24.12.2016

Hyvää joulua!

Rentoa joulunviettoa toivottelevat tonttutytöt Luna ja Dina: Syökäähän massut täyteen ja herkutelkaa vähän koko vuoden edestä, kyllä kerran vuodessa saa niin tehdä! :D Massut täynnä on sitten hyvä kääriytyä murun kainaloon ja halia, niinkin on hyvä tehdä ainakin kerran vuodessa.


Hyvää ja onnellista joulua kaikille!

13.12.2016

Tuore kolmosluokkalainen

Sunnuntaina suunnattiin Lietoon TSAUn kisoihin kahdelle agiradalle. Pitkään mietin mille radoille neljästä vaihtoehdosta ilmoitan, mutta pohdinta päättyi ilmeisen oikein. Radat olivat järjestyksessä CBAD, joista C rata oli Viitasen hyppyrata. Sen tiesin jättäväni mieluimmin väliin, mutta sitten jäi vielä päätettäväksi ilmoitanko kahdelle vai kolmelle radalle, ja jos kolmelle, niin haluanko kahdelle Luomalan radalle (B ja D) vai myös Viitasen radalle. Loppujen lopuksi päädyin A:lle ja B:lle. Aikataulullisestikin radat menivät ihan mukavasti, kun väliin jäi suunnilleen tunnin verran huiliaikaa.


Ensimmäisenä meillä oli siis Henri Luomalan rata. Alla tästä video. Alussa vähän pelkäsin, että Dina näkee pelkän puomin ja suuntaa sinne, mutta hyvinhän se tuli ja meni nätisti putkeen. Kasihypyn jälkeinen valssi taisi olla vähän myöhässä, mutta Dina oli kiltti ja tuli silti ohjaukseen ja sain sen vielä ihan järkevällä linjalla siitä putkeen. Putken jälkeen tilanteen rauhoitus ja Dinalle tilaa hakea kepit. Helppo lähestyminen, niin eipä sitä nyt tollaisessa kohtaa olisikaan kannattanut kämmätä. Aan jälkeiselle hypylle radan toinen, tuttu ja turvallinen, pyöritys, sillä nyt ei ollut sellainen olo, että lähdettäisiin vaan kokeilemaan mitään ns. kisa-uutta, mikä ei ehkä kuitenkaan toimi. Siitä vielä hypyn kautta keinulle, joka olikin radan toiseksi viimeisenä. Hiukan siinä rajoilla olisiko siitä tullut vitonen, mitä vähän pelkäsin, kun tuomari oli selän takana enkä siinä nähnyt nousiko käsi. Jäähkälenkin jälkeen tulostaululla näkyi kuitenkin nolla, ja vieläpä luokan nopein, vaikkei tuo nyt meilläkään mitään vauhti-ilottelua millään lailla ollut :D Kyllä vähän olisi harmittanut, jos tuosta keinulta olisi käsi noussut... Onneksi nyt näin. Tästä meille toinen LUVA kakkosista. Eli ihan niinkuin ennen lähtöä suunnittelinkin, ekalta radalta nolla, niin toisen ei ole niin väliä miten menee, ja pääsee ajoissa lähteämään kotiinkin, kun C- ja A-ratojen palkintojenjako oli A-radan jälkeen ja B-radan vasta sen ja D:n jälkeen...


Paitsi, että... Saatiin se nolla sitten siltä Viitasen Annen A-radaltakin :D Huppista keikkaa. Mä todellakin löysin sen Kuplani tuolla TSAUlla. Ehkä vähän sitäkin, ettei ollut ketään tuttuja juttuseurana, niin sai olla ihan ittensä kanssa. Oltiin myös ensimmäisenä lähtövuorossa, ja vähän meinasi mennä pakka sekaisin, kun tuli vielä rataantutustumisen jälkeen ylimääräistä odottelua C- ja B-ratojen palkintojenjaon muodossa. Sain kumminkin ajatukset kasattua nopeasti ykköspallilla pyörähtämisen jälkeen rataa kerraten ja Dinaa liikutellen. Vihdoin vuoron koittaessa lähdettiin radalle ihan hyvällä fiiliksellä. Tästä taas video alla. Kuvakulma on vähän hassu, mutta parempi sekin kuin ei mitään :) ei sitä kauheasti viitsi alkaa vaatia, kun ihan vieraalta ihmiseltä lähtee kysymään, että ehtisikö kuvata meidän suorituksen... Tän radan alkua mä mietin, että mitä teen. Mieli ois tehny kävellä pituudelle asti ja sitten vasta sieltä antaa Dinalle lähtökäsky, mutta en ollu läheskään varma ottaako se renkaan siitä matkalta, niin tein nyt noin, ja sitten jäin vielä odottelemaan muutaman askelen verran liian pitkäksi aikaa, jolloin olin auttamattomasti liian myöhässä ennen putkea. Voi huoh. No, tilanne pelastettu muuttamalla suunnitelmaa lennosta ja menemällä putken ja keinun eri puolta kuin piti. Keinulta putkeen, ja sitten oltiinkin taas suunnitellulla reitillä. Putken jälkeen hiukan vino hyppy ja puomi, puomilta kepeille, jossa annoin taas tilaa hakea kepit itse. Kepeiltä putkeen ja Aalle. Sen takana hyppy, putki, hyppy aikalai U:n muodossa. Siitä uudestaan Aan jälkeiselle hypylle, mistä jyrkkä käännös putkelle ja loppu näkyykin sitten taas videolla. Tää oli kiva rata, jotenkin tällaiset, jotka sujuu ja joilla pääsee juoksemaan itsekin, on ihan tosi paljon hauskempia, kuin sellaiset kääntämisvääntämisradat, joissa vain sotkeutuu omiin jalkoihinsa :D Oli aika epäuskoinen olo, kun päästiin maaliin. Nolla, 3. luva ja sitä myöden sertin kanssa kolmosiin. Ihan käsittämätöntä. Kotimatkakin meni hyvissä fiiliksissä nopeesti, vaikka lähtö nyt sitten viivästyikin, kun piti jäädä sitä toistakin palkintojenjakoa odottelemaan...




Koottuna: Hirmu hyvä päivä, edes tulomatkan pieni kiire ei haitannut. Kaikki toimi, Dina liikkui ja tehtiin hyvin yhdessä ja luotin, että se osaa. Avainsanoina OmaKupla ja Keskittyminen. Hyvä tästä tulee. Siis nollan tekemistähän pitää treenata, ja sitähän me tehtiin pari viikkoa sitten leirillä Hannan nollaratatreenissä, josta lisää myöhemmin!



Sitten ei muuta kuin kolmosiin! Joskin nyt pidetään pari kuukautta kisataukoa, hoidetaan luustokuvat vihdoin heti kun budjetti sen vain sallii ja mietitään kolmosissa starttaamista ehkä juoksujen jälkeen maalis-huhtikuussa, kun on vähän edes lyhennetty kisatauon aikana kilometrin pituista treenilistaa. Alkuvuoden tavoitteina itsenäisemmät kepit ja lisää täydennystä tuonne meidän työkalupakkiin erilaisten ohjausten osalta. Niin ja tietysti parempi kunto itselläkin, vaikka hyvältä tuntuu jo nyt esimerkiksi kesään verrattuna.

Ihan huikee lopetus meidän ensimmäiselle kisavuodelle! Ei olisi parempaa uskaltanut edes toivoa. Hyvä me!

29.11.2016

#tt1617 1. leiri / agitreenit

Hupsista!

Luulin julkaisseeni tämän jo alkusyksystä, mutta olikin näköjään unohtunut luonnokseksi tuonne muiden tekstien joukkoon. Pahoittelut. Onneksi huomasin sentään nyt, kun ajattelin alkaa kirjoittelemaan ajatuksia toiselta leiriltä, joka oli viime viikonloppuna. Tulee tekstit sentään oikeaan järjestykseen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikonlopun agitreenit valikoituivat itselle aika selkeiden teemojen mukaan. Vauhtia lisää ja keinoja sen ylläpitämiseen, ohjauksiin lisävinkkejä ja rytmittämistä. Jälkeenpäin ajatellen lauantai-iltapäiväksi olisi pitänyt valita jotakin muuta, sillä Villen ryhmiä tuli nyt niin paljon, että samat asiat alkoivat jo sunnuntaina toistua. Enemmän olisi siis saanut ehkä irti jostakin muusta koulutuksesta sillä hetkellä. Tietääpä seuraavalla leirillä. Mutta näistä on ihan hyvä aloittaa, kaiken kaikkiaan tuli tosi kivoja vinkkejä koko viikonlopun ajan, ja varmasti vuorotellen otetaan kaikkia asioita työn alle.

Lauantai:

Ohjaamisen perusteet, ohjausvihjeet, Ville
-itsenäisempää esteiden suoritusta, estehakuisuuttaa lisää, esim treenien alussa putkiin lähetystä pelkällä sanalla, ilman liikettä välimatkaa pidentäen sekä itsenäisemmät takaakierrot, "menee suoraan sinne mihin nenä näyttää"
-serpentiini: esteiden hakeminen, estefokuksen parantaminen

Samalla pohjalla oli kaikki lauantain treenit, erilailla numeroituina vain. Serpentiini esimerkiksi oli yläreunan kolmella vierekkäisellä hypyllä, joita ennen ja jälkeen taisi olla nuo putket päissä

Tehokas treenaus, Sanna
-vinkkejä lähtöön, miten leikkimisellä saatu into ei lässähdä: istumisesta kiva juttu! Leikki, istu, heti palkka jatkamalla leikkiä. Sanaa voisi vaihtaa ja käyttää tuota "tylsää istumista" sitten muualla

Vauhti, Ville
-vauhtipätkiä alkuun ja loppuun, välissä muuta treeniä, uskaltaa vaan itse juosta enemmän niin saa koiraankin vedätettyä lisää vauhtia

Sunnuntai:

Vauhti/looginen ohjaus, Ville
-rohkeampi liikkuminen
-alla videoita treeneistä



Rytmittäminen, Anu
-saattaminen loppuun asti ohjauksissa, jopa hieman viipyvät ohjaukset tarpeen mukaan
-ei niin jyrkkiä nopeuden muutoksia ennen estettä, erit. putkelle
-lisää itsevarmuutta, esim. mun etsintää metsässä yms, erityisesti nenäjuttuja?
-omia: käsien/yläkropan ja jalkojen yhteistä koordinaatiota paremmaksi. Ihan mahdottomuus hyppiä esimerkiksi jaloilla ns. x-hyppyjä kun samaan aikaan heiluttaa käsiä edestakaisin tai toisinpäin (kokeilkaa ite, sujuuko muka? :D )


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ps. Hitsit miten hölmöä oli katsoa vain kolme kuukautta vanhoja videonpätkiä. Tässä sitä huomaa, että kyllä on kehitystä tullut syksyn aikana. Jotenkin koko tekemistä on oppinu parissa kuukaudessa ajattelemaan ihan eri lailla. Edellä olevasta kisapostauksesta voi tehdä vertailuja :D mutta senkin puoleen tuli kyllä ekalla leirillä valittua oikeita treenejä. Todellakin oli meillä syksyn avainsanoja estefokus ja vauhti, jotka molemmat on vaikuttaneet suotuisasti Dinan itsevarmuuteen ja koko koiran yleiseen olemukseen ja asenteeseen: on tullut sopivasti röyhkeyttä niin sanotusti. Ja on sitä itellekin noi pk-lenkit, ja ylipäätään taas juoksemiseen tottuminen, tehnyt hyvää. Kyllä mä oon tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Terveisin Entinen Liikunnan Vihaaja :D

Sellaista ekalla leirillä. Nyt on ne kaikki julkaistu vihdoin. Kiinnostaako jotakuta joku aihe enemmän, mitä on tarkemmin ottaen tehty tässä syksyn aikana tms?

Tässä leirien välissä Sanna kävi lisäksi vetämässä meille täällä Tampereella myös pienryhmätreenin lokakuussa. Siellä puhuttiin lisää estefokuksesta ja kuinka vauhtia tulee Dinalle varmasti lisää kun saa lisää itsevarmuutta. Niinhän siinä on käynyt. Dina oli tuossa treenissä harvinaisen tuhma rankan eura-vkonlopun jälkeen ja komensi ja meni ihan minne sattui. Normaalisti kiltin koiran ohjaajakin oli melkoisen hukassa, joten eipä siitä treenistä sen enempää :D

22.11.2016

Voihan syksyn kakkoset! x5

Startattiin Dinan kanssa ensimmäistä kertaa kakkosissa syyskuussa, eli noin kuukausi luokkanousun jälkeen. Tuohon väliinhän mahtui vaikka ja mitä, muun muassa ensimmäinen TT-leiri. Nyt onkin sitten muutama kakkosten kisa ja monta hylättyä suoritusta takana sekä ensimmäinen LUVAkin kerättynä. Kakkosten LUVA saatiin 4.11. Tamskin kisoista. Tässä nyt järjestyksessä kuitenkin kaikista tähän astisista starteista jotakin, alkaen sieltä syyskuusta:

TamSK 13.9.2016, 2x agirata (Minna Räsänen)

Vähän meinasi jännittää, olihan nää nyt tavallaan taas uudet kisat :D Tässä kohtaa itelle oli vielä myös todella epäselvää, miten kepit tulisi menemään. Kuukauden kisatauon aikana oltiin tehty keppejä ja Dina oli päässyt myös hierottavaksi. Jumejakin löytyi, muttei nyt mitään valtavaa. Treeneissähän kepit olivat etupalkalla sujuneet koko ajan lähes poikkeuksetta, joten kauheita johtopäätöksiä pelkistä treeneistä ei päässyt vetämään.

Noin muuten oon vähän jo unohtanut nää kisat. Tässä nyt kuitenkin videot. A-radalta 5vp ja 2. sija, B-radalta HYL. B-rata meni plörinäksi lähdöstä alkaen kun Dina tapojensa vastaisesti varasti ja lähdettiin vähän lentävästi. Alusta loppuun asti melkoista säätöä. MR sanoi ekan radan palkintoja ojentaessaankin, että taidettiin B-radalla olla vähän muissa maailmoissa, ei ollu mein juttu yhtään...






TaKut 18.9.2016, agirata & hyppyrata (Henri Luomala)

A-radalla oli vaikeuksia taas lähdöstä asti. Riemu oli lähtövuorossa heti Dinan jälkeen, ja koska itselle tuli aamulla kiire, niin ei oltu ehditty yhdessä edes lenkittää neitejä, niin meinasi Dinan huomio kiinnittyä pelkkään Riemuun. Istumaan asti en sitä tossa tilanteessa saanut mitenkään, mutta mun mukaan se sentään huomasi lähteä, kun ehti mua edes vilkaisemaan.... Se siitä. Että semmoset kisat... Katsokaa taas itse :D ja pahoittelut etä toinen video on kyljellään. Tuloksena kummaltakin radalta HYL. B-radalla uusittiin keinu kun Dina tuli sen suorastaan lentäen, ja siitä sitte suoraan maaliin. Oishan sen loppuunkin saanu jatkaa kai kun ei mitään pilliinvihellystä kuulunut, mutta tuo nyt oli ratkaisu tuossa kohtaa ja mielestäni ihan oikea sillä hetkellä.






TamSK 18.10.2016, agirata & hyppyrata (Anne Viitanen)

Tiedättekö ne radat, joista voi todellakin sanoa, että hyvät hylätyt? Nämä molemmat radat olivat juuri niitä. Kummallakin radalla hylky johtui siitä, että en malttanut sitä viimeistä yhtä tai kahta askelta ottaa Dinan kanssa vielä siellä keppien lopussa. Huoh. Se on niin sitä välillä. Noin muuten ihan huippua. Dina liikkui, kepit löytyi, kontaktit sujui, lähti kivasti kaikkiin ohjauksiin, kepeillä tosiaan jopa liian hyvin :D Ja mä ehdin ohjauksiin, jotka olin suunnitellutkin, juoksemaan joutui näillä radoilla ihan tosissaan, mutta varsinaisesti kiire ei tainnut tulla missään kohtaa. Ei huono. Jos pitää hylättyjä tehdä, niin tällaisia lisää. Ja eikä siinä, kakkosissa kisaaminen tällä kokemuksella on oikeinkin kivaa. Treenataan ja opitaan jokaisista kisoista vielä vaikka kuinka, että ei tässä nyt mikään sellainen kiire luokkanousulla ole. Topteamin puolesta asetin nousutavoitteen lopputalveen 2017, että nautitaan nyt näistä kakkosten pienistä luokista ja pykälää ykkösiä haastavammista radoista. Tää on kivaa!






TamSK 4.11.2016, hyppyrata (Tomas Berglund) & agirata (Mika Moilanen)

Ehkä vaikein (hyppy)rata tähän asti ja lähdöstä asti huono rata. Mä mietin jo ennen starttia, etten yhtään tiedä millä päällä Dina on, ja silleen oikein meni arvelut, ettei se ihan täysillä keskittynyt. Videota ei tästä nyt sattuneista syistä ole, mutta jo heti ensimmäisen hypyn jälkeen Dina juoksi jostain aivan käsittämättömästä syystä mun selän taakse ja hyppäsi kakkoshypyn väärin päin. Siitä HYL. Loppuratakin oli jotain todella mielenkiintoista. Ei ollut TB tehnyt meille sopivaa rataa. Kepit kuitenkin onnistui, enkä itsekään nyt tällä kerralla mokannut niitä lähtemällä liian aikaisin pois Dinan läheltä.

Agiradalle taas sain Dinan keskittymään paremmin, lämpätessäkin tiesi taas paremmin mitä se tänään vaatii. Jätettiin lelun kanssa riehuttaminen vähemmälle ja keskityttiin namien avulla paremmin venyttelyyn ja muihin pieniin juttuihin siinä parin meitä edeltävän suorituksen aikana. Lopputuloksena LUVA ja mun suupielet korvissa seuraavat pari tuntia - ainakin. Ihan huikee fiilis. Todellakin tehtiin samaa rataa, pari videollakin näkyvää hiukan epävarmaa kohtaa, mutta loppujen lopuksi kiltti koira tuli mun ohjauksiin kuitenkin, eikä imenyt väärään päähän putkea tai hiukan pitkällä kaarteella väärälle hypylle. Ihan huikeeta! Vieläkin tuota videota katsoessa tulee ihan hirmu hyvä mieli. Tuli nolla ja tuli radan ainut (voitto)nolla, jotenkin se tuntuu vielä pikkuisen paremmalta. Kiitokset kavereille, jotka huimiin suorituksiinne mahdutitte ne pienet vitosen arvoiset virheet, lupaan kyllä tehdä vastapalveluksen joku kerta :D Ja hei, Dina liikkuu! Etenemäkin paras ikinä tähän asti, jopa vajaa 200m pitkällä radalla. Huippua!



Tamsk 20.11.2016, hyppyrata & agirata A (Minna Räsänen), agirata B (Sari Mikkilä)

Ratajärjestys oli C, B, A ja hyppyradalla aloitettiin. Tuomarina MR. Olin edeltävänä maanantaina ollut huonojen rauta-arvojeni vuoksi rautainfuusiossa, eli sain rautaa suonensisäisesti, kun noista suun kautta otettavista ei oikein hyötyä tuntunut olevan. Tuopa nosti keskiviikkoiltana kuumeen, jonka vuoksi olin torstain ihan petipotilaana. Perjantaina alkoi taas elämä voittaa ja kahden kuumeettoman päivän jälkeen päädyin siihen, että mentiin sunnuntaina kisaamaan. Ihan 100% kunnossa en ehkä vielä ollut, mutta lähestulkoon kuitenkin. Kaikesta huolimatta hypäriltä HYL, mutta tosi hyvä sellainen, ilman omaa ihan tyhmää mokaa, eli tuon hypyn uusintaa, oltaisiin selvitty yhdellä vitosella ylimääräisine kiertelyineen. Dina oli tylsästä viikosta huolimatta kiltti, toisin kuin vähän pelkäsin neljännen päivän kisojen ekan radan perusteella. Ekana C-radan video. Kaikkien kolmen kuvauksesta, ja juttuseurasta, kiitos Tainalle.



Toisena B-radan video, jossa tuomarina toimi Sari Mikkilä. Rata oli kiva ja alun löysän ohjauksen tuloksena vitonen, mutta muuten tosi hyvä rata. Nopeekin vielä! Tuloksissa nopeus oli 4,2 m/s, mutta ilman tuota parin sekunnin kaartelua nopeus olisi ollut jopa yli 4,4 m/s. Ihan käsittämätön, ainakin kun vertaa, että elokuussa etenemät oli reilua 3 m/s.... On tässä syksyn aikana jotain tehty oikein :D



Viimeisenä sitten Räsäsen tuomaroima agirata, joka, noh... Katsokaa itse :D Dina vähän väsähti ja keinu ei napostellut, mitä ennen jäi pyörimään putken suullekin. Mut noi kepit! Miten se hakee sinne, niiin pätevä! Mutta siis HYL, ja vähän plääh-fiilis tuon lopun takia. Eipä sillä, varmaan mein ekat kolmen radan (siis yli kahden) kisat että eipä ihme. Ei oo niin hyvä kisakunto että jaksais asenteella vetää vielä kolme rataa. Ihan poikki on neiti ollut kahden radan kisojen jälkeenkin. Täällä oli vielä aikataulut niin, ettei kahden viimeisen radan välissä ehtinyt edes huilaamaan melkein yhtään, pidempi lepotauko olisi ehkä sopinut Dinalle. Pitänee vissiin nousta kolmosiin, joissa osallistujia on sen verran enemmän, että taukoja tulee väkisinkin :D



Siinähän ne sitten melkeinpä tältä vuodelta. Pienestä ne on kiinni aina välillä, mutta hylätyistäkin melkein kaikki on niin hyviä hylättyjä, ettei edes harmita. Ja kakkosissa on hyvä treenata tätä kisaamista, ei tässä mikään ihan mahdoton kiire kolmosiin ole, kun ei vielä kuitenkaan siellä pärjätä :D Ja koko ajan on kuitenkin kehitystä havaittavissa, se on tärkeintä, eikö? :)

Pienen pieni mahdollisuus on, että joulukuun puolivälissä voisi vielä suunnata Lietoon kisaamaan, mutta katsotaan nyt ainakin tuo toinen TopTeam-leiri ennen päätöstä. Tuo leiri on ensi viikonloppuna, ja sitä jo kovasti odotellaan

11.11.2016

Luna-aksa etenee!

Mua naurattaa aina käyttää termiä Luna-agility, mutta siinä on jotain sellaista, että kyllä se vaatii ihan oman terminsä. Dinan kanssa yritetään tehdä ns. normaalia agilitya, mutta Lunan kanssa se vaan on Luna-aksaa :D Luna-agilitykin etenee! Sehän on se pääpointti, eikö vain?

Luna pääsi alkusyksystä kisaturistiksi ja Dinan seuraneidiksi Tamskin kisoihin

Kepit nyt on ihan omasta laiskuudesta kiinni, se projekti on yhä siis ihan alkutekijöissään. Alunperin idea oli opettaa Lunalle pujottelu 2+2-kepeillä, joiden kanssa saatiin Dinan kanssa kehitystä tosi nopeesti, mutta sillä nyt oli perusidea lähestulkoon hallussa, piti vain päästä aluksi käytetyistä verkoista enää eroon. Mutta, siis joo onnistumisia varmasti saisi, mutta Lunan kanssa tää tie olisi tosi pitkä. Varsinkin, kun tällä hetkellä autottomana treeniä olisi vain se kerran viikkoon. Aattelinkin, että kokeillaan nyt kujakeppejä, että päästäisiin ainakin alkuun paremmin. Tähän tarvii kaverin palkkausavuksi ainakin alkuun, mutta noin muuten yhden kokeilun perusteella luulisin, että kujakepit vois olla nyt ihan toimiva ratkaisu. Niiden kanssa koitetaan nyt hiljalleen edetä. Ensimmäisellä kokeilukerralla ihan vaan juoksutettiin Lunaa suoran keppikujan läpi. Tavoitteena taas rentous, ettei se arvo tai ihmettele tollasta juttua. Aika samaa tehtiin myös toisella kerralla, ehkä ihan pikkuisen oli kuja pidempi ja kapeampi, mutta ei merkittävästi. Hiljalleen aletaan sitten kaventamaan keppien välejä, kun alkaa näyttää hyvältä ja hakea leveään kujaan kivasti. Toistoja, toistoja ja palkkaa!

Keinu etenee! Nyt Luna uskaltautuu supermatalalle keinulle jo ihan itse, namin perässä tosin. Pieni liike alkaa olla jo ihan ok, eikä edes säpsyile pientä kolahdusta. Luna on aiemmin lähinnä saanut itse paukutella keinua, jotta tottuu ääneen. Nyt kun lokakuun alussa sain kerran Aleksinkin mukaan, niin saatiin Lunakin keinulle. Tämä alla videolla. Itse jännitän Aleksia enemmän, että sattuu jotain, ja tulee taas takapakkia, jonka varmasti Luna aistii. Keinutreeni Aleksin kanssa tekee ihan hyvää, sillä Aleksi ei tosiaan murehdi niin paljon kuin minä ja onhan noilla kahdella jotenkin erityinen suhdekin. Luna on vähän Aleksin koira :) Pari ihan rentoakin keinua on jo nähty, niitä nyt vaan lisää. Luna uskaltautui munkin kanssa tuolle supermatalalle keinulle tuon videoidun kerran jälkeen ja nyt vaan rentoutetaan sitä entisestään. Niin kauan pysytään supermatalassa, että saadaan reilusti rentoja toistoja, ehkä jopa pienen ratapätkän osana. Yhtään ei vaikeuteta niin pitkään, kuin meinaa epäröidä tai hyppiä pois puolivälistä. Pitää myös vielä selkeämmin ottaa lauta-käsky mukaan treeniin, sillä keinu-treenin jälkeen muiden kontaktien tekeminen muuttuu aina taas epävarmemmaksi. Kai se pientä herkkistä arveluttaa, että mikä este mikäkin nyt oikeasti olikaan... Eli toistoja ja toistoja tässäkin. Sellainen pieni kesällä vaivannut "tästä ei tule ikinä mitään"-epätoivo on nyt kuitenkin aika hyvin murentunut, ja uskon, että vielä joskus Lunankin kanssa päästään ihan virallisiin kisoihin asti :)



Puomi ja A-este ovat muuttuneet varmemmiksi, selkeästi Luna on huomannut, etteivät ne nyt niin kamalia sitten olleetkaan. Mutta kuten yllä mainittua, pitää yhä selkeämmin tuon käskyn avulla saada erottelua siihen, mikä este on kyseessä. Ja sitten pitäisi vielä pyrkiä olemaan itse sekoilematta sanoissaan...

Myös renkaalla on kehitystä havaittavissa. Siihen vaatii yhä tarkan ohjauksen itseltä, ei se sitä vahingossa tee vieläkään, mutta eteenpäin! Erilaiset renkaat toimii myös yhtä hyvin, se on tullut tamskilla eri kentillä treenatessa testattua.

Hypyt ja putket ovat aikalailla pysyneet ennallaan. Putkiin meneminen on kyllä kehittynyt koko ajan, eikä putken muodolla ole enää niin väliä (suora vai mutka). Niiden suhteen on nyt vuorossa itsenäisyyden treenaamista, jotta pystyisin lähettämään vähän kauempaa, eikä tarvitse saattaa ihan putken suulle yms. Sama hypyillä. Estefokusta siis. Samaa treeniä tehdään nyt Dinankin kanssa. Ohijuoksut eivät ole sallittujen listalla. Etenkään Lunalla :D

Asenne on ollut viime aikoina paremmin kohdillaan. Sellaista tosi turhauttavaa päin naamaa haukkumista ei treeneissä ole hetkeen ollut. Luna pitää pitää vaan hommissa koko ajan eikä jäädä jahkailemaan, palkita riittävästi sekä vaihdella vauhdikkaampien ja ajatustyötä vaativien juttujen välillä. Ihan perusjuttuja taas, mutta tiettyinä päivinä Lunan kohdalla nääkin korostuu. Siinä missä Dina on lähtenyt kyllästyttyään haistelemaan, Luna aloittaa päin naamaa haukkumisen tai ääliöinnin, eli tekee vaan jotain, esim kyttää kentän reunoilla kulkevia ihmisiä ja haukkuu kaikki, tai jotain muuta yhtä mieltä ylentävää. Helpommin tuota haukkumista tulee aina, kun pyytää Lunaa tarjoamaan jotain itse, tosin eipä se sinällään mikään ihme varmasti ole, kun ei se ole tarjoamiseen tottunut.

Ai niin, episkokemustakin alkaa kertyä! Marraskuun alussa oltiin ihan vaan Lunan kanssa treenimäisissä epiksissä Tamskin hallilla, tutussa paikassa siis. Osallistuttiin ns. mölliradalle, josta puuttuivat kepit, keinu ja puomi. Lunan suoritus alla videolla. Renkaasta oon ihan ylpeä, miten hyvin se sujui. Aan kiellon taas voi laittaa ihan mun piikkiin, sillä Luna kompuroi (tai jotain) sitä edeltävässä putkessa, jolloin ehdin liian aikaisin Aalle, ja jouduin pysähtymään... Olisi vaan pitänyt jäädä putken suulle odottelemaan paremmin ja mennä enemmän yhdessä Lunan kanssa. Luna teki hyvin! Ihan hirveesti se (vielä) on mun kädessä kiinni, mutta sanotaan tähänkin, että pikkuhiljaa :)



Tällaista nyt siis Lunan kanssa. Senkin kanssa treenilista on pitkä (niin kuin Dinallakin), mutta keskitytään nyt erityisesti keinuun ja keppeihin, joiden ohella tehdään sitten "vähän kaikkea". Kyllä tää tästä joskus, eikö vain? :D

2.11.2016

Mainoskasvot

Alkusyksystä käytiin molempien neitien kanssa Nokian puolella heti eräänä maanantaiaamuna. Oli todella mielenkiintoista! Sekä itselle, että myös neideille, jotka kuvausten aikana saivat mahansa täyteen herkkuja. Kyseessä oli siis Jalo-tuotteiden petien kuvaukset. Postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä, vaan kokemuksia kuvauspäivästä. Kiitokseksi kuvauksista neidit saivat Jalo-tuotteen valikoimista itselleen pari petiä ja aktivointilelua. Omistajalle jäi käteen hyvä mieli ja ihania kuvia, joita alla. Kiitokset Jalo-tuotteelle, erityisesti Kirsille. :)









Näistä neideistä on kyllä moneksi. Vieraskoreuskin katosi nopeasti, sillä jo kohta kuvauspaikalle saapumisesta haukuttiin ulko-ovesta tulijat ja juostiin portaita ylös alas. :D Kamera taisi saada pari pusua, niin kuin kuvaajakin... Reippaita pikkutyyppejä, jotka saivat kehuja kuvaajaltakin.

Dinan kanssa on yksi jännä juttu tiedossa taas parin viikon kuluttua, mutta siitä lisää myöhemmin - pysykää kuulolla!

6.10.2016

Syyslenkillä

Syyskuu ja lokakuun alku ovat paria sateista ja muutamaa tuulista päivää lukuunottamatta pistäneet parastaan. On saatu nauttia auringosta, kuivasta, joskin hieman vilpoisesta syksystä. Vain parin plusasteen aamu- ja iltalenkit ovat jo vaatineet kaivamaan kevyttopat vaatekaapista. Päivisin auringon lämmittäessä olen koittanut selviytyä hieman kevyemmällä varustuksella. Vielä, että tarkenen sitten jos se talvikin joskus tulee :D Päivät lyhenee ihan silminnähtävästi ja hiukan turhan nopeasti. Tällä viikolla saatiin pitkästä aikaa kunnon shelttiporukka kasaan ja ehdittiin arkena lenkille vielä ennen pimeää. Pitkästä aikaa siis tarjolla hieman shelttikuvia.

