Selkäkipua, koulua, lunta ja koiria

Taas on sunnuntai! Viikko onkin hyvä lopettaa pieneen kertaukseen ja melkoiseen kuvapläjäykseen.

Tällä viikolla on jälleen pitänyt kiirettä. Maanantai oli vielä vapaa loppiaisen vuoksi ja silloin oltiinkin mätsäreissä. Alkuviikosta ei ollut talvesta vielä tietoakaan ja saatiin pestä Lunan kuraisia tassuja harvase päivä.

Päätin pestä Luna pedin päällisen, koska se oli ihan hirveässä kunnossa eikä Luna ole viime aikoina edes viihtynyt tuossa pedissään. Ajatuksena oli laittaa peti eteenpäin (päällisestä tuli pesussa kuin uusi!), mutta katotaan nyt kuinka käy, jos se onkin puhtaana viihtyisämpi :)

Tiistaina oli tylsää: vähän harkkatyötä ja sopivasti ulkoilua. Hiukan märkää ja kuraa. Lunan mielestä varmaan ihan liian vähän tekemistä.

Vähän keikistelyä.

Keskiviikkona ohjelma lisääntyi, sillä Lunan aamu alkoi aikaisella tunnin lenkillä ja sen jälkeen ahkeralla leikkimisellä. Aleksi oli viitseliäs ja laittoi kellon soimaan jo kuudelta ehtiäkseen tehdä kunnon lenkin, ennen kuin Luna jäisi moneksi tunniksi yksin kotiin. Itse olin koulussa lähemmäs neljään asti totuttelemassa taas kunnolla kouluarkeen neljän tunnin mittaisen aamuluennon sekä toisen lyhyemmän luennon myötä. Illalla saatiin kaveriksi sentään Nala, jonka kanssa Luna paini poikkeuksellisesti täällä meillä sisällä ulkona jatkuvien kurakelien vuoksi. Vähän meinas tulla riitaa "ainoille lapsille"  :D lattialle jääneestä possunkorvasta, mutta eipä siinä mitään suurempaa. Tuolin alla oli mahtavaa painia ainakin siellä vietetyn ajan määrästä päätellen. Alla pari kuvaa näistä neitosista.

Torstaina oli taas ihan tylsää. Mein piti kumpaisenkin olla taas koulussa 8-9 tuntia, mutta toisin kävi. Aleksi meni menojaan puoli kasin aikoihin, kun oltiin taas leikitetty Lunaa ja mä käynyt sen kanssa reilun puolen tunnin lenkillä. Mä laitoin omaa pöydälle nostamaani laukkua kuntoon, laitoinkohan sinne mandariinin, kun yhtäkkiä alkaa alaselkä sattua ihan kunnolla - niin paljon että ihan vesi tuli silmiin. Tunnin mä siinä sit paruin, makoilin, ihmettelin ja koitin päättää mitä pitäis tehdä. Eka luento jäi ainakin väliin, sillä mitenkään en ois pystyny istumaan kahdeksaa tuntia ja vähän huono noissa luokissa/auditorioissa/luentosaleissa on seisoakin. Soittelin mein kouluterveydenhuoltoon, mutta sieltä sain automaattisen takaisinsoittopalvelun numerovalintojen jälkeen odotella soittoa aina kymmeneen asti. Terveydenhoitajan kanssa puhumisen jälkeen sain soittopyynnön fysioterapeutin kanssa, koska lääkäriaikojakaan ei ollut saatavilla. Sit päätinkin yhden Panadolin voimin, josta ei muuten ollut mitään hyötyä, lähteä kouluun. Pakko sitä nyt ainakin on jotain päivän aikana syödä, ja toisesta luennostakin jotenkin selvisin. Luennon aikana soitti fysioterapeutti, joka kehotti ottamaan sitä Panadolia niin ison annoksen, kuin sitä päivässä vaan saa ottaa, liikkumaan kevyesti (naurahti, kun totesin, että kotona on koiranpentu, jonka kanssa ei voi vain unohtua makoilemaan sohvalle) ja välttämään pitkää istumista. 1000 mg Panadolia tekikin olosta siedettävän loppuillaksi, kunhan muisti olla kurkottelematta. "Se on ihan normaalia, että aikuisille tulee tollaisia yhtäkkisiä kiputiloja. Lähes kaikilla aikuisilla on niitä jossain vaiheessa elämäänsä." Aha. Ei toi ollu kyllä ihan normaalia. Mut nyt on sentään sit aika fysioterapeutille (kolmen viikon päästä!), jossa katotaan, onko siellä lantionseudulla jotain väärässä asennossa (kipu ei siis ollu selkärangassa, vaan selvästi tuolla sivummalla, vähän kuin vuosia sitten viikkoa ennen wanhojen tansseja, jolloin oli joku nivel vähän väärin ja johon fysioterapeutin käsittely auttoi lähes heti) ja miten kyseistä vaivaa vois mahdollisesti tulevaisuudessa välttää (ei ainakaan löhöämällä huonosti koulun huonoilla tuoleilla).

