29.11.2016

#tt1617 1. leiri / agitreenit

Hupsista!

Luulin julkaisseeni tämän jo alkusyksystä, mutta olikin näköjään unohtunut luonnokseksi tuonne muiden tekstien joukkoon. Pahoittelut. Onneksi huomasin sentään nyt, kun ajattelin alkaa kirjoittelemaan ajatuksia toiselta leiriltä, joka oli viime viikonloppuna. Tulee tekstit sentään oikeaan järjestykseen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikonlopun agitreenit valikoituivat itselle aika selkeiden teemojen mukaan. Vauhtia lisää ja keinoja sen ylläpitämiseen, ohjauksiin lisävinkkejä ja rytmittämistä. Jälkeenpäin ajatellen lauantai-iltapäiväksi olisi pitänyt valita jotakin muuta, sillä Villen ryhmiä tuli nyt niin paljon, että samat asiat alkoivat jo sunnuntaina toistua. Enemmän olisi siis saanut ehkä irti jostakin muusta koulutuksesta sillä hetkellä. Tietääpä seuraavalla leirillä. Mutta näistä on ihan hyvä aloittaa, kaiken kaikkiaan tuli tosi kivoja vinkkejä koko viikonlopun ajan, ja varmasti vuorotellen otetaan kaikkia asioita työn alle.

Lauantai:

Ohjaamisen perusteet, ohjausvihjeet, Ville
-itsenäisempää esteiden suoritusta, estehakuisuuttaa lisää, esim treenien alussa putkiin lähetystä pelkällä sanalla, ilman liikettä välimatkaa pidentäen sekä itsenäisemmät takaakierrot, "menee suoraan sinne mihin nenä näyttää"
-serpentiini: esteiden hakeminen, estefokuksen parantaminen

Samalla pohjalla oli kaikki lauantain treenit, erilailla numeroituina vain. Serpentiini esimerkiksi oli yläreunan kolmella vierekkäisellä hypyllä, joita ennen ja jälkeen taisi olla nuo putket päissä

Tehokas treenaus, Sanna
-vinkkejä lähtöön, miten leikkimisellä saatu into ei lässähdä: istumisesta kiva juttu! Leikki, istu, heti palkka jatkamalla leikkiä. Sanaa voisi vaihtaa ja käyttää tuota "tylsää istumista" sitten muualla

Vauhti, Ville
-vauhtipätkiä alkuun ja loppuun, välissä muuta treeniä, uskaltaa vaan itse juosta enemmän niin saa koiraankin vedätettyä lisää vauhtia

Sunnuntai:

Vauhti/looginen ohjaus, Ville
-rohkeampi liikkuminen
-alla videoita treeneistä



Rytmittäminen, Anu
-saattaminen loppuun asti ohjauksissa, jopa hieman viipyvät ohjaukset tarpeen mukaan
-ei niin jyrkkiä nopeuden muutoksia ennen estettä, erit. putkelle
-lisää itsevarmuutta, esim. mun etsintää metsässä yms, erityisesti nenäjuttuja?
-omia: käsien/yläkropan ja jalkojen yhteistä koordinaatiota paremmaksi. Ihan mahdottomuus hyppiä esimerkiksi jaloilla ns. x-hyppyjä kun samaan aikaan heiluttaa käsiä edestakaisin tai toisinpäin (kokeilkaa ite, sujuuko muka? :D )


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ps. Hitsit miten hölmöä oli katsoa vain kolme kuukautta vanhoja videonpätkiä. Tässä sitä huomaa, että kyllä on kehitystä tullut syksyn aikana. Jotenkin koko tekemistä on oppinu parissa kuukaudessa ajattelemaan ihan eri lailla. Edellä olevasta kisapostauksesta voi tehdä vertailuja :D mutta senkin puoleen tuli kyllä ekalla leirillä valittua oikeita treenejä. Todellakin oli meillä syksyn avainsanoja estefokus ja vauhti, jotka molemmat on vaikuttaneet suotuisasti Dinan itsevarmuuteen ja koko koiran yleiseen olemukseen ja asenteeseen: on tullut sopivasti röyhkeyttä niin sanotusti. Ja on sitä itellekin noi pk-lenkit, ja ylipäätään taas juoksemiseen tottuminen, tehnyt hyvää. Kyllä mä oon tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Terveisin Entinen Liikunnan Vihaaja :D

Sellaista ekalla leirillä. Nyt on ne kaikki julkaistu vihdoin. Kiinnostaako jotakuta joku aihe enemmän, mitä on tarkemmin ottaen tehty tässä syksyn aikana tms?

Tässä leirien välissä Sanna kävi lisäksi vetämässä meille täällä Tampereella myös pienryhmätreenin lokakuussa. Siellä puhuttiin lisää estefokuksesta ja kuinka vauhtia tulee Dinalle varmasti lisää kun saa lisää itsevarmuutta. Niinhän siinä on käynyt. Dina oli tuossa treenissä harvinaisen tuhma rankan eura-vkonlopun jälkeen ja komensi ja meni ihan minne sattui. Normaalisti kiltin koiran ohjaajakin oli melkoisen hukassa, joten eipä siitä treenistä sen enempää :D

22.11.2016

Voihan syksyn kakkoset! x5

Startattiin Dinan kanssa ensimmäistä kertaa kakkosissa syyskuussa, eli noin kuukausi luokkanousun jälkeen. Tuohon väliinhän mahtui vaikka ja mitä, muun muassa ensimmäinen TT-leiri. Nyt onkin sitten muutama kakkosten kisa ja monta hylättyä suoritusta takana sekä ensimmäinen LUVAkin kerättynä. Kakkosten LUVA saatiin 4.11. Tamskin kisoista. Tässä nyt järjestyksessä kuitenkin kaikista tähän astisista starteista jotakin, alkaen sieltä syyskuusta:

TamSK 13.9.2016, 2x agirata (Minna Räsänen)

Vähän meinasi jännittää, olihan nää nyt tavallaan taas uudet kisat :D Tässä kohtaa itelle oli vielä myös todella epäselvää, miten kepit tulisi menemään. Kuukauden kisatauon aikana oltiin tehty keppejä ja Dina oli päässyt myös hierottavaksi. Jumejakin löytyi, muttei nyt mitään valtavaa. Treeneissähän kepit olivat etupalkalla sujuneet koko ajan lähes poikkeuksetta, joten kauheita johtopäätöksiä pelkistä treeneistä ei päässyt vetämään.

Noin muuten oon vähän jo unohtanut nää kisat. Tässä nyt kuitenkin videot. A-radalta 5vp ja 2. sija, B-radalta HYL. B-rata meni plörinäksi lähdöstä alkaen kun Dina tapojensa vastaisesti varasti ja lähdettiin vähän lentävästi. Alusta loppuun asti melkoista säätöä. MR sanoi ekan radan palkintoja ojentaessaankin, että taidettiin B-radalla olla vähän muissa maailmoissa, ei ollu mein juttu yhtään...






TaKut 18.9.2016, agirata & hyppyrata (Henri Luomala)

A-radalla oli vaikeuksia taas lähdöstä asti. Riemu oli lähtövuorossa heti Dinan jälkeen, ja koska itselle tuli aamulla kiire, niin ei oltu ehditty yhdessä edes lenkittää neitejä, niin meinasi Dinan huomio kiinnittyä pelkkään Riemuun. Istumaan asti en sitä tossa tilanteessa saanut mitenkään, mutta mun mukaan se sentään huomasi lähteä, kun ehti mua edes vilkaisemaan.... Se siitä. Että semmoset kisat... Katsokaa taas itse :D ja pahoittelut etä toinen video on kyljellään. Tuloksena kummaltakin radalta HYL. B-radalla uusittiin keinu kun Dina tuli sen suorastaan lentäen, ja siitä sitte suoraan maaliin. Oishan sen loppuunkin saanu jatkaa kai kun ei mitään pilliinvihellystä kuulunut, mutta tuo nyt oli ratkaisu tuossa kohtaa ja mielestäni ihan oikea sillä hetkellä.






TamSK 18.10.2016, agirata & hyppyrata (Anne Viitanen)

Tiedättekö ne radat, joista voi todellakin sanoa, että hyvät hylätyt? Nämä molemmat radat olivat juuri niitä. Kummallakin radalla hylky johtui siitä, että en malttanut sitä viimeistä yhtä tai kahta askelta ottaa Dinan kanssa vielä siellä keppien lopussa. Huoh. Se on niin sitä välillä. Noin muuten ihan huippua. Dina liikkui, kepit löytyi, kontaktit sujui, lähti kivasti kaikkiin ohjauksiin, kepeillä tosiaan jopa liian hyvin :D Ja mä ehdin ohjauksiin, jotka olin suunnitellutkin, juoksemaan joutui näillä radoilla ihan tosissaan, mutta varsinaisesti kiire ei tainnut tulla missään kohtaa. Ei huono. Jos pitää hylättyjä tehdä, niin tällaisia lisää. Ja eikä siinä, kakkosissa kisaaminen tällä kokemuksella on oikeinkin kivaa. Treenataan ja opitaan jokaisista kisoista vielä vaikka kuinka, että ei tässä nyt mikään sellainen kiire luokkanousulla ole. Topteamin puolesta asetin nousutavoitteen lopputalveen 2017, että nautitaan nyt näistä kakkosten pienistä luokista ja pykälää ykkösiä haastavammista radoista. Tää on kivaa!






TamSK 4.11.2016, hyppyrata (Tomas Berglund) & agirata (Mika Moilanen)

Ehkä vaikein (hyppy)rata tähän asti ja lähdöstä asti huono rata. Mä mietin jo ennen starttia, etten yhtään tiedä millä päällä Dina on, ja silleen oikein meni arvelut, ettei se ihan täysillä keskittynyt. Videota ei tästä nyt sattuneista syistä ole, mutta jo heti ensimmäisen hypyn jälkeen Dina juoksi jostain aivan käsittämättömästä syystä mun selän taakse ja hyppäsi kakkoshypyn väärin päin. Siitä HYL. Loppuratakin oli jotain todella mielenkiintoista. Ei ollut TB tehnyt meille sopivaa rataa. Kepit kuitenkin onnistui, enkä itsekään nyt tällä kerralla mokannut niitä lähtemällä liian aikaisin pois Dinan läheltä.

Agiradalle taas sain Dinan keskittymään paremmin, lämpätessäkin tiesi taas paremmin mitä se tänään vaatii. Jätettiin lelun kanssa riehuttaminen vähemmälle ja keskityttiin namien avulla paremmin venyttelyyn ja muihin pieniin juttuihin siinä parin meitä edeltävän suorituksen aikana. Lopputuloksena LUVA ja mun suupielet korvissa seuraavat pari tuntia - ainakin. Ihan huikee fiilis. Todellakin tehtiin samaa rataa, pari videollakin näkyvää hiukan epävarmaa kohtaa, mutta loppujen lopuksi kiltti koira tuli mun ohjauksiin kuitenkin, eikä imenyt väärään päähän putkea tai hiukan pitkällä kaarteella väärälle hypylle. Ihan huikeeta! Vieläkin tuota videota katsoessa tulee ihan hirmu hyvä mieli. Tuli nolla ja tuli radan ainut (voitto)nolla, jotenkin se tuntuu vielä pikkuisen paremmalta. Kiitokset kavereille, jotka huimiin suorituksiinne mahdutitte ne pienet vitosen arvoiset virheet, lupaan kyllä tehdä vastapalveluksen joku kerta :D Ja hei, Dina liikkuu! Etenemäkin paras ikinä tähän asti, jopa vajaa 200m pitkällä radalla. Huippua!



Tamsk 20.11.2016, hyppyrata & agirata A (Minna Räsänen), agirata B (Sari Mikkilä)

Ratajärjestys oli C, B, A ja hyppyradalla aloitettiin. Tuomarina MR. Olin edeltävänä maanantaina ollut huonojen rauta-arvojeni vuoksi rautainfuusiossa, eli sain rautaa suonensisäisesti, kun noista suun kautta otettavista ei oikein hyötyä tuntunut olevan. Tuopa nosti keskiviikkoiltana kuumeen, jonka vuoksi olin torstain ihan petipotilaana. Perjantaina alkoi taas elämä voittaa ja kahden kuumeettoman päivän jälkeen päädyin siihen, että mentiin sunnuntaina kisaamaan. Ihan 100% kunnossa en ehkä vielä ollut, mutta lähestulkoon kuitenkin. Kaikesta huolimatta hypäriltä HYL, mutta tosi hyvä sellainen, ilman omaa ihan tyhmää mokaa, eli tuon hypyn uusintaa, oltaisiin selvitty yhdellä vitosella ylimääräisine kiertelyineen. Dina oli tylsästä viikosta huolimatta kiltti, toisin kuin vähän pelkäsin neljännen päivän kisojen ekan radan perusteella. Ekana C-radan video. Kaikkien kolmen kuvauksesta, ja juttuseurasta, kiitos Tainalle.



Toisena B-radan video, jossa tuomarina toimi Sari Mikkilä. Rata oli kiva ja alun löysän ohjauksen tuloksena vitonen, mutta muuten tosi hyvä rata. Nopeekin vielä! Tuloksissa nopeus oli 4,2 m/s, mutta ilman tuota parin sekunnin kaartelua nopeus olisi ollut jopa yli 4,4 m/s. Ihan käsittämätön, ainakin kun vertaa, että elokuussa etenemät oli reilua 3 m/s.... On tässä syksyn aikana jotain tehty oikein :D



Viimeisenä sitten Räsäsen tuomaroima agirata, joka, noh... Katsokaa itse :D Dina vähän väsähti ja keinu ei napostellut, mitä ennen jäi pyörimään putken suullekin. Mut noi kepit! Miten se hakee sinne, niiin pätevä! Mutta siis HYL, ja vähän plääh-fiilis tuon lopun takia. Eipä sillä, varmaan mein ekat kolmen radan (siis yli kahden) kisat että eipä ihme. Ei oo niin hyvä kisakunto että jaksais asenteella vetää vielä kolme rataa. Ihan poikki on neiti ollut kahden radan kisojen jälkeenkin. Täällä oli vielä aikataulut niin, ettei kahden viimeisen radan välissä ehtinyt edes huilaamaan melkein yhtään, pidempi lepotauko olisi ehkä sopinut Dinalle. Pitänee vissiin nousta kolmosiin, joissa osallistujia on sen verran enemmän, että taukoja tulee väkisinkin :D



Siinähän ne sitten melkeinpä tältä vuodelta. Pienestä ne on kiinni aina välillä, mutta hylätyistäkin melkein kaikki on niin hyviä hylättyjä, ettei edes harmita. Ja kakkosissa on hyvä treenata tätä kisaamista, ei tässä mikään ihan mahdoton kiire kolmosiin ole, kun ei vielä kuitenkaan siellä pärjätä :D Ja koko ajan on kuitenkin kehitystä havaittavissa, se on tärkeintä, eikö? :)

Pienen pieni mahdollisuus on, että joulukuun puolivälissä voisi vielä suunnata Lietoon kisaamaan, mutta katsotaan nyt ainakin tuo toinen TopTeam-leiri ennen päätöstä. Tuo leiri on ensi viikonloppuna, ja sitä jo kovasti odotellaan

11.11.2016

Luna-aksa etenee!

Mua naurattaa aina käyttää termiä Luna-agility, mutta siinä on jotain sellaista, että kyllä se vaatii ihan oman terminsä. Dinan kanssa yritetään tehdä ns. normaalia agilitya, mutta Lunan kanssa se vaan on Luna-aksaa :D Luna-agilitykin etenee! Sehän on se pääpointti, eikö vain?

