuta, että ei kaikkien kanssa tarvi aina vouhottaa ja painia jatkuvasti... Harmikseni unohdin namit kotiin, ni ei tullu paljoa treenattua luoksetuloa tällä reissulla.

Lenkin jälkeen mun vanhemmat tuli käymään, tehtiin ruokaa ja syötiin sekä kahviteltiin. Pienen odottelun ja ruuan sulattelun jälkeen lähdettiin ajelemaan puolen tunnin matkan päähän onnittelemaan mun serkkua 11-vuotissynttäreille ja Luna jäi kotiin nukkumaan. Päivällä myös söpöiltiin tähystyspaikalla eli sohvan käsinojalla.

Tällä viikolla on tosiaan viimeinen näyttelykoulutuskerta ja mua vähän harmittaa, sillä siellä on ollu kivaa ja siitä on saanu tällainen ihan aloittelija myös tosi paljon irti. Harmillisen lyhyitä noi kaikki kurssit. En tiiä mitä jatkossa tehdään. Seuraavat mätsärit on varmaan vasta pääsiäisen aikoihin huhtikuussa ja näyttelyitä ei oo järkevällä etäisyydellä oikein ennen toukokuuta - jotain tekemistä ois kiva keksiä tähän helmi-maalis-huhtikuulle, mut nyt ei oikeen oo ideoita. Erinäisiä kursseja oon katellu, mutta ne on vähän huonoihin aikoihin, esimerkiksi sunnuntai-iltapäivisin mikä ei oikein toimi kun ollaan lähes joka toinen tai ainakin joka kolmas viikonloppu Eurassa. Ideoita? Ajatuksia? Vinkkejä?