Dina pääsi itsenäisiin treeneihin ennen Lunan vikoja talvikauden treenejä. Kentällä oli sopivasti valmiina rata, jossa oli paljon samaa, kuin lauantain kisojen A-radassa. Mä todella halusin päästä kokeilemaan, kuinka helpolla saan Dinan esimerkiksi sen väärään suuntaan mennyn putken oikeaan päähän. Kerran se meni väärin, mutta kolmella kertaa tehtiin, niin kuin pitikin. Että kyllä sekin onnistuu, kun vaan itse on ajoissa ja tarpeeksi terävästi vetämässä sitä huomiota pois sieltä putkesta. Muutenkin juokseminen Dinan kanssa tuntui hyvältä, ja se tuli keinunkin taas reippaasti eikä ihan ylivarovaisesti. Alla vähän videopätkää.
Loppupuolella tehtiin myös keppejä muutama toisto siten, että aloin vähän vauhdittaa omaa etenemistäni siinä Dinan vierellä. No Dinahan kiihdytti saman verran ja sai kivasti kepeille sellasen rytmin, mitä oon kaivannu sille siitä asti, kun jätettiin verkkojen kanssa opettelu pois kuvioista. Hitsin hieno pieni sininen! Nyt vaan opetellaan keppejä enemmän vauhdista jatkossa, esimerkiksi hypyn tai putken jälkeen ilman että otan kaiken vauhdin välissä pois, ensin helpoista kulmista lähestyen tietty. Hiljaksiin edeten, eihän tässä mikään kiire ole :) Oon kyllä aika ylpeä nyt tuosta pienestä, se ansaitsi kyllä kunnon karvalelun retuutusbileensä ennen lopettamista.
Lunan kanssa oli toistaiseksi viimeiset ohjatut treenit, ja saavutettiinkin sellainen etappi, mistä on ihan hyvä jatkaa kesäkauden verran itsenäisesti treenailua. Tai en mä tätä nyt mitenkään lukkoon lyö, jos siltä tuntuu ja järkevässä ryhmässä on jossain kohtaa kautta vielä tilaa, niin hyvin voidaan mennä. Nyt alkukausi ainakin mietitään superrauhallisesti ja pienin askelin keinua, keppejä, itsenäisempää muiden esteiden suoritusta sekä kaikkea superkivaa, jolla saa Lunan syttymään sellaiseen optimaaliseen vireeseen, että "tehdääntehdään, jee, mä osaan!". Luna on kyllä ihana, että ton asenteen kun saa sille päälle, niin sen tekemisen ilon näkee sen olemuksesta kaikin puolin: sen häntä heiluu, silmät loistaa ja se lähtee loistavasti mukaan kaikkeen (mihin uskaltaa ja minkä osaa). Dina tekee helpommin ainakin jollain tasolla, oli sen vire mikä vain, mutta Luna pitää saada sytyteltyä ja heräämään, jotta se toimii sillai toivotusti eikä mieti liikoja.
Mutta tosiaan. Aalle ollaan koitettu houkutella Lunaa useampaan otteeseen, mutta ties mistä syystä (varmaankin esteen jyrkkyys), ei olla siinä onnistuttu. Tänään otettiin "kovat keinot" käyttöön ja juostiin kumpikin kouluttajan kanssa namit kädessä Lunan molemmilla puolilla Aalle ja sen ohi. Piti saada Luna vauhdilla lähestymään estettä, sillä ei tollanen epävarma tapaus ainakaan ilman vauhtia tollaista ylös pysty kiipeämään. Ja oho, se tuli. Mä taisin olla asiasta enemmän ihmeissäni kuin kukaan muu :D Toistettiin sama kuvio vielä uudelleen, ja sitten kokeilin ohjata ihan yksin ja sitten Luna kokeili jo ihan oma-aloitteisestikin. Vitsi, että se sai kehuja tänään! Pieni koira ihan onnesta soikeena nameista ja rapsutuksista. Lopuksi kokeiltiin vielä Aata ihan radan osana ja Luna uskalsi! Mentiin hyppy, puomi, putki, 2 hyppyä ja tiukahkon käännöksen jälkeen vielä Aa ja putki! Aika huippua. Hieno Luna! Ja mä vielä oon epäilly, ettei Lunasta tulisi aksakoiraa. Höh! Viime viikollakin Lunalla oli tiistaina ja perjantaina hyvä pöhinä päällä, kun irroteltiin radalla, jossa oli reilusti suoria putkia. Siinä sai kyllä taas ihan juosta kummankin kanssa. Alla vielä video Lunankin suorituksesta tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti