Agilityradalla, joka oli ensimmäiseksi, kaikki sujui, mutta Dina oli vähän tahmea. Sitä mä ehkä eniten pelkäsinkin, sillä takana oli rankka mätsäri+näyttelyviikonloppu Eurassa ja sääkin oli pidempään jo ollut tosi lämmin. Ratavirheitä kuitenkin nolla, mutta sitten yliaikaa tuli 0,61 sekuntia eli 0,61 aikavirhettä. Äh. Kyllä sitä tosiaan hetken mietti että ois pikkusen reippaammin pitäny uskaltaa ottaa esim kepit tai olla melkein kompastumatta omiin jalkoihin kahdesti... :D Niin pienestä se voi olla kiinni. A-rata videolla alla. Miralle kiitos kuvausavusta. Pienellä aikavirheellä sijoituttiin kuitenkin luokan kakkosiksi ja päästiin palkinnoille. Jee!
 |
| Kuva Tamskin fb-sivuilta |
B-radalla, joka oli hyppyrata, ei ollut tahmeudesta tietoakaan, vaan Dina oli ihan huippu ja tosi skarppi! Heti ekasta esteestä lähtien tiesin, että nyt sujuu, jos vaan pysyn neidin mukana. Ihan mieletöntä, mikä fiilis oli radalta poistuessa, kun oltiin oikeasti tehty rataa yhdessä ja pystyi luottamaan siihen Dinan tekemiseen. Huippufiilis palkittiinkin 0 virhepisteellä ja ensimmäisellä LUVAlla! Dina puolestaan palkittiin heti radan jälkeen kunnon lelunretuutusbileillä. Oli se sen ansainnut. Video alla tallennettu Tamskin videostreamista jälkikäteen. LUVAN lisäksi päästiin taas palkinnoille, tällä kertaa oltiin luokan ensimmäisiä. Eipä sitä kahden radan kisoissa enää paljoa paremmin voi palkintopöytää putsata ;)
Jälkeenpäin miettien ei toi ekan radan olematon aikavirhekään enää harmita, sillä mikäs kiire tässä on. Ei mikään. Kerätään nyt rauhassa kilpailukokemusta. Jokasesta kerrasta kuitenkin oppii jotain. Alan hiljalleen päästä jyvälle siitä millaista virittelyä Dina kaipaa ennen rataa, jotta saa ylimääräisen tahmeuden pois, ja millä aikavälillä se pitää tehdä, ettei ehdi unohtua haistelemaan tms just ennen suoritusta. Joskin tuntuu että välillä aina löydetty vauhti löytyy koko ajan paremmin myös treeneissä, että ehkä se oikee vire sieltä alkaa helpommin tulla esiin, kun Dinakin tietää paremmin mitä on edessä. Nyt kaksien kisojen kokemuksella pystyy myös vähän jo miettimään, mitkä kohdat on niitä, mitkä pitäisi pystyä tekemään reippaasti eikä unohtua varmistelemaan. Ekoissa kisoissa ja sitä edeltävissä epiksissä keskittyi vaan siihen rataan ja että pääsisi kunnialla maaliin asti. Näissä kisoissa tosiaan, ja erityisesti ekan radan minimaalisen aikavirheen jälkeen, tuli mieleen, että niin, josko sitä nyt tehtäis täysillä eikä unohduttais miettimään kesken radan :D Jännä löytää itsestään myös ihan uusi puoli. Mun kaikki kisakokemus ikinä on ollut ala- ja yläasteen koulun yleisurheilukilpailut ja muutamat ratsastuskisat teini-ikäisenä. En muutenkaan ole ikinä ollut mitenkään kilpailuhenkinen, pikkuveli on aina ollut sitä paljon enemmän, ja itseasiassa olen aika usein antanut sen voittaa, niin ei ole tullut paha mieli häviämisestä. Niin että tosiaan jännä löytää itsensä miettimästä, että miten voitais olla vähän nopeempia, vähän parempia ja niin edelleen. Mua jopa vähän hymyilyttää tää koko touhu. Ei riittänyt pikkusormi, tää laji vei kyllä mennessään nyt aika pahasti. Kannattaa kokeilla!
 |
| Ihan kivat palkinnot x2! Näiden lisäksi saatiin vielä lahjakortitkin. Suklaakin maistui. |
Päivittelin myös Arvostelut-sivulle Dinan arvosteluja Tampereen ja Harjavallan näyttelyistä, joista molemmista NUO-EH, NUK4. Tampereelta kaikin puolin positiivinen yllätys tuo EH, kun taas Harjavallasta odotin pikkuisen enemmän, joskin oli Dina sentään ERIn saaneiden (3kpl) jälkeen paras EHn saanut. Tampereella Dina myös käyttäytyi ihan superisti, kun taas Harjavallassa ruohikon haistelu olisi kuumalla säällä kiinnostanut paljon enemmän.
 |
| Tällaista menoa kuitenkin Harjavallassa kun neidin sai lopulta liikkeelle... Kuvasta kiitokset Aleksin vanhemmille. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti