Vilunväristyksiä ja omenaherkkua

Niin tosiaan, tarkoituksella kiusasin itteäni tekemällä omenapiirasta eilen. Suurimmalle osalle tulee tästä nyt mieleen varmaan jotain syömiseen tai syömättömyyteen liittyvää. No ei, mun kohdalla se ei tosiaan ole sitä, vaan kyse on omenoiden kuorimisesta, joka on mulle ihan tuskaista hommaa. Sit ihmettelette, että miten muka. No joo, kuulostaa kieltämättä ehkä hassulta, mutta omenoiden kuorimisesta tulee mulle sama (tai sanoisin että pahempi) reaktio, kuin jollekin siitä äänestä, mikä syntyy raavittaessa kynsillä liitutaulua - tiedättehän sen? Hyrrh. Ylitin siis itseni ja kuorin kokonaiset kolme (!) omenaa. Samalla koko ajan kylmät väreet meni pitkin selkärankaa ja hampaita, niska ja päänahka tuntui samalta kuin jonkun ällötyksen (hämähäkin tms.) näkemisen jälkeen. Yöööäääk.

No mutta valmistui se herkku sit lopulta kaiken kärsimyksenkin jälkeen :D Lopputulos maistui hyvältä ja näytti tältä:

Kyseessä oli siis sovelletty omena-rahkapiiras. Ja sovellettu taas siinä mielessä, että yhdistelin muutamaa netistä löytynyttä ohjetta ja niitä aineita, mitä jääkaapista löytyi. Samanlaisen piiraan saa noudattamalla seuraavia ohjeita:

Pohjaa varten vaahdotetaan vähän vajaa 100g huoneenlämpöistä voita ja noin 1 dl sokeria. Siihen lisätään huoneenlämpöinen kananmuna ja lopuksi 2,5 dl vehnäjauhoja joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta. Taikina levitetään voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. (Totesin, että levittäminen ois ollu helpompaa, jos olis antanut taikinan olla hetken aikaa ainesten sekoittamisen jälkeen, sillä heti sekoittamisen jälkeen se tarttui vain sormiin, ei niinkään voideltuun vuokaan.)

Pohjan päälle voi halutessaan levittää ohuelti omenahilloa. Sen päälle taas tulee rahkatäyte, johon sekoitetaan 250 g rahkaa (itse käytin maustettua mansikka-raparperirahkaa), vajaa 0,5 dl sokeria, 0,5 dl kuohukermaa, 1 huoneenlämpöinen muna, puolikkaan sitruunan mehu ja ripaus vaniljasokeria.

Täytteen päälle vielä 2-3 omenaa ohuina lohkoina ja sopivasti kanelia ja halutessa vielä pikkuisen sokeriakin. Sitten vain koko komeus uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Omenalohkot kannattaa muuten melko kokonaan upottaa täytteeseen, jolloin ne pehmenevät paremmin, kuin ihan kokonaan täytteen päällä olevat.

Oma piiras oli uunissa 32 min, ja olisi saanut olla vielä hetken kauemmin, sillä täyte jäi ehkä aavistuksen liian pehmeäksi, eikä pintakaan ole niin kauniin ruskea, kuin olisi voinut olla. Maussa ei tosiaan ole valittamista. Omenapiirakkaan ohjetta etsiessä löytyi myös eräs todella herkulliselta kuulostava persikkapiiraan resepti, jota todellakin aion myös lähiaikoina kokeilla, joten pysykäähän kuulolla! :)

Ihan kohta lähdetään Lunan kanssa tutustumaan uusiin tyyppeihin Säkylään. Ja ensi sunnuntaina Tampereella mennään kattomaan erään vauvaryhmän toimintaa. Siitä sais vähän vauhtia ensimmäiselle alkeiskurssille, joka alkais ehkä syyskuun lopulla. Kaikkea ihanaa tiedossa, että ehkä se syksy ei nyt niin huono juttu olekaan :)