Maanantaina ei enää herkuteltu, sillä Lunan piti olla aamukin syömättä, kun 13.45 oli aika eläinlääkärille. Vihdoin ja viimein saatiin se viimeinenkin maitohammas sieltä suusta pois. Eläinlääkärin mukaan purenta oli oikein hyvä siitä huolimatta, että pysyvä hammas kasvoi melkein täyteen kokoonsa maitohampaan vierellä. Onneksi. Sit vinkkejä niille, joilla sama operaatio on täällä Tampereen seudulla edessä: jos on yhtään rahasta kiinni ja kulkeminen onnistuu, niin kannattaa maitohammasoperaatioissa ottaa suunta Ylöjärvelle tms. hiukan kauemmas Tampereen keskustasta. Pienen selvitystyön jälkeen selvisi, että mein yhden yläkulmurin poistaminen Pirkkalassa maksoi enemmän kuin kahden kulmurin ja kahden poskihampaan tai vaihtoehtoisesti kolmen kulmurin irroittaminen Ylöjärvellä. Palvelua tuolla Pirkkalassa en voi kyllä kritisoida yhtään, sillä se oli tosi mukavaa, nopeaa ja ammattitaitoista, kuten monet ovatkin kehuneet. Samat kriteerit kyllä täyttyivät kuuleman mukaan myös tuolla toisessa paikassakin. Että näin. Maanantai-ilta menikin siinä todella rauhallisissa merkeissä, kun Luna nukkui vielä rauhoituksen jäljiltä aina noin kahdeksaan asti. Sain itse luettua tiistai-iltaiseen tenttiinkin kaikessa hiljaisuudessa, ilman että kukaan hyppi syliin ja kerjäs leikkimään tai lenkille...
Tiistaina jatkoin lukemista vähän väsyneenä, koska eihän sitä yöllä sit Lunaa kauheasti väsyttänyt, kun just oli monta tuntia päivällä nukuttu. Luna onnistui pudottamaan Aleksin kelloradionkin yöpöydältä siinä pomppiessaan. Ei se meinannut rauhoittua sängyssäkään mein välissä, kun kokeiltiin sitäkin rauhoittumiskeinona. Päivän aikana luin vielä vähän uutta materiaalia, selasin kirjoittamiani muistiinpanoja ja kehitin uuden muistisäännön. Siis täysin mahdotonta ilman muistisääntöä opetella yrittäjyyden kymmentä motiivia Pyykön mukaan. "RaMeId on KoKemäellä Asuva LuTuinen KiSu" = Rahantekokone, Merkitys, Identiteetti, Kontrolli, Keskittyminen, Asiakas, Luottavaisuus, Tulevaisuus, Kilpailu ja Suoriutuminen. Näitä vielä kysyttiinkin ja olin aika tyytyväinen itteeni, kun kerrankin keksin jotain toimivaa :D Jos asia kiinnostaa enemmän, niin etsikää kirjastosta Manne Pyykön Minustako yrittäjä? -kirja. Tiistaina illalla tentin jälkeen olikin sit jo veto niin pois, että loppuilta meni melkein torkkuessa tvn edessä ja Lunan kanssa leikkiessä, jolla muuten taiskin olla vähän tylsä päivä, kun ei oikein vielä riehuakaan saanut.
Keskiviikkona taas nousin ajoissa, mutta ties mistä syystä menin peiton alle takaisin (varmaan tuli vilu ulkona Lunan pissaressulla) ja nukahdin toviksi. Vielä ehdin ihan kohtuullisesti tarkastaa yhdet harkkatyöt, laittaa itseni kuntoon ja juosta syksyn viimeisiin rakentamistalouden perusteiden harkkohin. Jäi aika mahtava, mutta toisaalta vähän surullinen fiilis, kun toivotin fukseille omasta puolestani hyvät joululomat Lunan joulukorttikuvan kera ja sain vielä pienet aploditkin harkkojen lopussa. Oli ne hienoja pieniä teekkarinalkuja :D Harkkojen jälkeen vähän kiireellä syömään ja sitten kaverin kanssa atk-luokkaan tekemään elinkaaritalouden harkkatyötä valmiiksi. Voi apua. Ehkä tää syksy tästä kuitenkin joskus loppuu, kun viime viikolla sain kaikki markkinoinnin työt tehtyä vihdoin ja viimein, keskiviikkona saatiin toi edellä mainittu työ loppuun seuraavan aamun esitystä varten ja yksi tenttikin oli jo. Enää yksi tentti ja kolme ja puoli harkkatyötä. Keskiviikkona illalla lähdettiin vielä Lunan kanssa bussilla Hakametsään, jossa treffattiin taas Viljaa omistajineen. Mahtava seurata tuota Lunan kehitystä, sillä nyt se oli taas jo paljon reippaampi, kuin edellisen Hakametsän vierailulla, siellä kun aina on muitakin kuin vain se yksi tuttu kaveri. Luna lähtee jo ihan kivasti leikkeihin mukaan, vähän se yhä vierastaa, jos joku tulee vähän nopeemmin kohti, mutta ehkä se alkaa olla jo ihan normaalia käytöstä. Vilja oli myös menossa perjantaina Tamskin järjestämään match show'hun (mätsäreihin) ja ideasta innostuneena mäkin aloin suunnittelemaan mein osallistumista myös.
Torstaina oli syksyn viimeinen luento 8-12 ja harkkatyön tekemistä lähes viiteen asti, jonka jälkeen kiiruhdin hetkeksi kotiin. Ennen kuutta lähdettiin käymään vielä Ideaparkissa kaverin kanssa. Mun oli tarkoitus ostaa joululahjoja, mutta enhän mä mitään löytäny. Ideaparkista suunnattiin suoraan Tampereen keskustaan ja rautatieasemalle, josta hain toisen kaverin "yökylään". :) Vajaan kymmenen kilometrin kotimatkasta tulikin yllättävän jännä reissu. Pian rautatieaseman jälkeen, hetken matkaa Kalevantietä ajettuamme aloin ihmetellä taustapeilissä näkyviä sini-punaisia vilkkuvaloja. Kuikuilin ympärilleni nopeasti, että mitä täällä oikein tapahtuu, ja muutama sekunti meni kyllä ennen kuin tajusin, että valot on tarkoitettu meille. Onneksi kohdalle osui bussipysäkki, johon oli helppo pysähtyä. Mä olin ihan kauhuissani, että mitä on tapahtunut.
"Ootkos paikallisia?", naispoliisi kysyi ja pyysi samalla nähdä ajokorttini ja auton paperit.
"En. Pari vuotta oon asunu täällä opiskelun vuoksi, mutta autoillu (keskustassa) tosi vähän."
"No ajoit tossa aika reippaasti. Tässä on tosiaan neljänkympin rajoitus. Tällä kelillä ois myös syytä vähän varoa."
"En mä yleensä. Ajan aina rajoitusten mukaan." Olin ihan kauhuissani jo tässä kohtaa, että varmaan saan sakot, että se niistä veronpalautuksista... Olin tosiaan ajanut lähemmäs kuuttakymppiä, sillä ihan luulin, että se on rajoitus tossa kohdassa. Naispoliisi totes kuitenkin paperit katottuaan ja mut puhallettuaan, että "pääset tällä kertaa pelkällä nuhtelulla, mutta toivottavasti olet jatkossa tarkempi". No olen varmana. Karmeita hetkiä tollaiset. Loppumatkan tärisikin sit kädet ja jalat, kun olin niin järkyttynyt tapahtuneesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin vai miten se menee?
Illalla tehtiin ja syötiin vielä pitsaa (ei muuten kannata yrittää avata tomaattimurskatölkkiä pullonavaajalla!) ja kaverin mukanaan tuomia muffinseja sekä käytiin Lunan kanssa vielä ennen puolta yötä lenkillä lumisateessa - Hervanta oli aika hiljainen tuolloin. Karmealle päivälle kiva lopetus joka tapauksessa.
Perjantaina tosiaan kello soi yhdeksältä, jotta ehdittiin laittamaan ittemme, Luna ja mein tavarat lähtökuntoon ennen puolta yhtätoista. Vähän jännitti. Eihän meistä kumpikaan ollut koskaan ollut missään koiranäyttelyssä, ja mäkin olin vasta edellisenä iltana hiukan tutustunut siihen, miten asiat mätsäreissä nyt yleensä etenee. Hyvin siellä kumminkin meni, tai mä olen ainakin ihan tyytyväinen mein ensimmäiseen suoritukseen. Odotteluaika meni aika kivasti kun oli tuttu kaveri (Vilja) lähellä ja leikkimään yrittäminen olikin paljon kivampaa kuin turha jännittäminen. Eihän sitä nyt voinut suoraan suittuja karvoja päästää sekoittumaan painin tohinassa :D niin pidettiin pennut lähekkäin, mutta ei liian lähekkäin. Koiria hallissa oli useampi kymmenen, mutta Luna oli nätisti kaikinpuolin. Ties mistä syystä itse arvosteluun laitettiin Luna ja Vilja samaan aikaan, vaikka ilmoittautumisessa täti nimenomaan katsoi mein numeron niin, että noin ei olisi pitänyt käydä. Noh, sillä mentiin ja toisaalta oli ihan kivaa, vaikkakin hiukan Lunan keskittymistä häiritsevää, se että oltiin yhä Viljan kanssa lähekkäin. Ei sentään onneksi oltu ensimmäinen, vaan toinen (helpotuksen huokaus) pari, joten hiukan me untuvikot ehdittiin ottamaan mallia kokeneemmista esittäjistä. Lunaa jännitti pöydällä oleminen ja tuomarin tutkiminen sen verran, että saatiin sininen nauha ja rohkeampi Vilja ansaitusti sai punaisen. Kaikkien parien jälkeen arvosteltiin meidät sinisen nauhan saaneet vielä yhdessä ja kerrottiin neljä sijoittunutta: me tultiin kakkosiksi! Vaikkei osattu mitään :D On toi mamman muru aika mahtava. Viljallakin meni hyvin, sillä se sijoitettiin punaisten ryhmän kakkoseksi. Vähän treenataan jatkossa tuota nätisti kulkemista ja sitä vieraiden koskettelun sietämistä (eli kaikki käymään tulevat, varautukaa siihen, että täällä nostetaan koira pöydälle ja saatte sitten vähän rapsutella sitä :) ), ja mennään varmaankin ensi vuoden puolella yrittämään uudelleen. Palkintopussukassa oli Lunalle vähän pureskeltavaa ja herkkuja sekä pieni lelu ja itselle pepe-pötkö. Pussukan lisäksi saatiin ruusuke ja pieni pokaali.
Mulla on tosiaan ollu vähän rankka viikko ja oonkin pariin otteeseen käynyt jo ihan ylikierroksilla tän kaiken takia. Tää itsenäisyyspäivä nyt hieman rauhoitti tilannetta ja oli kokonaisuudessaan tosi kiva. Mites muilla on itsenäisyyspäivä mennyt, ootteko ehtineet nauttimaan lumesta tai jostain muusta? Mä meinaan tänään enää juoda hiukan glögiä, syödä iteleivotun piparin ja mennä nukkumaan. Kiireettömyys on välillä ihan mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti