31.1.2014

Joulumakuja tammikuun loppuun - Vironperän kakku


Mun on jo pitkään, siis jostain marraskuusta asti ainakin, tehnyt mieli Vironperän kakkua. Tää on sellainen kuivakakku, johon mun iskee mieliteko aina tasaisin väliajoin. Ostin siihen tulevia mausteita, joita maustekaapista ei vielä löytynyt, jo marraskuun lopulla, mutta tekeminen sitten vain jäi. Just ennen jouluakaan en enää viitsinyt sitä täällä Tampereella leipoa, kun lähtö Euraan joulunviettoon oli jo niin lähellä. Eilen sit päätin aloittaa. Tän kakun leipomisen vaikeimpia osioita taitanevat olla vuoan korppujauhottaminen ja sen antaminen olla syömättä päivän tai pari, jolloin maku vain paranee. Luulen, että nytkään ei muutaman päivän jälkeen tästä oo enää paljoa jäljellä. Reseptit jokaisessa lähteessä on hyvin samanlaisia, enkä nyt muista mistä oman versioni löysin.

Vironperän kakku:
  • 3 dl maitoa
  • 3 dl sokeria
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl inkivääriä
  • 1 tl neilikkaa
  • 1,5 dl voisulaa
  • 1 dl omenasosetta
  • sekä monissa resepteissä oleva 3 rkl calvadosta, jonka itse jätin pois
Loppu onkin helppoa: sekoita kaikki nopeasti sekaisin, kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja lopuksi kypsennä uunissa 175 asteessa noin tunti!

Jäähtyneen ja kumotun kakun päälle ripottelin vielä tomusokeria, jolloin kakku näyttää pikkuisen kivammalta :)



ps. Mitä mieltä uudesta bannerista (tai mikä toi yläreunassa oleva kuva+blogin nimi yhdistelmä nyt sit onkaan) ? Onko huonompi vai parempi kuin vanha?

29.1.2014

Vaahtokarkkibrownies

Mä jo vähän unohdin, mutta tässä tää viikonlopun herkku nyt vihdoin tulee. On taas myös vähän pitänyt kiirettä, enkä oo nyt alkuviikosta kotona ehtinyt paljon muuta kuin käydä kääntymässä ja nukkumassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi:




Alkuperäinen resepti on otettu maku.fi -sivustolta joskus vuonna 2010. Tässä se inan versioituna.

125 g voita
0,5-1 dl kaakaojauhetta
2 munaa
2,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 dl tai haluamasi määrä pieneksi pilkottuja vaahtokarkkeja
50 g tummaa suklaata rouhittuna

(Alkuperäisessä pinnalle laitetaan pariksi viimeiseksi kypsennysminuutiksi vielä pari desiä vaahtokarkkeja, mutta mielestäni tämä ei niitä kaipaa ja ne vain sitkistyvät inhasti.)

Aluksi sulata voi ja sulatuksen jälkeen sekoita siihen kaakaojauhe.
Sitten vaahdota munat ja lisää siihen sokeri vähitellen.
Sekoita munavaahtoon voi-kaakao-seos.

Seuraavaksi sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe.
Siivilöi ne taikinaan ja sekoita varovaisesti tasaiseksi.
Kääntele lopuksi joukkoon suklaa ja vaahtokarkit.


Vuoraa uunivuoka (itsellä pyöreä n. 23 cm halkaisijaltaan
ja alkuperäisessä ohjeessa 20 cm x 20 cm, eli ei mikään ihan valtava)
leivinpaperilla ja kaada taikina siihen tasaiseksi kerrokseksi.

Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Ennen tarjoilua brownieiden kannattaa antaa jäähtyä, jolloin leikkaaminen helpottuu.
Brownieiden kaveriksi sopii vaniljajäätelö tai -kastike.
Tai kuten hiukan vähemmän makeaa mielitehdessä: maustamaton, kuten bulgarian, jogurtti
sopii mielestäni myös hyvin.


25.1.2014

Aurinkoista risottoa

Lauantaina piti kehittää jotain ruokaa kahdeksi päiväksi, ja koska itsellä on vähän sitä vikaa, että alan tekemään ruokaa vasta kun on nälkä, niin sen piti olla myös jotain kohtuu nopeasti valmistuvaa. Lopputuloksena kivanväristä risottoa porsaansuikaleilla. Eikä oo hinnalla pilattua: iso satsi maksoi nopeasti laskien noin viitisen euroa + kaapista löytyviä mausteita.


Resepti on mukaelma yläasteen kotitalouden kirjan risotto-ohjeesta. Ekoja kertoja tätä tehdessä, kun vielä asuin kotona, noudatettiin ohjetta aika tarkkaan, mutta nyt tulee käytettyä niitä aineita mitä löytyy tai mitä mieli tekee. Vastaavaa oon tehnyt ainakin kanasta sekä sika-nauta-jauhelihasta ja hyviä nekin ovat olleet. Henkilökohtainen suosikki tähän risottoon on kyllä tuo porsaan kinkku- tmv. suikale. Seuraavista aineista tulee ainakin neljä ihan kohtuullisen kokoista annosta. Vaikka ois tarkoitus tehdä vain vähän, niin tätä tulee kyllä aina reilusti - jotenkin riisit turpoaa aina enemmän kuin olettaa :D

Ihan ensimmäiseksi kannattaa ruskistaa liha, minkä sit onkaan valinnut. Mulla tässä nyt oli HK:n maustamattomia rypsiporsas lihasuikaleita 400 g. Ruskistetut suikaleet kannattaa kaataa pois pannulta seuraavan vaiheen ajaksi.

Sitten kuumennetaan tarpeeksi isolla pannulla 1-2 rkl ruokaöljyä ja kuullotetaan jatkuvasti käännellen siinä sopivasti (reilu 2 dl) (risotto)riisiä sekä 1 tai 2 pieneksi pilkottua porkkanaa (jos kaapista löytyy, niin mikä ettei tähän voisi laittaa sipuliakin). Ennen kuin riisit ja porkkanat palavat, kannattaa keittää valmiiksi vajaa litra vettä, jonka voi vain kaataa riisien päälle, jolloin kypsyminen jatkuu koko ajan, eikä pannu kylmene jäätävästä vedestä. Sitten joukkoon sekoitellaan yksi liha( tai kasvis-)liemikuutio, pilkottu puolikas paprika ja pieni purkillinen (150g) maissia sekä paistetut lihat. Näiden annetaan kiehua hiljaksilleen (ehkä kymmenisen minuuttia? Ei tuu koskaan katottua kelloa), kunnes riisit alkavat olla kypsiä ja pääosa vedestä on haihtunut. Eli siis ei riisikeittoa, vaan risottoa. Lopuksi vielä mausteita oman maun mukaan: itse lisäsin ihan pienen hyppysellisen suolaa, aika reilusti pippuria pippurimyllystä, pikkuisen piripiri-maustetta omasta myllystään, hyppysellisen kuivattua persiljaa ja hiukan enemmän oreganoa sekä noin teelusikallisen balsamicoa (onko tää jotain viinietikkaa tai sinnepäin?). Sit vaan täyttämään mahaa!


ps. Erikoisempi jälkkäriresepti tulossa pian! Arvauksia, mistä vois olla kyse, kun ainut kaupasta haettava ainesosa oli vaahtokarkit?



24.1.2014

Pieni harmaa aasi

Tietääkö kukaan ton otsikon mukaista satua? Pieni harmaa aasi -satu oli mahtava lapsena, ja se kirja, jossa se oli, tuli kyllä luettua puhki. Osattiin toi satu niin hyvin, että korjailtiin aina tarinaa kuulemma jos lukija luki sen väärin tai lyhensi jostain kohtaa... "Olipa kerran pieni harmaa aasi suurella vihreällä niityllä." Toi alku on jäänyt mieleen ja se surullisuus kuinka se oli siellä "ypöyksin, niin yksin suurella vihreällä niityllä".

Tää nyt oli kirjaimellisesti aasinsilta varsinaiseen asiaan eli kuluneeseen viikkoon. Täytyy fiilistellä kauniita ilmoja ja lenkkeilyseuraa nyt kun jäin tänne viikonlopuksi yhtä yksin kuin se pieni harmaa aasi sinne niitylleen. Ei vaan, tarkoitus on pakertaa kouluhommia, yhtä harkkatyötä ja alkaa ettiä kandiin lähteitä sekä lukea niitä, ja nähdä paria kaveria. Kotona on kyllä ihan liian hiljaista - koko ajan jotenkin odottaa tepsutusta kuuluvaksi jostain, hiljaista unituhinaa, lelujen vinkunaa tai edes jotain muuta ääntä. Mut ei. Bussit ne tossa vaan jyristelee kämpän ohi.

