Viikolla 15

Mun pitäis kirjoittaa tällä hetkellä luentopäiväkirjaa, jonka palautus on tänään klo 23.55, mutta tulin hiukan virkistämään ajatuksiani tänne blogin puolelle, kun ei nyt oikein ajatus kulje asuntomarkkinoihin liittyen. Palataanpa siis viime maanantaihin, johon viimeksi jäätiin. Maanantai meni ihan kepinheittelyn ja lenkkeilyn merkeissä. Itse menin koululle harvinaisen ajoissa, koska oli kaverin kanssa sovittuna lounastreffit jo klo 11.20. Lounaan jälkeen vuorossa olikin ainoastaan yksi neljän tunnin luento. Niin ja taas sellainen rento ilta kotona. Tai vähemmän rento oikeastaan, sillä mielessä kummitteli jo tiistainen reissu Poriin. En ois muuten uskonut, kuinka rento Luna osaa olla kynsiä leikatessa jo ennen vuoden ikää. Ihan pienenähän toi kynsien leikkaaminen oli vähän taistelua, ja siitä ei tosiaankaan yksinään selvinnyt. Nykyään meno näyttää tältä:

Mites kavereiden kynsien leikkaminen sujuu? Osaatteko ottaa yhtä rennosti?

Tiistaina tosiaan Lunan kanssa lenkkeiltyäni hiukan kymmenen jälkeen istuin auton ratin taakse ja lähdin ajelemaan kohti Poria. Kotona kartasta etin sopivan P-alueen, jolle ihme ja kumma osasin ensi yrittämällä suunnistaa ilman navigaattoria. Kerrankin olin ajoissa, mikä olikin ihan sopivaa, sillä matkani syy oli kesätyöhaastattelu Porin kaupungin Teknisen palvelukeskuksen rakennuttajaharjoittelijan paikkaan. Haastattelussa ei kauaa mennyt ja siitä jäikin hieman epätodellinen, ehkä jopa vähän pettynyt olo. Varmaankin kolmasosa lyhyestä ajasta meni haastattelijoiden pohdintaan eräästä toisesta heillä avoinna olevasta kesätyöpaikasta kuultuaan sivuaineeni ja ainakin toinen kolmannes siihen, kun kyselivät TTY:n nykyisistä kursseista - olivat molemmat aikoinaan myös valmistuneet sieltä. Huoh. Olin kotiinajaessani ihan varma, että ei ne mua ainakaan siihen paikkaan valitse. Ennen kotimatkaa käväisin myös Isossa Karhussa kiertelemässä kauppoja, mutta hiukan oli mieli matalalla niin ei ihan kamalasti kiinnostanut kiertää ja hypistellä kaikkia ihania kevätvärejä...

Kolmen aikoihin olin taas kotona Tampereella. Kauppareissun ja pienen rentoutumis- ja tankkaushetken jälkeen olikin aika taas lähteä, tällä kertaa kohti Kangasalaa näyttelykurssin kolmannelle kerralle. Itseä alkoi siinä jo hieman väsyttää, mutta Luna toimi jälleen hienosti. Aloitettiin treenaus taas seisomisharjoittelulla vetäjän kiertäessä koiria jälleen yksitellen läpi. Selvästi Luna on pöytäkäsittelyyn taas hiukan tottunut, sillä tällä kertaa maistuivat namit jo kurssin vetäjän silitellessä oikein hyvin. Kyllä toi tosta, hiukan hitaasti vaan :) Treenattiin myös vähän lisää liikkumista, oikeeta vauhtia jne. Mun tarttis paremmin luottaa siihen, että kyllä se Luna siinä vieressä tulee, eikä katsoa sitä koko ajan, jolloin Lunakin alkaa tarjota katsekontaktia, joka taas vähän pilaa liikkumista. Ei se oo helppoa ollenkaan, meinaan pelkkä eteenpäin kauniisti juokseminen :D Illalla kotona piti vielä hieman valmistautua seuraavan aamun seminaariesitykseen. Tuli kyllä uni hyvin kaiken ton jälkeen.

Keskiviikkona oli aamulla tosiaan neljän tunnin harkkatyöseminaari, josta oman ryhmän osuus oli onneksi vain parikymmentä minuuttia. Siitä pienellä kiireellä hakemaan sämpylä tyhjän mahan täytteeksi ja seuraavaan harkkatyöpalaveriin. Sieltä taas kotiin hetkeksi, ennen kuin lähdettiin jälleen autoilemaan. Tällä kertaa napattiin Lili omistajansa kanssa kyytiin ja suunnattiin Ahlmannin ammattiopiston omenatarhaan, jossa oli muitakin shelttejä sekä pari aivan ihanaa pientä pentua. Alla muutamia kuvia sieltä. Kotona Luna nukahti aikas nopeaan ja itse urakoin seuraavan harkkatyön parissa, joka piti saada torstaina valmiiksi. Vähän nyt on kaikki jäänyt viimeisiin iltoihin taas... Eipä noita vapaapäiviä silti ole ollut, että kaikkea on koko ajan niin paljon että väkisinkin joku hommista tuppaa venymään. Valmista on kumminkin tullu :)

Lunalla ja Lilillä oli vähän omat jutut

...ja jotain tosi hauskaa juoruttavaa, kun molempia naurattaa :)

Tytöt poseeraa

Lili vähän paremmin kuin Luna :)

Torstaina Luna oli ihan superpitkän päivän yksin, kun molemmat oltiin Aleksin kanssa kahdeksasta viiteen koulussa. Ensin käytiin taas Näyttämönpuistossa, jossa Luna sai olla hetken irti ja purkaa pahimmat paineet. Lenkkeillessä kyllä huomasi sen, että neiti oli ollut pitkään yksin ja varmaan nukkunutkin jonkun verran. Loppuilta menikin vuorotellen sen kanssa häärätessä, samalla kun koitettiin saada vähän koulujuttujakin tehtyä.

Perjantaina oli tosiaan surkean sateinen päivä, mutta treffattiin Rommia siitä huolimatta ulkona (ja sisällä). Tästä olikin mainintaa jo edellisessä (perjantaina kirjoitetussa) postauksessa, niin eipä siitä sen enempää.

Lauantaina olikin tosiaan erilaista ohjelmaa luvassa, sillä lähdettin Lilin kanssa samalla kyydillä Lempäälän lukion pihalla Suomen Volpino Italiano ry:n järjestämiin mätsäreihin. Ilma oli tuulesta huolimatta ihan mahtava ja osallistujia oli taas sen mukaisesti. Pienten pentujen luokassa oli noin 35 osanottajaa, noin esimerkiksi. Älyttiin kerrankin ilmoittautuessa päästä meidän väliin yksi ihminen, jotta ei jouduttaisi taas tutun kanssa samaan aikaan siihen parikehään. Saatiin numerot 26 ja 28, joten jouduttiin jokunen tovi odottelemaan omaa vuoroa. Eikä se sitten lopulta ihan putkeen mennytkään. Luna haisteli kauheasti ja katteli vähän koko ajan ympärilleen: oli tuulessa liehuvia nauhoja ja juoksevia lapsia ja lintuja ja ties mitä... Mutta nää nyt oli ensimmäiset ulkoilmamätsärit, joten otetaan harjoitteluna - niin kuin muutenkin niitä virallisia silmällä pitäen. Kaikki tutut sheltit (Luna + 3 kaveria) saivat sinisen nauhan, joten siellä sitten samassa kehässä oltiin lopuksi kaikki, eikä kukaan edes sijoittunut. Kaiken kaikkiaan tosiaan tunnelma oli mukava ja koitetaan seuraavissa mätsäreissä saada toi huomio pysymään paremmin tekemisessä eikä kaikessa ympärillä liikkuvassa.

Tästä ja seuraavasta kuvasta kiitokset Minnalle!

Mätsäreiden jälkeen kierrettiin vielä Hervantajärven kautta, jossa noi ipanat pääsivät purkamaan pahimmat paineensa :) Kamalaa kun on koko aamun joutunut vain seisoskelemaan hihnassa ja odottelemaan omaa lyhyttä esiintymistä. Hervantajärven lähettyvillä näin myös kevään ensimmäisen sitruunaperhosen. Hetken taisin sitä tuijottaa ennen kuin uskoin sen oikeasti siinä metsänreunassa liihottelevan. Västäräkkejäkin on jo useampi tuolla lenkkimaastojen varsilla pomppinut.

Molemmilla jalat ainakin kymmenen senttiä irti maasta.... Pikkukengurut <3

Leveet hymyt

"Ootko tosissas, että tässä pitäis jaksaa istua?"

Ihana Lili :)

Mein Neiti muuten hissikorvailee aikas pahasti taas. Kokeillaan nyt käyttää pelkkää glyserolia välillä ja koska siellä ei nyt ole mitään painoa, ni noi korvat on nyt aina Lunan innostuessa ihan pystyssä ja vähän muulloinkin. Glyserolia siis hierotaan tonne korvan sisäpintaan korvan kärjestä aina siihen asti, josta korvan halutaan taittuvan. Tämä tehdään siis nyt parin päivän välein, mutta luulen, että täytyy vähän koittaa väliä lyhentää. Ihan pienenpienillä painoilla korvat pysyi tossa aiemmin jo aika nätisti tosi ison osan päivästä, että kyllä jotain kehitystä on tapahtunu puolessa vuodessa tälläkin osa-alueella. Eihän niiden nyt periaatteessa väliä ole miten jäävät, mutta näyttelyiden puolesta ois hyvä, jos edes vähän taipuisivat. Ja onhan tuo nyt paljon söpömpi lörpöttävine korvankärkineen kuin tollaisten satelliittiantennien kanssa... Mua on tosiaan alkanut suuresti ärsyttää noi valtavat pystykorvat. Yhtä rakas se on tietty niistä huolimatta :)

