20.1.2017

TB // Kotkassa junaillen

Tämä postaus oli ilman kuvia unohtunut luonnoksiin, mutta julkaistaan nyt hieman kesää vihdoinkin saapuneen talven keskelle.

Elokuun alussa lähdettiin ensimmäistä kertaa ikinä käymään Kotkassa. Tai Aleksi on ehtinyt siellä nyt viettää enemmänkin aikaa kesän aikana, mutta me poikettiin kylään parin yön verran. Luna pääsi, tai joutui, myös ensimmäiselle junareissulleen. Dinan kanssa tultiinkin aikanaan Helsingistä pentunäyttelystä junalla Tampereelle, ja se nyt oli yhtä rento tälläkin reissulla, niin kuin aina. Mitäpä sitä turhista stressaamaan - toisin kuin Luna, joka tärisi ja läähätti junassa yhtälailla kuin bussissa ja autossakin. Mua käy tuollainen pelko hieman sääliksi, mutta erinäisistä seikoista johtuen, ei ole pystytty asialle nyt tekemään sen kummemmin mitään. Autoonkin hiljalleen siedettäminen on perin mahdotonta, koska autoreissuja, tai bussireissuja on nyt vähän jatkuvasti. Pahoinvointia ei onneksi ole, eikä kuolaamista.


Melko täyttä Treeltä Tikkurilaan

Jaloittelutauko Tikkurilan vesisateessa

Nautittiin omasta tilasta Tikkurilasta Kouvolaan

Ja sitten se masentava juna Kouvolasta Kotkaan

Mutta niin. Takaisin junaan ja sen mukana ensin Tampereelta Tikkurilaan, jossa Intercity vaihtui Pendolinoksi ja sieltä vielä Kouvolaan, josta alkoi viimeinen etappi taajamajunalla Kotkaan. Vaihtoja oli tuolle muutaman tunnin matkalle ihan riittävästi, mutta mukavasti aika meni. Yksinmatkustaessa aika ei tunnu kuluvan millään, mutta koirien kanssa ei ehtinyt kyllästyä. Tampere-Tikkurila välillä oli mukavasti juttuseuraakin, sillä Intercityn lemmikkiosasto oli jotakuinkin ääriään myöden täynnä. Yhden ihmisen pikkukoiran kanssa olisi ehkä vielä saanut mukaan sovitettua, mutta ison koiran kanssa olisi tullut jo hankalaa. Tiivistä tunnelmaa siis :D Tikkurilassa oltiin ihan ajallaan ja parikymmentä minuuttia oli vaihtoaikaa, joten ihan mukavasti ehdittiin uudelle raiteellekin kaikkine tavaroinemme. Ei tuo mikään maailman mukavin kokemus ole Tikkurilan isolla asemalla etsiä seuraavaa raidetta kahden ihmettelevän pikkukoiran, parin laukun sekä kevythäkin kanssa. Selvittiin kuitenkin :D Pientä miinusta pitää kyllä antaa asemien suunnittelusta, sillä tosi monessa paikkaa on ovien edustat yms alueet katettu ritilöillä, jotka ovat todellatodella inhottavat, ellei jopa mahdottomat pikkukoirien kulkea ja tavaroiden kanssa ei oikein ole mahdollista koiria aina niiden yli kantaakaan. Pendoliinossa olikin isossa (ehkä 3-4 kertaa edellisen kokoisessa) lemmikkiosastossa ruhtinaallisesti tilaa, sillä siellä taisi meidän lisäksi olla ainoastaan kaksi muuta matkustajaa. Olihan tuo rennompaa kuin täydessä osastossa matkustaminen. Jostain syystä Kouvolassa oltiin hieman myöhässä, ja siellä pitikin aika nopeasti siirtyä monen raiteen päässä odottavaan seuraavaan junaan. Tässä kohtaa meinasin kirota VRn ja kaiken mukanakannettavan, kun lähes juoksujalkaa kiiruhdettiin viimeiseen junaan, joka olikin sisätiloiltaan aikalailla edellisiä ankeampi, taisi olla pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen junia noin varsinaisesti julisteista ym päätellen. Lopulta oltiin kuitenkin Kotkassa ja Aleksi meitä vastassa auton kanssa. Ja edessä mukava loppuviikko uusissa maisemissa.









Perjantaina pyörin päivän neitien kanssa Sapokan vesipuistossa, joka on yksi Kotkan palkituista puistoista ja täysin vierailemisen arvoinen noin kesällä ainakin. Tosi monipuolinen puisto mahdutettu pienehkölle alueelle. Ihania paikkoja. Puistossa olisi riittänyt kuvattavaa pidemmäksikin ajaksi. Illalla käytiin tottakai vielä syömässä hyvin ja katselemassa ilta-aurinkoa Katariinan meripuistossa, josta kuvia vielä alla.






Kotkasta ajeltiin la-aamulla Hämeenlinnaan Hämeen shelttien järjestämälle shelttileirille. Katsotaan saanko aikaiseksi tehdä siitä oman postauksensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti