Meillä on herkuteltu...

...viime päivinä oikein urakalla. Sunnuntaina tultiin mummun tekemien sämpylöiden kanssa Eurasta Tampereelle ja osa jätettiin tohon heti syötäväksi ja osa laitettiin pakastimeen. Tiistaina päivällä meni viimeinen ei-pakastettu ja illalla tulikin sitten mieliteko tehdä ite leipää. Kerran aiemmin kokeiltu ja ihan hyväksi todettu auringonkukansiemenleipä valmistuikin sopivasti, jotta saatiin lämmintä ja tuoretta leipää iltapalaksi. Nam!

Leipien ohje on otettu jostakin netistä aikana ennen blogia, joten näin äkkiseltään en nyt pysty sanomaan mistä sivulta se on, mutta linkittäkää sivu ihmeessä, jos ihan samanlainen ohje tulee vastaan! Eli siis 5 dl vettä ja pussillinen (11g?) kuivahiivaa, 2 rkl ruokaöljyä, 2 tl suolaa ja 12-14 dl vehnäjauhoja (tosin itse käytettiin sämpyläjauhoja, niin ei tuu niin pullamaista). Lisäksi vielä 1 dl kuivalla pannulla paahdettuja (ei poltettuja! :D ) auringonkukansiemeniä, joista suurin osa taikinan joukkoon ja loput leivän päälle. Taikinan vaivaamisen, kohottamisen, leiviksi muotoilun ja uuden kohottamisen jälkeen pullerot uuniin 30 minuutiksi 175 asteeseen.

Eikä se herkuttelu siinä vielä ollu. Tiistaina mun teki tuoreen leivän lisäksi mieli sekä mannapuuroa että myöskin lättyjä - siis tietysti kaikkia samana päivänä :D Keskiviikkona oli sit ton mannapuuron vuoro ja kaverikseen se sai myöskin itsetehtyä mansikkavadelmakeittoa. Nam. <3

Tää kuva on edellisestä puurosatsista (9.9.), jonka kanssa oli mustikkamansikkavadelmasoppaa, mutta piti joku kuva laittaa tästäkin herkusta, niin kaivoin arkistoista vanhemman otoksen :)

Puuron ohje on Nalle-mannaryynipakkauksen kyljestä ja marjakeiton ohje puolestaan perunajauhopakkauksen kyljestä. Eli katsokaa sieltä tarkemmin, jos tulee mielitekoja. :)

Lättyjä en nyt ehkä tee enää tänään, sillä koulussa oli tänään jo hernekeiton kaverina pannaria hillolla. Se nyt menköön noista lätyistä, vaikka kyllä itetehdyt peittoo koulun pannarin ihan kuus-nolla...

Lättyjen sijaan ja jatkona edellisille päiville, ei mun äskeinen iltapalakaan ollut kyllä ihan mitään kaupan leipää tai kaurapuuroa. Teki mieli jotain vähän ruokaisempaa, kun kello kahdentoista lounaasta (ja pienistä välipaloista) alkoi olemaan jo tovi tuossa seitsemän ja kahdeksan välillä. Pitsa ois ollu hyvää, mutta sen verran laiskotti, ettei mitään taikinaa (taas!) alkanut jaksaa tekemään. Kaappien kaivelun jälkeen päädyin tortsaan. Täh? Joo, tortillapitsa-pitsatortilla-taimiksisitänythaluaakinkutsua. Lopputulos nyt kuitenkin näytti tällä kertaa tältä:

Eli siis laiskanmiehennaisenpitsan saa, kun tortillapohjalle levittää ensin ketsuppia. Seuraavaksi päälle heitetään epämääräinen kerros niitä ainesosia, joita kaapista löytyy. Meiltä löytyi pakastimesta valmiiksi paistettua jauhelihaa, kuiva-ainekaapista ananaspaloja, hedelmäkorista paprikaa ja jääkaapista suola-/maustekurkkua. Juustoraasteen korvasin ihan normaalisti höylätyillä oltermanni-siivuilla. Pahin nälkä ainakin lähti - ja se kai se pointtikin tässä oli?! Oli se kyllä ihan hyvääkin :) (Kaksi tein ja Aleksillekin jäi vielä puolikas, sitten kun se joskus kotiutuu "approilemasta"... Puolikkaalla ei kyllä vielä maha taida täyttyä? )

Huomenna on edessä viikon viimeiset 5-6 tuntia luentoja/harkkoja ja epämääräinen siivoustuokio. Tietysti myös reilusti oleilua Lunan kanssa, sillä mä jään alkuviikoksi tänne yksin, kun Aleksi suuntaa jo viikonlopun aikana mein murun kanssa Euraan syyslomailemaan. Itse meen perässä joskus viikon puolivälin jälkeen, mutta kyllä nyt tulee ehdottomasti mein pisin erossaolopätkä tähän asti. Siis jopa noin neljä päivää! Kyllä tulee olemaan kummallista tulla kotiin, kun kukaan ei tuu ovelle vastaan häntä heiluen ja ihan intoa piukassa. :(  Miten mä selviän? :D

Viikonloppuvieraita :)

Niin tosiaan, pääsi tämä aihe vallan unohtumaan tuon viime maanantaisen tapahtuman seurauksena. Harmitti se maanantainen tapaus senkin puolesta, että oli tosi kiva viikonloppu takana, niin itellä kuin Lunallakin. Tosiaan mun pikkuveli "perheineen" :) tuli yökylään la-su yöksi.

Lauantai-iltapäivä aloitettiin herkuttelemalla itetehdyillä hamppareilla, siis kaupan sämpylät, itetehdyt jauhelihapihvit, kermaviili- ja tacokastiketta, salaattia, kurkkua, tomaattia jne. ja tietty ranskiksia ja kuplamehua (=Sodastream) hampurilaisen kaverina. Seuraavaksi lähdettiin mahat täynnä rauhalliselle ruuansulatuskävelylle koirien kanssa. Lopulta päädyttiin koirapuistoon, jossa Luna saikin sit pelata Tepin kanssa, kun Jakkea kiinnosti enemmän pari hiukan vanhempaa kaveria, jotka tuli mein jälkeen puistoilemaan. Näistä kamuista ei oo kuvia, kun kyllästyin ettimään kamerasta oikeita asetuksia tohon hämärään alkuiltaan ja liikkuviin kohteisiin. Pahoittelut kuvanlaadusta tällä kertaa, mutta näitä ei vaan voinut jättää julkaisematta - tässä siis vain parhaat :/ :D

Vasemmalla söpö Tepi ja oikealla mein ikiliikkuja-Luna :D

Possu(?)jono: siis Jakke, Tepi ja taaimmaisena Luna roikumassa Tepin hännässä.

Tepi

Illalla tosiaan  koirat jatkoi riehumistaan sen minkä jaksoivat, tai siis Jakke ja Tepi yrittivät huilailla, mut vuorotellen mein ipana kävi roikkumassa jomman kumman korvassa, ni eihän siitä mitään tullu. Tai jos pojat pääsivätkin sohvalle piiloon, ni sit alkoi haukkuminen, että "tulkaa nyt jo pois sieltä, kun en mä pääse sinne kiusaamaan teitä...". Me "aikuiset" (kuulostaapas hölmöltä :D) oltiin tylsiä ja nautittiin rauhallisesta illasta toiset kaljan sekä tvn ja toiset omar-sitruunamuffinien vierellä. Nam.

Hyvinnukuttu yö katkesi seitsemältä sunnuntaiaamuna siihen, että lähdettiin Aleksin kanssa käymään kolmen koiran kanssa pissalla ja se kävikin aika nätisti. Lunallakin oli niin kova hätä yön jäljiltä, että malttoi tällä kertaa pissata, vaikka kaverit olivatkin lähellä. Sit takas nukkumaan. En tiiä mikä oli, kun puoli kympin aikoihin, kun itse heräsin uudelleen, en saanut ketään mukaan, vaan päätin lähteä itse kaikkien kolmen kanssa ulos. Joo, fiksu päätös. No Jakken remmi vaan toiseen käteen ja Lunan ja Tepin toiseen. Välillä piti vaihtaa kyllä Tepin hihnaa toiseen käteen, jotta Luna malttoi tovin olla pureskelematta toisen häntää/korvaa/kylkeä... Ja siis pojathan hoiti asiansa nätisti, mutta nyt Lunalle iski ujopissa ja piti viedä pojat sisään (siis kaikkien kolmen kanssa ylös kolmanteen kerrokseen ja sit yhden kanssa takas alas ja ulos). Mein neiti oikein.