Tänään aamupäivällä lenkkeiltiin taas sateessa. Tänään sade ei enää ollut yhtä ihanaa pientä kevätsadetta kuin perjantaina, vaan terävää ja tuulen mukana piiskaavaa - yök. Iltapäivällä nähtiin vielä Sisua, joten ei tarvinnut pidemmälle lenkille enää lähteä tuonne kurjuuteen. Illalla käydään tietysti vielä pieni lenkki tekemässä ennen kuin nukkumaan mennään. Ihanaa muuten, ettei tarvi enää jatkuvasti ravata ulkona pissalla, vaan riittää tämä 3-5 kertaa päivässä. Nyt pitäis vielä kirjoittaa se luentopäiväkirja loppuun ja mikäli saan sen ajoissa valmiiksi, ni luulen, että teen vielä mokkapaloja, jotta saan tähän sunnuntai-iltaankin jotain herkkua vielä. Katotaan miten käy, mut eiköhän oo nyt vihdoin ja viimein aika keskittyä taas niihin asuntomarkkinoihin...

ps. Mulla ois ihan hirvee kaipuu nyt uuteen kameraan. Kesätyöpaikan saatuani saattaisin ehkä raaskia sijoittaa siihen useemman satasen, vaikka niihin tienesteihin nyt vähän vielä onkin aikaa. Niin, mitä mieltä ootte näitten kuvien kuvanlaadusta täällä blogissa? Ja mikäli on vinkata kohtuuhintaista minijärkkäriä tai vastaavaa, jolla sais kohtuullisia kuvia liikkuvista kohteistakin, niin laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan! Ihan täysikokoista järkkäriä ei nyt ois tarkoitus hommata, vaan haluaisin just jonkun, jota on helppo kantaa mukana kaikissa menoissa. Tällä hetkellä kuolaan tuota Olympuksen Pen E-PL5:ttä, mutta tosiaan harkinta-asteella tässä vasta ollaan. Mielipiteitä ja kommentteja tulemaan! :)

Kevätsadetta

Tää viikko on mennyt ihan älyttömän nopeasti enkä ole kauheasti ehtinyt taaskaan blogin puolella vierailemaan. Viime viikkoisiakin kuvia on julkaisematta ja juttuja kertomatta. Oi voi sentään. No nyt viikonloppuna pitäis kaiken ohjelman lomassa olla sen verran aikaa, että saadaan aikaa vähän kurottua umpeen. Alkaa hetkellisesti taas stressi vähän helpottaa, kun pari harkkatyötä tuli päätökseensä tällä viikolla, mä sain kesätyötä (!), josta kerron tarkemmin myöhemmin, niin kuin kesäsuunnitelmista muutenkin, ja ensi viikolla alkaa peräti viikon kestävä pääsiäisloma. Nyt viikonloppuna aattelin keskittyä taas kunnolla nukkumiseen mahdollisten mätsärien ja kavereiden tapaamisen sekä kokkailun ja kaiken muun Lunan kanssa olemisen lisäksi. Pakko hetkeksi unohtaa noi kaikki koulujutut - paitsi eräs sunnuntaina palautettava luentopäiväkirja. No joo, silti.

Tänään on auringonpaisteen sijaan saatu koko päivä nauttia virkistävästä kevätsateesta. Sadetta oli aamupäivällä juuri sen verran, ettei se haitannut pyöräilyä sen kummemmin, mutta sai kuitenkin ilman tuoksumaan ihanan raikkaalta - kyllä te tiedätte. Iltapäivällä pisarat suurenivat, eikä seisoskelu ulkona ollut enää lainkaan kivaa, saati kuraisen koiran peseminen pitkästä aikaa... Nähtiin tänään Rommia tuossa Näyttämönpuistossa ja Luna on nukkunut melkein koko illan sen jäljiltä. Tässä myös vähän todistusaineistoa siitä, että Rommi kävi meillä sisälläkin Lunan "reviirillä" :D Luna oli alkuun vähän turhankin innokkaasti puolustamassa omia lelujaan ja mua, ettei Rommi päässyt metriä lähemmäs, mutta kohtuu pienessä ajassa se lopulta rauhoittui. Ennen Rommin lähtöä ne makasivat jo lattialla melkein vierekkäin. Ja kerjäsivät nameja.

Tarkoitus ois myös palailla reilun viikon taakse vielä hetkeksi ja aloittaa tarinointi siitä, mihin viimeksi jäätiin eli huhtikuun ensimmäisestä päivästä. Sillon tiistaina illalla oltiin mein näyttelykoulutuksen toisella kurssikerralla. Aamupäivä mulla menikin erinäisten harkkatöiden parissa koululla, joten siitä ei kummemmin kerrottavaa olekaan. Näyttelykoulutus aloitettiin taas seisomisharjoituksilla: ajatus on siis seisottaa ihan vapaasti eikä kiskoa ja asetella noita raajoja mihinkään asentoihin väkisin. Mä oon tyytyväinen, kun Luna malttaa pitää kaikki neljä jalkaa maassa koko ajan pidempään. Pikkuhiljaa on tarkoitus venyttää tuota seisotusaikaa ennen palkkaa ja tietty jos lähtee liikkeelle ennen sitä, niin aloitetaan alusta. Hyvä tapa kyllä harjoitella kanssa vähän malttia... Vetäjä kiersi seisomisharjoitusten aikana kaikki koirat taas läpi ja me taidettiinkin olla tällä kertaa porukan toiseksi viimeisinä vuorossa. Pikkukoirana nostettiin Luna taas pöydälle ja tällä kertaa kelpas jo namitkin siellä ollessa. Selvis myös, että tolla ipanalla on vähän yläpurentaa, mutta kulmaukset (älkää kysykö) sekä edessä että takana on hyvät. Pienen tauon jälkeen kukin vuorotellen pääsi harjoittelemaan myös oikeanlaista liikkumista - siis että koira ravaisi tasaisesti, ei hyppisi eikä vaihtaisi laukalle, mutta kuitenkin riittävän reippaasti, jotta liikkeet tulevat kunnolla esiin. Luna liikkuu tosi nätisti ja vissiin isona tekijänä siinä on just se, että noi kulmaukset on hyvät - jotenkin siis luusto on oikein mitoittunut, jolloin askelet on pitkät ja ilmavat, tai jotenkin näin. Hyvin Luna jaksoi taas keskittyä ja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. On tässä jotain oikein tehty :)

Oon miettinyt tuota näyttelykoulutusta ja sen hyödyllisyyttä muutenkin kuin näyttelyitä ajatellen. Häiriöharjoitteluna tää on ainakin ihan mahtavaa, kun muuten ei kovin vaikeita asioita treenata. Koiran kannalta tässä vaan seisotaan ja juostaan sekä koitetaan oppia olemaan häiriintymättä mistään ympärillä tapahtuvasta. Itsen kannalta taas asiaa on vaikka ja kuinka: on erinäisiä sääntöjä, lajityypillisiä esitystapoja, värien merkityksiä (väreillä ilmaistaan kehässä arvostelu/sijoitus jne)... Tarttis myös oppia enemmän liikkuessa luottamaan siihen, että kyllä se Luna siellä vierellä tulee, eikä sais ottaa niin paljoa katsekontaktia, jollon koirakin sitä helposti tarjoo, jollon taas liikkeet ei oo niin hyvät, kun kurkottelee ylöspäin. Ja mitä vielä.

Ilmoitin mä hei Lunan Raumallekin kaikkien rotujen näyttelyyn 18.5. Hienosti tuo päivä tuolla mun tenttiviikkojen välissä, mutta luulen, että joka tapauksessa harkkatöiden suhteen multa jää sieltä maanantain tentti loppukesään, ni ei pitäis iskeä mikään paniikki sen suhteen... Kattotaan miten käy.

Maaliskuun ekana keskiviikkona oli vuorossa eräällä tapaa hieman spesiaalimpaa ohjelmaa, sillä Atalan koulun kentällä oli ensimmäinen shelttitapaaminen. Järjestäjänä oli Hämeen Sheltit ry, mutta eipä tuolla mitään jäsentietoja kyselty ja vapaa pääsy tais tarkoituskin olla, että sinne sit vaan muutkin parillisten viikkojen keskiviikkoina klo 18 mikäli kiinnostaa oman sheltin kanssa häärääminen ja muihin tutustuminen... :) Paikalla oli shelttejä varmaan 20-30 aina pennuista vanhempiin sheltteihin asti. Myös värikirjo oli omasta mielestäni kovin poikkeuksellinen, sillä olen "omissa porukoissa" tottunu trikkien ja merlejen enemmistöön, kun taas soopeleita on tuttujen joukossa vain pari. Tuolla tosiaan soopeleita tais koko porukasta olla kaksi kolmannesta. Hassua :) Mut niin, mitäs siellä sitten tehtiin? Tarkoitus on kuulemma alkuun aina keskittyä tottelevaisuuskoulutukseen/ näyttelykoulutukseen/ vastaavaan jollain tasolla ja lopuksi tehdä jotain hieman vapaampaa oman kiinnostuksen mukaan. Ensimmäisellä kerralla muunmuassa tehtiin seuraamis- ja ohitusharjoituksia, joiden jälkeen halukkaat sai nostaa koiransa pöydälle "käpälöitäviksi" ja kokeilla kolmion juoksemista (tää liittyy taas siihen näyttelyjuttuun). Ennen kotiinlähtöä päästettiin vielä ennestään tutut kaverukset Luna, Lili, Nala ja Pörri painimaan kentän viereiseen metikköön. Ens kerralla täytyy koittaa muistaa ottaa kamerakin mukaan...

Torstaina pidemmän yksinolon jälkeen (n. 8h) päästiin käymään Takahuhdissa, jossa treffattiin Viliä ja Pörriä. Pellolla juoksentelun jälkeen mentiin vielä Vilin kotiin sisälle kyläilemään. Luna oli ihan ihmeissään kissoista (murisi ja haukkui niille) ja vähän mustasukkainen yhdestä Vilin luusta. Meille ihmisille taas oli tarjolla saman päivän aikana leivottuja sämpylöitä sekä suklaakakkua teen kanssa - eihän tuollaisesta voi kieltäytyä :D Hyvää oli! Aikakin kului ihan liian äkkiä. Luulin, että oltiin reissussa ehkä pari tuntia, mutta kotiin päästyäni aloin laskeskella, että matkoineen siihen menikin kolme. Mikäs siinä kun oli mukavaa ja Lunakin väsähti ihan sopivasti.

Vasemmalla Luna (ilmeellä), maassa Pörri ja oikealla Vili

Nähtiin myös fasaani tallustelemassa ihan mein läheltä. Se ei paljoa koirista hätkähtänyt.

Ihana auringonlasku.

Perjantaina koulupäivän jälkeen ennen Euraan lähtöä kierreltiin vielä hieman Tampereen eläinkaupoissa. Hervannan Mustista ja Mirristä haettiin Taaville tuliaisina pissa-alustoja ja Wuf.fi:sta haettiin se kaivattu turvavyöliitospala, jolla saatiin Lunan valjaat kiinnitettyä turvavyöhön. Jälkimmäisestä tarttui mukaan myös uusi nappulapussi sekä uusi koirashampoo, joka ei lauantain kokeilun jälkeen aiheuta mulle onneksi kutinaa, niin kuin meillä aiemmin käytössä ollut koirashampoo aiheutti. Illalla tosiaan Luna pääsi vielä leikkimään Taavin kanssa.

Aleksi oli koko viikonlopun yövuorossa, joten me uinailtiin Lunan kanssa koko viikonloppu meillä kotona. Yöt ei menny mitenkään erityisen hyvin, tai ainakaan pe-la yö ei sujunut toivotulla tavalla. Äiti lähti aamuvuoroon, minkä vuoksi Taavi vinkui yläkerrassa suunnilleen viidestä puoli kuuteen eli herätyksestä uloslähtöön. No vinkuna häiritsi Lunaa, nukuin sen kanssa alakerrassa, joten se lähti siihen mukaan, koska ois halunnut päästä ylös katsomaan mikä hätä Taavilla oikein on. Älämölön vuoksi lähdin käymään Lunan kanssa ulkona nopeasti, minkä jälkeen toivoin koirien rauhoittuvan ja yön jatkuvan unten mailla. Mutta ei. Ties mistä syystä vinkuminen jatkui kummassakin kerroksessa. Kun lopulta kuulin portaiden kolisevan isän tuodessa haisevan kakkanyytin (onneksi ei ole itsen taas hetkeen tarvinnut herätä kyseisiin lemuihin :D ) roskikseen, päätin päästää Lunan pois makkarista ja pyysin isänkin tuomaan Taavin alas, jotta ne pääsevät hetkeksi leikkimään ja unohtavat vinkumisen syyn. Parin minuutin painin jälkeen, tässä kohtaa kello oli jo lähellä seitsemää, päästiin vihdoin ja viimein nukkumaan. Että näin. Ja mun soi kello kahdeksalta ratsastustunnin vuoksi... Voitte arvata, että lauantaina illalla väsytti.

Miss Linssilude

Ylimpänä kuvassa Jakke, alapuolella Jakken poika Taavi ja oikealla Tepi

Isä ja poika vahtii

Tyylinäyte ravista

Sunnuntaina iltapäivällä palailtiin taas Tampereelle. Luna oli ensimmäistä kertaa turvavöissä penkillä ja kevythäkki oli litistettynä takakontissa. Matka meni ihan tosi hyvin, eikä se tuntunut ihmettelevän uutta järjestelyä oikeastaan ollenkaan. Pari ihan lyhyttä matkaa tehtiin kyllä jo lauantainakin ilman omaa koppaa. Lunalla oli niin rankka Taavi-viikonloppu takana, että kotimatkan lisäksi se nukkui sekä koko illan että vielä yönkin sikeästi.

Luna ja uusi penkinsuojus

Ainakin pidemmällä matkalla tuttu karva-alusta on pelkkää hiukan liukasta penkinsuojusta mukavampi makuupaikka

Tähän viikkoon palataan paremmin seuraavassa postauksessa, jonka toivottavasti saan huomenna tai ylihuomenna naputeltua. Kamalaa kun on näin paljon asiaa... Huomenna tosiaan aamulla suunnataan mätsäreihin Lempäälään (kehät klo 11.30 alkaen Lempäälän lukion pihassa, tulkaa moikkaamaan :) ), kun saatiin kyytikin järjestymään kivasti. Kivaa päästä vihdoin kokeilemaan, onko noista kursseista ollut mitään hyötyä ja malttaako Luna keskittyä seisomiseen, kun on taas ihan vieras ympäristö. Ihanaa ilmaa on ainakin luvattu: + 11 astetta ja jonkun verran tuulta lupailee foreca tällä hetkellä.

