Kalaa ja mustikkaa - kakkuja isälle

Kiva vanhempiakin on jotenkin heidän merkkipäivinään muistaa, vaikka eivät noita rahallisia panostuksia täältä lasten suunnasta haluakaan. Isä saikin tällä kertaa herkutella, sillä leivoin sankarille sekä voileipäkakun että juustokakun. Voileipäkakku oli melko kalaisa lämminsavulohitäytteineen sekä koristelussa käyttetyine kylmäsavulohineen ja katkarapuineen. Juustokakussa puolestaan maistuivat mustikka ja mango. Juustokakun resepti on ihan omasta päästä: on noista sen verra kokemusta, että sovellan nykyään joka kerta sen mukaan mitä kaapeista löytyy tai mieli tekee :) Kalakakun ohjekaan ei ole mikään valmis, vaan yhdistelin muutamaa eri ohjetta aika vapaamuotoisesti. Kalakakku oli melko näyttävästä ulkoasustaan huolimatta todella helppo ja samalla ensimmäinen tekemäni voileipäkakku. Kumpaankin kakkuun toteutuneet reseptit alla.

Lohivoileipäkakkurulla (ehkä noin kymmenelle)

Ensinnäkin tarvitset 12 kpl isoja paahtoleipäsiivuja (täysjyvä tai joku muu kuin se perus vehnäpulla). Leipäsiivuista leikataan kuoret pois ja ne levitetään vierekkäin 3x4 esimerkiksi leivinpaperiarkin päälle, jonka avulla rulla myöhemmin rullataan aivan kääretortun tyylisesti. Leivät kostutetaan liemellä, johon tarvitaan 2-3 dl kiehuvaa vettä ja kasvis- tai kalaliemikuutio.

Täytteeseen puolestaan tulee (reilu) 200 g lämminsavustettua lohta, puolikas suippopaprika, 150 g creme fraichea, 100 g (eli puolikas rasia) ruohosipuli-tuorejuustoa, oman maun mukaan ehkä noin teelusikallinen sitruunapippuria ja aika reilusti pieneksi silputtua tuoretta tilliä. Nämä täytteen ainekset sekoitetaan keskenään ja maistetaan. Täyte levitetään leipäviipaleiden päälle ohueksi tasaiseksi kerrokseksi reunoille asti. Sitten leivinpaperia hyödyntäen rullataan kakku rullalle aloittaen kapeammalta reunalta. Tässä kohtaa apukädet olivat ihan kätevät. Rulla kannattaa paketoida napakasti esimerkiksi kelmun avulla ja laittaa maustumaan/mehustumaan jääkaappiin tunniksi tai pariksi ennen koristelua. Tämän tietty voi jättää välistäkin jos on kiire.

Päälliseen tarvitaan 150 g creme fraichea sekä 100 g (eli toinen puolikas rasiasta) ruohosipuli-tuorejuustoa. Nämä sekoitetaan hyvin sekaisin ja levitetään tasaiseksi kerrokseksi kakun päälle.

Varsinaisen koristelun voi tehdä aivan omien mieltymysten mukaisesti. Itse asettelin ensimmäiseksi kakun päälle 5 kpl pieniä ruusukkeiksi käärittyjä kylmäsavulohen siivuja, sitten täytin välit kuorituilla katkaravuilla (180 g pussi pakasteesta, osa jä käyttämättä), joiden jälkeen asettelin väleihin ohuen ohuita puolikkaita sitruunaviipaleita (1 sitruuna riittää, itsellä meni korkeintaan puolikas), sekä neljään osaan leikattuja kirsikkatomaatteja, pieniä kuutioita suippopaprikasta sekä kaiken kruunuksi vielä hieman tuoretta tilliä (vinkkinä: koristetillit kannattaa nappaista nipusta ensimmäiseksi talteen eikä silputtaa hienoimpia osia täytteeseen....). Ja eikun herkuttelemaan!

Synttärisankarin palaute oli, että muuten hyvää, mutta melkein olisi voinut olla suhteessa enemmän leipää. Ehkä kokeilen joskus samalla täytteellä, mutta ns. tavallisena pinottuna/kerroksittaisena voileipäkakkuna, jolloin on helppo tehdä kerros lisää. Koristeluun toki saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon halutessaan, mutta noin muuten voileipäkakun teko oli yllättävän helppoa ja nopeaa. Suosittelen!



Mustikka-mangojuustokakku (noin 12 annosta)

Pohjaan tarvitaan tutusti noin 200 g digestivekeksejä (tai keliaakikoillekin sopivaan versioon gluteenittomia kaurakeksejä) sekä noin 75 grammaa voita. Keksit murskataan, mihin joukkoon sula voi sekoitetaan, sekä painellaan seos irtopohjavuoan, jonka pohjalla levinpaperi, pohjalle.

Täytteeseen tarvitaan noin 1,5 dl mustikkasosetta (esimerkiksi pakasteesta sulatetut mustikat saa sauvasekoittimella kätevästi soseutettua korkeassa ja kapeassa astiassa), 200 g mangotuorejuustoa, 250 g (pehmeää) maitorahkaa, noin 1,5 dl kermaa (tätäkin voi laittaa oman maun mukaan enemmän tai vähemmän), noin 2 rkl mustikkamehua (sulatetuista mustikoista irtosi ainakin itsellä, otin talteen ennen soseutusta, mutta mikä ettei voisi käyttää vaikka jotakin muuta hieman laimennettua tiivistettä tai ihan mehua) sekä kolme liivatelehteä.

Ensin laitetaan liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Sitten vatkataan omassa kulhossaan kerma vaahdoksi. Toisessa kulhossa sekoitetaan tuorejuusto, rahka ja mustikkasose (sekä sokeria, jos nyt välttämättä mauhermot sitä mieltä ovat). Mustikkasosettakin voi hieman lisätä, jos maku sitä vaatii. Kuumennetaan mehu esimerkiksi mukissa kiehuvaksi ja sekoitetaan siihen suht kuivaksi puristetut liivatelehdet. Sekoitellaan hetki, jotta seos hieman jäähtyy, muttei pääse vielä jähmettymään. Sitten pieni määrä kerrallaan kaadetaan liivate-mehua täytemassaan (se missä on muun muassa rahkaa ja tuorejuustoa) ja vatkataan reippaasti joukkoon, jottei tulee liivatekökköjä. Lopuksi vielä pienellä teholla nopeasti sekoitetaan kerma muun täytteen joukkoon ja kaadetaan täyte keksipohjan päälle. Sitten kakku hyytymään vähintään noin kolmeksi tunniksi jääkaappiin.

Näihin juustokakkuihin ei itsellä ole nykyään ollut tarvetta juurikaan lisäillä sokeria, ja koitankin sitä välttää. Yleensä aivan riittävästi makeutta tulee käytetyistä hedelmistä, marjoista tai esimerkiksi valkosuklaasta. Maku kannattaa aina kuitenkin tarkistaa, ettei käy hassusti :) Koristeissa myös on vain mielikuvitus rajana. Tällä kertaa hyödynsin hyytymisen jälkeen jäljelle jäänyttä mustikkasosetta, jonka päälle raastoin vielä hieman valkosuklaata.

Kisanomaiset agitreenit 13.2.

Lähdettiin sitten lauantaina kokeilemaan Dinan kanssa siipiämme Lempäälään SportDogParkiin, jossa järjestettiin kisanomaiset treenit.Ajatus tuolla oli siis kilpailuidenomaisesti tehdä isolla radalla kaksi suoritusta. Palkkaaminen oli sallittua ja lähdön ottaminen uudelleen, ynnä muuta tällaista. Tarkoitus oli kuitenkin vain harjoitella.

Tavoitteena meillä oli saada tehtyä rata ilman, että Dina nuuhkuttelee maata kesken kaiken, mikä oli paha ongelma syksyllä, kun käytiin vastaavassa tapahtumassa putki-hyppy-luokassa kokeilemassa, sekä keppien suhteen, jotka ovat kesken, tavoite oli löytää ensimmäinen keppiväli. Molemmat tavoitteet täyttyivät, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. :) Tällä kertaa jätettiin vauhdikkaampi putkirallatteluluokka väliin, ja lähdettiin kokeilemaan 1-luokkien tasoista rataa keppien keskeneräisyydestä huolimatta ja ihan hyvinhän se lopulta meni. Olihan molemmissa suorituksissa jotain virheitä, mutta kyllä ne voi täysin laittaa huonon ohjauksen piikkiin.

Dina ei erityisesti ekalla suorituksella ollut ihan hereillä. Eteneminen oli vähän tahmeaa. Käytiin aamupäivällä reilun tunnin verran Hervannassa katselemassa MM-kyykkää, ja se saattoi viedä parhaan vireen, kun sen jälkeen väsytti muka niin kamalasti sen vajaan tunnin, mikä ehdittiin kotona huilailla. Keinulla se sitten kuitenkin huppista keikkaa saikin sen verran vauhtia, että se olikin melkoisen lentävä versio... Ei se oo tollaista tehnyt, joten tais luulla juoksevansa puomille, mä vähäsen pelästyin tuota loikkaa. Alla yritys nro 1.

Sitten olikin pienen odottelun jälkeen vuorossa yritys nro 2 (video alla). Odotteluaikana Dina jotenkin hiukan piristyi, ja sen puoleen toka rata tuntui pikkuisen ensimmäistä kivammalta. Keinu meni myös kivammin, joskin kaksi yritystä se vaati taas. Mä himmailin vauhtia siihen aivan liikaa, niin Dina alkoi epäröidä ja päätti kääntyä puolivälistä alas. Uus yritys olikin ihan mallikelpoinen, joskin nameilla avitettu. Keinun jälkeisen putken jälkeisen hypyn huono ohjaus taas my bad, kuten kaveri totes, ja mäkin huomasin sit jo videota tuijotellessa, mun on rintamasuunta aivan jonnekin muualle. Eli siinä hetkessä en sitä tajunnut, mutta ihan oikeinhan se ohjausta tuossa luki kun kiersi sen hypyn eikä tullut siitä yli...

Kepit löytyi tosiaan kummallakin kierroksella, tai siis se eka väli. Muuta mä en mielestäni voi tässä kohtaa, enkä edes yrittänyt, vaatia. Ne on kuitenkin niin kesken, kun vaihdettiin vasta muutamia viikkoja sitten verkoista 2+2-keppeihin. Ja hitsi sentään jos mä hetkeksikin hukkaan katsekontaktin tuolla ohjauksissa ni se on siinä sitten, varmaan on koira väärällä puolelle sen jälkeen. Ja keinun käskyä pitää ehkä miettiä selkeemmin muista erottuvaksi, jottei se jatkossa vedä siitä yli samalla vauhdilla kuin kiipeisi puomille. Mielellään ei enempää noita lentokeinuja. Ylipäätään myös vauhtia haetaan koko ajan lisää. Tässä ny isoimmat ongelmakohdat esiteltyinä. Mut ihan jees muuten, oli kiva käydä kokeilemassa noin mukavassa tilanteessa, kun kaikki olivat liikkellä hyvillä mielin. Ei ollut yhtään tosikkoa suoritusta ja sille peukkua. Ja on me nyt sentään jotain opittu sitten viime kesäkuun :D

Videoista kiitokset Sannalle, joka poikkesi ohikulkiessaan juttuseuraksi! :)

Suorassa olemisen vaikeus

Vuorossa terveyspohdintaa, jätä väliin jos ei kiinnosta :)

Mä olin seitsemän vuotta sitten aivan hukassa, kun vajaata viikkoa ennen wanhojen tansseja veti selkä niin jumiin, että autosta ylös nouseminenkin oli aivan tuskaa. Onneksi sain nopeasti ajan fysioterapeutille/hierojalle, jossa selvisi, että mun SI-nivel alaselästä oli hieman väärässä asennossa. Ongelma myös parani tuon käsittelyn myötä, joten wanhojen tanssit saatiin tanssittua, kuin mitään ei olisi ollutkaan. Luulin silloin tuon johtuneen runsaasta istumisesta (autokoulun teoriatunnit ja lukiossa paljon tunteja), mutta tällä hetkellä en ole asiasta enää niin varma. Sen verran kuitenkin otin opikseni, että yliopistoaikana kiinnitin huomiota istumisasentoihini ja koitin välttää löhöämistä, vaikka huonoissa tuoleissa se oliskin ollut monesti se miellyttävin asento... Vaivojakaan ei ollut.

Nyt kuitenkin viime maanantaina koirien kanssa lenkkeillessä Niihamassa jäisillä poluilla, joiden reunoja pitkin koitin mahdollisimman paljon kulkea paremman pidon vuoksi, alkoi hiljalleen sama kankeus iskeä alaselkään, joka vain paheni lenkin loppua kohden. Kotona hyvä kun pääsin taas autosta ulos ja sain koirat takapenkiltä pois. Illan verran kärsin ja koitin mahdollisimman paljon vain seisoa tai maata. Keskimäärin kaikki paikallaanolo oli siedettävää, mutta jokainen liike vihloi ikävästi alaselässä oikealla puolella. Aamulla varasin ajan fysioterapeutille, jonne pääsinkin jo puolen päivän jälkeen.

Niiiin tiesin, jo siellä metsässä, että ongelma on taas tuossa SI-nivelessä. Fysioterapeutilla kuitenkin selvisi, että tuskin tuo SI-nivel on ongelman syy, vaan pikemminkin seuraus, vaikkei sitä nyt varmaksi voi sanoakaan. Mun lantio oli aivan vinossa, oikea puoli ainakin sentin vasempaa ylempänä ja oikealta puolelta vielä kiertynyt eteenpäin. Todettiin myös mun oikean puolen olevan vasenkätiselle tyypillisesti heikompi. Useat liikkeet, joita fysioterapeutti pyysi tekemään, tein erilaisesti eri puolille. Ehkä tuosta oikeanpuolen heikkoudesta johtuen, on lihakset toimineet oikealla puolella hieman väärin, mikä voisi selittää sen, että pienehkö piriformis-lihas tuolla syvällä kankussa oli aivan jumissa. Fysioterautti käsitteli sitä varoen, mutta silti itsestäni tuntui, kuin jotakin tylppää piikkiä olisi siellä pyöritelty. Samaan paikkaan ilmestyi myös käsittelyn jälkeen komea mustelma. Ai miten niin jumissa...

Tuon käsittelyn jälkeen kotimatka sujui jo vähän rennommin, eikä ihan jokaista askelta tarvinnut enää varoa, joten eipä tuo ainakaan turha reissu ollut. Päivä päivältä selkä parani, ja perjantaina oli jo mustelmakin jotakuinkin kadonnut samoin kuin kivutkin. Näiden päivien aikana venyttelin fyssarin ohjeiden mukaan ja liikuin aika runsaasti niin metsissä koirien kanssa, kuin muutamaan otteeseen agiradallakin. Liikunnan jälkeen olo oli aina oikein hyvä. Mutta, kaikesta venyttelystä huolimatta keskivartaloa piinaa edelleen melkoinen kankeus ja lihakset on jotenkin todella todella kankeat sekä kankuista että takareisistä. Että sen suhteen ei nyt viikkoa myöhemminkään (aika lyhyt aika kyllä oikeastaan) ole vielä kovinkaan kivaa solmia kengännauhoja tai vaihtaa sukkia. Taitaa ainakin yksi hieroja/fyssarikäynti olla vielä siis edessä nyt alkavalla tai seuraavalla viikolla... Tosin yhden fyssarikäynnin taisin välttää, sillä oikean puolen pohjejumit ja yläselän lukot on voinu hyvinkin johtua tuosta samasta vinoudesta, ainakin osittain.

Suorassa oleminen on muuten yllättävän vaikeaa, kun on tietämättään oppinut kenottamaan joka paikassa. Yhden suihkun/hiusten pesun aikanakin jouduin (laskin!) korjaamaan pelkkää seisomisasentoa yli kymmenen kertaa! Ja ei, en ollut tuntia suihkussa, vaan korkeintaan 10-15 minuuttia. Myös sukkien jalkaan vetäminen on yllättävän hankalaa seisaaltaan, jos on tottunut "könähtämään" ihan vinoon, kun pitäisi kannatella painoa sillä heikommalla puolella. On tässä samalla ollut ihan mielenkiintoista tarkkailla myös omia muita piintyneitä tapoja: myös muunmuassa suihkussa pyörin aina samaan suuntaan ympäri. Päätin rikkoa rajoja ja vaihtaa suuntaa - tuntui oudolta. Onko kellään muulla tyhmiä, pieniä piintyneitä tapoja?

Mut eiköhän tää tästä. Jos sitä koittais pysyä suorassa ja välttää piriformis-jumeja (ehkä helpommin sanottu kuin tehty ja tiedostettu :D ), ni vois yrittää välttää näitä. Tosin lohduttavaa oli fyssarin toteamus silloin tiistaina, että todennäköisesti vastaavat vaivat vähenee koko ajan iän myötä, samalla kun paikkojen joustavuus vähenee, jolloin tuo SI-nivel ei enää niin helposti liiku virheelliseen asentoon. Terveisin "Ainakin muksuna hiukan yliliikkuvat nivelet". Tältä osin se vanheneminen vois tapahtua nopeasti, vaikka muuten enemmänkin tuo neljännesvuosisadan häämöttäminen parin kuukauden päässä enemmänkin ahdistaa. Vaikka jollain tasolla oon onnellinen siitä, että kaikenmaailman opiskelijasähläykset alkaa olla tiensä päässä ja toivottavasti pääsee kesällä viimeistään suunnittelemaan elämäänsä taas vähän pidemmälle kuin parin kuukauden päähän. Tällaisia positiivisia ajatuksia näin kevyesti maanantai-illaksi, olkaahan hyvät!

Lunan ensimmäinen vuosi euroina

Alustuksena sanotaan sen verran, että tämä postaus on lähes valmiina odotellut luonnoksissa lähemmäs kaksi vuotta. Loppuun lisäsin vielä jotakin tiivistelmää, mutta kustannukset on kirjattu ylös lähestulkoon ajankohtaisesti. Kaksi vuotta sitten ei tuntunut hyvältä julkaista tällaista postausta, mutta menköön nyt: toivottavasti tästä on jollekin jotain hyötyä. :) Lopun kuvat ovat sattumanvaraisia poimintoja yhteisistä hetkistä, eikä todellakaan kaikki mitään kuvanlaadun juhlaa, mutta laitetaan ne nyt esille ihan vain kivan fiiliksen vuoksi.


Ajattelin Lunan lähestyvien 1v.-synttäreiden vuoksi koota vähän siitä aiheutuneita kuluja. Hiukan vähemmällä tavaramäärälläkin ehkä oltaisiin pärjätty, mutta yhtään Lunan kanssa vietettyä hetkeä en kyllä heittäis pois. En kuratassujen tai ripulipyllyn pesuhetkiä, en epäonnistuneita temppuharjoituksia, en ylimääräisiä eläinlääkärireissuja, en imuroituja karvoja tai jalkapohjiin liiskaantuneita märkiä nappuloita. Raha-asiat yleensä kaikkia tulevia koiranomistajia ainakin kiinnostaa ja tässä nyt arviota mein Lunaan liittyvistä menoista, kyselkää ja kritisoikaa ihmeessä.

• Luna 0-2 kk: Hankintoja tein jo ennen Lunan kotiutumista, eli kuljetuskoppa alustoineen ja "selviytymispaketti" sisältäen harjan, kamman, nameja, shamppoon, kakkapusseja, talutushihnan, kaulapannan, korvien puhdistusainetta, pari lelua ym.. Koppa oli viitisenkymppiä, alusta ehkä viisitoista ja loput edellä mainitut noin 150 euroa, en edes muista enää. Ihan riittävästi kuitenkin.  = reilu 200 €

• Luna luovutusikäinen: Pentu maksettiin kerralla muutamaa päivää ennen kotiutumista ja tähän meni tietty se isoin summa, joka mein kohdalla oli 1200 euroa. Tässä oli mukana itse pentu, sen terveys- ja silmätarkastukset ennen luovutusikää, rekisteröinti, sirutus, kaikki muu välttämätön sekä läjä ohjeita ja muutama pussi ruokaa. = 1200 €

• Luna 2-4 kk: Lunan ollessa ihan pikkuinen rahaa kului lähinnä uusiin leluihin ja herkkuihin ehkä muutama kymppi korkeintaan kuussa. Pyöristetään nyt tässä kohtaa ja sanotaan että 30e/kk, jolloin siitä tulee yhteensä 60 euroa. Lisäksi tulivat tietysti rokotukset 12 ja 16 viikon iässä, joista ensimmäinen maksoi 50 euroa (Eurassa) ja toinen 65 euroa (Tampereella Hervannassa). Ennen 4 kk:n ikää otettiin Lunalle myös eläinlääkärikuluvakuutus, jonka vuosimaksu on vähän päälle 150 euroa (Lähitapiola, omavastuu 90 e + 25 %). Harmilloisten makkarankuorien syömisen vuoksi jouduttiin käymään myös ylimääräinen kerta eläinlääkärissä (Tampere keskusta), joka omavastuuna kustansi hiukan reilu 90, eli muutama euro saatiin heti vakuutuksesta "takaisin". Musta-pinkki peti maksoi muistaakseni reilun 20 euroa. = reilu 300 €

• Luna 4-7 kk: Syksyllä käytiin kolme kertaa koirakoulu Pikkuhukan pentukurssilla, joka maksettiin kullakin kerralla ja oli 10e/kerta eli yhteensä 30 euroa. Myöhemmin ilmoittauduttiin myös alkeiskurssille, jonka hinta oli muistaakseni 80 euroa. Lunan ollessa n. 4,5 kk loppuivat myös kasvattajalta saadut ruuat, joten syömisiinkin alkoi mennä rahaa. Lunan syömä ruoka maksaa n. 15 euroa / 2,5 kg:n säkki, ja sitä kului arviolta säkillinen noin kolmessa viikossa, jolloin koko syksyn nappuloiden hinnaksi tuli noin 70 euroa. Isomman koiran retuutuksen vuoksi piti Luna viedä kerran eläinlääkäriin, mikä maksoi meille 45 euroa (toisen koiran omistaja tuli tässä ihanasti vastaan). Kulmahampaan vuoksi jouduttiin jälleen eläinlääkäriin, mikä kustansi 125 euroa (Pirkkalassa). Juuri ennen joulua alkoivat silmät rähmiä, minkä vuoksi käytiin jälleen eläinlääkärissä, joka maksoi n. 70 euroa. Sadetakkiin, heijastinliiviin ja talvitakkiin saatiin kulumaan vajaa satanen. Joululahjapeti/patja taisi maksaa n. 35 e. Herkkuihin, leluihin ynnä muuhun, kului varmaankin keskimäärin taas se 30 e/kk eli yhteensä 90 euroa. Joulukuussa käytiin myös kaksissa mätsäreissä, joihin meni yhteensä 15 euroa. = vajaa 700 €

• Luna 7-9 kk: Tammikuu aloitettiin myös mätsäreillä, jotka maksoivat 7 euroa. Seuraava hiukan isompi erä oli näyttelukoulutus (Koirakoutsi), joka maksoi 50 euroa. Ruuille tuli tällä välin hintaa reilu 30 euroa. Uusi flexi maksoi reilu parikymppiä. Ja herkkuihin laskisin tällä välin vain noin 20 e/kk eli yht. 40 euroa, sillä nyt en oikein keksimälläkään keksi, mitä olisin ostanut. Herkkuja menee aina, mutta muistaakseni leluja tms. ei tullut juurikaan ostettua, tähän varmaankin vaikutti juuri ollut joulu ja ne muutamat Lunan saamat joululahjat. = n. 150 €

• Luna 9-12 kk: Maaliskuussa leluihin meni n. 30 euroa, ruokiin 15 e, mahataudin vuoksi eläinlääkäriin n. 70 euroa, vakuutuksesta takaisin n. 50 e (sunnuntai-iltapäivystys Kokemäellä), lääkkeisiin noin 30 e, näyttelykurssiin 45 e (koirapalvelu Taidogas), mahataudin vuoksi toiseen eläinlääkärikäyntiin n. 200 e, josta tosin vakuutuksesta saatiin takaisin 70 . Valjaat 20 e. Huhtikuun ja toukokuun ruuat ja herkut vielä lisäksi noin 70 euroa = n. 350 €

Vakuutus tältä ekalta vuodelta jo melkein maksanut itsensä takaisin, kun syksyllä oksennutusreissusta se korvasi noin 10 e ja nyt noin 50+70=120 e, eli 130 e yhteensä. Eroa ei siis jää kuin noin 20 euroa. Mielestäni vakuutus oli ihan hankkimisen arvonen, joskin toivon, että mahdollisimman vähän sille olisi käyttöä jatkossa. Opiskelijalle tuo vakuutus on ollut tärkeä, koska jos jotakin suurempaa operaatioita tarvittaisiin, ei siihen välttämättä ole yhtäkkiä rahaa.

Kaikkiaan siis ensimmäisen vuoden aikana rahaa kului koiran hankintahinnan, 1200 euroa  lisäksi noin 1700 euroa. Tämä nyt tosiaan sisältää harrastuksia ja muutaman pienemmän lääkärikäynnin sekä vakuutuksen ja kaikki tarvikkeet. Varmasti halvemmallakin olisi päässyt, mutta koska koirankoulutuskokemusta ei ollut ja pentu oli pienenä melkoisen arka, niin pentu- ja alkeiskurssit tekivät tällaiselle uudelle koiranomistajalle oikein hyvää. Näyttelykoulutuksista pitää sanoa, että vaikka näyttelyissä käydäänkin, niin nuo olivat myös hyvää harjoitusta ihan arkea ja esimerkiksi eläinlääkärikäyntejäkin varten, erityisesti koiralle, joka ei yhtään tykännyt vieraiden ihmisten lähentelystä. Jälkeenpäin miettien tuo oli todellakin arkuutta, eikä shelteille tyypillistä varautuneisuutta. Jotain on kuitenkin tehty oikein, sillä nykyään Luna on aika viehättävä persoona ja muuttunut edukseen sekä sisäisesti että ulkoisesti, näin ollen pidänkin kaikkea kursseilla vietettyä aikaa ja kaikkia syötettyjä nameja sen arvoisina. Ja suosittelen jokaiselle (uudelle) koiranomistajalle vähintään jonkinlaista peruskurssia (pentu/alkeis/arkitottelevaisuus/hihnakäytös tmv), jotta koirankoulutuksen perusteet edes tulevat tutuiksi.

Euroja on tosiaan tuon ensimmäisen vuodenkin jälkeen kulunut, tosin kohtuullisemmin, sillä eläinlääkärikäyntejä ei juuri ole pakollisten rokotusten lisäksi tarvittu. Ja vaikka Dinakin tuli, oli kaikki tarvikkeet jo olemassa, joten toisen koiran kanssa ei tarvinnut kaikkea ostaa. Sittemmin siis rahaa on mennyt lähinnä vain ruokiin, herkkuihin ja harrastuksiin. Paljon siitäkin tulee, mutta paljon siitä on myös saanut. Ja niin vaan sitä opiskelijakin on pärjännyt kahden karvakuonon kustannusten kanssa: kyllä mä näihin mieluummin olen rahani laittanut kuin baareihin ;)

Luna noin puolivuotias

Lunan ekoja mätsäreitä, Koirakoutsilla

Nimenomaan! Parin vuoden takainen joululahja yhdeltä tärkeimmistä ystävistä <3

Lisää mätsäreitä

Luna reilu 1-vuotias

Heräsikö ajatuksia?

Käskyjä

Ihan näin oman pään selvittämiseksi - tää ois pitänyt tehdä jo kauan sitten - aattelin kirjoitella näitä meidän agilitykäskyjä ylös. Ja julkaistaan ne nyt sitten myös, kun ne on kirjalliseen muotoon saatettu. Millaisia käskyjä muilta löytyy? Onko paljonkin eroa? Tai muita ajatuksia ja kokemuksia ylipäätään käskyistä tai koiran käskyttämisestä?

• Putki: putki! tai putkeen!

• Puomi: kiipee! tai jos ei ehdi kunnolla, niin kii(-kii)!

• A: aaa!

• Hyppyeste: hyppy! tai ei mitään

• Muuri: hyppy!

• Pituus:  tätä on tehty kerran alkeiskurssilla, eikä mitään hajua vihjesanasta, ehkä ihan vaan hyppy! Mineillä toi pituus ei kuitenkaan ole ihan mahdottoman pitkä...

• Pussi: tätäkin tehty todella vähän, ehkä ihan vain pussi!

• Keinu: Keinu! Oon kyllä miettinyt onko vähän liian samanlainen "kepit" tai "kiipee"

• Pujottelu: kepit, tai kep-kep!

• Rengas: Rrr(rrengas)!

• Pöytä: tätäkään ei ole tehty, ehkä kertaakaan, joten ehkä vaan "pöytä!"

Unohdinkohan mä vielä jonkun esteen?

Kontaktiesteillä nyt on molemmilla koirilla niin, että keinulle selkee pysähdys kaikki jalat keinulla, ja Aalla juostaan kontaktit. Puomilla on se ero, että Dinalla on siinä pysähdys, mutta Lunalla ei. Mietittiin tätä Lunan treeneissä, ja kyllä se juoksari tuntuis sille sopivan ihan hyvin.

Ja vielä muita ajatuksia käskyistä: Viimeksi talkoillessa kuuntelin ihan varta vasten ohjaajien käskytystä ja aika lailla oli erilaisia vihjesanoja ja äänenpainot ja -kovuus vaihtelivat myös melkoisesti. Toisten ohjaus oli lähes äänetöntä, hyvä kun ratahenkilönä reunalla seistessänkään kuuli mitään, kun taas joidenkin koirakoiden kohdalla radan suorittaminen oli melkoista kilpahuutoa, kun koira haukkui koko ajan ja sen hallissa kaikuvan haukun ja kaiken muun äänen yli koitti ohjaaja saada vielä oman äänensä kuuluviin. Hämmennyin myös, kuinka terävästi, kireästi ja kovalla äänellä pari ohjaajaa kehui koiraansa radan aikana käskyjen välissä. Mietinkin, että jos tekis samoin noille omille ni nehän järkyttyisivät lopullisesti :D Kai kyseiset koirat olivat tottuneet siihen tyyliin, mutta omaan korvaan se särähti ikävästi ja kehumisesta huolimatta tuli vähän ikävä olo verrattuna koirakoihin, jotka etenivät vaikka vähän hitaamminkin, mutta ihanan kannustavasti eteenpäin :)

Kyllä oma tavoite ainakin on nauttia tekemisestä yhdessä noiden karvakorvien kanssa ja oppia uutta, eikä vetää hommaa vakavaksi. Tää on tällä hetkellä hyvin mielenkiintoista, kun treenaa kahden aika erilaisen kanssa ja molemmat on niin taipaleensa alussa, niin kuin minäkin. Olkoonkin, että puhutaan saman rotuisista koirista, jotka molemmat on pääasiassa aika pehmeitä, niin silti. Molemmilla on selkeesti omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Eivätkä samat tavat välttämättä todellakaan toimi toiselle, vaikka toiselle toimisikin.