17.1.2014

Uimassa

Käytiin Nokialla keskiviikkona Nalan ja sen omistajien kanssa, jolloin noi ipanat pääsi uimaan. Luna oli ekaa kerta ikinä, kesällä ei oikeen halunnut kastella edes tassujaan vadissa, joka oli ulkona aitauksessa kuumimmilla keleillä. No nytpähän pääsi kunnolla pulikoimaan :) Näillä keleillä (-15 astetta) ei oikeen ulkona pääse uimaan, mutta Nokialla on Tampereen koirauinti, jossa karvaiset kaverit pääsevät polskuttelemaan lämpimässä vedessä talvellakin. Edellä olevan linkin kautta pääsee uimalan toimintaan tutustumaan tarkemminkin ja tässä vielä lisäksi mein kokemuksia kuvien kanssa. Pahoittelut alkupään kuvista tai oikeastaan niiden sumuisuudesta, sillä lämpimässä ja kosteassa tilassa kylmästä autosta tuotu kamera veti hieman huuruun ennen tilanteen tasoittumista.

Koirauimalalla piti olla ajoissa, viimeistään kymmenen minuuttia ennen, jotta ehtii ainakin suihkuttaa koiran märäksi ennen altaaseen menemistä. Oltiinkin ajoissa, jo varmaankin kaksikymmentä vaille kuusi, jolloin Luna ja Nala ehtivät vielä pihalla hiukan painimaan naruissaan. Pissat ja kakat oli hoidettu jo kotipihalla ennen ajomatkaa, ettei uimalaan sitten tulisi vahinkoja.

Pienen odottelun jälkeen mentiin sisälle, jossa omat ulkovaatteet oli pakko riisua hetimmiten, sillä lämpötla oli reilusti +20 asteen yläpuolella ja vaatetus oli sopiva ulkona (yli -10 asteessa) seisoskellessa. Siinä sitten kaikessa rauhassa suihkuteltiin koirat ja valittiin ohjeiden mukaan sopivan kokoiset uimaliivit ipanoille. Edellisten lopetettua päästiin kiipeämään liukumatonta ramppia pitkin ylemmäs ja lähemmäs altaan reunan korkeutta. Luna ja Nala oli ihan hukassa, että mitä nyt tapahtuu.
Hahmottamisen helpottamiseksi: Lunalla punamusta uimaliivi ja Nalalla pinkki.



Tältä näytti altaan vastakkaiselta reunalta katsottuna tuo ramppi, josta pääsee veteen tai sieltä ylös tassujen liukumatta. Pinnalla myös vielä vähän edellisistä kavereista irronnutta karvaa.

Uimisen aloitti Luna, joka veteenmenorampilla koitti hieman laittaa tassuillaan vastaan, että hänhän ei tuonne alas jonnekin epämääräiseen varmaankaan tassujaan laita. Rauhallisen ja mukavan uittajan kanssa olo taisi kuitenkin olla turvallinen, sillä varmaankin noin 10 metrin mittaisella ensiuinnilla ei ainakaan paniikki iskenyt pentuun. Kävelin koko ajan vierellä kannustamassa ja Luna pyrki jatkuvasti hiukan reunan suuntaan, mitä uittaja saikin uimaliiveistä ohjaamalla korjata. Pienen kierroksen jälkeen oli aika nousta ylös huilailemaan - voi kuinka säälittävä Luna oli märkänä kiivetessään rampin ylös. Karvat pörhöllään pienikin sheltti näyttää ihan kohtuullisen kokoiselta, mutta märkänä noi molemmat oli tosi pieniä rimppakinttuja. :D Alla ensin Nala näyttämässä esimerkkiä ja sitten vielä molemmat kaverukset:



Nalankin uitua ensimmäisen lenkkinsä pidimme pienen tauon, jonka aikana Luna oli ihmeissään kokemastaan ja Nala säntäili altaan ympärillä, varmaan myös vähän ihmeissään. Hetken kuluttua jatkettiin. Luna meni taas ensin, sitten Nala ja Luna ja Nala. Nyt Luna malttoi uida pari pientä pätkää jo tosi nätisti, siis ilman kiirettä minnekään. Siitä uittaja sanoi, että Luna ui hiukan pää ylhäällä ja takapuoli alhaalla, jolloin etutassut helposti roiskivat vettä käydessään pinnalla ja se ei ole kovin toivottavaa. Malttia vaan menoon ja jos/kun käydään joskus uudestaan, niin aletaan sit pikkuhiljaa korjaamaan tuota uintiasentoa hiukan suoremmaksi.

Toisen pienen tauon jälkeen uittaja kysyi halutaanko pariuintikuvia, ja kun ei laitettu vastaan, niin Luna ja Nala pääsivät lopuksi uimaan vielä yhdessä, jolloin uittaja toisella kädellä ohjasi toista ja toisella toista. Ihanat säälittävät pallerot pärjäs molemmat hyvin, mutta viimeistä kertaa ramppia ylös kiivetessä huomattiin molempien olevan aika väsyneitä, mutta niin oli jo puolituntinenkin ohitse ja uudet koirat jo odottamassa omaa vuoroaan.




Lopuksi oli vielä vuorossa koirien peseminen ja kuivaaminen. Kuivaamiseen oli yrityksen puolesta varattu säämisköjä, siis "pyyhkeitä", jotka oikein imevät veden itseensä ja rutistettaessa kuivuvat, jolloin kuivaamista samalla pienellä palalla voi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Nuo säämiskät olivat kyllä tosi käteviä, ja vaikka niitä olisi ollut uimalan yhteydessä olevan pienen myymälän puolella myynnissäkin, niin ajattelin toistaiseksi pysyä meillä käytössä olevissa mikrokuitupyyhkeissä, sillä ihan hyviä nekin ovat olleet. Ihan lopuksi ennen lähtöä kuivattiin vielä viimeisiä märkiä puhaltimella, joka oli sekä Lunan että Nalankin mielestä melkoisen jännä kapistus.

Kaikkiaan siis mukava reissu takana, paljon uutta nähty ja koettu, mutta kaikesta selvittiin hengissä. Hyvä ajatus oli mennä ensimmäisellä kerralla kahdestaan tutun kaverin kanssa, sillä tällöin aikaa oli aika sopivasti eikä tullut kummallekaan liian rankaksi. Kaverista sai varmasti myös vähän tukea uudessa jännässä paikassa. Jos tai kun käydään useamman kerran, voisi jatkossa uinnin tullessa sujuvammaksi ja rohkeammaksi mennä kolmen koirankin voimin, mutta sen aika on sitten joskus. Kesällä ois tarkoitus viimeistään ostaa omat liivit Lunalle ja käydä järvissäkin kokeilemassa. Jos alkoi kiinnostaa, niin käykää ihmeessä itsekin kokeilemassa. Onhan tuolla uimisella vähän hintaa, mutta kaverin kanssa hinnan puolittaessa, ei se enää tunnu niin pahalta :)


2 kommenttia:

  1. Pörri olis tuolla varmaan ihan elementissään. Herra nimittäin tuntuu tykkäävän vedestä ja on aina joka ilta tunkemassa Jannen tai mun kanssa suihkuun. :D Lisäks pitää aina käydä tassuttelemassa kaikissa ojissa ja vesilätäköissä. Myös virtaava vesi ylipäätänsä on Pörrin mielestä hirmu jännää ja jokaisen lorisevan vesirännin ja sadevesikaivon luokse on päästävä lenkillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein täytyy joskus käydä kokeilemassa :D tuolla on perjantaisin jotain pentu-uintejakin? Luna kiertää kyllä lammikot yleensä kaukaa, välillä kävelee kyllä läpikin, mut selvästi ei-mielellään.

      Poista