Kevätkevätkevät

Tää on niin mainiota. Niin kuin aiemmin jo mainostinkin, mä rakastan kevättä. Mahtavaa nähdä kun luonto hiljalleen herää eloon kaiken kylmyyden ja harmauden jälkeen. Ensimmäiset leskenlehdet jo esittelinkin teille, mutta kevään etenemis -lista on pidentynyt siitä jo paljon. Kaikesta ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Viikonloppuna mein kotipihalta bongailin tän kevään ensimmäiset kukkivat sinivuokot ja muutaman vielä nupullaan olevan krookuksen puskemassa esiin mullasta tai sammalien joukosta. Perjantaina ja sunnuntaina Euran ja Tampereen väliä ajaessa puolestaan silmiin osuivat ensimmäiset töyhtöhyypät lentelemässä peltojen yllä. Tänään matkalla Poriin töyhtöhyyppiä oli vallan parvittain liikkeellä ja kerran melkein vähän säikähdinkin, kun iso parvi nousi lentoon tienpientareelta... Matkalle mahtui myös muutama pelloilta ruokaa etsivä kurkipariskunta. Ihme ja kumma kun erotinkin ne harmaasta taustastaan. Saa nähdä mitä seuraavaksi tulee eteen :)

Mitäs muuta ootte jo bongailleet? Onko ollut samanlaisia löytöjä, vai ihan jotain muuta?

Metsäretki ja muuta höpötystä

Aattelin taas tiivistää kulunutta viikkoa yhteen postaukseen aloittamalla viime lauantaista. Asiaa tulee taas paljon, mutta koska kuvia ei nyt ole tullut otettua kovin usein, niin pituutta ei pitäisi ihan älyttömästi tulla tällä kertaa - katsotaan kuinka paljon saan asiaa irti mistäkin.

Lauantaina saatiin Aleksin vanhemmat vieraiksi heti aamupäivästä. Pikaisen kahvittelun jälkeen lähdettiin koko porukalla kohti Näyttämönpuistoa, jonne mun piti jälleen kerran ottaa kamera mukaan, mutta unohtuihan se sitten kuitenkin. Keppien perässä juoksentelun ja kotiin kävelyn jälkeen Luna pääsikin rauhassa nukkumaan, sillä me muut lähdimme kohti keskustaa ja Ohranjyvää. Mahan kurniessa ruuan odotus tuntui pitkältä, vaikkei se sitä todellisuudessa tainnutkaan olla. Tää oli mein toinen käynti siellä, ja kyllä täytyy sanoa, että sekä lehtipihvi-annos että Ohranjyvän perinteinen erikoinen Kanaa talon takaa, olivat hyvin onnistuneita ja nälkä meni ihan varmasti (tosin sen kaalin ois kyllä voinu korvata jollain muulla). Pieni varoitus ois kyllä ollut paikallaan, sillä en ensiksi älynnyt kanassa olevan luita. Ahneempi oiskin saattanut joutua kaivelemaan pieniä teräviä luita hampaidensa välistä... Lounastamisen jälkeen palattiin vielä meille ja pienen koristelun jälkeen meni lisää kahvia, tosin tällä kerralla kakun kaverina. Silloin tein juuri tuota edeltävässä postauksessa ohjeistettua mangojuustorahkakakkua. Illalla lenkkeiltiin enää ihan rennosti koko perheen voimin.

Sunnuntaina alkoi kesäaika. Me nukuttiin pitkään ja aamulla meni vähän ohi tuo kellojen siirto. Meinas käydä köpelösti, kun oltiin sovittu meno kello yhdeksi ja vasta talviajan klo 11 tajuttiin että kello onkin oikeasti jo 12... No onneksi tapaamispaikka oli lähellä ja pienestä kiireestä huolimatta ehdittiin nappaamaan vielä Lilikin omistajineen kyytiin ja olemaan ensimmäisinä Birgitan polun vieressä parkkiksella juuri ja juuri Lempäälän puolella. Mein jälkeen paikalle saapui vielä viisi muuta shelttiä omistajineen, jolloin koossa oli mukavan iso porukka - vähän toivottiin ettei ole kauheasti vastaantulijoita, jotta pienet saa juosta rauhassa :) Näin kävikin. Samalla me juteltiin koirista ja vähän kaikesta muustakin, paistettiin makkarat (koiratkin sai vähän) ja nautittiin ihanasta auringonpaisteesta. Seuraavat kuvat on juurikin tältä reissulta.