Luna pääsi alkusyksystä kisaturistiksi ja Dinan seuraneidiksi Tamskin kisoihin

Kepit nyt on ihan omasta laiskuudesta kiinni, se projekti on yhä siis ihan alkutekijöissään. Alunperin idea oli opettaa Lunalle pujottelu 2+2-kepeillä, joiden kanssa saatiin Dinan kanssa kehitystä tosi nopeesti, mutta sillä nyt oli perusidea lähestulkoon hallussa, piti vain päästä aluksi käytetyistä verkoista enää eroon. Mutta, siis joo onnistumisia varmasti saisi, mutta Lunan kanssa tää tie olisi tosi pitkä. Varsinkin, kun tällä hetkellä autottomana treeniä olisi vain se kerran viikkoon. Aattelinkin, että kokeillaan nyt kujakeppejä, että päästäisiin ainakin alkuun paremmin. Tähän tarvii kaverin palkkausavuksi ainakin alkuun, mutta noin muuten yhden kokeilun perusteella luulisin, että kujakepit vois olla nyt ihan toimiva ratkaisu. Niiden kanssa koitetaan nyt hiljalleen edetä. Ensimmäisellä kokeilukerralla ihan vaan juoksutettiin Lunaa suoran keppikujan läpi. Tavoitteena taas rentous, ettei se arvo tai ihmettele tollasta juttua. Aika samaa tehtiin myös toisella kerralla, ehkä ihan pikkuisen oli kuja pidempi ja kapeampi, mutta ei merkittävästi. Hiljalleen aletaan sitten kaventamaan keppien välejä, kun alkaa näyttää hyvältä ja hakea leveään kujaan kivasti. Toistoja, toistoja ja palkkaa!

Keinu etenee! Nyt Luna uskaltautuu supermatalalle keinulle jo ihan itse, namin perässä tosin. Pieni liike alkaa olla jo ihan ok, eikä edes säpsyile pientä kolahdusta. Luna on aiemmin lähinnä saanut itse paukutella keinua, jotta tottuu ääneen. Nyt kun lokakuun alussa sain kerran Aleksinkin mukaan, niin saatiin Lunakin keinulle. Tämä alla videolla. Itse jännitän Aleksia enemmän, että sattuu jotain, ja tulee taas takapakkia, jonka varmasti Luna aistii. Keinutreeni Aleksin kanssa tekee ihan hyvää, sillä Aleksi ei tosiaan murehdi niin paljon kuin minä ja onhan noilla kahdella jotenkin erityinen suhdekin. Luna on vähän Aleksin koira :) Pari ihan rentoakin keinua on jo nähty, niitä nyt vaan lisää. Luna uskaltautui munkin kanssa tuolle supermatalalle keinulle tuon videoidun kerran jälkeen ja nyt vaan rentoutetaan sitä entisestään. Niin kauan pysytään supermatalassa, että saadaan reilusti rentoja toistoja, ehkä jopa pienen ratapätkän osana. Yhtään ei vaikeuteta niin pitkään, kuin meinaa epäröidä tai hyppiä pois puolivälistä. Pitää myös vielä selkeämmin ottaa lauta-käsky mukaan treeniin, sillä keinu-treenin jälkeen muiden kontaktien tekeminen muuttuu aina taas epävarmemmaksi. Kai se pientä herkkistä arveluttaa, että mikä este mikäkin nyt oikeasti olikaan... Eli toistoja ja toistoja tässäkin. Sellainen pieni kesällä vaivannut "tästä ei tule ikinä mitään"-epätoivo on nyt kuitenkin aika hyvin murentunut, ja uskon, että vielä joskus Lunankin kanssa päästään ihan virallisiin kisoihin asti :)



Puomi ja A-este ovat muuttuneet varmemmiksi, selkeästi Luna on huomannut, etteivät ne nyt niin kamalia sitten olleetkaan. Mutta kuten yllä mainittua, pitää yhä selkeämmin tuon käskyn avulla saada erottelua siihen, mikä este on kyseessä. Ja sitten pitäisi vielä pyrkiä olemaan itse sekoilematta sanoissaan...

Myös renkaalla on kehitystä havaittavissa. Siihen vaatii yhä tarkan ohjauksen itseltä, ei se sitä vahingossa tee vieläkään, mutta eteenpäin! Erilaiset renkaat toimii myös yhtä hyvin, se on tullut tamskilla eri kentillä treenatessa testattua.

