27.5.2014

Mangoinen piimäkakku

Niin hyvää. Ja niin oudot ainesosat :D Piimää "juustokakkuun"? Joo.

Tän reseptin sain Minnalta, joka teki tätä silloin, kun oltiin koirien kanssa "Vilin mökillä". Alkuperäinen ohje, jonka siis sain, on täällä. Ohje muuten on alkuperäisen mukainen, mutta mangopäällisen tein Bonne-soseesta vauvanruuan sijaan.

Pohja:
200 g (n. 14 kpl) Digestive-keksejä
75 g voita

Keksit murskataan muovipussissa kaulimen avulla, monitoimikoneessa tai miten kukin haluaakin. Hienoon keksimurskaan sekoitetaan sulatettu voi. Seos levitetään tasaiseksi kerrokseksi irtopohjavuoan pohjalle (reunan ja pohjan väliin kannattaa taas pingottaa leivinpaperi, josta leikkaa ylimääräiset pois). Vuoan voi tässä kohtaa jo laittaa jääkaappiin, jolloin pohja alkaa kovettua.

Täyte:
6 liivatelehteä
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 dl piimää
2 dl kuohukermaa
3 rkl sitruunamehua

Liivatteiden annetaan liota taas kylmässä vedessä 5-10 min. Vatkataan kerma vaahdoksi. Sekoitetaan piimä ja sokerit keskenään. Kuumennetaan sitruunamehu, johon liuotetaan kuivaksi puristetut liivatelehdet. Liivateseos kaadetaan ohuena nauhana piimän joukkoon koko ajan sekoittaen. Tähän sekoitetaan lopuksi vielä kerma varovasti ja koko seos kaadetaan keksipohjan päälle. Kakku laitetaan jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli. Neljän tunnin hyytymisen jälkeen oma kakku pysyi kyllä jo kasassa leikatessa, mutta painui hieman keskeltä leikkauskohtaa kohti. Selvästi parempi koostumus oli seuraavana aamuna.

Pinnalle:
2 liivatelehteä
3 dl mangososetta (Bonne)
1-3 rkl sokeria oman maun mukaan (Bonnessa ei lisättyä sokeria ole ollenkaan)

Liivatelehdet taas ajoissa likoamaan. Bonne-soseesta kuumennetaan puoli desiä, johon taas kuivaksi puristetut liivatelehdet sulatetaan. Kuuma liivatesoseseos kaadetaan lopun (huoneenlämpöisen) soseen, johon on sekoitettu sokeri, joukkoon reippaasti sekoittaen, jottei taaskaan tule liivatekökkäreitä. Tämä kaadetaan varovasti hyytyneen kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Mangokerros jää sen verran ohueksi, että tähän hyytymiseen riittää varata tunti tai kaksi jääkaapissa ennen tarjoilua, jolloin kakun voi vielä koristella haluamallaan tavalla. Itse laitoin mariannerakeita, jotka hetkessä sulivat pinnalle ikävästi, mutta toivat siitä huolimatta kivan raikkaan lisän kakkuun. Tuore minttukin voisi toimia tässä hyvin :)



26.5.2014

Äitienpäiväherkkukakku

Olen vallan unohtanut kertoa teille viime aikojen leipomuksista... Äitienpäiväksi tulin kaikesta huolimatta Euraan, kun en malttanut olla Lunasta erossa montaa viikkoa putkeen. Sillon lauantaina tosiaan alkoi Lunan juoksutkin, että kiva senkin puoleen oli olla täällä.

Halusin tällä kertaa kokeilla jotain vähän erilaista kakkua - ei aina juustokakkuja tai tavallisia täytekakkuja. Meillä tavallinen täytekakku on kolmikerroksinen ja väleissä on ohuelti mansikkaa, persikkaa, viinirypäleitä, suklaata, kermavaahtoa tai puolivalmista moussea/rahkaa makua antamassa. Päälle kermavaahtoa (yleensä vain levitettynä, ei pursotettuna) ja suklaata/persikkaa/viinirypäleitä. Siinä se.

Pienen etsinnän jälkeen Valion sivuilta silmiin osui Ristiäiskakku-niminen ohje. Se näytti juuri siltä kuin ajattelinkin. Alkuperäinen resepti täällä. Ideana siis normaali kakkupohja ja sen väliin reilukerros hyydytettyä rahkatäytettä. Vähän siis yhdistelmä mein normaaleista täytekakusta ja juustokakuista, joita mä nyt oon tehnyt. Lopputulos onnistui hyvin ja oikein odotan, että saatavilla ois jo reilusti tuoreita kotimaisia marjoja, erityisesti mansikoita ja vadelmia, jollon tätä vois kokeilla uudelleen ja koristella hieman mielikuvituksellisemmin/nätimmin.



Tässä nyt vielä ohje, jossa täytteessä itse käytin pakastettua mansikkasosetta, jossa maun ja värien säilymiseksi oli jo jonkin verran sokeria. Soveltamiseksi meni siis taas osittain, kuten alla olevaa ohjetta ja alkuperäistä verratessa voi huomata :) Myös rahkat oli maultaan eri kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Pohja:
3 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdotetaan ja tähän lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaadetaan jauhotettuun tasapohjaiseen vuokaan, esim. irtopohjavuokaan. Paistetaan uunissa 175 asteessa 30-35 min.

Kostutus:
reilu puoli desiä maitoa
0,5 tl vaniljasokeria

Kakku kumotaan hieman jäähtyneenä ja halkaistaan keskeltä kahtia. Vuoka vuorataan tuorekelmulla ja kakun puolikas asetellaan sinne leikkauspinta ylöspäin. Tämä pinta, erityisesti reunat, kostutetaan puolella maitomäärällä, johon on sekoitettu vaniljasokeri. Toinen puoli kakusta ja maidosta jätetään odottamaan vielä hetkeksi.

Täyte:
4 liivatelehteä
3 dl mansikkasosetta
1-2 rkl sokeria
2 prk (2x200 g) maustettua rahkaa (mein jääkaapista sattui tuolloin löytymään purkillinen vaniljarahkaa ja purkillinen mangorahkaa)
2 dl kermaa
1 rkl maitoa
vajaa desi mansikkasosetta

Liivatelehdet likoamaan 5-10 minuutiksi kylmään veteen. Soseutetut mansikat, sokerit ja rahkat sekoitetaan hyvin sekaisin. Kerma vatkataan vaahdoksi. Maito kuumennetaan lähes kiehuvaksi ja siihen sulatetaan ja sekoitetaan kuivaksi puristetut liivatelehdet. Liivatemaito kaadetaan rahkaseoksen joukkoon ohuena nauhana reippaasti vatkaten (tällöin liivate ei kokkaroidu). Rahkaseokseen lisätään vielä lopuksi kerma varovasti sekoittaen. Täyte kaadetaan vuokaan aiemmin kostutetun pohjan päälle. Kostutetaan myös toisen puolikkaan leikkauspinta ja sivellään siihen ohuelti mansikkahilloa. Tämä asetellaan vuokaan täytteen päälle. Vuoka peitetään kelmulla ja nostetaan jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli.



Pinnalle:
2 dl kermaa
2 rkl tomusokeria
0,5 prk (100 g) rahkaa
kaapista löytyviä koristeita (meillä tällä kertaa vain suklaata kermavahdon kaverina)

Seuraavana päivänä, tai vähintään noin 5-6 tunnin jälkeen, kelmut poistetaan ja kakku kumotaan tarjoilulautaselle sekä koristellaan.

Kerma vatkataan vaahdoksi ja siihen sekoitetaan tomusokeri ja rahka. Kuorrutuksen voisi tehdä pelkällä kermallakin, mutta koska itse halusin kokeilla pursotuksia, päätin hieman "kovettaa" kermavaahtoa, jotta pursotukset säilyisivät lässähtämättä hieman pidempään. Mieluisten kerman pursotusten jälkeen enää koristeet ja kakku onkin valmis syötäväksi. (Omat pursotukset ois voinut olla nätimpiäkin, mutta harjoittelua, harjoittelua...) Hyvää oli! Niitä kotimaisia mansikoita ja vadelmia odotellessa... Tää kakku muuten sopis alkuperäisestä nimestään huolimatta (ristiäiskakku) kyllä päätähdeksi minkä vain kesäjuhlien herkkupöytään!

23.5.2014

Tuplasynttärit

Meillä tosiaan eilen torstaina vietettiin 24-vuotissynttäreitä, kun Luna täytti vuoden ja mä 23.

Keskiviikkona iltaviideltä alkoi mun kevään viimeinen tentti, jonka jälkeen otin ja pakkasin mun tärkeimmät tavarat autoon. Kotimatkalla pysähdyin vielä Pirkkalan Verkkokauppa.comiin, jossa vastoin mun odotuksiani vielä ennen yhdeksää illalla oli jonoa puhelin-/kameraosastolla. Päätin vihdoin ostaa - ittelleni synttärilahjaksi - sen uuden kameran. Varsinkin, kun nyt on puolitoista viikkoa lomaa ennen kesätöiden alkua aikaa opetella käyttämään sitä. Pitkällisten jahkailujen ja pohdintojen jälkeen päädyin Olympuksen PEN Lite E-PL5:een, joka 14-42 mm objektiivin ja irrallisen muistikortin kanssa kustansi "vaivaiset" inan reilu 400 euroa. Kyseessä on tosiaan minijärkkäri, joka ainakin nyt vuorokauden testauksen jälkeen on ihan mun kamera. Kooltaan täydellinen mukana kannettavaksi, mutta mukavan monipuolinen vaihdettavine objektiiveinen, joihin ehdottomasti perehdyn vielä kesän aikana paremmin. Ostoslistalla on vielä ainakin objektiivi, jolla saisi kuvattua erityisesti myös kauempana olevia kohteita sekä myös jokin kiva ja käytännöllinen laukku/kotelo kameralle, objektiiv(e)ille sekä muulle oheistavaralle.

PEN edestä

ja PEN takaa

lähes 180 astetta kääntyvä näyttö

Canon

Vertailuna vastaava kuva PENillä

Mittasuhteita. Lunalla siis korkeus noin 33 cm.

Kamerassa megapikseleitä on 16, "vain" 6 enemmän kuin mun pokkarissa. Tykkään PENissä myös sen lähes ympärikääntyvästä kirkkaasta näytöstä ja näytön kosketusreagoivuudesta eli siitä, että voin tarkentaa ja ottaa kuvat vain näyttöä koskemalla - ihan mahtava ominaisuus entiselle pokkarikuvaajalle ja ahkeralle kosketusnäyttökännykän käyttäjälle :D Kamerasta puuttuu etsin kokonaan, mutta en koe itse sitä välttämättä tarvitsenikaan. Ehkä kirkkaassa auringonpaisteessa se olisi näyttöä kätevämpi, mutta eiköhän ilmankin selvitä. Aukkojen ja suljinaikojen suhteen olen vielä ihan amatööri, mutta eiköhän ne siitä pikkuhiljaa tutuiksi tule... E-PL5:ssä valmiita kuvausohjelmia löytyy ihan kiitettävät 23, joiden lisäksi myös erilaisia taidesuotimia on 13, joten jokaiseen tilanteeseen löytyy varmasti sopivat asetukset, Edellisten ja automaatin lisäksi on myös järkkärimäisesti mahdollisuus käyttää ohjelmia P (asettaa suljinajan ja aukon automaattisesti), A (asettaa aukon manuaalisesti), S (asettaa suljinajan manuaalisesti) sekä M (asettaa aukon ja suljinajan manuaalisesti). Mä koitan ihan tosissani opetella noi, jotta varmaan saisin tosta kamerasta mahdollisimman paljon irti. Voisin kuvitella, että talvella alkaa ärsyttää se, että tässä ei kiinteänä ole minkäänlaista salamaa ja että aina välillä se irtonainen unohtuu kotiin, mutta näin kesällä olen vain onnellinen, ettei mukana ole ylimääräistä painolastia...

Alla olevat kuvat on tosiaan mun ja Lunan synttäripäivältä PENillä otettuina. Rannassa otetuista kuvista kiitokset Iinalle, joka myös vähän pääsi testailemaan mun uutta lelua :) Kuvat (yllä), joissa PEN on, on otettu pokkarillani (Canon Ixus 1000 hs).



















Sainko kellään edes uuden kameran kuumetta synnytettyä? Miltäs kuvat näyttää? (Kertokaa, jos kuvat ei näy, niin lataan ne illalla uudelleen, bloggerilla on nyt lieviä ongelmia, mikä saattaa johtua tän postauksen isosta kuvamäärästä...)


20.5.2014

Valkovuokkoja

Nämä kuvat otin jo monta viikkoa sitten vapun aikoihin, mutta unohdin julkaista. Esimakuna tuli kyllä jo tuo banneri, mutta laitetaan vielä nämäkin näkyviin. Näistä jonkun vois harkita teettävänsä tauluksi, joten kertokaapas suosikkejanne :) Joukossa on muutama sellainenkin, joista ei ihan tauluehdoikkaiksi ole, mutta en kuitenkaan malttanut jättää julkaisematta. Ja pahoittelut suuresta kuvamäärästä - siltikään tässä ei ole edes kymmentä prosenttia tuon päivän kaikista kuvista :D Niin ja tässä kuvat on täysin käsittelemättä, joten jos muuten hyvässä kuvassa on kevyellä muokkauksella poistettavia puutteita, niin kertokaapas sekin.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.
Eli mikä/mitkä on parhaita? Auttakaa mua! Help me! Hjälpa mig! (Asian helpottamiseksi numeroin kuvat.)

15.5.2014

Työpisteitä

...tai kuten isäni aiemmin totesi, että eihän sitä voi työtuolia tai -pöytää olla jos ei töissäkään vielä käy. Huoh. Siitä huolimatta ajattelin nyt vihdoin esitellä mein pienen "työhuoneen" - tai makkarihan tuo oikeammin taitaa olla. Opiskelija-asunnoissa tilaa ei ihan äärettömästi ole, joten välillä täytyy tehdä hieman komprpmissiratkaisuja - tämäkin on vähän sellainen. Ensinnäkin piti huomioida tuon Aleksin olemassa olleen pöydän puoli (näkyy kuvassa 4), siis se, että tuohon tiettyyn väliin pitää tuolin mahtua, joten mun pöydän nykyinen paikka ei ollut mitenkään mahdollinen, koska tuolia ei ois mahtunut vetämään pois pöydän alta sängyn vuoksi. Toisekseen piti saada kaikenmaailman johdot riittämään pöytäkoneeseen asti. Ja vähän kaikkea muutakin mietittiin.



Täällä esittelinkin jo jollain tasolla mein sisustusideoita ton suhteen. Loppujen lopuksi myös ostin tuon tuolla mainitun työtuolin ja täytyy sanoa, että se on kyllä hyvä istua ja nättikin vielä. Kyseessä on siis Askon Recor-työtuoli, johon ihastuin ensin mein pöydänetsintäkierroksella, mutten heti malttanut sitä ostaa. Myöhemmin etsin kuitenkin kyseisen tuolin tuolta nettisivuilta ja huomasin sen olevan silloin tarjouksessa. Saatavuus oli tarjouksen vuoksi kuitenkin jo tosi huono, eikä Tampereen seudulla ollut silloin enää kuin tuo Pirkkalan uuden myymälän esittelytuoli, jonka päätin kotiuttaa (superedullisesti).



Pöytä puolestaan on Sotkan Startti-mallistoa ja juurikin niin simppeli kuin halusinkin. Noin pieneen tilaan ei voinut kuvitellakaan hankkivansa mitään laatikollista tai kaapillista pöytää - eikä moista säilytystilaa tällä hetkellä edes tarvittu. Sattumalta pöydän ostohetkellä myös Sotkassa sattui olemaan paljon tarjouksia ja kaikista tuotteista, myös Aleksin työtuolista, taisi vielä saada 25 prosentin alennuksen. Moiset tarjoukset ovat enemmän kuin tervetulleita, kun puhutaan opiskelijabudjetista. Kerrankin oltiin täydelliseen aikaan liikkeella tekemässä näitä hankintoja ja vieläpä löytyi kummallekin ne täydelliset tuolit ja pöytä. Kuvista voitte varmaan päätellä, kumpi työpisteistä on mun ja kumpi Aleksin...


Onkos muilla hieman soveltavia ratkaisuja pienen tilan hyödyntämisessä? Entä onko tällaiset postaukset ihan hölmöjä? :) Toiveitakin saa taas jatkoa varten esittää!