Pieni harmaa aasi

Tietääkö kukaan ton otsikon mukaista satua? Pieni harmaa aasi -satu oli mahtava lapsena, ja se kirja, jossa se oli, tuli kyllä luettua puhki. Osattiin toi satu niin hyvin, että korjailtiin aina tarinaa kuulemma jos lukija luki sen väärin tai lyhensi jostain kohtaa... "Olipa kerran pieni harmaa aasi suurella vihreällä niityllä." Toi alku on jäänyt mieleen ja se surullisuus kuinka se oli siellä "ypöyksin, niin yksin suurella vihreällä niityllä".

Tää nyt oli kirjaimellisesti aasinsilta varsinaiseen asiaan eli kuluneeseen viikkoon. Täytyy fiilistellä kauniita ilmoja ja lenkkeilyseuraa nyt kun jäin tänne viikonlopuksi yhtä yksin kuin se pieni harmaa aasi sinne niitylleen. Ei vaan, tarkoitus on pakertaa kouluhommia, yhtä harkkatyötä ja alkaa ettiä kandiin lähteitä sekä lukea niitä, ja nähdä paria kaveria. Kotona on kyllä ihan liian hiljaista - koko ajan jotenkin odottaa tepsutusta kuuluvaksi jostain, hiljaista unituhinaa, lelujen vinkunaa tai edes jotain muuta ääntä. Mut ei. Bussit ne tossa vaan jyristelee kämpän ohi.

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan kaikki kolme Eurassa. Mukavuudenhaluni voitti ja peruin lauantaisen ratsastuksen, koska pakkasta oli luvattu yli 15 astetta. Oli siis ihan vaan vapaata, kellokaan ei herättäny normaalin lauantain tapaan puoli kahdeksalta. Perjantaina koulun jälkeen käytiin Mustissa ja Mirrissä täällä Hervannassa ennen kuin lähdettiin autoilemaan tuota reilua sataa kilsaa ja ostin Lunalle Rukan tossut. Noilla tossuilla ei pitäis kovilla pakkasilla tassujen palella niin kovasti (edeltävänä päivänä piti lopettaa kaverin kanssa, joka ei palellut yhtään, leikki kesken, kun Luna vaan nosteli tassujaan ja istui suunnilleen mun kenkien päällä), eikä sit lähempänä plussaa pitäis lumipaakkujenkaan takertua tassukarvoihin ja loskasäälläkin pitäis pitää tassut kuivina.

Perjantaina illalla käytiin vielä moikkaamassa Jakkea ja Tepiä. Tepi sai Lunan kanssa vouhotettua liiat energiat pois ja me puolestaan rapsuteltiin Jakkea, joka vasta alkoi pysyä pystyssä nukutuksen jälkeen. Jakkelta lähti siis pallit ja vähän säälittävä se oli tötterö päässään, nyt kuulemma voi jo täysin hyvin. :)

Voi pientä - näin masentuneet fiilikset oli muutama tunti leikkauksen jälkeen :/

Lauantaina nukuttiin hyvin ja lähdettiin pienen kouluhomman tekemisen jälkeen lenkkeilemään pirteässä pakkassäässä kohti mummulaa. Lunalla oli tällä reissulla ekaa kertaa kaikki neljä tossua jaloissaan ja meno olikin aluksi senmukaista, kun tassuja nosteltiin hivenen liioitellusti :D Takapihalla pomppimisen ja kävelymatkan jälkeen tossut olivat kuitenkin kaikki paikoillaan, vaikka vähän Luna koittikin etutassuistaan niitä nyhtää kesken kävelyn.

Mummulasta myös tällainen lyhyt tyylinäyte tossut jalassa "kävelystä" videon muodossa. Ulkona Luna kulki taas ihan nätisti, mutta toi sisällä vaatteet päällä oleminen on ilmeisesti ikävää, sillä takki päälläkään se ei liiku sisällä kuin sen mikä pakko on (pitkin seinänvieriä).

Lauantaina loppuilta taas rentoiltiin ja me käytiin äitin kanssa vähän vanhoja valokuvia läpi erästä lahjaa varten. Sunnuntaina auringon taas paistaessa hienosti lähdettiin järvelle kävelemään ja juoksemaan. Siitä reissusta kuvapläjäys, olkaa hyvät:

Noin. Sunnuntaina ei sit paljon muuta tehty taaskaan, kuin istuttiin autossa. Viikonloput kuluu aivan liian nopeasti.

