Kesän loppu

...no ei ihan vielä, mutta kyllä se tuolla näköpiirissä alkaa häämöttää. Mulla on viimeinen työviikko menossa ja ala- sekä yläkoululaiset on koulunsa tältä vuodelta aloittaneet. Niin ja ilmatkin on taas helteiden jälkeen jäähtyneet - välillä on tullut jo ihan vilu. Eniten sitä on palellu ehkä eilen aamulla kun suoraan sängystä sisäsiistin yön jälkeen kannoin Dinan ulos pelkkä yöpaita päällä ja jäin sinne vielä seisomaan hetkeksi. Lämpömittari näyttikin tuolloin vain 12 astetta. Hyrrrh.

Sisäsiisteys alkaa näyttää aika hyvältä. Dina jaksaa öisin jo pidätellä aika hyvin ja monta yötä onkin jo mennyt, että sisälle ei ole tullut mitään. Päivisin pienellä tupaa kuitenkin olemaan niin kiire, että ulos asti ei aina ehdi odottaa, mutta tuolloinkin se etsii kyllä pissa-alustan eikä päästä mihinkään keskelle isoa mattoa. Saa nähdä kuinka käy, kun vihdoin parin viikon päästä päästään Tampereelle viettämään ihan normaalia arkea, pois täältä vanhempien nurkista... Dina ei tosiaan ole kovinkaan tottunut liikenteen ääniin, sillä kasvattaja asui ihan pienen tien varrella ja ei täällä meilläkään sitä liikennettä ihan kamalan paljoa ole - toisin on Hervannassa, sillä asutaan ihan suht ison risteyksen lähellä ja jo pelkästään bussit pitää välillä kamalaa meteliä. Noh, siedätyshoitoa parhaasta päästä :D Liikenteen äänien ja toisten koirien haukkumisen lisäksi Dina ei taidakaan pelätä oikein mitään, mikä on ihan mahtavaa.

Elokuun ekoina päivinä, jolloin vielä helteelle ei loppua näkynyt, käytiin Dinan ekalla uintireissulla Säkylässä. Ei tosta voi sanoa muuta kuin että rohkea se on vedenkin suhteen. Uimaan ei itsenäisesti (vielä) mennyt, mutta ihan innoissaan kahlaili rantavedessä. Ja voi että sitä riemua kun noi Lunan kanssa juoksivat pitkin pitkää hiekkarantaa.

Tuttuja koirakamuja on kanssa tässä nyt aina välillä nähty. Parhaimmillaan on kuusi karvakamua ollu samassa osoitteessa, siis meidän kaksi, veljen Jakke, Tepi ja Nuffe sekä vanhempien Taavi. Nuffesta ja Dinasta on tullu mainio pari. Molemmat on yhtä sisukkaita ja meneväisiä - voi sitä ärinää, murinaa ja puhinaa kun ne painivat. En kyllä käsitä millä ilveellä Nuffesta pitäisi tulla Dinaa isompi (painavampi), kun ei se paina vielä kymmenviikkoisenakaan sitä, minkä Dina painoi kahdeksanviikkoisena. Taitaa eri roduilla, vaikkakin aika samankokoisilla, mennä myös tuo kasvukehitys hiukan eri tahdissa. Dina painaa nyt noin 2,6 kg ja Nuffe vasta noin 1,6 kg. Dinan kasvua voi muutenkin, jos kiinnostaa, seurata tuolta Dinan omalta välilehdeltä, jonka lisäsin Luna-välilehden rinnalle tänään.

Dinalla oli myös maanantaina ensimmäinen rokotus ja eläinlääkärin vastaanotollakin huomasi ton luonteen erilaisuuden Lunaan verrattuna. Luna taisi jo ekalla kerralla täristä siellä sylissä ollessa ennen tutkimuksiakaan, voi tosin olla että silloin itseäkin vähän jännitti, kun oli itselläkin ihan eka kerta eläinlääkärissä... Nyt oli ainakin mulle tuttu paikka. Dina ei jännittänyt tai tärissyt missään vaiheessa, vaan heilutti häntäänsä rennosti eläinlääkärin kuunnellessä sydäntä ja keuhkoja ja tunnustellessa mahaa ja näin edelleen. Ainoastaan itse rokotuksen aikana häntä pysähtyi ja hiukan yritti rimpuilla, mutta heti tilanteen mentyä ohitse oli pentu oma ihana itsensä ja ahmi eläinlääkärin tarjoamat namit (kuivanappulat), jotka ei ole Lunalle ikinä kelvanneet. Ruoka muutenkin uppoaa yhä Dinaan kuin tyhjää vain, ihan kuin imurilla imisi lautasen tyhjäksi.

Unikuviin on hyvä lopettaa, kun niillä aloitettiinkin. Kuulumiset saa jatkoa varmaankin ensi viikolla kun on hää- ja tenttihulinat ohi. Siihen asti ihanaa loppukesää ja nauttikaa lämpimistä päivistä! :)