20.1.2016

Liidellään

Ensimmäisenä varmaan huomasitte blogin värimaailma muutoksen. Olen väriä vaihtanut nyt yhtä usein kuin kuvaakin, mutta nyt tuli ajatus, josko pitydyttäisiin pinkissä, kunnes siihen kyllästyy. Sattumalta uusi bannerikuva kuitenkin istuu tuohon valittuun värimaailman enemmän kuin hyvin. Vai miltä näyttää? Pakkasta tais kuvaushetkenä olla pari viikkoa sitten reilu 15 astetta, joten kuvailu ei kovin kauaa kestänyt... Jälkikäteen katsottuna on sekä horisontti vinossa ja tarkennuskin jossain muualla kuin alunperin piti, mutta olkoon. Riittää tällä hetkellä :D

Sitten loikka itse asiaan. Tai siis agilityyn. Tai agiliitelyyn noin leikkisästi ilmaistuna. No kuitenkin. Joku on joka tapauksessa jäänyt siihen jo ihan koukkuun, mutta vois niitä (jonkinasteisia) riippuvuuksia olla huonompiakin kuin agility ja mangoläkerolit. Vai mitä ootte mieltä? Jos jollekin nyt ei agility sano mitään, niin suuntana youtube, johon hakusanaksi agility, niin löytyy kyllä videota toisensa perään.

Pitihän sitä pari vuotta sitten jo hommata Ikean lastentunnelikin

Lunan kanssahan saatiin ensikosketus agilityyn jo aikana ennen Dinaa Kokemäen koirakerhon järjestämällä alkeiskurssilla. Se kurssi nyt on jo jäänyt pääasiassa unholaan ja keskittyi lähinnä juuri yksittäisiin esteisiin. Sitähän se aina tietysti on harrastuksen alussa, mutta paljon riippuu kouluttajastakin, se on tässä kohtaa todettava.

Alkuvuonna 2015 oltiin puolestaan Dinan kanssa SportDogParkin järjestämällä agilityn pentukurssilla, jolloin Dina oli reilu puolivuotias. Jatkaa olisi tehnyt mieli, mutta opiskelijan kukkaro oli sitä mieltä, että kursseilut oli hetkeksi kursseiltu. Kevään aikana käytiin pariin otteeseen kaverin mukana kokeilemassa taas esteitä, jolloin molemmat Neidit pääsivät hieman lajin makuun. Kesäkuussa puolestaan aloitettiin Dinan kanssa agilityn 10 kerran alkeiskurssi Tamskilla (Tampereen Seudun Koirakerho). Alkeiskurssilta jatkettiin suoraan alkeisjatkoryhmään elokuussa, joskin kouluttaja ja treenipaikka vaihtuivat. Ryhmän- ja paikanvaihto tuli eteen taas talvikauden alkaessa syys-lokakuun vaihteessa. Ihanaa oli syksyn sateisten ja pimeiden treeni-iltojen jälkeen aloittaa talvikausi Tamskin vastavalmistuneessa ja valtavassa treenihallissa.

Seuraavista kolmesta kuvasta kiitokset treenikamu-Inkalle!




Keppejä on treenailtu verkkojen avulla, mutta kehittymisen vuoksi on nyt aloitettu uudella tyylillä, siitä ehkä lisää joskus.

Tällä hetkellä Dinan treeniryhmä koostuu yhdestä medikokoisesta ja neljästä minikokoisesta koirasta. Kaksi shelttiä, kaksi mäyräkoiraa ja yksi papillon. Yksi medikään ei paljoa ministä eroa, joten hieno (melkein) miniryhmä meillä on kasassa. Ja hyvällä hengellä tietty liikkeellä, mieluummin hauskaa  kuin liian tiukkapipoista menoa :D Tässä (klik!) youtube-video meidän joulua edeltävistä pikkujouluteemaisista treeneistä, videosta kiitokset ihanalle koutsille Reetalle! Tollon herkuteltiin gluteenittomalla porkkanakakulla ja monenmoisilla muillakin herkuilla. Ja kuten huomaa, niin todellakaan aina ei kaikki ihan suju. Vaikkakin vuoden 2016 ensimmäisten treenien jälkeen kouluttaja olikin sitä mieltä, että Dina alkaisi olla kisavalmis, kun vaan kepit saataisiin kuntoon vielä, niin katsotaan nyt... Ei tässä nyt talvella ainakaan olla mihinkään suuntaamassa. Kesällä vois ehkä harkita. Ehkä. Mä en ole kisavalmis vielä, vaikka koira olisikin.:D

Mutta mitäs vielä. Tällä hetkellä koitetaan saada lisää varmuutta esteille, tietty, ja Dinaan vähän lisää intoa ja vauhtia. Palkataan enemmän lelulla ja vähemmän namilla. Dinasta on tullut ihan hullu lelunretuuttaja treeneissä. Ipana, jota piti jokin aika sitten vielä ihan opettaa leikkimään kiskomis/veto/retuutusleikkejä ärisee, ravistelee ja murisee nykyään kuin oikea terrieri. Keinu ja erityisesti kepit on varmaan ne isoimmat asiat Dinalle. Mulle taas kaikki ohjauskuviot ja vähän huono kunto tuottaa päänvaivaa. Voitte arvata, että olen aika puhki parin kentän päästä päähän spurtin jälkeen. Juoksemisen lisäksi tarttis kumminkin hallita koko kroppaa, kun varpaatkin tarttis saada menemään oikeaan suuntaan suunnilleen, jotta koira löytää oikealle esteelle. Lisäksi nopeita kiihdytyksiä, hidastuksia ja kaikenmaailman käännöksiä. Siinä vois vaikka kompastua omiin jalkohinsa huonona päivänä :D Niin ja agilityhan ei virallisten tahojen mielestä ole urheilua...

Ja kirsikkana kakun päällä: nyt Lunallakin on treeniryhmä lopuksi talvikaudeksi eli huhtikuun loppuun asti. Lunan kanssa ollaan pikkuhiljaa opeteltu vähän esteitä ja ihan yksinkertaisimpia ohjauksia, kun ollaan kaverin mukana ja ohjauksessa päästy hallille treenailemaan. Nyt päästään jatkamaan tätä osana mölliryhmää säännöllisesti kerran viikossa. Taitaa pakkasten lauhduttua alkaa meikäläisellä pieni kuntokuuri: kahdesti viikossa agilitya lämmittelylenkkeineen ja lisäksi vielä ratsastusta kerran viikossa. Kai tää entinen liikuntatuntien vihaajakin joskus tästä vauhtiin saadaan :D ja itseasiassa liikunta on ihan kivaa, kun kukaan ei pakota suorittamaan kaikkea, missä tietää olevansa huono tai se, joka valitaan joukkueisiin aina kolmen viimeisen joukossa. Pakolliset liikuntatunnit oli oikeasti aika masentavia. Ainakin keskimäärin, mahtuihan sinnekin jotain valopilkkuja joskus. Koirat on kyllä kummallisia liikuttajia. En tuonne viikon kestäneeseen 15-30 asteen pakkaseenkaan olisi nenääni vapaaehtoisesti laittanut ilman niitä. Enkä ainakaan montaa kertaa viikossa lähtenyt kunnon kävelylenkeille metsiin. Näin hieman sivuraiteille eksyessä.

Mutta että sellaista liitelyä meillä nykyään. Kiinnostaako jotakuta seurata mein treenejä ja agilityn etenemistä joskus jatkossakin, postausten muodossa siis, vai jätetäänkö tähän?

4.1.2016

2016

Toivotetaan nyt samalla kertaa ja pahasti myöhässä sekä hyvää joulua että hyvää uutta vuotta!


Joulukorttikuva oli tällä kertaa tällainen talvinen ja hyvin tamperelainen otos. Tuo lumi ei paria päivää pidempään maassa pysynyt, mutta kyllä siitä taas iloittiinkin. Pienikin valoisuuden lisäys marraskuisessa pimeydessä oli todellakin tervetullutta. Neiditkin riehuivat mielellään noin nollan asteen pehmeässä lumessa lumipallojen perässä. Joulukortit tilattiin tällä kertaa Vistaprintiltä ja pitää kyllä kiittää helppokäyttöisestä "tilausohjelmasta" ja kivoista valmiista malleista, joita pystyi pikkuisen muokkaamaankin. Alla vielä (hieman huonolaatuinen) kuva meidän varsinaisesta joulukortista.


Joululoma noin muuten sujui hirmu rauhallisissa merkeissä. Mä keskityin lähinnä toipumiseen ja huilaamisen rankan syksyn ja viikkoa ennen joulua iskeneen kuumeen ja yskän jälkeen. Jouluruuat oli tietysti perinteiseen tapaan, mutta muuten joulu meillä kotona meni aika kevyesti, kun koko syksyn kestänyt remontti valmistui työmiesten osalta vasta jouluaattoa edeltävänä perjantaina. Hyvä kun jouluna oli olemassa olevat huonekalut suunnilleen paikoillaan :D Neideillä sen sijaan oli lepoloman sijaan pikemminkin kuntoloma, kun riehuivat ja nukkuivat vuorotellen tuon puolitoista viikkoa kahden tipsupojan kanssa. Vuodenvaihdekin meni hyvin rennosti: Dina nukkui suunnilleen koko illan ja yön ulkoa kuuluvasta paukkeesta huolimatta, kun taas Luna oli hieman levottomampi. Koko iltaa Lunakaan ei kuitenkaan pelännyt, vaan vain sen pahimman paukkeen ajan. Kerrankin Eurassa oli fiksua porukkaa, sillä paukutus alkoi vasta juuri ennen kuutta. Yhden jälkeen puolestaan oli jo sen verran hiljaista, että neiditkin uskaltautuivat iltapissille. Alla vielä hajanaisia otoksi joululoman ajalta.

Jouluaattona oli kuvista katsottuna varsin kesäistä. Ainoastaan laiturit olivat rannalla, eivätkä järvessä.



Tässä esittelyssä ryhmärämä: vasemmalta alkaen Luna, Tepi, Taavi ja Dina
Läheisyys lämmittää
Ja neidit olivat eräänä päivänä ihan kaksosia. Kerta toisensa jälkeen löysin ne nukkumasta ihan samoissa asennoissa.

Ensin näin

sitten näin

ja kohta näin :D
Uuden vuoden raketteja mun ei alunperin ollut tarkoitus tänä vuonna kuvata, mutta kuinkas kävikään :D pitihän sitä uutta puhelinta tosiaan testata tässäkin tilanteessa. Kamera siis kuitenkin jäi kotiin, kun keskiyön raketteja käytiin hetki katselemassa. Rakettien lisäksi värikästä, ja erityisen hyvää, oli myös aaton jälkiruoka: pavlovaa kiivillä, persimonilla ja viinirypäleillä.





Katsotaan taas, josko tämä blogi vihdoin ehkä tästä heräilisi. Tämän postauksen kuvat olivat ensimmäistä lukuunottamatta tuollaisia uuden kännykän kokeiluja. Tällä hetkellä siis käytössä uudenkarhea LG G4, jossa on taas Lumian jälkeen hieman totuttelemista.

Mutta tosiaan, jos tässä nyt jaksan ja innostun, niin saatte näkyviin ehkä seuraavaksi joko läjän kuvia tai sitten kuulumisia agilityn parista, jota on Dinan kanssa nyt takana puoli vuotta. Ja onhan noita haasteitakin pari kertynyt tauon aikana, joten jospa niitäkin saisi aikaiseksi tehdä. Ehkä. :)