Paluu arkeen sujui jälleen mukavan pehmeästi, koska maanantaisin on vain tunnin pituiset harkat, joiden jälkeen tehtiin vielä vajaa pari tuntia ennestään täysin vieraan ryhmän kanssa Organisaatiot ja ihmisten johtaminen -kurssin ryhmätehtävää. Yllättävän mukavaa välillä paneutua tollaisiin rakentamisesta poikkeaviin asioihin ihan vieraiden ihmisten kanssa ja huomata, että kaikki on mahdollista, kun koko porukalla on yhtenevät tavoitteet ton suorituksen suhteen. Illalla oli vielä mieluisia vieraita tulossa kylään, sillä Pörri omistajineen suuntasi meille tänne Hervantaan. Kuvia ei valitettavasti tällä kertaa tullut otettua, mutta meno oli hurjaa :D

Pörri on nyt jo 12-viikkoisena aikatarkkaan saman painoinen kuin Luna, siinä oli mukavan tasaveroinen painipari. Luonteeltaan nuo on kyllä kuin yö ja päivä: Luna on aina ollut kiltti, hiukan ujo, nirso ja aika harkitsevainen eikä oo oikeen saanu lelujansakaan tuhottua, kun taas Pörri on tosi rohkea, määrätietoinen, hiukan omapäinen ja rämäpäinenkin :D Pörri otti Lunan yhden lelun tuosta ja pienen leikkimisen jälkeen alkoi nassuttaa sen häntää, joka yhtäkkiä vaihtuikin vinkuun sen sisältä. Vinku tais olla kohde, jonka kaivamiseen ei tosiaan mennyt kauaa. Mainio tapaus :D Täällä tuli myös kokeiltua matolle molempien asioiden tekemistä... Tais alkusyksyiset tuoksahdukset houkutella siihen puhtaan pissa-alustan sijaan.

Kaupan pakaste-piirastaikinasta väsättiin myös iltapalaksi kinkku-sieni-paprika-piirasta, joka onnistui tosi hyvin. Edellä olevien lisäksi siihen ei paljon muuta tullutkaan, vain purkki ruokakermaa ja erinäisiä mausteita, kuten persiljaa, pippuria ja suolaa. Tätä tehdään uudelleenkin ja sitten toivottavasti ehditään ottamaan kuvallisia todisteitakin. Tällä kertaa piirakasta ei jäänyt tiistaille palaakaan.

Sit tiistaihin. Koululle piti mennä puolilta päivin, mutta sitä ennen käytiin Lunan kanssa heilumassa Näyttämönpuistossa kameran kanssa. Niiiiiiiin hieno ilma taas. Eihän siitä enempää tarvi sanoakaan, vaan lätkäisen vain seuraavat kuvat tein näkyville:

Tiistaina illalla oli vuorossa näyttelykoulutuksen ensimmäinen kerta koirien kanssa. Vetäjä kävi vuorollaan kaikki viisi koiraa läpi, ensin vain tutustui ja seuraavalla kierroksella tutki läpi pöydällä tai isot lattialla. Lunan kohdalla, kun ois tarkoitus päästä vähän yli jänskätyksestä, vetäjä eteni rauhallisesti ja tuli vain namien kanssa rapsuttelemaan ja silittelemään tällä kertaa. Tuli myös puheeksi, että Luna vetäytyy pöydällä aina muhun kiinni, jolloin tuli käsky siirtyä pieni askel kauemmas, jolloin se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ei oo itelle tullu mieleen, mutta ihan järkevää kyllä. Pöydällä seisoskelun ja muutamien toistojen jälkeen katsottiin vielä miten koirat liikkuu: juostiin ympyrällä ja eestakaisin, ihan niinkuin mätsäreissäkin on tehty. Luna liikkui tosi nätisti ja siitä vetäjäkin sanoi, että siihen mein ei tarvi ihan kamalasti keskittyä tuolla, vaan panostetaan just tohon, että saatais toi vähemmän varautuneeksi vieraiden koskettelua kohtaan. Ei siitä valtavasti just tykätä tarvii, ihan riittäis, jos tulis sellainen olo, että se on ok touhua. Tai siedettävää. Jatkossa harjoitellaan ryhmässä toimimista sit hiukan enemmän, nyt kun on just yksilöiden ongelmat paremmin selvillä.

Keskiviikko ja torstai meni taas paljolti koulussa, ei mitään uutta eikä jännittävää. Keskiviikkona käytiin Lunan kanssa lenkillä tuolla läheisen Hervantajärven jäällä, mutta siitä taiskin olla jo maininta tuolla 8-kuukautis postauksessa. Ehkä on parempi hehkuttaa pakkaspäivien aurinkoa, kuin ylipäätään tätä pohjolan talvista pimeyttä ja lyhyitä päiviä, mut jos vaan annetaan molempien tällä kertaa jäädä. Eiköhän se oo tullu kaikille jo selväksi. :)

Tänään puolestaan mä lähdin aamulla normaalisti kouluun, kun taas Aleksi ja Luna pakkasivat aamupäivän aikana tavaransa ja lähtivät viikonlopun viettoon Euraan ja toinen sit vielä sieltä 23h-risteilylle. Ei oo elämä reilua... Ei vaan, ihan kiva saada välillä ihan "omaa aikaa" ja "oma viikonloppu", niin saa elämään hiukan jotain koirien ja koulunkin lisäksi, erityisen mahtavaa on nähdä pitkästä aikaa paria kaveria ja kehittää huomenna jonkinsortin leivonnainen, josta saatte kuvia lähitulevaisuudessa.

Mun on nyt jo puolen vuorokauden jälkeen ikävä tätä palleroa <3

Hyviä öitä kaikille ihanille ja mukavaa viikonloppua!