Kahdeksan omaa tassua

Täällä kuluu aika taas ihan järjettömällä vauhdilla. Oon keskittynyt olemaan noiden tassukamujen kanssa ne lyhyet illat töiden jälkeen. Mieli tekis kirjoitella teille tänne valtavasti kaikkea, mutta kun en ehdi. On tää harmilloista tää työssäkäynti :D Nyt saatte vihdoin iiison läjän pentukuvia ja jokusen pätkän kuulumisia tekstinäkin. Viikonloput <3

Ensinnäkin mua pelottaa, mihin me joudutaan ton Dinan kanssa vielä tässä lähitulevaisuudessa. En oo ees käsittänyt Lunan jälkeen, että noinkin kerkeeväisiä, rohkeita, vähän rämäpäisiä ja itsepäisiä, mutta silti ihanan rentoja pentuja voi olla olemassa. Dina on siis melkein kaikkea sitä, mitä Luna ei ole - molemmat on tietty söpöjä, ihania ja omia, mutta ymmärtänette. Luna oli pienenä suhteellisen arka, eikä se todellakaan keksinyt mitään älyttömän typeriä tai vähän vaarallisia juttuja. Ehkä sekin vaikutti, että sillä ei ollut jatkuvasti koirakaveria vauhdittamassa menoa tai toimimassa esimerkkinä. Dina taas on sieltä kahdeksanviikkoisesta asti hyppinyt portaita ylös ja alas ilman mitään ongelmia, vaikka välillä menisi kuperkeikkaa pari porrasta alaspäin, niin tuo vaan jatkaa menoaan kuin mitään ei olisi sattunut. Se myös näytti eilen pääsevänsä noin puolimetrisen pystysuoran reunan yli. Huoh :D Pomput ja loikat alkaa olla nyt jo kymmenviikkoisena melkoisen hyvin hallinnassa, vaikka kahdeksanviikkoisena meno olikin hieman huojuvaa. Dina myös leikkii itsekseen leluilla ja keksii muutenkin tekemistä (ei aina ihan laillista) itselleen, vaikkei toiset juuri jaksaisikaan pelata sen kanssa. Se myös jaksaa pureskella kaiken maailman puruleluja, mitä Luna ei oikeen jaksa vieläkään tehdä. Tämä myös ahmii ruokansa ollen siinäkin aivan peilikuva "siskostaan". Kaikkiaan täällä on yhteinen alkutaival alkanut siis älyttömän hyvin. Tytöt nukkuu jo lähekkäin päikkäreitään ja Lunakin taitaa jo ymmärtää pikkukaverin kuuluvan porukkaan. Taavikin sopeutui uuteen tulokkaaseen yllättävän nopeasti.

Yllä olevat kuvat on jo noin viikon vanhoja, alle tulee hieman uudempia. Kyllä sen pennun muuttumisen vaan kahdessa viikossakin huomaa.

Täytyy hieman hehkuttaa tässä välissä: tänään oli ensimmäinen aamu ilman pissan- ja kakanhajua sitten Dinan kotiutumisen! Sais sama linja jatkua viikonloppunakin... Sisäsiisteys vaikutti alkuun tosi hyvältä, sillä pissa tuli aina heti kun Dinan nosti nurmikolle, mutta sittemmin niitä on alkanut tulla myös sisälle. Melkein kaikki osuu kuitenkin alustoille - onneksi, niin on helppo siivota.

Seuraavaksi mulla on teille lisää vauvauutisia. Joojoo. Ei kylläkään meille tullut lisää ipanoita, mutta Dina on nyt jo saanu tästä kyseisestä kaverista ihan mahtavan painikamun. Mun pikkuveli vaimoineen haki viime sunnuntaina Jakkelle ja Tepille uuden pikkuveljen, joka on pari viikkoa Dinaa nuorempi. Nallemainen pikkukaveri sai lopulta nimekseen Nuffe ja ihan on sen näköinenkin pieni japaninpystykorva, eikö vain?

Nuffe laatii kiipeilysuunnitelmia Dinan tarkkaillessa. "Kyllä me tästä päästään!" Haasteena siis noin puolen metrin pystysuora kiviportaan reuna...

Näin siinä kävi. Mein kymmenviikkoinen kiskoi itsensä etutassujen voimin ylös :D Hyvät oli suunnitelmat.

Onkos jotain, mitä ehdottomasti haluaisitte tietää uusista perheenjäsenistä? Muutenkin juttu jatkuu taas mahdollisimman pian... Nyt unten maille, jotta ollaan Lunan kanssa pirteinä aamulla menossa toistaiseksi viimeiseen näyttelyyn Kokemäelle.