Mein jin jang -pennut

Siis sohvapöydän alla on niiiiiin kiva tapella lelusta....

Sunnuntaina puolilta päivin otettiin Jonin, Terhin ja Jakken kanssa suunnaksi Lielahti, sillä pienen nettisurffailun avulla selvisi, että siellä on uusi (?) eläinkauppa Wuf.fi, joka on myös sunnuntaina auki. Ei oltu tuolla aiemmin käyty, mut täytyy sanoa, että ei ollu mikään pettymys. Erityisen kärkkäästi ei myyjät tullu apuaan tarjoomaan, mutta kai sitäkin ois saanu tarvitessaan. Valikoimaa puolestaan oli reilusti, niin kissoille kuin koirille ja varmaan vähän kaikille muillekin pienille otuksillekin (?).

Tähän visiittiin oli oikeasti syykin, sillä Jakken viimevuotinen heijastinliivi oli jäänyt pieneksi ja sellainen piti uusi löytää. Sopiva löytyikin melkein heti. Mukaan tarttui myös nameja, Lunalle uusi täytteetön pehmotiikeri, kun yksi edellinen meni jo vähän rikki, pieni koulutusnamipussi ja pyöreäkärkiset pienet sakset. Pojille tuli kanssa herkkuja mukaan.

Sunnuntain väsynyttä painimista + Tepi vallannu Lunan pedin

Väsynyt 1-v. vanhus <3 ja riiviöt

"Oisikko kiltti ja veisit noi ipanat johonkin kauas, että saan nukkua?"

Ja tää tiivistää oleellisen viikonlopusta.

Kotiin palaamisen jälkeen vuorossa olikin enää pastaa possusipulipaprikakastikkeella ja hiukan lisää painimista ja pieni lenkki ennen toisten kotimatkaa. Kiitokset käynnistä ja tulkaa uudestaankin! :) Illalla oli Luna aikas väsynyt tyttö ja myöntää täytyy, että kyllä me Aleksin kanssakin nukahdettiin hetkeksi :D

Äh, äh ja...

...äh! Meninkö sanomaan edellisessä postauksessa, että selvittiin onneksi ilman mitään varsinaisia vaurioita tuosta maanantain "päällekäymisestä"? Noh, näin ei nyt sit olekaan. Onni onnettomuudessa kyllä taas, sillä haava ei ole paha ja sen pitäiskin olla parantunu jo viikon päästä tai hiukan pikemminkin.

Aleksin sormiin osui tosiaan aamulla "takkupallo" Lunan niskassa, siinä kun se rapsutteli hiukan toista vielä ennen kouluun lähtöä. Tarkemmin katsoessa, tulin siihen tulokseen, että rupi se on, joten eikun soittamaan tohtorille. Siellä ainakin selviäisi, että kuinka pahasta onkaan kyse.

Tosiaan kuivunutta märkäistä eritettä tuo "rupi" sit olikin ja haavan puhdistamiseksi piti Luna rauhoittaa ja ajella karvat kyseisestä kohdasta. Jostain syystä tänkertainen eläinlääkärikäynti oli kamalan jännä jo ennen ovesta sisään astumista, tai pitäiskö sanoa kantamista, sillä ei Luna itse suostunut tulemaan sisään. Tutkimushuoneessa sitten lääkäri vilkaisi mainitsemaani kohtaa ja sitten jo pistikin rauhoituspiikin. Tuntui muuten todella hassulta pidellä rauhoituksesta velttoa eläintä ensimmäistä kertaa sylissä. Jotenkin sitä ei uskoisi, että kuinka veteläksi sitä toinen sitten meneekään...

Tosiaan lääkäri hoitajan kanssa puhdisti haavan ja totesi, että reikä ei uletu syvemmälle, kuin vain ihon läpi, joten vamma ei ole paha. Hoidoksi saatiin viiden päivän antibiootit ja haavan puhdistus aamuin illoin esimerkiksi keitetyllä vedellä. Diagnoosina tulehtunut puremahaava.
 

Nyt Luna nukkuu omalla karva-alustallaan ohjeiden mukaan peiteltynä (pyyhkeeseen) ja saa sitten heräillä omaan tahtiinsa tässä alkuiltapäivän mittaan. Muutenkin on rento ilta luvassa, kun käskettiin käydä vaan lyhyillä lenkeillä ja ottaa muutenkin rauhallisesti. Eiks tää tästä, vaikka vähän sitä aamulla pelästyikin, että mitä sieltä nyt sit löytyykään. Jos nyt taas toteais, että onni onnettomuudessa?

Illalla lisättyä: Myöhemmin löytyi vielä selästä samanlainen, mutta pienempi jälki, kuin mikä tuolla niskassa oli. Taas soitto eläinlääkäriin, mutta ohjeeksi saatiin vain putsailla sitä samoin kuin tuota niskan haavaakin, sillä antibiootin pitäis parantaa ainakin alkava tulehdus sieltä. Joku pienempi hammas oli siis selkänahastakin mennyt läpi. Tuo selän "rupi" on siinä paikassa, missä oli reilusti kuolaakin silloin maanantaina, mutta eipä vain tuotakaan reikää silloin löydetty, vaikka juuri se alue käytiin tarkasti läpi. Niskassa en tosiaan muista, että toisen kuolaa olis edes ollut. Hankalaa. Ja Luna on edelleen jonkin verran omissa maailmoissaan tuolla karva-alustallaan, vaikka rauhoituspiikistä onkin jo lähes kuusi tuntia. Ruokaa ei oo vielä voinu antaa, mutta piiiitkällä pissalla käytiin kerran. Niin ja panta on nyt ainakin sisällä ollessa pari päivää pois kaulasta, ettei vahingossakaan hiertäis tuota niskan karvatonta aluetta. Voi mein pientä <3

ps. Rauhoitusaineessa oli ilmiselvästi mukana jotakin korvia nostattavaa ainetta, sillä ton torkkumisen aikana on korvat noussu pystyyn, vaikka painoa siellä on tasan saman verran kuin tässä viimeiset päivät on ollut... :D

Onni onnettomuudessa!

Toiset on tosiaan saattanu asiasta jo facebookista lukeakin, mutta aattelin nyt tänne tulla vielä nopeasti kertomaan mein pienistä kauhunhetkistä eilen.

Lähdettiin tosiaan ihan normaalisti kolmistaan lenkille eilen illalla ja mietittiin, että käydään vaikka tuolla läheisessä koirapuistossakin taas. Alkumatka meni ihan hirveän kivasti, mutta lähestyessämme koirapuistoa näimme, että siellä oli koiria harvinaisen monta, varmaan melkein kymmenen. Mietimme, että josko vain kävelisimme sittenkin ohi, mutta pienen aidanläpihaisteluhetken jälkeen näytti ja kuulosti koiraporukka aitauksessa niin rennolta, että päätimme kuitenkin mennä sinne mukaan.

"Musta on varmasti tositositosi paljon apua, kun makaan tässä söpönäni samalla, kun mamma yrittää kirjoittaa luentopäiväkirjojaan! <3"

Pian alkoivat isommat koirat riehua aitauksen toisessa päässä, mutta en ollut yhtään huolissani asiasta, ne kun näyttivät pysyvän tiiviissä porukassa tarpeeksi kaukana. Välillä sai joku näiden koirien omistajista hakea omansa hetkeksi rauhoittumaan, mutta äkkiä leikki taas jatkui. Luna haisteli rauhallisesti hajuja porttipäässä ja koitti vähän leikkiä hiukan itseään isomman kolmikuukautisen pennun kanssa. Kaikki oli siis tosi hienosti.

Kunnes isojen koirien leikki siirtyikin pian jo meinkin päähän aitausta. Ei mennyt kauaakaan, kun varmaan isojen koirien leikistä hiukan kierroksilla käyvä harmaa koira (rodusta ei mitään hajua, mutta iso ja melko roteva se oli) kiinnostuikin yhtäkkiä mein Lunasta. Vähän aikaa katsoin vain, että mitä nyt tapahtuu, kunnes tajusin, että se on oma pentu, joka kiljuu niin että korvat sattuu viiden metrin päässäkin. Siinä sitten useemman ihmisen voimin koitettiin saada koiria erilleen, lopulta siinä onnistuen - itsellä ei kyllä jalat liikkuneet, vaan koitin vissiin pikemminkin huhuilla Lunaa, kuin muuten auttaa. Ei siinä kauheasti kerinnyt miettiä ja tuo nyt näköjään oli oma reaktioni tällä kertaa. Tuo isompi koira ei kuulemma ikinä ennen ollut tehnyt mitään vastaavaa, joten eipä tilanteeseen voinut oikein mitenkään varautuakaan.

Luna löysi kämpän ainoa aurinkoisen paikan jonain aamupäivänä.

Luna ehti muutaman kerran käydä puolen metrin - metrin ilmalennoilla, kun iso koira heitteli sitä ja pelkäsinkin, että toiselle oli oikeasti sattunut jotain. Lopulta ei kuitenkaan märistä kyljistä ja selästä löydetty muuta kuin kuolaa ja kuraa. Ei siis mitään isoja haavoja eikä paikatkaan näyttäneet poikki olevan, kun ihan normaalisti siitä sitten kotiin käveltiin ja koitettiin rauhoittua. Kotona käytiin pesulla, kun Lunaa uudelleen tutkiessamme tajusimme sen haisevan pahasti ...no kirjaimellisesti paskalta. Jonkun oli tullut hätävetelät ja jämät oli takertuneet tietysti matkan aikana karvoihin kiinni. Jännää oli suihkuttelukin, mutta tulipahan mein haukusta taas hyväntuoksuinen :) Tosin ennen suihkua olis kyllä riittänyt ihan se tavallinen koiramainen hajukin :D

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ilta otettiin aika rauhallisesti ja käytiinkin sitten enää kerran nopeasti ulkona pissalla, kun turkki oli jo lähes kuiva. Aamulla sama, ja Luna pääsikin vielä köllöttelemään Aleksin kainaloon, kun itse lähdin pari tuntia aikaisemmin kouluun. Keskipäivällä päivän ensimmäisen luentoni loputtua käytiin Lunan kanssa kävelemässä taas pihan ulkopuolella ja huomasin, ettei mitään traumoja ollut ainakaan toisista koirista jäänyt, sillä yhtä uteliaasti tuo olisi halunnut mennä kaikkia vastaantulevia koiria moikkaamaan, kuten ennen tuota välikohtaustakin. Nyt iltapäivän luennon jälkeen lähdettiin vielä hiukan pidemmälle ajatuksena kävellä ainakin koirapuiston ohi ja katsoa pysyykö Luna ihan rentona. Ja pysyihän se. Itseasiassa Luna itse vähän jopa veti puiston portille ja päätinkin, että käydään siellä nyt sitten saman tien, kun ei muitakaan ollut paikalla. Luna itse löysi jopa jostain pallon, jolla halusi selvästi leikkiä. Pidettiinkin hetki siellä kahdestaan kivaa ja nautin, kun Luna pystyi olemaan rennosti häntä ylhäällä heiluen, eikä selvästikään pelännyt. Lähdettiin pois namien saattelemana, silloin kun fiilis oli hyvä, jotta ensi kerrallakin on taas kiva mennä "jatkamaan" leikkiä. Taitaa toi mein tyttö ihan selväpäinen sheltti olla, vaikka välillä onkin tosi jännää ja tullaan mamman jalkoihin turvaan. :)

Välillä täytyy halia <3

Halikaa tekin toisianne, sillä aina voi sattua yhtäkkiä jotain! Lunalta vielä paljon märkiä pusuja jokaiselle! :)

Kaksi viikkoa kiirettä.

Nyt ei pariin viikkoon ole kummemmin mitään tapahtunut ja täällä tulikin jo isoimmista jutuista, kuten rokotuksesta jo mainittua. Pari viikkoa sitten kerroin vielä edellisen viikonlopun ohjelmista ja lupasin koittavani muistaa kantaa kameraa mukana. Noh, kuinkas kävikään: Edellislauantaina aamulla kasvattajan luona käydessä kamera oli kyllä mukana, mutta unohtui laukkuun, eli sieltä ei ole kuvia. Iltapäivän koirapuistoilu puolestaan siirtyi, joten sieltäkään ei ole kuvia ja sit sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin lähdettiin pikkuisen kiireellä liikkeelle, joten eiköhän kamera unohtunut silloin kotiin... Tässä nyt kilometripostaus kuluneilta kahdelta viikolta ja asiaa sekä kuvia laidasta laitaan - Lunaan liittyen tietysti.

Itseaiheutetussa solmussa metsälenkillä.

Edellislauantaina siis ajoimme "shetlanninpystykorvamme" kanssa Ylöjärvelle, jossa heti pienen tutustumishaistelun jälkeen Luna pääsi leikkimään sopivankokoisten kavereiden kanssa ja purkamaan vähän energiaa ennen korviin katsomista. Kavereista toinen on päivälleen samanikäinen kuin Luna, mutta eri pentueesta, ja toinen taas vain kuusi päivää nuorempi. Oli hauska seurata kolmen pienen trikkitytön menoa :) ja sitä, kuinka "samanlaiset" koirat voivatkin näyttää niin erilaisilta. Molemmat olivat Lunaa useamman sentin matalampia, mutta samalla pyöreämpiä ihania palleroita. Eron huomaa kyllä, kun Luna on hiukan nirso ja yksin syödessään lähes aina jättää tarjotusta ruuasta osan syömättä, kun taas näillä kavereilla on aina joku lähellä ruoka-aikaan ja veikkaankin ruokakippojen tyhjenevän kohtuullisen tahtiin. Siinä vielä ennen kotiin lähtemistä tosiaan kasvattaja laittoi Lunan korviin malliksi valkosaven ja glyserolin seosta (mönjää), joka on nyt kaksi viikkoa jo pitänyt korvat lurpallaan, ilman että on tarvinnut mönjää lisätä. Mönjää ei kyllä enää ole kuin pari kikkaretta karvoissa korvien reunalla, mutta jos korvat pysyvät alhaalla, niin mitä sitä sitten lisäilemään? Omasta mielestä tää mönjä on ihan hyvä juttu ja tuntuukin helpommalta kuin liimaaminen, mutta kai taas jokaisella on se tapa paras, johon on tottunut. :) Alkuun Luna raaputteli mönjää aika ahkerasti irti ja pelkäsinkin että sitä saa lisäillä melkein joka päivä, mutta onneksi on nyt päästy näin helpolla.

Sitten mainitsin tuosta vauvaryhmästä, jossa käytiin. Siellä ohiteltiin taas nätisti toisia, tutustuttiin jänniin juttuihin ja uskallettiin kävellä renkaan läpi. Hauskaa oli taas seurata sekä Lunan että muidenkin pentujen touhuja kaiken tekemisen välillä. On ne kaikki niin ihania palleroisia. <3 Tämä kerta silloin kaksi viikkoa sitten oli myös viimeinen vauvaryhmäkertamme, sillä nyt keskiviikkona alkoi jo alkeiskurssi. Kurssilla ei ollut ketään vauvaryhmästä tuttua ja muutenkin koirien kokohaitari oli jo paljon suurempi, oli yksi tosi iso ja toisaalta yksi pomeranian. Tuon isoimman haukkuminen oli Lunasta vähän turhan jännää ja ekat hetket menikin sylissä selvitellen, että pitääkö sitä oikeasti pelätä. No ei, iso ja innokas se vain oli. Täällä treenattiin jälleen vähän ohituksia, mutta nyt lisättiin mukaan sana, joka ihmisestä/koirasta riippuen oli vaikka "ohi" tai "ohita". Lisäksi mm. mietittiin, että mitä hyötyä voisi käskyn vapauttamisesta jokapäiväisessä elämässä ja miten voisimme hyötyä jonkun äänen, esim. maiskutuksen opettamisesta ja miten sen sitten voi tehdä. Alkuinnostuksen jälkeen kaikki pennut teki aika hyvin töitä ja kaikki asiat onnistuivat ihan mukavasti jokaiselta. Kotitehtäväksi saatiin opettaa tuota maiskutusääntä ja siihen oikeaa reagointia (kiinnostus omistajaan, eikä esimerkikis variksiin) ja vapautuskäskyn treenamista esimerkiksi istumisen yhteydessä.

