Inha punkki ja ihanan punaista

Mä olen täällä ihan fiiliksissä viikonlopusta, Luna taas pikemminkin vähän väsynyt :D

Oltiin torstaina Pohjois-Hämeen Kennelpiirin järjestämissä mätsäreissä Nalkalan kentällä keskustassa, sieltä tuliaisena punainen nauha, mutta ei sijoitusta. Osallistujia pienissä pennuissa oli kai reilu parikymmentä. Oman vuoron odottelun lomassa pääsi katsomaan flyball- ja toko-näytöksiä. Ohjelmaa oli sopivasti ja ilma mitä mahtavin. Odottelukavereina olivat Halla ja Pörri, joilla myös mätsärit meni aikas hyvin. Loppupuolella meinasi kyllä vilu yllättää, kun aurinko laski naapuritalon taakse. Kaikinpuolin reissusta jäi hyvä mieli, mitä nyt Luna hiukan stressasi menomatkan bussireissusta ja iski hilseen aika pahasti turkin pinnalle. Mustassa koirassa tuollainen valkoinen hippu vieläpä erottuu aika hyvin. Kotimatka menikin sen sijaan jo mun sylissä rennosti ympäristöä tutkiskellen. Keskustassa hiukan kummallisia olivat mukulakivetyksellä kolistelevat bussit...

Bussia odotellessa Koskenrannassa

Perjantaina olikin vähän jännä päivä, kun heti aamulla ensimmäiseksi mun sormiin osui Lunaa rapsuttaessa sen leuan alta punkki. Hyihyihyihyyyyyyi. Sitä koiranomistajan ihanaa arkea :D Mä jotenkin sen kummemmin ajattelematta olin jäänyt siihen uskoon, että ei meihin mitkään punkit tartu, kun ei edelliskesänäkään yhtään nähty, vaikka silloin jo kuljettiin erinäisissä pusikoissa ilman karkotteita. Noh, Aleksi vähemmän ötökkä-ällötyksestä kärsivänä kaivoi melkein vuosi sitten hommatut punkkipihdit kaapista ja nyppäsi inhan ötökän irti. Yööök. Ja mä suuntasin heti aamupäivällä ennen kouluun menemistä apteekkiin, josta tarttui mukaan Bayvantic vet-paikallisvaleluliuos, jonka pitäisi sekä karkottaa -mahtavaa!-, että tappaa jo iholle ehtineet öttiäiset aina punkeista sääskiin ja hirvikärpäsiin - ainakin Hervannan eläinlääkevastaavan mukaan. Parin päivän "pesu-, nuolemis- ja käsittelykarenssin" vuoksi ei laitettu ainetta heti, vaan sen vuoro tuli vasta sunnuntaina mätsäreiden jälkeen, jolloin se ehtii vaikuttaa kuitenkin hyvin (viikon) ennen Lunan seuraavaa pesua. Muuten perjantaisia kuvia olikin jo 11 kk -postauksessa.

Lauantaina otettiin suunta Atalaan, samaan paikkaan, jossa on jo pari kertaa käyty shelttitapaamisten merkeissä. Kiva kun kerrankin tiesi mihin on menossa... Näiden mätsärien järjestäjänä olivat Pesu ry ja TAMK:in liiketalouden opiskelijat. Tapahtuma oli ihanan pieni edeltäviin mätsäreihin verrattuna ja tunnelma ihan mahtavan rento. (Samaan aikaan oli varmaankin isommat mätsärit sekä Lempäälässä että Häijäässä, joten imekös tuo). Lisäksi luokat oli jaettu siten, että pennut ja junior handler-kehät alkoivat 11.15 ja aikuisten kehät vasta myöhemmin, joten porukkaa oli just sopivasti. Tällä kertaa jäi kamera kotiin, mutta eipä tuolla ois paljoa kuvaamaan kerinnytkään, kun kehät eteni melko nopeaan. Osallistujia tais olla pienissä pennuissa noin 15.  Me saatiin punainen ja olin jo siinä kohtaa tosi tyytyväinen, sillä Luna oli ollut koko ajan tosi rennosti ja malttoi mm. makoilla mun vieressä kun odoteltiin kehän alkua ja omaa vuoroa. Lopulta kuitenkin sijoituttiin punaisten kolmosiksi ja saatiin pieni palkintokassikin mukaanviemisiksi. Mmmahtavaa!

Palkintokassissa oli uusi pallo (jee!), puruluu, kanatikku, vilkkuvalo ja tuon mustan rasian sisällä FCI World Dog Show Helsinki 2014 -avaimenperä

Lauantaina iltapäivällä treffattiin vielä Liliä Näyttämönpuiston koirapuistossa, koska mätsärit menivät nyt niin nopeasti, eikä Luna ollut juurikaan väsynyt aamupäivän jäljiltä. Ihana ilma jatkui edelleen ja koirapuistossakin oli mukavan kuivaa. Hyvin molemmista (lilistä ja Lunasta) huomas sen, että tuollaisen karvapeitteen kanssa alkaa tulla lämmin ja tarttiskin ehkä alkaa jo lämpimämpinä päivinä kantaa vesipulloa mukana, kun kaikki lammikotkin ovat kuivuneet, vaikkei edes kilometriä kauemmas kotoa menty.

Meillähän ei mitään pikkutikkuja harrasteta :D

Tänään sunnuntaina lopulta päätettiin suunnata Nokian Palveluskoiraharrastajien järjestämään mätsäriin NPKH:n Majalle Nokian perämetsiin, vaikka aluksi mietinkin että eiköhän edelliset jo riitä. Koska kuitenkin ilma oli edelleen mitä upein ja tiedossa oli taas Halla omistajineen tulossa seuraksi, niin päätettiin lähteä. Eikä se huono päätös ollut, vaikka Lunakin joutui ensimmäistä kertaa aikuisten joukkoon kisaamaan. Järjestäjät olivat tällä kertaa päättäneet pentujen ikärajaksi 9 kk, jonka Luna ylitti jo kaauan sitten. Aikuisten luokassa shelttejä riitti. Luna oli viimeisessä parissa (vähän unohduttiin juttelemaan ja skippasin mein varsinaisen vuoron yhtä paria aiemmin, hups) ja varmaan kuudes (ja viimeinen) sheltti sinä päivänä. Saatiinkin palautetta, että Luna oli päivän parhaiten liikkuva sheltti. Ihan mahtavaa. Käytän tota sanaa nykyään aika usein, mutta mikäpä sen mahtavampaa. Joo anteeksi, toi oli tietoinen valinta. Niin ja punainen nauha tuli taas, mutta ei sit enää sijoituttu. Noin isossa joukossa (pieniä aikuisia yli 30) se ei kuitenkaan ollu ollenkaan häpeä, varsinkin kun ikää ja kokemusta muilla oli varmasti enemmän kuin mein ipanalla :)

Tuolla Nokialla oli kanssa Nokian Panimon sponsoroima "huumoripitoinen" Kepo-luokka (K-18) miehille ja koitinkin vähän taivutella Aleksia lähtemään mein mukaan, mut ei se suostunu...

Luna änkeämässä kanssa kuvaan

Nyt kun tiiätte, niin eikö ookin ihan oikein olla vähän fiiliksissä kaikesta tosta kivasta? Varsinkin kun äsken laitettiin vihdoin se punkkiainekin Lunalle, eikä siitä nyt ainakaan vajaan tunnin aikana näytä tulleen edes mitään oireita. Mmmahtavaa! :D Mitenkäs muilla on viikonloppu menny? Onko ollu jotain onnistumisia tai muuten ihania hetkiä?