Liian pitkä tiistai (ja keskiviikko ja torstai)

Mun tiistaipäivä alkoi melko ajoissa, sillä vaikka koululla piti olla vasta puoliltapäivin, niin kello soi jo puoli yhdeksältä. Aamupalan ja nopeiden aamutoimien jälkeen oltiinkin heti yhdeksän jälkeen Lunan kanssa autossa matkalla kohti Tesomaa. Tesoman koirapuistossa treffattiin sovitusti Rommi (jonka omat sivut löytyvät täältä) omistajineen - oli ihana nähdä pitkästä aikaa :) Tän postauksen kuvat onkin tolta reissulta, kun kerrankin päästiin liikkeelle valoisaan aikaan. Ihana nähdä myös Lunan kehitystä, sillä viimeksi Rommi hiukan isompana shelttinä vielä hiukan pelotti eikä leikkimisestä tahtonut tulla mitään, mutta nyt ne onnellisina vuorotellen jahtasivat toisiaan koirapuiston pusikoissa ja rintarinnan haistelivat uusia hajuja. Kaikinpuolin kiva aloitus kiireiselle päivälle.

Mikä kokoero? :D

Yhdentoista aikoihin oltiin taas takaisin Hervannassa, jolloin mulle jäi noin tunti selviytyä kunnon välipalasta, vaatteiden vaihtamisesta ja ittensä muuten kuntoon laittamisesta ennen koululle kiirehtimistä. Puolentoista tunnin case-tehtävän tekemisen jälkeen pitikin jo suunnata syömään ja ruokalasta suoraan luennolle. Luennolla en ehtinyt olla kuin ensimmäiset kolme varttia, sillä päivän aikana selvisi vielä eräs henkilökunnan haastattelu alkavaksi klo 15. Apua. Haastateltavakin oli oikein juttutuulella, joten 15.30 aloitettavaksi sovittu seuraava ryhmätyön tekeminenkin ehti alkamaan jo ennen kuin juoksin paikalle. Älytöntä myös itseltä sopia kaikki tapaamiset eri puolille koulua siten, että pelkkään talosta F taloon T tai talosta R taloon K tai toisin päin kävelyyn kuluu aina viisi minuuttia... Harkkatyön edistyttyä lähes parin tunnin verran treffattiin seuraavan kaverin kanssa ja lähdettiin kävelemään meille. Hetken Lunan moikkaamisen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Ikeaa, jossa vierähtikin loppuilta lähes yhdeksään asti aikas mukavasti.

Kotona iski nälkä. Koulun pitsasta oli jo aikaa seitsemän tuntia, enkä ollut sen jälkeen syönyt kuin mandariinin ja Ikeassa suklaakrokanttikakkupalan. Hiukan oli huono olo, enkä oikein tiennyt mistä aloittaa kun samalla ei tehnyt mitään mieli vaan pikemminkin ällötti. Kympin jälkeen olikin pakko juosta vessaan halailemaan pönttöä, mikä helpotti oloa hetkeksi. Hetken ehdin jo epäillä syömääni kakkupalaa, mutta seuraava yö ja päivä saivat noroviruksen vaikuttamaan todennäköisemmältä syypäältä - tiedä mistä senkin olin saanut, ehkä kaupasta tai koulusta maanantaina. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ei paljoakaan nukuttu, sillä noin puolen tunnin välein aina aamukuuteen asti piti käydä lohduttamassa läheisyydenkipeetä vessanpönttöä. Kuuden ja kahdeksan välillä onneksi vähän maha rauhoittui, jotta sain pahimman väsymyksen nukuttua pois enkä nukahtanut vahingossa minnekään vessan lattialle.

Oli tuossa yössä muutama hauskakin hetki. Jokainen kerta, kun tulin vessasta pois, oli Luna valloittanut patjasta sen parhaan kohdan ja nukkui siinä tyytyväisenä pää mun tyynylläni :D Alkoi olla aamuyöstä jo vähän huvittavaa siirtää sitä ties monettako kertaa pois, että mahduin itse peiton alle lämmittelemään... Viimeisellä kerralla tais Lunakin olla jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää tulla jalkopäästä mun paikalle ja peittoa päälleni vetäessä sekin jäi lämpimään köllöttelemään, hyvä että nenä vähän näkyi peiton reunan alta. Ihanaa, että oli ees jotain seuraa pitkän yön aikana :)

Keskiviikko meni vielä hiukan oireillessa ja päivän mittaan nousi kuumekin, joka kipusi parhaimmillaan hyvin lähelle 39 astetta. Eipä siinä paljoa ruoka maistunut, väkisin piti koittaa saada sisäänsä vettä, mehua, mehukeittoa ja pari lusikallista Aleksin tekemää jauhelihakeittoa sekä pari haukkausta banaania. Kerran iltapäivällä iski vielä pöntöllekin halipula.

Yöllä tuli hyvin uni ja torstaina koitin saada syötyä taas hiukan enemmän, eipä vieläkään mitään kyllä mieli tehnyt. Parasta taisi olla ne pari haarukallista munakokkelia, jotka söin iltapalaksi. Melkoinen koitos muuten pelkästä pyykkikorin läpikäyminen ja pyykkien koneeseen laittaminen torstaina iltapäivällä - homma, jonka normaalisti tekee vaikka yhdellä kädellä kaiken muun ohessa, vei tällä kertaa kaikki voimat. Aleksi sai myös ke ja to hoitaa kaikki Lunan ulkoilutukset, sillä itse en tahtonut pysyä pystyssä kuin sängyn ja vessan välin. En tiedä millai oisin selvinny ilman Aleksin apua, esimerkiksi kaupassa käyminen olisi ollut ihan mahdotonta samoin kuin Lunan hoitaminenkin. Näinä hetkinä sitä on aika onnellinen, ettei asu yksin enää.

Että näin tällä kertaa. Älkää vaan sairastuko tähän. Sais koko Norovirus häipyä jonnekin hyvin pimeään paikkaan. Kaikki hommat roikkuu kiitos näiden kolmen päivän. Viikonloppukin menee vielä hiukan toipuessa, vaikka nyt alkaakin jo ihan ok olo olla. Piti tällä viikolla kerrata vähän alkukuun kuulumisiakin teille, mutta katsotaan nyt, mitä tässä ehditään ja jaksetaan.

Komea Romppu

Oma ihana iloinen Touhotiina <3

Ja hei, huomenna uimaan! Mahtavaa nähdä Viljakin pitkän sairasloman jälkeen, siitäkin on tullut varmaan aivan ihana teinikarvapallero, ei malttais odottaa enää! :) ps. Lupaan pestä käteni hyvin ja olla tartuttamatta ketään.

Ystävänpäiväkuvia

Päivä on ehtinyt jo melkein iltaan, mutta kiireisen aikataulun vuoksi saatte ystävänpäivätoivotuksen nyt vasta. Koulun jälkeen piti nopeasti kerätä tavarat ja lähteä ajamaan Euraan. Koska päivän aikana tuli idea ystävänpäiväkuvista (facebookin shelttiryhmässä oli älyttömästi ihania kaverikuvia...), piti nopeasti pystyttää taas pienikotistudio ja kuluttaa muutama minuutti kameran takana ennen lähtöä. Muutaman päin honkia menneen otoksen se onnistunut kuva taas vaati. :D

Lopulta oli valotukset, ruusu ja koira suunnilleen hyvin. Siispä ihanaa ystävänpäivää kaikille - niin karvaisille kuin karvattomillekin kaveruksille! :)

Taavi-söpöilyä

Viime viikkoon palaan tarkemmin lähiaikoina. Nyt on vuorossa näitä pentukuvia, joita kukaan ei tietenkään halua katsoa pelätessään oman hauvavauvakuumeensa pahenevan... Vai miten se meni? :D

Haettiin äitin kanssa Taavi kasvattajaltaan kahden maissa päivällä. Pienen jutustelun ja halimisen jälkeen kotimatka meni ihan hyvin. Mä ajoin ja Taavi möngersi ja pari kertaa vinkui äitin sylissä.

