26.4.2016

Hyvä treenipäivä

Silloin kun homma toimii molempien shelttineitien kanssa, on todellakin syytä hymyillä! Luvassa neljä heikkosisältöistä videota, olkaa hyvät :D Laatukin on noissa pystyvideoissa aika pepusta, kun menee kuva-ala niin pikkuseksi. Pitää jatkossa asetella kyllä puhelin vaakasuoraan...

Dina pääsi itsenäisiin treeneihin ennen Lunan vikoja talvikauden treenejä. Kentällä oli sopivasti valmiina rata, jossa oli paljon samaa, kuin lauantain kisojen A-radassa. Mä todella halusin päästä kokeilemaan, kuinka helpolla saan Dinan esimerkiksi sen väärään suuntaan mennyn putken oikeaan päähän. Kerran se meni väärin, mutta kolmella kertaa tehtiin, niin kuin pitikin. Että kyllä sekin onnistuu, kun vaan itse on ajoissa ja tarpeeksi terävästi vetämässä sitä huomiota pois sieltä putkesta. Muutenkin juokseminen Dinan kanssa tuntui hyvältä, ja se tuli keinunkin taas reippaasti eikä ihan ylivarovaisesti. Alla vähän videopätkää.




Loppupuolella tehtiin myös keppejä muutama toisto siten, että aloin vähän vauhdittaa omaa etenemistäni siinä Dinan vierellä. No Dinahan kiihdytti saman verran ja sai kivasti kepeille sellasen rytmin, mitä oon kaivannu sille siitä asti, kun jätettiin verkkojen kanssa opettelu pois kuvioista. Hitsin hieno pieni sininen! Nyt vaan opetellaan keppejä enemmän vauhdista jatkossa, esimerkiksi hypyn tai putken jälkeen ilman että otan kaiken vauhdin välissä pois, ensin helpoista kulmista lähestyen tietty. Hiljaksiin edeten, eihän tässä mikään kiire ole :) Oon kyllä aika ylpeä nyt tuosta pienestä, se ansaitsi kyllä kunnon karvalelun retuutusbileensä ennen lopettamista.


Lunan kanssa oli toistaiseksi viimeiset ohjatut treenit, ja saavutettiinkin sellainen etappi, mistä on ihan hyvä jatkaa kesäkauden verran itsenäisesti treenailua. Tai en mä tätä nyt mitenkään lukkoon lyö, jos siltä tuntuu ja järkevässä ryhmässä on jossain kohtaa kautta vielä tilaa, niin hyvin voidaan mennä. Nyt alkukausi ainakin mietitään superrauhallisesti ja pienin askelin keinua, keppejä, itsenäisempää muiden esteiden suoritusta sekä kaikkea superkivaa, jolla saa Lunan syttymään sellaiseen optimaaliseen vireeseen, että "tehdääntehdään, jee, mä osaan!". Luna on kyllä ihana, että ton asenteen kun saa sille päälle, niin sen tekemisen ilon näkee sen olemuksesta kaikin puolin: sen häntä heiluu, silmät loistaa ja se lähtee loistavasti mukaan kaikkeen (mihin uskaltaa ja minkä osaa). Dina tekee helpommin ainakin jollain tasolla, oli sen vire mikä vain, mutta Luna pitää saada sytyteltyä ja heräämään, jotta se toimii sillai toivotusti eikä mieti liikoja.

Mutta tosiaan. Aalle ollaan koitettu houkutella Lunaa useampaan otteeseen, mutta ties mistä syystä (varmaankin esteen jyrkkyys), ei olla siinä onnistuttu. Tänään otettiin "kovat keinot" käyttöön ja juostiin kumpikin kouluttajan kanssa namit kädessä Lunan molemmilla puolilla Aalle ja sen ohi. Piti saada Luna vauhdilla lähestymään estettä, sillä ei tollanen epävarma tapaus ainakaan ilman vauhtia tollaista ylös pysty kiipeämään. Ja oho, se tuli. Mä taisin olla asiasta enemmän ihmeissäni kuin kukaan muu :D Toistettiin sama kuvio vielä uudelleen, ja sitten kokeilin ohjata ihan yksin ja sitten Luna kokeili jo ihan oma-aloitteisestikin. Vitsi, että se sai kehuja tänään! Pieni koira ihan onnesta soikeena nameista ja rapsutuksista. Lopuksi kokeiltiin vielä Aata ihan radan osana ja Luna uskalsi! Mentiin hyppy, puomi, putki, 2 hyppyä ja tiukahkon käännöksen jälkeen vielä Aa ja putki! Aika huippua. Hieno Luna! Ja mä vielä oon epäilly, ettei Lunasta tulisi aksakoiraa. Höh! Viime viikollakin Lunalla oli tiistaina ja perjantaina hyvä pöhinä päällä, kun irroteltiin radalla, jossa oli reilusti suoria putkia. Siinä sai kyllä taas ihan juosta kummankin kanssa. Alla vielä video Lunankin suorituksesta tänään.



23.4.2016

Virallisten korkkaus 23.4.2016


Sitä on nyt sitte ensimmäiset viralliset agikisat takana. Hups. Tamskin kisoista hyvä hylätty ja huono hyväksytty (15 vp) saldona. Jostainhan se pitää aloittaa. Tästä on hyvä nousta :)


Tuomarina oli Jari Helin, ja koska oli ekat kisat, eikä ennen niitä oltu käyty mittauksissa, niin myös ensimmäisen mittauksen suoritti tämä tuomari. Dinaa ei oo missään mitattu yli 35 cm korkeaksi, joten olin aika luottavaisin mielin, mutta eka mittaus antoi sellaisen tuloksen, että mä järkytyin. Tuomarin todetessa, että tämähän menee suht selkeästi medeihin, niin rääkäisin kyllä suoraan sydämestäni "Mmitäh?!". Kaveri vieressäkin oli vähän ihmeissään. Mitattiinpa sitten vielä useemman kerran ja kyllä lopulta tulokset näytti siltä, että kilpailukirjaan kirjattiin lopulta kuitenkin Dina miniksi, mutta menee "kiertoon", eli pari mittausta pitää vielä tehdä, jotta saadaan lopullinen selvyys asiasta. En mä käsitä. Onneksi nyt sentään näin. Ei tuosta herranjestas mediä voi tulla...

Noh. A-radalle päästiin kuitenkin onnellisesti. Rataantutustumisessa vähän epäilytti, mutta hyvinhän se lopulta meni, vaikka hylätty tulikin. Yhden putken Dina päätti suorittaa väärin päin, eli siitä hylkäys. Muuten ei voi kuin hymyillä: kepit sujui heti, kontaktit toimi... :) Eikä tosiaan oltu ainoita, joilla tuo putki meni noin.



B-radalla oli mielenkiintoinen keppikulma heti radan alussa. Siinä meni kuviot sekaisin aika monella, joskin eka moka tuli meillä jo ennen keppejä. Dina päätti ties mistä syystä kiertää esteen (5 vp), vaikka oli oikeasti aika hyvällä suoralla linjalla muhun ja esteeseen nähden odottamassa lähtölupaa. Vähän se jäi mietityttämään. Keppien virhettä (5 vp), ei voi tässä kohtaa murehtia enempää, on niitä tehty täysmittaisina kuitenkin vasta niiiin vähän. Myöhemmin radalla Dina päätti sitten vielä kiertää mutkaputken ulkokautta ympäri (5 vp). Täh. Oikeesti. En tiedä mitä siinä tapahtui tai mitä ton vintiön päässä liikkui sillä hetkellä. Kaikki inhottavat kohdat kun sujui sit taas ihan hyväksytysti, vaikkei ehkä kaikkein sujuvimmin. Tää oli kaikkiaan siis vähän tahmeaa. Pitkä odottelu saattoi kanssa vähän vaikuttaa, mut ei se nyt noita tyhmiä virhepisteitä tietty itessään selitä.


Seuraavalla kerralla pistetään paremmaksi ;) Tänään oli huippu päivä, joskin aika raskas sellainen. Kivasti oli tuttuja liikkeellä. Hallilla vierähti kaikkiaan seitsemän tuntia, koska paikalle piti ensimmäistä kertaa kisaavien mennä (liian) aikaisin ja omien ratojen jälkeen jäätiin katsomaan vielä kaverin kakkosluokan radat. Lunakin oli reissussa mukana, kun tiesin, että tulee siinä Dinan lenkitysten ohessa sekin kätevästi lenkitettyä. Ja kyllähän Dinakin malttaa olla kopassa rauhallisesti odotteluaikoina kaverin kanssa, toisin kuin yksin ollessaan se vinkuu ja murtautuu koko ajan vain sieltä ulos, kun pitäisi radalle jo päästä. Juoksujen alkamisesta tai alkamattomuudesta riippuu nyt paljolti kisataanko me toukokuun aikana vai siirtyykö seuraava startti kesäkuulle. Hauskaa oli, suosittelen!

9.4.2016

Agiepikset 9.4.2016

Nää epikset tuli vähän äkkiä. Ainakin, jos ajattelee, että ennen epiksiä oltiin keppejä tehtyä täysimittaisesti onnistuneina vain muutaman kerran. Mutta nyt pitää sanoa, että vissiin pohjatyö oli tehty hyvin, sillä Dina teki kepit tuolla 1-2 luokkien tasoisella radalla ihan virheettömästi molemmilla suorituskerroilla. Huippu tyyppi!

Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Saatiin onnistumisia, vaikka kontaktien suhteen olikin tänään hassu päivä. Jälkimmäisellä radalla tosin enää Aasta mentiin ohitse. Olisi ehkä pitänyt olla itse hieman aikaisemmassa. Muutoin jäi tosi hyvä fiilis tekemisestä, eikä pelkästään noiden keppien takia, vaikka vähän tahmeuttakin oli havaittavissa Dinan etenemisessä. Laitetaan tahmeus nyt kuitenkin vaikka lähestyvien juoksujen piikkiin. Ekaksi kilpailulliseksi suoritukseksi aika bueno! Oma päänuppikin kesti :D ja otettiin suoritukset ihan treenistä.



Lisätään nyt vielä, että tältä pohjalta voi ihan hyvillä mielin alkaa katsella meille ensimmäisiä virallisia kisoja. Ehkä vielä tässä kuussa, ehkä vasta toukokuussa, juoksuista riippuen, mutta aika pian kuitenkin!

7.4.2016

Voihan pujottelu!

Taisin mainita jossakin alkuvuoden tekstissä, että kepit nousi meillä selkeesti isoimmaksi ongelmaksi alkutalvella. Homma ei vaan edennyt verkkojen kanssa. Ohjureitakin kokeiltiin nopeasti, mutta ei: sama ongelma, eli Dina väisteli vain esteitä, eikä niinkään miettinyt sitä, että väistelyn sijaan pitäis pujotella. Alkuvuodesta vaihdettiin 2+2-keppeihin ja edettiin hiljalleen. Paljon toistoja eri kulmista ja Dina alkoikin hakea kepeille tosi hyvin. Kepit taitaa nykyään olla puomin lisäksi yksi puoleensavetävimmistä esteistä. :D Ei kepitkään aina vielä suju, mutta pääasia, että tekeminen on kivaa ja toistoja pystyy tekemään useampia, ilman että tuo harmaa pikkuotus ottaa siitä mitenkään itseensä.

Sittemmin alettiin lisätä kolmatta keppiparia kahden kakkosen perään ja yllättäen ihan puskista tuo pikkuotus teki mun kokeilunhalun innoittama puolet normaaleista kepeistä tuosta vaan. Useammankin kerran. Vautsi! Ennen tätä välissä oli useampia pidempiä taukoja (vajaa viikko-reilu viikko) ja ihan satunnaisia (keppi)treenejä useamman viikon ajalta, sillä itse flunssailin melkein koko maaliskuun. Nyt muutamien kunnon treenien jälkeen aikana ollaan ennen ja/tai jälkeen kuuden kunnon kepin jälkeen lisätty noita kakkosia ja homma vaan sujuu. Kakkoset on olleet enemmän ja vähemmän vinossa vielä helpostuksen vuoksi, mutta kuitenkin! Eilen sujui suoraan putkesta vauhdilla 2+6+2 keppiä ihan tuosta vaan. Olin jo siitä fiiliksissä, mutta tänään vielä enemmän. Kokeiltiin ihan normaaleilla 12 kepillä suoritusta ja sehän sujui! Ei taaskaan ihan joka kerta, mutta suhteellisen hyvällä prosentilla kuitenkin. Super-Dina! Nyt vaan vahvistetaan tätä ja jatketaan vaikka lyhemmillä kepeillä vielä opettelua siten, että kepit ovat selkeästi radan osa, eivätkä yksittäinen osa erillään muista.



Mutta ihan huippua kuitenkin! On tässä selkeästi jotain tehty oikein :)

ps. Oonko kehunu tuota DogIt:n treenitaskua? No nyt olen. Voin suositella!

5.4.2016

Luna + agility = ?

Luna on herkkis. Luna on silti saanut hirveästi itseluottamusta junnuaikojensa jälkeen. Lunasta on tullut jopa hetkittäin melkein rohkea. Luna myös rakastaa tehdä töitä, tai ihan mitä vaan, omien ihmistensä kanssa. Lunalla on ihan hirveän suuri sydän, mutta sen on myös tosi tarkka rajoistaan. Luna on niin sanotusti helppo koira, erityisesti normaalissa arjessa. Luna on Persoona. Vieraiden ihmisten miellyttämisessä ei perus-shelttimäisesti ole sen mielestä mitään järkeä. Luna on niin fiksu, että sen mielestä putken läpi juokseminen on ihan turhaa, kun putken voi kiertääkin, ainakin jos putki on mutkalla. Niin no, Luna on Luna. Pienisuuri shetlanninlammaskoira, josta mäkään en aina tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Luna on koira, jota pitää oikeasti ymmärtää, että sen kanssa voi tehdä töitä ja opetella uusia juttuja. Se ei todellakaan ole suoraviivainen putkiaivo, vaan ihan jotain muuta. Hienohelman, herkkiksen ja suuren sydämen yhdistelmä voi olla hetkittäin vähän vaikea.


Lunan kanssa on junnusta asti tehty töitä sen sisäisen rohkeuden löytymiseksi. Alle 1-vuotiaana keskityttiin sosiaalistamiseen: nähtiin koirakavereita, käytiin erilaisissa paikoissa, kursseiltiin eli erityisesti pentukurssilla opittiin sietämään häiriöitä ja näyttelykursseilla totuteltiin vieraiden ihmisten läheisyyteen ja kosketteluun. Nyt myöhemmin ollaan sen kanssa opeteltu temppuja kotona, opeteltu tokon alkeita ja yritetty innostua agilitysta - kaikkea sen mukaan miten oma aika kahden koiran kanssa ja opiskelijabudjetti ovat joustaneet. Tällä hetkellä Lunalla on Tamskilla agilityssa paikka möllitasoisessa ryhmässä, jossa on koiria mineistä maksiin. Tässä ryhmässä todellakin huomaa, miten erilainen sielunelämä koirilla voi olla. Maksikokoinen ryhmäläinen on putkihullu vauhtirallattelija, joka meinaa eikä aina niin ajattele - voi että kun siitä vauhdinhuumasta sais osan näille omille! (Tai onhan Dinalta sitä alkanutkin jo löytyä.) Siinä missä toinen on harkitsevainen ja varovainen, niin toinen vetää täysillä, koska on vaan niin kivaa! Yksi juoksisi putkia läpi vaikka koko päivän, kun toista ei oikein kiinnosta, vaan ehkä jopa vähän jänskättää. Mä olen tainnu melkein oppia tässä ryhmässä enemmän kuin Luna :D Haasteet mein kohdalla harjoituksissa on yleensä vähän erilaisia kuin muilla ryhmän koirakoilla. Niistä seuraavaksi. Ja vähän muutakin vastaan tullutta.


