#tt1617 2. leiri / agitreenit

Koitetaas nyt saada nämäkin pois päiväjärjestyksestä vihdoin. Kolmaskin leiri lähestyy jo kovaa vauhtia!

Anun rytmitystreeni - lauantai

Tästä ei nyt isommin ole kommentoitavaa. Muuta kuin että itsellä oli hiukan paska olo. Aamulla ensin oli Annen mentaalitreenit ja joku siellä jo sai vähän tunteet pintaan. Eikä se fiilis sitten ihan heti poistunut... Sitte Anun radassa oli vähän sellasia kohtia, etten ihan tiennyt miten ne olisi pitänyt tehdä ja jotenkin tuo itkuisuus + epävarmuus sai sitten pelkkää pahaa oloa suunnilleen aikaiseksi. Ei edes harmittanut se, että ei osattu jotain juttuja, itketti vaan. Ja sitte se itkeminen harmitti ja homma vaan paheni. Se ei tosiaan ollu ton tarkoitus. Mutta tosi nopeesti koottuna:

• esteille lähetykset loppuun asti
• rytmitys - ole ajoissa - älä unohdu
• täytä työkalupakkia - opettele pari uutta ohjauskuviota
• ....ja opettele kokoamaan itsesi. Vaikka eipä näitä usein satu. Muutaman kerran vuodessa ja nekin yleensä yksin kotona väsyneenä.Joskus itkukin tekee ihan hyvää.

Hannan nollaratatreeni - lauantai

 
Tää oli hyvä! Tavoitteena tehdä nollarata. Oman vaikeusasteensa sai valita eri tasoisista vaihtoehdoista, jotka oli suunniteltu samalle ratapohjalle. Nollien tekemistähän pitää myös treenata. Kaiken muun ohella. Plussana vielä erikoisia häiriöitä kesken suorituksen, kuten hanskoja yllättävissä paikoissa, siivekkeen takana kykkivä "ratatyöntekijä", joka ei kerinnytkään täysin korjata "pudonnutta rimaa" ja näin edelleen.

Aluksi tosiaan Hanna kertoi ryhmälle nollien tekemisestä ja mikä siinä on tärkeää. Puhuttiin myös omasta Kuplasta, omista kilpailurutiineista, "nollakorusta" ja näin edelleen. Mitä se nollan tekeminen oikein vaatii, ja että aika usein se on omasta korvienvälistä kiinni. Tämän jälkeen jokainen valitsi itselleen sopivan haastavan radan vaihtoehdoista ja opetteli sen. Mä valitsin kakkosluokan tasoisen radan (piirustus yllä, ja laatijana siis Hanna Hyvärinen) Sitten mentiin yksitellen päätyseinän viereen seisomaan ja kerrottiin Hannalle, mitä aiotaan tehdä: mikä este oli minkäkin jälkeen ja mitä ohjausta aikoo käyttää. Tämä tuli mahdollisimman hyvin toteuttaa. Eräänlaista mielikuvatreeniä tämäkin. Ja omista valinnoista kiinnipitämistä - ei pidä alkaa epäröidä omia ratkaisujaan, jos kaveri meinaa tehdä ihan erilailla. Ja sitten lähdettiin tekemään nollaa. Ja tehtiin se. Ja tehtiin uudestaankin. Ja hitsi että oli hyvä fiilis. Ihana tsemppitreeni. Video alla. Kuulemma, Hannaa lainatakseni, osa ohjausvalinnoista oli hieman kökköjä, ja nyt jälkeenpäin katsoen omaankin silmään osuu pari kohtaa, jotka tekisin nyt jo pari kuukautta myöhemmin erilailla, mutta se ei treenin pääpointtiin, eli siihen nollan tekemiseen vaikuttaneet. Mietitään muissa treeneissä niitä sitten paremmin.



Omien nollien ja häiriöjuttujen jälkeen Hanna totesi, että nyt ne kaksi puuttuvaa nollaa kakkosista on jo tehty, nyt pitää vaan kisoista käydä hakemassa kuittaus kisakirjaan joistakin kisoista :D 

...Ja mehän Dinan kanssa kiltteinä tyttöinä toteltiin. Tasan kaksi viikkoa myöhemmin käytiin TSAUlta Liedosta hakemassa ne kaksi mainittua (voitto)nollaa, joista oli puhe. Ja löydettiin siellä myös mein Kupla, jossa oli melko siistiä. Aika huikeeta! Näistä kisoista olikin jo oma tekstinsä aiemmin.

Tästä treenistä napattiin mukaan ainakin toi huippufiilis, ajatukset Kuplasta ja se, että me osataan tehdä nollia, me halutaan tehdä nollia. Eiksjeh? Niin ja lisää häiriötreeniä, erityisesti kepeille ja keinulle, ja vähän kaikkialle muuallekin.