 Meillä kotona oli Luna odottamassa "setäänsä", eikä Taavi ihan rauhassa ehtinyt heti tutustumaan uuteen kotiinsa. Pienen ihmettelyn ja tutustumisen jälkeen koiruudet tulivat hyvin juttuun, vaikkakin pari kertaa saatiin kyllä Lunaa komentaa kun se alkoi näytellä hampaitaan Taavin innostuessa tai etsiessä nisiä Lunan mahan alta... Parin muistutuksen jälkeen homma toimi ja Luna ja Taavi jahtasivat vuorotellen toisiaan. Hetkittäin huilailtiin ja sit taas juostiin.

Varovaista ensitutustumista

Vähän piimää ja nappuloita upposi hyvin vieraassakin paikassa.

Poika tullu isäänsä, toi kieli <3 Varmaan oli kyllä vähän hikikin juoksemisen jälkeen :)

Uusi panta kaulassa hieman häiritsi ja sitä piti ajoittain rapsutella.

Lopulta mein oli aika taas lähteä ajamaan Tampereelle ja jättää Taavi lepäilemään hetkeksi, sillä pikkuveljeni perheineen oli vielä tulossa meidän jälkeen tutustumaan uuteen pikkukaveriin. Aika ihana se on <3 Melkoinen nallukka, joka osas nätisti yhdeksän viikon iässä vääntää pökäleet just oikeaan paikkaan alustalle, josta ne meinas kyllä kadota suuhunkin ennen kuin äiti ehti niitä siivoamaan :D

Me toivotetaan ihanaa yhteiseloa Taaville ja mun vanhemmille. Ensi viikonloppuna nähdään taas!

Ideakuoppa

Aattelin pelkkien kuulumisten sijaan kirjoitella tällä kertaa ihan asiaa, mutta ongelmaksi tuli se, etten nyt keksi mitään. Mulla oli kiireen keskellä ideoita tossa pari viikkoa sitten, mutta tyhmä-minä unohti kirjoittaa ne muistiin - tietenkin. Pah. No, yritys hyvä edes.

Pari pientä juttua nyt tuli kuitenkin mieleen:

• Ensinnäkin, muistatteko sen pinkkiraidallisen mustan pedin, jonka ostin Lunalle joskus syksyllä? Vähäisen käytön vuoksi yritin tovin myydä sitä facebookin ostomyynti-palstalla, mutta koska kysyntää ei oikeen ollut (peti paljastui aina liian pieneksi sit lopulta), niin peti päätyi nyt meille kotiin sunnuntaina kotiutuvan Taavin pediksi. <3
• VAROITUS: Ällösöpöjä pentupallerokuvia tulossa sunnuntaina tai maanantaina!
• Ja sitte tarttisin mielipiteitä. Oon harkinnu korvaavani noi seinällä olevat kalla-taulut kokoa 50 cm x 70 cm Luna-tauluilla. Kehykset ois siis tarkoitus säilyttää, sillä nuo kallat ovat vain kaupasta pari vuotta sitten ostettuja julisteita ja uudetkin ois tarkoitus toteuttaa samalla idealla tilaamalla sit joskus valittavista kuvista oikeen kokoiset julisteet esimerkiksi ifolorilta. Tällä hetkellä näyttää siis tältä:

 Mutta siis haluaisin tohon tilalle kuvat, joista toinen vois olla talvinen, esimerkiksi:

Ja toisesta mulla on mielikuva, jossa Luna ois valkovuokkojen joukossa. Tähän hätään niitä valkovuokkoja ei kuitenkaan oo saatavilla, mutta miltä kuulostaa? En halua mitään liian kirjavaa, mutta musta tää kuulostais ihan hyvältä, mites teistä? Onko "liian Lunaa" tai liikaa Lunaa? :D

•  Lisäksi haluaisin teiltä ajatuksia ja ideoita uusiin postauksiin. Kysymystenkin pohjalta kyllä vois jotain rakentaa. Tekis niiiin paljon mieli kirjoittaa jotain, mutta kun on pää tyhjä, niin ei tää oikeen toimi. (Kyllä mä vielä joskus kenkänikin esittelen, mutta tällä hetkellä se ei nyt tunnu hyvältä, kun näitä kilometripostauksia on ollu tässä muutenkin :D )

Tammikuun vika viikko

Tää ajassa taaksepäin palaaminen, vaikka vain viikonkin, on yllättävän mielenkiintoista. Hämmästyttävän nopeasti sitä myös unohtaa muutamaa päivää vanhemmat asiat. Mitä itse teit vaikkapa viime maanantaina? Mut tosiaan kuluneella viikolla tuli räpsittyä taas reilusti kuvia, nautittu lumipyrystä ja pakkasen lauhtumisesta.

Maanantaina ei ollut mitään ihmeempiä. Sitä tylsää koulua vaan, haastattelua YIT:llä ja tätä rataa. Aamulla oli myös hiukan kuumeinen olo, kuten oli viikonloppunakin ja pelkäsin tulevani oikeasti kipeäksi kiireisen päivän aikana. Toisin kumminkin kävi ja aamun reilu 37 astetta laski päivän aikana normaaliin 36,5 asteeseen. En käsitä, mut hyvä näin, sillä yleensä tilanne on toisin päin ja iltaisin on aina se kehnoin olo. Ai niin! Ostin mä hei puhelimenkin :D Meinas jo unohtua. Jo nelivuotias Nokian N97 mini pääsi vihdoinkin eläkkeelle ja sen paikan otti upouusi Jolla. Sanooko se mitään? Jos ei, niin googlettakaa - mä en tähän nyt ala mitään tekniikkapläjäystä laittamaan, kun en itekään niistä niin kauheesti ymmärrä... Tähän asti oon ollu ihan tyytyväinen, onhan tollaisessa ihan uudessa järjestelmässä vielä vähän puutteita, eikä se nyt vielä oo sovelluksiltaan tai muutenkaan ihan mun näköinen, mutta pikkuhiljaa :) Eräistä ton ominaisuuksista tykkään tosi paljon. Oon nyt saanu myös niin paljon kommentteja siitä, että olen ainoa, jonka kanssa täytyy lähetellä perinteisiä tekstiviestejä :D että eiköhän se whatsappikin jossain vaiheessa tässä pian löydä tiensä munkin uuteen luuriini.

Sunnuntai-iltana vesi(kin) maistui paremmalta tuopista kuin omasta vesikipasta juotuna.

Tiistaina mein piti aamulla suunnata Suolijärvelle lenkille vanhemman sheltin kanssa, mutta peruin tän, kun oli tota hiukan hassua kuumetta tossa la-ma ja oikeesti pelkäsin kipeytyväni kunnolla. Lenkin sijaan Luna pääsi painimaan ja purkamaan energiaa Sisun kanssa Näyttämönpuistossa heti aamulla. Pakko tuon kanssa oli jotain häärätä, niin näin pääsee kyllä helpolla: ihan lyhyt kävely läheiseen puistoon, lämpimästi vaatetta päälle ja satunnaisia luoksetuloharjoituksia. Selvis sekin, että tuskin on juoksut ihan kohta vielä tulossa, kun ei tuota reilun vuoden ikäistä urosta ainakaan kiinnostanut yhtään niin paljoa. :)

Päivällä suuntasin Kalevaan fysioterapeutille sen pariviikkoatakaisen selkäkivun vuoksi. Selvispä ainakin se, että skolioosia ei oo (ruoto on siis jotakuinkin suorassa), tietyt lihakset on ihan jumissa ja pilates ois hyvä vaihtoehto noiden kaikkien syvien lihasten (koti)kuntouttamiseen.