Lunan kanssa ei tosiaan ole käyty alkeiskurssia, vaan ennen mölliryhmään hakeutumista on treenattu itsenäisesti joitakin kertoja. Luna osaa tietty perus-hypyt, putket, puomin (alastulokontaktilla pitää kyllä vielä tehdä töitä), A:n madallettuna sekä renkaan. Harjoittelu on alussa kepeillä. Keinua ja pussia on kokeiltu, mutta ne on aivan ylivoimaisia esteitä toistaiseksi. Mörköjä tai muuten vaan ikäviä ja liian pelottavia. Ton jännittymisen kanssa saa oikeesti miettiä harjoituksissa etenemistä, ettei hinkata asiaa, joka on liian vaikea, ja jossa Luna vain vetää itsensä "enmäosaaenkäpystyenkähalua"-kramppiin. Tosissaan saa korostaa sitä, että asiat etenee tosi pienin askelin ja Luna pysyy rentona, jollon molemmilla on kivaa. Aina ei vaan onnistu. Kerran tehtiin hyppytekniikkaa viidellä peräkkäisellä hypyllä, joista joissain kohtaa ainoastaan viimeinen oli nostettuna selkeästi irti maasta. Ekalla yrittämällä ei mennyt ihan nappiin ja Luna pikkuisen osui tuohon noin 20 cm korkeudella olevaan rimaan, ei todellakaan pahasti, mutta osui kuitenkin. Seuraavalla treenikerralla, joka oli onneksi itsenäinen, sain tosissani houkutella Lunaa ihan pikkuisten 10-15 cm korkeidenkin hyppyjen yli. Joskus sillä on aivan liian hyvä muisti. Toisella kertaa taas Luna päätti olla poikkeuksellisen itsenäinen ja kiipes kentälle mennessä suoraan keinulle, mä kaivoin nameja pussista treenitaskuun, enkä ehtinyt reagoida. Siinä sitten istuttiin keinun päässä ja syötettiin nameja, että sai Lunan edes tulemaan keinun lähelle. Viimeisimpänä tehtiin harjoitusta, jossa kahden hypyn jälkeen ennen putkea piti tehdä takaaleikkaus. Olisi ollut helppoa, jos putki yhtään vetäisi koiraa puoleensa. Meillä tosiaan keskityttiin puolet treenistä siihen, että saatiin ensin edes putki vähän houkuttelemaan. Huoh.

Edellä mainitut on pieni (tuoreimmassa muistissa oleva) tiivistelmä niistä hetkistä, jolloin mä oikeasti alan epäillä sitä, onko agility yhtään Lunan juttu. Jos haluaisin luovuttaa, alkaisin katsella vaikka rally-tokon alkeiskurssia meille. Mua ei kuitenkaan yhtään se tällä hetkellä kiinnosta, joten olen päättänyt yrittää. Luulen, että Lunalle on kuitenkin tärkeintä mikä vain yhdessä tekeminen ja onnistuminen. Tarpeeksi pienillä askelilla, sopivalla asenteella ja hyvällä mielellä tekeminen on tärkeintä. Lunan kanssa tavoitteena ei todellakaan ole kisaaminen, vaan yhdessä tekeminen ja Lunan itsevarmuuden kasvattaminen selviämällä vaikeidenkin asioiden opettelusta hengissä. Luulen, että jätetään ryhmäpaikka ainakin kesäkauden ajaksi ja treenaillaan sen sijaan ihan itsenäisesti ja omaan tahtiin. Lupasin myös palkita itseni (ja Lunan myös) sitten joskus jollakin, kun saadaan kaikki esteet suoritettua rennosti ja iloisesti. Tää jatkamisen päättäminen haastaa myös mua oikeasti aika paljon. Kaikki opettelu ei todellakaan ole niin helppoa, kuin se on rohkeamman Dinan kanssa ollut kuluneen vuoden aikana.


Uusia ajatuksia ja ideoita otetaan mielellään vastaan, mikäli jollakulla on kokemusta vastaanvanlaisen persoonan kanssa agilityn, tai minkä vain asioiden, opettelusta.

"Eteenpäin!" sanoi mummo lumessa. Vaikka välillä epäilyttääkin.