Käytin nyt sitten fiilistelemässä parit kesän isommat ja perinteisiksi muodostuneet kisat. Heinäkuun alussa oli Agirotu, joka järjestettiin tänä vuonna Ylöjärvellä Teivon raviradalla, sekä kuun loppupuolella Agipitsi, joka puolestaan järjestetään vuosittain Raumalla perinteisten Pitsiviikkojen yhteydessä.
Agirotuun osallistuttiin vain perjantaina, sillä viikonlopuksi oli muuta menoa. Perjantaina osallistumisessa oli myös se hyvä puoli, että osallistujamäärä per luokka oli vain noin puolet lauantain ja sunnuntain määristä. Pitkäksi meinasi venähtää kyllä perjantaikin, ja kahden radan jälkeen olin ihan tyytyväinen, että pääsin tihkusateesta lähtemään kotiin. Päivän ensimmäinen ratakin oli noin vartin myöhässä, kun taas b-rata taisi alkaa reilun tunnin arvioitua myöhemmin. Sääli niitä, jotka jäivät vielä hypärillekin. Myös pohja oli aika mielenkiintoinen. Pahimpia hevosten kavioiden aiheuttamia monttuja ratahenkilöt koittivat täyttää hiekalla, mutta ei se kyllä kokonaisuutta paljoa parantanut. Paikkauksista huolimatta sai olla tarkka omasta etenemisestään tietyissä kohdissa, jotta nilkat säilyivät ehjinä. Dinan puolesta en monttujen suhteen ollut huolissani, sillä se on hetkittäin esittänyt sellaisia apinan ominaisuuksia, ettei kyllä ihan hevillä mene nurin :D Sen puoleen taas huonompi oli pieni vesisade, joka kasteli nurmikon ja tassut, mikä sitten aiheutti ainakin yhdessä putkessa hieman liukastelua.
Kävimme tekemässä kaksi agilityrataa, joista kummastakaan ei niin kauheasti mainittavaa ole :D Kummaltakin radalta jäi kyllä ihan kiva fiilis, sillä pitkistä odotteluista ja ekasta sadekelistä huolimatta Dina oli aika kivalla asenteella liikkeellä, ei nyt ihan parhaimmalla, mutta ihan reippaasti kuitenkin. Keppejä lukuunottamatta. Videot alla. A-radalla puomin takana olevan hypyn ohitus menee kyllä täysin mun piikkiin. Kepeiltä kuitenkin sitten HYL, koska ei hinkkaamisesta ollut enää mitään hyötyä. Ei se tehnyt, ei oikein edes yrittänyt, niin totesin, että ihan sama. Mennään nyt vauhdilla maaliin, eikä jumiteta siinä, menee vaan molempien päivä pilalle. Loppurata olikin taas ihan ok. B-radalla samat sävelet. Mun valssi oli aivan liian myöhässä ennen Aata, muuten aika kiva, mutta ne kepit. Huoh. Sieltäkin siis HYL kepeiltä, koska ihan turha hinkata. Loppurata taas ihan ok. HYLlyistä huolimatta lähdettiin ihan hyvillä mielin kuitenkin kotiin.
Agipitsissä juostiin puolestaan kolme rataa lauantaina. Muuten taas ihan pätevää menoa ja odotteluista sekä aikaisesta aamusta huolimatta Neiti heräsi aina ratojen alkaessa, mutta ne kepit... Agirodusta tuttu jumitus jatkui. Ei ehkä ihan niin pahana, sillä saatiin sentään tuloksia aikaiseksi, mutta koska Agipitsiin lähettiin sillä ajatuksella, että hyvä fiilis & puhtaat kepit ois tavoitteena, niin vähän jopa harmitti kun puolilta päiviltä otettiin suunta takaisin kotiin kolmen radan jälkeen. Onneksi paikalta sai sentään ostettua lohdutus-vohvelin vadelmahillolla ja kermavaahdolla :D Videot alla.
Ensimmäisellä agiradalla (B) puomin ohitus taas ohjaajan piikkiin. Kepeillä tuomari oli kiltti kun ei antanut enempää virheitä, kun Dinan pujottelu kosahti jo heti alussa. Keppien ties kuinka monista uusinnoista huolimatta huolimatta siis 10 vp ja älyttömästi yliaikaa, mutta eipä sillä tossa kohtaa kauheesti merkitystä. Ihan jees, että sai nyt edes lopulta ne ehjät kepit tehtyä, vaikka siihen aika monta toistoa sitte tarvittiinkin.
Toinen agirata (C) oli yleisilmeeltään päivän paras. Keppeihin se kosahti taas ja huonosti ohjasin keinulle, mutta mitä pienistä. Kaksi ekaa putkeenlähetystä meni sellaisilla "kokeillaan nyt vaikkei ne varmaan toimikaan"-ohjauksilla, mutta hyvinhän ne onnistui, koska Neiti oli vauhdissa. Olin jopa ihan ylpeä tosta harmaasta radan jälkeen :D Kattokaa nyt tota vauhtia lähdöstä kepeille ja kepeiltä keinulle. Itelle ainakin saa hymyn korviin :D Keinulle hidastin hiukan liikaa, koska tuomarin puhuttelussa oli puhe, että on vissiin aika kevyt keinu kun on tullu läpijuoksuja niin paljon siinä makseilla ennen minejä. Ei sais ottaa varman päälle kun sit alkaa Dinaakin epäilyttää. Virheitä tuli enemmän kuin tarpeeksi, mutta vissiin tulos tästäkin.
Hypäristä (D) ei nyt kokonaista videota olekaan, mutta siellä fiilis oli taas ihan hyvä. Paitsi radalla oli pussi, jota ei ole talven jälkeen tehty. Eihän Dina sinne mennyt. Lopputuloksena kolme kieltoa ja HYL, jonka jälkeen tuomari, joka oli muuten aika mukava, nosti pussin suuta ihan pikkuisen niin saatiin Dinakin sieltä läpi. Lopuuradalla tökkäsi taas niihin kuuluisiin keppeihin.
Tiesipäs taas kisapäivien jälkeen, mitä löytyy seuraavien viikkojen treenilistalta: kepit ja pussi. Ja ohjaaja vois opetella ohjaamaan kunnolla esteille asti ja valssailemaan monta metriä aiemmin. Tällasia pieniä juttuja...
Loppuun vielä vähän puhetta tuosta keppiongelmasta: tsekataan keskiviikkona onko Dina jumissa ja kertaillaan tässä vähän miten nuo pitikään tehdä. Se tasan tarkkaan etupalkalla tietää kuinka kepit tehdään, eli väittäisin ongelman olevan joko asenteessa/motivaatiossa (kisoissa ei etupalkkaa) tai sitten siinä, että kepit on eri paikoissa eri värisiä, tai jotain vastaavaa. Muiden keppeihin ei pystytä vaikuttamaan, niin haetaan nyt sitten asenne kohdalleen sinne kepeille ja palkkaillaan treeneissäkin kauempana kepeistä, eikä aina heti niiden jälkeen. Kuten eräässä keskustelussakin tuli puheeksi, ei siihen "primääripalkkaan" eli tässä tapauksessa namikuppiin saisi missään kohtaa jäädä liiaksi kiinni. Tottakai sillä välillä on aikansa ja paikkansa, mutta treeninkin pitää muuttua ja kehittyä koko ajan. Vielä yksi video loppuun tämän päiväisistä keppikertailuista. Video on pätkimätön, eli esillä kolme peräkkäistä toistoa. Mikä ongelma, missä...? Videolla näkyvien toistojen jälkeen tehtiin vielä muutamia kertoja osana pientä rataa ja sanotaanko että noin 70-80% meni niinkin ihan puhtaasti. Voi Dina....
Ehkä tääkin tästä. Lisää fiilistä vaan niin saadaan toi motivaatiopulakin selvitettyä. Hieno tyyppi se on, mutta ärsyttävä tällainen takapakki noiden keppien kanssa. Häiritsee vähän tuota kisaamista :D Mutta onhan tässä aikaa opetella, mikäs kiire taas minnekään on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti