Ajan kulumista

Hassua kuinka nopeasti tää syksy on mennyt. Oon ehtinyt tekemään vain koulujuttuja, pari kertaa näkemään paremmin kavereita ja käymään Lunan kanssa ensin muutaman kerran koirakoulussa ja sit vielä itsenäisyyspäivän tienoilla kaksissa mätsäreissä. Iiiihan älytöntä koittaa suorittaa lähes 90 opintopistettä yhdessä vuodessa (vertailuna se, että suositus yhdelle vuodelle on 60 op, jos meinaa käydä koulun just opintosuunnitelman mukaisesti ja että 45 op täytyy ainakin kerätä saadakseen täydet opintotuet), mutta katotaan nyt kuin käy. Tähän mennessä (kun vuoden vika tenttikin menee läpi?) on siltikin tullut vasta 16 op. Tosin muutama iso kurssi jatkuu vielä hiukan kevään puolelle ja aika pian alkuvuodesta pitäisikin tulla 22 op lisää, kun saan viimeisetkin aloitetut harkkatyöt tehtyä ja kandidaatintyön kirjoitettua tai kun puuttuva tentti järjestetään.

En muuten ala, jos aika alkaa iän karttumisen myötä kulkemaan vieläkin nopeammin. Enhän mä pysy enää kolmikymppisenäkään sit sen vauhdissa! Nyt jo tekee tiukkaa :D

Loppuvan vuoden kunniaksi aattelin kehittää tähän pohdintaa vielä kuluneen vuoden mieleenpainuvimmista hetkistä. Jos kronologisessa järjestyksessä pitäydytään, luulen että eka merkittävä tapaus oli koiran etsinnän aloittaminen huhti-toukokuun vaihteessa - ja ylipäätään varsinainen päätös siitä (siis sain Aleksin myönnytettyä), että nyt on se oikea aika pennun tulla. Tovin pohdinnan jälkeen alkuvuosi meni vain koulutöitä tehden ja työhakemuksia (joista yksikään ei tärpännyt) lähetellen. Kertokaa jos unohdin jotain tärkeää alkuvuodesta. Toukokuussa mulle tuli ikää 22 ja Luna syntyi. Kesäkuun alussa saatiin tutustua reilu 7-viikkoiseen Tepiin ja oma pentukuume paheni aika paljon. Käytiin Aleksin kanssa myös "5-v"-risteilyllä ja laivalla odotti sviitti skumppapulloineen ja hedelmäkoreineen. Kesäkuun lopussa käytiin kattomassa mein pientä 5-viikkoista palleroa puolestaan ekan kerran ja heinäkuun puolivälissä haettiin se kotiin. Lopun te suunnilleen tiedättekin. Eli siis: koiria ja koulua, kotikodin ja Tampereen välillä ajamista, vähän kavereita sekä ajoittaista väsymistä vähän kaikkeen. Ja vielä vähän koiria. Ja koirakavereita.

Spesiaalina aattelin lopettaa tän vuoden siihen, mitä uutta oon oppinut elämästä yleensä ja elämästä koiran kanssa:

• Koulutyöt (ja lähes kaikki muukin) kannattaa tehdä ajoissa --- oon pystynyt tähän muutaman kerran, ja epäonnistunut myös muutaman kerran.
• Enemmän kuin pari tuntia kestävät projektit täytyy aloittaa ajoissa, kun asuu koiranpennun kanssa saman katon alla. Yhdessä illassa on mahdotonta tehdä töitä täysipainoisesti, sillä välillä on pakko lähteä pissareissulle, antaa ruokaa, leikkiä pienen kanssa....
• Koiranpentu pissaa just silloin kun sillä on hätä. Itsen pitää vaan olla minuutin koiraa nopeampi, jotta ehtii vetää kengät jalkaan ja napata koiran kainaloon - syliin se ei pissaa.
• Sitä nukkuu paremmin, kun käy monta kertaa päivän (ja illan) aikana ulkona edes pienellä lenkillä sekä leikkii pennun kanssa (konttaa, juoksee ja hyppii pitkin 60-neliön asuntoa) eikä löhöä vain montaa tuntia koneella tai tvn edessä.
• Aamuherätykset on ihan ok. Mut ei joka päivä.
• Koiranpennun kanssa elämä on paljon hauskempaa, sillä huonoinakin päivinä pentu keksii jotain tyhmää tekemistä tai näyttää naurettavalta nukkuessaan/hyppiessään/on huuli rullalla. :D
• Pitää osata rauhoittua ja olla itse rauhallinen, kun pentu pelkää. Rauhoittuminen ja koiran tempuille nauraminen helpottaa myös omaa stressiä.
• Kiireisten päivien kalenteri on suunniteltava tosi tarkkaan, jotta ehtii kotiin ja lenkille koiran kanssa.
• Lenkillä menee aina suunniteltua kauemmin. :D
• Koira lähtee haukkuen ovelle, vaikka kellonsoitto kuuluisi telkkarista.
• Jokaista suupalaasi vahditaan.
• Jääkaapin avaaminen, ilman että koira herää, on mahdotonta.
• Joka kerta, kun perheenjäsen tulee ulko-ovesta, mennään vastaan ihan mahdottoman innoissaan, siis niin että häntä heiluttaa koiraa eikä koira häntäänsä.
• Päikkäreiden nukkuminen on enemmän kuin sallittua. Sohvalla tietty.
• Lumi on ihan mahtavaa, mutta vesisade ihan pyllystä.
• Ehdottomat hankinnat koiraa harkitsevalle: vettäpitävät ulkovaatteet ja kosteutta kestävät/hylkivät "talvilenkkarit" --- ulos on paljon mukavampi mennä, kun ei kaikki vaatteet kastu joka kerta.
• Koirankakkojen kerääminen kuulostaa paljon todellisuutta ikävämmältä hommalta. Kiität itseäsi nähdystä vaivasta viimeistään, kun peset kengänpohjista toisen koiran paskaa, johon astuit pihalla pimeässä.
• Naapureista (vanhoistakin) tuleekin yhtäkkiä tuttuja, kun melkein kaikilla on kiinnostusta kysellä pienestä pennusta.
• Koira tuo halutessani kymmeniä uusia ihmis- ja koiratuttuja, joita meillä ainakin on niin ihania, että oikein harmittais, jos ei oltais tavattu. - Kiitos teille <3