Kahdeksan yötä jouluun

Nyt on aika taas mein viikonlopun kuulumisille. Otettiin viikonloppu aika rauhallisesti eikä järjestetty taas liikaa mitään ohjelmaa, että ehdittiin molemmat jälleen rauhoittua, tehdä vähän koulutöitä ja nukkua tarpeeksi. Tai no, en nyt tiedä rauhoittumisesta, kun itellä oli molempina aamuina kello soimassa ja yhteensä vietin koululla kahden päivän aikana reilu kymmenen tuntia - siis lauantaina ja sunnuntaina, ihan outoa. Lunalla taiskin suurimman osan viikonlopusta olla vähän tylsää.

Perjantaina nautittiin aurinkoisesta aamupäivästä käymällä pitkällä lenkillä Näyttämönpuistossa ja sen ympäristössä liukastelemassa. Kurapalloilun jälkeen siis melkein kaikki lumet ovat sulaneet täältä Hervannasta ja joka paikassa oli pelkkää jäätä. Melkein joka askeleella sai varoa ettei mennyt nurin. Lunan liukastelua oli hauska seurata :) Myös jäätyneet lammikot oli kummallisia ja ohuen jääkerroksen ripinä tassujen alla outoa.

Koulussakäymisen jälkeen mentiin taas Mustin ja Mirrin pentupainiin, jossa oli harvinaisen vähän porukkaa, ehkä vain puolet normaalista. Tälläkään kertaa ei ollut shelttikavereita, Lilikin oli mennyt ja tullut kipeäksi eikä siis päässyt mein seuraksi. Paranemisia Lilille! :)

Lauantai-aamun Luna ja Aleksi vietti keskenään kotona, kun mä lähdin poikkeuksellisesti täältä Treeltä ajelemaan Huittisiin ratsastustunnille. Oli mahtavaa saada paikkoja vähän liikeelle tän kaiken koneella istumisen jälkeen, joka on nyt viime viikkoina ollut ihan pakollista mittavien harjoitustöiden vuoksi... Kotona odottikin mahtava ruuan tuoksu: uunissa oli jo lähes kypsää possun kassler-paistia (HK:n herkkupaisti tms?) vihannesten kanssa ja perunoiden kaveriksi tulossa vielä rosepippurikastiketta. Nams. Ilta menikin sitten ensin torkkuessa ja lahjoja paketoidessa sekä myöhemmin vielä koululla harkkatyön parissa. Hemmetin CAD-piirustukset.

Mein tonttutyttö oli ahkerasti mukana paperin rapistelussa

Sunnuntai alkoi kouluun lähtemisellä (joo, CAD-piirtäminen jatkui yhä) ja tulinkin sieltä neljäksi kotiin vain syömään (äärettömän herkullisia itetehtyjä hamppareita edeltävän päivän paistisiivuilla, salaatilla, kermaviilikastikkeella ja salsalla), voidakseni maha täynnä palata melkein heti takaisin atk-luokkaan tuotekehityksen harkkatyön pariin. Siis älytöntä. Mut nyt on kaksi (tai oikeastaan  melkein kolme) harkkatyötä taas pois jaloista. Seitsemän aikoihin palailin kotiin, sillä oltiin sovittu, että mennään illalla vielä käymään Lunan kasvattajan luona. Mukavaa keskittyä välillä taas tuohon nelijalkaiseen. Ylöjärvellä meitä odotti kasvattajan lisäksi Lunan emo Sofi, pari muuta Lunan ikäistä shelttipentua sekä lauma ihania pyöreitä tiibetinspanielipentuja <3

Oli jotenkin hämmästyttävää huomata kuinka paljon Luna muistuttaakaan emoaan. Noilla kahdella oli jotenkin ihan samat ilmeet ja erityisesti päästään ne oli hyvin samanlaisia, vaikka toinen onkin soopeli ja toinen trikki. Jotenkin ton Sofin ilmeetkin oli tositosi tuttuja, kun se tuli haistelemaan ja pusuttelemaan meitä. Luna oli korkeudeltaankin hyvin samoissa Sofin kanssa, ja kuten kasvattajakin arveli, tuskin se enää senttiä enempää kasvaa. Mein pikkuipana oli kaikenkaikkiin tosi nätisti ja jopa ehkä vähän vieraskorea :D Hiukan ihmeteltiin noin luovutusikäisiä tipsupentuja, kun ne änkesi ulos pentuaitauksestaan - vallan kummallisia mönkijöitä.

Seuraavissa kuvissa vähän koirien silmät loistaa salaman vuoksi. Ei ollu aikaa kauheesti ettiä parempia asetuksia kamerasta, kun ei noi pysyneet paikallaan montaakaan sekuntia :D Siinä ne nyt kumminkin on: tytär ja äitinsä.

Tänään (maanantaina) ei olla taas tehty mitään järkevää, koulutehtävät ei siis kuulu siihen kategoriaan. Nyt kun ei paljoa enää koulua ole jäljellä, tulee varmaan syötyä tällä viikolla aika monta kertaa itse tehtyä ruokaa. Tänään olikin mun vuoro kokkailla ja lopputuloksena saatiin pöytään pastaa herkullisella kastikkeella. Kastikkeeseen käytin loput (noin neljännes alkuperäisestä vajaasta kilosta) lauantaina kypsennetystä lihasta. Täytyy sanoa, että oli kyllä opiskelijoiden kukkarolle sopiva lihaostos, sillä vajaalla viidellä eurolla sai periaatteessa kolmelle päivälle ruoan, tietty salaatit, perunat/pastat ja kastikkeet tulee tohon päälle, mut kuitenkin. Liha-annoksen hinnaksi tuli vaivaiset 80 snt/annos ja kaikki, mitä syötiin, oli tosi herkullisia. Tosiaan kun kasslerin kypsentää kunnolla, niin ei niitä "sitkeitä paikkoja" kauheasti sinne jää. Tätä ostetaan uudestaankin!


Tällä viikolla ois tarkoitus ainakin nähdä taas ehkä Sisua, lukea tenttiin, tarkistaa fuksien harkkatyöt, käydä vielä yhdessä harkkatyön aloituspalaverissa sekä pakata kaikki mahdolliset tavarat joululoman viettoa varten. Oon myös miettinyt, että joululomalla mulla saattais olla sen verran aikaa, että jos jotain toiveaiheita saatais tässä nyt reilun viikon aikana kasaan, ni voisin niitä sit toteuttaa joulun pyhinä mahdollisuuksien mukaan. Eli antaa tulla (toteuttamiskelpoisia) ideoita, jos joku haluaa jotain spesiaalimpaa tietää musta, Lunasta, mein elämästä, mun ajatuksista tai jostain. :)

Kurapalloja

...oli tänään taas liikkeellä, kun lähdettiin illalla Hakametsän koirapuistosta kotiin. Kyllä täytyy todeta, että vaikka ennen koirantuloakin olen inhonnut näitä loskakelejä, niin nyt inhoan niitä kyllä vielä enemmän. Miksei vosi olla noin kaksi astetta kylmempää, niin ei tarvitsisi pestä omia ulkohousuja sekä koiraa pienen painihetken jälkeen? Oltiin Hallan kanssa vähän juoksemassa ja painimassa. Sen lopputuloksena meillä näytettiin tänään ennen pesua taas tältä:

Ja pesun jälkeen taas tältä. Valkoinen oli taas ainakin valkoista eikä harmaata tai ruskeaa. Painiminen oli niin mukaansa tempaavaa, että korvapainotkin olivat pudonneet matkan varrelle.

Pari päivää oli niin hienoa säätä: nättiä lumisadetta, pari astetta pakkasta, ei liikaa tuulta... Nyt on jäätä, pimeää, loskaa, vettä ja liukasta. Jouluvalot sentään vähän vähentää tuota pimeyttä. Ehkä me pärjäillään.

Mitäs muuten löytyi teidän tai karvakorvienne kirjeestä tai lahjalistasta Joulupukille? Kuis hyvin nuo toiveet on toteutumassa?

 Luna sai etukäteen jo yhden lahjan. Hassut tontut toivat punaisen Hurtan talvimanttelin koossa 36 jo alkuviikosta meille. Vielä ei oo päästy sitä kauheesti käyttämään, kun on ollut tätä vesikeliä. Tuolla Lunankin turkilla jo parissa pakkasasteessa alkaa tarjentua, jos ei kauaa tarvitsee paikoillaan seisoskella. Laitettiin muuten hyvä kiertämään, kun Luna kerran sai jo yhden etukäteisjoululahjan, niin annettiin Lunan edellinen talvitakki (joka keikkui enää tuolla selän päällä) perheeseen, johon on tulossa pieni karvapallero just ennen joulua. Mahtava lahja sekin on <3 Hitsinvitsit kun toi mein ipana on jo iso. Äkkiä noi vauva-ajat menee. Nyt ollaan tosiaan jo suunniteltu osallistumista näyttelykoulutukseen tammikuussa. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee :)

ps. Noi Lunan korvat on hassut. Ne oli siis ihan pystyssä (kuten kuvista näkyy), kun tultiin kotiin, mutta just tällä hetkellä ne on tosi nätisti taitoksella, vaikka ei olla koskettu, laitettu painoja tai mitään niihin. Onko muilla tällaista vaihtelua?

Tokat mätsärit

Kaverit sai mut houkuteltua - vai houkuttelinkohan mä sittenkin kaverit mukaan? - heti seuraaviin mätsäreihin. Eiks se sit kun johonkin ryhtyy ni kantsikin tehdä kunnolla? :D Tosiaan yhden aikoihin lähdettiin tänään Hervannasta kohti Ylöjärveä ja Koirakoutsin hallia kohti. Lunalla oli kavereina tällä kertaa Lili ja Nala, jotka on täällä blogissakin joskus näkyneet. Oltiin siis kolmen parikymppisen ja kolmen puolivuotiaan voimin reissussa.

Tällä kertaa me oltiin Lunan kanssa porukan kokeneimmat, kun Lili ja Nala omistajineen olivat ihan ensikertalaisia - kuten mekin edellispäivänä. Oli kauhistus kun päästiin perille: mulla oli tuoreessa muistissa edellisten mätsäreiden osallistujamäärä, joka oli luokkaa 50 koirakkoa. Täällä Ylöjärvellä oli iso hallin piha jo mein saapuessa ihan täynnä autoja ja koiria varmaan joku 150 :D Pienten pentujen luokassakin oli reilu 30 osallistujaa edellispäiväisen yhdeksän sijaan. Vähän saatiin odotella, kun me kilpailtiin numeroilla 125, 126 ja 127.

Odotteluaika meni kuitenkin ihan kivasti, kun oli juttuseuraa ja pennuillakin oli taas toisistaan vähän seuraa. Painia ne olis halunnut, mutta se ei nyt valitettavasti taas onnistunut. Saatiin Lunan kanssa punainen nauha, mutta sitten punaisten kehässä ei enää sijoituttu. Itelle jäi taas tästäkin ihan hyvä olo, ja musta Luna meni nätimmin kuin perjantaina. Tuomari käski koittaa ilman nameja ja ihme kyllä se toimi. Jotenkin ajattelin, että ei siitä tuu mitään, mut homma toimi niin paljon paremmin. Ei paha :)

Kotimatkalla kierrettiin vielä Peltsun uimarannan kautta, jossa noi kolme pienempää sai purkaa vielä pahimmat virtansa. Kotona sitten väsyttikin sopivasti, ja mä lähdin hyvillä mielin vielä muutamaksi tunniksi koululle ahertamaan harkkatyön pariin.

Mun on elämä nykyään pelkkää koulua tai koiria. Jostain syystä. :D

Jännän äärellä

Tää viikko on ollut iha mahdoton. Nyt on vasta perjantai, niin aloitetaan kuulumisten kertaaminen viime viikonlopusta. Perjantai ja lauantai nyt menivät omalla painollaan, nähtiin Jakkea ja Tepiä, mä kävin lauantaina aamulla ratsastamassa ja pienenä poikkeuksena oli VPK:n pikkujoulut illalla. Sunnuntaina puolestaan mentiin mummulaan leipomaan pipareita. Tavallisesti tää "perinne" on ollu itsenäisyyspäivänä (ollaan siis tehty näin siitä asti joka vuosi, kun mä ja mun pikkuveli on osattu istua ja jotenkin käyttää pientä kaulinta eli jo lähes 20 vuotta!), mutta koska päätettiin olla viime sunnuntaista alkaen melkein aattoon asti (siis myös itsenäisyyspäivänä) Tampereella, piti asiaa vähän aikaistaa. Ja oli se mummun tekemä piparitaikina taas vaan niiiin hyvää - ainakin ensimmäiset puoli tuntia. :D Samalla lailla sitä taikinaa yhä syö liikaa, samoin kuin sillon viisvuotiaanakin. Eikä oo meinaan meillä pipareista puutetta tänäkään jouluna, melkein siinä leipomisen loppusuoralla tuli taikinaa jo korvistakin ulos, kun leivottavana oli niin iso vadillinen taikinaa. Piparimäärän voitte kuvitella, kun isolle uunipellille levittäisitte koko pellin leveydeltä noin 20-senttisen läjän märkää hiekkaa sellaiseksi loivaksi kummuksi. Samankokoinen (ei ehkä kyllä yhtä painava) pellillinen foliolla ympäröitynä meinaan vietiin mummulasta meille kotiin. Ihan koko määrää me ei jostain syystä tuotu Tampereelle, vaan pakattiin mukaan vain noin kymmenesosa, mikä sekin on paljon kahdelle.

Maanantaina ei enää herkuteltu, sillä Lunan piti olla aamukin syömättä, kun 13.45 oli aika eläinlääkärille. Vihdoin ja viimein saatiin se viimeinenkin maitohammas sieltä suusta pois. Eläinlääkärin mukaan purenta oli oikein hyvä siitä huolimatta, että pysyvä hammas kasvoi melkein täyteen kokoonsa maitohampaan vierellä. Onneksi. Sit vinkkejä niille, joilla sama operaatio on täällä Tampereen seudulla edessä: jos on yhtään rahasta kiinni ja kulkeminen onnistuu, niin kannattaa maitohammasoperaatioissa ottaa suunta Ylöjärvelle tms. hiukan kauemmas Tampereen keskustasta. Pienen selvitystyön jälkeen selvisi, että mein yhden yläkulmurin poistaminen Pirkkalassa maksoi enemmän kuin kahden kulmurin ja kahden poskihampaan tai vaihtoehtoisesti kolmen kulmurin irroittaminen Ylöjärvellä. Palvelua tuolla Pirkkalassa en voi kyllä kritisoida yhtään, sillä se oli tosi mukavaa, nopeaa ja ammattitaitoista, kuten monet ovatkin kehuneet. Samat kriteerit kyllä täyttyivät kuuleman mukaan myös tuolla toisessa paikassakin. Että näin. Maanantai-ilta menikin siinä todella rauhallisissa merkeissä, kun Luna nukkui vielä rauhoituksen jäljiltä aina noin kahdeksaan asti. Sain itse luettua tiistai-iltaiseen tenttiinkin kaikessa hiljaisuudessa, ilman että kukaan hyppi syliin ja kerjäs leikkimään tai lenkille...

Tiistaina jatkoin lukemista vähän väsyneenä, koska eihän sitä yöllä sit Lunaa kauheasti väsyttänyt, kun just oli monta tuntia päivällä nukuttu. Luna onnistui pudottamaan Aleksin kelloradionkin yöpöydältä siinä pomppiessaan. Ei se meinannut rauhoittua sängyssäkään mein välissä, kun kokeiltiin sitäkin rauhoittumiskeinona. Päivän aikana luin vielä vähän uutta materiaalia, selasin kirjoittamiani muistiinpanoja ja kehitin uuden muistisäännön. Siis täysin mahdotonta ilman muistisääntöä opetella yrittäjyyden kymmentä motiivia Pyykön mukaan. "RaMeId on KoKemäellä Asuva LuTuinen KiSu" = Rahantekokone, Merkitys, Identiteetti, Kontrolli, Keskittyminen, Asiakas, Luottavaisuus, Tulevaisuus, Kilpailu ja Suoriutuminen. Näitä vielä kysyttiinkin ja olin aika tyytyväinen itteeni, kun kerrankin keksin jotain toimivaa :D Jos asia kiinnostaa enemmän, niin etsikää kirjastosta Manne Pyykön Minustako yrittäjä? -kirja. Tiistaina illalla tentin jälkeen olikin sit jo veto niin pois, että loppuilta meni melkein torkkuessa tvn edessä ja Lunan kanssa leikkiessä, jolla muuten taiskin olla vähän tylsä päivä, kun ei oikein vielä riehuakaan saanut.

Keskiviikkona taas nousin ajoissa, mutta ties mistä syystä menin peiton alle takaisin (varmaan tuli vilu ulkona Lunan pissaressulla) ja nukahdin toviksi. Vielä ehdin ihan kohtuullisesti tarkastaa yhdet harkkatyöt, laittaa itseni kuntoon ja juosta syksyn viimeisiin rakentamistalouden perusteiden harkkohin. Jäi aika mahtava, mutta toisaalta vähän surullinen fiilis, kun toivotin fukseille omasta puolestani hyvät joululomat Lunan joulukorttikuvan kera ja sain vielä pienet aploditkin harkkojen lopussa. Oli ne hienoja pieniä teekkarinalkuja :D Harkkojen jälkeen vähän kiireellä syömään ja sitten kaverin kanssa atk-luokkaan tekemään elinkaaritalouden harkkatyötä valmiiksi. Voi apua. Ehkä tää syksy tästä kuitenkin joskus loppuu, kun viime viikolla sain kaikki markkinoinnin työt tehtyä vihdoin ja viimein, keskiviikkona saatiin toi edellä mainittu työ loppuun seuraavan aamun esitystä varten ja yksi tenttikin oli jo. Enää yksi tentti ja kolme ja puoli harkkatyötä. Keskiviikkona illalla lähdettiin vielä Lunan kanssa bussilla Hakametsään, jossa treffattiin taas Viljaa omistajineen. Mahtava seurata tuota Lunan kehitystä, sillä nyt se oli taas jo paljon reippaampi, kuin edellisen Hakametsän vierailulla, siellä kun aina on muitakin kuin vain se yksi tuttu kaveri. Luna lähtee jo ihan kivasti leikkeihin mukaan, vähän se yhä vierastaa, jos joku tulee vähän nopeemmin kohti, mutta ehkä se alkaa olla jo ihan normaalia käytöstä. Vilja oli myös menossa perjantaina Tamskin järjestämään match show'hun (mätsäreihin) ja ideasta innostuneena mäkin aloin suunnittelemaan mein osallistumista myös.

Torstaina oli syksyn viimeinen luento 8-12 ja harkkatyön tekemistä lähes viiteen asti, jonka jälkeen kiiruhdin hetkeksi kotiin. Ennen kuutta lähdettiin käymään vielä Ideaparkissa kaverin kanssa. Mun oli tarkoitus ostaa joululahjoja, mutta enhän mä mitään löytäny. Ideaparkista suunnattiin suoraan Tampereen keskustaan ja rautatieasemalle, josta hain toisen kaverin "yökylään". :) Vajaan kymmenen kilometrin kotimatkasta tulikin yllättävän jännä reissu. Pian rautatieaseman jälkeen, hetken matkaa Kalevantietä ajettuamme aloin ihmetellä taustapeilissä näkyviä sini-punaisia vilkkuvaloja. Kuikuilin ympärilleni nopeasti, että mitä täällä oikein tapahtuu, ja muutama sekunti meni kyllä ennen kuin tajusin, että valot on tarkoitettu meille. Onneksi kohdalle osui bussipysäkki, johon oli helppo pysähtyä. Mä olin ihan kauhuissani, että mitä on tapahtunut.
"Ootkos paikallisia?", naispoliisi kysyi ja pyysi samalla nähdä ajokorttini ja auton paperit.
"En. Pari vuotta oon asunu täällä opiskelun vuoksi, mutta autoillu (keskustassa) tosi vähän."
"No ajoit tossa aika reippaasti. Tässä on tosiaan neljänkympin rajoitus. Tällä kelillä ois myös syytä vähän varoa."
"En mä yleensä. Ajan aina rajoitusten mukaan." Olin ihan kauhuissani jo tässä kohtaa, että varmaan saan sakot, että se niistä veronpalautuksista... Olin tosiaan ajanut lähemmäs kuuttakymppiä, sillä ihan luulin, että se on rajoitus tossa kohdassa. Naispoliisi totes kuitenkin paperit katottuaan ja mut puhallettuaan, että "pääset tällä kertaa pelkällä nuhtelulla, mutta toivottavasti olet jatkossa tarkempi". No olen varmana. Karmeita hetkiä tollaiset. Loppumatkan tärisikin sit kädet ja jalat, kun olin niin järkyttynyt tapahtuneesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin vai miten se menee?
Illalla tehtiin ja syötiin vielä pitsaa (ei muuten kannata yrittää avata tomaattimurskatölkkiä pullonavaajalla!) ja kaverin mukanaan tuomia muffinseja sekä käytiin Lunan kanssa vielä ennen puolta yötä lenkillä lumisateessa - Hervanta oli aika hiljainen tuolloin. Karmealle päivälle kiva lopetus joka tapauksessa.

Perjantaina tosiaan kello soi yhdeksältä, jotta ehdittiin laittamaan ittemme, Luna ja mein tavarat lähtökuntoon ennen puolta yhtätoista. Vähän jännitti. Eihän meistä kumpikaan ollut koskaan ollut missään koiranäyttelyssä, ja mäkin olin vasta edellisenä iltana hiukan tutustunut siihen, miten asiat mätsäreissä nyt yleensä etenee. Hyvin siellä kumminkin meni, tai mä olen ainakin ihan tyytyväinen mein ensimmäiseen suoritukseen. Odotteluaika meni aika kivasti kun oli tuttu kaveri (Vilja) lähellä ja leikkimään yrittäminen olikin paljon kivampaa kuin turha jännittäminen. Eihän sitä nyt voinut suoraan suittuja karvoja päästää sekoittumaan painin tohinassa :D niin pidettiin pennut lähekkäin, mutta ei liian lähekkäin. Koiria hallissa oli useampi kymmenen, mutta Luna oli nätisti kaikinpuolin. Ties mistä syystä itse arvosteluun laitettiin Luna ja Vilja samaan aikaan, vaikka ilmoittautumisessa täti nimenomaan katsoi mein numeron niin, että noin ei olisi pitänyt käydä. Noh, sillä mentiin ja toisaalta oli ihan kivaa, vaikkakin hiukan Lunan keskittymistä häiritsevää, se että oltiin yhä Viljan kanssa lähekkäin. Ei sentään onneksi oltu ensimmäinen, vaan toinen (helpotuksen huokaus) pari, joten hiukan me untuvikot ehdittiin ottamaan mallia kokeneemmista esittäjistä. Lunaa jännitti pöydällä oleminen ja tuomarin tutkiminen sen verran, että saatiin sininen nauha ja rohkeampi Vilja ansaitusti sai punaisen. Kaikkien parien jälkeen arvosteltiin meidät sinisen nauhan saaneet vielä yhdessä ja kerrottiin neljä sijoittunutta: me tultiin kakkosiksi! Vaikkei osattu mitään :D On toi mamman muru aika mahtava. Viljallakin meni hyvin, sillä se sijoitettiin punaisten ryhmän kakkoseksi. Vähän treenataan jatkossa tuota nätisti kulkemista ja sitä vieraiden koskettelun sietämistä (eli kaikki käymään tulevat, varautukaa siihen, että täällä nostetaan koira pöydälle ja saatte sitten vähän rapsutella sitä :) ), ja mennään varmaankin ensi vuoden puolella yrittämään uudelleen. Palkintopussukassa oli Lunalle vähän pureskeltavaa ja herkkuja sekä pieni lelu ja itselle pepe-pötkö. Pussukan lisäksi saatiin ruusuke ja pieni pokaali.

 

 

 

Tampereella, tai ainakin Hervannassa, on jo ihan täysi talvi: puut näyttää lumisateen jäljiltä ihana pehmoisilta, lunta on tullut parin päivän aikana varmaan kymmenisen senttiä ainakin ja parkkipaikkojen reunoilla alkaa olla jo ihan kunnon lumikasat. Näyttämönpuistossa myös lapset laskee mäkeä, tekee lumiukkoja ja heittelee lumipalloja. Luna taas pomppii ihan innoissaan hangessa ja tunkee nenäänsä jokaiseen lumikasaan sillai, että melkein koko sen naama on lumessa tai vähintään kuono on ihan valkoinen. Kyllä mäkin nautin äsken lenkillä tosta puhtaasta valkeasta lumesta. Oikeen teki mieli ittenkin lähteä tekemään lumiukkoa.

Mulla on tosiaan ollu vähän rankka viikko ja oonkin pariin otteeseen käynyt jo ihan ylikierroksilla tän kaiken takia. Tää itsenäisyyspäivä nyt hieman rauhoitti tilannetta ja oli kokonaisuudessaan tosi kiva. Mites muilla on itsenäisyyspäivä mennyt, ootteko ehtineet nauttimaan lumesta tai jostain muusta? Mä meinaan tänään enää juoda hiukan glögiä, syödä iteleivotun piparin ja mennä nukkumaan. Kiireettömyys on välillä ihan mahtavaa.