Luna, Halla ja Pörri - mikäli oikein katsoin

Uusi tuttavuus Koda ja Pörri (molemmat alle puolivuotiaita, mutta Lunaa suurempia)

Halla

Luna ja yllätysyllätys: keppi! :D

Kolme tuntia koko reissussa suunnilleen meni. Parkkikselta tais reilu kilometri olla tuonne Kirskaanniemeen ja se meni metsässä talsiessa molempiin suuntiin kyllä tosi nopeasti. Reissun jälkeen oltiin kaikki aika väsyneitä - raikas ulkoilma teki tosiaan tehtävänsä. Aleksi nukahtikin Lunan kanssa sohvalle, mutta itse koitin jaksaa puurtaa koulutehtäviä, kun kerrankin oli täysi rauha ja hiljaisuus. :) Luna nukkui lähes tulkoon koko illan, ja poikkeuksellisesti siitä huolimatta vielä yönkin. Maanantaina aamulla olikin virtaa melkos paljon.

Ihanan keväiset maisemat

...ja Lili

...ja auringosta nauttiva Minni.

Maanantaina aamu alkoi kiinteistäliiketoiminnan ja -johtamisen kurssin viimeisellä suorituksella eli ryhmätentillä. Tämä oli tavallaan aika jännä kokemus, kun tähän asti on aina tottunut tekemään tentit yksin ja sylkemään paperille vain nopeasti kaiken, minkä kysytyistä asioista on tiennyt. Tällä kertaa kuitenkin tentti oli kurssin tutkivan oppimisen periaatteiden mukainen ja vielä tentissäkin opittiin uutta, kun tehtiin materiaalien perusteella käsitetehtäviä ja erään toisen ryhmän harjoitustyöstä vertaisarviointi. Mä kyllä tykkäsin. Tällaisia hiukan vaihtoehtoisia ja perinteistä poikkeavia tapoja sais olla paljon enemmänkin. Asiatkin oppii paljon paremmin just tekemällä ja ryhmässä keskustellessa, kuin yksin kotona lukemalla ja asiat paperiin sylkemällä. Näitä lisää!

Maanantai jatkui Pirkkalassa käynnillä. Aleksi hommasi itselleen vihdoin pidemmän nettipiuhan, jottei tarvitse enää kompastella tuohon huoneen läpi kulkevaan liian lyhyeen johtoon, käytiin ruokakaupassa ja mä ostin itelleni sen työtuolin! :D En malttanu olla ostamatta ja pari päivää vanhalla tuolilla istuttuani totesin sen, ettei siitä ois tullut mitään - eikä selkäkään ois tykännyt siinä löhöämisestä, sillä mun takapuolelle se ei sopinut kyllä yhtään. Se oli myös hankalan muotoinen eikä sopinut oikein hyvin tänne koloonsa pöydän allekaan, jolloin kulkeminen muutenkin ahtaassa välissä muuttui vielä vaikeammaksi. Laitoin vanhan tuolin myös toriin myyntiin samantien ja nyt torstaina uusi omistaja kävikin jo hakemassa sen uuteen kotiin. Mä lupaan esitellä mun uuden työpisteeni teille vielä lähiaikoina. Tällä hetkellä pöytä on parin projektin vuoksi hieman kaaoksessa, joten ihan saman tien en ala nyt kuvia ottamaan. Kuvien yhteydessä sit tästä tuolistakin lisää, mä niiiiiin rakastan tätä. Ja selkäkin tykkää! :) Maanantai-ilta menikin tässä ahertaessa ja uutta tuolia testatessa, sillä oli erään harjoitustyön palautuspäivä ja piti sitä vielä viimeistellä. Lunakin pääsi sentään puistoon pelaamaan 1,5 vuotiaan Sandyn, mein melkein-naapurin soopelisheltin, kanssa.

Lunan tyylinäyte jonkun oksanpätkän kantamisesta

...ja "petoeläimen" tyylinäyte kepin pureskeluasennosta :D

Mä en kyllä nykyään osaa arvioida lähellekään oikein tätä tekstintuottoani :D Yllättävän paljon noita kuviakin oli, joten päätän tän höpötyksen nyt tähän ja jatkan tiistaista ja näyttelykoulutuksesta 2/5
vasta seuraavassa postauksessa, niin saan tän vielä tänään julkaistua ja pääsen kaiken lisäksi ajoissa nukkumaankin! Loppuun kuitenkin vielä muutama muiden ottama kuva tuolta sunnuntain makkaranpaistolenkiltä. Aloitetaanpa Kaaponkujalla-blogin Jannen ottamista kuvista:

Lili, Luna ja Rommin (?) häntä

Ja vielä loppuun Gerli M:n ottama kuva meikäläisestä - edustavasti liikenteessä jälleen kerran, tosin eihän metsässä tarvi edustaa mihkään suuntaan? Että mitäpä pienistä. :D Näillä mennään.

Rapsuteltavana Koda, vieressä Halla ja takana Minni.

ps. Kiitos kaikille ihanasta metsäretkestä, mennään pian uudestaan! Oli mukavaa vaihtelua tähän kaikkeen "normaaliin elämään".

Helppo ja keväisen raikas mangojuustorahkakakku

Ootteko huomanneet, että mangoa tyrkytetään meille suomalaisille nyt joka tuutista? Mua oikeen jossain vaiheessa ärsytti se. K-Kaupan mainokset oli täynnä mangoja, oli syöntikypsää ja ties mitä mangoa. Mangoja pakkauksissa ja irtona. Mangoja tuorejuustossa ja mangoa maustetuissa rahkoissa. Rahkaista jogurttia mangolla ja ties mitä. Meni pitkään ennen kuin ymmärsin...

...mutta sitten mä maistoin mangoa.

Ja olin ihan myyty.

Musta tuli melkein mangofriikki.

Nyt mä tein jo mangojuustokakkua.

Ja mua jäi harmittamaan, kun mangorahkan ja mangotuorejuuston lisäksi unohdin ostaa mangososeen ja tuoreen mangon. Piti tyytyä tylsään kompromissiratkaisuun eli mun entiseen suosikkiin säilykepersikkaan, jonka avulla lopputulos näytti tältä:

Samanlaiseen luomukseen tarvitset

• Pohjaan 200 grammaa Digestive-keksejä ja reilu 50 grammaa voita
• Täytteeseen purkki Arlan mangorahkaa (200g), purkki Valion mangotuorejuustoa (200g), 2 dl kermaa, 0,5 dl sokeria, 4 liivatelehteä, 2 rkl sitruunamehua ja 1 tl vaniljasokeria
• Koristeeksi säilykepersikoita nätisti viipaloituna (tai mangososetta ja liivatetta, tai pilkottua mangoa!)

Ihan aluksi kannattaa virittää leivinpaperi irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin, jotta hyytynyt kakku on helppo siirtää tarjoilulautaselle, ja leikata siitä turhat pois. Sitten kannattaa raivata tilaa jääkaappiin. Pohjaa varten keksit murskataan mahdollisimman pieneksi, jotta pohjasta tulee helposti leikkautuvaa. Tähän voi ottaa avuksi, vaikka miehen, joka haluaa purkaa tunteitaan nuijimalla keksinmuruja. Sulatettu voi sekoitetaan hyvin murujen joukkoon ja muruseos painellaan tiiviiksi kerrokseksi irtopohjavuoan pohjalle. Vuoka jääkaappiin ja täytteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan reiluun määrään kylmää vettä seuraavien vaiheiden ajaksi.

Täytettä varten vatkataan yhdessä kulhossa kerma vaahdoksi ja toisessa kulhossa sekoitetaan rahka, tuorejuusto ja sokerit keskenään. Sitten puristetaan sitruunamehu ja kuumennetaan se kiehuvaksi. Lionneista liivatelehdistä puristetaan mahdollisimman hyvin vesi pois ja ne pudotetaan liukenemaan kuumaan sitruunamehuun, mikä tapahtuu muutamissa sekunneissa. Kuumaa nestettä jäähdytellään koko ajan sekoitellen hetki (ehkä minuutti?) ja sitten se sekoitetaan reippaasti rahka-juusto-seokseen. Tähän lisätään lopuksi vielä varovasti käännellen kermavaahto.

Enää vain seos tasaiseksi kerrokseksi vuokaan murupohjan päälle ja vuoka takaisin jääkaappiin hyytymään. Tässä tarvitaan hieman malttia, sillä hyytymiseen menee aikaa vähintään kolme tai neljä tuntia ennen kuin päästään herkuttelemaan.

Vuokaa irrottaessa itse olen todennut näppärimmäksi työkaluksi normaalin veitsen, jolla vuokaa varoen saa veistä pystysuorassa pitäen reunaa pitkin vedettyä (tylppä reuna edellä) tai törkittyä täytteen irti poistettavasta reunuksesta. Toivottavasti ymmärsitte, sillä veitsikäsittelyn jälkeen (kun täyte on irti reunasta), ei ole pelkoa siitä, että se repeäisi reunaa avatessa. Tähän on tietysti muitakin keinoja, mutta tämä on helppo, halpa ja nopea tapa. Enää koristelut oman mielen mukaan ja tarjottava on valmis!

ps. Nyt tuli kirjoitettua niin tarkat ohjeet, että kokemattomammankin pitäisi saada hyvää jälkeä aikaan ;) Resepti on muuten myös ihan itse kehittämäni, kun en sopivaa löytänyt äkkiseltään googlettamalla. Antakaa ihmeessä palautetta, mikäli uskallatte tätä kokeilla :) Siitä sitten vain peput ylös penkistä ja mangoilemaan!

Onkos kukaan muu ihastunut tuohon uudehkoon eksoottiseen herkkuun?