Kaksi viikkoa kiirettä.

Nyt ei pariin viikkoon ole kummemmin mitään tapahtunut ja täällä tulikin jo isoimmista jutuista, kuten rokotuksesta jo mainittua. Pari viikkoa sitten kerroin vielä edellisen viikonlopun ohjelmista ja lupasin koittavani muistaa kantaa kameraa mukana. Noh, kuinkas kävikään: Edellislauantaina aamulla kasvattajan luona käydessä kamera oli kyllä mukana, mutta unohtui laukkuun, eli sieltä ei ole kuvia. Iltapäivän koirapuistoilu puolestaan siirtyi, joten sieltäkään ei ole kuvia ja sit sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin lähdettiin pikkuisen kiireellä liikkeelle, joten eiköhän kamera unohtunut silloin kotiin... Tässä nyt kilometripostaus kuluneilta kahdelta viikolta ja asiaa sekä kuvia laidasta laitaan - Lunaan liittyen tietysti.

Itseaiheutetussa solmussa metsälenkillä.

Edellislauantaina siis ajoimme "shetlanninpystykorvamme" kanssa Ylöjärvelle, jossa heti pienen tutustumishaistelun jälkeen Luna pääsi leikkimään sopivankokoisten kavereiden kanssa ja purkamaan vähän energiaa ennen korviin katsomista. Kavereista toinen on päivälleen samanikäinen kuin Luna, mutta eri pentueesta, ja toinen taas vain kuusi päivää nuorempi. Oli hauska seurata kolmen pienen trikkitytön menoa :) ja sitä, kuinka "samanlaiset" koirat voivatkin näyttää niin erilaisilta. Molemmat olivat Lunaa useamman sentin matalampia, mutta samalla pyöreämpiä ihania palleroita. Eron huomaa kyllä, kun Luna on hiukan nirso ja yksin syödessään lähes aina jättää tarjotusta ruuasta osan syömättä, kun taas näillä kavereilla on aina joku lähellä ruoka-aikaan ja veikkaankin ruokakippojen tyhjenevän kohtuullisen tahtiin. Siinä vielä ennen kotiin lähtemistä tosiaan kasvattaja laittoi Lunan korviin malliksi valkosaven ja glyserolin seosta (mönjää), joka on nyt kaksi viikkoa jo pitänyt korvat lurpallaan, ilman että on tarvinnut mönjää lisätä. Mönjää ei kyllä enää ole kuin pari kikkaretta karvoissa korvien reunalla, mutta jos korvat pysyvät alhaalla, niin mitä sitä sitten lisäilemään? Omasta mielestä tää mönjä on ihan hyvä juttu ja tuntuukin helpommalta kuin liimaaminen, mutta kai taas jokaisella on se tapa paras, johon on tottunut. :) Alkuun Luna raaputteli mönjää aika ahkerasti irti ja pelkäsinkin että sitä saa lisäillä melkein joka päivä, mutta onneksi on nyt päästy näin helpolla.

Sitten mainitsin tuosta vauvaryhmästä, jossa käytiin. Siellä ohiteltiin taas nätisti toisia, tutustuttiin jänniin juttuihin ja uskallettiin kävellä renkaan läpi. Hauskaa oli taas seurata sekä Lunan että muidenkin pentujen touhuja kaiken tekemisen välillä. On ne kaikki niin ihania palleroisia. <3 Tämä kerta silloin kaksi viikkoa sitten oli myös viimeinen vauvaryhmäkertamme, sillä nyt keskiviikkona alkoi jo alkeiskurssi. Kurssilla ei ollut ketään vauvaryhmästä tuttua ja muutenkin koirien kokohaitari oli jo paljon suurempi, oli yksi tosi iso ja toisaalta yksi pomeranian. Tuon isoimman haukkuminen oli Lunasta vähän turhan jännää ja ekat hetket menikin sylissä selvitellen, että pitääkö sitä oikeasti pelätä. No ei, iso ja innokas se vain oli. Täällä treenattiin jälleen vähän ohituksia, mutta nyt lisättiin mukaan sana, joka ihmisestä/koirasta riippuen oli vaikka "ohi" tai "ohita". Lisäksi mm. mietittiin, että mitä hyötyä voisi käskyn vapauttamisesta jokapäiväisessä elämässä ja miten voisimme hyötyä jonkun äänen, esim. maiskutuksen opettamisesta ja miten sen sitten voi tehdä. Alkuinnostuksen jälkeen kaikki pennut teki aika hyvin töitä ja kaikki asiat onnistuivat ihan mukavasti jokaiselta. Kotitehtäväksi saatiin opettaa tuota maiskutusääntä ja siihen oikeaa reagointia (kiinnostus omistajaan, eikä esimerkikis variksiin) ja vapautuskäskyn treenamista esimerkiksi istumisen yhteydessä.

Uusia kuvakulmia ja leijonakuningasfiilistä (ollaan myös mukana täällä: veikkauksen lemmikkikuvakisa facebookissa )

Kaikesta hauskasta palataan sit vielä normaaliin arkeen. Oonko mahtanut teille jo kertoa, että Luna kulkee portaita jo tosi nätisti? No näin kuitenkin on, ja asia on siitä hauska, että näissä meidän kerrostalon umpinaisissa kiviportaissa ei oo mitään ongelmia ja ne mennään sekä ylös että alas tosi sujuvasti, mutta meidän kummankin kotonakotona omakotitaloissa on "avonaiset" puuportaat (siis sellaiset, joiden askelmien välistä näkyy alas), niin niitä ei kyllä oo kiva kiivetä ylös eikä alas. Onkohan se sitten. että jotenkin on jännempää, kun ei ole niin umpinaiset portaat?

Luna on ollut myös edelleen tosi nätisti yksin, tai ainakaan naapurit eivät ole valittaneet että pitäisi mitään meteliä. En myöskään itse ole mitään kuullut lähtiessä tai tullessa, että kukaan vinkuisi tai ulisisi oven takana. Toisaalta Luna on ruvennu haukkumaan käytävästä kuuluvia ääniä, mutta kai vaan silloin kun ollaan kaikki kotona. On meinaan ärsyttvää, sillä kun se alkaa ei siitä tahdo tulla loppua millään ja välillä tuntuu, että kieltäminenkin kuuluu vaan kuuroille korville. Äh. No mut onneksi sentään asutaan käytävän päässä, että ihan älyttömästi liikennettä ihan tossa mein oven edessä ei oo.

Eläinlääkärit on sekä 12- että 16-viikkoisrokotuksissa sanoneet, että täytyy hampaita vähän tarkkailla sen varalta, että ne tietää koska ne alkavat vaihtumaan. Nyt sit pari päivää takaisin huomasin että etuhampaista puuttuu yläleuasta kaksi keskimmäistä. Mein harvahammas :D Äkkiä ne kyllä kasvaa, kun pari päivää ton huomaamisen jälkeen oli näkyvissä jo hiukan pysyviä hampaitakin. Toivottavasti menis kaikki hyvin, eikä tarttis väkisi käydä repimässä ees kulmahampaita irti... (täytynee koputtaa puuta nyt kun menin tämän ääneen sanomaan)

Käytiin eilen muuten ekaa kertaa tossa Hervannan Mustin ja Mirrin pentupainissa. Ihan mahtavaa, että tuollaisia järjestetään! Oli kyllä niin mahtavaa seurata, kun toistakymmentä palleroa telmii keskenään. Järjestelytkin toimi, kun tuolloin neljästä viiteen oli vain alle kymmenkiloisia pentuja, jotka nekin oli jaettu vielä kahteen osaan, joista me valittiin se pienempien/arempien puoli. Valinta osui kyllä aika oikeaan sillä meidän lisäksi samassa porukassa oli neljä muuta shelttipentua, yksi ihanan pörröinen trikki, Lunan kanssa ihan just samankokoinen merle ja pari pienempää soopelia. Tietty muitakin rotuja, kuten chihuahua, pieni villakoira ja jokin terrieri sekä superinnokas tosi nuori australianpaimenkoiran pentu, oli, mutta jostain syystä eniten huomio kiinnittyi noihin shelttipalleroisiin <3. Tapahtumasta jäi kaikkiaan itselle tosi hyvä mieli ja varmasti mennään uudelleen aina kun ehditään, eli ainakin joka toinen perjantai.

Kameran kanssa leikkimistä - tältä nukkuva Luna näyttää kalansilmäobjektiivin läpi. :D

Tosiaan tässä nyt parasta aikaa odotellaan mun pikkuveljeä perheineen saapuvaksi tänne yökylään :) Kaupassa on käyty ja Luna huilailee nyt, että on sit energiaa vuorokaudeksi leikkiä Jakken ja Tepin kanssa. Suunnitelmissa on ainakin itetehtyjä hamppariannoksia ja koirapuistoilua, toivotaan ettei ihan valtavasti satais ni ois kivampi purkaa sitä energiaa ulkona... Voisin veikata, että meillä on täällä aika väsynyt tytteli sunnuntai-iltana!

Tarkoitus olisi kirjoittaa Lunan uusista tavaroista taas, joita pari on tullut lisää viime viikkoina ja mm. tuliaisena Nizzasta. Ehkä ootte myös huomanneet kuvissa uuden pannan, joka piti ostaa, kun edellinen katkesi. Siitäkin siis lähikuvia lähitulevaisuudessa. Älyttömästi vaan on noita koulujuttuja nyt ja silloin, kun ei niitä tee, niin mieluummin häärää sit Lunan kanssa tai tekee ainakin jotain muuta kuin istuu koneella. Yritys nyt kuitenkin ois, että ei ihan näin pitkiä postaustaukoja tulis ainakaan kovin usein. Vielä ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille ja palataan mahdollisimman pian!

ps. Mitä mieltä ootte tosta kuvasta tuolla yläreunassa ja muutenkin talvisen siniseksi vaihtuneesta yleisilmeestä?