Vuorossa terveyspohdintaa, jätä väliin jos ei kiinnosta :)
Mä olin seitsemän vuotta sitten aivan hukassa, kun vajaata viikkoa ennen wanhojen tansseja veti selkä niin jumiin, että autosta ylös nouseminenkin oli aivan tuskaa. Onneksi sain nopeasti ajan fysioterapeutille/hierojalle, jossa selvisi, että mun SI-nivel alaselästä oli hieman väärässä asennossa. Ongelma myös parani tuon käsittelyn myötä, joten wanhojen tanssit saatiin tanssittua, kuin mitään ei olisi ollutkaan. Luulin silloin tuon johtuneen runsaasta istumisesta (autokoulun teoriatunnit ja lukiossa paljon tunteja), mutta tällä hetkellä en ole asiasta enää niin varma. Sen verran kuitenkin otin opikseni, että yliopistoaikana kiinnitin huomiota istumisasentoihini ja koitin välttää löhöämistä, vaikka huonoissa tuoleissa se oliskin ollut monesti se miellyttävin asento... Vaivojakaan ei ollut.
Nyt kuitenkin viime maanantaina koirien kanssa lenkkeillessä Niihamassa jäisillä poluilla, joiden reunoja pitkin koitin mahdollisimman paljon kulkea paremman pidon vuoksi, alkoi hiljalleen sama kankeus iskeä alaselkään, joka vain paheni lenkin loppua kohden. Kotona hyvä kun pääsin taas autosta ulos ja sain koirat takapenkiltä pois. Illan verran kärsin ja koitin mahdollisimman paljon vain seisoa tai maata. Keskimäärin kaikki paikallaanolo oli siedettävää, mutta jokainen liike vihloi ikävästi alaselässä oikealla puolella. Aamulla varasin ajan fysioterapeutille, jonne pääsinkin jo puolen päivän jälkeen.
Niiiin tiesin, jo siellä metsässä, että ongelma on taas tuossa SI-nivelessä. Fysioterapeutilla kuitenkin selvisi, että tuskin tuo SI-nivel on ongelman syy, vaan pikemminkin seuraus, vaikkei sitä nyt varmaksi voi sanoakaan. Mun lantio oli aivan vinossa, oikea puoli ainakin sentin vasempaa ylempänä ja oikealta puolelta vielä kiertynyt eteenpäin. Todettiin myös mun oikean puolen olevan vasenkätiselle tyypillisesti heikompi. Useat liikkeet, joita fysioterapeutti pyysi tekemään, tein erilaisesti eri puolille. Ehkä tuosta oikeanpuolen heikkoudesta johtuen, on lihakset toimineet oikealla puolella hieman väärin, mikä voisi selittää sen, että pienehkö piriformis-lihas tuolla syvällä kankussa oli aivan jumissa. Fysioterautti käsitteli sitä varoen, mutta silti itsestäni tuntui, kuin jotakin tylppää piikkiä olisi siellä pyöritelty. Samaan paikkaan ilmestyi myös käsittelyn jälkeen komea mustelma. Ai miten niin jumissa...
Tuon käsittelyn jälkeen kotimatka sujui jo vähän rennommin, eikä ihan jokaista askelta tarvinnut enää varoa, joten eipä tuo ainakaan turha reissu ollut. Päivä päivältä selkä parani, ja perjantaina oli jo mustelmakin jotakuinkin kadonnut samoin kuin kivutkin. Näiden päivien aikana venyttelin fyssarin ohjeiden mukaan ja liikuin aika runsaasti niin metsissä koirien kanssa, kuin muutamaan otteeseen agiradallakin. Liikunnan jälkeen olo oli aina oikein hyvä. Mutta, kaikesta venyttelystä huolimatta keskivartaloa piinaa edelleen melkoinen kankeus ja lihakset on jotenkin todella todella kankeat sekä kankuista että takareisistä. Että sen suhteen ei nyt viikkoa myöhemminkään (aika lyhyt aika kyllä oikeastaan) ole vielä kovinkaan kivaa solmia kengännauhoja tai vaihtaa sukkia. Taitaa ainakin yksi hieroja/fyssarikäynti olla vielä siis edessä nyt alkavalla tai seuraavalla viikolla... Tosin yhden fyssarikäynnin taisin välttää, sillä oikean puolen pohjejumit ja yläselän lukot on voinu hyvinkin johtua tuosta samasta vinoudesta, ainakin osittain.
Suorassa oleminen on muuten yllättävän vaikeaa, kun on tietämättään oppinut kenottamaan joka paikassa. Yhden suihkun/hiusten pesun aikanakin jouduin (laskin!) korjaamaan pelkkää seisomisasentoa yli kymmenen kertaa! Ja ei, en ollut tuntia suihkussa, vaan korkeintaan 10-15 minuuttia. Myös sukkien jalkaan vetäminen on yllättävän hankalaa seisaaltaan, jos on tottunut "könähtämään" ihan vinoon, kun pitäisi kannatella painoa sillä heikommalla puolella. On tässä samalla ollut ihan mielenkiintoista tarkkailla myös omia muita piintyneitä tapoja: myös muunmuassa suihkussa pyörin aina samaan suuntaan ympäri. Päätin rikkoa rajoja ja vaihtaa suuntaa - tuntui oudolta. Onko kellään muulla tyhmiä, pieniä piintyneitä tapoja?
Mut eiköhän tää tästä. Jos sitä koittais pysyä suorassa ja välttää piriformis-jumeja (ehkä helpommin sanottu kuin tehty ja tiedostettu :D ), ni vois yrittää välttää näitä. Tosin lohduttavaa oli fyssarin toteamus silloin tiistaina, että todennäköisesti vastaavat vaivat vähenee koko ajan iän myötä, samalla kun paikkojen joustavuus vähenee, jolloin tuo SI-nivel ei enää niin helposti liiku virheelliseen asentoon. Terveisin "Ainakin muksuna hiukan yliliikkuvat nivelet". Tältä osin se vanheneminen vois tapahtua nopeasti, vaikka muuten enemmänkin tuo neljännesvuosisadan häämöttäminen parin kuukauden päässä enemmänkin ahdistaa. Vaikka jollain tasolla oon onnellinen siitä, että kaikenmaailman opiskelijasähläykset alkaa olla tiensä päässä ja toivottavasti pääsee kesällä viimeistään suunnittelemaan elämäänsä taas vähän pidemmälle kuin parin kuukauden päähän. Tällaisia positiivisia ajatuksia näin kevyesti maanantai-illaksi, olkaahan hyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti