30.3.2014

Uudet valjaat

Meillä oli selkeä tarve: haluttiin Luna autossa penkille pois kopastaan, joka vie 70 % auton takapenkistä. Piti siis ostaa autoiluun sopivat valjaat, joiden avulla se pysyy paikoillaan eikä mahdollisen kolarin sattuessa lennä ikkunoista ulos. Ajatuksena oli ostaa valjaat, joita voisi mahdollisesti autoilun lisäksi käyttää muuallakin.

Uudet valjaat päällä onnistuu niin poseeraus

...kuin juokseminen ja loikkiminenkin :)
Mustissa ja Mirrissä kokeiltiin perjantaina monia eri valjaita. Oli yhdet varsinaisesti autoiluun tarkoitetut Hi-craft -valjaat, joissa oli kiinteästi kiinni turvavyöhön kiinnitettävä lenkki. Nämä olivat kivan punaiset väriltään ja säätövaraakin oli melko mukavasti, mutta kiinnitys mekanismi vaikutti hankalalta ja valjaat olivat kovin painavat. Näitä olisi myös ollut hankala käyttää missään muualla, kuin autossa juuri tuon kiinteän turvavyökiinnityksen vuoksi. Siispä sanoimme näille ei ja jatkoimme sovittamista.



Tässä tää pinkki näyttää hyvinkin oikean väriseltä, ei oo mikään liian kirkas väri vaan just sopivan hempeä :)
Seuraavaksi vuorossa olivat Rukan Form Polar y-valjaat, joissa Luna jäi kuitenkin ikävästi juuri kahden koon väliin. Pienemmässä koossa mahan ympäri menevä hihna ei ylettynyt Lunan mahan ympäri, ja isommassa koossa taas kaulan ympärystä ei saanut tarpeeksi pieneksi. Nämä hylättiin myös siksi, että valjaisiin mätsäävät turvavyöjatkopalat eivät olisi sopineet mein (tai Aleksinhan se on) autoon. Kamalaa, kun on tuollaisiakin rajoituksia.

Seuraavaksi kokeiltiin Topcaniksen Ratia-valjaita, jotka istuivatkin päälle paljon edellisiä paremmin, olivat kivan kevyet ja pehmeät sekä helpot pukea. Päätöstä ei kauaa tarvinnut miettiä. Väri pohditutti hetken verran, sillä ensiksi sovitetut vihreät ja kädessä olleet pinkit valjaat miellyttivät yhtä paljon ja kumpikin väri sopi Lunalle hyvin. Aleksi oli harmaiden kannalla, mutta itse halusin ehdottomasti jotkut kivan värikkäät valjaat Lunalle. Pinkkeihin päädyin lievästi vastustuksesta huolimatta, sillä Jakkella on paljon vihreää (mm. hihna ja valjaat) enkä halunnut aiheuttaa erehdyksen mahdollisuutta kellekään ;) Eikä se pinkki nyt niin vaarallinen ole, sillä ei Aleksin tarvi ittelleen niitä valjaita pukea. :D



Enää pitäis hankkia se kiinnityspala, joka sopii jopa Saabbiin ja on helppo käyttää. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että Wuffista pitäisi tällaisia löytyä, joten jonakin lähipäivänä suunnataan varmaan taaskin tuonne Nekalan myymälään sitä etsimään.

Kuvituksena olevat kuvat ovat lauantai-iltapäivältä, kun otettiin koko perheen voimin suunta taas kohti Hervantajärven rantaa. Mä vähän pelkäsin, että valjaat vaatii ihan kunnolla totuttelua, sillä siinä määrin Luna niitä vierasti tässä sisällä, mutta ulos mennessä meno oli kuin olisi koko pienen ikänsä kulkenut valjaissa. Varmuudeksi tuolle reissulle jätettiin pantakin kaulaan, jottai ois hätätapauksessa saanu sitten hihnan vaikka siihen kiinni, mutta ei sitä kyllä tarvittu. Ihana Luna :)



Mitäpä ootte mieltä? Onnistuiko värivalinta ja kehtaako Aleksikin kulkea näihin valjaisiin puetun Lunan kanssa? :D

29.3.2014

Alkukevään aurinkoa

Auringosta on tosiaankin saatu tällä viikolla nauttia, kun paistetta ja lämpöä on riittänyt suunnilleen jokaiselle päivälle. Jonain päivänä tuli tuossa puistossa kulkiessa jopa sellainen olo, että ois tehnyt mieli ottaa takki pois, kun koko aikaa ei edes tuuli puhaltanut. Meillä on asunto niin, että aurinko nousee makkarin ikkunoiden puolelta ja siirtyy siitä sitten kulman taakse lämmittämään pikkuhiljaa olohuonetta ja keittiötä. Aamuisin onkin nyt saanut herätä pilvettömältä taivaalta paistavaan aurinkoon, joka melko tehokkaasti valaisee mein pienen makkarin pimennysverhojen välistä tuikkiessaankin. Tällä viikolla on myös saatu koulusta tullessa jo avata makkarista luukkua ja keittiöstä parvekkeen ovea, jotta saadaan ristivedolla vähän kämppää jäähtymään päivän lämpeämisen seurauksena. Loppuviikosta älyttiin sentään jo aamulla heti sulkea sälekaihtimet tuolta isoimmista ikkunoista, mikä vähän helpottaa iltapäivän tilannetta.

Oon tällä viikolla ollu onnellinen siitä, että on ollu vaan lyhyitä koulupäiviä, tai itseasiassa koulua on ollut lähinnä vain aamuisin ennen kello 12:ta tai 14:ää. On lenkkeilty reilusti Lunan kanssa päivisin auringonpaisteessa. Niin ja fleksistä saa muuten myös siedettävän istuimen, kun ei parempaakaan ole tarjolla. :D Koirakavereitakin on nähty taas. Tiistaina tosiaan näyttelukursseiltiin taas ekaa kertaa ja siitä onkin jo juttua täällä. Keskiviikkona treffattiin Nalaa metsälenkin merkeissä. Puolet alkumatkan hihnassaolopätkästä meni kaverin suuntaan hyppiessä, mutta onneksi meno siitä rauhoittui kun tajusivat, että vielä ei vaan pääse leikkimään. Lähempänä järveä pennut saivat vihdoin toteuttaa itseään vapaasti ja pääsivät juoksemaan sekä painimaan. Lunalla ois taas ollut virtaa vaikka kuinka, kun taas Nala meinas väsähtää kesken kaiken :) Jatkettiin lenkkiä pitkin metsäpolkua ja metsästä ulostullessa törmättiinkin edellisessä postauksessa esiteltyihin leskenlehtiin. (Tänään löysin leskenlehden jo mein talon takaakin!) Matkalla tuli näpsittyä kuvia muualtakin kuin leskenlehdistä, seuraavana siis niitä.






Torstaina vuorossa olivat Minnin treffaaminen Näyttämönpuistossa keskipäivän jälkeen sekä Pörrin tapaaminen Ahlmannin omenatarhassa illalla juuri ennen auringonlaskua. Minnin kanssa tuli vähän säätöä nokkimisjärjestyksen suhteen siinä kohtaa kun kaivettiin palkintonamit esille - taitavat molemmat olla yhtä persoja herkuille :D Tilanne oli kuitenkin pienellä "yskäisyllä" selvä ja meno jatkui niin kuin ei mitään olisi ollutkaan. Päivällä halusin nauttia vain seurasta ja ihanasta ilmasta, niin jätin kameran vaihteeksi kotiin lataukseen. Illalla taas uuteen paikkaan suunnatessa halusin ottaa kameran mukaan, jotta saadaan tänne blogin kuviin vähän vaihtelua ainaisten Näyttämönpuistokuvien joukkoon. Ahlmannin ammattiopiston omenatarha olikin kiva paikka tavata ja voin kuvitella siellä olevan tosi kaunista, kun tästä vielä vähän kevät etenee, ruoho vihertyy ja omenapuut alkavat kukkia. Alla kuitenkin kuvia toistaiseksi hiukan karummasta ja vielä melko ruskeasta tarhasta sekä painijoista.


Pörri onnistui nappaamaan mun maahan laskeman nahkahanskan ja siitä tulikin aarre, jota vahdittiin...

...ja jonka kanssa juostiin Lunaa karkuun :D


Ihme painimista ja maassa nyhjäämistä - yleensä vielä siinä märimmässä ja mutaisimmassa paikassa...

Luna: "Ai huusitko sä jotain, en mä kuullu kun jotain piipitystä." Neidillä oli tällä reissulla vähän korvat hukassa luoksetulon suhteen :D
Perjantaina siivottiin pitkästä aikaa mein kämppä ja Luna oli imuroinnin, moppauksen ja tavaroiden eestaas siirtelyn aikana ja jälkeen vähän hukassa. Siivous ei oo sen mielestä mitenkään kivaa. Noh, rikkaimuri on ihan ok, kuten pölyjen pyyhkiminen ja muu hiljainen/rauhallinen häärääminen, mutta kun otetaan imuri kaapista ja käynnistetään se tai kastellaan mopin "rätti" ja aletaan pyyhkiä, niin sit juostaan melkein kämpän kauimpaan nurkkaan tarkkailemaan mein touhuja jostain turvallisesta kolosta. Äh... Pitäis siedättää se tohon imuriin paremmin, mutta eipä sekään helppoa oo. Imuri on ihan ok, kun se ei liiku ja sillon kelpaa namit vaikka imurin päältä sen käydessä - joo, ollaan kokeiltu. Miten ihmeessä siedättää sen tuohon imurin liikkumiseen paremmin, kun ei tosiaan edes ihan joka viikko jakseta sitä kaivaa tuolta komerosta...? Ei oo elämä liian helppoa. Sama mopissa: jos rättiä heiluttelee käsin, ei ongelmaa, mutta kun sen laittaa varren päähän, ni se ei enää ookaan kivaa. Pläääh.

Aleksi sai perjantaina siivoamisen ohessa inspiraation mööpelseerauksesta. Asiasta on puhuttu jo monesti aiemmin, mutta toteutus on aina jäänyt. Oon siis tähän asti ollut koneella ja tehnyt koulutyöt keittiön pöydällä (80 cm x 120 cm), kun mulla ei oo ollu kunnon työpöytää, eikä pöydälle järkevää paikkaa. Lopputuloksena käännettiin siis mein makkarin sisustus ympäri, eli sänky alkuperäiseen tilanteeseen vastaikkaiselle seinälle, jolloin ehjälle pitkälle seinälle, jossa sänky oli, jäi Aleksin pöydän viereen tilaa mun olemattomalle työpöydälle. Samantien vielä ennen Mustin ja Mirrin pentupainia lähdettiin ajamaan Pirkkalaan, johon on rakennettu ja avattu ihan just uudet Sotka ja Asko. Sotkasta löydettiin mulle simppeli ja tarpeeksi iso (50 cm x 130 cm) valkoinen pöytä ilman mitään laatikoita tai kaappeja suht edullisesti ja Aleksi osti ittelleen hieman extempore uuden työtuolin, mikä hyvä olikin, sillä tää mun vanha, jolla nytkin istun, on kirjaimellisesti ihan pepusta. Itteä jäikin hieman kaivelemaan vielä eräs Askossa ollut työtuoli, joka ois myös vielä maanantaihin asti tarjouksessa.... Katsotaan kuinka käy :D

Näillä mennään nyt ja koitetaan tottua uuteen järjestykseen ja olemaan lyömättä varpaita ja polvia täällä hieman ahtaassa makkarissa kulkiessa. Tarkoitus oli vielä kertoa tän päivän ohjelmasta ja vielä yhdestä uudesta ostoksesta, mutta ne jääkööt nyt taas seuraavaan kertaan. Huomenna on ihan mahtavaa ohjelmaa luvassa, kun lähdetään monen sheltin (ja omistajien) voimin Birgitanpolulle makkaranpaistolenkille. Tarkoitus ois ottaa sinnekin kamera mukaan, joten toivotaan, että huomennakin valoa riittää hyviin kuviin tuolla munkin kameralla. Ihanaa viikonloppua vielä kaikille! :)

26.3.2014

Kevään ensimmäiset leskenlehdet

Mä niiiiiiin tiesin. Oon monta päivää jo lenkeillä kulkenut katse tienpientareissa, mutta ei vaan ole noita ihanan keltaisia pyörylöitä ennen osunut silmiin. Pari päivää sitten muistin, mistä viime keväänä bongasin ensimmäiset leskenlehdet ja tänään vihdoin lenkkeiltiin taas sinne asti. Luotto tuohon paikkaan oli kova, enkä tänäkään vuonna joutunut pettymään. Tässä maistiaiset teillekin :)



Näitä lisää! Huomasittehan myös makuhermoja kutkuttelevan postauksen aiemmin tänään? :)

Vadelma-dumlemutakakku

Tuli mieliteko, jolle ei voinut antaa periksi. Kaupasta tarttuikin mukaan pussillinen pakastevadelmia ja levy Pandan tummaa suklaata. Kotona alkoi googletus hyvästä ohjeesta ja lopulta päädyin Pirkkaan.


Tarvitaan siis:
200 g tummaa suklaata
100 g voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g pakastevadelmia

Voi sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa ja siihen sekoitetaan joukkoon pieneksi rouhittu suklaa. Sekoitetaan ja annetaan jäähtyä tovin. Tässä välissä ehtii hyvin mittailla loput ainekset.
Munat ja sokeri vaahdotetaan. Vaahtoon sekoitetaan varovasti hieman jäähtynyt suklaa-voiseos sekä loput kuivat aineet - ei saa vatkata kovasti jotta vaahto ei lässähdä.
Sitten puolet taikinasta kaadetaan voideltuun ja (korppu)jauhotettuun irtopohjavuokaan, jonka päälle murustellaan jäiset vadelmat. Lopuksi vielä kaadetaan loppu taikina vadelmien päälle ja laitetaan kakku 175-asteiseen uuniin vajaaksi 30 minuutiksi. Oma kakku oli uunissa 28-29 min ja tuli hieman liian kypsäksi, sillä se ei jäänyt keskeltä ihan niin mutaiseksi kuin olisin halunnut.

Suklaa-voi-dumleseos
Kakun hieman jäähdyttyä siirretään se isolle tarjoilulautaselle ja tarjoillaan vaikkapa vaniljakastikkeen kera.


Mun arvio suklaatarpeesta kuitenkin vähän heitti ohjeen arviosta, joten hiukan säveltämiseksi meni taas, mutta eipä hätiä mitiä. Ohjeen 200 g tummaa suklaata korvautui Pandan 130 grammalla tummaa + noin kymmenellä Dumle-konvehdilla + parilla lusikallisella "muka"kaakaota (oisko vielä peräti Dumle-kaakaota). Sen, nuo dumlet aiheutti, että kakusta tuli himpun verran alkuperäistä makeampaa toffee-sisuksien vuoksi, vaikka vähensin hieman sokerinkin määrää. Hyvää se silti oli, en mä sillä ;)

25.3.2014

Taidoggaan näyttelykurssi 1/5

Nopeat tiistaikuulumiset vielä tähän iltaan. Aamulla nukuttiin hyvin yhdeksään asti ja käytiin vielä lenkillä sekä heittelemässä keppejä ennen kuin otin suunnaksi Hervannan Shellin kahvion erään harkkatyöhaastattelun merkeissä. Haastattelun, nopean koulussa käymisen ja kauppareissun jälkeen palasin kotiin voidakseni lähteä Lunan kanssa taas ulos. Tätä tää on: arkea. :)

Illalla ruokailun jälkeen, noin puoli seiskalta, käännettiin auton nokka talon parkkipaikalta kohti Kangasalaa. Suunnattiin siis mein toiselle näyttelykurssille, tosin järjestäjä oli nyt ihan eri kuin viimeksi. Eka kurssi oli Koirakoutsin Ylöjärvellä ja nyt järjestäjä tosiaan oli tuoreehko yrittäjä Koirapalvelu Taidogas Kangasalla. Perimmäinen syy ilmoittautumiseen on Lunan ei nyt suoranainen arkuus vieraita kohtaan, vaan se ettei se oikein tykkää siitä että vieraat sitä koskettelevat. Luna menee siis uteliaana haistelemaan ihmisten lahkeita, kun ne eivät välitä siitä, mutta siirtyy taaemmas heti kun toinen ottaa kontaktia ja kiinnostuu tutustumaan siihen. Tottakai sheltin ominaisuuksiin kuuluu tietty varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta erityisesti näyttelyitä ajatellen olisi paljon mukavampaa että koskettelu olisi edes asenteella "ok" kuin "hyi, haluan pois". Ekalla näyttelykurssilla parannusta oli havaittavissa jo kolmen kurssikerran aikana ja nyt onkin odotukset hieman korkeammalla, sillä tällä kurssilla on peräti viisi harjoituskertaa. Tää on hyvää treeniä myös ajatellen esimerkiksi ensimmäistä virallista näyttelyämme, eli Tampere KV:tä, toukokuun ekana viikonloppuna, sillä kurssi loppuu juuri ennen sitä eikä siis tule pitkää taukoa tähän väliin toisin kuin nyt on tullut. Edellisistä mätsäreistä on tosiaan jo 2,5 kk ja tosta ekasta äyttelykurssistakin noin 2 kk.

Ekan kerran jälkeen ei ainakaan yhtään harmita tää toiselle näyttelykurssille ilmoittautuminen, sillä tän yhden kerran perusteella kurssisisältö on jonkin verran eri ja täydentää varmasti mein tietoa/osaamista, jota saatiin sieltä ekalta kurssilta. Tällä ekalla kerralla keskityttiin paljon seisomisharjoitteluun, jota ei tehty ekalla kurssilla ollenkaan. Vetäjä kävi myös kaikki koirat vuorollaan läpi: katsoi hampaat, käsitteli kokonaan läpi jne. Oon ihan superylpeä tosta mein tytöstä <3. Jotain on tehty oikein, sillä Luna otti koko ajan aika rennosti eikä lähtenyt muiden riehumiseen eikä haukkumiseen mukaan, vaikka ympärillä oli erinäköisiä ja -kokoisia koiria. Se itse taisi olla jopa porukan pienin. Se myös keskittyi tekemiseen hyvin, mikä korreloi varmasti myös sen kanssa, että oli hyviä nameja mukana ;) Ainut vähän kireä hetki oli tuo pöydälle nostaminen, silloin ei namit kelvanneet, mutta ihan siedettävästi se antoi mm. kurkata hampaitaan siitä huolimatta. Ihana Luna.

Oli muka niin rankkaa, että melkein loppuilta onkin sit oltu unten mailla...
Ois kiva kuulla muiden kokemuksia: miten koirat suhtautuu tuollaisissa "treenitilanteissa", onko ollu positiivisia vai negatiivisia tuntemuksia? Niin ja mikäli ootte käyneet näyttelyissä, niin miten ensimmäinen kerta meni?

ps. Korvat alkaa näyttää aika hyvältä. Toisessa ei oo painoa kuin ihan murunen, jos enää sitäkään, mutta pysyy siitä huolimatta pääosan päivästä tosi nätisti. Toisessa nyt painoa on hiukan enemmän, mutta ei läheskään sitä määrää kuin loppusyksyllä ja pysyy ihan hyvin eli byebye lautasantennit! :)

24.3.2014

Viikonloppu Taavia ja koulutöitä

Perjantaina vihdoin ja viimein pitkän koulupäivän jälkeen pääsin lähtemään Euraan. Kamalaa kun perjantaina vielä klo 12 alkaa neljän tunnin mittaisiksi merkityt taku-harjoitukset... Eurassa menin heti moikkamaan Lunaa, karmee oli ikävä tietysti jo lähes puolentoista vuorokauden jälkeen. :D Innostuneen hännänheilutuksen ja märkien naamapesujen pusujen jälkeen lähdettiin meille kotiin moikkamaan Taavia. Se meno olikin ihan hillitöntä taas hetken aikaa. Jotain hillitöntä on myös näissä kuvissa, jotka on otettu pahimman virtapiikin purkamisen jälkeen: tällaista väsynyttä painia Lunan ja Taavin tapaan.





"Onko ton ihan pakko roikkua mun poskikarvoissa?"
Perjantaina illalla jäätiin ensimmäistä kertaa Taavin saapumisen jälkeen Lunan kanssa meille kotiin yöksi ja vähän jännitti, mitä siitäkin tulee. Mut hyvinhän se meni. Äiti kun kiipesi Taavi kanssa yläkertaan nukkumaan niin me aloitettiin Lunan kanssa iltatouhut: mä pesin hampaat ja kävin suihkussa, kun taas Luna oli jo niin poikki, että nukkui ensin vessan lattialla suihkun aikana vielä kodinhoitohuoneessa. Hiinä ja hiinä ettei mun tarvinnut kantaa sitä omaan huoneeseeni, joka paremminkin on kyllä tietokonehuone tai vierashuone nykyään... Mut kumminkin. Ovet piti yöllä pitää kiinni, jottei Luna ois lähtenyt etsimään Taavia, kun se oli pari kertaa hereillä, mutta muuten kaikki meni hyvin. Nukuttiin molemmat ihan siedettävästi ja herättiin lauantaina aamulla rumpalikanin (Taavi kuulostaa ihan siltä sen rapsuttaessa takatassullaan etujalan kainaloa) tömistykseen.

Lauantaina aamupäivällä lenkkeiltiin läheisen järven rannalle ja rantaa pitkin. Märillä poluilla oli ihan mahtavasti kaikkia haisteltavia hajuja. Ja hei: oon unohtanut sanoa, että Luna on taas kehittynyt, sillä se on pian jo pari viikkoa tehnyt asiansa usein lenkin aikana eikä vasta talon pihalle takaisin tultaessa. Nyt on sellainen olo, että sen kanssa vois mennä vieraampaankin paikkaan ja se uskaltais tehdä asiansa sinnekin eikä pidättelisi niin kauan kuin mahdollista. Lenkin jälkeen nähtiin sekin, kun ipanat rauhoittui ilman aitoja eri huoneisiin, ehkä ne joskus vielä tosta rauhoittuu :) Pienten torkkujen jälkeen tultiin niin hyvin juttuun, että syötiin jopa samasta kipasta. Tasajako: Luna haki Taavin kipasta jauhelihat kun omat loppui ja Taavi taas Lunan kipasta sillä välin Lunan nappuloita, kunnes lopulta kuonot oli samaan aikaan samassa kipassa. Päivän mittaan koitettiin napsia Lunasta myös jotain vähän edustavampia kuvia "syntymäpäivän" vuoksi. Niitä kuvia muutama olikin edellisessä postauksessa.

Laadusta taas pahoittelut, mutta tuosta tilanteesta piti vain äkkiä näppäistä jotakin todistusaineistoa.

Maaliskuun 22. Pyhäjärvellä
Kulissien takaa

Iltapäivällä painit taas jatkui, kunnes lähdettiin Lunan kanssa moikkaamaan Iinaa. Siellä tuli vastaan myös uus hauska tuttavuus, meinaan pikapulla. En oo sellaisesta ennen kuullutkaan, mut ei lainkaan pahaa :) Paikkojen haistelun jälkeen Luna uuvahtikin ja nukkui aika sikeästi jonkin aikaa, mikä hyvä olikin, sillä takaisin kotiin palatessa livat siellä Jakke ja Tepi odottamassa. Ennen niiden lähtöä koitettiin saada kaikki neljä koiraa sohvalle ja samaan kuvaan, mutta ei se ihan onnistunut. Aina kun neljännen nosti sinne, niin joku hyppäsi alas. No ehkä joskus toiste :D Tai no, onhan ne samassa kuvassa jossain määrin, kuten alla näkyy. Sohvalla siis Tepi reilu 11 kk, Taavi vajaa 4 kk, Luna 10 kk ja etualalla lattialla Jakke noin puolitoista vuotta.


Sunnuntai menikin ihan tylsissä merkeissä. Tai no Lunalla oli tietty Taavi seurana, mutta mä pakersin vaan projektinhallinnan harkkatyötä ja vähän ehdin aloittamaan kiinteistöliiketoiminnan ja -johtamisenkin (kivan nimisiä kursseja mulla, eikö vain?) työtä ennen kuin piti lähteä junalle. Aleksin töiden vuoksi mä siis junailin pitkästä aikaa Tampereelle ja matka menikin ihan hujauksessa kun jatkoin viimeksi mainitun harkkatyön kirjoittamista. Vähän oikeen pelästyin kuulutusta, että seuraavana Tampere. Mikä, missä, joko muka nyt? Rautatieaseman vierestä hyppäsinkin melkein suoraan bussiin, jolla pääsin vielä koululle, jossa viimeisteltiin samana iltana palautettava ryhmätyö vielä koko ryhmän kanssa sekä seuraavan aamun powerpoint-esitys samasta aiheesta. Puoli ysiltä kotiin tallustellessani ajatuksissa oli vain iltapala ja nukkuminen, mutta tuo jälkimmäinen ei tullut kyseeseen vielä hetkeen. Pienestä huolimattomuudesta (ja lauantain laiskuudesta) johtuen piti vielä kirjoittaa 500-700 sanan luentopäiväkirja viime torstailta... Tällä viikolla vois tehdä saman hieman aiemmin, ettei tarvii miettiä ehtiikö saamaan tekstin valmiiksi ennen 23.55 sulkeutuvaa palautusta. Puolilta öin siis nukkumaan ja nukuinkin sikeästi, sillä olihan takana ainakin 10 tunnin pakerrus koulutöiden parissa. Kumma sunnuntai.

