Elikkäs: pennun etsinnästä on lyhyesti jo kesäkuussa kirjoitetussa postauksessa, mutta koitan tähän nyt saada vielä asiaa vähän eri näkökulmista ja vastauksia kysymyksiin: (1) "Miten päädyit tähän rotuun?", (2) "Oliko sopiva koira vaikea löytää ja jouduitko odottamaan sitä kauan?", (3) "Oliko koira kallis?", (4) "Harkitsitko edes aikuisen koiran ottoa vai oliko pentu ihan ehdoton?", (5) "Entä sama juttu ei-rotukoiran suhteen?"
Torkut ihan ässänä. |
(1): Rotupäätös ei ollut mitenkään helppo. Oltiin tosiaan poikaystäväni kanssa aika eri linjoilla, kun ensimmäisiä kertoja alettiin asiasta puhua. Itse halusin ehdottomasti koiran, joka ei ole liian suuri eikä turkki liian työläs hoitaa, kun taas Aleksi oli huskyn tms isomman kannalla. Asioiden selviäminen lähti siitä, että aloin selata kaikenlaisia koiranmyynti-ilmoituksia ja aina, kun löysin jonkun sellaisen, jota itse olisin voinut ajatella, näytin ilmoitusta/kuvaa Aleksille ja kysyin mielipidettä. Noh, milloin koira oli liian kiharakarvainen tai liian pitkäkarvainen tai liian pieni/rottamainen tai muuta. Tuntui ettei mikään kelvannut. Tätä ilmoitusten selaamista ja keskustelua jatkettiin alkutalvesta aina noin vappuun asti. Koska huskyn ottaminen kerrostaloon ei mielestäni ole mitenkään järkevää, piti saada mielipiteitä, joita ei ihan hevillä aina irronnut. Muutaman hermostumisen (ja "älä nyt taas aloita", "me puhuttiin tästä jo" -kommenttien) jälkeen tuli jonkinlaista myöntymistä tipsujen tai shelttien suuntaan, jollaisia molempia on kotona joskus ollut. Tästä tyytyväisenä aloin paremmin miettiä ja tutkia asiaa näiden kahden rodun välillä. Aika pian tulin itse kuitenkin siihen tulokseen että tipsut (niin siis tiibetinspanielit) eivät ole oma juttuni, vaan sheltti kuulosti luonteensa, kokonsa ja kaikinpuolin muutenkin enemmän omalta näistä kahdesta. Viikkojen aikana perehdyin rotuun paremmin: lueskelin vähän kaikkea, mitä netistä löysin (keskustelupalstoja, blogeja, liityin Facebookissa Shetlanninlammaskoira-ryhmään jne.). Aloin koko ajan pitää rodusta enemmän ja enemmän, joten sitten olikin jo aika alkaa etsiä kasvattajia. (Katso myös: uusi (shelttien) pentuopas, joka käsittääkseni on toistaiseksi saatavilla vain nettiversiona.)
Kysymyksiä rotua miettivälle:
- Kuinka paljon liikuntaa tai muita aktiviteetteja pystyt tarjoamaan koiralle suhteessa koiran vaatimaan liikuntamäärään? Onko asunnossasi pihaa tms. jonne koiran voi päästää vouhottamaan?
- Kuinka paljon haluat kuluttaa aikaa/rahaa turkinhoitoon?
- Mitä haluat harrastaa koiran kanssa?
- Eihän rodulla ole mitään vakavia sairauksia?
- Onko koolla väliä? ( :D ) Entä ulkonäöllä muuten?
- Oletteko koko perhe sitä mieltä, että valittu rotu on sopiva? (Mielestäni ei ole hyvä, jos myöhemmin alkaa joku muistuttamaan, että "sähän tollaisen halusit, huolehdi nyt sitten siitä" tms. vaan asiat on hyvä sopia jo etukäteen.)
- ...
Neuvoja sopivaa koiraa mietittäessä
- edellä esitetyt kysymykset rotuun liittyen täytyy olla selvillä
- terveystilanne, esim. tarkistetut vanhemmat ja mahd. muutkin sukulaiset
- väri tai muut mahdolliset ulkomuodolliset asiat ja sellaisen pennun "saatavuus" - jos haluaa tietynlaisen, esim. trikin, jolla on valkoista ympäri kaulan, saattaa aikaa pennun löytämiseen kulua enemmän
- ikä (pentu vai aikuinen)
- käyttötarkoitus
- kasvattaja, jonka kanssa tulee toimeen
- ...
(3): Kyllä, koira oli kallis. Tai mihin sen suhteuttaa. Kahdelle opiskelijalle tuo 1200 € on kyllä aika paljon, mutta jos molemmat olisimme jo vakituisesti töissä, en pitäisi sitä kovinkaan kalliina. Itse kuitenkin arvostan sitä, että kasvattajalta varmasti saa tukea ja neuvoja tarvittaessa ja hän on myös huolehtinut pennun ja muiden koiriensa terveystarkastuksista ja muusta. Sheltti alkaa myös olla rotu, jonka sisällä tarkastettuja koiria alkaa olla mukavasti, sekin varmasti nostaa hintoja. Myös kannattaa huomioida, ettei ota koiraa paikasta, jota vähänkään epäilee.
Rahaa kuluu hankinnan lisäksi
- rokotuksiin
- ruokaan (iso koira syö pientä enemmän!)
- kaikkiin muihin tarvikkeisiin (lelut, peti, jne.), jos ei mistään ilmaiseksi onnistu saamaan
- ehkä lääkkeisiin ja "ylimääräisiin" eläinlääkärikäynteihin (tapaturmat tms.)
- ...
(4): Harkitsin aikuista koiraa, joo, mutta en kovin pitkään. Pentuajassa on kuitenkin jotain ainutlaatuista - opit tuntemaan koiran heti sen pienine oikkuineen ja ihanuuksineen :) myös opiskelijana olemisessa on se hyvä puoli, että pennun ei toistaiseksi tarvitse pitkiä päiviä olla yksin. Nytkin, kun vihdoin sain kurssivalinnat tehtyä, näyttää lukujärjestys ihan mukavalta ainakin ensimmäiset 6-7 viikkoa. Kerrallaan yksinoloa tulee korkeintaan noin neljän tunnin pätkissä. Aikuisessa koirassa on tietysti puolensa, ainakin jos on kiireisempi ihminen, mutta miksi ottaa koiraa, jos ei ole kotona koskaan? Tietysti, jos on vain epävarma, että ei osaisi pentua kouluttaa, on aikuinen jo jossain määrin peruskoulutettu koira varmasti mukavampi ratkaisu. Aikuista koiraa, jota ei ole koulutettu ollenkaan tai jolla on suurempia käytöshäiriöitä, en edes harkitsisi.
(5): Alkuun tosiaan, kuten (1)-kohdassa jo sanoinkin, katsoinkin lähinnä sekarotuisia, mutta molemmille kelpaavaa yhdistelmää ei millään löytynyt. Itse olisin esimerkiksi pienehköstä villakoiramixistä tykännyt, mutta se oli taas ehdoton ei toisesta suunnasta. Sekarotuisesta ei myöskään voi tietää, mitä sairauksia sille saattaa tulla (vaikka voi olla tosi tervekin hyvällä tuurilla), mutta toisaalta sekarotuinen on varmasti ainutlaatuinen kokonaisuutensa - ei tule toista samanlaista pakkausta vastaan! :) (aina ulkonäön ja "puhdasrotuisuuden" edelle menee kuitenkin koiran terveys, täällä ihan mielenkiintoista keskustelua aiheesta, huom. kommentit "tavallisten pulliaisten" mielipiteitä, mutta ihan ajatuksia herättäviä (: )
Annettiin Lunalle järsittäväksi yksi grillikyljen luu, kun itse ensin revittiin parhaat palat - ja valvottiin ettei lähteny mitään teräviä paloja irti, enemmän tuo nuoleskeluksi tais mennä :) |
Niin ja sitten vielä se vakuutusasia. Nämä ovat nyt ihan omia mielipiteitäni, ei mitään sen kummempaa tietoa. Eli Lunalla ei ainakaan vielä ole vakuutusta. Itse olisin sen ottamisen kannalla, mutta Aleksi ei niinkään. Hänestä on turha maksaa ainakin toistasataa vuodessa plus omavastuut tarvittaessa, jos mitään ei satukaan, mutta itse taas ajattelen, että jos jotain sattuisikin (onhan kyseessä kuitenkin hentorakenteinen pikkukoira), niin olisihan se hyvä olla olemassa. Mutta. Niih. Ei sitä tiedä.
Jos vakuutus vielä otetaan, otetaan se seuraavan kuukauden sisällä, eli ennen kuin täyttää 4 kk ja todennäköisesti Tapiolasta. Siellä vakuutus ei lopu ennen kuin koira täyttää 10, vaan on voimassa niin kauan kuin koira on hengissä. Toiseksi kennelliiton jäsenenä Tapiolan vakuutuksesta saa myös pienen alennuksen. Tarkoitus olisi otettaessa ottaa todennäköisesti vain eläinlääkärikuluvakuutus, ei kaikkia mahdollisia turvia. Katsotaan kuinka käy... Päästäänkö asiasta yksimielisyyteen lähiviikkoina (: Tietysti kannattaisi vertailla muidenkin vakuutuksia, niiden hintoja ja korvattavia asioita.
Minkäslaisia toiveita sitten seuraavaksi olisi? Tai kommentteja yllä oleviin. Antaa tulla mitä vaan keksitte, kiva kun ei aina tarvii ite miettiä aiheita ja tulee varmaan vähän monipuolisempia juttujakin, jos sais teiltä uusia ideoita! :)
Edessä viikonloppu, toivotaan ettei sada ihan jokaisena päivänä!
Kiitos tästä postauksesta, se antoi minulle paljon miettimisen aihetta ja toi uusia näkökulmia asioihin =) Uskon, että itse hankkisin vakuutuksen. Summa per vuosi on kuitenkin pieni, mikäli koiralle joskus jotain sattuukin. Miten luulet, että Luna sopeutuu kerrostaloelämään kesän jälkeen?
VastaaPoistaKiva, että oli hyötyä :) Toisaalta ollaan mietitty että pistettäisiin vakuutukseen menevä summa talteen tapaturmien varalta, jolloin olisi vähän juuri siihen tarkoitukseen varattua rahaa käytössä tarvittaessa, mutta mietitään vielä....
PoistaLuulen, että toi alkava sisäsiisteys vähän kärsii, kun ei "uskalla" pissata ulos aina kun on liikaa liikenteen ääniä :) Toivottavasti muuten menee muutto ihan mukavasti :) Hihnassa toi tykkää ihan olla ja kulkea että se ei varmaan tuota ongelmia, mutta tietty ulkona vapaana oleminen vähenee reilusti...
Hei tosi kiva postaus, pitää itekki tässä alkaa vakuutus hommia miettimään sitten omalle pennulle. Kuitenkin poikaystävän staffordshirenbullterrierillä poksahti polvesta jotkin ristisiteet viime syksyn liukkailla nurmilla kaatuessaan ja leikkaus tuli maksamaan pitkälle toista tonnia lääkkeikeen ja kontrolli aikoineen, joten vakuutus tuli Remulla ainakin tosissaan tarpeeseen. Samaisella koiralla ilmeni joskus ennen vuoden ikää erilaisia allergioita joiden testauksiin ja hoitoihin käsittääkseni vakuutus antoi jonkinlaista tukea. Rodusta riippumatta uskon että vakuutus tulee ihan tarpeeseen, kuitenkaan kun ei opiskelijana meiltäkään löydy tuota "ylimääräistä" 3000€ miltään säästötililtä, josta niitä yllättäviä ell. laskuja voisi maksaa. : /
VastaaPoistaoi, ja uudemmassa postauksessasi puhuit sadetaksita Lunalle (kuvaa ja linkkiä nettikauppaan vaaditaan jahka takki kotiutuu !) ;)
Kiva että tykkäsit! Joo, tollaiset tapaturmat on kyllä ikäviä - vielä ikävämpiä ne on jos joutuu vähistä rahoista vielä maksamaan kalliita operaatioita! Koko ajan mäkin enemmän ja enemmän kallistun sen vakuutuksen ottamisen puolelle...
PoistaNo toi on ihan se sininen Hurtan sadetakki (-50%) Peten koiratarvikkeesta, jonka joku joskus linkitti... Olitko se jopa sinä? :)