Kisanomaiset agitreenit 13.2.

Lähdettiin sitten lauantaina kokeilemaan Dinan kanssa siipiämme Lempäälään SportDogParkiin, jossa järjestettiin kisanomaiset treenit.Ajatus tuolla oli siis kilpailuidenomaisesti tehdä isolla radalla kaksi suoritusta. Palkkaaminen oli sallittua ja lähdön ottaminen uudelleen, ynnä muuta tällaista. Tarkoitus oli kuitenkin vain harjoitella.

Tavoitteena meillä oli saada tehtyä rata ilman, että Dina nuuhkuttelee maata kesken kaiken, mikä oli paha ongelma syksyllä, kun käytiin vastaavassa tapahtumassa putki-hyppy-luokassa kokeilemassa, sekä keppien suhteen, jotka ovat kesken, tavoite oli löytää ensimmäinen keppiväli. Molemmat tavoitteet täyttyivät, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. :) Tällä kertaa jätettiin vauhdikkaampi putkirallatteluluokka väliin, ja lähdettiin kokeilemaan 1-luokkien tasoista rataa keppien keskeneräisyydestä huolimatta ja ihan hyvinhän se lopulta meni. Olihan molemmissa suorituksissa jotain virheitä, mutta kyllä ne voi täysin laittaa huonon ohjauksen piikkiin.

Dina ei erityisesti ekalla suorituksella ollut ihan hereillä. Eteneminen oli vähän tahmeaa. Käytiin aamupäivällä reilun tunnin verran Hervannassa katselemassa MM-kyykkää, ja se saattoi viedä parhaan vireen, kun sen jälkeen väsytti muka niin kamalasti sen vajaan tunnin, mikä ehdittiin kotona huilailla. Keinulla se sitten kuitenkin huppista keikkaa saikin sen verran vauhtia, että se olikin melkoisen lentävä versio... Ei se oo tollaista tehnyt, joten tais luulla juoksevansa puomille, mä vähäsen pelästyin tuota loikkaa. Alla yritys nro 1.

Sitten olikin pienen odottelun jälkeen vuorossa yritys nro 2 (video alla). Odotteluaikana Dina jotenkin hiukan piristyi, ja sen puoleen toka rata tuntui pikkuisen ensimmäistä kivammalta. Keinu meni myös kivammin, joskin kaksi yritystä se vaati taas. Mä himmailin vauhtia siihen aivan liikaa, niin Dina alkoi epäröidä ja päätti kääntyä puolivälistä alas. Uus yritys olikin ihan mallikelpoinen, joskin nameilla avitettu. Keinun jälkeisen putken jälkeisen hypyn huono ohjaus taas my bad, kuten kaveri totes, ja mäkin huomasin sit jo videota tuijotellessa, mun on rintamasuunta aivan jonnekin muualle. Eli siinä hetkessä en sitä tajunnut, mutta ihan oikeinhan se ohjausta tuossa luki kun kiersi sen hypyn eikä tullut siitä yli...

Kepit löytyi tosiaan kummallakin kierroksella, tai siis se eka väli. Muuta mä en mielestäni voi tässä kohtaa, enkä edes yrittänyt, vaatia. Ne on kuitenkin niin kesken, kun vaihdettiin vasta muutamia viikkoja sitten verkoista 2+2-keppeihin. Ja hitsi sentään jos mä hetkeksikin hukkaan katsekontaktin tuolla ohjauksissa ni se on siinä sitten, varmaan on koira väärällä puolelle sen jälkeen. Ja keinun käskyä pitää ehkä miettiä selkeemmin muista erottuvaksi, jottei se jatkossa vedä siitä yli samalla vauhdilla kuin kiipeisi puomille. Mielellään ei enempää noita lentokeinuja. Ylipäätään myös vauhtia haetaan koko ajan lisää. Tässä ny isoimmat ongelmakohdat esiteltyinä. Mut ihan jees muuten, oli kiva käydä kokeilemassa noin mukavassa tilanteessa, kun kaikki olivat liikkellä hyvillä mielin. Ei ollut yhtään tosikkoa suoritusta ja sille peukkua. Ja on me nyt sentään jotain opittu sitten viime kesäkuun :D

Videoista kiitokset Sannalle, joka poikkesi ohikulkiessaan juttuseuraksi! :)