18.3.2017

Hyppytekniikka

Muokattu muutamia yksityiskohtia 3.4.2017 Ninan kommenttien perusteella.

Helmikuuhun 2017 mahtui myös hyppytekniikan kurssi. Kurssin vetäjänä toimi Nina Mesiranta, joka on saanut oppinsa Vappu Alatalolta, joka opettaa Susan Salon metodeilla. Kurssiin sisältyi yksi kahden tunnin teorialuento sekä kaksi käytännön treenipäivää. Itse osallistuin kuunteluoppilaana, ihan noin rahallisista syistä. Kuvat on käytännön treenipäiviltä ja video taas kaksista omista treeneistä Lunan ja Dinan kanssa. Kuunteluoppilaana sai mukavan kokonaiskuvan kurssista ja omien koirien kanssa oli helppo lähteä treenaamaan ja kokeilemaan hyppytekniikkaa Ninan vinkkien perusteella. Tämän tekstin on tarkoitus tuoda ideoita teille ja syventää sekä jäsennellä asioita oman oppimiseni näkökulmasta. En millään usko, että kaikkia tärkeitä yksityiskohtia pystyn tässä tekstissä avaamaan parin päivän kurssin pohjalta. Lisäksi kaikilla koirilla on omat ongelmansa, jotka voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä ja ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Jos selkeitä ongelmia on näkyvissä, kannattaa ainakin kokeilla, voisiko hyppytekniikan treenaamisella saada edistystä asiaan ja millaiset harjoitteet olisivat parhaita - Nina, ja muut pätevät hyppytekniikkakouluttajat, osaavat varmasti antaa ideoita, joten suosittelen ihan yksityistä tai ainakin kurssimuotoista hyppytekniikkakoulutusta itse kullekin.

Teorialuennolla käytiin läpi hyppytekniikkatreenien hyötyjä, hyppäämisen eri vaiheita, osataitoja, fyysistä ja henkistä puolta sekä lopuksi vielä teoriassa perushyppytekniikkatreenejä, joita koirakot tekivät käytännön kerroilla. Hyppytekniikkaa tulisi harjoitella, koska luontaisesti ihmisen rakentamat siivekkeet ja rimat eivät tarkoita koiralle mitään, ja voi olla tuhoisaa, jos koira käyttää kroppaansa toistuvasti väärin. Itsekin salilla käydessäsi toivottavasti keskityt ensisijaisesti hyvään tekniikkaan, jotta et satuta itseäsi satojen toistojen myötä, vaan kehityt ja paranet, omien fyysisten ominaisuuksien rajoissa toki. Ei kaikista tule SM- tai MM-tason korkeushyppääjiä, pikajuoksijoita tai formulakuskeja, silti siellä perustasollakin kannattaa keskittyä hyvään tekniikkaan. Eivät kaikki agilityharrastajatkaan pääse maajoukkueeseen, mutta kaikki toivottavasti muistavat silti koiran parhaan treenaamisessa ja keskittyvät myös hyvän hyppytekniikan kaltaisiin perustaitoihin, ihan siellä perustreenissäkin.

Susan Salon menetelmässä ei-sanan käyttäminen on kiellettyä. Annetaan ennemmin koiran tuntea ja oppia: huonosti menneen herjoituksen pitäisi tuntua koiran kropassa, jolloin seuraavaa suoritusta tehdessä pitäisi tapahtua korjausta. Tehtävien treenien on tarkoitus johdatella koiraa kohti parempaa tekniikkaa; korjata ja muistutella virheistä ilman rankaisua. Hyppääminen on harjoitteissa koiran vastuulla, kun taas ohjaaja huolehtii motivoinnista, mahdollistaa oppimisen ja pyrkii itse olemaan selkeä: koiran vapautus tehtävään vasta kun se keskittyy siihen, eikä ohjaajaan, oma liike mukaan vasta, kun tehtävä sujuu ilman liikehäiriötä ja palkataan aina, kun koira yrittää.

Hyppytekniikkatreenit sopivat ihan kaikille (fyysisesti terveille) koirille. Kaiken ikäisillä voidaan tehdä ylläpitävää treeniä, kun taas pennuilla painotus on ihan perustaidoissa ja hermotuksen kehittämisessä. Hyppytekniikkatreenien tulisi olla säännöllinen osa ns. treeniohjelmaa, jotta voidaan ylläpitää, kehittää ja huomata muutoksia, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Treenissä tulee olla myös tarpeeksi vaihtelevuutta, eli toistoja tehdään vain muutamia kerrallaan ja vaihdellaan eri tehtäviä (tarpeiden ja osaamisen mukaisesti), jotta koiran mielenkiinto ja motivaatio säilyys eikä se kyllästy. Hyppytekniikassa voidaan arvioida koiran kropan käyttöä hypyn eri vaiheissa (lähestyminen, ponnistaminen, liitovaihe, alastulo ja poistuminen) sekä hyppäämisen osataitoja (reitti esteiden välillä, etäisyyksien arviointi, oikean ponnistuspaikan löytäminen, painonsiirto takaosalle, sopivan hyppykulman tuottaminen, korkeuden arviointi, tasapainon palauttaminen). Kaikkea ei pystytä arvioimaan yhden tietyn harjoitteen sisällä, vaan eri harjoitteissa keskitytään eri asioihin.

Koiralta pitää tavallaan kysyä osaako se, eli onko sillä tarpeeksi taitoa ja pystyykö se, onko se tarpeeksi kyvykäs suorittamaan pyydetyn asian - aina sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koira voi haluta tehdä asioita, mutta joissakin tilanteissa sen fysiikka vain rajoittaa asioita. Vinttikoirat ovat nopeita, koska niiden rakenne on kehittynyt nopeaa juoksemista varten, kun taas esimerkiksi mopsin rakenne nyt vaan ei ole sitä varten. Samoin hyppäämisessä vastaan voi tulla ihan vaikka kropan mittasuhteet tai lihaksiston kunto, jolloin optimaalisimman ponnistuksen tekeminen ei vain ole kaikille koirille tai roduille mitenkään mahdollista. Hyppytekniikalla voidaan suoritusta parantaa niin hyväksi, kuin se kyseiset rajoitteet huomioiden on mahdollista. Hyppytekniikkatreenin ohella voidaan fyysistä suoritusta parantaa myös esimerkiksi treenaamalla koiran syviä lihaksia, jolloin tasapaino ja lihasvoima kehittyvät tai tekemällä vauhtitreeniä. Oheisharjoitteisiin voi kurkata vinkkejä esimerkiksi Vappu Alatalon julkisesta fb-ryhmästä "Hyppytekniikka". Fysiikan lisäksi psyykkinen puoli voi aiheuttaa ongelmia, jotka on myös kaikki yksilöllisiä. Ongelmia voi olla jonkin huonosti onnistuneen (rimat tippuu, este kaatuu päälle tai ihan mitä vain) hypyn jälkeen, mikä on jäänyt koiran mieleen, tai ongelma voi olla yleinen epävarmuus, jumi/kipu, joka on jo hoidettu, mutta jäänyt koiran mieleen kummittelemaan tai tosiaan mitä tahansa, mikä vaikeuttaa hyppäämistä. Psyykkisen puolen korjaaminen, tai ainakin parantaminen, voi onnistua hyppytekniikkatreenien avulla, mutta silloin pitää paremmin perehtyä juuri oman koiran ongelmiin ja keskittyä pohtimaan, mitkä ovat juuri niitä asioita, joissa koira tarvitsee tukea ja onnistumisia, jotta kehittymistä voisi tapahtua. Tässäkin osaavista hyppytekniikkakouluttajista on apua.

Kuva 1: tasavälinen perussarja

Kuva 2: Pentujen versio perussarjasta. Opettaa myös hyppäämään rimoja (bumppereita) eikä siivekkeitä. Kumpiin oma koirasi keskittyy?

Ensimmäisellä käytännön kerralla vuorossa oli kaksi treeniä: viiden hypyn perussarja (basic grid) sekä yksittäishyppy/korkeuden arviointi (set point). Ns. peruskurssilaisten lisäksi oli yksi kahden ryhmä jatkokurssilaisia, joilla oli jo hyppytekniikkatreenejä tehtynä, joten he tekivät pykälän haastavampia tehtäviä. Samoin pennuilla oli taas yksinkertaisempia versioita. Viiden hypyn perussarjaa (kuva1) voi käyttää ns. testisarjana: miten koira ylipäätään käyttää kroppaansa hypyissä ja miten kroppa toimii tänään. Perussarjassa on viisi matalaa hyppyä (mineillä vain 5 cm, makseillakin vain 15 cm, mutta ei missään nimessä maarimoja, ihan koirien turvallisuuden vuoksi, mieluummin speed bumppeja = bumppereita) tasaisin välein. Koira istutetaan ryhdikkäästi heti bumpperin taakse, joka on puolikkaan perusvälin päässä (mineillä esim 2 jalkaa) ensimmäisestä hypystä. Hyppyjen välien pituus määräytyy koiran koon perusteella (4-5-6 jalkaa ovat ohjearvot mini-medi-maksi), mutta ohjearvoista voidaan hiukan toki poiketa molempiin suuntiin, sillä onhan minejäkin tosi eri kokoisia, ja myös koiran vauhdikkuus ja rakenne voi myös hiukan vaikuttaa. Tässä jalka on siis ns. virallinen mitta, noin 30 cm. Videoilla käytän mittana omaa jalkaani, joka on hiukan vähemmän, kengänkoko 36-37). Perussarjasta tulee esteväleistä ns. perusmitta, jota käytetään näissä muissakin tehtävissä. Perussarjassa koira joutuu kokoamaan, hallitsemaan kroppaansa, voimankäyttöään sekä rytmittämään etenemistään. Laskeutumisen ja ponnistuksen tarkoitus olisi siis osua aikalailla kaikkien hyppyjen puoliväliin.

Kuva 3: Set point

Kuva 4: Set point edestä

Set point-tehtävä (kuvat 3 ja 4) koostuu okserista ja apuhypystä/bumpperista, jotka ovat perusvälin etäisyydellä. Okserin leveys 0,5-2 jalkaa. Tehtävä tehdään vauhditta, eli koira lähtee heti apuhypyn/bumpperin takaa ryhdikkäästä istuma-asennosta. Tehtävässä koira opettelee kehon hallintaa ja vartalon käyttöä. Apuhyppy on tosi matala, kun taas okserinkorkeus vaihtelee jokaisella toistolla. Ensin aloitetaan matalasta (okserin rimojen ero noin 5 cm, mikä helpottaa koiran hahmottamista isoon eroon verrattuna, tätäkin voi toki vaihdella), eli mineillä esim 15-20 sentistä, josta edetään muutamalla toistolla mineillä max 35 senttiin, mistä palataan parilla toistolla vielä helpompaan ja matalampaan, jolloin koira pystyy lopettamaan tehtävän rennosti.

Kuva 5: Tasaisesti kasvava sarja, vaikkei siltä näytäkään.

Toisella käytännön kerralla vuorossa oli kaksi erilaista perustreeniä: ensin kasvava sarja viidellä hypyllä ja sitten etäisyyden arviointia ns. 6-6-9 -harjoitteella (makseilla välit on aluksi juuri nuo 6-6-9 jalkaa). Kasvavassa sarjassa (kuva 5) ensimmäinen väli on sama kuin samalla koiralla perussarjan välit. Tästä jokainen väli kasvaa yhden tai puolikkaan jalan (kaikki samallalailla) verran. Tässä harjoituksessa testataan osaako koira venyttää laukka-askeltaan ja lisätä voimaa, toimii siis takaosan aktivointina ja samalla myös vauhdikkaammilla hyvänä "päännollaustreeninä" ja kroppaa avaavana treeninä. Tämän treenin ja kokoavamman perussarjan yhdistelmä (hyppysarjat rinnan, suoritukset vuorotellen) toimii myös hyvänä treeninä siihen, onko syytä kiihdyttää vai pitääkö vähän jarrutella.

Etäisyyden arviointi -tehtävä koostuu neljästä hypystä, joista kolme ensimmäistä on perussarjan välein (myös yhtä matalia) ja viimeisen hypyn etäisyys kolmannesta vaihtelee jokaisella toistolla. Neljäs hyppy lähtee 1,5xperusvälin päästä (minillä n. 6 ja maksilla noin 9 jalkaa) ja siirtyy ensin jalka kerrallaan kauemmaksi (max 21 jalan päähän kolmannesta hypystä), mistä taas palataan takaisin alkutilanteeseen toisto kerrallaan (2-4 jalan välein, eli vaikeutus pienemmin pykälin ja helpotus isommin pykälin). Neljäs hyppy voi olla korkeampi (mineillä esim 20-35 cm), mutta sitä ei saa tehtävän aikana muuttaa. Kussakin harjoitteessa vain yksi asia muuttuu kerrallaan ja tässä se on viimeiseen esteen etäisyys. Korkeudenarviointitreenit tulee tehdä erikseen. Tästä etäisyyden arvioinnista ei ole kuvaa, mutta googlesta löytyy kyllä lisäinfoa ja videoita (joskaan niihinkään ei kannata varauksetta suhtautua, kannattaa ainakin tarkistaa, että noudattaa Susan Salon menetelmiä). Etäisyyden arvoiontia voi myös eri treenikerroilla tehdä erilaisilla etäisyyksillä, esimerkiksi vain lyhyillä etäisyyksillä siirrellen viimeistä estettä yhden jalan verran eri suuntiin, tai sitten pelkillä pitkillä etäisyyksillä. Tärkeintä on, että viimeinen hyppy siirtyy aina hiukan edes.



Itsenäisesti treenatessa lähdettiin liikkeelle ihan perussarjasta. Lunalle etäisyyksiksi tuli reilu neljä omaa jalkaa, eli noin neljä oikeasti. Dinalla perusväli oli taas vajaa viisi omaa jalkaa eli noin 4,5 oikeaa jalkaa. Videolla kahdessa ekassa toistossa näkyy idea toistoista. Aluksi ei omalla liikkeella aiheuteta häiriötä, vaan annetaan koiran keskittyä vain hyppäämiseen ja edessä odottavaan palkkaan. Koiran tulee istua lähdössä ryhdikkäästi, ja lähtölupa tulisi antaa, kun koira katsoo eteenpäin kohti tehtävää&palkkaa eikä sinua. Videolla kävelen aika usein palkan tasolle tai tehtävän puolivälin tienoille. Hiljalleen kuitenkin, kun koirat oppivat idean, voin varmasti jäädä myös koiran tasolle ja ne irtoavat palkalle samalla lailla. Tehtävä tuntui molemmille aika helpolta, Luna ainakin teki kaikki toistot (noin viisi, kaikki ei videolla) hyvin samalla lailla. Dina sen sijaan joutui jo pikkuisen tekemään töitä, että sai jarrutettua vikaan väliin ja yhdessä videolla näkyvässä toistossa se pompsauttikin kahden viimeisen riman yli samalla loikalla. Suorassa tehtävässä voidaan myös tarkkailla koiran puolieroja tarkkailemalla kaareutuuko hyppylinja vai ei. Dinan edestä kuvatussa pätkässä se lähtee vähän ennen lupaa liikkeelle, mutta lähtötreenit tosiaan on syytä tehdä muualla ja ottaa sitten vaikka avustaja mukaan. Kasvavassa sarjassa oman sijoittumisen yms idea on ihan sama kuin perussarjassa. Koska kasvavassa tulee vauhtia kuitenkin enemmän, kannattaa tässä muistaa laittaa palkka sen verran kauemmas, ettei sen takia tarvitse vielä tehtävän sisällä jarruttaa. Dinalle tämä ainakin näin puolen jalan kasvulla oleva sarja oli helppo, kun taas tässä Luna joutui selkeästi jo tekemään enemmän töitä, vaikka selviytyikin nätisti. Seuraavalla kerralla tätä tehdessä kokeilen Dinalle yhden jalan kasvua esteväleissä, mutta Lunalle taitaa riittää tuo puolikkaan kasvu toistaiseksi.

Tässä nyt suhteellisen tiiviissä muodossa (vaikka kilometripostaus onkin) hyppytekniikkakurssin suurimmat opit. Näiden ihan perusharjoitusten lisäksi nähtiin vähän muitakin tehtäviä, mutta esittelen niitä kenties lisää myöhemmin, sitä mukaa kun päästään treenaamaan eri juttuja. Lisäsin hyppytekniikan uudeksi tunnisteeksi, joten mahdolliset postaukset aiheesta löytyvät ainakin sen takaa. Oliko tylsä postaus? Vai saako tällaisesta uusia ideoita ja intoa/kiinnostusta päästä itsekin oppiin? Vai jäitkö miettimään miten se oma koira hyppääkään, ja mitkä asiat sille olisivat vaikeita?

17.3.2017

Ekat kolmoset

Huhhuh ja hellurei. Nyt on kolmosetkin korkattu maanantain kisoissa TamSKilla. Tuomarina kaikilla radoilla oli Minna Räsänen. Tarjolla oli 2x agi + 1x hypäri, mutta totesin, että otetaan nyt kolmen kuukauden tauon ja luokkavaihdoksen myötä ihan sellainen pehmeä lasku kahden agiradan muodossa. Ja agiradat, koska puomi ja A-este on Dinan lemppareita. Vähän tää pohditutti etukäteen, että mitenköhän kaikki taas sujuu, varsinkin kun päivälenkillä ennen kisoihin lähtöä Dina näytti kaikki apinanmerkkinsä... Sekä mun että Lunan tais meinata hermo mennä tuohon kakaraan hetkittäin. Siksi se ehkä onkin niin paras - ei taida aikuistua kunnolla koskaan :D Ei vaan, osaa se fiksustikin olla, yllättävänkin usein.



Radat oli tosi kivoja ja juostavia, mikä sopi oikein hyvin meille. Ensimmäiseltä hyvä HYL (video yllä) ja jälkimmäiseltä huonompi HYL (video alla). Ensimmäinen sujui kaikinpuolin ja tuntui tosi hyvältä, paitsi että menin sitten unohtamaan toiseksi viimeiselle hypylle takaakierron, joten unohduksen vuoksi ohjasin hypyn väärinpäin... Täysin oma kämmi siis. Jälkeenpäin videostreamista tuota omaa suoritusta kellottelin, ja oltaisiin varmaan voitettu ja saatu ensimmäinen agisertikin (hui!), jos ois omat ajatukset pysyneet kasassa loppuun asti. Muuten rata tuntui tosi hyvältä, mulle ei tullu yhtään liian kiire, eikä tullut huidottua ja heiluttua mitään turhia, kaikki vain sujui, sillai hiukan itsellään. :) Mutta tätähän tää on, pienten osien keräilyä. Eiköhän sitä joskus saa pakan kasaan, että kun sujuu, niin muistaa silti ohjata, tai ainakin keskittyä, myös ihan loppuun asti. Eikä se nyt harmita. Päivän tavoite oli hyvä fiilis ekoilta kolmosten radoilta, ja erityisesti tuon ekan radan myötä kyllä vahvistui fiilis, että kyllä me tällaisista Dinan kanssa jo selvitään. Että kyllä me ihan oikeassa paikassa ollaan. Kolmosissa.



Toisella radalla kusi taas hiukan kaikki. Oli tuolla hyvä pätkä keinulta puomille, mutta ennen ja jälkeen sen hajoili vähän se ja tuo. Hirveästi oikeasti on kaikki kiinni omasta päästä. Jäi lähdöstä asti vähän sellanen kiireenfiilis ja se oli siinä sitten. Ei Dinakaan ihan niin täpöillä ollut mukana tekemässä kuin ekalla radalla, mutta taitaa peilata vaan sitä omaa kiirettä ja sen myötä tullutta säätämistä, sähläämistä ja hätiköintiä. Ekalla radalla fiilis oli omassa päässäkin sellainen tyyni ja luottavainen, tässä ei. Täytyy vielä vähän pohtia miten sitä saisi jatkossa sen oikeen fiiliksen ja vireen itsellekin, koska toi Dina reagoi taas niin äärettömän herkästi just siihen omaan oloon. No ens kerralla tosiaan sitten paremmin, ainakin toinen rata. Seuraava kerta lienee joskus huhtikuussa.