Käskyjä

Ihan näin oman pään selvittämiseksi - tää ois pitänyt tehdä jo kauan sitten - aattelin kirjoitella näitä meidän agilitykäskyjä ylös. Ja julkaistaan ne nyt sitten myös, kun ne on kirjalliseen muotoon saatettu. Millaisia käskyjä muilta löytyy? Onko paljonkin eroa? Tai muita ajatuksia ja kokemuksia ylipäätään käskyistä tai koiran käskyttämisestä?

• Putki: putki! tai putkeen!

• Puomi: kiipee! tai jos ei ehdi kunnolla, niin kii(-kii)!

• A: aaa!

• Hyppyeste: hyppy! tai ei mitään

• Muuri: hyppy!

• Pituus:  tätä on tehty kerran alkeiskurssilla, eikä mitään hajua vihjesanasta, ehkä ihan vaan hyppy! Mineillä toi pituus ei kuitenkaan ole ihan mahdottoman pitkä...

• Pussi: tätäkin tehty todella vähän, ehkä ihan vain pussi!

• Keinu: Keinu! Oon kyllä miettinyt onko vähän liian samanlainen "kepit" tai "kiipee"

• Pujottelu: kepit, tai kep-kep!

• Rengas: Rrr(rrengas)!

• Pöytä: tätäkään ei ole tehty, ehkä kertaakaan, joten ehkä vaan "pöytä!"

Unohdinkohan mä vielä jonkun esteen?

Kontaktiesteillä nyt on molemmilla koirilla niin, että keinulle selkee pysähdys kaikki jalat keinulla, ja Aalla juostaan kontaktit. Puomilla on se ero, että Dinalla on siinä pysähdys, mutta Lunalla ei. Mietittiin tätä Lunan treeneissä, ja kyllä se juoksari tuntuis sille sopivan ihan hyvin.

Ja vielä muita ajatuksia käskyistä: Viimeksi talkoillessa kuuntelin ihan varta vasten ohjaajien käskytystä ja aika lailla oli erilaisia vihjesanoja ja äänenpainot ja -kovuus vaihtelivat myös melkoisesti. Toisten ohjaus oli lähes äänetöntä, hyvä kun ratahenkilönä reunalla seistessänkään kuuli mitään, kun taas joidenkin koirakoiden kohdalla radan suorittaminen oli melkoista kilpahuutoa, kun koira haukkui koko ajan ja sen hallissa kaikuvan haukun ja kaiken muun äänen yli koitti ohjaaja saada vielä oman äänensä kuuluviin. Hämmennyin myös, kuinka terävästi, kireästi ja kovalla äänellä pari ohjaajaa kehui koiraansa radan aikana käskyjen välissä. Mietinkin, että jos tekis samoin noille omille ni nehän järkyttyisivät lopullisesti :D Kai kyseiset koirat olivat tottuneet siihen tyyliin, mutta omaan korvaan se särähti ikävästi ja kehumisesta huolimatta tuli vähän ikävä olo verrattuna koirakoihin, jotka etenivät vaikka vähän hitaamminkin, mutta ihanan kannustavasti eteenpäin :)

Kyllä oma tavoite ainakin on nauttia tekemisestä yhdessä noiden karvakorvien kanssa ja oppia uutta, eikä vetää hommaa vakavaksi. Tää on tällä hetkellä hyvin mielenkiintoista, kun treenaa kahden aika erilaisen kanssa ja molemmat on niin taipaleensa alussa, niin kuin minäkin. Olkoonkin, että puhutaan saman rotuisista koirista, jotka molemmat on pääasiassa aika pehmeitä, niin silti. Molemmilla on selkeesti omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Eivätkä samat tavat välttämättä todellakaan toimi toiselle, vaikka toiselle toimisikin.

Liidellään

Ensimmäisenä varmaan huomasitte blogin värimaailma muutoksen. Olen väriä vaihtanut nyt yhtä usein kuin kuvaakin, mutta nyt tuli ajatus, josko pitydyttäisiin pinkissä, kunnes siihen kyllästyy. Sattumalta uusi bannerikuva kuitenkin istuu tuohon valittuun värimaailman enemmän kuin hyvin. Vai miltä näyttää? Pakkasta tais kuvaushetkenä olla pari viikkoa sitten reilu 15 astetta, joten kuvailu ei kovin kauaa kestänyt... Jälkikäteen katsottuna on sekä horisontti vinossa ja tarkennuskin jossain muualla kuin alunperin piti, mutta olkoon. Riittää tällä hetkellä :D

Sitten loikka itse asiaan. Tai siis agilityyn. Tai agiliitelyyn noin leikkisästi ilmaistuna. No kuitenkin. Joku on joka tapauksessa jäänyt siihen jo ihan koukkuun, mutta vois niitä (jonkinasteisia) riippuvuuksia olla huonompiakin kuin agility ja mangoläkerolit. Vai mitä ootte mieltä? Jos jollekin nyt ei agility sano mitään, niin suuntana youtube, johon hakusanaksi agility, niin löytyy kyllä videota toisensa perään.

Pitihän sitä pari vuotta sitten jo hommata Ikean lastentunnelikin

Lunan kanssahan saatiin ensikosketus agilityyn jo aikana ennen Dinaa Kokemäen koirakerhon järjestämällä alkeiskurssilla. Se kurssi nyt on jo jäänyt pääasiassa unholaan ja keskittyi lähinnä juuri yksittäisiin esteisiin. Sitähän se aina tietysti on harrastuksen alussa, mutta paljon riippuu kouluttajastakin, se on tässä kohtaa todettava.

Alkuvuonna 2015 oltiin puolestaan Dinan kanssa SportDogParkin järjestämällä agilityn pentukurssilla, jolloin Dina oli reilu puolivuotias. Jatkaa olisi tehnyt mieli, mutta opiskelijan kukkaro oli sitä mieltä, että kursseilut oli hetkeksi kursseiltu. Kevään aikana käytiin pariin otteeseen kaverin mukana kokeilemassa taas esteitä, jolloin molemmat Neidit pääsivät hieman lajin makuun. Kesäkuussa puolestaan aloitettiin Dinan kanssa agilityn 10 kerran alkeiskurssi Tamskilla (Tampereen Seudun Koirakerho). Alkeiskurssilta jatkettiin suoraan alkeisjatkoryhmään elokuussa, joskin kouluttaja ja treenipaikka vaihtuivat. Ryhmän- ja paikanvaihto tuli eteen taas talvikauden alkaessa syys-lokakuun vaihteessa. Ihanaa oli syksyn sateisten ja pimeiden treeni-iltojen jälkeen aloittaa talvikausi Tamskin vastavalmistuneessa ja valtavassa treenihallissa.

Seuraavista kolmesta kuvasta kiitokset treenikamu-Inkalle!

Keppejä on treenailtu verkkojen avulla, mutta kehittymisen vuoksi on nyt aloitettu uudella tyylillä, siitä ehkä lisää joskus.

Tällä hetkellä Dinan treeniryhmä koostuu yhdestä medikokoisesta ja neljästä minikokoisesta koirasta. Kaksi shelttiä, kaksi mäyräkoiraa ja yksi papillon. Yksi medikään ei paljoa ministä eroa, joten hieno (melkein) miniryhmä meillä on kasassa. Ja hyvällä hengellä tietty liikkeellä, mieluummin hauskaa  kuin liian tiukkapipoista menoa :D Tässä (klik!) youtube-video meidän joulua edeltävistä pikkujouluteemaisista treeneistä, videosta kiitokset ihanalle koutsille Reetalle! Tollon herkuteltiin gluteenittomalla porkkanakakulla ja monenmoisilla muillakin herkuilla. Ja kuten huomaa, niin todellakaan aina ei kaikki ihan suju. Vaikkakin vuoden 2016 ensimmäisten treenien jälkeen kouluttaja olikin sitä mieltä, että Dina alkaisi olla kisavalmis, kun vaan kepit saataisiin kuntoon vielä, niin katsotaan nyt... Ei tässä nyt talvella ainakaan olla mihinkään suuntaamassa. Kesällä vois ehkä harkita. Ehkä. Mä en ole kisavalmis vielä, vaikka koira olisikin.:D

Mutta mitäs vielä. Tällä hetkellä koitetaan saada lisää varmuutta esteille, tietty, ja Dinaan vähän lisää intoa ja vauhtia. Palkataan enemmän lelulla ja vähemmän namilla. Dinasta on tullut ihan hullu lelunretuuttaja treeneissä. Ipana, jota piti jokin aika sitten vielä ihan opettaa leikkimään kiskomis/veto/retuutusleikkejä ärisee, ravistelee ja murisee nykyään kuin oikea terrieri. Keinu ja erityisesti kepit on varmaan ne isoimmat asiat Dinalle. Mulle taas kaikki ohjauskuviot ja vähän huono kunto tuottaa päänvaivaa. Voitte arvata, että olen aika puhki parin kentän päästä päähän spurtin jälkeen. Juoksemisen lisäksi tarttis kumminkin hallita koko kroppaa, kun varpaatkin tarttis saada menemään oikeaan suuntaan suunnilleen, jotta koira löytää oikealle esteelle. Lisäksi nopeita kiihdytyksiä, hidastuksia ja kaikenmaailman käännöksiä. Siinä vois vaikka kompastua omiin jalkohinsa huonona päivänä :D Niin ja agilityhan ei virallisten tahojen mielestä ole urheilua...

Ja kirsikkana kakun päällä: nyt Lunallakin on treeniryhmä lopuksi talvikaudeksi eli huhtikuun loppuun asti. Lunan kanssa ollaan pikkuhiljaa opeteltu vähän esteitä ja ihan yksinkertaisimpia ohjauksia, kun ollaan kaverin mukana ja ohjauksessa päästy hallille treenailemaan. Nyt päästään jatkamaan tätä osana mölliryhmää säännöllisesti kerran viikossa. Taitaa pakkasten lauhduttua alkaa meikäläisellä pieni kuntokuuri: kahdesti viikossa agilitya lämmittelylenkkeineen ja lisäksi vielä ratsastusta kerran viikossa. Kai tää entinen liikuntatuntien vihaajakin joskus tästä vauhtiin saadaan :D ja itseasiassa liikunta on ihan kivaa, kun kukaan ei pakota suorittamaan kaikkea, missä tietää olevansa huono tai se, joka valitaan joukkueisiin aina kolmen viimeisen joukossa. Pakolliset liikuntatunnit oli oikeasti aika masentavia. Ainakin keskimäärin, mahtuihan sinnekin jotain valopilkkuja joskus. Koirat on kyllä kummallisia liikuttajia. En tuonne viikon kestäneeseen 15-30 asteen pakkaseenkaan olisi nenääni vapaaehtoisesti laittanut ilman niitä. Enkä ainakaan montaa kertaa viikossa lähtenyt kunnon kävelylenkeille metsiin. Näin hieman sivuraiteille eksyessä.

Mutta että sellaista liitelyä meillä nykyään. Kiinnostaako jotakuta seurata mein treenejä ja agilityn etenemistä joskus jatkossakin, postausten muodossa siis, vai jätetäänkö tähän?

2016

Toivotetaan nyt samalla kertaa ja pahasti myöhässä sekä hyvää joulua että hyvää uutta vuotta!

Joulukorttikuva oli tällä kertaa tällainen talvinen ja hyvin tamperelainen otos. Tuo lumi ei paria päivää pidempään maassa pysynyt, mutta kyllä siitä taas iloittiinkin. Pienikin valoisuuden lisäys marraskuisessa pimeydessä oli todellakin tervetullutta. Neiditkin riehuivat mielellään noin nollan asteen pehmeässä lumessa lumipallojen perässä. Joulukortit tilattiin tällä kertaa Vistaprintiltä ja pitää kyllä kiittää helppokäyttöisestä "tilausohjelmasta" ja kivoista valmiista malleista, joita pystyi pikkuisen muokkaamaankin. Alla vielä (hieman huonolaatuinen) kuva meidän varsinaisesta joulukortista.

Joululoma noin muuten sujui hirmu rauhallisissa merkeissä. Mä keskityin lähinnä toipumiseen ja huilaamisen rankan syksyn ja viikkoa ennen joulua iskeneen kuumeen ja yskän jälkeen. Jouluruuat oli tietysti perinteiseen tapaan, mutta muuten joulu meillä kotona meni aika kevyesti, kun koko syksyn kestänyt remontti valmistui työmiesten osalta vasta jouluaattoa edeltävänä perjantaina. Hyvä kun jouluna oli olemassa olevat huonekalut suunnilleen paikoillaan :D Neideillä sen sijaan oli lepoloman sijaan pikemminkin kuntoloma, kun riehuivat ja nukkuivat vuorotellen tuon puolitoista viikkoa kahden tipsupojan kanssa. Vuodenvaihdekin meni hyvin rennosti: Dina nukkui suunnilleen koko illan ja yön ulkoa kuuluvasta paukkeesta huolimatta, kun taas Luna oli hieman levottomampi. Koko iltaa Lunakaan ei kuitenkaan pelännyt, vaan vain sen pahimman paukkeen ajan. Kerrankin Eurassa oli fiksua porukkaa, sillä paukutus alkoi vasta juuri ennen kuutta. Yhden jälkeen puolestaan oli jo sen verran hiljaista, että neiditkin uskaltautuivat iltapissille. Alla vielä hajanaisia otoksi joululoman ajalta.

Jouluaattona oli kuvista katsottuna varsin kesäistä. Ainoastaan laiturit olivat rannalla, eivätkä järvessä.

Tässä esittelyssä ryhmärämä: vasemmalta alkaen Luna, Tepi, Taavi ja Dina

Läheisyys lämmittää

Ja neidit olivat eräänä päivänä ihan kaksosia. Kerta toisensa jälkeen löysin ne nukkumasta ihan samoissa asennoissa.

Ensin näin

sitten näin

ja kohta näin :D

Uuden vuoden raketteja mun ei alunperin ollut tarkoitus tänä vuonna kuvata, mutta kuinkas kävikään :D pitihän sitä uutta puhelinta tosiaan testata tässäkin tilanteessa. Kamera siis kuitenkin jäi kotiin, kun keskiyön raketteja käytiin hetki katselemassa. Rakettien lisäksi värikästä, ja erityisen hyvää, oli myös aaton jälkiruoka: pavlovaa kiivillä, persimonilla ja viinirypäleillä.

Katsotaan taas, josko tämä blogi vihdoin ehkä tästä heräilisi. Tämän postauksen kuvat olivat ensimmäistä lukuunottamatta tuollaisia uuden kännykän kokeiluja. Tällä hetkellä siis käytössä uudenkarhea LG G4, jossa on taas Lumian jälkeen hieman totuttelemista.

Mutta tosiaan, jos tässä nyt jaksan ja innostun, niin saatte näkyviin ehkä seuraavaksi joko läjän kuvia tai sitten kuulumisia agilityn parista, jota on Dinan kanssa nyt takana puoli vuotta. Ja onhan noita haasteitakin pari kertynyt tauon aikana, joten jospa niitäkin saisi aikaiseksi tehdä. Ehkä. :)

Syntisen hyvää: vadelmainen brownie-juustokakku

Voitteko kuvitella herkun, jossa on täydellisessä suhteessa lempimarjojasi kermavaahdon joukossa, raikasta juustokakkua sekä herkullisen mehevää mutakakkua? Mmmmm.... Pelkkä kuvittelu aiheuttaa huulten lipomista. Kaiken lisäksi tämä herkku on todella helppo tehdä. Kyllä. Luit ihan oikein. Karkeasti ottaen kahden alimman kerroksen ainekset vain sekoitetaan keskenään ja laitetaan uuniin. Päälle vatkataan vadelmainen kermavaahto. Ah, niin hyvää. Sellanen superherkku, että on pakko saada jakoon!

Vielä se resepti, jotta tekin pääsette herkuttelemaan. "Alkuperäinen" löytyy täältä (klik). Tai ihan alun alkaen leivos on ilmeisesti Hummingbird Bakeryn ohje, joita on koottu kirjaan "Leivonnaisia herkkusuille: kuuluisan konditorian suosikkireseptit". Tein taas tuohon "alkuperäiseen" verrattuna hieman muutoksia, muun muassa vähensin joka osiosta suht reippaasti sokeria ja siitä huolimatta makeutta oli kyllä aivan tarpeeksi.

Ensimmäisenä kannattaa tehdä mutakakkupohja, johon tarvitset:

200 g voita
200 g taloussuklaata
1 dl hasselpähkinärouhetta
3 dl tomusokeria
3 kananmunaa
1,5 dl vehnäjauhoja

Huoneenlämpöinen pehmeä voi ja tomusokeri vaahdotetaan (tomusokeri kannattaa lisätä pienissä osissa niin ei pölyä niin paljoa). Tähän lisätään kananmunat yksitellen koko ajan vatkaten sekä jauhot ja pähkinät. Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja lopuksi lisätään vielä sulatettu suklaa. (Suklaa sulaa nopeammin mikrossa tai vesihauteessa kun sen pilkkoo pieneksi!) Suklainen taikina kaadetaan tasaiseksi kerrokseksi vuokaan, jonka pohja (tai pohjalla oleva paperi) on kevyesti voideltu öljyllä. Vuokana toimii joko isohko pyöreä irtopohjavuoka tai noin A4-paperin kokoinen suorakulmionmuotoinen vuoka. Tärkeintä on että, vuoassa on reunaa noin 5 cm tai enemmän. Älä laita mutakakkupohjaa vielä tässä kohtaa uuniin!

Sitten juustokakkutäyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa

Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Seos levitetään mutakakkupohjan päälle aivan vuoan reunoihin asti tasaiseksi kerrokseksi. Sitten vuoka laitetaan uuniin 175 asteeseen noin 35 minuutiksi, kunnes pinta alkaa saada kauniin sävyn.

Omassa kakussa, joka oli uunissa vain himpun yli 30 min, mutakakkupohja jäi ehkä hieman turhankin löysäksi, mutta ei se makua huonontanut, ehkä hieman vain vaikeutti kakun leikkaamista :D

Uunin jälkeen kakun pitää antaa jäähtyä kunnolla, vähintään noin huoneenlämpöiseksi, mutta mielellään se saisi olla jopa lähes jääkaappikylmää tarjoiluhetkellä. Tähän menee muutama tunti, joten mikään pikaleivonnainen tämä ei ole, mutta mitään hankaliakaan vaiheita ei kyllä ole.

Kakun jäähdyttyä, mielellään juuri ennen tarjoilua, tehdään päällinen:

3 dl kermaa
reilu 1 dl tomusokeria
3 dl vadelmia

Kerma vaahdotetaan tomusokerin kanssa napakaksi vaahdoksi, minkä joukkoon sekoitetaan kevyesti vadelmat. Lopuksi kerma levitetään ihanan epämääräiseksi kerrokseksi jäähtyneen kakun päälle ja eikun herkuttelemaan!

Tekiskö mieli? Mun ainakin tekis! Tää on kyllä sellanen resepti mikä ei toivottavasti unohdu mihinkään laatikon pohjalle...

Pikkuhiljaa eteenpäin

Ehkä tämä tästä hiljalleen taas alkaa päivittyä. Ehkä. Nyt en kyllä lupaa mitään, etten kehitä mitään ylimääräistä stressiä itselleni. Huomatkaa sentään kesäisempi muutos ulkoasussa! Tämäkin postaus piti välttämättä naputella siksi, että saan tuon joulupostauksen tuosta ei-niin-näkyviin. Joulupostauksen yhdessä kommentissa selvensinkin kesällä kiireitäni, voitte kurkata sen sieltä jos kiinnostaa. Ulkoasun lisäksi olen kesän ja alkusyksyn aikana vähän päivitellyt edes noita Luna-, Dina-, Menoja- ja Arvostelut välilehtiä. Tämän postauksen kuvina joitakin kännyräpsyjä parilta viime viikolta.

Dina ja Taavi - pienehkö sheltti ja suurehko tipsu :D - ihan parhaat painikaverit

Käytiin lauantaina lenkkeilemässä Kangasalla Katajajärven laavulla

Näin tiivistettynä missä nyt mennään: Nautimme uudesta asuinympäristöstä Tampereen Hatanpäällä. Lenkkimaastot on mainiot ainakin keväästä syksyyn. Kevään ja kesän kukkaloistot tulppaaneineen ja ruusutarhoineen ovat hiljalleen vaihtuneet pimeisiin ja välillä sateisiinkin iltoihin. Arboretum on kaunis aina, harmi vain kun tuota pimeää sateen jälkeistä raikkautta ei oikein pysty tallentamaan kameraan. Dinan kanssa jatketaan aksailua viikottain, joskin nyt justiinsa ryhmä, kouluttaja ja treenipaikka vaihtuvat talvikauden alkaessa meidän osalta nyt perjantaina. Parin viikon pimeässä ja sateessa treenailun jälkeen hallikauden avaus uudessa, siistissä ja valtavassa Tamsk-hallissa on enemmän kuin tervetullut. Lunan kanssa loppui alkeistokokurssi pari viikkoa sitten ja kotona treenaillaan niitä ja jotain muita temppuja silloin tällöin mielenkiinnon ja jaksamisen mukaan. Noin pari kertaa viikossa Neidit pääsevät riehumaan metsään tai muualle kavereiden kanssa. Itse olen taas puolestaan päässyt jatkamaan kunnolla myös ratsastusta, kun sain vakioryhmäpaikan itselleni Viitaniemen Ratsutilalta sunnuntai-iltaisin. Diplomityön tekeminen jatkuu nyt vielä toistaiseksi, ja pientä stressinpoikastakin alkaa sen valmistumisesta olla. Lisäksi takaraivossa painavat ne pari muutakin (pienempää, vaikkakin aikaa vievää) koulutyötä, jotka pitäisi vielä saada tehtyä ennen kuin DI:ksi valmistumisesta voi edes haaveilla. Voin sen heti sanoa että ensi vuoden puolelle se valmistuminen tosiaan tulee menemään, mutta katsellaan sitä sopivaa kuukautta sitten lähempänä. :D

Siinähän se. Kaiken kaikkiaan arki sujuu aika mukavasti, vaikka vapaata onkin liian vähän ja viikonloput kuluvat liian nopeasti. Olotila on aikalailla sellainen onnellinen, mutta vähän väsynyt.

Hyvää joulua!

...parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Ei vaan, vastahan on joulupäivä :)

Pikkujouluaikaa

Hei moi murut. Näin tässä taas kävi. Siitä "nyt aloitetaan taas"-postauksesta on päässyt kulumaan jo puolisentoista kuukautta ilman mitään elonmerkkejä. Hupsista. Hiukan olen päivitellyt noita Menoja- ja Dina-välilehtiä - oletteko huomanneet?

Vanhojen kuulumisten sijaan ajattelin nyt julkaista tänvuotisten joulukorttikuvien "parhaimmistoa" :D Tässä siis pientä piristystä pimeään joulukuun alun keskiviikkoiltaan:

Luna osais tän kyllä, mutta kun muut sättää :D

Siinähän niitä :) Korttikuvaksikin valikoitunut kuva paljastetaan vasta muutaman viikon päästä. Toivottavasti nyt ei siihen asti ole ihan hiljaiseloa, vaikka itsellä nyt kandityö todenteolla painaakin päälle ja tenttiviikotkin lähestyvät jo kovaa vauhtia. Mahtavaa joulunodotusta ja olkaahan kilttejä, jotta saatte paljon lahjoja! :)