26.4.2017

#tt1617 / 3. leirin agitreenit Lempäälässä

Kolmanteen leiriviikonloppuun mahtui agitreenejä neljä kappaletta.

Lauantaina aloitettiin ns. vierailevan tähden eli Vuorelan Lotan yllätystreenillä. Treenin ideana oli joukkuekisa, eli vastaava mitä nähtiin juuri mm. halli-SM-kisojen joukkuefinaalissa. Joskin meidän treenissä koirakoita oli kummassakin joukkuessa neljä. Toisen ryhmän muodosti neljä maksia ja toisen kaksi miniä ja kaksi mediä. Tarkoituksena tehdä tietysti mahdollisimman puhdas suoritus, tai joka tapauksessa jatkaa sinnikkäästi loppuun asti, vaikkei ihan putkeen sujuisikaan. Ratavaihtoehtoja (samalla pohjalla) saimme neljä, joista jokaisen joukkueessa piti valita yksi. Alla kuvat radoista. Piti myös kiinnittää huomiota joukkueen koirien lähtöjärjestykseen, erityisesti nyt kun pienellä kentällä oli ahdasta. Omassa mini-medijoukkueessa oli onneksi oman kiltin shelttineidin lisäksi kolme hyvin juttuun tulevaa villakoiraa, joten tällä ei sillälailla ollut siinä merkitystä. Itse tein radan, joka on piirroksissa merkitty valkoisin palleroin. Puomin jälkeistä takaakiertoa lukuunottamatta meni aikas mukavasti. Takaakiertoonkin ehdin ihan ookoosti, mutta tyhmyyksissäni kadotin kontaktin Dinaan, niin se hyppäsi hypyn ensin suoraan mun "väärältä" puolelta eikä takaa. Tuo näkyy videolla hiukan huonosti kentän kauimmasta kulmasta, mutta näkyy kumminkin.






Lauantain seuraava treeni itselläni oli Villen, jossa teemana oli erikoisesteet radalla. Radalla oli renkaan jälkeen tiukkaa käännöstä lähes tulosuuntaan takaisin, muuria, keppejä seinää kohti, pituuden ja okserin hyppäämistä kohti seinää sekä käännöksiä näiltä. Tää treeni meni oudosti. Osin laitan kyllä Dinan juuri alkaneiden/alkavien juoksujen piikkiin. (Edit: juoksuthan alkoivat oikeesti vasta huhtikuun puolivälissä... Olin odottanut niitä tammikuulta asti, jolloin Lunan alkoi. Eli ei oikein mene niiden piikkiin edes kaikki outous.) Minkään renkaiden kanssa kisoissa (eri halleissa erilaisia renkaita) ei ole ollut mitään ongelmia, mutta nyt jostain syystä SDP:n rengas oli jotenkin outo ja epämääräinen, eikä sitä pystynyt tekemään. Pitää ottaa nuo renkaalta tulevat käännökset jossain vaiheessa paremmin mietintään itsenäisesti. Muuten tuo eka pätkä sujui hyvin. Toisella pätkällä sitä joutui itse ihan tosissaan juoksemaan pariin persjättöön ennen okseria. Ensimmäisellä kerralla Dina jäikin tuijottamaan puoli sekuntia liian pitkäksi aikaa mua, kun ehkä myös hihkaisin hyppykäskyn pikkuisen liian myöhään, ja lopputuloksena huono hyppy okserille, joka oli muutenkin jäänyt hiukan turhan pitkäksi minille, ja taaemman riman pudotus. Koska tuo pieni sheltti ei koskaan pudottele rimoja, oli se vähän kolaus itseluottamukseen ja seuraavilla kerroilla sitten hiukan varoikin samaa kohtaa. Saatiin kuitenkin lopulta ihan nättejä käännöksiä sekä persjätöllä että takaaleikkauksella ( ! ) okseria ennen. Pituudessa ja muurissa ei ollut mitään kummempaa, ne nyt tuollaiselle suhteellisen hyvin hyppäävälle isohkolle minille ovat kuitenkin melko helppoja. Tämän treenin radat alla, ja siis Villen käsialaa.


Sunnuntain ensimmäinen agitreeni oli Jaden vetämä ratatreeni. Tässä treenissä keskityttiin pariin kohtaan, joita hinkattiin useampi kerta, jotta saatiin sujuvammaksi, vaikka ensimmäiselläkin kerralla niistä jotenkin selvittiin. Jadelta saatiin palautetta myös kivoista juoksukontakteista puomilla. Hinkattavat kohdat olivat erityisesti 13-14-15 sekä 7-8.


Sunnuntain toinen ja samalla leirin viimeinen treeni oli Sannan vetämä ja käsitteli parhaita ohjausvalintoja. Tästä lisää videolla. Treenissä oli kolme erillistä pätkää, jotka koitettiin ensimmäisellä kerralla tehdä nollana. No ei onnistunut :D ei ees melkein. Ja yllättävästi tutustuessa vaikeimmaksi arvelemani pätkä olikin helpoin. Se taisi onnistua nollana ensimmäiselläkin.
Oli kiva lopettaa Sannan palautteeseen: Mitään isoja yksittäisiä ongelmia meillä ei selkeästikään Dinan kanssa kuulemma ole, vaan nyt se, mihin mun tulisi seuraavaksi isommin keskittyä, on oma liikkuminen. Sillä saisi sitä kaivattua etumatkaa ja ehtisi paremmin seuraaviin ohjauksiin. Ja tietty samalla vedätettyä enemmän, kun pysyy reilusti poissa koiran linjalta, eikä sitenkään taas hidasta menoa. Suuntaa antavat ratapiirrokset alla. Käytettävä kenttä oli kapeampi ja pidempi kuin piirroksissa, joten ihan yksi yhteen ei toimi videolla näkyvän treenin suhteen.






 Kolmannen leirin teoriatunneista olisi postaus vielä tulossa. Kolmannen ja neljännen leirin välissä, alle viikko sitten, oli taas myös tamperelaisten pienryhmätreeni. Siitä lisää myöhemmin! Tässä leirien välissä ehdin aloittaa TamSKin järjestämän ja Hyvärisen Hannan vetämän koulutusohjaajan peruskurssin. Ensimmäinen koulutusviikonloppu oli viime viikonloppuna, ja toinen on heti neljännen TT-leirin jälkeen toukokuun lopussa. Kaikkea jännää siis agilityrintamalla! Ja 9.5. kisataan taas, nähdään TamSKilla!

18.4.2017

SAGIn blogissa

Kaikkeen sitä pitää nenänsä työntää ;) Kurkatkaapas SAGIn blogiin: https://agilityliitto.wordpress.com/2017/04/17/keltanokkana-konkareiden-keskella/

Tekstini lyhennetty versio tosiaan tuossa blogissa kaikkien luettavissa. Pidempi versio herkullisine yksityiskohtineen ilmestyy seuraavassa Putkeen! -lehdessä kesäkuun alkupuolella.

3.4.2017

Sporttistartti suoritettu

Tammikuun lopussa kirjoittelin osallistuvani Sporttitassun järjestämään Sporttistarttiin. Nyt on tuo kahdeksan viikon etävalmennus alku- ja lopputesteineen tehty. Kuvassa on mun tulokset noista testeistä. Hirveitä eroja ei ole monissakaan ole, mutta kyllä sellainen yleinen jaksaminen on parantunut. Ja varsinkin palautuminen kisasuorituksen tyyppisistä pätkistä on nopeutunut. Yläkroppa on selkeästi mun heikko paikka, ja kaikista näistä punnerrukset olikin mulle ihan selkeesti vaikeimpia. Olen ihan suoraan sanottuna tehnyt treenien 20+ toiston sarjoja seinää vasten punnertaen, koska muuten noita määriä ei olis saanut millään tehtyä. Ei vaan oo käsissä ja yläkropassa voimaa. Tosin mistäpä sitä taas olis tullutkaa...


Ohjelma koostui kahdesta neljän viikon kokonaisuudesta, jotka sisälsivät viikoittain vaihtuvia viivajuoksuharjoitteita, lihaskuntoliikkeitä viikoittain lisääntyvillä toistomäärillä, monipuolisia loikkaharjoituksia, erilaisia spurtteja ja kuntopiiriä. Näistä muodostui kaksi viikon aikana tehtävää treeniä, joissa toki näiden lisäksi myös monipuoliset alkulämmittely-, loppuverryttely- ja ohjeistukset. Ohjelman ja sen mitattujen tulosten lisäksi selkeästi ohjelman myötä keskityin myös kropan huoltoon paremmin. Tein kunnon pidemmät venytykset treenipäivän iltana tai seuraavana päivänä ja hyödyt kyllä huomasi. Mähän olen muksuna taipunut vaikka mille mutkille, saanut jalat niskan taakse yms muuta hullua :D mutta joskus lukioaikana ja viimeistään nyt yliopistovuosien aikana sitä on hiukan jäykistynyt. Nyt kuitenkin parin kuukauden treenaamisen jälkeen menee taas kämmenet suorilta jaloin sujuvasti lattiaan ja muuta mukavaa. Eteentaivutus olis kyllä omalla kohdalla ollut yksi hauska lisä tuossa testauksessa.

Avataan testiä vielä sen verran, että 8-juoksussa on kyse kahden 10 metrin välillä olevan keilan kiertämisestä. Suoritus koostuu kahdesta kahdeksikosta. Vauhditon pituushyppy, punnerrukset, toistokyykistykset, istumaannousut (se perus vatsalihasjuttu, kyynärpäät polvien tasolle) ja selänojennukset (toinen pitää jaloista kiinni, nostat ylävartaloa päinmakuulla) puolestaan lienevät aika selkeitä. Viivajuoksu juostiin suoralla, jossa oli viiden metrin välein merkkejä: juostiin 1. merkiltä toiselle, ja takaisin 1., sitten 3. merkille ja taas 1. Näin kunnes tullaan viidenneltä takaisin 1. merkille. Jokaisen merkin kohdalla kosketus maahan.

Mulle suurin anti tosiaan tuon palautumisen nopeutumisen lisäksi oli taas erilaiset ja uudet ideat sen suhteen mitä kannattaisi tehdä ns. pohjatyönä, jotta tekeminen agilityradalla olisi helpompaa. Plussana tietysti alkulämppä yms ideat, joita ei itsellä kauheasti ole ollut, kun ei harrastustaustaa tosiaan mistään lajeista (ratsastusta lukuunottamatta) ole. Näillä ajatuksilla ja ideoilla koitetaan pysyä jatkossakin liikkeessä ja vetreinä, se ny kumminkin on tärkeintä. Kyllä mä lupaan tohon punnertamiseenkin vielä panostaa :D

18.3.2017

Hyppytekniikka

Muokattu muutamia yksityiskohtia 3.4.2017 Ninan kommenttien perusteella.

Helmikuuhun 2017 mahtui myös hyppytekniikan kurssi. Kurssin vetäjänä toimi Nina Mesiranta, joka on saanut oppinsa Vappu Alatalolta, joka opettaa Susan Salon metodeilla. Kurssiin sisältyi yksi kahden tunnin teorialuento sekä kaksi käytännön treenipäivää. Itse osallistuin kuunteluoppilaana, ihan noin rahallisista syistä. Kuvat on käytännön treenipäiviltä ja video taas kaksista omista treeneistä Lunan ja Dinan kanssa. Kuunteluoppilaana sai mukavan kokonaiskuvan kurssista ja omien koirien kanssa oli helppo lähteä treenaamaan ja kokeilemaan hyppytekniikkaa Ninan vinkkien perusteella. Tämän tekstin on tarkoitus tuoda ideoita teille ja syventää sekä jäsennellä asioita oman oppimiseni näkökulmasta. En millään usko, että kaikkia tärkeitä yksityiskohtia pystyn tässä tekstissä avaamaan parin päivän kurssin pohjalta. Lisäksi kaikilla koirilla on omat ongelmansa, jotka voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä ja ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Jos selkeitä ongelmia on näkyvissä, kannattaa ainakin kokeilla, voisiko hyppytekniikan treenaamisella saada edistystä asiaan ja millaiset harjoitteet olisivat parhaita - Nina, ja muut pätevät hyppytekniikkakouluttajat, osaavat varmasti antaa ideoita, joten suosittelen ihan yksityistä tai ainakin kurssimuotoista hyppytekniikkakoulutusta itse kullekin.

Teorialuennolla käytiin läpi hyppytekniikkatreenien hyötyjä, hyppäämisen eri vaiheita, osataitoja, fyysistä ja henkistä puolta sekä lopuksi vielä teoriassa perushyppytekniikkatreenejä, joita koirakot tekivät käytännön kerroilla. Hyppytekniikkaa tulisi harjoitella, koska luontaisesti ihmisen rakentamat siivekkeet ja rimat eivät tarkoita koiralle mitään, ja voi olla tuhoisaa, jos koira käyttää kroppaansa toistuvasti väärin. Itsekin salilla käydessäsi toivottavasti keskityt ensisijaisesti hyvään tekniikkaan, jotta et satuta itseäsi satojen toistojen myötä, vaan kehityt ja paranet, omien fyysisten ominaisuuksien rajoissa toki. Ei kaikista tule SM- tai MM-tason korkeushyppääjiä, pikajuoksijoita tai formulakuskeja, silti siellä perustasollakin kannattaa keskittyä hyvään tekniikkaan. Eivät kaikki agilityharrastajatkaan pääse maajoukkueeseen, mutta kaikki toivottavasti muistavat silti koiran parhaan treenaamisessa ja keskittyvät myös hyvän hyppytekniikan kaltaisiin perustaitoihin, ihan siellä perustreenissäkin.

Susan Salon menetelmässä ei-sanan käyttäminen on kiellettyä. Annetaan ennemmin koiran tuntea ja oppia: huonosti menneen herjoituksen pitäisi tuntua koiran kropassa, jolloin seuraavaa suoritusta tehdessä pitäisi tapahtua korjausta. Tehtävien treenien on tarkoitus johdatella koiraa kohti parempaa tekniikkaa; korjata ja muistutella virheistä ilman rankaisua. Hyppääminen on harjoitteissa koiran vastuulla, kun taas ohjaaja huolehtii motivoinnista, mahdollistaa oppimisen ja pyrkii itse olemaan selkeä: koiran vapautus tehtävään vasta kun se keskittyy siihen, eikä ohjaajaan, oma liike mukaan vasta, kun tehtävä sujuu ilman liikehäiriötä ja palkataan aina, kun koira yrittää.

Hyppytekniikkatreenit sopivat ihan kaikille (fyysisesti terveille) koirille. Kaiken ikäisillä voidaan tehdä ylläpitävää treeniä, kun taas pennuilla painotus on ihan perustaidoissa ja hermotuksen kehittämisessä. Hyppytekniikkatreenien tulisi olla säännöllinen osa ns. treeniohjelmaa, jotta voidaan ylläpitää, kehittää ja huomata muutoksia, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Treenissä tulee olla myös tarpeeksi vaihtelevuutta, eli toistoja tehdään vain muutamia kerrallaan ja vaihdellaan eri tehtäviä (tarpeiden ja osaamisen mukaisesti), jotta koiran mielenkiinto ja motivaatio säilyys eikä se kyllästy. Hyppytekniikassa voidaan arvioida koiran kropan käyttöä hypyn eri vaiheissa (lähestyminen, ponnistaminen, liitovaihe, alastulo ja poistuminen) sekä hyppäämisen osataitoja (reitti esteiden välillä, etäisyyksien arviointi, oikean ponnistuspaikan löytäminen, painonsiirto takaosalle, sopivan hyppykulman tuottaminen, korkeuden arviointi, tasapainon palauttaminen). Kaikkea ei pystytä arvioimaan yhden tietyn harjoitteen sisällä, vaan eri harjoitteissa keskitytään eri asioihin.

Koiralta pitää tavallaan kysyä osaako se, eli onko sillä tarpeeksi taitoa ja pystyykö se, onko se tarpeeksi kyvykäs suorittamaan pyydetyn asian - aina sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koira voi haluta tehdä asioita, mutta joissakin tilanteissa sen fysiikka vain rajoittaa asioita. Vinttikoirat ovat nopeita, koska niiden rakenne on kehittynyt nopeaa juoksemista varten, kun taas esimerkiksi mopsin rakenne nyt vaan ei ole sitä varten. Samoin hyppäämisessä vastaan voi tulla ihan vaikka kropan mittasuhteet tai lihaksiston kunto, jolloin optimaalisimman ponnistuksen tekeminen ei vain ole kaikille koirille tai roduille mitenkään mahdollista. Hyppytekniikalla voidaan suoritusta parantaa niin hyväksi, kuin se kyseiset rajoitteet huomioiden on mahdollista. Hyppytekniikkatreenin ohella voidaan fyysistä suoritusta parantaa myös esimerkiksi treenaamalla koiran syviä lihaksia, jolloin tasapaino ja lihasvoima kehittyvät tai tekemällä vauhtitreeniä. Oheisharjoitteisiin voi kurkata vinkkejä esimerkiksi Vappu Alatalon julkisesta fb-ryhmästä "Hyppytekniikka". Fysiikan lisäksi psyykkinen puoli voi aiheuttaa ongelmia, jotka on myös kaikki yksilöllisiä. Ongelmia voi olla jonkin huonosti onnistuneen (rimat tippuu, este kaatuu päälle tai ihan mitä vain) hypyn jälkeen, mikä on jäänyt koiran mieleen, tai ongelma voi olla yleinen epävarmuus, jumi/kipu, joka on jo hoidettu, mutta jäänyt koiran mieleen kummittelemaan tai tosiaan mitä tahansa, mikä vaikeuttaa hyppäämistä. Psyykkisen puolen korjaaminen, tai ainakin parantaminen, voi onnistua hyppytekniikkatreenien avulla, mutta silloin pitää paremmin perehtyä juuri oman koiran ongelmiin ja keskittyä pohtimaan, mitkä ovat juuri niitä asioita, joissa koira tarvitsee tukea ja onnistumisia, jotta kehittymistä voisi tapahtua. Tässäkin osaavista hyppytekniikkakouluttajista on apua.

Kuva 1: tasavälinen perussarja

Kuva 2: Pentujen versio perussarjasta. Opettaa myös hyppäämään rimoja (bumppereita) eikä siivekkeitä. Kumpiin oma koirasi keskittyy?

Ensimmäisellä käytännön kerralla vuorossa oli kaksi treeniä: viiden hypyn perussarja (basic grid) sekä yksittäishyppy/korkeuden arviointi (set point). Ns. peruskurssilaisten lisäksi oli yksi kahden ryhmä jatkokurssilaisia, joilla oli jo hyppytekniikkatreenejä tehtynä, joten he tekivät pykälän haastavampia tehtäviä. Samoin pennuilla oli taas yksinkertaisempia versioita. Viiden hypyn perussarjaa (kuva1) voi käyttää ns. testisarjana: miten koira ylipäätään käyttää kroppaansa hypyissä ja miten kroppa toimii tänään. Perussarjassa on viisi matalaa hyppyä (mineillä vain 5 cm, makseillakin vain 15 cm, mutta ei missään nimessä maarimoja, ihan koirien turvallisuuden vuoksi, mieluummin speed bumppeja = bumppereita) tasaisin välein. Koira istutetaan ryhdikkäästi heti bumpperin taakse, joka on puolikkaan perusvälin päässä (mineillä esim 2 jalkaa) ensimmäisestä hypystä. Hyppyjen välien pituus määräytyy koiran koon perusteella (4-5-6 jalkaa ovat ohjearvot mini-medi-maksi), mutta ohjearvoista voidaan hiukan toki poiketa molempiin suuntiin, sillä onhan minejäkin tosi eri kokoisia, ja myös koiran vauhdikkuus ja rakenne voi myös hiukan vaikuttaa. Tässä jalka on siis ns. virallinen mitta, noin 30 cm. Videoilla käytän mittana omaa jalkaani, joka on hiukan vähemmän, kengänkoko 36-37). Perussarjasta tulee esteväleistä ns. perusmitta, jota käytetään näissä muissakin tehtävissä. Perussarjassa koira joutuu kokoamaan, hallitsemaan kroppaansa, voimankäyttöään sekä rytmittämään etenemistään. Laskeutumisen ja ponnistuksen tarkoitus olisi siis osua aikalailla kaikkien hyppyjen puoliväliin.

Kuva 3: Set point

Kuva 4: Set point edestä

Set point-tehtävä (kuvat 3 ja 4) koostuu okserista ja apuhypystä/bumpperista, jotka ovat perusvälin etäisyydellä. Okserin leveys 0,5-2 jalkaa. Tehtävä tehdään vauhditta, eli koira lähtee heti apuhypyn/bumpperin takaa ryhdikkäästä istuma-asennosta. Tehtävässä koira opettelee kehon hallintaa ja vartalon käyttöä. Apuhyppy on tosi matala, kun taas okserinkorkeus vaihtelee jokaisella toistolla. Ensin aloitetaan matalasta (okserin rimojen ero noin 5 cm, mikä helpottaa koiran hahmottamista isoon eroon verrattuna, tätäkin voi toki vaihdella), eli mineillä esim 15-20 sentistä, josta edetään muutamalla toistolla mineillä max 35 senttiin, mistä palataan parilla toistolla vielä helpompaan ja matalampaan, jolloin koira pystyy lopettamaan tehtävän rennosti.

Kuva 5: Tasaisesti kasvava sarja, vaikkei siltä näytäkään.

Toisella käytännön kerralla vuorossa oli kaksi erilaista perustreeniä: ensin kasvava sarja viidellä hypyllä ja sitten etäisyyden arviointia ns. 6-6-9 -harjoitteella (makseilla välit on aluksi juuri nuo 6-6-9 jalkaa). Kasvavassa sarjassa (kuva 5) ensimmäinen väli on sama kuin samalla koiralla perussarjan välit. Tästä jokainen väli kasvaa yhden tai puolikkaan jalan (kaikki samallalailla) verran. Tässä harjoituksessa testataan osaako koira venyttää laukka-askeltaan ja lisätä voimaa, toimii siis takaosan aktivointina ja samalla myös vauhdikkaammilla hyvänä "päännollaustreeninä" ja kroppaa avaavana treeninä. Tämän treenin ja kokoavamman perussarjan yhdistelmä (hyppysarjat rinnan, suoritukset vuorotellen) toimii myös hyvänä treeninä siihen, onko syytä kiihdyttää vai pitääkö vähän jarrutella.

Etäisyyden arviointi -tehtävä koostuu neljästä hypystä, joista kolme ensimmäistä on perussarjan välein (myös yhtä matalia) ja viimeisen hypyn etäisyys kolmannesta vaihtelee jokaisella toistolla. Neljäs hyppy lähtee 1,5xperusvälin päästä (minillä n. 6 ja maksilla noin 9 jalkaa) ja siirtyy ensin jalka kerrallaan kauemmaksi (max 21 jalan päähän kolmannesta hypystä), mistä taas palataan takaisin alkutilanteeseen toisto kerrallaan (2-4 jalan välein, eli vaikeutus pienemmin pykälin ja helpotus isommin pykälin). Neljäs hyppy voi olla korkeampi (mineillä esim 20-35 cm), mutta sitä ei saa tehtävän aikana muuttaa. Kussakin harjoitteessa vain yksi asia muuttuu kerrallaan ja tässä se on viimeiseen esteen etäisyys. Korkeudenarviointitreenit tulee tehdä erikseen. Tästä etäisyyden arvioinnista ei ole kuvaa, mutta googlesta löytyy kyllä lisäinfoa ja videoita (joskaan niihinkään ei kannata varauksetta suhtautua, kannattaa ainakin tarkistaa, että noudattaa Susan Salon menetelmiä). Etäisyyden arvoiontia voi myös eri treenikerroilla tehdä erilaisilla etäisyyksillä, esimerkiksi vain lyhyillä etäisyyksillä siirrellen viimeistä estettä yhden jalan verran eri suuntiin, tai sitten pelkillä pitkillä etäisyyksillä. Tärkeintä on, että viimeinen hyppy siirtyy aina hiukan edes.



Itsenäisesti treenatessa lähdettiin liikkeelle ihan perussarjasta. Lunalle etäisyyksiksi tuli reilu neljä omaa jalkaa, eli noin neljä oikeasti. Dinalla perusväli oli taas vajaa viisi omaa jalkaa eli noin 4,5 oikeaa jalkaa. Videolla kahdessa ekassa toistossa näkyy idea toistoista. Aluksi ei omalla liikkeella aiheuteta häiriötä, vaan annetaan koiran keskittyä vain hyppäämiseen ja edessä odottavaan palkkaan. Koiran tulee istua lähdössä ryhdikkäästi, ja lähtölupa tulisi antaa, kun koira katsoo eteenpäin kohti tehtävää&palkkaa eikä sinua. Videolla kävelen aika usein palkan tasolle tai tehtävän puolivälin tienoille. Hiljalleen kuitenkin, kun koirat oppivat idean, voin varmasti jäädä myös koiran tasolle ja ne irtoavat palkalle samalla lailla. Tehtävä tuntui molemmille aika helpolta, Luna ainakin teki kaikki toistot (noin viisi, kaikki ei videolla) hyvin samalla lailla. Dina sen sijaan joutui jo pikkuisen tekemään töitä, että sai jarrutettua vikaan väliin ja yhdessä videolla näkyvässä toistossa se pompsauttikin kahden viimeisen riman yli samalla loikalla. Suorassa tehtävässä voidaan myös tarkkailla koiran puolieroja tarkkailemalla kaareutuuko hyppylinja vai ei. Dinan edestä kuvatussa pätkässä se lähtee vähän ennen lupaa liikkeelle, mutta lähtötreenit tosiaan on syytä tehdä muualla ja ottaa sitten vaikka avustaja mukaan. Kasvavassa sarjassa oman sijoittumisen yms idea on ihan sama kuin perussarjassa. Koska kasvavassa tulee vauhtia kuitenkin enemmän, kannattaa tässä muistaa laittaa palkka sen verran kauemmas, ettei sen takia tarvitse vielä tehtävän sisällä jarruttaa. Dinalle tämä ainakin näin puolen jalan kasvulla oleva sarja oli helppo, kun taas tässä Luna joutui selkeästi jo tekemään enemmän töitä, vaikka selviytyikin nätisti. Seuraavalla kerralla tätä tehdessä kokeilen Dinalle yhden jalan kasvua esteväleissä, mutta Lunalle taitaa riittää tuo puolikkaan kasvu toistaiseksi.

Tässä nyt suhteellisen tiiviissä muodossa (vaikka kilometripostaus onkin) hyppytekniikkakurssin suurimmat opit. Näiden ihan perusharjoitusten lisäksi nähtiin vähän muitakin tehtäviä, mutta esittelen niitä kenties lisää myöhemmin, sitä mukaa kun päästään treenaamaan eri juttuja. Lisäsin hyppytekniikan uudeksi tunnisteeksi, joten mahdolliset postaukset aiheesta löytyvät ainakin sen takaa. Oliko tylsä postaus? Vai saako tällaisesta uusia ideoita ja intoa/kiinnostusta päästä itsekin oppiin? Vai jäitkö miettimään miten se oma koira hyppääkään, ja mitkä asiat sille olisivat vaikeita?

17.3.2017

Ekat kolmoset

Huhhuh ja hellurei. Nyt on kolmosetkin korkattu maanantain kisoissa TamSKilla. Tuomarina kaikilla radoilla oli Minna Räsänen. Tarjolla oli 2x agi + 1x hypäri, mutta totesin, että otetaan nyt kolmen kuukauden tauon ja luokkavaihdoksen myötä ihan sellainen pehmeä lasku kahden agiradan muodossa. Ja agiradat, koska puomi ja A-este on Dinan lemppareita. Vähän tää pohditutti etukäteen, että mitenköhän kaikki taas sujuu, varsinkin kun päivälenkillä ennen kisoihin lähtöä Dina näytti kaikki apinanmerkkinsä... Sekä mun että Lunan tais meinata hermo mennä tuohon kakaraan hetkittäin. Siksi se ehkä onkin niin paras - ei taida aikuistua kunnolla koskaan :D Ei vaan, osaa se fiksustikin olla, yllättävänkin usein.



Radat oli tosi kivoja ja juostavia, mikä sopi oikein hyvin meille. Ensimmäiseltä hyvä HYL (video yllä) ja jälkimmäiseltä huonompi HYL (video alla). Ensimmäinen sujui kaikinpuolin ja tuntui tosi hyvältä, paitsi että menin sitten unohtamaan toiseksi viimeiselle hypylle takaakierron, joten unohduksen vuoksi ohjasin hypyn väärinpäin... Täysin oma kämmi siis. Jälkeenpäin videostreamista tuota omaa suoritusta kellottelin, ja oltaisiin varmaan voitettu ja saatu ensimmäinen agisertikin (hui!), jos ois omat ajatukset pysyneet kasassa loppuun asti. Muuten rata tuntui tosi hyvältä, mulle ei tullu yhtään liian kiire, eikä tullut huidottua ja heiluttua mitään turhia, kaikki vain sujui, sillai hiukan itsellään. :) Mutta tätähän tää on, pienten osien keräilyä. Eiköhän sitä joskus saa pakan kasaan, että kun sujuu, niin muistaa silti ohjata, tai ainakin keskittyä, myös ihan loppuun asti. Eikä se nyt harmita. Päivän tavoite oli hyvä fiilis ekoilta kolmosten radoilta, ja erityisesti tuon ekan radan myötä kyllä vahvistui fiilis, että kyllä me tällaisista Dinan kanssa jo selvitään. Että kyllä me ihan oikeassa paikassa ollaan. Kolmosissa.



Toisella radalla kusi taas hiukan kaikki. Oli tuolla hyvä pätkä keinulta puomille, mutta ennen ja jälkeen sen hajoili vähän se ja tuo. Hirveästi oikeasti on kaikki kiinni omasta päästä. Jäi lähdöstä asti vähän sellanen kiireenfiilis ja se oli siinä sitten. Ei Dinakaan ihan niin täpöillä ollut mukana tekemässä kuin ekalla radalla, mutta taitaa peilata vaan sitä omaa kiirettä ja sen myötä tullutta säätämistä, sähläämistä ja hätiköintiä. Ekalla radalla fiilis oli omassa päässäkin sellainen tyyni ja luottavainen, tässä ei. Täytyy vielä vähän pohtia miten sitä saisi jatkossa sen oikeen fiiliksen ja vireen itsellekin, koska toi Dina reagoi taas niin äärettömän herkästi just siihen omaan oloon. No ens kerralla tosiaan sitten paremmin, ainakin toinen rata. Seuraava kerta lienee joskus huhtikuussa.

28.2.2017

#tt1617 / 3. leirin aikataulua & fysiikkatreenejä Lempäälässä

TopTeamin 2016-2017 kolmas leiri oli viime viikonloppuna Lempäälässä SportDogParkilla. Itsehän sairastuin reilua viikkoa ennen leiriä kunnon flunssaan ja vähän pelkäsin, miten osallistumisen käy. Huilailin kuitenkin viikonlopun ja alkuviikon kotikotona, jossa äiti lenkitti neitejä. Kunnon lepo varmasti nopeutti paranemista, ja onneksi paranin just sopivasti. Lauantaina jaksoi agitreenit jo ihan mukavasti, vaikka ennen leiriä ei vielä kävelylenkkejä lukuunottamatta uskaltanutkaan urheilla. Aikataulut saatiin noin viikkoa ennen ja mulla oli aikalailla toiveideni mukaan vuorossa erilaisia agitreenejä, Sannan radanluvun teoriaa sekä yhdet fysiikkatreenit. Radanluvun teoriat yhdistän postaukseen kakkosleirin teorioista, kun sekin on vielä julkaisematta, ja Sannan luennot liittyvät mukavasti toisiinsa. Varsinaisen agilityn lisäksi käytiin lauantaina illalla vielä syömässä Wanhassa Tapissa, jonne myös iso peukku sekä palvelulle, että pekonihampparille, vaikka ribsit olivatkin päässeet loppumaan...


Koko viikonlopun oli hieno sää. Lauantaina nautittiin auringonpaisteesta ja sunnuntaina kevyesti satavasta pakkaslumesta

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kolmet treenit, joista kaksi agilityn ratatreeniä eri muodoissaan, eli yhteensä neljä koirallista treeniä: Lotan yllätystreeni, Villen vetämä erikoishypyt radan osana, Jaden vetämä ratatreeni sekä Sannan kanssa omien vahvuuksien löytämistä. Lauantaina oli lisäksi Lotan vetämät fysiikkatreenit ja sunnuntaina tosiaan tuo yllä mainittu Sannan luento. Tosi hyvä kombo taas, joilla varmasti päästään taas eteenpäin. Agitreeneistä tulee oma postauksensa ja fysiikkatreeneistä tulee lyhyt tiivistelmä alle.

Fysiikkatreenien teemana oli fyysiset rajat. Tarkoitus oli kokeilla kuinka paljon jaksaa tehdä, ja huomata, että senkin jälkeen jaksaa vielä vähän, tai ehkä jopa yllättävän paljon. Ekassa setissä tehtiin 4+4 minuuttia seuraavia, niin paljon kuin ehtii ja jaksaa, 10x sumokyykky kahvakuulalla tai ilman, 20x mountain climbers sekä 15x haaraperushyppyjä. Liikkeet löytynee varmasti googlettamalla, jos kiinnostaa, niin en nyt ala niitä sen tarkemmin tähän kuvailemaan. Ensimmäisen neljän minuutin jälkeen huilattiin pari minuuttia, jonka jälkeen jatkettiin toinen neljä minuuttinen. Sen jälkeen huilattiin ja katsottiin toisen setin liikkeet: 10x burpee, 10x lankkukierto, 12x askelkyykkyhyppy. Nämä vastaavasti 4+4 min parin minuutin tauolla. Tämän kuusitoistaminuuttisen tekemisen jälkeen ilmeet oli aika väsyneitä, pitkä leiripäiväkin taisi vähän jo kaikilla painaa tämän treenin lisäksi. Lotalla oli kuitenkin vielä yllätys kaikille ryhmäläisille, sillä vielä olikin jäljellä puolitoista minuuttia toiseen settiin kuuluvia pelkkiä burpeita. Itse tosiaan ensimmäisen setin jälkeen totesin, että vaikka juosta jaksoikin, niin ihan näin kunnossa en kuitenkaan ollut ja jätin kesken. Tiedä sitten lähtikö loput limat keuhkoista vihdoin liikkeelle, tai jotain vastaavaa, sillä ei tuosta olo huonontunut onneksi sunnuntaina tai maanantaina. Parempi kuitenkin ottaa hiukan varman päälle, ettei vaan uudestaan kipeydy. Täytyy joskus omalla ajalla kokeilla, että miltä tuo tuntuu sitten, kun on kokonaan kunnossa. Treeni- tai testiseuraksi saa ilmoittautua :D


Leirillä myös viimeisetkin TopTeamilaiset saivat oman paitansa. Tampereelle järjestyi Villen kyydillä kuljetus jo aiemmin, joten mulla tämä on nyt pari viikkoa jo ollutkin. Näitä voi tuolla kisoissa pyöriessä tulla enemmänkin vastaan, katsotaan milloin itse rohkaistun sen vetämään ensimmäisen kerran päälle... Muiden sanoja lainatakseni, toivottavasti näihin meidän paitoihin on ladattu rutkasti nopeutta ja nollaratoja :D



Tällä hetkellä vähän tsuumaillaan, että mitkä tosiaan olisivat ne ensimmäiset kolmosten kisat tässä maaliskuun aikana, joihin voisi ilmoittautua... Katsotaan, miten käy. Ja palataan astialle tässä noiden teoria- ja agilitytreenien suhteen toivottavasti pian.

7.2.2017

#tt1617 2. leiri / agitreenit

Koitetaas nyt saada nämäkin pois päiväjärjestyksestä vihdoin. Kolmaskin leiri lähestyy jo kovaa vauhtia!

Anun rytmitystreeni - lauantai

Tästä ei nyt isommin ole kommentoitavaa. Muuta kuin että itsellä oli hiukan paska olo. Aamulla ensin oli Annen mentaalitreenit ja joku siellä jo sai vähän tunteet pintaan. Eikä se fiilis sitten ihan heti poistunut... Sitte Anun radassa oli vähän sellasia kohtia, etten ihan tiennyt miten ne olisi pitänyt tehdä ja jotenkin tuo itkuisuus + epävarmuus sai sitten pelkkää pahaa oloa suunnilleen aikaiseksi. Ei edes harmittanut se, että ei osattu jotain juttuja, itketti vaan. Ja sitte se itkeminen harmitti ja homma vaan paheni. Se ei tosiaan ollu ton tarkoitus. Mutta tosi nopeesti koottuna:
  • esteille lähetykset loppuun asti
  • rytmitys - ole ajoissa - älä unohdu
  • täytä työkalupakkia - opettele pari uutta ohjauskuviota
  • ....ja opettele kokoamaan itsesi. Vaikka eipä näitä usein satu. Muutaman kerran vuodessa ja nekin yleensä yksin kotona väsyneenä.Joskus itkukin tekee ihan hyvää.

Hannan nollaratatreeni - lauantai

 
Tää oli hyvä! Tavoitteena tehdä nollarata. Oman vaikeusasteensa sai valita eri tasoisista vaihtoehdoista, jotka oli suunniteltu samalle ratapohjalle. Nollien tekemistähän pitää myös treenata. Kaiken muun ohella. Plussana vielä erikoisia häiriöitä kesken suorituksen, kuten hanskoja yllättävissä paikoissa, siivekkeen takana kykkivä "ratatyöntekijä", joka ei kerinnytkään täysin korjata "pudonnutta rimaa" ja näin edelleen.

Aluksi tosiaan Hanna kertoi ryhmälle nollien tekemisestä ja mikä siinä on tärkeää. Puhuttiin myös omasta Kuplasta, omista kilpailurutiineista, "nollakorusta" ja näin edelleen. Mitä se nollan tekeminen oikein vaatii, ja että aika usein se on omasta korvienvälistä kiinni. Tämän jälkeen jokainen valitsi itselleen sopivan haastavan radan vaihtoehdoista ja opetteli sen. Mä valitsin kakkosluokan tasoisen radan (piirustus yllä, ja laatijana siis Hanna Hyvärinen) Sitten mentiin yksitellen päätyseinän viereen seisomaan ja kerrottiin Hannalle, mitä aiotaan tehdä: mikä este oli minkäkin jälkeen ja mitä ohjausta aikoo käyttää. Tämä tuli mahdollisimman hyvin toteuttaa. Eräänlaista mielikuvatreeniä tämäkin. Ja omista valinnoista kiinnipitämistä - ei pidä alkaa epäröidä omia ratkaisujaan, jos kaveri meinaa tehdä ihan erilailla. Ja sitten lähdettiin tekemään nollaa. Ja tehtiin se. Ja tehtiin uudestaankin. Ja hitsi että oli hyvä fiilis. Ihana tsemppitreeni. Video alla. Kuulemma, Hannaa lainatakseni, osa ohjausvalinnoista oli hieman kökköjä, ja nyt jälkeenpäin katsoen omaankin silmään osuu pari kohtaa, jotka tekisin nyt jo pari kuukautta myöhemmin erilailla, mutta se ei treenin pääpointtiin, eli siihen nollan tekemiseen vaikuttaneet. Mietitään muissa treeneissä niitä sitten paremmin.



Omien nollien ja häiriöjuttujen jälkeen Hanna totesi, että nyt ne kaksi puuttuvaa nollaa kakkosista on jo tehty, nyt pitää vaan kisoista käydä hakemassa kuittaus kisakirjaan joistakin kisoista :D 

...Ja mehän Dinan kanssa kiltteinä tyttöinä toteltiin. Tasan kaksi viikkoa myöhemmin käytiin TSAUlta Liedosta hakemassa ne kaksi mainittua (voitto)nollaa, joista oli puhe. Ja löydettiin siellä myös mein Kupla, jossa oli melko siistiä. Aika huikeeta! Näistä kisoista olikin jo oma tekstinsä aiemmin.

Tästä treenistä napattiin mukaan ainakin toi huippufiilis, ajatukset Kuplasta ja se, että me osataan tehdä nollia, me halutaan tehdä nollia. Eiksjeh? Niin ja lisää häiriötreeniä, erityisesti kepeille ja keinulle, ja vähän kaikkialle muuallekin.

Hannan kertomana treenistä löytyy tietoa myös Sagin blogista (klik).

Tiian lämpän jälkeen tehtävä kellotustreeni - sunnuntai



Tää kellotustreeni oli meille vähän paha nakki. Kun ei tosiaan tätä taustaa ja kokemusta ole koiralla eikä mulla enempää, niin haastavinta oli saada edes suunnilleen vertailukelpoisia tuloksia. Eikä tehty edes kaikkia variaatioita mitä piti, tai ihan täysi mahdottomuuskin se olisi ollut, kun yhdessä kohtaa yhtenä ohjausvaihtoehtona oli saksalainen, eikä kumpikaan osata sitä - vielä. (Tämä työn alla nyt just helmikuun alussa) Jotain kuitenkin saatiin irti, ja yhdestä yksityiskohdasta mä yllätyin. Luulin ehdottomasti, että Dinalle nopeampi olisi pyöräyttää kakkosesteellä siivekkeen ympäri, kuin ottaa kauemman siivekkeen kautta, mutta suoremmalla linjalla. Se pyöräytys oli lopulta kuitenkin hitaampi, ei paljoa, mutta selkeästi kuitenkin. Ja sama molempiin suuntiin. Kuvassa siis eri värit. Ja yllä oleva siis niin, että aina kakkosesteellä tuo ohjaus vaihteli ja kolmonen pysyi silloin samanlaisena (kuva yllä).

Sennin kontakti/keppi-treeni

Tähän treeniin sai itse miettiä jonkin oman ongelmakohdan tai esteen, johon kaipasi apua tai vinkkejä jatkoon. Itse valitsin kepit ja lisäksi mietittiin, mitä tuolle meidän puomisuoritukselle olisi järkevin tehdä jatkossa.

Kepeille kaipasin lisää itsenäisyyttä ja häiriönsietoa, pois siis suorituksen riippuvuus mun liikkeestä ja etupalkasta, koska etupalkalla sujuu niin himputinhyvin, olin mä missä tahansa tai tein melkein mitä vaan, mutta sitten ilman... Noh, jos ei mun liike ollut mukana, niin ei paljon mitään. Iski epävarmuus, että pitikö nyt vai eikö pitänyt. Mun keppivihje on ollut hyvin yksinkertainen ja selkeä "kepit". Nyt tarttis ensin etupalkan kanssa ottaa ääntä, kannustusta, tsemppiä mukaan, vaikka ihan kuudella kepilläkin, sillä nyt mun äänestä (ke-ke-ke-ke...!!) tuli ihan uusi häiriö. Sitten sen jälkeen palkkausta erisuunnista, mun kädestä, jne. Sitten hiljaksiin liikettä myös pois ja tsemppiä pujotteluun sillä äänellä. Nää on ollu tähän asti työn alla, mutta nyt pidetään juoksujen vuoksi hiukan kepittelytaukoa, kun viime juoksujen aikaan Dina tuntui vetävän herkemmin jumiin, eikä nyt mitään ylimääräisiä jumeja kaivata. Tähän astisista tuloksista joskus myöhemmin.

Puomista taas: Senni oli tänhetkisen perussuorituksen näytettyäni ja tilannetta vähän selitettyäni aika vahvasti sillä linjalla, että mein taustalla juoksarit olis jatkossa se suunta. Tää ei kuitenkaan ole nyt ihan prioriteettilistan kärjessä. Ja onhan tää aika hyvin toiminut tähän astikin, että niitä ensimmäisiä puomin kontaktivitosia odotellessa... Tai ilmankin pärjättäis toki :D Että nyt toistaiseksi mennään tällä, ja sitten jos tuntuu, että muut treenattavat loppuu kesken (?), niin keskitytään sitten tuohon, tai jos ylipäätään näyttää, että nykyinen muuttuu huonommaksi. Dinahan on siis periaattessa opetettu pysähtymään puomin alastulolla, mutta en oo jaksanut sitä koskaan niin paljoa työstää, että se ilman namialustaa, namia yms oikeesti pysähtyis. Että sanotaan nyt, että sitä on pikemminkin palkattu alastulon alapäässä, kuin opetettu pysähtymään... Kisoissa en tota pysähdystä ole edes yrittänyt vaatia. Enemmän, tai oikeestaan vähemmän, koitan liikkeelläkään siihen vaikuttaa enää. Tuntuu, että Dinalla se fokus aika hyvin pysyy siellä alhaalla ja se nätisti juoksee alastulon ihan alas asti, reippaasti. Treeneissä palkkaan sitä satunnaisesti vieläkin sieltä alastulolta. Pysähdykset on siinäkin mielessä meille hiukan nounou, koska en todellakaan halua Dinan alkavan sitten taas hidastellakaan epävarmuuttaan puomilla, mihin se ihan varmasti menee, jos alan nyt yhtäkkiä vaatia jotain, mitä se ei tosiaan osaa. En koe itsekään olevani niin taitava kouluttaja, että pystyisin siinä pitämään kriteerin tarpeeksi tarkkana, etten sitten taas palkkaamalla vähän vääristä paikoista ruokkisi sitä epävarmuutta, mikä alkaa aika hyvin olla kitketty pois.

Tämmösiä agitreenejä tehtiin siis marraskuun lopussa. Vielä olisi yksi pieni postaus tulossa 2. leiriin liittyen. Siinä aiheena leirin teoriatunnit.

20.1.2017

TB // Kotkassa junaillen

Tämä postaus oli ilman kuvia unohtunut luonnoksiin, mutta julkaistaan nyt hieman kesää vihdoinkin saapuneen talven keskelle.

Elokuun alussa lähdettiin ensimmäistä kertaa ikinä käymään Kotkassa. Tai Aleksi on ehtinyt siellä nyt viettää enemmänkin aikaa kesän aikana, mutta me poikettiin kylään parin yön verran. Luna pääsi, tai joutui, myös ensimmäiselle junareissulleen. Dinan kanssa tultiinkin aikanaan Helsingistä pentunäyttelystä junalla Tampereelle, ja se nyt oli yhtä rento tälläkin reissulla, niin kuin aina. Mitäpä sitä turhista stressaamaan - toisin kuin Luna, joka tärisi ja läähätti junassa yhtälailla kuin bussissa ja autossakin. Mua käy tuollainen pelko hieman sääliksi, mutta erinäisistä seikoista johtuen, ei ole pystytty asialle nyt tekemään sen kummemmin mitään. Autoonkin hiljalleen siedettäminen on perin mahdotonta, koska autoreissuja, tai bussireissuja on nyt vähän jatkuvasti. Pahoinvointia ei onneksi ole, eikä kuolaamista.


Melko täyttä Treeltä Tikkurilaan

Jaloittelutauko Tikkurilan vesisateessa

Nautittiin omasta tilasta Tikkurilasta Kouvolaan

Ja sitten se masentava juna Kouvolasta Kotkaan

Mutta niin. Takaisin junaan ja sen mukana ensin Tampereelta Tikkurilaan, jossa Intercity vaihtui Pendolinoksi ja sieltä vielä Kouvolaan, josta alkoi viimeinen etappi taajamajunalla Kotkaan. Vaihtoja oli tuolle muutaman tunnin matkalle ihan riittävästi, mutta mukavasti aika meni. Yksinmatkustaessa aika ei tunnu kuluvan millään, mutta koirien kanssa ei ehtinyt kyllästyä. Tampere-Tikkurila välillä oli mukavasti juttuseuraakin, sillä Intercityn lemmikkiosasto oli jotakuinkin ääriään myöden täynnä. Yhden ihmisen pikkukoiran kanssa olisi ehkä vielä saanut mukaan sovitettua, mutta ison koiran kanssa olisi tullut jo hankalaa. Tiivistä tunnelmaa siis :D Tikkurilassa oltiin ihan ajallaan ja parikymmentä minuuttia oli vaihtoaikaa, joten ihan mukavasti ehdittiin uudelle raiteellekin kaikkine tavaroinemme. Ei tuo mikään maailman mukavin kokemus ole Tikkurilan isolla asemalla etsiä seuraavaa raidetta kahden ihmettelevän pikkukoiran, parin laukun sekä kevythäkin kanssa. Selvittiin kuitenkin :D Pientä miinusta pitää kyllä antaa asemien suunnittelusta, sillä tosi monessa paikkaa on ovien edustat yms alueet katettu ritilöillä, jotka ovat todellatodella inhottavat, ellei jopa mahdottomat pikkukoirien kulkea ja tavaroiden kanssa ei oikein ole mahdollista koiria aina niiden yli kantaakaan. Pendoliinossa olikin isossa (ehkä 3-4 kertaa edellisen kokoisessa) lemmikkiosastossa ruhtinaallisesti tilaa, sillä siellä taisi meidän lisäksi olla ainoastaan kaksi muuta matkustajaa. Olihan tuo rennompaa kuin täydessä osastossa matkustaminen. Jostain syystä Kouvolassa oltiin hieman myöhässä, ja siellä pitikin aika nopeasti siirtyä monen raiteen päässä odottavaan seuraavaan junaan. Tässä kohtaa meinasin kirota VRn ja kaiken mukanakannettavan, kun lähes juoksujalkaa kiiruhdettiin viimeiseen junaan, joka olikin sisätiloiltaan aikalailla edellisiä ankeampi, taisi olla pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen junia noin varsinaisesti julisteista ym päätellen. Lopulta oltiin kuitenkin Kotkassa ja Aleksi meitä vastassa auton kanssa. Ja edessä mukava loppuviikko uusissa maisemissa.









Perjantaina pyörin päivän neitien kanssa Sapokan vesipuistossa, joka on yksi Kotkan palkituista puistoista ja täysin vierailemisen arvoinen noin kesällä ainakin. Tosi monipuolinen puisto mahdutettu pienehkölle alueelle. Ihania paikkoja. Puistossa olisi riittänyt kuvattavaa pidemmäksikin ajaksi. Illalla käytiin tottakai vielä syömässä hyvin ja katselemassa ilta-aurinkoa Katariinan meripuistossa, josta kuvia vielä alla.






Kotkasta ajeltiin la-aamulla Hämeenlinnaan Hämeen shelttien järjestämälle shelttileirille. Katsotaan saanko aikaiseksi tehdä siitä oman postauksensa.

18.1.2017

Sporttistartti

Huppista! Kaikkeen sitä kanssa tulee ilmoittauduttua :D 16. tammikuuta starttasi Sporttitassun järjestämä 11 vkon etävalmennus, johon osallistuu tamskilaisia isompikin porukka. Edullinen valmennuskokonaisuus lupaa keinoja päästä nopeammin liikkeelle, paremman kunnon, vahvemman keskivartalon sekä parannusta koordinaatiokykyyn, motorisiin taitoihin sekä ketteryyteen. Kokeillaan! Porukan tuella varmasti helpompaa kuin yksin... Ja mukavaa vastapainoa, kun pitää pitää ratsastuksesta nyt pientä taukoa kukkaron vajauksesta johtuen. Kokeillaan, eipähän tässäkään taas ainakaan paljoa menetä!


Nyt on alkutesti tehty ja voin kertoa, että hapottaa. Josko sitä tuli ainakin annettua tämän hetkisen kunnon mukaisesti kaikkensa :D Vähän meinas ikävät koululiikunnan kuntotestimuistot pulpahdella esiin, mutta selvittiin. Tampereen messu- ja urheilukeskuksella oli ihan mukavat olosuhteet kaikkien osioiden tekemiseen, ja loppufiiliksenä sanoisin, että oli jopa ihan hauskaa. Ehkä mä oon tässä vajaassa kymmenessä vuodessa nyt jo selvinnyt niistä aiemmin syntyneistä traumoista... Nyt vaan eteenpäin, porukan ja valkun tsempeillä tietysti :)

16.1.2017

#tt1617 2. leiri / aikataulu ja fysiikkatreenit

Yleistä & aikataulua

Toisella leirillä ohjelmaa oli lauantaina ja sunnuntaina. Kumpanakin aamuna aloitettiin klo 8.30 ja iltapäivisin lopeteltiin siinä neljän ja kuuden välillä. Tampereen leirin porukka oli jaettu neljään eri ryhmään, joiden päivien järjestys oli kaikilla erilainen. Alla oman ryhmän ohjelmaa:

Lauantaina aamu alkoi Linnainmaan koululta Annen mentaalivalmennuksella sekä Sennin luennolla koiran kouluttamisen perusteista. Koululta siirryimme TamSKin hallille, jossa tarjoiltiin lounasta, ja jonka jälkeen päästiin tositoimiin. Ensin oli Anun rytmityspainotteista ratatreeniä, sitten Hannan "nollaratatreeniä". Tämän jälkeen olin vielä ilmoittautunut Tiian pienryhmätreeniin, jossa oli teemana eräänlainen kuntopiiri.

Sunnuntaina aloitettiin puolestaan aamu hallilta, jossa oli ihan ensimmäiseksi vuorossa Tiian lämppätreeniä sekä ohjaajalle että ohessa myös koiralle. Siitä siirryttiin lämpimin lihaksin kellottelemaan parin eri ohjausvaihtoehdon aikoja viereiselle kentälle. Ennen lounasta oli myös vuorossa Sennin kontaktitreeniä, jossa itse kyselin ideoita puomille ja kepeille jatkoa varten. Lounaan jälkeen heitimme koirat kotiin nukkumaan ja siirryimme koululle, jossa oli ensin lyhyt info Trainer4Agility-ohjelmasta, jota päästään testaamaan ja esittämään kehitysideoita loppukauden aikana. Infon jälkeen Sanna luennoi meille radanluvullisista asioista. Lopuksi oli vielä lisää Annen mentaalitreeniä, jossa mieliala alkoi olla jo yleisen väsymyksen vuoksi hieman vallaton.



Fysiikkatreenit

Aloitetaan lauantain pienryhmätreenillä, joka oli esimerkkinä helposta kotona tehtävästä "kuntopiiristä". Ajan säästämiseksi etukäteen piti lukea Tiian lähettämä materiaali lihaskunnosta ja kehonhallinnasta, jonka pääkohdat alla:
  • voimaharjoittelu luo pohjan nopeusharjoittelulle, ja sitähän agilityssa tarvitaan
  • lihaskuntoharjoittelussa on tärkeää kehittää koko kroppaa, vaikka lajissa keskeisemmässä asemassa ovatkin jalat ja keskivartalo - tasapaino ehkäisee vammoja
  • suorituksen aikana tulee monenlaisia erilaisia rasituksia: kiihdytykset, jarrutukset, kierrot rasittavat mm. niveliä ja vauhti tuo vielä lisähaastetta. Hyvä kehonhallinta ehkäisee myös vammoja:
    • Agilitysuorituksesta 70% kuluu yhden jalan varassa, lonkka ja polvi koukussa ja 80% ylävartalo on joko kiertyneenä tai taipuneena
  • Kehonhallintaa harjoitettaessa tarkoitus on kehittää kehon staattisen pidon lihaksia sekä hitaita liikkeitä ylläpitäviä lihaksia (stabiloivat ja stabiloivat mobilisoivat lihakset)
    • hitaat liikkeet ja tasapainon horjutus
    • harkittu hallinta, jotta treeni kohdistuu oikeisiin lihaksiin
Näitä juttuja toteutettiin sitten pareittain tehtävillä liikkeillä. Samat jutut olisi helposti tehtävissä myös kotona, ei siis tarvetta millekään ihmeellisille välineille. Liikkeiden tehot olivat myös helposti säädeltävissä oman tason mukaisesti. Alkuun vähän keppijumppaa yms alkulämmöksi, ja loppuun vähän vastaavia. 8 liikettä, joissa oli Reetan kanssa hauskaa ja tuli senkin suhteen vatsalihakset treenattua, olivat:
  • hitaat lantionnostot niin, että jalat jumppapallon päällä
  • kyykkyyn meneminen hitaasti, samalla rintakehän edessä painoa alas mennessä kauemmas siirtäen ja ylös noustessa takaisin kiinni kroppaan tuoden
  • kylkilankutus, huom lapatuki!
  • jalan nostaminen hitaasti lähes polven korkeudella olevan riman ylitse tasapainon horjumatta ja keskivartalon pysyessä suorassa
  • suorien käsien nosto sivuilta ylös, molemmat kädet, mutta toisessa vuorotellen paino, kroppa ryhdikkäästi
  • jumppapallo niskan, hartioiden alla, jalkapohjat maassa, polvista olkapäihin ihan vaakatasossa "peppu piukassa"
  • tasapainotyynyllä seisominen niin, että kaveri häiritsee kevyesti tönimällä eri suunnista
  • punnerrukset seinää vasten, yhdellä kädellä, lisähaasteena pallo horjuttamassa käden ja seinän välissä
Kaikkia liikkeitä tehtiin aina minuutti ja sitten vaihdettiin liikkeestä riippuen joko puolta tai paikkaa kaverin kanssa. Näitä kierroksia olisi voinut tehdä useampia, mutta ajankäytöllisesti ja rankan päivän jälkeen tehtiin nyt vain yksi kierros, jotta liikkeet ja idea tulivat kaikille tutuiksi.

Sunnuntaina Tiian treenin teemana oli lämmittely ennen agilitytreeniä tai kisasuoritusta. Lämmittely suoritettiin koiran kanssa yhdessä, mikä on hyvä tilaisuus myös vahvistaa suhdetta ja valmistaa koiraa siihen, että kohta mennään tekemään treeniä/suorittamaan yhdessä radalle. Alkulämpönä ainakin 5-10 min koiran kanssa kävelyä (ja tarpeiden teko) sekä 5-10 min hölkkäpätkä siten, että koira ravaa. Tästä siirryttiin Tiian luo, missä taas parin kanssa vuorotellen, tai koirien tullessa toimeen samanaikaisesti, tehtiin muutamia liikkeitä:
  • askelkyykky siten, että koiraa ohjataan joka askeleella kulkemaan etummaisen jalan ali ja takana olevan jalan yli, muista vaihtaa kiertosuuntaa muutaman askeleen välein. Myös lelun repiminen koiran kanssa hitaiden ja harkittujen askelkyykkyjen aikana (häiritsee tasapainoa)
  • laukkaa sivuttain koiran kanssa (namilla tai lelulla mukaan houkutellen), suunta vaihtuu valssiaskeleella yhden tai kahden laukan välein
  • koira orava-asentoon, mistä vapautus nopeaan spurttiin (koiran takareiden ja pepun lihasten aktivointi, joutuu ponnistamaan oikeasti takapäällä) ja sitten vasta palkka
  • kaksi siivekettä/tötsää useamman metrin etäisyydellä toisistaan, näille takaakierrot, joista spurtti aina toiselle tötsälle takaakierron lähetykseen aina, kun koira on juuri siivekkeen/tötsän takana. Suunnanvaihto, eli alkuun aina takaakierrot yhteen suuntaan, sitten vasta toiseen (tätä ennen koiran kylkien avaus venytyksillä ja rauhallisilla pyörityksillä (namin avulla)
  • Ja eikun treenaamaan!
Jatkossa nämä alkulämppäopit erityisesti tulevat kyllä käyttöön, ei välttämättä kokonaisuudessaan, mutta jossain määrin kuitenkin. Koitetaan muodostaa jokin meille sopiva lämppärutiini, joka olisi helppo muistaa tehdä.


Viikonlopun leiriseurana meillä majoittuivat Sonja ja shelttineiti Aida. Neidit tulivat ihan mukavasti juttuun, vaikka lähinnä taisi yhdessäolo mennäkin nukkumiseksi rankkojen päivien jälkeen.