Äh, äh ja...

...äh! Meninkö sanomaan edellisessä postauksessa, että selvittiin onneksi ilman mitään varsinaisia vaurioita tuosta maanantain "päällekäymisestä"? Noh, näin ei nyt sit olekaan. Onni onnettomuudessa kyllä taas, sillä haava ei ole paha ja sen pitäiskin olla parantunu jo viikon päästä tai hiukan pikemminkin.

Aleksin sormiin osui tosiaan aamulla "takkupallo" Lunan niskassa, siinä kun se rapsutteli hiukan toista vielä ennen kouluun lähtöä. Tarkemmin katsoessa, tulin siihen tulokseen, että rupi se on, joten eikun soittamaan tohtorille. Siellä ainakin selviäisi, että kuinka pahasta onkaan kyse.

Tosiaan kuivunutta märkäistä eritettä tuo "rupi" sit olikin ja haavan puhdistamiseksi piti Luna rauhoittaa ja ajella karvat kyseisestä kohdasta. Jostain syystä tänkertainen eläinlääkärikäynti oli kamalan jännä jo ennen ovesta sisään astumista, tai pitäiskö sanoa kantamista, sillä ei Luna itse suostunut tulemaan sisään. Tutkimushuoneessa sitten lääkäri vilkaisi mainitsemaani kohtaa ja sitten jo pistikin rauhoituspiikin. Tuntui muuten todella hassulta pidellä rauhoituksesta velttoa eläintä ensimmäistä kertaa sylissä. Jotenkin sitä ei uskoisi, että kuinka veteläksi sitä toinen sitten meneekään...

Tosiaan lääkäri hoitajan kanssa puhdisti haavan ja totesi, että reikä ei uletu syvemmälle, kuin vain ihon läpi, joten vamma ei ole paha. Hoidoksi saatiin viiden päivän antibiootit ja haavan puhdistus aamuin illoin esimerkiksi keitetyllä vedellä. Diagnoosina tulehtunut puremahaava.
 

Nyt Luna nukkuu omalla karva-alustallaan ohjeiden mukaan peiteltynä (pyyhkeeseen) ja saa sitten heräillä omaan tahtiinsa tässä alkuiltapäivän mittaan. Muutenkin on rento ilta luvassa, kun käskettiin käydä vaan lyhyillä lenkeillä ja ottaa muutenkin rauhallisesti. Eiks tää tästä, vaikka vähän sitä aamulla pelästyikin, että mitä sieltä nyt sit löytyykään. Jos nyt taas toteais, että onni onnettomuudessa?

Illalla lisättyä: Myöhemmin löytyi vielä selästä samanlainen, mutta pienempi jälki, kuin mikä tuolla niskassa oli. Taas soitto eläinlääkäriin, mutta ohjeeksi saatiin vain putsailla sitä samoin kuin tuota niskan haavaakin, sillä antibiootin pitäis parantaa ainakin alkava tulehdus sieltä. Joku pienempi hammas oli siis selkänahastakin mennyt läpi. Tuo selän "rupi" on siinä paikassa, missä oli reilusti kuolaakin silloin maanantaina, mutta eipä vain tuotakaan reikää silloin löydetty, vaikka juuri se alue käytiin tarkasti läpi. Niskassa en tosiaan muista, että toisen kuolaa olis edes ollut. Hankalaa. Ja Luna on edelleen jonkin verran omissa maailmoissaan tuolla karva-alustallaan, vaikka rauhoituspiikistä onkin jo lähes kuusi tuntia. Ruokaa ei oo vielä voinu antaa, mutta piiiitkällä pissalla käytiin kerran. Niin ja panta on nyt ainakin sisällä ollessa pari päivää pois kaulasta, ettei vahingossakaan hiertäis tuota niskan karvatonta aluetta. Voi mein pientä <3

ps. Rauhoitusaineessa oli ilmiselvästi mukana jotakin korvia nostattavaa ainetta, sillä ton torkkumisen aikana on korvat noussu pystyyn, vaikka painoa siellä on tasan saman verran kuin tässä viimeiset päivät on ollut... :D