Uusia kuvakulmia ja leijonakuningasfiilistä (ollaan myös mukana täällä: veikkauksen lemmikkikuvakisa facebookissa )

Kaikesta hauskasta palataan sit vielä normaaliin arkeen. Oonko mahtanut teille jo kertoa, että Luna kulkee portaita jo tosi nätisti? No näin kuitenkin on, ja asia on siitä hauska, että näissä meidän kerrostalon umpinaisissa kiviportaissa ei oo mitään ongelmia ja ne mennään sekä ylös että alas tosi sujuvasti, mutta meidän kummankin kotonakotona omakotitaloissa on "avonaiset" puuportaat (siis sellaiset, joiden askelmien välistä näkyy alas), niin niitä ei kyllä oo kiva kiivetä ylös eikä alas. Onkohan se sitten. että jotenkin on jännempää, kun ei ole niin umpinaiset portaat?

Luna on ollut myös edelleen tosi nätisti yksin, tai ainakaan naapurit eivät ole valittaneet että pitäisi mitään meteliä. En myöskään itse ole mitään kuullut lähtiessä tai tullessa, että kukaan vinkuisi tai ulisisi oven takana. Toisaalta Luna on ruvennu haukkumaan käytävästä kuuluvia ääniä, mutta kai vaan silloin kun ollaan kaikki kotona. On meinaan ärsyttvää, sillä kun se alkaa ei siitä tahdo tulla loppua millään ja välillä tuntuu, että kieltäminenkin kuuluu vaan kuuroille korville. Äh. No mut onneksi sentään asutaan käytävän päässä, että ihan älyttömästi liikennettä ihan tossa mein oven edessä ei oo.

Eläinlääkärit on sekä 12- että 16-viikkoisrokotuksissa sanoneet, että täytyy hampaita vähän tarkkailla sen varalta, että ne tietää koska ne alkavat vaihtumaan. Nyt sit pari päivää takaisin huomasin että etuhampaista puuttuu yläleuasta kaksi keskimmäistä. Mein harvahammas :D Äkkiä ne kyllä kasvaa, kun pari päivää ton huomaamisen jälkeen oli näkyvissä jo hiukan pysyviä hampaitakin. Toivottavasti menis kaikki hyvin, eikä tarttis väkisi käydä repimässä ees kulmahampaita irti... (täytynee koputtaa puuta nyt kun menin tämän ääneen sanomaan)

Käytiin eilen muuten ekaa kertaa tossa Hervannan Mustin ja Mirrin pentupainissa. Ihan mahtavaa, että tuollaisia järjestetään! Oli kyllä niin mahtavaa seurata, kun toistakymmentä palleroa telmii keskenään. Järjestelytkin toimi, kun tuolloin neljästä viiteen oli vain alle kymmenkiloisia pentuja, jotka nekin oli jaettu vielä kahteen osaan, joista me valittiin se pienempien/arempien puoli. Valinta osui kyllä aika oikeaan sillä meidän lisäksi samassa porukassa oli neljä muuta shelttipentua, yksi ihanan pörröinen trikki, Lunan kanssa ihan just samankokoinen merle ja pari pienempää soopelia. Tietty muitakin rotuja, kuten chihuahua, pieni villakoira ja jokin terrieri sekä superinnokas tosi nuori australianpaimenkoiran pentu, oli, mutta jostain syystä eniten huomio kiinnittyi noihin shelttipalleroisiin <3. Tapahtumasta jäi kaikkiaan itselle tosi hyvä mieli ja varmasti mennään uudelleen aina kun ehditään, eli ainakin joka toinen perjantai.

Kameran kanssa leikkimistä - tältä nukkuva Luna näyttää kalansilmäobjektiivin läpi. :D

Tosiaan tässä nyt parasta aikaa odotellaan mun pikkuveljeä perheineen saapuvaksi tänne yökylään :) Kaupassa on käyty ja Luna huilailee nyt, että on sit energiaa vuorokaudeksi leikkiä Jakken ja Tepin kanssa. Suunnitelmissa on ainakin itetehtyjä hamppariannoksia ja koirapuistoilua, toivotaan ettei ihan valtavasti satais ni ois kivampi purkaa sitä energiaa ulkona... Voisin veikata, että meillä on täällä aika väsynyt tytteli sunnuntai-iltana!

Tarkoitus olisi kirjoittaa Lunan uusista tavaroista taas, joita pari on tullut lisää viime viikkoina ja mm. tuliaisena Nizzasta. Ehkä ootte myös huomanneet kuvissa uuden pannan, joka piti ostaa, kun edellinen katkesi. Siitäkin siis lähikuvia lähitulevaisuudessa. Älyttömästi vaan on noita koulujuttuja nyt ja silloin, kun ei niitä tee, niin mieluummin häärää sit Lunan kanssa tai tekee ainakin jotain muuta kuin istuu koneella. Yritys nyt kuitenkin ois, että ei ihan näin pitkiä postaustaukoja tulis ainakaan kovin usein. Vielä ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille ja palataan mahdollisimman pian!

ps. Mitä mieltä ootte tosta kuvasta tuolla yläreunassa ja muutenkin talvisen siniseksi vaihtuneesta yleisilmeestä?

Sateeseen!

Mä en käsitä mitä toi mamma ajatteli äsken. Ensin se puki mulle typerän takin päälle - enkä varmaan suostunu liikkumaan sen kanssa, vaan pysähtelin vähintään metrin välein.

Sit kun päästiin vihdoin ulos (tosin mamman piti suostutella aika paljon, vaikka normaalisti mä menen hissillä tai portaita ihan mielelläni!), ni siellä satoi! No en varmana kastele tassujani! En ikinä. En VARMANA hyppää tonne.

...pah. Koita siinä sit olla kastumatta, kun sut nostetaan alas asvaltille, joka suorastaan lainehtii (!). Reunakiveykset, seinänvieret ja puunaluset on ihan ok paikkoja kävellä sateella. Nurmikkokin menee just ja just.

Me kierrettiin jo puolet talosta - eikö kiltti voitais mennä sisälle? Jaa ei. No mä en ainakaan tuu sun perässä. Hemmetin talutushihna.

Nyt sit vauhtia siihen avainten kaivamiseen, en varmaan enää hetkeäkään oo täällä. Korvantauskarvat veti jo kiharalle ja varpaat kastui!

Parasta oli ehkä silti se, että mamma ihan tosissaan luuli, että nyt käydään iltalenkillä ja tehdään samalla pisut ja pökäleet nätisti ulos. Ihan tosi, minäkö pissaisin märälle nurmikolle?! Kertokaas vielä mitä toi mamma mahtoi tarkoittaa sillä, että tästä tulee pitkä syksy?

Onko jollain muulla yhtä selkäpiitä karmaisevia kokemuksia?

Pusuja kaikille!

PS. Kävin tänään taas eläinlääkärissäkin ja ne pisti mua KAKS kertaa neulalla niskaan! En käsitä, mitä hyötyä jostain rokotuksista muka on....

Korvat

Mein terhakasta pystykorvasta tuli tänään ihan väsynyt luppakorvakani. Tässä nyt tällainen nopea tilannepäivitys ruuanlaiton lomassa. Eikö näytäkin ihan hassulta? :D

Ennen:

Jälkeen:

Korvissa on siis tosiaan nyt valkosavi-glyseroliseosta. Katsotaan kauanko se pysyy, kun tuo ravistelee aika ahkeraan vielä päätään, mut kai siihenkin sit ajan kanssa tottuu... :)

Eli siis vielä: miltäs Lunan uusi "look" teistä näyttää? :)