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan kaikki kolme Eurassa. Mukavuudenhaluni voitti ja peruin lauantaisen ratsastuksen, koska pakkasta oli luvattu yli 15 astetta. Oli siis ihan vaan vapaata, kellokaan ei herättäny normaalin lauantain tapaan puoli kahdeksalta. Perjantaina koulun jälkeen käytiin Mustissa ja Mirrissä täällä Hervannassa ennen kuin lähdettiin autoilemaan tuota reilua sataa kilsaa ja ostin Lunalle Rukan tossut. Noilla tossuilla ei pitäis kovilla pakkasilla tassujen palella niin kovasti (edeltävänä päivänä piti lopettaa kaverin kanssa, joka ei palellut yhtään, leikki kesken, kun Luna vaan nosteli tassujaan ja istui suunnilleen mun kenkien päällä), eikä sit lähempänä plussaa pitäis lumipaakkujenkaan takertua tassukarvoihin ja loskasäälläkin pitäis pitää tassut kuivina.

Perjantaina illalla käytiin vielä moikkaamassa Jakkea ja Tepiä. Tepi sai Lunan kanssa vouhotettua liiat energiat pois ja me puolestaan rapsuteltiin Jakkea, joka vasta alkoi pysyä pystyssä nukutuksen jälkeen. Jakkelta lähti siis pallit ja vähän säälittävä se oli tötterö päässään, nyt kuulemma voi jo täysin hyvin. :)

Voi pientä - näin masentuneet fiilikset oli muutama tunti leikkauksen jälkeen :/

Lauantaina nukuttiin hyvin ja lähdettiin pienen kouluhomman tekemisen jälkeen lenkkeilemään pirteässä pakkassäässä kohti mummulaa. Lunalla oli tällä reissulla ekaa kertaa kaikki neljä tossua jaloissaan ja meno olikin aluksi senmukaista, kun tassuja nosteltiin hivenen liioitellusti :D Takapihalla pomppimisen ja kävelymatkan jälkeen tossut olivat kuitenkin kaikki paikoillaan, vaikka vähän Luna koittikin etutassuistaan niitä nyhtää kesken kävelyn.


Mummulasta myös tällainen lyhyt tyylinäyte tossut jalassa "kävelystä" videon muodossa. Ulkona Luna kulki taas ihan nätisti, mutta toi sisällä vaatteet päällä oleminen on ilmeisesti ikävää, sillä takki päälläkään se ei liiku sisällä kuin sen mikä pakko on (pitkin seinänvieriä).


Lauantaina loppuilta taas rentoiltiin ja me käytiin äitin kanssa vähän vanhoja valokuvia läpi erästä lahjaa varten. Sunnuntaina auringon taas paistaessa hienosti lähdettiin järvelle kävelemään ja juoksemaan. Siitä reissusta kuvapläjäys, olkaa hyvät:







Noin. Sunnuntaina ei sit paljon muuta tehty taaskaan, kuin istuttiin autossa. Viikonloput kuluu aivan liian nopeasti.

Paluu arkeen sujui jälleen mukavan pehmeästi, koska maanantaisin on vain tunnin pituiset harkat, joiden jälkeen tehtiin vielä vajaa pari tuntia ennestään täysin vieraan ryhmän kanssa Organisaatiot ja ihmisten johtaminen -kurssin ryhmätehtävää. Yllättävän mukavaa välillä paneutua tollaisiin rakentamisesta poikkeaviin asioihin ihan vieraiden ihmisten kanssa ja huomata, että kaikki on mahdollista, kun koko porukalla on yhtenevät tavoitteet ton suorituksen suhteen. Illalla oli vielä mieluisia vieraita tulossa kylään, sillä Pörri omistajineen suuntasi meille tänne Hervantaan. Kuvia ei valitettavasti tällä kertaa tullut otettua, mutta meno oli hurjaa :D

Pörri on nyt jo 12-viikkoisena aikatarkkaan saman painoinen kuin Luna, siinä oli mukavan tasaveroinen painipari. Luonteeltaan nuo on kyllä kuin yö ja päivä: Luna on aina ollut kiltti, hiukan ujo, nirso ja aika harkitsevainen eikä oo oikeen saanu lelujansakaan tuhottua, kun taas Pörri on tosi rohkea, määrätietoinen, hiukan omapäinen ja rämäpäinenkin :D Pörri otti Lunan yhden lelun tuosta ja pienen leikkimisen jälkeen alkoi nassuttaa sen häntää, joka yhtäkkiä vaihtuikin vinkuun sen sisältä. Vinku tais olla kohde, jonka kaivamiseen ei tosiaan mennyt kauaa. Mainio tapaus :D Täällä tuli myös kokeiltua matolle molempien asioiden tekemistä... Tais alkusyksyiset tuoksahdukset houkutella siihen puhtaan pissa-alustan sijaan.

Kaupan pakaste-piirastaikinasta väsättiin myös iltapalaksi kinkku-sieni-paprika-piirasta, joka onnistui tosi hyvin. Edellä olevien lisäksi siihen ei paljon muuta tullutkaan, vain purkki ruokakermaa ja erinäisiä mausteita, kuten persiljaa, pippuria ja suolaa. Tätä tehdään uudelleenkin ja sitten toivottavasti ehditään ottamaan kuvallisia todisteitakin. Tällä kertaa piirakasta ei jäänyt tiistaille palaakaan.

Sit tiistaihin. Koululle piti mennä puolilta päivin, mutta sitä ennen käytiin Lunan kanssa heilumassa Näyttämönpuistossa kameran kanssa. Niiiiiiiin hieno ilma taas. Eihän siitä enempää tarvi sanoakaan, vaan lätkäisen vain seuraavat kuvat tein näkyville:









Tiistaina illalla oli vuorossa näyttelykoulutuksen ensimmäinen kerta koirien kanssa. Vetäjä kävi vuorollaan kaikki viisi koiraa läpi, ensin vain tutustui ja seuraavalla kierroksella tutki läpi pöydällä tai isot lattialla. Lunan kohdalla, kun ois tarkoitus päästä vähän yli jänskätyksestä, vetäjä eteni rauhallisesti ja tuli vain namien kanssa rapsuttelemaan ja silittelemään tällä kertaa. Tuli myös puheeksi, että Luna vetäytyy pöydällä aina muhun kiinni, jolloin tuli käsky siirtyä pieni askel kauemmas, jolloin se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ei oo itelle tullu mieleen, mutta ihan järkevää kyllä. Pöydällä seisoskelun ja muutamien toistojen jälkeen katsottiin vielä miten koirat liikkuu: juostiin ympyrällä ja eestakaisin, ihan niinkuin mätsäreissäkin on tehty. Luna liikkui tosi nätisti ja siitä vetäjäkin sanoi, että siihen mein ei tarvi ihan kamalasti keskittyä tuolla, vaan panostetaan just tohon, että saatais toi vähemmän varautuneeksi vieraiden koskettelua kohtaan. Ei siitä valtavasti just tykätä tarvii, ihan riittäis, jos tulis sellainen olo, että se on ok touhua. Tai siedettävää. Jatkossa harjoitellaan ryhmässä toimimista sit hiukan enemmän, nyt kun on just yksilöiden ongelmat paremmin selvillä.

Keskiviikko ja torstai meni taas paljolti koulussa, ei mitään uutta eikä jännittävää. Keskiviikkona käytiin Lunan kanssa lenkillä tuolla läheisen Hervantajärven jäällä, mutta siitä taiskin olla jo maininta tuolla 8-kuukautis postauksessa. Ehkä on parempi hehkuttaa pakkaspäivien aurinkoa, kuin ylipäätään tätä pohjolan talvista pimeyttä ja lyhyitä päiviä, mut jos vaan annetaan molempien tällä kertaa jäädä. Eiköhän se oo tullu kaikille jo selväksi. :)

Tänään puolestaan mä lähdin aamulla normaalisti kouluun, kun taas Aleksi ja Luna pakkasivat aamupäivän aikana tavaransa ja lähtivät viikonlopun viettoon Euraan ja toinen sit vielä sieltä 23h-risteilylle. Ei oo elämä reilua... Ei vaan, ihan kiva saada välillä ihan "omaa aikaa" ja "oma viikonloppu", niin saa elämään hiukan jotain koirien ja koulunkin lisäksi, erityisen mahtavaa on nähdä pitkästä aikaa paria kaveria ja kehittää huomenna jonkinsortin leivonnainen, josta saatte kuvia lähitulevaisuudessa.

Mun on nyt jo puolen vuorokauden jälkeen ikävä tätä palleroa <3

Hyviä öitä kaikille ihanille ja mukavaa viikonloppua!

