Agilityn alkeiskurssin alku

Mä en edes muista mitä oon ja mitä en ole viime aikoina kirjoittanut. Oonko maininnut, että ilmoitin Lunan agilityn alkeiskurssille? Tuolla menoja-välilehdellä se on ainakin jonkun aikaa jo lukenut. Noh, siellä on nyt kuitenkin oltu. Kokemäen koirakerhon järjestämä neljän viikon kurssi sisältää kahdeksan kurssikertaa, aina maanantaisin ja keskiviikkoisin, mutta kolmella viikolla neljästä käydään vain tupla-treenit (kaksi ryhmää peräkkäin) keskiviikkoisin, kun en joka viikko malta siirtää/jättää väliin ratsastuntia, joka on just tuolloin maanantaisin samaan aikaan. Tällä viikolla mulla ois ollut maanantaina estetunti, mutta koska itseä ei nyt hyppääminen houkuttanut kovinkaan paljoa, niin päätin, että mennään edes kerran molempina päivinä. Yhteensä kertoja meille tulee nyt sitten viisi, joista kolme on niitä tupla-keskiviikkoja. Kurssi oli niin edullinen (15 euroa!), että ilmoitin Lunan sinne sen kummemmin miettimättä - ihan sama mikä on opetuksen taso jne. kun lähinnä esteisiin oltiin tuon mein arkajalan kanssa menossa tutustumaan ja katsomaan kiinnostaako kyseinen laji kumpaakaan yhtään. Eihän kouluttaja nyt puolen kurssin kokemuksella tosiaan mikään ammattilainen olekaan, vaan nuorehko ja lajista innostunut harrastaja, mutta tällä tasolla toi kyllä ihan ookoosti riittää. Me on ainakin tähän asti saatu irti tuosta ihan riittävästi :) Koulutuskerroilla ei oo tullut asiaa liikaa, vaan ne on pidetty lyhyinä ja ytimekkäinä. Tupla-treenit keskiviikkoisinkaan ei oo liian rasittavia Lunalle kun väliin jää melkein puoli tuntia aikaa käydä vähän lenkillä palautumassa.

Ekalla kerralla, joka oli toisille jo toinen kerta, tutustuttiin pöytään, putkeen ja puomeihin, jotka oli maassa. Puomit Luna tuli nätisti silloin kun jaksoi innostua edes vähän :D Kerran se jäi vaan istumaan ja katseli mua vain hölmön näköisenä, kun koitin huhuilla sitä tulemaan kolmen puomin yli kohti mua... Mein uuvatti <3 Hihnan kanssa puomien yli tuleminen oli muutenkin ihan tyhmää, kun sen päässä olevä metallilenkki kolahteli matkalla ikävästi. Ilman hihnaa meno oli selvästi jouhevampaa. Pöydälle Luna suuntas pelkän sanan kuultuaan parin kerran jälkeen tosi nätisti, ihan kuin ois tehnyt sitä aina. Putki puolestaan oli aivan liian pelottava. Namien avulla saatiin lopulta kolme tassua sinne sisään samanaikaisesti putken ollessa mahdollisimman lyhyenä. Pikkuhiljaa...

Toisella kerralla (maanantaina) kokeiltiin pussia, mutta se oli löysästä päästä kiinnipidettynäkin liian jännää... Sitä kokeillaan sit joskus ehkä uudestaan. Puomi puolestaan oli ekasta kerrasta asti kiva - siis ensin loiva kiipeäminen ylös, sitten metri tai kaksi tasaista pätkää ja sitten vielä loiva mäki alas. Parin toiston jälkeen Luna meni sinne vielä itsenäisestikin, jos siten ois saanut vielä lisää makkaraa :D Huomas kyllä myös sen, että oli paremmat namit mukana, ja oli saanut vähän viime kerran jälkeen miettiä asiaa, kun putkikin päästiin lopulta jo kulkemaan lyhyenä päästä päähän. Tosin todella varovasti, mutta selvästi kuitenkin edistyttiin.

Kolmannella kerralla (tänään) mun piti ottaa kuvia, kun sain Aleksin mukaan ja se vielä kokeili ohjaamistakin, MUTTA joku meni ja unohti ihan kokonaan sen kaulassa roikkuvan kapistuksen siksi reiluksi puoleksi tunniksi, mikä treenattiin ja jonka verran mukaan leikatut makkaran palat riittivät. Huoh :D Uus yritys jollain toisella kerralla sitten. Niin sitä vaan keskittyy siihen sen hetkiseen olemiseen ja tekemiseen, että unohtaa tollaiset "ylimääräiset" kokonaan. Sama fiilis kuin hevosen selässä - siinä ei paljon työ- tai koulujuttuja ehdi miettiä. Tänään kokeiltiin keppejä ja uudestaan niitä ekan kerran puomeja (kolmea peräkkäin suoralla ja kaarevasti). Ihana tuota Lunaa kuinka äkkiä se kehittyy <3 Nyt se oli jo sen verran innoissaan, ettei olisi malttanut odottaa paikallaan ollenkaan esteiden edessä. Vaikka saattoi taas makkarallakin olla osuutensa. Putki meni taas paremmin kuin edellisellä kerralla ja lopulta venytettiin se jo niin pitkäksi kuin vain saatiin ja Luna lisäsi viimeisillä kerroilla jo vähän vauhtiakin tulle häntä heiluen sieltä ulos. Ihan mahtavaa. Ihana tyttö meillä. Mä tykkään siitä, että se on ennen hiukan arka verrattuna siihen, että ois ihan rämäpää - kun en mäkään ole sellainen. Ja toi yhdessä tekeminen on niiiiiin hienoa, kun näkee toisen nauttivan täysillä. Tänään Luna oli myös melkein koko treenin ajan irti, eikä yhtään yrittänyt mennä leikkimään samassa aitauksessa hihnassa olleiden hieman nuorempien innokkaiden kavereiden kanssa, vaan keskittyi ihan täysillä tekemiseen.

Koska unohdin ottaa tuolta kuvia, niin saatte katsella nyt vain frisbeen heittelykuvia ennen agilityä sekä kukkakuvia eilisen sateen jälkeen. Sunnuntaina suunnataan toistaiseksi viimeiseen ilmoittauduttuun näyttelyyn Nakkilaan. Korvat terhakkaasti pystyssä jälleen, kun en jaksanut alkaa laittaa liimaa vajaaksi kahdeksi viikoksi sen kamalan irtirepimisrumban vuoksi.

Palaillaan taas kun keritään ja jaksetaan. :)