Turun shelttikerhon järjestämä koulutus oli toisiaan tarkoitettu kaikentasoisille shelteille ja osallistuminen olikin niin runsasta, ettei edes kaikki halukkaat ihan mahtuneet mukaan. Koulutus järjestettiin kolmessa ryhmässä, joista kaksi ensimmäistä oli aivan aloittelevien ryhmiä. Ihanaa, että mukaan oli päättänyt lähteä niin moni lajista ennenstään juuri mitään tietämätön koirakko. Ihanaa ylipäätään, että tällaisia järjestettäessä on reilusti osallistujia. Kouluttajana toimi Hanna Sori. Mä osallistuin tosiaan Dinan kanssa ja oltiin ryhmässä, jossa kokemus vaihteli alkeiden ja kisaajien välillä. Osalla oli osa kontaktiesteistäkin vielä täysin työn alla, kun taas yksi oli jo ehtinyt korkata kisauransakin. Kisaava teki eri radan kuin me muut, mutta harjoitteet olivat kuitenkin yksilöllisiä koirakon osaamistason mukaan. Kepit ja keinu meidän radalta puuttui, mikä oli tietysti ihan mukavaa, kun ei me tuonne mitään keppejä lähdettykään opettelemaan. Alla kuva ratapohjasta.
Me päästiin tekemään rataa kahdesti kunnolla, ja jotain pientä kokeiltiin sitten vielä tuon lisäksi. Alla yritykset nro 1 ja 2. Ensimmäisen suorituksen jälkeen sain tehtäväksi ohjata toisen yrityksen ilman käsiä, koska huidon kuulemma aivan liikaa ja jotta saisi vähän tasoitettua tuota etenemistä. Sen myötä koinkin taas pienen valaistumisen. Ihan turhaan sitä ihminen keskittyy siihen, missä kädet on, koska ei koira niihin todennäköisesti kauheasti keskity. Tärkeämpää on esimerkiksi se mihin suuntaan liikkuu, missä katse on ja mihin rintamasuunta näyttää. Itsellä suurin ongelma erityisesti noissa takaakierroissa on toistuvasti tuntunut olevan tuo rintamasuunta. Nii että miksiköhän koira kiertää aivan liian usein koko esteen sen sijaan, että kiertäisi vai siivekkeen ja tulisi nätisti yli? Niimpä. Koska mä olen aivan väärin päin yläkropastani. Huoh. Tosiaan Dina osais kyllä, jos mä osaisin :D Eipä niistä sen enempää. Kotiläksyksi saatiin treenata takaakiertoja ja miettiä tota mun yläkroppaa. Sit taas se, mistä olin positiivisesti yllättyny: sekä puomin alapäässä että aan alla oli putki. Tähän asti noi kontaktit on aina vastaavissa tilanteissa vieny voiton (Dina rrrakastaa kontaktiesteitä, erityisesti puomia), mut nyt meni joka kerta just sinne minne pitikin. Eli putket löytyi aina tarvittaessa vaikka siinä oli ne houkutukset ihan vieressä. Ja,mikä on Dinalle aika normaalia, taaskaan uusi paikka äänineen yms ei häirinnyt keskittymistä. Vaikka oli uus paikka, niin nyt ei edes nenä vetänyt liikaa kohti maata. Huippu tyttö!
Loppuun vielä videoinnista ja matkaseurasta kiitokset Tiinalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti