Tässä kerättynä ajatuksia harrastuskoiran lihashuolto -kurssilta, jonka kävin huhti-toukokuussa 2016. Kurssin järjesti Tamsk ja vetäjänä toimi Tampereen koirahierojakoulun vastaava opettaja Päivi Kilponen. Viidellä eri kerralla yhdisteltiin teoriaa ja käytäntöä. Kertojen sisällöt on jaoteltu seuraavasti:
- Päivä 1: Lihashuollon perusteet. Anatomia, yleisluusto teoria ja käytäntö.
- Päivä 2: Rakenne ja liikkeet perusteita. Teoriaa ja käytäntöä omilla koirilla.
- Päivä 3: Anatomia, yleislihaksisto teoria ja käytäntö. Omien koirien arviointi ja tunnustelu. Hierontaharjoittelua.
- Päivä 4: Nuoren koiran liikunta ja treenaaminen. Venyttelyt, teoria ja harjoittelua.
- Päivä 5: Hallilla agilitytreenejä arvioidessa ja mahdollisesti vieraiden koirien tunnustelu.
Ajatukset on jaoteltu alla päivittäin. Henkisen ravinnon lisäksi kurssi sisälsi kaiken maailman herkkuja, sillä me osallistujat toimme tarjottavat vuorotellen. Herkuissa tuli kyllä hieman haasteita eteen, sillä osallistujissa oli niin kala-allergikkoa, vegaania kuin paprika-allergistakin :D Itse vein 4. kurssipäivänä pari päivää ennen vappua tarjottavaksi vegaanisia munkkeja. Vähän yllätyinkin kuinka helppo ainakin noiden kohdalla oli tuo muutos normaalista vegaaniseen, sillä tarvitsi vain maito vaihtaa soijamaitoon ja voi öljyyn (munaa en käytä munkki/pullataikinassa muutenkaan).
Alla kilometripostaus, jossa tiivistettynä kaikki viisi kurssikertaa. Saa korjata, mikäli joukkoon on eksynyt ajatusvirheitä tai jotain muita lipsahduksia. Harrastajille suosittelen erityisesti päivän 3 mukaisia aiheita, kun taas ei-harrastajat saanevat eniten irti päivien 1 ja 2 sisällöistä. Olkaa kiinnostuneita omista koiristanne, niiden voinnista ja perehtykää niiden ominaisuuksiin, niin pystytte varmasti elämään yhdessä terveinä pidempään tai ainakin välttämään liikunnasta aiheutuvia rikkoontumisia - vahinkoja ja onnettomuuksia tietysti sattuu, mutta hyväkuntoinen koira selviää niistäkin paremmin!
Päivä 1
Ensimmäinen päivä olisi ollut tosi hyödyllinen kaikille koiraharrastajille. Käytiin aluksi läpi ihan yleisiä juttuja liittyen lihashuoltoon, joka on monen asian kokonaisuus: tärkeintä on suunnitelmallisuus ja tasapaino eri osa-alueilla, joita ovat harjoittelu, verryttelyt, venyttelyt, ruokinta, nesteytys, lepo ja hieronta/fysioterapia tms. Lihasten toimintaan ja treenaamiseen liittyy vahvasti maitohappo (ja muut kuona-aineet), jonka poistuminen lihaksista ja kehosta on tärkeää palautumisen kannalta, ettei ala kroppa jumittaa ja kipuilla, myös kehitys pysähtyy, jos ei ole tarpeeksi aikaa lepäämiseen treenien välillä. Kuona-aineiden poistumiseksi olisi tärkeää pitää koira liikkeessä edes pienesti, erityisesti yhtään rankemman, treenin jälkeen, eikä vain lykätä koiraa takki päällä koppaan tai autoon oleskelemaan. Myös juottaminen pian treenin jälkeen on tärkeää: koiran tulisi normaaleissa olosuhteissa juoda vähintään 0,5 dl/kg/vrk, eli aika reilusti.
Kaikenlaisiin kivun merkkeihin pitäisi myös osata puuttua mahdollisimman ajoissa. Aina ei ontumisen, liikkumisen muutosten tai erilaisen kipukäyttäytymisen syytä ole ihan helppoa selvittää. Joskus kipu voi olla alun perin ihan eri puolella kehoa, missä oire näkyy. Tämä johtuu usein kipeän kohdan varomisesta, jolloin esimerkiksi painoa siirretään muille jaloille, jotka sittemmin kipeytyvät tai vääränlainen liike rasittaa muita jäseniä. Koirahan ei tunnetusti näytä kipua helposti, joten oma koira pitää tuntea, ja pienetkin merkit pystyä tulkitsemaan. Ammattilaisten antama hoito on toki ongelmatilanteissa tärkeää, mutta kotihoidolla on myös iso merkitys, sillä se on sitä jatkuvaa, ylläpitävää ja ehkäisevää hoitoa.
Lopuksi opeteltiin vielä koiran luustoa: ensin paperilla ja sitten vielä haettiin samat osat omasta koirasta selkänikamia myöten. Oli ihanaa nähdä pienessä tilassa 15 rentoa koiraa makaamassa kyljellään onnellisina ja nauttien käsittelystä. Kotiläksyksi saatiin jatkaa luiden etsimistä, mahdollisesti myös muista koirista.
Päivä 2
Liikkeet: Toisella kerralla oli vuorossa ihan rakenteiden ja liikkeiden perusteita. Aloitettiin siitä, minkälainen liike on fysiologista, kuten ravi, käynti ja laukka. Epäfysiologista puolestaan on peitsaaminen sekä pupuloikka. Ravi on koirille taloudellinen tapa liikkua, joten siinä askellajissa tulisi myös suorittaa kaikennäköiset kestävyystreenit, jolloin parannetaan lihasten hapensaantia. Kurssilla mielipide oli, että hyväkuntoisen koiran tulisi pystyä ravaamaan 10-15 km helposti, eli läähättää saa, mutta sen pitää lenkin loputtua loppua vajaassa vartissa. "Koira on aina huippu-urheilija ihmiseen verrattuna." Esiin tuli myös asia, että kaikenlaisten koirien tulisi säännöllisesti päästä lenkkeilemään hyvällä pitkällä ravilla eli varsin reippaasti. Se tekee hyvää koiralle monipuolisesti. Isoja koiria tulisikin näin ollen lenkittää säännöllisesti esimerkiksi pyörän avulla, sillä ihmisen oma vauhti ei välttämättä riitä kaikille pikkukoirillekaan. Itsekin saan aika reippaasti juosta näiden alle 35-senttisten neitieni kanssa, ennen kuin ne vaihtavat laukalle reippaasta ravista. Käynnin osaaminen on koiralle myös hyvä taito. Se on ravia rennompi tapa liikkua ja siinä pitäisi olla selkärangassa näkyvissä keinahtavaa ja käärmemäistä liikettä, mikäli selkälihakset tai -ranka muutoin eivät ole jumissa. Laukassa taas koiran selässä tapahtuu luonnostaan voimakasta ojennus-koukistus -liikettä, josta saa lisää voimaa liikkumiseen, kun selkäranka välittää voimaa työntäviltä takaraajoilta liikettä lantiolle ja lanneselän kautta eteen. Liike on siis voimakkaasti eteen, eikä ylös-alas. Peitsaaminen kuormittaa aina koiran selkää, siksi koiran ei saisi antaa liikkua niin. Siinä selän kiertoliike loppuu ensin ja sen jälkeen sivuttaisliike, jolloin koko selkä on yhtä kankeaa pötköä - hieman kärjistetysti. Samoin myös pupuloikka lasketaan epäfysiologiseksi: siinä selkäranka ei jousta, kuten sen pitäisi, vaan lanneranka kuormittuu ja aiheuttaa sitä myöden kiputiloja. Epäfysiologisten liikkeiden syitä voivat jonkin rakenteellisen ongelman lisäksi olla esimerkiksi jäykkyys, heikko lihasvoima, huono koordinaatio tai kipu, jota välttääkseen koira ei liiku normaalisti. Epäfysiologiset liikkeet voi siis olla jonkun toisen ongelman syy tai seuraus.
Rakenne: Ns. normaalirakenteisen koiran painopiste on sijoittunut niin, että seisovan koiran painosta noin 60% on etujaloilla ja 40% takajaloilla. Liikkuessa etupää kannattelee vielä suurempaa osaa kuin seistessä. Ihan ajattelemisen arvoisesti Päivi kysyikin: ottaisitko mieluummin kyynär- vai lonkkaongelmaisen koiran. Niinpä. Tietysti mieluummin ei kumpaakaan. Biomekaniikassa koirat jaotellaan rakenteeltaan kolmeen puhtaaseen tyyppiin, joskin valtaosa koirarodusta on niiden yhdistelmiä. Ensimmäisenä puhdas neliö, joka on ravaajatyyppi, ja joita tyypillisimmillään ovat pystykorvat ja korkearaajaiset terrierit. Eli siis kroppa on suunnillee yhtä pitkä kuin korkeakin. Tämän tyyppisillä koirilla on helposti fasettilukkoja, joiden hoitona on liike. Puhdasta laukkatyyppiä puolestaan edustavat esimerkiksi vinttikoirat, ne ovat korkeuttaan pidempiä ja niiden liikkeentuotto on hyvin voimakasta. Näille tulee helpommin välilevytyriä, ja ongelmat sijaitsevat useimmiten lanne- tai ristirangassa. Kolmantena ryhmänä on puhdas vahvatyyppi, jollaisia ovat esimerkiksi mopsit ja ranskanbulldogit. Niille tyypillistä on etupainoisuus sekä vahva ranka, ja siksi tyypillisesti ongelmia on nikamissa. Optimaalisen rakenteen lisäksi kinner-polvi-kallon pohja -linja kertoo paljon koirasta, tai siitä mihin ongelmat todennäköisesti tulevat tai eivät ainakaan (todennäköisesti) tule. Linjan ollessa suora, isommilta ongelmilta todennäköisesti vältytään. Katsottiin tästä myös (liioiteltuja) esimerkkejä, mutta ei niistä nyt sen enempää, kiinnostuneille varmasti löytyy asiasta lisää tietoa netin syövereistä.
Mittasuhteet: Lopuksi käytiin vielä läpi koiran mittasuhteita ja mittailtiin samoja asioita myös omista koirista. Säkäkorkeus mitataan oikeassa asennossa, joka on etujalat kyynärpäästä alaspäin kohtisuorassa maata kohti, kuten myös kintereet, eli ns. 0-asennossa. Mitta otetaan kohtisuorasti maata vasten korkeimman okahaarakkeen päältä ranteen taakse. Etukulma puolestaan muodostuu lapojen kärjestä olkaluun etukulmaan ja siitä vielä kyynärpään kärkeen. Hyvin kulmautuneella koiralla tämä väli on 100-115 astetta, laukkatyypeillä kulmat ovat laajempia kuin ravaajilla. Takakulma taas on isosta sarvennoisesta (ns. lonkan päältä) polven kautta kintereeseen. Varsinaisia kulmauksia tärkeämpää koiran liikkeen kannalta on, että nämä kaksi kulmausta ovat keskenään tasapainossa (samanlaiset) ja että rungon pituus on kulmauksiin nähden sopiva. Nopeesti arvioiden Dina on aika sopivasti kulmautunut ja kulmat olivat samanlaiset. Mittasuhteissa puolestaan oli vähän sanomista, sillä olkaluu- ja sääriluu olivat lyhempiä kuin lapa- ja olkaluu. Myös siis näissä saisi olla tasapaino. Tuo erimittaisuuskaan ei sinällään muodostu ongelmaksi, koska Dinalla erot olivat samat sekä edessä että takana. Taas eriparisuus aiheuttaisi isompia ongelmia. Päivin diagnoosi oli että todennäköisesti pitkillä lenkeillä voi väsyä hieman helpommin, kun lyhyempi osa tavallaan "putoaa" joka askeleella hieman, mikä rasittaa pidemmän päälle. Koiran muodosta riippumatta yllämainitut asiat tulisi olla kunnossa. Mäyräkoirillakin kulmauksien tulisi olla kunnossa ja luiden keskenään yhtä pitkiä, jolloin liike voi muuten hieman liioitellusta ulkomuodosta huolimatta olla hyvää ja laadukasta.
Lisäpointtina saatiin myös hyvä paperi, jossa on jaoteltu koiran kunto asteikolla yhdestä yhdeksään: 1. nälkiintynyt, 5. sopiva ja 9. erittäin lihava. Omat molemmat sijoittuvat viidennen tuntumaan, joskin Dinalla oli tuossa kevään aikana ehkä pikkuisen ylimääräistä, mutta nyt se on kyllä jo tasoittunut. Suhteellisen lihaksikkaita noi taitavat alkaa olemaan, sillä moni normaalipainoinen samankokoinen ja tollainen sironmallinen sheltti on selkeesti kevyempi ja painaa ehkä plusmiinus viisi kiloa, kun taas näiden molempien ok paino liikkuu siinä seitsemän kilon tuntumassa tai vähän yläpuolella.
Päivä 3
Kolmas kerta aloitettiin kotiläksynä luettavana olleen materiaalin läpikäymisellä. Materiaalit käsittelivät verryttelyä sekä itse harjoittelua. Verryttely on kaikin puolin tärkeää, sillä kunnollinen lämmittely pienentää riskiä vammoihin ja voi kasvattaa suorituskykyäkin, kun taas jäähdyttelyssä elimistö alkaa palautua rasituksesta. Lämmittelyn fysiologisia vaikutuksia ovat sykkeen ja verenpaineen nouseminen, jolloin hapen kuljetus tehostuu, sekä verenkierron lisääntyminen ja tehostuminen lihaksissa, jolloin lihassolut saavat nopeammin energiaa, happea ja kuona-aineet siirtyvät nopeammin pois ja räjähtävyys sekä reaktio- ja koordinaatiokyky paranevat. Lisäksi myös hengitys syvenee ja tehostuu, jolloin hapentuotanto paranee ja vastaavasti hiilidioksidi poistuu nopeammin, jolloin lihakset jaksavat pidempään. Tietysti pitää huomioida myös kestävyyskunnon tuomat rajoitukset, sillä huonompikuntoisella koiralla hyväkään lämmittely ei tietenkään johda samoihin tuloksiin, kuin hyväkuntoisella koiralla. Jäähdyttelyn yhtenä tavoitteena puolestaan on hidastaa verenkierron palautumista lepotilaan, jolloin maitohappoa poistuu lihaksista tehokkaammin eivätkä ne jää (niin suurissa määrin) aiheuttamaan lihaskireyksiä tai jopa kramppeja. Jäähdyteltäessä syke ja verenpaine palaavat hiljalleen normaalille tasolle, kehon lämpötila, hengitys ja viretila tasoittuvat lihasten palautumisen nopeutumisen lisäksi.
Verryttelyt käytännössä koostuvat yleisverryttelystä sekä lajinomaisesta verryttelystä. Eli ensin yleisesti lämmitellään ja sitten vasta viritetään suoritukseen. Suositus alkuverryttelyn pituudeksi on noin puoli tuntia, ja tarkoitus on herätellä kehoa, ei vielä väsyttää sitä - jos kunto ei riitä kunnon verryttelyyn, on suorituskin varmasti koiralle raskas. Esimerkkinä verryttelystä saatiin, että hiljalleen nopeutuvaa juoksutusta tulisi tehdä noin 20 minuuttia, josta laukkavauhtia tulisi mennä loppupuolella muutama minuutti eli alkuun käyntiä ja ravia. Räjähtäviä suorituksia varten voi verrytellessä tehdä muutaman nopeamman lyhyen pyrähdyksen. Alkuverryttelyyn tulisi sisältyä myös koiran liikeratojen tarkistaminen nopeilla venytyksillä kaikkiin liikesuuntiin. jos tämän jälkeen tulee odottelua enemmän kuin 10 min, tulisi koiraa ravauttaa viitisen minuuttia, sillä se ei kauaan pysy lämpimänä. Lajinomainen verryttely tehdään vasta vähän ennen suoritusta ja sen tarkoitus on herkistää koiraa ja saada aikaan oikeanlainen ja lajiin sopiva viretila. Jäähdyttelykin saisi kestää noin 30 minuuttia, mutta ihan vähintään vartin, sillä maitohapon puoliintumisaika on 20-30 minuuttia. Jäähdyttely tulisi myös aloittaa mahdollisimman pian suorituksen jälkeen, siis 5 minuutin sisällä. Täydellinen pysähtyminen suorituksen jälkeen ja vaikka kopassa makaaminen ei tee heti suorituksen jälkeen hyvää palautumisen kannalta. Jäähdyttely tulee aloittaa suhteellisen reippaasti ja hidastaa vähitellen, siten että suurin osa jäähdyttelystä on rauhallista ravia tai reipasta kävelyä. Loppuun olisi hyvä tehdä vielä lyhyet venytykset. Ja koko suorituksen päätteeksi koiran tulisi antaa levätä ainakin puolisentoista tuntia rauhallisessa paikassa. Niin kutsutut happoravit tulisi tehdä noin 2-3 tuntia suorituksen jälkeen, tai seuraavana aamuna, jos treeni tai suoritus on ollut vasta illalla ja sen tulisi olla reilun puolen tunnin pituinen rauhallinen ravilenkki, jonkka yhteydessä pitkät venytykset. Tällöin suuri osa kertyneistä kuona-aineista poistuu. Palautumisessa on huomioitava myös levon riittävä määrä, eli ei tulisi treenata joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä koirasta, treenin tyypistä ja palautumisen nopeudesta riippuen. Yksilölliset erot onkin tärkeää huomioida, joten omistajan pitää oppia seuraamaan koiraansa ja arvioimaan mikä määrä lepoa riittää kullekin. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi koiran ikä, kunto, rotu, luonne, vuorokauden aika sekä sää.
Yleisellä harjoittelulla voidaan vahvistaa ainakin viittä eri osa-aluetta, joita ovat koordinaatio, kestävyys, vauhtikestävyys, maksimikestävyys ja nopeusharjoittelu.
Kaikissa osa-alueissa tulee huomioida yksilölliset erot, harjoittelun suunnitelmallisuus, tavoitteet ja koiran lähtötaso sekä jatkuva kehittyminen, sillä jos ei kehitystä tapahdu, tulisi palata alkuun ja miettiä mitä tekee väärin. Pääpiirteittäin pennulla, tai miksei minkä vain ikäisellä koiralla, harjoitukset alkavat (1) koordinaatiosta, harjoitukset ovat lyhyitä ja aluksi helppoja siitä hiljalleen pidentyen ja vaikeutuen. Tavoitteena on tietää, missä omat jalat ja muu kroppa menevät ja liikkua turvallisesti ja hallitusti. Koordinaatioharjoittelu kehittää syviä lihaksia, jolloin selkärangan ja nivelten tuenta paranee. Tätä voi hyvin verrata ihmisen keskivartalon syviin lihaksiin, elämä vain on helpompaa ja kroppa ei väsy vääristä paikoista, kun ryhti on kunnossa. Koordinaatiotreenissä vauhdin tulee olla hidas ja liikkeet pieniä, tarkoitus on siis kaikkea muuta kuin pomppia levottomasti eestaas. Tätä voi toteuttaa vaikka ihan vain kulkemalla epätasaisella alustalla tai kiipeilemällä rauhallisesti esimerkiksi kaatuneita puunrunkoja pitkin. Harjoittelu vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä, siksi aluksi harjoitus lyhyys on tärkeää. (2) Kestävyysharjoittelun vaikutukset näkyvät palautumisen nopeutumisessa, hengitys- ja verenkiertoelimistön vahvistumisessa, lihasten aineenvaihdunnan paranemisessa, sydämen lyöntitilavuuden kasvamisena sekä rasvojen polttamisessa. Kestävyyttä ei kuitenkaan voi lähteä treenaamaan ennen kuin peruskunto ja -kestävyys ovat riittävällä tasolla, sillä ne ovat kaiken harrastamisen parusta. Kestävyyttä harjoitettaessa tulee huomioida maaston vaativuus ja aloittaa helposta pienistä määristä: esimerkiksi aluksi vartin lenkki, joka vuorotellen käyntiä ja ravia tai peruskunnon mukaan. Kestävyyttä treenatessa askellajin tulee myös aina olla ravi. Reipas, mutta rauhallinen vauhti, siten, että syke pysyy matalalla. Kunnon kasvaessa lenkkien tulisi aina olla vähintään puolen tunnin mittaisia ja vauhtia voi hiljalleen lisätä, ei kuitenkaan molempia (matkaa ja vauhtia) samaan aikaan. Pitää myös muistaa vaihtelu, eli maastoltaan erilaisia ja eripituisia lenkkejä vuorotellen eikä ihan joka päivä, vaan tässäkin joukkoon tulee mahtua riittävästi lepopäiviä. (3) Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan elimistön kykyä työskennellä kovalla teholla pitkiä aikoja väsymättä. Harjoitteet nopeassa ravissa (ei ihan laukkaa) kestoltaan 20-40 min rauhallisesti aloittaen ja vauhtia lisäten, mutta pahasti hengästymättä. Tätä ei tule tehdä kuormittavuutensa takia kuin kerran tai kahdesti viikossa. (4) Maksimikestävyydellä kehitetään elimistön maitohaponsietokykyä, hapenottokykyä ja hermostoa. Maksimikestävyystreenejä aloittaessa koiran pitää tosissaan olla hyvässä kunnossa, eli ensin muut kuntoon. Maksimikestävyydessä vauhtia on enemmän, mutta harjoitteet ovat lyhyempiä, esimerkiksi laukalla 5-15 min kerrallaan. Maksimikestävyys valmistaa koiraa voimaharjoitteluun ja synnyttää maitohappokuorman, joten palautuminen on tärkeää. Näitä treenejä ei myöskään ole syytä tehdä esimerkiksi tärkeitä kisoja edeltävällä viikolla, vaan palautumisaikaa on varattava riittävästi sekä lihaksia huollettava kevyen kestävyystreenin ohessa. Maksimikestävyyden tavoitteena olisi saada koiran laukkaa mahdollisimman helpon ja kevyen näköiseksi, jossa vauhti ei hyydy. (5) Nopeusharjoittelu alkaa vasta kestävyysharjoittelun jälkeen. Siinä on tavoitteena saada kyky ylläpitää nopeasti saavutettu kova vauhti ja näin ollen kehittää elimistön suorituskykyä. Tällöin hermo-lihasjärjestelmän toiminta kehittyy, jolloin on mahdollista tehdä räjähtäviä lähtöjä ja spurtteja. Harjoitukset ovat kerrallaan lyhyitä, korkeintaan minuutin, esimerkiksi luoksetuloja tai noutoja/heittoja tai kahden ihmisen välillä juoksemista pari kertaa peräkkäin. (6) Voimaharjoittelussa suuret lihasryhmät tekevät töitä ja sykkeen pitää olla sillä tasolla, mikä saavutetaan juuri ennen väsymystä. Tämä harjoittelu tulee lopettaa ajoissa, eli ennen kuin koira oikeasti väsyy. Esimerkkeinä vesi- tai lumihankikävely, mäkiharjoittelu sekä kevyiden kuormien vetäminen. Tärkeintä on taas, että pohjakunto on hyvä, aloitetaan tarpeeksi helposta (maastosta) ja muistetaan palauttelun ja lihashuollon merkitys, sillä voimaharjoittelu synnyttää paljon maitohappoa, eli peruskestävyyden on oltava oikeasti hyvä.
Koiran lihaksistoa käytiin lävitse ensin piirretyn kuvan avulla, johon merkittiin suurimmat lihakset. Tämän jälkeen pääsimme taas tunnustelemaan omia koiria ja etsimään piirretyille osille vastineita. Voin sanoa, että aika haastavaa. Onneksi Päivi auttoi etsinnässä tarvittaessa. Etsinnän jälkeen Päivi esimerkin omaisesti hieroi yhden osallistujan koiraa, jonka pohjalta käsittelimme taas omiamme ja saimme opastusta, jos ei sujunut. Hierojakäynneillä voi varmasti hierojalta selvittää, voisiko jotain osia, esimerkiksi juuri jotakin ongelmakohtaa hoitaa käyntien välillä itsekin. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota koiran reaktioihin hieronnan aikana, jotta osaa tehdä oikein, eikä satuta tai hieromalla riko mitään liian kovan käsittelyn tähden.
Päivä 4
Neljännellä kerralla aloitettiin tosiaan aiheesta nuoren koiran liikunta ja treenaaminen. Ihan jo pikkupennuillekin tulisi tarjota mahdollisuus liikkua esimerkiksi helppokulkuisessa metsässä omaan tahtiinsa, jotta pentu pystyy monipuolisesti tutustumaan omaan kroppaansa ja koordinaatiokyvyn alkeisiin tasapainoillessaan ja etsiessään esimerkiksi parasta reittiä mäkeä ylös. Varsinaisia lajinomaisia treenejä ei tule aloittaa vielä pitkään aikaan pikkupennun kanssa, vaan aika tulee käyttää luoksetuloihin ja yhteiseen mukavaan tekemiseen, jossa pienet aivot saavat pieniä pähkinöitä purtavaksi, ja jolloin uni maittaa, sekä leikkimiseen. Lisäksi tulee pentu opettaa myös lepäämään, jollei se osaa sitä itse säädellä, eli ei liikaa aktiviteettia jatkuvasti. Hiljalleen leikin varjolla voi tietty ottaa arkeen mukaan halutun lajin mukaisia perustoimintoja sekä lisätä erityisesti omaan tahtiin tapahtuvaa liikuntaa sekä hieman vaikeampia maastoja sosiaalistamista unohtamatta. Harrastuskoirillekin on tärkeää tottua erilaisiin alustoihin, paikkoihin, ääniin, jotta jatkossa keskittyminen itse tekemiseen ei häiriintyisi liikaa pelkän ympäristön vuoksi. Harrastuksissa usein myös joutuu sietämään vieraita ja koiria suhteellisen lähellä, joten sekin tulee huomioida jo pentuaikana. Iästä huolimatta treenien pitäisi olla sellaisia, ettei koira tylsisty tai väsy kesken kaiken. Koiran lukeminen on tärkeää, jotta osaa lopettaa ajoissa ja silloin, kun koira on vielä innostunut asiasta. Liikaa treenaaminen voi pahimmassa tapauksessa viedä kaiken innon, eli fyysisen jaksamisen lisäksi myös henkinen puoli on tärkeää. Oma koira pitää tuntea, jotta sitä pystyy kunnolla lukemaan.
Varsinaista kunnon kohotusta aloitetaan hiljalleen aikaisintaan koiran täytettyä puoli vuotta eli kun se alkaa olla jotakuinkin täysikasvuinen (isoilla roduilla mahdollisesti selkesti myöhemmin). Vaihteleva metsämaasto on aina paras ja monipuolisin vaihtoehto, oli ikää minkä verran vain. Täysikasvuisella lisätään hiljalleen määrää ja matkaa huomioiden rodunomaisuus ja tarpeet, esimerkiksi tulevan harrastuksen osalta, sekä huomioiden lepopäivät ja lihashuolto ja siihen totutteleminen jo nuorena. Kiire ei harrastusten kanssa tulisi olla koskaan, vaan pitäisi edetä täysin koiran ehdoilla. Myöskään lajitreenimäärien (erityisesti rasittavien treenien) ei välttämättä tarvitsisi missään elämän vaiheessa nousta yli kahteen viikossa, sillä laatu ennen määrää, sillä tällöinkin jatkuvaa kehitystä saadaan aikaan. Treenipäiväkirjan avulla etenemistä pystyy seuraamaan ja myös suunnittelemaan kehityksen pohjalta. Treenipäiväkirjaan voi ihan lyhyesti merkitä esimerkiksi mitä on tehty, kuinka sujui ja mikä fiilis jäi. Hyvää lisätietoa voi olla myös, mikäli sattuu jokin haaveri, niin merkitsee sen, jolloin asiaan on helppo palata, mikäli myöhemmin koira alkaa oireilla vaikka vähän selittämätöntä jumia.
Tästä jatkettiin
venyttelyihin. Venyttelyjen tavoitteina on kireyksien purkaminen, suoritukseen valmistaminen ja siitä palautuminen, nivelten liikalaajuuden lisääminen, testaus sekä vaikuttaminen myös syviin lihaksiin. Venyttelemällä aineenvaihdunta paranee, elastisuus säilyy/paranee, notkeus lisääntyy ja vammariski vähenee. Hierojat käyttävät venytyksiä testatakseen koiran liikeratoja, hoitaakseen jotain tiettyä kohtaa juuri venyttämällä tai pidentääkseen muun hoidon vaikutusta. Hierojalta voi mahdollisesti käynnin yhteydessä pyytää myös ohjeet koiran oikeaoppiseen venyttelyyn. Pitää ainakin tarkkailla, ettei venyttelyllä rasiteta niveliä vetämällä tai kiertämällä väärin. Myös venyttelyssä pitää huomioida lähtötaso ja huomioida koiran mielipide, eli aloitetaan rauhallisesti koiraa kunnioittaen. Eipä niitä omia kämmeniäkään jalat suorassa seisten välttämättä kaikki ensiyrittämällä lattiaan saa. Venyttelyä ei tule myöskään tehdä, jos koiralla on jokin sairaus, akuutti trauma, kramppi tai epäily revähtymästä tai nivelrikkoisella akuutti tulehdus, jottei paikkoja vahingossakaan hoitamisen sijaan rikota.
Venyttelyt käytännössä: Aktiivisissa venytyksissä koira venyttelee itse, esimerkiksi namin perässä ohjattuna, kun taas passiivisissa venytyksissä ihminen venyttää koiraa. Lihaksia ei tule venytellä kylminä, mutta ei myöskään heti raskaan liikunnan jälkeen, vaan esimerkiksi vajaan tunnin kuluttua. Koiran on venytettäessä oltava rento. Venytykset tulee pitää noin puolen minuutin pituisina toistaen 3-5 kertaa. Passiivisesti voi venyttää eturaajat sekä suoraan eteen että taakse, joko koiran seistessä ja maatessa, samoin myös takaraajat. Aktiivisesti taas istuessa voi venyttää kaulaa makupalaa kurkotellessa kulmaa vaihdellen, tai seistessä runkoa ja kylkiä venyttämällä päätä mahan alle tai eri kohtiin sivuilta kohti takajalkoja.
Lopuksi käytiin nopeasti läpi myös joitakin hierontaotteita ym. sekä akuterapiapisteitä, jotka ilmeisesti ovat aika vastaavia kuin ihmisilläkin. Mainittakoon nyt vaikka rauhoittavana alueena silmien väli ja sen sively ylöspäin otsaa pitkin.
Päivä 5
Viidennellä eli viimeisellä kerralla oltiinkin luentotilojen sijaan Tamskin Koirahallilla Niihamassa, jossa tutustuttiin koirien liikkeisiin ja mietittiin kunkin rakennetta liikuttamalla vuoroin käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä näkyisi parhaiten mahdolliset ongelmat niveltasolla, kun taas ravi tuo esiin varsinaiset rakenteen ongelmat. Laukassa taas on mahdollista tarkkailla selän liikettä sekä ponnistavaa jalkaa ja sen mahdollista vaihtelua. Edellä mainitusta syystä lienee aika selvää, miksi ravi on vakiintunut näyttelyissä esitettäväksi askellajiksi. Muutamia koiria tarkkailtiin myös esteitä hypätessä, Aata kiivetessä sekä agilityn pujottelussa. Kropan käyttäminen kertoo aika paljon koiran jumeista. Esimerkiksi kyljistään jäykkä koira pyrki joka kohdassa kääntymään koko pötkönä, eikä vahingossakaan taipunut kyljistä. Asiantuntevissa käsissä kaikille kummallisuuksille varmasti kyllä löytyy syy, joten voin suositella ammattitaitoisen hierojan/fysioterapeutin käsittelyyn hakeutumista, mikäli oman koiran liikkumisessa jokin mietityttää.
Tiivistettynä
Kaikkiaan kurssista oli ihan hirveästi hyötyä. Nyt pystyy tarkkailemaan omiakin sillä silmällä, siis koska pitäisi alkaa hakea ammatti-ihmiseltä apua jumeihin, ja näiden mahdollisten käyntien välillä tilannetta pystyy myös itse hieman edesauttamaan. Kaikkiaan kurssi herätteli melkoisesti ajatuksia, ainakin näin harrastusmaailman keltanokalla, sisälsi mahdottoman paljon tiukkaa faktaa ja todella mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Ja pahoittelut lenkkikavereille, koska todennäköisesti tulen jatkossakin häiriköimään kommenteilla "taas se peitsaa!" :D
Mikäli vastaavalle kurssille on tilaisuus joskus osallistua, niin suosittelen lämpimästi! Kiitokset Tamskille tästä kurssista ja erityisesti Päiville kiitokset mielenkiintoisista ja asiantuntevista luennoista ja esimerkeistä! Vinkkinä: Ilmeisesti Tamskille on suunnitteilla vastaavanlainen kussi myös syksyllä, joten nettisivuja kannattaa seurailla!