Tavoite: joulukorttikelpoinen kuva

Lopputulos:

...no joo, oli siellä joukossa pari hyvääkin, mutta paljastetaan ne onnistuneet otokset vasta ajallaan, ettei ihan mee yllätys pilalle! :)

Kuukausi jouluun!

...tajusin tosiaan otsikonmukaisen faktan tänään. Pitäis alkaa pikkuhiljaa jo lähettää joulukortteja (tai ensin ne pitäis ehkä tehdäkin), tilata pari tilattavissa olevaa lahjaa ja suunnitella muutama juttu sekä paketoida kaikki. Siinä ne omat joulutouhut sit melkein olikin. No ehkä kotona tulee autettua jossain joulutouhuissa vielä, mutta niitä nyt ei voi ainakaan kovin suunnitella etukäteen. Suunnittelua tässä tosiaan hieman tarvitaan, jotta ehdin kaikki tarvittavat työt tekemään ennen joululomaa. Onnekseni kahden tenttiviikon aikana itselläni on vain yksi tentti, joten silloin on runsaasti aikaa tehdä niitä viimeisiä töitä. Kandityö roikkuu kaiken muun tekemisen takia edelleen aika pahasti eikä muutosta parempaan oo näkyvissä ainakaan ennen joulua. Tais olla vähän huikea tavoite, että se ois tammikuun lopussa valmis :D

Mutta sitten turhasta löpinästä itse asiaan... Mulla on ollu tänään tosi kiva päivä. Okei, aamulla siivottiin, mutta sekin oli kyllä kivaa monen viikon sekasotkun ja likaisuuden jälkeen. Ei oo vaan ollu aikaa siivota kun ollaan oltu pitkiä päiviä koulussa, häärätty Lunan kanssa tai käyty jopa vähän liiankin usein viime aikoina Eurassa. On ihana nähdä mein molempien perheitä usein, mutta jo toi vajaan puolentoista tunnin matkan (talvirajoituksilla) päähän meneminen joka toinen (tai parhaillaan joka) viikonloppu on tosi rankkaa. Siinä ei paljon ehdi mitään ylimääräistä tehdä enää kotona. Oonkin koittanut nauttia näistä viikonlopuista, jotka on vietetty täällä Tampereella. Ollaankin tällöin usein tehty ja syöty hyvää ruokaa ja vältetty liikoja aikatauluja sekä nukuttu pitkään. Ihanaa kun sai tosiaan pitkästä aikaa taas kämpän siistiksi, puhtaat petivaatteet sänkyyn ja hiekanmurut pois lattialta. Tää on tätä arjen luksusta :) Samoin kun se, että tein edellisessä postauksessa mainittuja muffineja ja niiden lisäksi herkuteltiin myös kalakeitolla (lohta ja haukea) ja tänään iltapalana vielä vesimeloni-vihersalaatilla, jonka kanssa oli paistettua grillijuustoa ja perjantailta jäänyttä kanaa <3. Niin ja glögiä. Seuraavat pitkät päivät pitäis selvitä taas kouluruuilla.

Siivoamisen jälkeen käytiin tänään Minnan ja Lili-merlen kanssa lenkillä ja leikkimässä. Ennen lenkkiä ipanat sai painaa Suolijärven uimarannan viereisellä nurmikentällä pahimman energiapiikkinsä menemään, joten reilun kolmen kilsan metsälenkkikin meni tosi nätisti. Oli kiva myös, että Luna sai niin rohkeaa lenkkiseuraa, sillä Lili ois ollu valmis tutustumaan kaikkiin vastaantulijoihin, vähän toisin kuin Luna, joka ei oikeastaan välitä vieraista lainkaan tai jopa pelkää vähän jos vastaan tulee esimerkiksi lastenvaunut tai iso mies mustissa vaatteissa. Kaikkiaan matkaa meille kertyi noin kahdeksan kilometriä (kiitokset mitasta kansalaisen karttapaikan ympäripyöreälle mittaukselle) - tai mä kävelin sen verran ja Luna varmaan ainakin puolta enemmän, kun metsässäkin ne mutkitteli Lilin kanssa ees taas. Kotona kyllä sitten väsyttikin.

Lunan nukkumista vähän keskeytti se, että käytiin sen kanssa päästämässä alaovesta sisälle mukava pariskunta, jolle shelttipennun hankkiminen oli ajankohtaista. Yhden illan facebook-keskustelun perusteella päätettiin tavata ja kyllähän sitä koira-asiaa sitten riittikin. Ihanaa, että tän blogin kautta tulee tällaisia tuttuja. Lunakin saakin sitten joskus ensi vuoden puolella uuden mahtavan valkokauluksisen trikkipojan kaverikseen.

Että en mä ihan pelkästään itelleni taidakaan tätä kirjoittaa (enää). :) Todellakin mahtavaa, jos joku muu saa mun ajatuksista jotain irti. Pentua miettiville mä suosittelen noita alkupään postauksia, eli kesä- ja elokuun aikana kirjoitettuja tekstejä. Jos niiden lukemisen jälkeen jää jotain vielä hampaankoloon tai korvan taakse, niin laittakaa ehdottomasti muutkin kysymyksiä tulemaan, sillä mä vastailen enemmän kuin mielelläni. Kivaa kun voi olla avuksi, sillä hyvin muistan vielä sen omankin pähkäilyn kaikissa pentuun liittyvissä asioissa.

Nyt lähdetään vielä Lunan kanssa iltapisulle ja sitten ajoissa nukkumaan, jotta ollaan huomenna pirteinä aloittamassa uutta työntäyteistä talvisensyksyistä viikkoa. Ihania unia kaikille!

Marenkikuorrutteiset muffinit jouluisella twistillä

 
Piti taas viikonlopuksi saada jotain herkkuja ja otsikonmukaisia muffineja tuli tällä kertaa. Alunperin suunnittelin Vironperänkakun leipomista, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Muffinien alkuperäinen ohje on Dansukkerin sivuilta, mutta kirjoittelen sen tähän nyt uudestaan, sillä tein hieman muutoksia tuohon reseptiin.

Aluksi sekoitetaan kuivat aineet keskenään: 2 dl vehnäjauhoja, 0,5 dl perunajauhoja, 1 tl vaniljasokeria, 1,5 tl leivinjauhetta sekä oman maun mukaan esim. 0,5 tl kanelia ja ripaus inkivääriä. Lisäksi tarvitaan 100 g voisulaa.

Ensin vatkataan 2 kananmunaa ja 1 dl (ruokokide)sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Tähän lisätään edellä mainitut kuivat aineet vuorotellen jogurtin (1 dl) ja voisulan kanssa - tässä vaiheessa kannattaa välttää turhaa sekoittamista, ettei muna-sokerivaahdon kuohkeus lässähdä. Itse käytin sitä jogurttia, jota jääkaapista löytyi, eli Valion A+ lisäaineetonta ja laktoositonta mansikka-vadelma-jogurttia, eikä maku siitä ainakaan pilalle mennyt!

Taikina oli ihan superhyvää!

 Sitten vain annostellaan taikina esimerkiksi kahden pikkulusikan avulla muffinivuokiin. Alkuperäisessä ohjeessa lukee, että muffineja tulee 10 kpl, mutta noihin omiin silikonisiin vuokiin mahtunee hieman vähemmän taikinaa, sillä itse sain sopivasti täytettyä 12 vuokaa. Muffineista tuli näin myös juuri hyvän kokoisia.

Sitten vain muffinit uuniin 175 asteeseen 13-15 minuutiksi (eli kunnes olet saanut kuorrutteen valmiiksi ja muffinit ovat jo lähes kypsiä) ja kuorrutteen kimppuun. Kuorrutteeseen tulee kaksi munanvalkuista (joista itse unohdin toisen), 1,5 dl (erikois)hienoa sokeria, 1 tl vaniljasokeria ja 1-2 dl marjoja (itse murskasin pakastimesta desin verran viimekesäisiä vadelmia). Valkuaiset tosiaan vatkataan kovaksi vaahdoksi (niin kovaksi ettei vaahto ala valua, vaikka kääntäisit kulhon ylösalaisin), johon sitten lisätään ensin sokeri ja lopuksi vielä vaniljasokeri ja marjat. Tönkkö seos pursotetaan tai nostellaan lusikalla muffinien päälle, jotka laitetaan lopuksi vielä uuniin (200 astetta noin 5 min) siksi, kunnes marenkiin tulee hieman ruskeaa väriä. Sitten vain herkuttelemaan - niin mekin tehdään!