22.1.2014

22.1.2014

Eikö vaan, että ainakin alle 1-vuotiailla kuuluu laskea myös "kuukausisynttärit"? :D



Näin meillä täällä. Juoksupätkän koostin sunnuntaina Eurassa otetuista kuvista. Tänään käytiin Hervantajärven jäällä kävelemässä Lunan kanssa, mutta kamera jäi tyhjentyneen akun vuoksi tällä kertaa kotiin. Mahtavaa lenkkeillä koiran kanssa ihanassa, joskin pikkuisen liian kylmässä, ja aurinkoisessa säässä. Aika mahtavaa on myös päästää tuo irti tuolla järvellä ja ottaa kiinni vasta vähän ennen kotia. Onneksi ei asuta ihan keskustassa :)


Onko joku muukin ehtinyt nauttimaan aurinkoisista päivistä, joita nyt on riittänyt?

ps. Luvassa on taas paljon lisää lumisia kuvia kunhan vain ehtisin kaikista otetuista (eilen siirsin ainakin 500 kuvaa koneelle) poistamaan huonot ja valitsemaan parhaat julkaistavaksi... Pikkuinen operaatio mulla edessä siis ennen niiden julkaisua :D

17.1.2014

Uimassa

Käytiin Nokialla keskiviikkona Nalan ja sen omistajien kanssa, jolloin noi ipanat pääsi uimaan. Luna oli ekaa kerta ikinä, kesällä ei oikeen halunnut kastella edes tassujaan vadissa, joka oli ulkona aitauksessa kuumimmilla keleillä. No nytpähän pääsi kunnolla pulikoimaan :) Näillä keleillä (-15 astetta) ei oikeen ulkona pääse uimaan, mutta Nokialla on Tampereen koirauinti, jossa karvaiset kaverit pääsevät polskuttelemaan lämpimässä vedessä talvellakin. Edellä olevan linkin kautta pääsee uimalan toimintaan tutustumaan tarkemminkin ja tässä vielä lisäksi mein kokemuksia kuvien kanssa. Pahoittelut alkupään kuvista tai oikeastaan niiden sumuisuudesta, sillä lämpimässä ja kosteassa tilassa kylmästä autosta tuotu kamera veti hieman huuruun ennen tilanteen tasoittumista.

Koirauimalalla piti olla ajoissa, viimeistään kymmenen minuuttia ennen, jotta ehtii ainakin suihkuttaa koiran märäksi ennen altaaseen menemistä. Oltiinkin ajoissa, jo varmaankin kaksikymmentä vaille kuusi, jolloin Luna ja Nala ehtivät vielä pihalla hiukan painimaan naruissaan. Pissat ja kakat oli hoidettu jo kotipihalla ennen ajomatkaa, ettei uimalaan sitten tulisi vahinkoja.

Pienen odottelun jälkeen mentiin sisälle, jossa omat ulkovaatteet oli pakko riisua hetimmiten, sillä lämpötla oli reilusti +20 asteen yläpuolella ja vaatetus oli sopiva ulkona (yli -10 asteessa) seisoskellessa. Siinä sitten kaikessa rauhassa suihkuteltiin koirat ja valittiin ohjeiden mukaan sopivan kokoiset uimaliivit ipanoille. Edellisten lopetettua päästiin kiipeämään liukumatonta ramppia pitkin ylemmäs ja lähemmäs altaan reunan korkeutta. Luna ja Nala oli ihan hukassa, että mitä nyt tapahtuu.
Hahmottamisen helpottamiseksi: Lunalla punamusta uimaliivi ja Nalalla pinkki.



Tältä näytti altaan vastakkaiselta reunalta katsottuna tuo ramppi, josta pääsee veteen tai sieltä ylös tassujen liukumatta. Pinnalla myös vielä vähän edellisistä kavereista irronnutta karvaa.

Uimisen aloitti Luna, joka veteenmenorampilla koitti hieman laittaa tassuillaan vastaan, että hänhän ei tuonne alas jonnekin epämääräiseen varmaankaan tassujaan laita. Rauhallisen ja mukavan uittajan kanssa olo taisi kuitenkin olla turvallinen, sillä varmaankin noin 10 metrin mittaisella ensiuinnilla ei ainakaan paniikki iskenyt pentuun. Kävelin koko ajan vierellä kannustamassa ja Luna pyrki jatkuvasti hiukan reunan suuntaan, mitä uittaja saikin uimaliiveistä ohjaamalla korjata. Pienen kierroksen jälkeen oli aika nousta ylös huilailemaan - voi kuinka säälittävä Luna oli märkänä kiivetessään rampin ylös. Karvat pörhöllään pienikin sheltti näyttää ihan kohtuullisen kokoiselta, mutta märkänä noi molemmat oli tosi pieniä rimppakinttuja. :D Alla ensin Nala näyttämässä esimerkkiä ja sitten vielä molemmat kaverukset:



Nalankin uitua ensimmäisen lenkkinsä pidimme pienen tauon, jonka aikana Luna oli ihmeissään kokemastaan ja Nala säntäili altaan ympärillä, varmaan myös vähän ihmeissään. Hetken kuluttua jatkettiin. Luna meni taas ensin, sitten Nala ja Luna ja Nala. Nyt Luna malttoi uida pari pientä pätkää jo tosi nätisti, siis ilman kiirettä minnekään. Siitä uittaja sanoi, että Luna ui hiukan pää ylhäällä ja takapuoli alhaalla, jolloin etutassut helposti roiskivat vettä käydessään pinnalla ja se ei ole kovin toivottavaa. Malttia vaan menoon ja jos/kun käydään joskus uudestaan, niin aletaan sit pikkuhiljaa korjaamaan tuota uintiasentoa hiukan suoremmaksi.

Toisen pienen tauon jälkeen uittaja kysyi halutaanko pariuintikuvia, ja kun ei laitettu vastaan, niin Luna ja Nala pääsivät lopuksi uimaan vielä yhdessä, jolloin uittaja toisella kädellä ohjasi toista ja toisella toista. Ihanat säälittävät pallerot pärjäs molemmat hyvin, mutta viimeistä kertaa ramppia ylös kiivetessä huomattiin molempien olevan aika väsyneitä, mutta niin oli jo puolituntinenkin ohitse ja uudet koirat jo odottamassa omaa vuoroaan.




Lopuksi oli vielä vuorossa koirien peseminen ja kuivaaminen. Kuivaamiseen oli yrityksen puolesta varattu säämisköjä, siis "pyyhkeitä", jotka oikein imevät veden itseensä ja rutistettaessa kuivuvat, jolloin kuivaamista samalla pienellä palalla voi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Nuo säämiskät olivat kyllä tosi käteviä, ja vaikka niitä olisi ollut uimalan yhteydessä olevan pienen myymälän puolella myynnissäkin, niin ajattelin toistaiseksi pysyä meillä käytössä olevissa mikrokuitupyyhkeissä, sillä ihan hyviä nekin ovat olleet. Ihan lopuksi ennen lähtöä kuivattiin vielä viimeisiä märkiä puhaltimella, joka oli sekä Lunan että Nalankin mielestä melkoisen jännä kapistus.

Kaikkiaan siis mukava reissu takana, paljon uutta nähty ja koettu, mutta kaikesta selvittiin hengissä. Hyvä ajatus oli mennä ensimmäisellä kerralla kahdestaan tutun kaverin kanssa, sillä tällöin aikaa oli aika sopivasti eikä tullut kummallekaan liian rankaksi. Kaverista sai varmasti myös vähän tukea uudessa jännässä paikassa. Jos tai kun käydään useamman kerran, voisi jatkossa uinnin tullessa sujuvammaksi ja rohkeammaksi mennä kolmen koirankin voimin, mutta sen aika on sitten joskus. Kesällä ois tarkoitus viimeistään ostaa omat liivit Lunalle ja käydä järvissäkin kokeilemassa. Jos alkoi kiinnostaa, niin käykää ihmeessä itsekin kokeilemassa. Onhan tuolla uimisella vähän hintaa, mutta kaverin kanssa hinnan puolittaessa, ei se enää tunnu niin pahalta :)


13.1.2014

Aurinkoinen pakkaspäivä

Oli ihan pakko päästä heilumaan kameran kanssa, kun oli niin mahtava valo pitkästä aikaa. Oikein harmitti, kun en jo ennen kouluunlähtöä ehtinyt ulos kunnolla ton kanssa, mutta onneksi oli vain tunnin mittaiset harjoitukset, niin valoa riitti vielä koulun jälkeenkin. Kuvat on otettu noin puoli kahden ja kahden välillä. Mahtavaa pitää Lunaa irti, siten että homma toimii, vaikka kohtuu lähellä lapset laskivatkin mäkeä. Mutta, itse asiaan, eli niihin kuviin. Olkaapas hyvät: hiukan keikistelyä, pöllyävää lunta, tuijottelua ja kaahotusta.