Luna, Nova, Halla, Taiga, Riemu, Zin, Fiona, Sade, Nekku ja Dina






Koiralenkkien lisäksi pk-lenkkeily on hiljalleen alkanut sujua ja pientä kehitystäkin alkaa nyt noin kuukauden jälkeen olla havaittavissa. Kausisuunnitelmia on tehty ja monen moista pitäisi vielä opetellakin. Ihan hauskaa.

Nautitaan vielä viimeisistä ruskan väreistä, ennen kuin syksy vie nekin ja jättää pelkkää ruskeaa, harmaata ja märkää tilalle. Kuulostipas runolliselta, sama suomeksi: Että eikun lenkille ja nauttimaan auringosta, vielä kun sitä näkee...


1.9.2016

#tt1617 1. leiri / fysiikkatreenit

Aloitetaan leiriviikonloppujen tarkempi läpikäynti fysiikkatreeneistä. Perjantaina infotilaisuudessa myös Tiia piti osuuden, jossa mietittiin TopTeamin roolia terveiden elämäntapojen tukemisessa, sekä tutustuttiin miten erilaiset sykealueet vaikuttavat treenin lopputuloksiin. Alla kuva, jonka perusteella lähdimme laskemaan henkilökohtaisia raja-arvojamme (perus- ja nopeuskestävyyden alueet) kotiläksynä. Maksimisykkeen laskemiseen suositeltiin enemmin jälkimmäistä kaavaa. Leposyke puolestaan olisi paras mitata useamman aamun keskiarvona. Viikonlopun aikana jossain kohtaa sain leposykkeekseni 72 bpm (pitäisi nyt oikeasti rauhallisina aamuina kokeilla uudelleen sekä lisäksi taas muutaman kuukauden kuluttua, koska alkukesästä selvisi anemia, joka ei ihan vielä ole korjautunut, ja varmasti vaikuttaa myös) ja maksimisykkeeksi 192,5 bpm. Näiden kaavojen avulla laskin itselleni suuntaa-antaviksi sykearvoiksi 144,3 bpm (60 %:n teholla), 156,4 bpm (70%) ja 180,5 bpm (90 %).


Sykkeistä lisää alempana. Tähän väliin nyt pikainen tiivistys lauantaisesta suunnanmuutostekniikkatreenistä. Alkulämmittelyksi taas hieman lenkkiä ja nopeita venyttelyjä. Isona pointtina harjoituksissa tuli kropalla joustaminen, jonka kuulemma miehet tekee vaistomaisemmin kuin naiset. Naiset kuulemma helpommin laskeutuvat esimerkiksi hypyistä ihan suorin jaloin, jolloin kaikki paikat joutuu kovemmalle. Liikettä, erityisesti tilanteissa, joissa suuntaa muuttuu, kannattaisi miettiä enemmän joustavana, jolloin esimerkiksi jalat toimivat hieman kuin vieterinä, mikäli sekä nilkka, polvi, että lonkka joustavat. Eli jonkinasteista koukistusta vaan sinne jokaiseen niveleen. Nilkan joustaminen menetetään, mikäli kantapää on maassa, eli kun paino on päkiällä ja kantapää irti, pääsee koko jalka liikkumaan paremmin. Tehtyjä harjoituksia itsessään on hieman hankala selittää sanallisesti, joten jätetään ne nyt pois. Joka tapauksessa treenin aikana ainakin yksi ihminen oppi rakastamaan valsseja niiden vihaamisen ja välttelyn sijaan. Ihan hyvin.

Sunnuntaina oli ohjattu peruskestävyyslenkki, jossa tarkoitus oli saada sykkeet omalle tavoitealueelle. Ryhmässä ei tainnut kuin yhdellä tai kahdella olla sykemittari, mutta sen perinteisen pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta ohjeen lisäksi saatiin vinkki, että juoksukaverin puuttuessa hengityksen pitää kulkea nenän kautta eikä peruskuntolenkeillä pitäisi tulla tarvetta haukkoa happea suun kautta. Ohjetta noudattaen pitäisi ilman sykemittariakin pysyä jotakuinkin oikealla sykealueella, jolloin harjoittelu on aerobisen kynnyksen alapuolella eikä lihaksiin kerry jumittavaa maitohappoa. Koska enhän mä ole tällaisiin koskaan ennen perehtynyt, niin aika pian huomasin, että se vauhti, jota ite olen lenkeillä koittanut pitää, on selkeästi liian reipas. Eipä ihme, ettei ole kauheasti jaksanut ja lenkkeily napannut :D Liian kova teho harjoittelussa, eli sykkeen ollessa aina siellä vauhtikestävyyden puolella) aiheuttaa nopeampaa väsymistä, sykkeen nopeampaa nousua ja maitohapon muodostumisen nopeutumista, koska kehon hapellinen tila "pienenee". Liian kova vauhti selitti myös ainakin osaltaan myös niskan jumiutumista osalla lenkeistä ja sen myötä aiheutunutta pääkipua. Olen laittanut tuon kylmän ilman ja/tai huonon asennon piikkiin, mutta selvisipäs sellainenkin, että kaulalta ja niskasta löytyy ns. apuhengityslihaksi, jotka joutuvat töihin, kun treeni menee liian kovaksi eikä helppo hengittäminen tuota kroppaan enää tarpeeksi happea. Niin että byebye lenkkiniskajumit ja -päänsäryt, en jää kaipaamaan. Valitin myös, että kun juostessa pohkeet muuttuvat helposti täysin jumisiksi puupökkelöiksi. Tähänkin tuli nopea neuvo, parempaa nesteytystä ja nilkat rennommin liikkeelle. Nilkan ollessa liian jäykkä, on pohjelihas koko ajan kireä, eikä pääse rentoutumaan edes hetkittäin. Varpaiden pitäisi osua askeltaessa viimeisenä maahan, jolloin askel on rennompi ja rullaavampi. Että ehkä tämä tästä, vähemmän vauhtia ja nilkat liikkeelle (vaatii muuten hieman aivotyötäkin muuttaa jotain tavaksi tullutta "automaattisesti" toimivaa juttua).

Lauantaina halusin osallistua pienryhmistä siihen, jossa käytiin teoriassa läpi urheilijan viikkotreeniä ja palautumista. Aloitettiin isosta mittakaavasta, eli siitä, miten vuosi jaetaan erilaisiin kausiin, jotka huipentuvat tavoitteena oleviin kisoihin/ajanhetkeen, esimerkiksi joillakin TopTeamilaisilla SM-kisoihin ja toisilla vieläkin suurempiin pippaloihin. Näin "treenikauden alussa", vaikkei nyt mitään sellaisia erityisiä The Tavoitteita meillä olekaan juuri ensi kesänä, aloitetaan ihan peruskuntokaudesta, joka jakautuu osiin 1 ja 2. Peruskuntokaudella 1 tehdään pohjaa kaikelle jatkon treenille ja parannetaan peruskuntoa ja -kestävyyttä. Peruskuntokaudella 2 jatketaan tästä ja siitä pari kuukautta ennen vaihdetaan kilpailuihin valmistavalle kaudelle ja lopulta kisakaudelle (n. 1 kk), jonka jälkeen pitää muistaa levätä ennen uuden kierroksen aloittamista. Suurin osa vuodesta (noin 8 kk) muodostuu peruskuntokausista, joten tällä on suuri merkitys kokonaisuudessa. Kullakin kaudella tulee keskittyä kerrallaan yhteen kolmesta ominaisuudesta (kestävyys, nopeus, voima), mutta muitakaan ei saa unohtaa, jottei saavutettuja tasoja menetetä.

Viikkosuunnitelmaa laatiessa vastataan kysymyksiin "Miksi?", "Mitä?" ja "Miten?". Tässä maailmassa koirien kanssa tehdyt normaalit kävelylenkit sisältyvät ihan arkiliikuntaan, eikä niitä huomioida treeniohjelmassa. Peruskuntokaudella tulisi vuorotella parin-muutaman ns. perusviikon, yhden kovan ja yhen kevyemmän viikon tahdilla. Viikkosuunnitelma, tai ainakin suuntaa antava luonnos, tulisi tehdä huolella, jota treeniä tulee tasaisesti pitkin viikkoa ja jää tarpeeksi aikaa myös palautua. Kehittymistä ei tapahdu ilman riittävää palautumisaikaa. Palautuminen tulee huomioida jo treeniä lopetellessa, jotta kroppakin saa hiljalleen palautua rasituksesta eikä pysähdy kuin seinään rankan harjoituksen päätteeksi. Mikäli kotoa löytyy vaikka mies, tai muu kaveri, joka ei usko palautumisen tärkeyteen, kannattaa tutustua hyperkompensaation käsitteeseen, jotta voi ymmärtää sen, että liialla harjoittelulla kehittyminen voi mennä vain alamäkeen ja lopputuloksena on niin kutsuttu ylikunnon tila. Palautteluaika treenien välillä vaihtelee 24 tunnista 48 tuntiin. Treenistä noin 80 % pitäisi olla peruskestävyysharjoittelua ja näiden harjoitusten tulisi kestää kerrallaan tunnista kahteen. Perusviikkoon tulisi mahduttaa keskimäärin noin kolme treenikertaa, joista yksi on puhtaasti peruskestävyyttää, toisessa käydään vauhtikestävyyden alarajoilla osana peruskestävyyttä ja kolmas lihaskuntoa/voimaharjoittelua. Eli suuremmilta osin nimenomaan sitä peruskestävyyttä ja lisäksi hieman voimaa ja nopeutta. Ns. kovalla viikolla sitten hieman enemmän/pidempään/kovempaa treeniä ja sen jälkeen sitten se kevyempi viikko, joka ei kuulemma tarkoita viikkoa sohvanpohjalla, vaan puolestaan hieman vähemmän/lyhyempiä/kevyempiä treenejä kuin aivan perusviikolla. Helppoa ja yksinkertaista? Ehkä joskus :D


Oma treenisuunnitelmaa luonnostelin sen verran, että tiistaisin on ratsastustunti, jonka voi mieltää peruskestävyys/voimatreeniksi ja keskiviikkoisin on agilitytreenit, joissa tulee mentyä yleensä aina vauhtikestävyyden puolelle. Torstai on tällaisilla viikoilla selkeästi lepopäivä, samoin kuin maanantai. Perjantaille tai lauantaille ajoittuu aika selkeästi ihan se pelkkä peruskestävyyden treenikerta. Hieman hankalasti nuo "pakolliset" treenit osuvat peräkkäisille päiville, mutta käytännön syistä vaihtoehtoja ei oikein ole. Ratsastamaan en tietysti ole nyt käytännön syistä johtuen päässyt ihan joka viikko ja välillä ovat aksatreenitkin jääneet väliin, joten eipä tätä ongelmaa tosiaan joka viikko ole. Talvikausikin alkaa TamSKilla kohta, jolloin agilitytreenipäivä todennäköisesti vaihtuu keskiviikosta pois. Näin täällä tällä hetkellä. Tällä viikolla huilailtiin ma & ti rankan viikonlopun jälkeen, tai tietty noin tunnin kävelylenkit kyllä tehtiin Arboretumissa tai metsässä, muttei mitään sen kummempaa. Keskiviikkona aksattiin ja tänään kävin melkein tunnin juoksemassa (tarpeeksi hitaasti juokseminen, jotta pysytään siellä peruskestävyyden puolella, on muuten hemmetin vaikeaa) ja sen jälkeen vielä rentoa palauttelevaa kävelyä puolitoista kilsaa Dinan kanssa. Huomenna suunnataan kotikotiin, jossa voisi vielä maisemanvaihdon ilosta koittaa jaksaa tehdä hieman vauhdikkaamman lenkin esimerkiksi lauantaina. Videolla yllä Dinan iloista menoa tänään tuolla kävelylenkillä. Piti ottaa hieronnan jälkeen ihan rauhallisesti ja tehdä rento lenkki, mutta minkä sitä itselleen voi, jos vaan on niiiin kivaa?!

Loppukysymys: Tuntuuko oudolta, että mä kirjoittelen blogiin tällaisia juttuja? Musta vähän tuntuu. Onko joku pitänyt mua joskus tai edes jossain määrin urheilijana? Sitähän minäkin. Hämmentävää. Saikos näistä jutuista joku irti jotakin omaan lenkkeilyynsä tai muuhun kuntoiluun? Ja hei, jos minäkin, niin kyllä kaikki muutkin tähän pystyy! :D Nimim. Paskassa kunnossa... Ja jos en mitään muuta lupaa, niin TopTeam-kauden lopussa lupaan olla paremmassa kunnossa. Tiedä sitten, kuinka fiksua tämänkin sanominen näin julkisesti oli :D

29.8.2016

#tt1617 1. leiri / yleistä

Viikonloppuna olimme Dinan kanssa ensimmäisellä TopTeam-leirillä Helsingissä. Treenipaikkana toimi Hurtta-areena Ruosilankujalla, kun taas majoittuminen oli varattu kahdeksan minuutin ajomatkan päästä Hellsten Espoosta Porarinkadulla. Koska viikonloppu sisälsi ihan mahdottoman paljon asiaa, viidet aksatreenit, parit fysiikkatreenit ja teoriat ja infot päälle, niin ajattelin itseni, ja näiden jorinoiden lukijoiden, säästämiseksi jakaa juttuja useampaan postaukseen.

Aloitetaan perjantaista ja menomatkasta. Saatiin Naalien jäljillä -blogin Reetta ja Lumo sekä matka- että majoitusseuraksi. Onneksi, sillä julkisilla kulkeminen koko viikonlopun ajan olisi ollut perin epämiellyttävää kaikkien tavaroiden kanssa. Noin kaiken kaikkiaan viikonloppu oli tosi onnistunut ja aikataulutkin menivät aika nappiin. Perjantaina lähdimme Tampereelta kohti Espoota jo ennen kahta. Saatiin ajella rauhassa ja majoittua sekä lenkittää koiratkin ihan rauhassa. Sitten olikin Vantaan puolella tiivis TopTeam-infopaketti, jonka ajaksi koirat jäivät hotellille. Hieman pelkäsimme, että kaksi suhteellisen haukkukerkkää otusta samassa huoneessa nostaa sellaisen metelin, että saamme häädön, tai ainakin vihaisen soiton respasta, ennen ensimmäistä yötä, mutta toisin kävi. Infosta palatessamme vastassa oli kaksi perin hiljaista ja unista pikkuotusta. Muutenkin majoituspaikka oli perin onnistunut valinta, sillä ympärillä oli ihan mukavasti lenkkimaastoa, huoneet olivat hiljaisia, sen vähän ainakin mitä ehdimme siellä hereillä viettää, ja huoneista löytyi vielä pieni keittiökin, jonka jääkaappi pelasti eväidensäilytysongelmat. Aamiainenkin oli monipuolinen, sisällöltään aika tavallinen (puuroa, jogurtit, leivät, hedelmät, myslit ja joitakin lämpimiä ruokia), mutta luksustahan se aina on, kun kaikki on valmiina tarjolla eikä tarvitse kuin syödä. Pientä miinusta aamiaisen myöhäisestä alkamisajasta, jota tosin pyynnöstä saatiin aikaistettua puolella tunnilla puoli kahdeksaksi. Onneksi, sillä muuten olisi aamupala melkeinpä jäänyt syömättä. Eli plussaa puolestaan asiakaspalvelusta, mutta toinen pieni miinus roskisten olemattomuudesta. Kakkapussia sai kantaa parhaimmillaan koko lenkin ajan, sillä roskiksia ei näkynyt oikein missään. Ei edes hotellin pihassa. Kaikkiaan kuitenkin ihan suosittelun arvoinen paikka, ainakin noin koirien kanssa majoitusta pääkaupunkiseudulla kaipaileville.

Itse infossa tutustuttiin viikonlopun kouluttajiin, jotka yllätysyllätys olivat lähes kaikki siinä kohta aivan vieraita. Lisätietoa valmentajista löytyy täältä. Itse valitsin viikonlopuksi edeltävällä viikolla koulutuksia Villeltä, Anulta, Sannalta ja Tiialta. Lisäksi oli vielä Tiian kaikille yhteisiä fysiikkatreenejä sekä Annen mentaaliluentoja. Infossa käytiin läpi viikonlopun kulku noin käytännössä sekä tarkennuksia teemaryhmien aiheisiin ja osallistujien toiveisiin. Käytännön juttujen lisäksi Tiia valotti hieman fysiikkatreenien taustaa ja omia ajtuksiaan agilitysta ja juuri ohjaajien valmentamisesta. Annen kanssa käytiin läpi ihmisten jakamista erilaisiin tyyppeihin sekä näiden eri tyyppien ominaisuuksia. Osallistujien joukosta löytyi varmasti edustjia kaikille yhdeksälle tyypille. Itse en tunnistanut itseäni erityisesti minkään yhden tyypin ihmiseksi, sen sijaan ainakin neljä eri tyyppiä vaikutti suurelta osin kovin tutuilta.


Ensimmäinen leiri perustui paljon osallistujien lähtötason määrittelyyn ja osaamisen kartoittamiseen. Treenit painottuivatkin erityisesti agilityn perustaitoihin ja niiden vahvistamiseen. Kuvassa vielä mun viikonlopun aikataulu noin hieman insinöörimäiseen tyyliin esitettynä. Kotitehtävät pohjautuvat enimmäkseen näissä treeneissä esiin nousseisiin asioihin, joita pitäisi kehittää. Lisäksi tuli tehtäväksi opettaa eteenpäin ainakin jokin leirillä opittu asia, sillä opettamallakin oppii.

Treeneistä kuitenkin lisää omassa postauksessaan, kunhan saan hieman ajatuksiani niistä jäsenneltyä ja selattua myös meille jälkikäteen jaettua materiaalia käsitellyistä aiheista. Tänään huilaillaan ja kevyesti lenkkeillään, niin josko huomenna oltaisiin Dinan kanssa palauduttu viikonlopun rasituksista jo aika hyvin. Vaikka eipä Dinalla ollut mistään rasituksista eilen illalla kotimatkan jälkeen tietoakaan. Pieni harmaa otti todella järkevästi kaikista lepotauoista (hotellilla, autossa ja häkissä) hyödyt irti, sillä virtaa riitti sunnuntain viimeisessäkin treenissä, siinä kun itsellä alkoi jalka painaa jo aika pahasti. Kotona kotimatkan jälkeenkin tuotiin lelua heitettäväksi ja kiskottavaksi minun väsyneen nenän eteen. Hyvähän tuo on, ihana harrastaa noin järkevän otuksen kanssa. <3

Näillä sanoin ihanaa alkavaa viikkoa sateisen harmaasta säästä huolimatta. Lenkkipolut kutsuu koirien kanssakin säällä kuin säällä! :D

22.8.2016

Agikoiran lihashuoltoa

Dina kävi ensimmäistä kertaa kunnon hieronnassa vajaa kaksi viikkoa sitten keskiviikkona. Paikkana toimi uusi monipuolisesti erilaisia koirapalveluja tarjoava Your Dog Lempäälän puolella, joskin aivan lähellä Tampereen ja Lempäälän rajaa. Näin autottomana yksi tärkeä kriteeri hierojan valinnassa oli, että päästään tästä Hatanpäältä mukavasti kulkemaan noilla julkisilla. Valinta osui tällä erää TH Dog & Decoon, jonka yrittäjä Hynnisen Tiina ottaa vastaan hierontapotilaita Your Dogin tiloissa tiettyinä päivinä. Muulloin pystyy sopimaan kotikäynneistäkin. Hänelle päästiin myös lyhyellä varoitusajalla ja sopivasti oli vielä vapaana aika myös sen keskiviikon edulliseen tutustumisteemapäivään. Yrittäjä oli valmistunut aiemmin Tampereen koirahierojakoulusta ja itse kyllä tykkäsin. Aika meni jutellessa nopeasti ja jumitkin tuntuivat aukeavan pitkin Dinan kroppaa. Kyllä niitä jumeja sitten joo löytyikin. Dina oli alkuun hieman eri mieltä käsittelystä, mutta aika pian alun jälkeen alkoi rentoutua ja nenä valua kuona-aineiden lähtiessä liikkkelle lihaksista. Pikkukoira taisi loppua kohden ihan nukkua Tiinan käsittelyssä.

Näin jälkeenpäin ajatellen ihan harmittaa, kun en tullut vieneeksi Dinaa aiemmin hierojalle. Hieronnan jälkeen otettiin muutama päivä aika iisisti ja pidettiin lenkit ihan sellaisina rennon letkeinä, jotta kroppa pääsee hieman palautumaan käsittelystä. Ei siis mitään lajitreeniä tai muutenkaan rankkaa lenkkeilyä 1-2 päivään. Noin viikko hieronnan jälkeen aloin ajatella, että Dina on kuin eri koira taas hierontaa edeltävään aikaan verrattuna. Hiukan väsyneestä ja veto poissa olleesta otuksesta oli taas tullut veikeä ja vekkuli oma itsensä, jonka touhuja seuratessa ei meinaa lenkilläkään aina ihan pokka pitää. Varoitusen sanasena siis: mikäli Arboretumissa tulee vastaan itsekseen hihittelevä nuori nainen ja pieni harmaa koira, niin me ne vaan ollaan :D Hieronnan lisäksi osasyynä piristymiseen saattaa myös olla ajan kuluminen, sillä Dina on nyt kumpienkin juoksujen jälkeen ollut pari kuukautta hieman vetämättömissä ja kärsinyt jossain määrin valeraskausoireista, mutta kyllä ehdottomasti osan kunniasta laitan myös hieronnalle. Seuraavaan hierontaan suunnataan tuossa kuun vaihteessa suunnilleen, jotta saadaan käsitys, miten kroppa tuohon käsittelyyn vastasi ja tiedetään suunnitella vähän jatkoa.

On niin letkee tyyppi nykyisin että tassutkin harottaa mihin sattuu :D

Dina myös liikkuu nyt aivan erilailla. Jälkeenpäin ajatellen se on ollut jossain määrin jumissa jo kevään näyttelyiden aikaan, sillä sielläkään ei liike ollut tutun dinamaista. Jumit ovat kaiketi iskeneet niin pikkuhiljaa tässä useampien kuukausien aikana, ettei sitä vain ole itse tajunnut, kun on katsellut koiraa joka päivä. Nyt taas lenkeilläkin ravi on todella pitkää ja kaunista, joten vauhtiakin saa olla taas enemmän ennen kuin vaihtaa nopeuden vuoksi ravista laukalle. Menee kyllä aika sopivasti omankin vauhdin suhteen, kun juoksulenkeillä sovittaa oman vauhtinsa niin, että Dina malttaa vielä ravata sitä lennokasta pitkää ravia. Nyt kun poikkeuksellisesti olen vielä lenkitellyt neitejä erikseen, on ollut aivan huikeaa käydä juoksemassa tuolla Arboretumin kauniissa maisemissa muiden joukossa, niin että Dina saa tulla vierellä ilman hihnaa omaan tahtiinsa. Yksin ollessa ja juostessa se on niin messissä, ettei ajatustakaan mihinkään puskaan unohtumisesta, toisin kuin metsälenkeillä isommassa porukassa. Yksinään Dina ei myöskään innostu rallittelemaan 100 metrin kaaria, vaan pysyy nätisti mun lähellä ja juoksee mun kanssa - selkeesti vielä sekin tykkää siitä. Olenkin fiilistellyt näitä lenkkejä nyt ihan urakalla.

Hieronnan lisäksi lihashuolto-ajatuksia tuli heräteltyä eilen Your Dogin Avajaisissa järjestetyllä Turusen Virpin pitämällä selkäluennolla. Luennolla käsiteltiin koirien selän rakennetta, toimintaa ja sairauksia sekä erilaisten selkävaivojen näkymistä arjessa ja hieman otettiin myös kantaa erilaisten koirien käyttämiseen jalostuksessa ja niiden valintojen lopputuloksia. Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että mä istun vielä eräänä kauniina sunnuntaina tuolla, niin olisin mäkin tuhahtanut. Se on jännä kyllä, kuinka kaikennäköiset uudet asiat alkaa uusien harrastusten myötä kiinnostaa. Ja mikäpä olisi harrastamisen kannalta tärkeämpää, kuin pitää harrastuskaveri (ja oma kroppa myös) kunnossa. Your Dogin tiloissa oli avajaisviikonloppuna myös monenmoista muuta toimintaa match showsta eri koiralajien esityksiin, sekä monia erilaisia yhteistyöyrityksiä esittelemässä ja myymässä omia tuotteitaan. Lisätietoa Your Dogista löytyy heidän omilta sivuiltaan ja facebookista. Myös erilaisia kursseja on tulossa syksyn aikana heidän sisähallissaan, kuten varmasti monennäköistä muutakin tapahtumaa, itse ainakin ajattelin pitää sivut seurannassa, sillä tiedäpä mitä kaikkea mielenkiintoista sieltäkin vielä tulee vastaan. Näin pienenä "mainoskatkona" tähän kohtaan :D


Sunnuntaisen luennon pohjilta, ja Dinan vastikään selvinneiden jumien, pohjalta jäin miettimään miten yhä paremmin voitaisiin jatkossa välttää jumeja. Luennolla tuli paljon samoja ajatuksia, joita käytiin läpi myös keväällä käymässäni Tamskin järjestämällä lihashuoltokurssilla, mutta hyvähän sitä on asioita palautella mieleen aina välillä. Ja tulihan noita uusia näkökulmiakin moneen asiaan. Jatkossa kuitenkin otetaan enemmän venytykset mukaan niin arkiseen lihashuoltoon, kuin treeniä edeltävään lämmittelyynkin, sekä koitetaan muistaa hoitaa jäähdyttelylenkit yhä tunnollisemmin, jotta treenin aikana kertyneet kuona-aineet pääsevät poistumaan verenkierron hiljalleen hidastuessa, eivätkä jämähdä kroppaan tunnin loppumista kentän laidalla odotellen...

Tällaisia ajatuksia tässä nyt. Mitäs asioita muut pitää tärkeimpinä omassa tai koiran lihashuollossa? Mitkä jutut toimii teillä parhaiten?

Ja IIIIK, eka Topteam-leiri on nyt ensi viikonloppuna! Innolla ja vähän kauhullakin odotan perjantaista lähtöä :D Saatiin ohjelmarungot tänään, joista päästiin esittämään toiveita, mitä juttuja kukin haluaisi viikonloppuna treenailla, ja varmasti ollaan aika väsyneitä otuksia, kun sunnuntaina ajellaan leirin jälkeen kotiin. Myös hotelliaamiaisia kuolaan täällä jo onnellisena etukäteen :D

15.8.2016

Märkä SERTi!

Lauantaina lähdettiin Takkujen kisoihin vain katsomaan miten tekeminen sateessa märällä radalla ulkona sujuu. Ei kauheesti ollut tavoitteita, eikä mielikään sateen vuoksi ollut kovin korkealla. Meinasi jopa tulla vähän kiirekin, kun en nyt taas ihan ole tottunut noihin kahdeksan aamuherätyksiin... Ykkösissä olemisessa on kyllä se vika, että radat on aina ensimmäiseksi aamulla. Raumalla olleisiin agipitseihinkin taidettiin herätä jo puoli seitsemältä, vaikkei matkaa kisapaikalle ollut kuin puolisen tuntia.


Sadetta tosiaan oli luvattu ja satoihan Hervannassa... Ilmoittautumisen jälkeen majoituin Dinan kanssa autoon odottelemaan, josko se sade siitä pikkuisen hellittäisi ennen kuin on pakko lähteä lämppälenkille. Hellittihän se vähäsen, juuri sopivasti. Kerittiin tekemään vielä melkein 20 minuutin reipas lämmittely ennen rataantutustumista. Oltiin viidentenä eli luokan viimeisenä vuorossa, joten ehdin nopeasti kipaisemaan Dinan kanssa lämmittelyesteillä. Otin pari hyppyä ja kokeilin keppejä. Voi hyvänen aika sentään, ei niistä tullut taas mitään.... Ei niin yhtään mitään. Vähän kyllä meinasi taas epäusko iskeä lähestyvän oman kisasuorituksen suhteen. Suoritus alla videolla. Kiitokset kuvailusta Miralle!



Mua vähän naurattaa, että se ykkösten viimeinen LUVA tuli tällaisella suorituksella. "Otettiin vähän varman päälle." Vähän. Tai tuo keppihomma tuli ihan suunnittelematta fiilispohjalta. Eikä olla kyllä koskaan treeneissäkään tehty tuolla tyylillä. Olin mä vähän ihmeissäni, kuten videolta näkyy, niin pari askelta keppien jälkeen olin ihan ulalla keppien virheettömyydestä, enkä tiennyt minne piti jatkaa :D Myös alussa renkaan jälkeen meinasin olla hieman hukassa, mutta en nyt ehkä ihan yhtä pahasti, kuin keppien jälkeen. Sanoinko jo, etten ole aamuihmisiä? :D


Lopputuloksissa oltiin yli seitsemän sekuntia ihanneaikaa nopeampia etenemällä 3,54 m/s, mutta silti, vaikka Dina tekikin aika hyvin töitä, jäi siitä se kivoin puuttumaan, mitä se nyt treeneissä on aika hyvin väläytellyt. Radan jälkeen ei oikein edes hengästyttänyt, vähän tuli jopa olo että oltiinpa hitaita... Kaikesta pienestä huolimatta olo onnistuneen radan jälkeen oli kyllä aika mainio. Ja fiilis vain parani, kun kävin varmistamassa Miralta että se varmaan oli nolla eikä tuomarin käsi noussut missään kohdassa. Aika huikeeta suorastaan. Silloin kerran se kolmas LUVA oli sen reilun puolen sekunnin päässä ja sen jälkeen koko kesä on tahittu noiden keppien kanssa, joten tää oli kyllä huikeeta. Tän radan jälkeen lähdettiinkin kisalahjakortin kanssa kotiin, koska kakkosten B-rataa olisi joutunut odottelemaan ainakin pari tuntia ja siinä kohtaa oltaisiin molemmat oltu jo ihan kylmissämme tuossa säässä.

Taisin fiilistellä asiaa vähän koko päivän, en tiedä menikö Aleksinkin hermo muhun jo jossain kohtaa, kun en osannut lopettaa :D Mulla oli vähän sellainen salainen tavoite, että ollaan kakkosissa ennen kuin Topteam-kausi alkaa nyt kuun viimeisen viikonlopun leirillä, ja se nyt ainakin tuli tehtyä! Huikeeta, jälleen kerran. Nyt leiriin saakka treenaillaan kevyesti vaan ja koitetaan saada Dinan selän jumeja helpottamaan. Kakkoset korkataan varmaan syyskuun alussa, joko Porissa, Nokialla tai Raumalla. Katsotaan nyt missä ollaan milloinkin.

Olihan se nyt hienoa olla luokkansa ykkönen ja saada vieläpä se LUVA ja SERT! Kerätään niitä ruusukkeita sitten agikentiltä, jos ei näyttelyistä irtoa... :D Siitä puheenollen, näyttelyissä ei nyt tosiaan sitten toukokuun olla oltu, eikä ennen talvea mennäkään, sillä Dina on taas vaihteeksi pudottanut kaiken pohjavillansa. Lauantain sadesäässäkin meinasi ihan vilu tulla, kun vähän pysähdyttiin ja autossa kääräisin märän pikkukoiran fleecepeiton sisään.


On se Dina huikee!

Ps. Tiistaina oltiin Tamskin kisoissa, sieltä tuloksena 2. sija kymmenellä virhepisteellä, kun yhtä toista lukuunottamatta vajaa kymmenen osallistujaa keräsi vain HYLkyjä. Alla vielä tiistain video. Siitä nyt ei sen kummempaa sanottavaa ole, joten eipä jaaritella tämän pidempään tällä kertaa.



Pps. Pientä tilastotietoa: Meidän agiura ykkösluokassa sisälsi 8 eri kisat, joissa yhteensä 14 starttia. Näissä kisoissa 5 hylättyä suoritusta, ja siis 9 tulosta, joista 6 kertaa sijoituttiin. Ekasta ykkösluoka startista vikaan LUVAan 3 kuukautta ja 3 vkoa. Ihan uteliaisuudesta, mites muilla? Minkä aikaa ootte viihtyneet ykkösluokassa? :)

1.8.2016

Kesän perinteisiä agikisoja + kisojen keppijumi

Käytin nyt sitten fiilistelemässä parit kesän isommat ja perinteisiksi muodostuneet kisat. Heinäkuun alussa oli Agirotu, joka järjestettiin tänä vuonna Ylöjärvellä Teivon raviradalla, sekä kuun loppupuolella Agipitsi, joka puolestaan järjestetään vuosittain Raumalla perinteisten Pitsiviikkojen yhteydessä.

Agirotuun osallistuttiin vain perjantaina, sillä viikonlopuksi oli muuta menoa. Perjantaina osallistumisessa oli myös se hyvä puoli, että osallistujamäärä per luokka oli vain noin puolet lauantain ja sunnuntain määristä. Pitkäksi meinasi venähtää kyllä perjantaikin, ja kahden radan jälkeen olin ihan tyytyväinen, että pääsin tihkusateesta lähtemään kotiin. Päivän ensimmäinen ratakin oli noin vartin myöhässä, kun taas b-rata taisi alkaa reilun tunnin arvioitua myöhemmin. Sääli niitä, jotka jäivät vielä hypärillekin. Myös pohja oli aika mielenkiintoinen. Pahimpia hevosten kavioiden aiheuttamia monttuja ratahenkilöt koittivat täyttää hiekalla, mutta ei se kyllä kokonaisuutta paljoa parantanut. Paikkauksista huolimatta sai olla tarkka omasta etenemisestään tietyissä kohdissa, jotta nilkat säilyivät ehjinä. Dinan puolesta en monttujen suhteen ollut huolissani, sillä se on hetkittäin esittänyt sellaisia apinan ominaisuuksia, ettei kyllä ihan hevillä mene nurin :D Sen puoleen taas huonompi oli pieni vesisade, joka kasteli nurmikon ja tassut, mikä sitten aiheutti ainakin yhdessä putkessa hieman liukastelua.

Kävimme tekemässä kaksi agilityrataa, joista kummastakaan ei niin kauheasti mainittavaa ole :D Kummaltakin radalta jäi kyllä ihan kiva fiilis, sillä pitkistä odotteluista ja ekasta sadekelistä huolimatta Dina oli aika kivalla asenteella liikkeellä, ei nyt ihan parhaimmalla, mutta ihan reippaasti kuitenkin. Keppejä lukuunottamatta. Videot alla. A-radalla puomin takana olevan hypyn ohitus menee kyllä täysin mun piikkiin. Kepeiltä kuitenkin sitten HYL, koska ei hinkkaamisesta ollut enää mitään hyötyä. Ei se tehnyt, ei oikein edes yrittänyt, niin totesin, että ihan sama. Mennään nyt vauhdilla maaliin, eikä jumiteta siinä, menee vaan molempien päivä pilalle. Loppurata olikin taas ihan ok. B-radalla samat sävelet. Mun valssi oli aivan liian myöhässä ennen Aata, muuten aika kiva, mutta ne kepit. Huoh. Sieltäkin siis HYL kepeiltä, koska ihan turha hinkata. Loppurata taas ihan ok. HYLlyistä huolimatta lähdettiin ihan hyvillä mielin kuitenkin kotiin.





Agipitsissä juostiin puolestaan kolme rataa lauantaina. Muuten taas ihan pätevää menoa ja odotteluista sekä aikaisesta aamusta huolimatta Neiti heräsi aina ratojen alkaessa, mutta ne kepit... Agirodusta tuttu jumitus jatkui. Ei ehkä ihan niin pahana, sillä saatiin sentään tuloksia aikaiseksi, mutta koska Agipitsiin lähettiin sillä ajatuksella, että hyvä fiilis & puhtaat kepit ois tavoitteena, niin vähän jopa harmitti kun puolilta päiviltä otettiin suunta takaisin kotiin kolmen radan jälkeen. Onneksi paikalta sai sentään ostettua lohdutus-vohvelin vadelmahillolla ja kermavaahdolla :D Videot alla.



Ensimmäisellä agiradalla (B) puomin ohitus taas ohjaajan piikkiin. Kepeillä tuomari oli kiltti kun ei antanut enempää virheitä, kun Dinan pujottelu kosahti jo heti alussa. Keppien ties kuinka monista uusinnoista huolimatta huolimatta siis 10 vp ja älyttömästi yliaikaa, mutta eipä sillä tossa kohtaa kauheesti merkitystä. Ihan jees, että sai nyt edes lopulta ne ehjät kepit tehtyä, vaikka siihen aika monta toistoa sitte tarvittiinkin.



Toinen agirata (C) oli yleisilmeeltään päivän paras. Keppeihin se kosahti taas ja huonosti ohjasin keinulle, mutta mitä pienistä. Kaksi ekaa putkeenlähetystä meni sellaisilla "kokeillaan nyt vaikkei ne varmaan toimikaan"-ohjauksilla, mutta hyvinhän ne onnistui, koska Neiti oli vauhdissa. Olin jopa ihan ylpeä tosta harmaasta radan jälkeen :D Kattokaa nyt tota vauhtia lähdöstä kepeille ja kepeiltä keinulle. Itelle ainakin saa hymyn korviin :D Keinulle hidastin hiukan liikaa, koska tuomarin puhuttelussa oli puhe, että on vissiin aika kevyt keinu kun on tullu läpijuoksuja niin paljon siinä makseilla ennen minejä. Ei sais ottaa varman päälle kun sit alkaa Dinaakin epäilyttää. Virheitä tuli enemmän kuin tarpeeksi, mutta vissiin tulos tästäkin.

Hypäristä (D) ei nyt kokonaista videota olekaan, mutta siellä fiilis oli taas ihan hyvä. Paitsi radalla oli pussi, jota ei ole talven jälkeen tehty. Eihän Dina sinne mennyt. Lopputuloksena kolme kieltoa ja HYL, jonka jälkeen tuomari, joka oli muuten aika mukava, nosti pussin suuta ihan pikkuisen niin saatiin Dinakin sieltä läpi. Lopuuradalla tökkäsi taas niihin kuuluisiin keppeihin.

Tiesipäs taas kisapäivien jälkeen, mitä löytyy seuraavien viikkojen treenilistalta: kepit ja pussi. Ja ohjaaja vois opetella ohjaamaan kunnolla esteille asti ja valssailemaan monta metriä aiemmin. Tällasia pieniä juttuja...

Loppuun vielä vähän puhetta tuosta keppiongelmasta: tsekataan keskiviikkona onko Dina jumissa ja kertaillaan tässä vähän miten nuo pitikään tehdä. Se tasan tarkkaan etupalkalla tietää kuinka kepit tehdään, eli väittäisin ongelman olevan joko asenteessa/motivaatiossa (kisoissa ei etupalkkaa) tai sitten siinä, että kepit on eri paikoissa eri värisiä, tai jotain vastaavaa. Muiden keppeihin ei pystytä vaikuttamaan, niin haetaan nyt sitten asenne kohdalleen sinne kepeille ja palkkaillaan treeneissäkin kauempana kepeistä, eikä aina heti niiden jälkeen. Kuten eräässä keskustelussakin tuli puheeksi, ei siihen "primääripalkkaan" eli tässä tapauksessa namikuppiin saisi missään kohtaa jäädä liiaksi kiinni. Tottakai sillä välillä on aikansa ja paikkansa, mutta treeninkin pitää muuttua ja kehittyä koko ajan. Vielä yksi video loppuun tämän päiväisistä keppikertailuista. Video on pätkimätön, eli esillä kolme peräkkäistä toistoa. Mikä ongelma, missä...? Videolla näkyvien toistojen jälkeen tehtiin vielä muutamia kertoja osana pientä rataa ja sanotaanko että noin 70-80% meni niinkin ihan puhtaasti. Voi Dina....



Ehkä tääkin tästä. Lisää fiilistä vaan niin saadaan toi motivaatiopulakin selvitettyä. Hieno tyyppi se on, mutta ärsyttävä tällainen takapakki noiden keppien kanssa. Häiritsee vähän tuota kisaamista :D Mutta onhan tässä aikaa opetella, mikäs kiire taas minnekään on...


16.7.2016

Kukkaiskoira-äänestys!

Dina osallistuu Kukkaiskoira 2016 -kilpailuun, joka järjestetään osana Tampereen Kukkaisviikkoja heinäkuun lopussa. Linkistä www.tamsk.com/kukkaiskoira-aanestys/ pääsee äänestämään mein karvakorvaa. Mikäli päästään kuuden parhaan joukkoon, niin keskiviikkona tavataan Keskustorilla klo 10-14. Saa tulla moikkaamaan :) Keskiviikon koko ohjelma löytyy osoitteesta www.kukkaisviikot.fi/ohjelma2016/keskiviikko-27-7/






Dina kiittää äänistä!

EDIT 1.8.2016. Ei päästy valitettavasti finaaliin asti, mutta itse muuten osallistuin Kukkaisviikoille useampana päivänä ja oli oikein mukava tapahtuma :)

6.7.2016

Luna-agilitya + kisakuulumisia

Edellisistä Luna-agilityn kuulumisista on tovi, joten päivitellään niitäkin taas vuorostaan. Ihan ihmeitä ei ole tapahtunut edelliskerran jälkeen. Keppejä ollaan jatkettu hyvin epäaktiivisesti, joten ne ovat edelleen aika alkuvaiheissaan. Puomille ja Aalle on haettu lisää varmuutta, ja sitä alkaa nyt sen verran löytyä, että esteille ei tarvitse kovasti enää houkutella, vaan ne alkaa löytyä jo ihan itsenäisestikin. Keinua puolestaan ollaan paukuteltu ihan urakalla ja varsinainen kammo sitä kohtaan alkaa olla väistynyt. Luna on saanut itse paukuttaa sitä niin, että astuu keinun pään päälle, joka on muutaman sentin ilmassa. Tässäkin aloitettiin ihan milleistä, nyt menee jo 5-10 cm korkeudeltakin ihan mukavasti ilman hätkähdyksiä. Lisäksi olen myös itse paukuttanut keinua isommalla liikkeellä, ja sitä myöten myös kovemmalla äänellä, samaan aikaan palkannut Lunaa siitä, että se on ihan rauhallisesti siinä mun ja keinun vieressä. Luna on myös namin perässä uskaltautunut jo kaikilla neljällä tassulla astumaan keinun päälle, mutta puoliväliä ei olla vielä ylitetty eli liikettä ei vielä ole otettu mukaan. Ollaankin siinä vaiheessa jo hiljalleen, että pitäisi jatkossa keinutreenejä varten muistaa varata tietty kenttä, jossa on alaslaskettava keinu, jotta tuon liiketreenin pystyisi aloittamaan helposta eikä suoraan täyskorkeasta keinusta. Alla videot Aalta ja keinulta. Ja voin tosiaan sanoa, että ihan saavutus jo tämä, että Lunan saa rennosti tulemaan esteen (keinun) lähelle ja sen päälle, vaikkei suoritus ihan kokonainen tosiaan vielä olekaan. Paljon on tehty, mutta paljon on edessäkin. Pienin askelin vaan :)




Lisäksi juhannuksena käytiin epistelemässä Liedossa TSAUlla. Lunakin pääsi ensimmäisiin kisoihinsa putki-hyppyradalle. Koska mä vähän epäilin tuota Lunan toimimista vieraassa paikassa, ilmoitin sen tarkoituksella tuolle tosi helpolle radalle. Jälkeenpäin ajatellen olisin Lunankin kanssa voinut hyvin mennä myös mölliradalle, jossa ei ollut keppejä, keinua eikä rengasta, sillä ei se välittänyt vieraasta ympäristöstä, äänistä, alustasta eikä esteistä, vaan toimi ihan normaalin lunamaisesti. Ihan positiivisia yllätyksiä siis :D Palkinnoille ei putkiradalta kuitenkaan päästy, sillä vaikka Luna toimi hyvin, niin mä unohdin liian helpolla radalla sen ainoan valssin, jonka sinne suunnittelin ja sitä myöden Luna kääntyi putkessa ympäri, ja piti tehdä se uudelleen. Hups.

Samoissa epiksissa mölliradalla ja avoimella hypärillä Dina oli oikein pätevä. Mölliradalla mä mokasin taas yhden putkeenlähetyksen, kun taas avoin hypäri meni todella mukavasti. Aika ei kuitenkaan riittänyt, sillä samalla radalla oli koirakoita, jotka olivat tutustumassa epiksissä seuraavan viikonlopun MM-karsintapaikkaan. Vähän epäreilua ;)

Perjantaina mennään kuitenkin jahtaamaan sitä viimeistä ykkösten LUVAa ja SERTiä pitämään hauskaa ja tutustumaan nurmikkoon alustana. Saa nyt nähdä, mua vähän epäilyttää toi uusi alusta, mutta toisaalta eipä siellä ainakaan koirannamien hajuja pitäisi olla. Katsotaan.... Saa tulla tosiaan tsemppaamaan tai ainakin moikkaamaan perjantaina. Meidän A-rata alkaa 1-kentällä klo 15 ja B-rata samassa paikassa klo 16.55. Me ollaan Dinan kanssa vuorossa miniluokkien loppupuolella, eli varmaan noin 15.15-15.20 ja 17.10-17.20. Oman vuoron jälkeen ehditään katella muiden kisafiilistä ja menoa vielä tovin, ennen kuin saadaan kyyti kotiin. Toivotaan ettei sada, niin ei ois niin liukasta juoksennella siellä nurtsilla, itse kullakin.

Onkos joku lukijoista tulossa kisaamaan tai turisteilemaan agirotuun perjantaina tai viikonloppuna?

5.7.2016

Tampere ilmasta

Tuli kotimatkalla Unkarista idea kuvata tällainen videonpätkä nykyisistä kotikulmista. Tunnistattekos paikkoja? Tässä myös linkki youtubeen.


4.7.2016

Tampereelta Budapestiin

Kesäkuussa tehtiin Aleksin kanssa viiden päivän mittainen reissu Unkariin. Pirkkalan lentokentältä pääsi mukavasti Ryanairin kyydissä suoraan reilun kahden tunnin lennolla Budapestiin, ja matka-ajatkin olivat todella mukavat. Lähtö oli keskiviikkona aamukymmenen jälkeen ja takaisin Pirkkalassa oltiin sunnuntaina kahdeksan jälkeen illalla. Mä olin keskiviikkona lentokoneeseen istahtaessa ihan innoissani, kun pitkästä aikaa pääsi taas reissuun. Edellisestä (Berliinin reissusta) ehtikin vierähtää jo lähes neljä vuotta. Koirien aikana ei tosiaan ennen olla yhden yön laivareissua pidempää reissua oltu poissa kotoa. Neidit jäivät jo viikonloppuna hoitoon vanhempiemme luokse, joten maanantai ja tiistai oltiin kotona ihan kahdestaan. Että oli outoa, kun ei tassut rapisseet lattialla eikä kukaan lämmittänyt yöllä varpaita. Leivän päältä pudonnut kananmunakin piti itse siivota lattialta :D

Keskiviikkona tosiaan aamulla ihan fiksuun aikaan lähdettiin kohti lentokenttää, ja Unkarissa oltiin perillä paikallista aikaa puolilta päivin. Aikaeroa tosiaan on tunti. Matkaa lentokentältä keskustaan oli toistakymmentä kilometriä, joten jokin kulkuneuvo piti löytää. Lentoyhtiön kautta olisi noin kuuden euron hintaan saanut suoran bussimatkan keskustaan, mutta päätimme seikkailla ihan julkisilla ja säästää muutaman euron. Ainakin puolta halvemmalla päästiin, kun lentokentän palvelupisteestä ostimme bussi+metrolipun. Tässä kohtaa pitää myös kehua Budapestin julkisia yhteyksiä. Metroa tuli käytettyä monen monituista kertaa ja bussejakin muutamaan otteeseen. Kaikki kulkivat hyvin, todella taajaan ja nopeasti. Voin suositella! Matkustaminen ei todellakaan ole kallista, ja valitsemalla hotellin metropysäkin läheltä säästää jalkojaan, sillä isossa kaupungissa välimatkat ovat väkisinkin aika pitkiä ja käveltyä tulee kaupunkia kierrellessä muutenkin paljon. Ensimmäinen päivä vietettiin kahdestamme Budapestissä ja katseltiin vaan keskustaa ja syötiin hyvin.

Meinattiin kastua. Kaatosade iski heti hotelliin päästyämme keskiviikkona

Torstaina nautittiin hotellin mainiosta monipuolisesta aamupalasta ja noin muutoinkin Hotel Hungary City Center oli oikein miellyttävä kokemus. Aika pian aamupalan jälkeen otettiin suunta kohti läheistä rautatieasemaa ja onnistuttiin vieläpä ostamaan oikeat liput Szolnokiin menevään junaan. Budapestissä pärjättiin hyvin englannilla, mutta kaverien varoitusten mukaan muualla maassa voi hyvinkin tulla kielimuuri vastaan, koska paikalliset puhuvat aika heikosti englantia. Matka Szolnokiin sujahti nopeasti hassun aakean laakeita maisemia katsellessa (video alla). Szolnokissa vastassa olikin jo Riina, jonka kanssa ensimmäiseksi suunnattiin lounaalle. Ihana nähdä ystävää puolen vuoden jälkeen! Sitä myöden loppu päivä kuluikin muuten vain höpötellessä, kaupassa käydessä ja kokkaillessa. Sekä tietysti kahdeksanviikkoisia kissanpentuja silitellessä ja naureskellessa. Melkoisia pikkutyyppejä nuo Minni ja Maiski! <3






Perjantaina kuviot oli aika vastaavat. Oli aikaa vaan olla eikä kiire minnekään. Jälkkäriksi haettiin paikallisesta konditoriasta iso keko kaikenlaisia herkkuja, joita sitten yhdessä maisteltiin. Kaikki maksoi yhteensä noin neljä euroa, ja ainakin oman mielikuvan perusteella voin kyllä suositella paikallisia leivonnaisia. Harmi, kun Budapestissä emme ehtineet missään kahvilassa pysähtyä. Illalla käytiin vielä paikallisilla Tiszavirág-festivaaleilla, jossa oli esillä pientä purtavaa, turistikrääsää, herkkuja sekä erityisesti paikallisia viinejä, oluita ja pálinkaa. Miellyttävä paikka joen rannassa, kaunis lämmin kesäilta ja kivaa seuraa. Jäi hyvä mieli.




Hoitotäti ja ipanat

Lauantaina puolen päivän jälkeen otettiin taas suunta kohti Budapestia, tällä kertaa ihan autokyydillä. Hotelli oli edelliseen verrattuna hieman pettymys, erityisesti aamupalan osalta, vaikka kivalta näyttikin. Ilmalämpöpumppu pelasti paljon. Margitinsaari oli miellyttävä käyntikohde kaupungin keskellä. Vaikka sijainti olikin hyvin keskeinen, oli saarella itsessään tosi rauhallista. Ruusutarhassa oli perin kaunista, ja koska oltiin Suomeen verrattuna suhteellisen etelässä, alkoi siellä ruusujen kukinta olla kesäkuun puolivälissä jo lopuillaan, kun taas Suomessa kukinta oli tuolloin vasta ihan aluillaan. Loppuillan aikana syötiin vielä hyvin keskustassa ja paikallisten jäätelöiden jälkeen suunnattiinkin hiljaksilleen takaisin hotellille. Naurunpyrskähdysten saattelemana suosittelen välttämään pistaasijäätelöä :D Metroja tuli käytettyä taas urakalla, joten vuorokauden matkustajalippu tmv. tienasi kyllä moninkertaisesti hintansa käyttöaikana.








Sunnuntaina olikin sitten vuorossa eläintarhakierros sekä lounaan jälkeen kotimatka. Eläintarhassa kului mukavasti aamupäivä porukalla kierrellen. Lämpötila lähenteli päivällä taas kolmeakymmentä, kuten joka päivä reissun ajan, mutta pilvisyydestä johtuen ei ollut kuitenkaan ihan älyttömän kuuma. Vettä kului kyllä selkeästi normaalia enemmän, mikä on ihan hyvä vaan. Iltapäivällä saimme vielä kyydin lentokentälle ja hieman oli haikeaa hyvästellä ystävät jälleen puoleksi vuodeksi. Onhan tässä toki mahdollisuus poiketa vielä uudelleenkin syksyn aikana Unkarissa, mutta tällä hetkellä ei kyllä oma rahatilanne anna myöden, ja toisaalta, jos pääsee töihin, niin vähän hankala sitten taas on ehtiä. Mutta katsotaan, joulun jälkeen nähdään viimeistään!




Mangustit <3

Aleksikin näki vihdoin kirahvin, mikä jäi Etelä-Afrikassa näkemättä :D




Kun kengurua vituttaa...

Älä mulle ala!

Linnunperseitä

Kokonaisuutena voin kyllä suositella! Unkariin ja Budapestiin suunnataan varmasti vielä joskus. Sen verran tuli kuitenkin paikat tutuiksi, että aika helppo olisi lähteä uudelleenkin. Jotenkin niin erilaista kuin täällä, ystävällisiä ihmisiä, erityisesti Aleksin makuun olevia paikallisia ruokia, mun makuun olevia paikallisia herkkuja ja kohtuullinen hintataso. Kyllä mä tykkäsin, sillä vaikka keskustan reunoilla, joissa hotellimme olivat, oli ehkä hieman nuhjuistakin ympäristöä, oli kaikkialla kuitenkin siistiä ja roskatonta.



Lähdön aika.