Hypyt ja putket ovat aikalailla pysyneet ennallaan. Putkiin meneminen on kyllä kehittynyt koko ajan, eikä putken muodolla ole enää niin väliä (suora vai mutka). Niiden suhteen on nyt vuorossa itsenäisyyden treenaamista, jotta pystyisin lähettämään vähän kauempaa, eikä tarvitse saattaa ihan putken suulle yms. Sama hypyillä. Estefokusta siis. Samaa treeniä tehdään nyt Dinankin kanssa. Ohijuoksut eivät ole sallittujen listalla. Etenkään Lunalla :D

Asenne on ollut viime aikoina paremmin kohdillaan. Sellaista tosi turhauttavaa päin naamaa haukkumista ei treeneissä ole hetkeen ollut. Luna pitää pitää vaan hommissa koko ajan eikä jäädä jahkailemaan, palkita riittävästi sekä vaihdella vauhdikkaampien ja ajatustyötä vaativien juttujen välillä. Ihan perusjuttuja taas, mutta tiettyinä päivinä Lunan kohdalla nääkin korostuu. Siinä missä Dina on lähtenyt kyllästyttyään haistelemaan, Luna aloittaa päin naamaa haukkumisen tai ääliöinnin, eli tekee vaan jotain, esim kyttää kentän reunoilla kulkevia ihmisiä ja haukkuu kaikki, tai jotain muuta yhtä mieltä ylentävää. Helpommin tuota haukkumista tulee aina, kun pyytää Lunaa tarjoamaan jotain itse, tosin eipä se sinällään mikään ihme varmasti ole, kun ei se ole tarjoamiseen tottunut.

Ai niin, episkokemustakin alkaa kertyä! Marraskuun alussa oltiin ihan vaan Lunan kanssa treenimäisissä epiksissä Tamskin hallilla, tutussa paikassa siis. Osallistuttiin ns. mölliradalle, josta puuttuivat kepit, keinu ja puomi. Lunan suoritus alla videolla. Renkaasta oon ihan ylpeä, miten hyvin se sujui. Aan kiellon taas voi laittaa ihan mun piikkiin, sillä Luna kompuroi (tai jotain) sitä edeltävässä putkessa, jolloin ehdin liian aikaisin Aalle, ja jouduin pysähtymään... Olisi vaan pitänyt jäädä putken suulle odottelemaan paremmin ja mennä enemmän yhdessä Lunan kanssa. Luna teki hyvin! Ihan hirveesti se (vielä) on mun kädessä kiinni, mutta sanotaan tähänkin, että pikkuhiljaa :)



Tällaista nyt siis Lunan kanssa. Senkin kanssa treenilista on pitkä (niin kuin Dinallakin), mutta keskitytään nyt erityisesti keinuun ja keppeihin, joiden ohella tehdään sitten "vähän kaikkea". Kyllä tää tästä joskus, eikö vain? :D

2.11.2016

Mainoskasvot

Alkusyksystä käytiin molempien neitien kanssa Nokian puolella heti eräänä maanantaiaamuna. Oli todella mielenkiintoista! Sekä itselle, että myös neideille, jotka kuvausten aikana saivat mahansa täyteen herkkuja. Kyseessä oli siis Jalo-tuotteiden petien kuvaukset. Postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä, vaan kokemuksia kuvauspäivästä. Kiitokseksi kuvauksista neidit saivat Jalo-tuotteen valikoimista itselleen pari petiä ja aktivointilelua. Omistajalle jäi käteen hyvä mieli ja ihania kuvia, joita alla. Kiitokset Jalo-tuotteelle, erityisesti Kirsille. :)









Näistä neideistä on kyllä moneksi. Vieraskoreuskin katosi nopeasti, sillä jo kohta kuvauspaikalle saapumisesta haukuttiin ulko-ovesta tulijat ja juostiin portaita ylös alas. :D Kamera taisi saada pari pusua, niin kuin kuvaajakin... Reippaita pikkutyyppejä, jotka saivat kehuja kuvaajaltakin.

Dinan kanssa on yksi jännä juttu tiedossa taas parin viikon kuluttua, mutta siitä lisää myöhemmin - pysykää kuulolla!