Kevät 2016

Oon tässä ihmetellyt, kun syksyllä ja nyt alkuvuodesta menoja tuntui riittävän liiankin kanssa, mutta nyt viikoittaisia agitreenejä ja ratsastuksia lukuunottamatta kalenteri näyttää jatkossa aikas tyhjältä. Näyttelyitä ei ainakaan ennen toukokuuta ole, silloin suunnataan ehkä pariinkin. Lähinnä Dinan kanssa. Dina kasvatteleekin parasta aikaa karvojaan kynitty kana -lookin jäljiltä, joten toivon sen olevan vähän Turkua edustavammassa kunnossa sitten toukokuussa. Ja onhan tässä vielä lähemmäs pari kuukautta aikaa, varsinkin, kun muutos on selkeästi nyt jo nähtävissä.

Olen miettinyt hierojakäyntejä neideille tässä jo jonkun aikaa, joten ehkä ne pitäisi hiljalleen saada varattua. Nyt kun toi oma selkäki on taas ollut jo jonkun aikaa ihan hyvä. Ajattelin nyt vaan juoksut odotella ennen hierojaa, ja luulinkin niiden jo alkavan, mutta ei. Dinalla on tosiaan vasta toiset juoksut tulossa, niin tää on vähän tällaista epämääräistä millä aikataululla ne nyt sitten oikeasti tulee. Ekat oli elokuussa ja siitä on nyt sitten jo pyöreät 7 kk aikaa. Aina parempi tietty mitä pidempi väli on, en laita ollenkaan pahakseni.

Ja terveyteen liittyen on tosiaan alkukesäksi tarkoitus vihdoin varailla näille molemmille niitä luustokuviakin. Silmä- ja polvitutkimukset voisi tietty tehdä jo aiemminkin, mutta noita muita saadaan odotuttaa ainakin sinne toukokuun lopuille, niin saa samantien kaikki virallisina, kun Dinallakin on se kaksi vuotta tullut täyteen. Toivon, että olen tuolloin jossain töissäkin, niin ei ole rahallisestikaan niin ikävä paukku tuo kuvaus. Lisäksi joskus noilla samoilla main olisi ajatus selvitellä sitä Dinan viime syksynä kuulunutta lieväälievää sivuääntäkin, että onkos se muuttunut johonkin suuntaan. Mä kovasti tietysti toivon, että kaikki tutkimukset olisi kunnossa, niin saataisiin jatkaa harrastuksia hyvillä mielin. Toivossahan on hyvä elää, vai miten se meni... Vitsi kun olisi nuokin jo takana eivätkä edessä.

Takana saisi olla myös nämä viimeiset koulutyöt, jotka eivät tahdo kiinnostaa edes sitä vähää. Ois halu valmistua ja päästä kunnolla töihin jonnekin joidenkin mielenkiintoisten projektien pariin, sen sijaan että kököttää kotona ja vääntää aivan pakkopullaksi muuttuneita viimeisiä harjoitustöitä. Ei oikein edes pakkopulla oo riittävä termi, sillä paremminkin mua jopa ahdistaa osa noista valtavista harjoitustöistä. Joo, tyhmää jättää niitä tänne loppuun, mutta eipä sille enää mitään voi. Että ei kun ahertamaan, ottamaan itteään niskasta kiinni ja mitä näitä muita kliseitä nyt on.

Agilityn suhteen näyttää siltä, että molempien kanssa on ryhmäpaikat nyt ainakin vappuun asti, jolloin talvikausi loppuu. Kesän suunnitelmia pitää miettiä sitten työtilanteen ja ryhmätilanteiden mukaan. Vähän luulen kuitenkin, että Lunan ryhmäpaikka jää ja treenaillaan sen kanssa enemmän itsenäisesti. Ryhmää pitäisi joka tapauksessa ainakin vaihtaa, sillä tavoite kuitenkin olisi päästä töihin ja silloin ei oikein tuollainen päiväryhmä oikein toimi. Mutta se ajatus on nyt aika auki, että pitää katsella sitten, kun  jotain tulevaisuudesta edes on selvillä. Jotenkin sitä on tässä vuoden mittaan tottunut siihen, että kaikki on epäselvää ja epävarmaa eikä mitään voi suunnitella kuin korkeintaan parin kuukauden päähän. Dinan kanssa ois kuitenkin tavoitteena saada tässä lähiaikoina kepit kuntoon, varsinkin kun päästään nyt itsenäisestikin treenailemaan. Kisaamisesta en kyl tosiaan tiedä mitään :D Ehkä joskus... Muuten tosiaan tuntuu treenit yleensä aika hyviltä ja yleensä kyl tietää missä syy on (mussa), jos ei onnistu. Lunan kanssa ei oo kyl mitään tavoitteita. Lähiaikoina koitetaan aloittaa kunnolla keppitreeniä senkin kanssa ja selätellään hiljaksiin keinumörköä ja ehkä pussiakin.

Postauksen kuvitus on peräisin tammikuulta, kun oli upea ilma ja jäätkin kantoivat vihdoin niin, että muutkin kuin pilkkijät uskaltutuivat liikkeelle.