Puoli neljältä pääsin vihdoin kotiin ja käytiin Lunan kanssa taas lyhyellä lenkillä. Sit olikin vuorossa pienet torkut, parin tiedoston läpiselailu ja juokseminen bussille, joka vei taas YIT:lle harkkatyöhön liittyvään palaveriin. Loppuilta meni aika rennosti ja rauhallisesti ottaen.

Perjantai oli ihan hassu päivä. Aamulla heti kympin jälkeen käytiin kaupassa, silloin kun kaikki mummot ovat liikkeellä, tai paremminkin duossa joko odottivat jo paluukyytiä kotiin kauppakassit täynnä tai nauttivat k-supermarketin 20-vuotiskakkukahveista. Edessä piti olla rento viikonloppu ilman mitään turhaa häsellystä, joten ostettiin ainekset hyviin ruokiin ja reilusti hedelmiä suunnitelmissa tehdä hyvää ruokaa ja "koekäyttää" joululahjaksi saatua tehosekoitinta. Kaupasta suuntasin itse suoraan kouluun ja Aleksi tuli sitten ostosten kanssa kotiin. Mun tullessani oli vastassa kysymys siitä, antaako "hallitus" luvan lähteä töihin Naantaliin viikonlopuksi. Siis mitä? No se siitä täysin rennosta ja kiireettömästä viikonlopusta. Aleksi heittikin sit jo pian mut ja Lunan Mustiin ja Mirriin ja lähti ite ajamaan kohti Naantalia ja yövuoroa.

M&M:ssä Luna löysi nelikuukautisesta mittelitytöstä itselleen mainion painikaverin: koko oli hyvä, ja ne selvästi myös ymmärsivät toisiaan, kun haukkuivat erehdyttävän samalaisesti ja ikäänkuin keskustellen. Ensin haukahti toinen ja sit aina toinen. Mukana oli myös mahtavan hontelo, yli-innokas ja erityisen ihmisrakas 12-viikkoinen bordercollie-pentu. Jotenkin sitä on jo ihan kerinnyt unohtamaan ton pikkupentuajan hallitsemattomuuden, kun koskaan ei voi olla ihan varma mihin suuntaan omat jalat milloinkin vie :D Muutenkin noi pentupainit on aina yhtä mainioita piristyshetkiä, sillä ei siellä voi olla nauramatta noiden hetkittäis lähes päätöntä kohellusta.

Illalla kävin vielä tekemässä vähän mallinnuksen harkkatyötä koululla ja lopuksi rentoiltiin Lunan kanssa sohvalla ihan tyttöjen kesken ja katottiin leffaa sekä tehtiin pitkä iltalenkki.

Lauantaina ja sunnuntaina saatiinkin vihdoin lunta. Seuraavat kuvat ovat sunnuntailta.

Lauantaina oli vähän lisää mallinnusta. Kahden aikaan lähdin kuitenkin kotiin ja lenkille Lunan kanssa, jonka jälkeen kokkailin itselleni ison annoksen risottoa, josta tosiaan jäi myös alkuviikolle iltapalaa. Illalla piti palata takaisin koululle harkkatyön pariin, mutta sen sijaan otinkin yhteyttä noihin mein shelttikavereihin, josko saataisiin vielä samaksi illaksi hiukan energianpurkuseuraa. Hallasta saatiinkin lähes heti mahtavaa seuraa (ihanaa, että on näitä mahtavia koiratuttuja, jotka on valmiita lähtemään pakkaseen seisomaan tunnin varoitusajalla <3 ) ja suunnattiinkin nenämme kohti bussipysäkkiä ja kuljimme bussilla kymmenen minuutin matkan Hakametsän jäähallin luokse.

Koirapuistossa kaikki meni hienosti, ja Lunakin oli sopivan rohkea ihan vieraiden koirienkin kanssa. Meille on erityisen sopiva järjestely, että on noi isot ja pienet koirat erikseen. Seurana oli tosiaan kaikkea villakoirapapparaisesta villeihin puolivuotiaisiin ja uteliaisiin tipsupoikiin. Paras kaveri oli selvästi Halla, ja välillä tuntuikin etteivät ne edes huomanneet uusia naamoja puistossa. Pakkasen alkaessa nipistellä poskia, varpaita ja sormia enemmän, aloin miettiä millä bussilla päästäisiin takaisin Hervantaan, sillä ne tavalliset yhteydet eivät kulkeneet lauantaina illalla jäähallilta Hervantaan. Lopputuloksena käveltiin vähän reilu kilsa 30:n pysäkille Vuohenojalle, jossa oltiin juuri sopivasti paria minuuttia ennen bussin tuloa. Tai niin mä luulin, sillä loppujen lopuksi bussi oli ainakin 10 minuuttia myöhässä, ja me sitten jo melkein jäässä. Ite just tarkenin vielä seisoskella ja hiukan pomppia, mutta Luna tärisi sitten jo ihan kunnolla takistaan huolimatta, joten piti tuo pikkuinen nostaa syliin lämmittelemään.

Bussissa kävi taas hyvä tuuri ja Luna sylissäni satuin taas istumaan toisen koiraihmisen viereen. "Minkä ikäinen tää on? Mulla on kotona puolivuotias collie" ja sitä rataa. :D Kumma kun ilman koiraa vieruskaverin kanssa ei pitkälläkään bussimatkalla puhu vahingossakaan mitään, mutta joka kerta Lunan kanssa matkustaessa saa höpöttää lähes niin kauan kuin jompi kumpi jää kyydistä pois. Ei sillä, matkat menee näin kyllä paljon joutuisammin. Illalla oli vuorossa putous ja mukillinen lämmintä glögiä, jota jäi ennen joulua vielä avaamaton pullo jääkaappiin odottamaan.

Tiedän että ootte jo kyllästyneet, mutta sunnuntainakin aamupäivällä oli vuorossa vähän lisää mallinnusta. Itekin haluisin ton jo vihdoin saada valmiiksi, mutta vähän puuttuu vielä, onneksi aika hyvältä alkaa kuitenkin jo näyttää. Ennen mun lähtöä kuitenkin Aleksikin ehti kotiutua toisen yövuoronsa ja ajomatkan päätteeksi ihan väsyneenä. Jätinkin Lunan häärämään kana-purutikun kanssa miettien mahtaako se antaa toisen nukkua ollenkaan. Hyvin oli kuitenkin mennyt ja Luna oli ollut mun poissaolon eli nelisen tuntia ihan kaikessa rauhassa herättelemäti.

Pienen ulkoilu- ja valokuvausreissun, joka oli pakko hoitaa tässä välissä, sillä kohta olisi ollut ihan pimeää, jälkeen tehtiin ruokaa, joka onnistui muuten yli odotusten. Aiheesta aattelin kirjoittaa oman postauksensa, joten en nyt vielä kerro siitä sen enempää. Pian ruuan jälkeen vedettiin taas Lunan kanssa takit niskaan ja lähdettiin liikkelle moikkaamaan kennelyskästä parantunutta Liliä pitkästä aikaa. Ipanoilla virtaa riittikin ja tyhjässä Näyttämönpuiston koirapuistossa oli ihanasti tilaa juosta. Tänään eivät vaivanneet myöskään kurainen maa tai vesisade, sillä yli kymmenen asteen pakkasessa edelliset vaihtuivat lumipaakkuihin varpaiden välissä ja lumipyryyn.

Ihanaa, että on valkoinen maa ja nättiä katuvaloissa kimmeltävää lumisadetta, mutta se minkä jättäisin pois, on tuo todella kylmä viima. Kymmenen asteen pakkanen tyynellä säällä on ihan ok, mutta ihan jäätävää tollaisessa pienessäkin tuulessa. Sormet oli jäässä, vaikkei kintaat olleet poissa käsistä kuin ihan pienen hetken kerrallaan milloin mistäkin syystä.

Alkavalla viikolla mä suuntaan koulujuttujen lisäksi ainakin tiistaina Ylöjärvelle kuuntelemaan näyttelykoulutuksen aloitusluentoa ja keskiviikkona Lunan kanssa otetaan suunnaksi Nokian koirauimala. Näistä tarinoita ja jälkimmäisestä toivottavasti kuviakin tulossa sitten lähiaikoina. :) Nautitaan lumesta, kun sitä vihdoinkin on! Ihanaa tammikuuta!