Hannan kertomana treenistä löytyy tietoa myös Sagin blogista (klik).

Tiian lämpän jälkeen tehtävä kellotustreeni - sunnuntai

Tää kellotustreeni oli meille vähän paha nakki. Kun ei tosiaan tätä taustaa ja kokemusta ole koiralla eikä mulla enempää, niin haastavinta oli saada edes suunnilleen vertailukelpoisia tuloksia. Eikä tehty edes kaikkia variaatioita mitä piti, tai ihan täysi mahdottomuuskin se olisi ollut, kun yhdessä kohtaa yhtenä ohjausvaihtoehtona oli saksalainen, eikä kumpikaan osata sitä - vielä. (Tämä työn alla nyt just helmikuun alussa) Jotain kuitenkin saatiin irti, ja yhdestä yksityiskohdasta mä yllätyin. Luulin ehdottomasti, että Dinalle nopeampi olisi pyöräyttää kakkosesteellä siivekkeen ympäri, kuin ottaa kauemman siivekkeen kautta, mutta suoremmalla linjalla. Se pyöräytys oli lopulta kuitenkin hitaampi, ei paljoa, mutta selkeästi kuitenkin. Ja sama molempiin suuntiin. Kuvassa siis eri värit. Ja yllä oleva siis niin, että aina kakkosesteellä tuo ohjaus vaihteli ja kolmonen pysyi silloin samanlaisena (kuva yllä).

Sennin kontakti/keppi-treeni

Tähän treeniin sai itse miettiä jonkin oman ongelmakohdan tai esteen, johon kaipasi apua tai vinkkejä jatkoon. Itse valitsin kepit ja lisäksi mietittiin, mitä tuolle meidän puomisuoritukselle olisi järkevin tehdä jatkossa.

Kepeille kaipasin lisää itsenäisyyttä ja häiriönsietoa, pois siis suorituksen riippuvuus mun liikkeestä ja etupalkasta, koska etupalkalla sujuu niin himputinhyvin, olin mä missä tahansa tai tein melkein mitä vaan, mutta sitten ilman... Noh, jos ei mun liike ollut mukana, niin ei paljon mitään. Iski epävarmuus, että pitikö nyt vai eikö pitänyt. Mun keppivihje on ollut hyvin yksinkertainen ja selkeä "kepit". Nyt tarttis ensin etupalkan kanssa ottaa ääntä, kannustusta, tsemppiä mukaan, vaikka ihan kuudella kepilläkin, sillä nyt mun äänestä (ke-ke-ke-ke...!!) tuli ihan uusi häiriö. Sitten sen jälkeen palkkausta erisuunnista, mun kädestä, jne. Sitten hiljaksiin liikettä myös pois ja tsemppiä pujotteluun sillä äänellä. Nää on ollu tähän asti työn alla, mutta nyt pidetään juoksujen vuoksi hiukan kepittelytaukoa, kun viime juoksujen aikaan Dina tuntui vetävän herkemmin jumiin, eikä nyt mitään ylimääräisiä jumeja kaivata. Tähän astisista tuloksista joskus myöhemmin.

Puomista taas: Senni oli tänhetkisen perussuorituksen näytettyäni ja tilannetta vähän selitettyäni aika vahvasti sillä linjalla, että mein taustalla juoksarit olis jatkossa se suunta. Tää ei kuitenkaan ole nyt ihan prioriteettilistan kärjessä. Ja onhan tää aika hyvin toiminut tähän astikin, että niitä ensimmäisiä puomin kontaktivitosia odotellessa... Tai ilmankin pärjättäis toki :D Että nyt toistaiseksi mennään tällä, ja sitten jos tuntuu, että muut treenattavat loppuu kesken (?), niin keskitytään sitten tuohon, tai jos ylipäätään näyttää, että nykyinen muuttuu huonommaksi. Dinahan on siis periaattessa opetettu pysähtymään puomin alastulolla, mutta en oo jaksanut sitä koskaan niin paljoa työstää, että se ilman namialustaa, namia yms oikeesti pysähtyis. Että sanotaan nyt, että sitä on pikemminkin palkattu alastulon alapäässä, kuin opetettu pysähtymään... Kisoissa en tota pysähdystä ole edes yrittänyt vaatia. Enemmän, tai oikeestaan vähemmän, koitan liikkeelläkään siihen vaikuttaa enää. Tuntuu, että Dinalla se fokus aika hyvin pysyy siellä alhaalla ja se nätisti juoksee alastulon ihan alas asti, reippaasti. Treeneissä palkkaan sitä satunnaisesti vieläkin sieltä alastulolta. Pysähdykset on siinäkin mielessä meille hiukan nounou, koska en todellakaan halua Dinan alkavan sitten taas hidastellakaan epävarmuuttaan puomilla, mihin se ihan varmasti menee, jos alan nyt yhtäkkiä vaatia jotain, mitä se ei tosiaan osaa. En koe itsekään olevani niin taitava kouluttaja, että pystyisin siinä pitämään kriteerin tarpeeksi tarkkana, etten sitten taas palkkaamalla vähän vääristä paikoista ruokkisi sitä epävarmuutta, mikä alkaa aika hyvin olla kitketty pois.

Tämmösiä agitreenejä tehtiin siis marraskuun lopussa. Vielä olisi yksi pieni postaus tulossa 2. leiriin liittyen. Siinä aiheena leirin teoriatunnit.

TB // Kotkassa junaillen

Tämä postaus oli ilman kuvia unohtunut luonnoksiin, mutta julkaistaan nyt hieman kesää vihdoinkin saapuneen talven keskelle.

Elokuun alussa lähdettiin ensimmäistä kertaa ikinä käymään Kotkassa. Tai Aleksi on ehtinyt siellä nyt viettää enemmänkin aikaa kesän aikana, mutta me poikettiin kylään parin yön verran. Luna pääsi, tai joutui, myös ensimmäiselle junareissulleen. Dinan kanssa tultiinkin aikanaan Helsingistä pentunäyttelystä junalla Tampereelle, ja se nyt oli yhtä rento tälläkin reissulla, niin kuin aina. Mitäpä sitä turhista stressaamaan - toisin kuin Luna, joka tärisi ja läähätti junassa yhtälailla kuin bussissa ja autossakin. Mua käy tuollainen pelko hieman sääliksi, mutta erinäisistä seikoista johtuen, ei ole pystytty asialle nyt tekemään sen kummemmin mitään. Autoonkin hiljalleen siedettäminen on perin mahdotonta, koska autoreissuja, tai bussireissuja on nyt vähän jatkuvasti. Pahoinvointia ei onneksi ole, eikä kuolaamista.

Melko täyttä Treeltä Tikkurilaan

Jaloittelutauko Tikkurilan vesisateessa

Nautittiin omasta tilasta Tikkurilasta Kouvolaan

Ja sitten se masentava juna Kouvolasta Kotkaan

Mutta niin. Takaisin junaan ja sen mukana ensin Tampereelta Tikkurilaan, jossa Intercity vaihtui Pendolinoksi ja sieltä vielä Kouvolaan, josta alkoi viimeinen etappi taajamajunalla Kotkaan. Vaihtoja oli tuolle muutaman tunnin matkalle ihan riittävästi, mutta mukavasti aika meni. Yksinmatkustaessa aika ei tunnu kuluvan millään, mutta koirien kanssa ei ehtinyt kyllästyä. Tampere-Tikkurila välillä oli mukavasti juttuseuraakin, sillä Intercityn lemmikkiosasto oli jotakuinkin ääriään myöden täynnä. Yhden ihmisen pikkukoiran kanssa olisi ehkä vielä saanut mukaan sovitettua, mutta ison koiran kanssa olisi tullut jo hankalaa. Tiivistä tunnelmaa siis :D Tikkurilassa oltiin ihan ajallaan ja parikymmentä minuuttia oli vaihtoaikaa, joten ihan mukavasti ehdittiin uudelle raiteellekin kaikkine tavaroinemme. Ei tuo mikään maailman mukavin kokemus ole Tikkurilan isolla asemalla etsiä seuraavaa raidetta kahden ihmettelevän pikkukoiran, parin laukun sekä kevythäkin kanssa. Selvittiin kuitenkin :D Pientä miinusta pitää kyllä antaa asemien suunnittelusta, sillä tosi monessa paikkaa on ovien edustat yms alueet katettu ritilöillä, jotka ovat todellatodella inhottavat, ellei jopa mahdottomat pikkukoirien kulkea ja tavaroiden kanssa ei oikein ole mahdollista koiria aina niiden yli kantaakaan. Pendoliinossa olikin isossa (ehkä 3-4 kertaa edellisen kokoisessa) lemmikkiosastossa ruhtinaallisesti tilaa, sillä siellä taisi meidän lisäksi olla ainoastaan kaksi muuta matkustajaa. Olihan tuo rennompaa kuin täydessä osastossa matkustaminen. Jostain syystä Kouvolassa oltiin hieman myöhässä, ja siellä pitikin aika nopeasti siirtyä monen raiteen päässä odottavaan seuraavaan junaan. Tässä kohtaa meinasin kirota VRn ja kaiken mukanakannettavan, kun lähes juoksujalkaa kiiruhdettiin viimeiseen junaan, joka olikin sisätiloiltaan aikalailla edellisiä ankeampi, taisi olla pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen junia noin varsinaisesti julisteista ym päätellen. Lopulta oltiin kuitenkin Kotkassa ja Aleksi meitä vastassa auton kanssa. Ja edessä mukava loppuviikko uusissa maisemissa.

Perjantaina pyörin päivän neitien kanssa Sapokan vesipuistossa, joka on yksi Kotkan palkituista puistoista ja täysin vierailemisen arvoinen noin kesällä ainakin. Tosi monipuolinen puisto mahdutettu pienehkölle alueelle. Ihania paikkoja. Puistossa olisi riittänyt kuvattavaa pidemmäksikin ajaksi. Illalla käytiin tottakai vielä syömässä hyvin ja katselemassa ilta-aurinkoa Katariinan meripuistossa, josta kuvia vielä alla.

Kotkasta ajeltiin la-aamulla Hämeenlinnaan Hämeen shelttien järjestämälle shelttileirille. Katsotaan saanko aikaiseksi tehdä siitä oman postauksensa.

Sporttistartti

Huppista! Kaikkeen sitä kanssa tulee ilmoittauduttua :D 16. tammikuuta starttasi Sporttitassun järjestämä 11 vkon etävalmennus, johon osallistuu tamskilaisia isompikin porukka. Edullinen valmennuskokonaisuus lupaa keinoja päästä nopeammin liikkeelle, paremman kunnon, vahvemman keskivartalon sekä parannusta koordinaatiokykyyn, motorisiin taitoihin sekä ketteryyteen. Kokeillaan! Porukan tuella varmasti helpompaa kuin yksin... Ja mukavaa vastapainoa, kun pitää pitää ratsastuksesta nyt pientä taukoa kukkaron vajauksesta johtuen. Kokeillaan, eipähän tässäkään taas ainakaan paljoa menetä!

Nyt on alkutesti tehty ja voin kertoa, että hapottaa. Josko sitä tuli ainakin annettua tämän hetkisen kunnon mukaisesti kaikkensa :D Vähän meinas ikävät koululiikunnan kuntotestimuistot pulpahdella esiin, mutta selvittiin. Tampereen messu- ja urheilukeskuksella oli ihan mukavat olosuhteet kaikkien osioiden tekemiseen, ja loppufiiliksenä sanoisin, että oli jopa ihan hauskaa. Ehkä mä oon tässä vajaassa kymmenessä vuodessa nyt jo selvinnyt niistä aiemmin syntyneistä traumoista... Nyt vaan eteenpäin, porukan ja valkun tsempeillä tietysti :)

#tt1617 2. leiri / aikataulu ja fysiikkatreenit

Yleistä & aikataulua

Toisella leirillä ohjelmaa oli lauantaina ja sunnuntaina. Kumpanakin aamuna aloitettiin klo 8.30 ja iltapäivisin lopeteltiin siinä neljän ja kuuden välillä. Tampereen leirin porukka oli jaettu neljään eri ryhmään, joiden päivien järjestys oli kaikilla erilainen. Alla oman ryhmän ohjelmaa:

Lauantaina aamu alkoi Linnainmaan koululta Annen mentaalivalmennuksella sekä Sennin luennolla koiran kouluttamisen perusteista. Koululta siirryimme TamSKin hallille, jossa tarjoiltiin lounasta, ja jonka jälkeen päästiin tositoimiin. Ensin oli Anun rytmityspainotteista ratatreeniä, sitten Hannan "nollaratatreeniä". Tämän jälkeen olin vielä ilmoittautunut Tiian pienryhmätreeniin, jossa oli teemana eräänlainen kuntopiiri.

Sunnuntaina aloitettiin puolestaan aamu hallilta, jossa oli ihan ensimmäiseksi vuorossa Tiian lämppätreeniä sekä ohjaajalle että ohessa myös koiralle. Siitä siirryttiin lämpimin lihaksin kellottelemaan parin eri ohjausvaihtoehdon aikoja viereiselle kentälle. Ennen lounasta oli myös vuorossa Sennin kontaktitreeniä, jossa itse kyselin ideoita puomille ja kepeille jatkoa varten. Lounaan jälkeen heitimme koirat kotiin nukkumaan ja siirryimme koululle, jossa oli ensin lyhyt info Trainer4Agility-ohjelmasta, jota päästään testaamaan ja esittämään kehitysideoita loppukauden aikana. Infon jälkeen Sanna luennoi meille radanluvullisista asioista. Lopuksi oli vielä lisää Annen mentaalitreeniä, jossa mieliala alkoi olla jo yleisen väsymyksen vuoksi hieman vallaton.

Fysiikkatreenit

Aloitetaan lauantain pienryhmätreenillä, joka oli esimerkkinä helposta kotona tehtävästä "kuntopiiristä". Ajan säästämiseksi etukäteen piti lukea Tiian lähettämä materiaali lihaskunnosta ja kehonhallinnasta, jonka pääkohdat alla:

• voimaharjoittelu luo pohjan nopeusharjoittelulle, ja sitähän agilityssa tarvitaan
• lihaskuntoharjoittelussa on tärkeää kehittää koko kroppaa, vaikka lajissa keskeisemmässä asemassa ovatkin jalat ja keskivartalo - tasapaino ehkäisee vammoja
• suorituksen aikana tulee monenlaisia erilaisia rasituksia: kiihdytykset, jarrutukset, kierrot rasittavat mm. niveliä ja vauhti tuo vielä lisähaastetta. Hyvä kehonhallinta ehkäisee myös vammoja:
• Agilitysuorituksesta 70% kuluu yhden jalan varassa, lonkka ja polvi koukussa ja 80% ylävartalo on joko kiertyneenä tai taipuneena
• Kehonhallintaa harjoitettaessa tarkoitus on kehittää kehon staattisen pidon lihaksia sekä hitaita liikkeitä ylläpitäviä lihaksia (stabiloivat ja stabiloivat mobilisoivat lihakset)
• hitaat liikkeet ja tasapainon horjutus
• harkittu hallinta, jotta treeni kohdistuu oikeisiin lihaksiin

Näitä juttuja toteutettiin sitten pareittain tehtävillä liikkeillä. Samat jutut olisi helposti tehtävissä myös kotona, ei siis tarvetta millekään ihmeellisille välineille. Liikkeiden tehot olivat myös helposti säädeltävissä oman tason mukaisesti. Alkuun vähän keppijumppaa yms alkulämmöksi, ja loppuun vähän vastaavia. 8 liikettä, joissa oli Reetan kanssa hauskaa ja tuli senkin suhteen vatsalihakset treenattua, olivat:

• hitaat lantionnostot niin, että jalat jumppapallon päällä
• kyykkyyn meneminen hitaasti, samalla rintakehän edessä painoa alas mennessä kauemmas siirtäen ja ylös noustessa takaisin kiinni kroppaan tuoden
• kylkilankutus, huom lapatuki!
• jalan nostaminen hitaasti lähes polven korkeudella olevan riman ylitse tasapainon horjumatta ja keskivartalon pysyessä suorassa
• suorien käsien nosto sivuilta ylös, molemmat kädet, mutta toisessa vuorotellen paino, kroppa ryhdikkäästi
• jumppapallo niskan, hartioiden alla, jalkapohjat maassa, polvista olkapäihin ihan vaakatasossa "peppu piukassa"
• tasapainotyynyllä seisominen niin, että kaveri häiritsee kevyesti tönimällä eri suunnista
• punnerrukset seinää vasten, yhdellä kädellä, lisähaasteena pallo horjuttamassa käden ja seinän välissä

Kaikkia liikkeitä tehtiin aina minuutti ja sitten vaihdettiin liikkeestä riippuen joko puolta tai paikkaa kaverin kanssa. Näitä kierroksia olisi voinut tehdä useampia, mutta ajankäytöllisesti ja rankan päivän jälkeen tehtiin nyt vain yksi kierros, jotta liikkeet ja idea tulivat kaikille tutuiksi.

Sunnuntaina Tiian treenin teemana oli lämmittely ennen agilitytreeniä tai kisasuoritusta. Lämmittely suoritettiin koiran kanssa yhdessä, mikä on hyvä tilaisuus myös vahvistaa suhdetta ja valmistaa koiraa siihen, että kohta mennään tekemään treeniä/suorittamaan yhdessä radalle. Alkulämpönä ainakin 5-10 min koiran kanssa kävelyä (ja tarpeiden teko) sekä 5-10 min hölkkäpätkä siten, että koira ravaa. Tästä siirryttiin Tiian luo, missä taas parin kanssa vuorotellen, tai koirien tullessa toimeen samanaikaisesti, tehtiin muutamia liikkeitä:

• askelkyykky siten, että koiraa ohjataan joka askeleella kulkemaan etummaisen jalan ali ja takana olevan jalan yli, muista vaihtaa kiertosuuntaa muutaman askeleen välein. Myös lelun repiminen koiran kanssa hitaiden ja harkittujen askelkyykkyjen aikana (häiritsee tasapainoa)
• laukkaa sivuttain koiran kanssa (namilla tai lelulla mukaan houkutellen), suunta vaihtuu valssiaskeleella yhden tai kahden laukan välein
• koira orava-asentoon, mistä vapautus nopeaan spurttiin (koiran takareiden ja pepun lihasten aktivointi, joutuu ponnistamaan oikeasti takapäällä) ja sitten vasta palkka
• kaksi siivekettä/tötsää useamman metrin etäisyydellä toisistaan, näille takaakierrot, joista spurtti aina toiselle tötsälle takaakierron lähetykseen aina, kun koira on juuri siivekkeen/tötsän takana. Suunnanvaihto, eli alkuun aina takaakierrot yhteen suuntaan, sitten vasta toiseen (tätä ennen koiran kylkien avaus venytyksillä ja rauhallisilla pyörityksillä (namin avulla)
• Ja eikun treenaamaan!

Jatkossa nämä alkulämppäopit erityisesti tulevat kyllä käyttöön, ei välttämättä kokonaisuudessaan, mutta jossain määrin kuitenkin. Koitetaan muodostaa jokin meille sopiva lämppärutiini, joka olisi helppo muistaa tehdä.

Viikonlopun leiriseurana meillä majoittuivat Sonja ja shelttineiti Aida. Neidit tulivat ihan mukavasti juttuun, vaikka lähinnä taisi yhdessäolo mennäkin nukkumiseksi rankkojen päivien jälkeen.

Hyvää joulua!

Rentoa joulunviettoa toivottelevat tonttutytöt Luna ja Dina: Syökäähän massut täyteen ja herkutelkaa vähän koko vuoden edestä, kyllä kerran vuodessa saa niin tehdä! :D Massut täynnä on sitten hyvä kääriytyä murun kainaloon ja halia, niinkin on hyvä tehdä ainakin kerran vuodessa.

Hyvää ja onnellista joulua kaikille!

Tuore kolmosluokkalainen

Sunnuntaina suunnattiin Lietoon TSAUn kisoihin kahdelle agiradalle. Pitkään mietin mille radoille neljästä vaihtoehdosta ilmoitan, mutta pohdinta päättyi ilmeisen oikein. Radat olivat järjestyksessä CBAD, joista C rata oli Viitasen hyppyrata. Sen tiesin jättäväni mieluimmin väliin, mutta sitten jäi vielä päätettäväksi ilmoitanko kahdelle vai kolmelle radalle, ja jos kolmelle, niin haluanko kahdelle Luomalan radalle (B ja D) vai myös Viitasen radalle. Loppujen lopuksi päädyin A:lle ja B:lle. Aikataulullisestikin radat menivät ihan mukavasti, kun väliin jäi suunnilleen tunnin verran huiliaikaa.

Ensimmäisenä meillä oli siis Henri Luomalan rata. Alla tästä video. Alussa vähän pelkäsin, että Dina näkee pelkän puomin ja suuntaa sinne, mutta hyvinhän se tuli ja meni nätisti putkeen. Kasihypyn jälkeinen valssi taisi olla vähän myöhässä, mutta Dina oli kiltti ja tuli silti ohjaukseen ja sain sen vielä ihan järkevällä linjalla siitä putkeen. Putken jälkeen tilanteen rauhoitus ja Dinalle tilaa hakea kepit. Helppo lähestyminen, niin eipä sitä nyt tollaisessa kohtaa olisikaan kannattanut kämmätä. Aan jälkeiselle hypylle radan toinen, tuttu ja turvallinen, pyöritys, sillä nyt ei ollut sellainen olo, että lähdettäisiin vaan kokeilemaan mitään ns. kisa-uutta, mikä ei ehkä kuitenkaan toimi. Siitä vielä hypyn kautta keinulle, joka olikin radan toiseksi viimeisenä. Hiukan siinä rajoilla olisiko siitä tullut vitonen, mitä vähän pelkäsin, kun tuomari oli selän takana enkä siinä nähnyt nousiko käsi. Jäähkälenkin jälkeen tulostaululla näkyi kuitenkin nolla, ja vieläpä luokan nopein, vaikkei tuo nyt meilläkään mitään vauhti-ilottelua millään lailla ollut :D Kyllä vähän olisi harmittanut, jos tuosta keinulta olisi käsi noussut... Onneksi nyt näin. Tästä meille toinen LUVA kakkosista. Eli ihan niinkuin ennen lähtöä suunnittelinkin, ekalta radalta nolla, niin toisen ei ole niin väliä miten menee, ja pääsee ajoissa lähteämään kotiinkin, kun C- ja A-ratojen palkintojenjako oli A-radan jälkeen ja B-radan vasta sen ja D:n jälkeen...

Paitsi, että... Saatiin se nolla sitten siltä Viitasen Annen A-radaltakin :D Huppista keikkaa. Mä todellakin löysin sen Kuplani tuolla TSAUlla. Ehkä vähän sitäkin, ettei ollut ketään tuttuja juttuseurana, niin sai olla ihan ittensä kanssa. Oltiin myös ensimmäisenä lähtövuorossa, ja vähän meinasi mennä pakka sekaisin, kun tuli vielä rataantutustumisen jälkeen ylimääräistä odottelua C- ja B-ratojen palkintojenjaon muodossa. Sain kumminkin ajatukset kasattua nopeasti ykköspallilla pyörähtämisen jälkeen rataa kerraten ja Dinaa liikutellen. Vihdoin vuoron koittaessa lähdettiin radalle ihan hyvällä fiiliksellä. Tästä taas video alla. Kuvakulma on vähän hassu, mutta parempi sekin kuin ei mitään :) ei sitä kauheasti viitsi alkaa vaatia, kun ihan vieraalta ihmiseltä lähtee kysymään, että ehtisikö kuvata meidän suorituksen... Tän radan alkua mä mietin, että mitä teen. Mieli ois tehny kävellä pituudelle asti ja sitten vasta sieltä antaa Dinalle lähtökäsky, mutta en ollu läheskään varma ottaako se renkaan siitä matkalta, niin tein nyt noin, ja sitten jäin vielä odottelemaan muutaman askelen verran liian pitkäksi aikaa, jolloin olin auttamattomasti liian myöhässä ennen putkea. Voi huoh. No, tilanne pelastettu muuttamalla suunnitelmaa lennosta ja menemällä putken ja keinun eri puolta kuin piti. Keinulta putkeen, ja sitten oltiinkin taas suunnitellulla reitillä. Putken jälkeen hiukan vino hyppy ja puomi, puomilta kepeille, jossa annoin taas tilaa hakea kepit itse. Kepeiltä putkeen ja Aalle. Sen takana hyppy, putki, hyppy aikalai U:n muodossa. Siitä uudestaan Aan jälkeiselle hypylle, mistä jyrkkä käännös putkelle ja loppu näkyykin sitten taas videolla. Tää oli kiva rata, jotenkin tällaiset, jotka sujuu ja joilla pääsee juoksemaan itsekin, on ihan tosi paljon hauskempia, kuin sellaiset kääntämisvääntämisradat, joissa vain sotkeutuu omiin jalkoihinsa :D Oli aika epäuskoinen olo, kun päästiin maaliin. Nolla, 3. luva ja sitä myöden sertin kanssa kolmosiin. Ihan käsittämätöntä. Kotimatkakin meni hyvissä fiiliksissä nopeesti, vaikka lähtö nyt sitten viivästyikin, kun piti jäädä sitä toistakin palkintojenjakoa odottelemaan...

Koottuna: Hirmu hyvä päivä, edes tulomatkan pieni kiire ei haitannut. Kaikki toimi, Dina liikkui ja tehtiin hyvin yhdessä ja luotin, että se osaa. Avainsanoina OmaKupla ja Keskittyminen. Hyvä tästä tulee. Siis nollan tekemistähän pitää treenata, ja sitähän me tehtiin pari viikkoa sitten leirillä Hannan nollaratatreenissä, josta lisää myöhemmin!

Sitten ei muuta kuin kolmosiin! Joskin nyt pidetään pari kuukautta kisataukoa, hoidetaan luustokuvat vihdoin heti kun budjetti sen vain sallii ja mietitään kolmosissa starttaamista ehkä juoksujen jälkeen maalis-huhtikuussa, kun on vähän edes lyhennetty kisatauon aikana kilometrin pituista treenilistaa. Alkuvuoden tavoitteina itsenäisemmät kepit ja lisää täydennystä tuonne meidän työkalupakkiin erilaisten ohjausten osalta. Niin ja tietysti parempi kunto itselläkin, vaikka hyvältä tuntuu jo nyt esimerkiksi kesään verrattuna.

Ihan huikee lopetus meidän ensimmäiselle kisavuodelle! Ei olisi parempaa uskaltanut edes toivoa. Hyvä me!

#tt1617 1. leiri / agitreenit

Hupsista!

Luulin julkaisseeni tämän jo alkusyksystä, mutta olikin näköjään unohtunut luonnokseksi tuonne muiden tekstien joukkoon. Pahoittelut. Onneksi huomasin sentään nyt, kun ajattelin alkaa kirjoittelemaan ajatuksia toiselta leiriltä, joka oli viime viikonloppuna. Tulee tekstit sentään oikeaan järjestykseen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikonlopun agitreenit valikoituivat itselle aika selkeiden teemojen mukaan. Vauhtia lisää ja keinoja sen ylläpitämiseen, ohjauksiin lisävinkkejä ja rytmittämistä. Jälkeenpäin ajatellen lauantai-iltapäiväksi olisi pitänyt valita jotakin muuta, sillä Villen ryhmiä tuli nyt niin paljon, että samat asiat alkoivat jo sunnuntaina toistua. Enemmän olisi siis saanut ehkä irti jostakin muusta koulutuksesta sillä hetkellä. Tietääpä seuraavalla leirillä. Mutta näistä on ihan hyvä aloittaa, kaiken kaikkiaan tuli tosi kivoja vinkkejä koko viikonlopun ajan, ja varmasti vuorotellen otetaan kaikkia asioita työn alle.

Lauantai:

Ohjaamisen perusteet, ohjausvihjeet, Ville
-itsenäisempää esteiden suoritusta, estehakuisuuttaa lisää, esim treenien alussa putkiin lähetystä pelkällä sanalla, ilman liikettä välimatkaa pidentäen sekä itsenäisemmät takaakierrot, "menee suoraan sinne mihin nenä näyttää"
-serpentiini: esteiden hakeminen, estefokuksen parantaminen

Samalla pohjalla oli kaikki lauantain treenit, erilailla numeroituina vain. Serpentiini esimerkiksi oli yläreunan kolmella vierekkäisellä hypyllä, joita ennen ja jälkeen taisi olla nuo putket päissä

Tehokas treenaus, Sanna
-vinkkejä lähtöön, miten leikkimisellä saatu into ei lässähdä: istumisesta kiva juttu! Leikki, istu, heti palkka jatkamalla leikkiä. Sanaa voisi vaihtaa ja käyttää tuota "tylsää istumista" sitten muualla

Vauhti, Ville
-vauhtipätkiä alkuun ja loppuun, välissä muuta treeniä, uskaltaa vaan itse juosta enemmän niin saa koiraankin vedätettyä lisää vauhtia

Sunnuntai:

Vauhti/looginen ohjaus, Ville
-rohkeampi liikkuminen
-alla videoita treeneistä



Rytmittäminen, Anu
-saattaminen loppuun asti ohjauksissa, jopa hieman viipyvät ohjaukset tarpeen mukaan
-ei niin jyrkkiä nopeuden muutoksia ennen estettä, erit. putkelle
-lisää itsevarmuutta, esim. mun etsintää metsässä yms, erityisesti nenäjuttuja?
-omia: käsien/yläkropan ja jalkojen yhteistä koordinaatiota paremmaksi. Ihan mahdottomuus hyppiä esimerkiksi jaloilla ns. x-hyppyjä kun samaan aikaan heiluttaa käsiä edestakaisin tai toisinpäin (kokeilkaa ite, sujuuko muka? :D )


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ps. Hitsit miten hölmöä oli katsoa vain kolme kuukautta vanhoja videonpätkiä. Tässä sitä huomaa, että kyllä on kehitystä tullut syksyn aikana. Jotenkin koko tekemistä on oppinu parissa kuukaudessa ajattelemaan ihan eri lailla. Edellä olevasta kisapostauksesta voi tehdä vertailuja :D mutta senkin puoleen tuli kyllä ekalla leirillä valittua oikeita treenejä. Todellakin oli meillä syksyn avainsanoja estefokus ja vauhti, jotka molemmat on vaikuttaneet suotuisasti Dinan itsevarmuuteen ja koko koiran yleiseen olemukseen ja asenteeseen: on tullut sopivasti röyhkeyttä niin sanotusti. Ja on sitä itellekin noi pk-lenkit, ja ylipäätään taas juoksemiseen tottuminen, tehnyt hyvää. Kyllä mä oon tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Terveisin Entinen Liikunnan Vihaaja :D

Sellaista ekalla leirillä. Nyt on ne kaikki julkaistu vihdoin. Kiinnostaako jotakuta joku aihe enemmän, mitä on tarkemmin ottaen tehty tässä syksyn aikana tms?

Tässä leirien välissä Sanna kävi lisäksi vetämässä meille täällä Tampereella myös pienryhmätreenin lokakuussa. Siellä puhuttiin lisää estefokuksesta ja kuinka vauhtia tulee Dinalle varmasti lisää kun saa lisää itsevarmuutta. Niinhän siinä on käynyt. Dina oli tuossa treenissä harvinaisen tuhma rankan eura-vkonlopun jälkeen ja komensi ja meni ihan minne sattui. Normaalisti kiltin koiran ohjaajakin oli melkoisen hukassa, joten eipä siitä treenistä sen enempää :D