Tänään koulussa meni taas yli seitsemän tuntia, enkä ole saanut illan aikana paljon muuta aikaiseksi kuin vadelma-dumlemutakakun, josta lisää lähiaikoina. Enää reilu puoli tuntia, niin voin lähteä ulos Aleksia ja Lunaa vastaan sekä pian sen jälkeen tyytyväisenä nukkumaan molemmat murut kainaloissa. Ehkä ei ihan kirjaimellisesti, kun Lunakin viihtyy nykyään melkein paremmin omalla pedillään kuin mein välissä. Onkohan jompikumpi potkaissut sitä joskus, kun se melkein heti illalla hyppää alas?

Kauniita unia kaikille muillekin :)

ps. Huomenna alkaa taas uusi näyttelykurssi. Hienoa päästä taas treenaamaan uusia juttuja Lunan kanssa ja tutustumaan uuteen paikkaan ja ihmisiin.

22.3.2014

Luna jo 10 kk!

Tänään on taas 22. päivä ja Lunalla taas kuukausi lisää ikää. Kauniilla ilmalla oli hyvä räpsiä kuvia ja sisälläkin oli kivampi valo auringon paistaessa. Ilmoitin eilen muuten tuon Neidin ensimmäiseen näyttelyynsä, joka on Tampereen kansainvälinen koiranäyttely toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Nyt sit peukut pystyssä juoksujen ja kaiken muunkin suhteen, että päästään sinne... Sillon onkin ikää sitten jo 11,5 kk. Mut nyt niitä kymppikuukausisynttäripäiväkuvia kehiin... :)









ps. Luna-faktoja välilehdelle tiivistin äsken lyhyen tarinan Lunasta, jos joku uudempi lukija haluaa käydä tutustumassa :)

20.3.2014

Maaliskuulumisia ja Taavi-video

Nopeat kuulumiset tältä alkuviikolta nyt vielä torstai-illan piristykseksi. Maanantaina oltiin täällä vielä tyttöjen kesken, kun Aleksi oli silloin vielä töissä ja tuli vasta iltapäivällä takaisin tänne. Ilta kulutettiinkin ihan "perheen kesken". :) Tiistaina nähtiin Hakametsässä aamulla ennen mun kouluun menoa Viliä ja Hallaa. Harmaan pilvipeitteen ja alkavan lumisateen vuoksi jätin suosiolla kameran kotiin, kun ei niistä kuvista olisi kuitenkaan järkeviä tullut. Saipahan Luna purettua taas vähän energiaa, jotta sai sit tyytyväisenä nukkua yksin sen muutaman tunnin, jotka olin koulussa. Keskiviikkona tutustuttiin pitkästä aikaa uusiin tyyppeihin Bonoon ja Bacoon, joilla on myös blogi. Nämä olikin molemmat taas hiukan isompia shelttejä ja Luna näytti ihan kirpulta niiden rinnalla :) Ahvenisjärven/Teekkarinkadun koirapuistossa oli myös samaan aikaan hauska sheltti+lapinkoira-parivaljakko, joilla menoa riitti näiden muidenkin puolesta :D Lunan intohimo tällä reissulla oli selkeästi koirapuistoaitauksessa olevien variksien hätyyttely. Kiva taas kuitenkin saada uusia tuttuja, jotka asuvat siedettävällä etäisyydellä :)

Molemmat Bojat

Baco ja Luna


Tällä viikolla myös on pikkuhiljaa masu-nappulan (RC Gastro Intestinal) joukkoon lisäilty Lunan aiemmin syömiä Golden Eaglen nappuloita. Aina ei kyllä omasta kiposta ole ihan ruoka kelvannut, mutta sama annostelu toimii, kun vaihtaa vaan taktiikkaa. :D Alla siis esimerkki siitä, mitä tehdä, jos mein neiti nirsoilee - täytyy vetää koko homma leikiksi. Kovin kiinnostava tuo RC erikoisruokien annostelu/mittakippa, joka saatiin myös eläinlääkärireissulta mukaan... (Anteeksi videon pimeys, täytyis vissiin vaihtaa pari palanutta lamppua olkkarin kattokruunusta.)



Loppuun lisätään vielä arkistojen kätköistä silmiini äsken osunut pätkä Taavista kahden viikon takaa. Ihana mulkoilija-mutustelija. Mahtavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!


ps. Alla vielä yksi onnenhetki tänään: Ihana eikö? Hyväntuulinen nyt ainakin :)

kuva: www.google.fi 20.3.2014



18.3.2014

Maaliskuun aurinkoa ja onnellisuushaaste

Rakastan tätä opiskelijaelämää, kun ei ole pakko joka päivä olla töissä (lähes) koko valoisaa aikaa, vaan toisina päivinä pääsee vaikka juuri ennen keskipäivää Lunan kanssa lenkille nauttimaan niistä ihananihanista auringonsäteistä, jotka muuten lämmittävät jo aika hyvin. Ootteko sitä huomanneet? Päivätkin on kuin vahingossa pidentyneet jo niin paljon, että jossain määrin valoisaa on aina noin seitsemään asti ja aamuisinkin on usein saanut herätä verhojen välistä pilkistäviin auringonsäteisiin.

Nää tällaiset ilmat tekee sen, että en malttais ollenkaan lähteä ulos ilman kameraa ja se onkin nykyään aika usein latauksessa. Lunasta on tullut otettua tietty ihan valtavasti kuvia, mutta tässä kevään edetessä luulen, että tuutte näkemään mun bongaamat ensimmäiset leskenlehdet, sinivuokot, valkovuokot, hiirenkorvalla olevat koivut ja kaikkea muuta ihanaa, mitä tuolta taas heräävästä luonnosta löytyy. Jos pitäis valita lempivuodenaika, mun ehdoton suosikki on kyllä kevät. Nautin kesästä (erityisesti kesäkengistä ja -vaatteista, sekä siitä helppoudesta kun ulos lähteminen ei ole valtava vaatetusoperaatio), kuten myös syksystä (ne värit ja ilman raikkaus! ja suopursujen tuoksu) ja talvestakin (puhdas lumi, kirkas pakkaspäivä ja tähtikirkas taivas, kylmässä huuruava hengitys), mutta kyllä keväässä on sitä jotain ehdottomasti.

Noh, maanantaina (eilen siis) käytiin aamupäivällä ennen mun koulua taas Näyttämönpuistossa. Tätä menoa me asutaan siellä jo kesällä Lunan kanssa... Tuulesta huolimatta ilma oli ihan mahtava ja tulipa todettua, että toimii se fleksi istuimenakin, ainakin hetken. Lunan touhuja kattoessa alkoi ittenkin tehdä mieli jo lähteä rannalle :D

Biksut päälle ja menoksi!




Mä koitan tosiaan täyttää elämääni kaikilla ihanilla asioilla ja pysyä onnellisena. Tietty huonojakin päiviä on, mutta aika vähän nykyään, kun Luna tekee tarpeeksi usein jotain vähän hölmöä :D Eikä hymyillessä voi murjottaa.

Nyt haluan ottaa teiät lukijat mukaan mun keväthaasteeseen: kirjoittakaa joka päivä ylös jokin asia, joka on hymyilyttänyt ja saanut olon iloiseksi, hyväntuuliseksi tai onnelliseksi. Sanan, lauseen, tekstin tai kuvan voi kirjoittaa tai piirtää käsin jääkaapin ovessa roikkuvalle paperille muidenkin kanssa-asujien iloksi tai ihan omaa mieltä piristämään kalenterin sivuille tai salaiseen excel-/word-tiedostoon omalle koneelle. Vastaan otetaan onnenhetkiä myös kommenttien muodossa kommenttiboksiin. Osallistujien kesken ei arvota mitään, vaan jaossa on jokaiselle ainoastaan enemmän hymyjä ja valoisampi kevät!

Mä aloitan: Ikkunalaudalla olevat ja jo koko talven kukkineet orkideat on innostuneet uudestaan kasvamaan, sillä bongasin toisesta jälleen kaksi uutta nuppua. Pian saa ihailla uusia ihaniaväriläiskiä sisälläkin :)

Sit käsiä ylös: ketkä on mukana?