Illalla oli puolestaan vuorossa tiistaiseen tapaan näyttelykoulutus ja sen toiseksi viimeinen kerta. Tällä kertaa kurssin vetäjä kävi taas tutustumassa aluksi kaikkiin koiriin, jonka jälkeen nostettiin pienet pöydälle ja tutkittiin läpi, Luna hiukan varovaisemmin kuin muut. Selkeästi paremmin se antoi jo ohjaajan koskea itseensä kuin viikko sitten. Kehitystä :) Seuraavaksi työskenneltiin pareittain, ensin peräkkäin ympyrällä - Luna sai kehut kauniista liikkeistään - sekä sitten vielä vierekkäin. Vierekkäin liikkuessa Luna kiinnostui mein parista vähän liikaa, jolloin nostettiin näyttelyhihna kaulassa ylemmäs heti korvien taakse, jolloin kontrollin koiraan pitäis parantua. Paha sanoa siitä kontrollista, meillä se ainakin katos täysin, kun Luna alkoi protestoida narun uutta sijaintia vastaan. Lopputunti menikin sitten enemmän tai vähemmän jännittäessä, täristessä ja syliin pyrkiessä. Tosi itsenäinen tapaus hei tää mein koira: "mamma, mitä nyt tapahtuu? saisko tän vekottimen pois? en tykkää yhtään, haluun syliin turvaan" -meininkiä. Nyt tarttis sit tehdä siitä narusta taas ihan kiva juttu tässä arjessa.

Keskiviikko oli jännä päivä. En montaakaan päivää ennen ollut puhunut jonkun kanssa, että kuinka ollaan päästy Lunan kanssa helpolla, kun se ei oo oikeen koskaan (vielä) ollu maha löysällä. Keskiviikkona, kun tultiin kotiin Lunan oltua yksin nelisen tuntia, haistoin heti ovelta tietyn hajun ja kasahan siellä oli melkein keskellä olohuoneen mattoa. Voi peppu. Ei tietenkään oltu sovittu menoa Peltolammille Nalan kanssa melkein heti kotiutumisen jälkeen. Onneksi on Aleksi, joka jäi siivoamaan mattoa. Kaiketi jännä kokemus pestä isohkoa mattoa pienessä kylppärissä kuumalla vedellä ja ruokasoodalla - ne oli parhaat mitä siihen hätään kotoa löytyi enkä voi kyllä yhtään moittia tota lopputulosta: ruskeasta kasasta ei näy jälkeäkään mein matossa. Mahtavaa. Myös toi mahan löysyys jäi yhteen kertaan, sillä illan aikana ulos ei tullut enää mitään ja ruoka alkoi taas maistua. Seuraavana aamuna oli vuorossa kyllä Lunan perskarvojen pesu, kun pari pientä kikkaretta jäi ikävästi karvoihin kiinni. Loppu hyvin kaikki hyvin - taas. Kait se oli syönyt jotain, mitä ei ois saanut, mut en tiedä sit missä: ulkona, Ylöjärven siellä hallissa... Vaihtoehtoja on paljon.

Käytiin tosiaan kaikesta huolimatta moikkaamassa siis Nalaa Peltolammilla ja siellä kyllä virtaa riitti. Alla taas kilometri kuvia mein reissusta. Sen verran viileää oli (noin -13 astetta) että kotimatkan bussia odotellessa alkoi Lunakin jo ihan täristä vilusta, vaikka sillä oli takkikin päällä. Pitihän pieni rassu sit nostaa syliin vähän lämmittelemään ja samalla kyniä sen varpaiden ja anturoiden väleistä lumikökköjä pois. Kotimatka bussissa meni menomatkaa paremmin, kun Luna keskittyi muiden matkustajien ihmettelemiseen, eikä enää tärissyt, kun vilu meni ohi toisin kun tullessa meni koko matka täristessä vaikkei varmasti ollut vilu. Illalla mun piti kiiruhtaa vielä hetkeksi koululle hoitamaan kolme eri hommaa pois alta - eipä kauheasti enää kuuden maissa ois houkuttanut hinautua sinne, mutta pakkohan se oli. Tosin laiskuus iski ja menomatkalla kuljinkin bussilla tuon huimat kaksi pysäkinväliä, kun vitonen sattui menemään hyvään aikaan.

Osuttiin Peltolammille hienoon aikaan, kun aurinko alkoi laskea puiden taakse.

Tässä on sitä jotain

Torstaina aloitettiin aamu taas reippaalla lenkkeilyllä pirteässä pakkasessa, kun Luna oli jäämässä taas noin kahdeksaksi tunniksi yksin. Täytyy kyllä myöntää, että piristäväthän nuo itseäkin aamuisin. Ja meinaan maha murisee aamupalan tarpeessa kotiin tullessa, kun lähtee lenkille suoraan sängystä vain vessan kautta. Iltapäivällä mä olin jotenkin niin väsynyt, että tulinkin kotiin jo ennen kolmea hiukan kesken luennon, kun meinasin nukahtaa sinne, vaikka luennoitsijakin oli ihan hyvä. Iltapäivä sit rentoiltiinkin rauhallisten metsälenkkien ja pienen treenaamisen merkeissä.

Perjantaina puolestaan lyhyemmän koulupäivän jälken vuorossa oli taas pitkästä aikaa Mustin ja Mirrin pentupaini, jossa tavattiin myös Lili-sheltti. Kyllä ne toisensa tuntee jo kaukaa... Ollaan nyt myös tosi monena päivänä käyty Näyttämönpuistossa juoksemassa lumihangessa sillai että Luna on irti. Samalla on ollu hyvä panostaa luoksetulon harjoittelemiseen, joka muuten sujuu aika hienosti. :) Lauantainakin lumisateen jälkeen iltapäivällä otettiin suunnaksi tuo samainen puisto, jossa myös pulkkailijoita oli aika reilusti nauttimassa vastasataneesta lumesta. Itekin päätin heittäytyä selälleni lumihankeen, mutta se ei ollut kovin hyvä vaihtoehto, sillä sen jälkeen lunta oli jokapaikassa, niin takin sisällä, kuin housun lahkeetkin täynnä kuin myös kengissä, joissa sitä oli kyllä muutenkin umpihangessa tarpomisen jälkeen. :D

Luna-lumikuono

Sunnuntaiksi olikin tiedossa taas jotain ihan "kunnollista" ohjelmaa. Aamulla kymmenen aikaan oltiin jo Suolijärven parkkipaikalla, jossa tavattiin Essi-sheltti omistajineen. Essi on jo vähän vanhempi ja rauhallisempi ja kiinnostunut enemmän pallostaan, kuin koirakavereista, joten lenkki sujui mukavan rauhallisesti :) Ihan hienoa välillä saada myös rauhallisempaa lenkkiseuraa, jotta Lunakin vois tajuta, että ei kaikkien kanssa tarvi aina vouhottaa ja painia jatkuvasti... Harmikseni unohdin namit kotiin, ni ei tullu paljoa treenattua luoksetuloa tällä reissulla.

Lenkin jälkeen mun vanhemmat tuli käymään, tehtiin ruokaa ja syötiin sekä kahviteltiin. Pienen odottelun ja ruuan sulattelun jälkeen lähdettiin ajelemaan puolen tunnin matkan päähän onnittelemaan mun serkkua 11-vuotissynttäreille ja Luna jäi kotiin nukkumaan. Päivällä myös söpöiltiin tähystyspaikalla eli sohvan käsinojalla.

Tällä viikolla on tosiaan viimeinen näyttelykoulutuskerta ja mua vähän harmittaa, sillä siellä on ollu kivaa ja siitä on saanu tällainen ihan aloittelija myös tosi paljon irti. Harmillisen lyhyitä noi kaikki kurssit. En tiiä mitä jatkossa tehdään. Seuraavat mätsärit on varmaan vasta pääsiäisen aikoihin huhtikuussa ja näyttelyitä ei oo järkevällä etäisyydellä oikein ennen toukokuuta - jotain tekemistä ois kiva keksiä tähän helmi-maalis-huhtikuulle, mut nyt ei oikeen oo ideoita. Erinäisiä kursseja oon katellu, mutta ne on vähän huonoihin aikoihin, esimerkiksi sunnuntai-iltapäivisin mikä ei oikein toimi kun ollaan lähes joka toinen tai ainakin joka kolmas viikonloppu Eurassa. Ideoita? Ajatuksia? Vinkkejä?