#tt1617 2. leiri / aikataulu ja fysiikkatreenit

Yleistä & aikataulua

Toisella leirillä ohjelmaa oli lauantaina ja sunnuntaina. Kumpanakin aamuna aloitettiin klo 8.30 ja iltapäivisin lopeteltiin siinä neljän ja kuuden välillä. Tampereen leirin porukka oli jaettu neljään eri ryhmään, joiden päivien järjestys oli kaikilla erilainen. Alla oman ryhmän ohjelmaa:

Lauantaina aamu alkoi Linnainmaan koululta Annen mentaalivalmennuksella sekä Sennin luennolla koiran kouluttamisen perusteista. Koululta siirryimme TamSKin hallille, jossa tarjoiltiin lounasta, ja jonka jälkeen päästiin tositoimiin. Ensin oli Anun rytmityspainotteista ratatreeniä, sitten Hannan "nollaratatreeniä". Tämän jälkeen olin vielä ilmoittautunut Tiian pienryhmätreeniin, jossa oli teemana eräänlainen kuntopiiri.

Sunnuntaina aloitettiin puolestaan aamu hallilta, jossa oli ihan ensimmäiseksi vuorossa Tiian lämppätreeniä sekä ohjaajalle että ohessa myös koiralle. Siitä siirryttiin lämpimin lihaksin kellottelemaan parin eri ohjausvaihtoehdon aikoja viereiselle kentälle. Ennen lounasta oli myös vuorossa Sennin kontaktitreeniä, jossa itse kyselin ideoita puomille ja kepeille jatkoa varten. Lounaan jälkeen heitimme koirat kotiin nukkumaan ja siirryimme koululle, jossa oli ensin lyhyt info Trainer4Agility-ohjelmasta, jota päästään testaamaan ja esittämään kehitysideoita loppukauden aikana. Infon jälkeen Sanna luennoi meille radanluvullisista asioista. Lopuksi oli vielä lisää Annen mentaalitreeniä, jossa mieliala alkoi olla jo yleisen väsymyksen vuoksi hieman vallaton.

Fysiikkatreenit

Aloitetaan lauantain pienryhmätreenillä, joka oli esimerkkinä helposta kotona tehtävästä "kuntopiiristä". Ajan säästämiseksi etukäteen piti lukea Tiian lähettämä materiaali lihaskunnosta ja kehonhallinnasta, jonka pääkohdat alla:

• voimaharjoittelu luo pohjan nopeusharjoittelulle, ja sitähän agilityssa tarvitaan
• lihaskuntoharjoittelussa on tärkeää kehittää koko kroppaa, vaikka lajissa keskeisemmässä asemassa ovatkin jalat ja keskivartalo - tasapaino ehkäisee vammoja
• suorituksen aikana tulee monenlaisia erilaisia rasituksia: kiihdytykset, jarrutukset, kierrot rasittavat mm. niveliä ja vauhti tuo vielä lisähaastetta. Hyvä kehonhallinta ehkäisee myös vammoja:
• Agilitysuorituksesta 70% kuluu yhden jalan varassa, lonkka ja polvi koukussa ja 80% ylävartalo on joko kiertyneenä tai taipuneena
• Kehonhallintaa harjoitettaessa tarkoitus on kehittää kehon staattisen pidon lihaksia sekä hitaita liikkeitä ylläpitäviä lihaksia (stabiloivat ja stabiloivat mobilisoivat lihakset)
• hitaat liikkeet ja tasapainon horjutus
• harkittu hallinta, jotta treeni kohdistuu oikeisiin lihaksiin

Näitä juttuja toteutettiin sitten pareittain tehtävillä liikkeillä. Samat jutut olisi helposti tehtävissä myös kotona, ei siis tarvetta millekään ihmeellisille välineille. Liikkeiden tehot olivat myös helposti säädeltävissä oman tason mukaisesti. Alkuun vähän keppijumppaa yms alkulämmöksi, ja loppuun vähän vastaavia. 8 liikettä, joissa oli Reetan kanssa hauskaa ja tuli senkin suhteen vatsalihakset treenattua, olivat:

• hitaat lantionnostot niin, että jalat jumppapallon päällä
• kyykkyyn meneminen hitaasti, samalla rintakehän edessä painoa alas mennessä kauemmas siirtäen ja ylös noustessa takaisin kiinni kroppaan tuoden
• kylkilankutus, huom lapatuki!
• jalan nostaminen hitaasti lähes polven korkeudella olevan riman ylitse tasapainon horjumatta ja keskivartalon pysyessä suorassa
• suorien käsien nosto sivuilta ylös, molemmat kädet, mutta toisessa vuorotellen paino, kroppa ryhdikkäästi
• jumppapallo niskan, hartioiden alla, jalkapohjat maassa, polvista olkapäihin ihan vaakatasossa "peppu piukassa"
• tasapainotyynyllä seisominen niin, että kaveri häiritsee kevyesti tönimällä eri suunnista
• punnerrukset seinää vasten, yhdellä kädellä, lisähaasteena pallo horjuttamassa käden ja seinän välissä

Kaikkia liikkeitä tehtiin aina minuutti ja sitten vaihdettiin liikkeestä riippuen joko puolta tai paikkaa kaverin kanssa. Näitä kierroksia olisi voinut tehdä useampia, mutta ajankäytöllisesti ja rankan päivän jälkeen tehtiin nyt vain yksi kierros, jotta liikkeet ja idea tulivat kaikille tutuiksi.

Sunnuntaina Tiian treenin teemana oli lämmittely ennen agilitytreeniä tai kisasuoritusta. Lämmittely suoritettiin koiran kanssa yhdessä, mikä on hyvä tilaisuus myös vahvistaa suhdetta ja valmistaa koiraa siihen, että kohta mennään tekemään treeniä/suorittamaan yhdessä radalle. Alkulämpönä ainakin 5-10 min koiran kanssa kävelyä (ja tarpeiden teko) sekä 5-10 min hölkkäpätkä siten, että koira ravaa. Tästä siirryttiin Tiian luo, missä taas parin kanssa vuorotellen, tai koirien tullessa toimeen samanaikaisesti, tehtiin muutamia liikkeitä:

• askelkyykky siten, että koiraa ohjataan joka askeleella kulkemaan etummaisen jalan ali ja takana olevan jalan yli, muista vaihtaa kiertosuuntaa muutaman askeleen välein. Myös lelun repiminen koiran kanssa hitaiden ja harkittujen askelkyykkyjen aikana (häiritsee tasapainoa)
• laukkaa sivuttain koiran kanssa (namilla tai lelulla mukaan houkutellen), suunta vaihtuu valssiaskeleella yhden tai kahden laukan välein
• koira orava-asentoon, mistä vapautus nopeaan spurttiin (koiran takareiden ja pepun lihasten aktivointi, joutuu ponnistamaan oikeasti takapäällä) ja sitten vasta palkka
• kaksi siivekettä/tötsää useamman metrin etäisyydellä toisistaan, näille takaakierrot, joista spurtti aina toiselle tötsälle takaakierron lähetykseen aina, kun koira on juuri siivekkeen/tötsän takana. Suunnanvaihto, eli alkuun aina takaakierrot yhteen suuntaan, sitten vasta toiseen (tätä ennen koiran kylkien avaus venytyksillä ja rauhallisilla pyörityksillä (namin avulla)
• Ja eikun treenaamaan!

Jatkossa nämä alkulämppäopit erityisesti tulevat kyllä käyttöön, ei välttämättä kokonaisuudessaan, mutta jossain määrin kuitenkin. Koitetaan muodostaa jokin meille sopiva lämppärutiini, joka olisi helppo muistaa tehdä.

Viikonlopun leiriseurana meillä majoittuivat Sonja ja shelttineiti Aida. Neidit tulivat ihan mukavasti juttuun, vaikka lähinnä taisi yhdessäolo mennäkin nukkumiseksi rankkojen päivien jälkeen.

Hyvää joulua!

Rentoa joulunviettoa toivottelevat tonttutytöt Luna ja Dina: Syökäähän massut täyteen ja herkutelkaa vähän koko vuoden edestä, kyllä kerran vuodessa saa niin tehdä! :D Massut täynnä on sitten hyvä kääriytyä murun kainaloon ja halia, niinkin on hyvä tehdä ainakin kerran vuodessa.

Hyvää ja onnellista joulua kaikille!

Tuore kolmosluokkalainen

Sunnuntaina suunnattiin Lietoon TSAUn kisoihin kahdelle agiradalle. Pitkään mietin mille radoille neljästä vaihtoehdosta ilmoitan, mutta pohdinta päättyi ilmeisen oikein. Radat olivat järjestyksessä CBAD, joista C rata oli Viitasen hyppyrata. Sen tiesin jättäväni mieluimmin väliin, mutta sitten jäi vielä päätettäväksi ilmoitanko kahdelle vai kolmelle radalle, ja jos kolmelle, niin haluanko kahdelle Luomalan radalle (B ja D) vai myös Viitasen radalle. Loppujen lopuksi päädyin A:lle ja B:lle. Aikataulullisestikin radat menivät ihan mukavasti, kun väliin jäi suunnilleen tunnin verran huiliaikaa.

Ensimmäisenä meillä oli siis Henri Luomalan rata. Alla tästä video. Alussa vähän pelkäsin, että Dina näkee pelkän puomin ja suuntaa sinne, mutta hyvinhän se tuli ja meni nätisti putkeen. Kasihypyn jälkeinen valssi taisi olla vähän myöhässä, mutta Dina oli kiltti ja tuli silti ohjaukseen ja sain sen vielä ihan järkevällä linjalla siitä putkeen. Putken jälkeen tilanteen rauhoitus ja Dinalle tilaa hakea kepit. Helppo lähestyminen, niin eipä sitä nyt tollaisessa kohtaa olisikaan kannattanut kämmätä. Aan jälkeiselle hypylle radan toinen, tuttu ja turvallinen, pyöritys, sillä nyt ei ollut sellainen olo, että lähdettäisiin vaan kokeilemaan mitään ns. kisa-uutta, mikä ei ehkä kuitenkaan toimi. Siitä vielä hypyn kautta keinulle, joka olikin radan toiseksi viimeisenä. Hiukan siinä rajoilla olisiko siitä tullut vitonen, mitä vähän pelkäsin, kun tuomari oli selän takana enkä siinä nähnyt nousiko käsi. Jäähkälenkin jälkeen tulostaululla näkyi kuitenkin nolla, ja vieläpä luokan nopein, vaikkei tuo nyt meilläkään mitään vauhti-ilottelua millään lailla ollut :D Kyllä vähän olisi harmittanut, jos tuosta keinulta olisi käsi noussut... Onneksi nyt näin. Tästä meille toinen LUVA kakkosista. Eli ihan niinkuin ennen lähtöä suunnittelinkin, ekalta radalta nolla, niin toisen ei ole niin väliä miten menee, ja pääsee ajoissa lähteämään kotiinkin, kun C- ja A-ratojen palkintojenjako oli A-radan jälkeen ja B-radan vasta sen ja D:n jälkeen...

Paitsi, että... Saatiin se nolla sitten siltä Viitasen Annen A-radaltakin :D Huppista keikkaa. Mä todellakin löysin sen Kuplani tuolla TSAUlla. Ehkä vähän sitäkin, ettei ollut ketään tuttuja juttuseurana, niin sai olla ihan ittensä kanssa. Oltiin myös ensimmäisenä lähtövuorossa, ja vähän meinasi mennä pakka sekaisin, kun tuli vielä rataantutustumisen jälkeen ylimääräistä odottelua C- ja B-ratojen palkintojenjaon muodossa. Sain kumminkin ajatukset kasattua nopeasti ykköspallilla pyörähtämisen jälkeen rataa kerraten ja Dinaa liikutellen. Vihdoin vuoron koittaessa lähdettiin radalle ihan hyvällä fiiliksellä. Tästä taas video alla. Kuvakulma on vähän hassu, mutta parempi sekin kuin ei mitään :) ei sitä kauheasti viitsi alkaa vaatia, kun ihan vieraalta ihmiseltä lähtee kysymään, että ehtisikö kuvata meidän suorituksen... Tän radan alkua mä mietin, että mitä teen. Mieli ois tehny kävellä pituudelle asti ja sitten vasta sieltä antaa Dinalle lähtökäsky, mutta en ollu läheskään varma ottaako se renkaan siitä matkalta, niin tein nyt noin, ja sitten jäin vielä odottelemaan muutaman askelen verran liian pitkäksi aikaa, jolloin olin auttamattomasti liian myöhässä ennen putkea. Voi huoh. No, tilanne pelastettu muuttamalla suunnitelmaa lennosta ja menemällä putken ja keinun eri puolta kuin piti. Keinulta putkeen, ja sitten oltiinkin taas suunnitellulla reitillä. Putken jälkeen hiukan vino hyppy ja puomi, puomilta kepeille, jossa annoin taas tilaa hakea kepit itse. Kepeiltä putkeen ja Aalle. Sen takana hyppy, putki, hyppy aikalai U:n muodossa. Siitä uudestaan Aan jälkeiselle hypylle, mistä jyrkkä käännös putkelle ja loppu näkyykin sitten taas videolla. Tää oli kiva rata, jotenkin tällaiset, jotka sujuu ja joilla pääsee juoksemaan itsekin, on ihan tosi paljon hauskempia, kuin sellaiset kääntämisvääntämisradat, joissa vain sotkeutuu omiin jalkoihinsa :D Oli aika epäuskoinen olo, kun päästiin maaliin. Nolla, 3. luva ja sitä myöden sertin kanssa kolmosiin. Ihan käsittämätöntä. Kotimatkakin meni hyvissä fiiliksissä nopeesti, vaikka lähtö nyt sitten viivästyikin, kun piti jäädä sitä toistakin palkintojenjakoa odottelemaan...

Koottuna: Hirmu hyvä päivä, edes tulomatkan pieni kiire ei haitannut. Kaikki toimi, Dina liikkui ja tehtiin hyvin yhdessä ja luotin, että se osaa. Avainsanoina OmaKupla ja Keskittyminen. Hyvä tästä tulee. Siis nollan tekemistähän pitää treenata, ja sitähän me tehtiin pari viikkoa sitten leirillä Hannan nollaratatreenissä, josta lisää myöhemmin!

Sitten ei muuta kuin kolmosiin! Joskin nyt pidetään pari kuukautta kisataukoa, hoidetaan luustokuvat vihdoin heti kun budjetti sen vain sallii ja mietitään kolmosissa starttaamista ehkä juoksujen jälkeen maalis-huhtikuussa, kun on vähän edes lyhennetty kisatauon aikana kilometrin pituista treenilistaa. Alkuvuoden tavoitteina itsenäisemmät kepit ja lisää täydennystä tuonne meidän työkalupakkiin erilaisten ohjausten osalta. Niin ja tietysti parempi kunto itselläkin, vaikka hyvältä tuntuu jo nyt esimerkiksi kesään verrattuna.

Ihan huikee lopetus meidän ensimmäiselle kisavuodelle! Ei olisi parempaa uskaltanut edes toivoa. Hyvä me!

#tt1617 1. leiri / agitreenit

Hupsista!

Luulin julkaisseeni tämän jo alkusyksystä, mutta olikin näköjään unohtunut luonnokseksi tuonne muiden tekstien joukkoon. Pahoittelut. Onneksi huomasin sentään nyt, kun ajattelin alkaa kirjoittelemaan ajatuksia toiselta leiriltä, joka oli viime viikonloppuna. Tulee tekstit sentään oikeaan järjestykseen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikonlopun agitreenit valikoituivat itselle aika selkeiden teemojen mukaan. Vauhtia lisää ja keinoja sen ylläpitämiseen, ohjauksiin lisävinkkejä ja rytmittämistä. Jälkeenpäin ajatellen lauantai-iltapäiväksi olisi pitänyt valita jotakin muuta, sillä Villen ryhmiä tuli nyt niin paljon, että samat asiat alkoivat jo sunnuntaina toistua. Enemmän olisi siis saanut ehkä irti jostakin muusta koulutuksesta sillä hetkellä. Tietääpä seuraavalla leirillä. Mutta näistä on ihan hyvä aloittaa, kaiken kaikkiaan tuli tosi kivoja vinkkejä koko viikonlopun ajan, ja varmasti vuorotellen otetaan kaikkia asioita työn alle.

Lauantai:

Ohjaamisen perusteet, ohjausvihjeet, Ville
-itsenäisempää esteiden suoritusta, estehakuisuuttaa lisää, esim treenien alussa putkiin lähetystä pelkällä sanalla, ilman liikettä välimatkaa pidentäen sekä itsenäisemmät takaakierrot, "menee suoraan sinne mihin nenä näyttää"
-serpentiini: esteiden hakeminen, estefokuksen parantaminen

Samalla pohjalla oli kaikki lauantain treenit, erilailla numeroituina vain. Serpentiini esimerkiksi oli yläreunan kolmella vierekkäisellä hypyllä, joita ennen ja jälkeen taisi olla nuo putket päissä

Tehokas treenaus, Sanna
-vinkkejä lähtöön, miten leikkimisellä saatu into ei lässähdä: istumisesta kiva juttu! Leikki, istu, heti palkka jatkamalla leikkiä. Sanaa voisi vaihtaa ja käyttää tuota "tylsää istumista" sitten muualla

Vauhti, Ville
-vauhtipätkiä alkuun ja loppuun, välissä muuta treeniä, uskaltaa vaan itse juosta enemmän niin saa koiraankin vedätettyä lisää vauhtia

Sunnuntai:

Vauhti/looginen ohjaus, Ville
-rohkeampi liikkuminen
-alla videoita treeneistä



Rytmittäminen, Anu
-saattaminen loppuun asti ohjauksissa, jopa hieman viipyvät ohjaukset tarpeen mukaan
-ei niin jyrkkiä nopeuden muutoksia ennen estettä, erit. putkelle
-lisää itsevarmuutta, esim. mun etsintää metsässä yms, erityisesti nenäjuttuja?
-omia: käsien/yläkropan ja jalkojen yhteistä koordinaatiota paremmaksi. Ihan mahdottomuus hyppiä esimerkiksi jaloilla ns. x-hyppyjä kun samaan aikaan heiluttaa käsiä edestakaisin tai toisinpäin (kokeilkaa ite, sujuuko muka? :D )


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ps. Hitsit miten hölmöä oli katsoa vain kolme kuukautta vanhoja videonpätkiä. Tässä sitä huomaa, että kyllä on kehitystä tullut syksyn aikana. Jotenkin koko tekemistä on oppinu parissa kuukaudessa ajattelemaan ihan eri lailla. Edellä olevasta kisapostauksesta voi tehdä vertailuja :D mutta senkin puoleen tuli kyllä ekalla leirillä valittua oikeita treenejä. Todellakin oli meillä syksyn avainsanoja estefokus ja vauhti, jotka molemmat on vaikuttaneet suotuisasti Dinan itsevarmuuteen ja koko koiran yleiseen olemukseen ja asenteeseen: on tullut sopivasti röyhkeyttä niin sanotusti. Ja on sitä itellekin noi pk-lenkit, ja ylipäätään taas juoksemiseen tottuminen, tehnyt hyvää. Kyllä mä oon tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Terveisin Entinen Liikunnan Vihaaja :D

Sellaista ekalla leirillä. Nyt on ne kaikki julkaistu vihdoin. Kiinnostaako jotakuta joku aihe enemmän, mitä on tarkemmin ottaen tehty tässä syksyn aikana tms?

Tässä leirien välissä Sanna kävi lisäksi vetämässä meille täällä Tampereella myös pienryhmätreenin lokakuussa. Siellä puhuttiin lisää estefokuksesta ja kuinka vauhtia tulee Dinalle varmasti lisää kun saa lisää itsevarmuutta. Niinhän siinä on käynyt. Dina oli tuossa treenissä harvinaisen tuhma rankan eura-vkonlopun jälkeen ja komensi ja meni ihan minne sattui. Normaalisti kiltin koiran ohjaajakin oli melkoisen hukassa, joten eipä siitä treenistä sen enempää :D

Voihan syksyn kakkoset! x5

Startattiin Dinan kanssa ensimmäistä kertaa kakkosissa syyskuussa, eli noin kuukausi luokkanousun jälkeen. Tuohon väliinhän mahtui vaikka ja mitä, muun muassa ensimmäinen TT-leiri. Nyt onkin sitten muutama kakkosten kisa ja monta hylättyä suoritusta takana sekä ensimmäinen LUVAkin kerättynä. Kakkosten LUVA saatiin 4.11. Tamskin kisoista. Tässä nyt järjestyksessä kuitenkin kaikista tähän astisista starteista jotakin, alkaen sieltä syyskuusta:

TamSK 13.9.2016, 2x agirata (Minna Räsänen)

Vähän meinasi jännittää, olihan nää nyt tavallaan taas uudet kisat :D Tässä kohtaa itelle oli vielä myös todella epäselvää, miten kepit tulisi menemään. Kuukauden kisatauon aikana oltiin tehty keppejä ja Dina oli päässyt myös hierottavaksi. Jumejakin löytyi, muttei nyt mitään valtavaa. Treeneissähän kepit olivat etupalkalla sujuneet koko ajan lähes poikkeuksetta, joten kauheita johtopäätöksiä pelkistä treeneistä ei päässyt vetämään.

Noin muuten oon vähän jo unohtanut nää kisat. Tässä nyt kuitenkin videot. A-radalta 5vp ja 2. sija, B-radalta HYL. B-rata meni plörinäksi lähdöstä alkaen kun Dina tapojensa vastaisesti varasti ja lähdettiin vähän lentävästi. Alusta loppuun asti melkoista säätöä. MR sanoi ekan radan palkintoja ojentaessaankin, että taidettiin B-radalla olla vähän muissa maailmoissa, ei ollu mein juttu yhtään...






TaKut 18.9.2016, agirata & hyppyrata (Henri Luomala)

A-radalla oli vaikeuksia taas lähdöstä asti. Riemu oli lähtövuorossa heti Dinan jälkeen, ja koska itselle tuli aamulla kiire, niin ei oltu ehditty yhdessä edes lenkittää neitejä, niin meinasi Dinan huomio kiinnittyä pelkkään Riemuun. Istumaan asti en sitä tossa tilanteessa saanut mitenkään, mutta mun mukaan se sentään huomasi lähteä, kun ehti mua edes vilkaisemaan.... Se siitä. Että semmoset kisat... Katsokaa taas itse :D ja pahoittelut etä toinen video on kyljellään. Tuloksena kummaltakin radalta HYL. B-radalla uusittiin keinu kun Dina tuli sen suorastaan lentäen, ja siitä sitte suoraan maaliin. Oishan sen loppuunkin saanu jatkaa kai kun ei mitään pilliinvihellystä kuulunut, mutta tuo nyt oli ratkaisu tuossa kohtaa ja mielestäni ihan oikea sillä hetkellä.






TamSK 18.10.2016, agirata & hyppyrata (Anne Viitanen)

Tiedättekö ne radat, joista voi todellakin sanoa, että hyvät hylätyt? Nämä molemmat radat olivat juuri niitä. Kummallakin radalla hylky johtui siitä, että en malttanut sitä viimeistä yhtä tai kahta askelta ottaa Dinan kanssa vielä siellä keppien lopussa. Huoh. Se on niin sitä välillä. Noin muuten ihan huippua. Dina liikkui, kepit löytyi, kontaktit sujui, lähti kivasti kaikkiin ohjauksiin, kepeillä tosiaan jopa liian hyvin :D Ja mä ehdin ohjauksiin, jotka olin suunnitellutkin, juoksemaan joutui näillä radoilla ihan tosissaan, mutta varsinaisesti kiire ei tainnut tulla missään kohtaa. Ei huono. Jos pitää hylättyjä tehdä, niin tällaisia lisää. Ja eikä siinä, kakkosissa kisaaminen tällä kokemuksella on oikeinkin kivaa. Treenataan ja opitaan jokaisista kisoista vielä vaikka kuinka, että ei tässä nyt mikään sellainen kiire luokkanousulla ole. Topteamin puolesta asetin nousutavoitteen lopputalveen 2017, että nautitaan nyt näistä kakkosten pienistä luokista ja pykälää ykkösiä haastavammista radoista. Tää on kivaa!






TamSK 4.11.2016, hyppyrata (Tomas Berglund) & agirata (Mika Moilanen)

Ehkä vaikein (hyppy)rata tähän asti ja lähdöstä asti huono rata. Mä mietin jo ennen starttia, etten yhtään tiedä millä päällä Dina on, ja silleen oikein meni arvelut, ettei se ihan täysillä keskittynyt. Videota ei tästä nyt sattuneista syistä ole, mutta jo heti ensimmäisen hypyn jälkeen Dina juoksi jostain aivan käsittämättömästä syystä mun selän taakse ja hyppäsi kakkoshypyn väärin päin. Siitä HYL. Loppuratakin oli jotain todella mielenkiintoista. Ei ollut TB tehnyt meille sopivaa rataa. Kepit kuitenkin onnistui, enkä itsekään nyt tällä kerralla mokannut niitä lähtemällä liian aikaisin pois Dinan läheltä.

Agiradalle taas sain Dinan keskittymään paremmin, lämpätessäkin tiesi taas paremmin mitä se tänään vaatii. Jätettiin lelun kanssa riehuttaminen vähemmälle ja keskityttiin namien avulla paremmin venyttelyyn ja muihin pieniin juttuihin siinä parin meitä edeltävän suorituksen aikana. Lopputuloksena LUVA ja mun suupielet korvissa seuraavat pari tuntia - ainakin. Ihan huikee fiilis. Todellakin tehtiin samaa rataa, pari videollakin näkyvää hiukan epävarmaa kohtaa, mutta loppujen lopuksi kiltti koira tuli mun ohjauksiin kuitenkin, eikä imenyt väärään päähän putkea tai hiukan pitkällä kaarteella väärälle hypylle. Ihan huikeeta! Vieläkin tuota videota katsoessa tulee ihan hirmu hyvä mieli. Tuli nolla ja tuli radan ainut (voitto)nolla, jotenkin se tuntuu vielä pikkuisen paremmalta. Kiitokset kavereille, jotka huimiin suorituksiinne mahdutitte ne pienet vitosen arvoiset virheet, lupaan kyllä tehdä vastapalveluksen joku kerta :D Ja hei, Dina liikkuu! Etenemäkin paras ikinä tähän asti, jopa vajaa 200m pitkällä radalla. Huippua!

Tamsk 20.11.2016, hyppyrata & agirata A (Minna Räsänen), agirata B (Sari Mikkilä)

Ratajärjestys oli C, B, A ja hyppyradalla aloitettiin. Tuomarina MR. Olin edeltävänä maanantaina ollut huonojen rauta-arvojeni vuoksi rautainfuusiossa, eli sain rautaa suonensisäisesti, kun noista suun kautta otettavista ei oikein hyötyä tuntunut olevan. Tuopa nosti keskiviikkoiltana kuumeen, jonka vuoksi olin torstain ihan petipotilaana. Perjantaina alkoi taas elämä voittaa ja kahden kuumeettoman päivän jälkeen päädyin siihen, että mentiin sunnuntaina kisaamaan. Ihan 100% kunnossa en ehkä vielä ollut, mutta lähestulkoon kuitenkin. Kaikesta huolimatta hypäriltä HYL, mutta tosi hyvä sellainen, ilman omaa ihan tyhmää mokaa, eli tuon hypyn uusintaa, oltaisiin selvitty yhdellä vitosella ylimääräisine kiertelyineen. Dina oli tylsästä viikosta huolimatta kiltti, toisin kuin vähän pelkäsin neljännen päivän kisojen ekan radan perusteella. Ekana C-radan video. Kaikkien kolmen kuvauksesta, ja juttuseurasta, kiitos Tainalle.



Toisena B-radan video, jossa tuomarina toimi Sari Mikkilä. Rata oli kiva ja alun löysän ohjauksen tuloksena vitonen, mutta muuten tosi hyvä rata. Nopeekin vielä! Tuloksissa nopeus oli 4,2 m/s, mutta ilman tuota parin sekunnin kaartelua nopeus olisi ollut jopa yli 4,4 m/s. Ihan käsittämätön, ainakin kun vertaa, että elokuussa etenemät oli reilua 3 m/s.... On tässä syksyn aikana jotain tehty oikein :D



Viimeisenä sitten Räsäsen tuomaroima agirata, joka, noh... Katsokaa itse :D Dina vähän väsähti ja keinu ei napostellut, mitä ennen jäi pyörimään putken suullekin. Mut noi kepit! Miten se hakee sinne, niiin pätevä! Mutta siis HYL, ja vähän plääh-fiilis tuon lopun takia. Eipä sillä, varmaan mein ekat kolmen radan (siis yli kahden) kisat että eipä ihme. Ei oo niin hyvä kisakunto että jaksais asenteella vetää vielä kolme rataa. Ihan poikki on neiti ollut kahden radan kisojen jälkeenkin. Täällä oli vielä aikataulut niin, ettei kahden viimeisen radan välissä ehtinyt edes huilaamaan melkein yhtään, pidempi lepotauko olisi ehkä sopinut Dinalle. Pitänee vissiin nousta kolmosiin, joissa osallistujia on sen verran enemmän, että taukoja tulee väkisinkin :D



Siinähän ne sitten melkeinpä tältä vuodelta. Pienestä ne on kiinni aina välillä, mutta hylätyistäkin melkein kaikki on niin hyviä hylättyjä, ettei edes harmita. Ja kakkosissa on hyvä treenata tätä kisaamista, ei tässä mikään ihan mahdoton kiire kolmosiin ole, kun ei vielä kuitenkaan siellä pärjätä :D Ja koko ajan on kuitenkin kehitystä havaittavissa, se on tärkeintä, eikö? :)

Pienen pieni mahdollisuus on, että joulukuun puolivälissä voisi vielä suunnata Lietoon kisaamaan, mutta katsotaan nyt ainakin tuo toinen TopTeam-leiri ennen päätöstä. Tuo leiri on ensi viikonloppuna, ja sitä jo kovasti odotellaan

Luna-aksa etenee!

Mua naurattaa aina käyttää termiä Luna-agility, mutta siinä on jotain sellaista, että kyllä se vaatii ihan oman terminsä. Dinan kanssa yritetään tehdä ns. normaalia agilitya, mutta Lunan kanssa se vaan on Luna-aksaa :D Luna-agilitykin etenee! Sehän on se pääpointti, eikö vain?

Luna pääsi alkusyksystä kisaturistiksi ja Dinan seuraneidiksi Tamskin kisoihin

Kepit nyt on ihan omasta laiskuudesta kiinni, se projekti on yhä siis ihan alkutekijöissään. Alunperin idea oli opettaa Lunalle pujottelu 2+2-kepeillä, joiden kanssa saatiin Dinan kanssa kehitystä tosi nopeesti, mutta sillä nyt oli perusidea lähestulkoon hallussa, piti vain päästä aluksi käytetyistä verkoista enää eroon. Mutta, siis joo onnistumisia varmasti saisi, mutta Lunan kanssa tää tie olisi tosi pitkä. Varsinkin, kun tällä hetkellä autottomana treeniä olisi vain se kerran viikkoon. Aattelinkin, että kokeillaan nyt kujakeppejä, että päästäisiin ainakin alkuun paremmin. Tähän tarvii kaverin palkkausavuksi ainakin alkuun, mutta noin muuten yhden kokeilun perusteella luulisin, että kujakepit vois olla nyt ihan toimiva ratkaisu. Niiden kanssa koitetaan nyt hiljalleen edetä. Ensimmäisellä kokeilukerralla ihan vaan juoksutettiin Lunaa suoran keppikujan läpi. Tavoitteena taas rentous, ettei se arvo tai ihmettele tollasta juttua. Aika samaa tehtiin myös toisella kerralla, ehkä ihan pikkuisen oli kuja pidempi ja kapeampi, mutta ei merkittävästi. Hiljalleen aletaan sitten kaventamaan keppien välejä, kun alkaa näyttää hyvältä ja hakea leveään kujaan kivasti. Toistoja, toistoja ja palkkaa!

Keinu etenee! Nyt Luna uskaltautuu supermatalalle keinulle jo ihan itse, namin perässä tosin. Pieni liike alkaa olla jo ihan ok, eikä edes säpsyile pientä kolahdusta. Luna on aiemmin lähinnä saanut itse paukutella keinua, jotta tottuu ääneen. Nyt kun lokakuun alussa sain kerran Aleksinkin mukaan, niin saatiin Lunakin keinulle. Tämä alla videolla. Itse jännitän Aleksia enemmän, että sattuu jotain, ja tulee taas takapakkia, jonka varmasti Luna aistii. Keinutreeni Aleksin kanssa tekee ihan hyvää, sillä Aleksi ei tosiaan murehdi niin paljon kuin minä ja onhan noilla kahdella jotenkin erityinen suhdekin. Luna on vähän Aleksin koira :) Pari ihan rentoakin keinua on jo nähty, niitä nyt vaan lisää. Luna uskaltautui munkin kanssa tuolle supermatalalle keinulle tuon videoidun kerran jälkeen ja nyt vaan rentoutetaan sitä entisestään. Niin kauan pysytään supermatalassa, että saadaan reilusti rentoja toistoja, ehkä jopa pienen ratapätkän osana. Yhtään ei vaikeuteta niin pitkään, kuin meinaa epäröidä tai hyppiä pois puolivälistä. Pitää myös vielä selkeämmin ottaa lauta-käsky mukaan treeniin, sillä keinu-treenin jälkeen muiden kontaktien tekeminen muuttuu aina taas epävarmemmaksi. Kai se pientä herkkistä arveluttaa, että mikä este mikäkin nyt oikeasti olikaan... Eli toistoja ja toistoja tässäkin. Sellainen pieni kesällä vaivannut "tästä ei tule ikinä mitään"-epätoivo on nyt kuitenkin aika hyvin murentunut, ja uskon, että vielä joskus Lunankin kanssa päästään ihan virallisiin kisoihin asti :)



Puomi ja A-este ovat muuttuneet varmemmiksi, selkeästi Luna on huomannut, etteivät ne nyt niin kamalia sitten olleetkaan. Mutta kuten yllä mainittua, pitää yhä selkeämmin tuon käskyn avulla saada erottelua siihen, mikä este on kyseessä. Ja sitten pitäisi vielä pyrkiä olemaan itse sekoilematta sanoissaan...

Myös renkaalla on kehitystä havaittavissa. Siihen vaatii yhä tarkan ohjauksen itseltä, ei se sitä vahingossa tee vieläkään, mutta eteenpäin! Erilaiset renkaat toimii myös yhtä hyvin, se on tullut tamskilla eri kentillä treenatessa testattua.

Hypyt ja putket ovat aikalailla pysyneet ennallaan. Putkiin meneminen on kyllä kehittynyt koko ajan, eikä putken muodolla ole enää niin väliä (suora vai mutka). Niiden suhteen on nyt vuorossa itsenäisyyden treenaamista, jotta pystyisin lähettämään vähän kauempaa, eikä tarvitse saattaa ihan putken suulle yms. Sama hypyillä. Estefokusta siis. Samaa treeniä tehdään nyt Dinankin kanssa. Ohijuoksut eivät ole sallittujen listalla. Etenkään Lunalla :D

Asenne on ollut viime aikoina paremmin kohdillaan. Sellaista tosi turhauttavaa päin naamaa haukkumista ei treeneissä ole hetkeen ollut. Luna pitää pitää vaan hommissa koko ajan eikä jäädä jahkailemaan, palkita riittävästi sekä vaihdella vauhdikkaampien ja ajatustyötä vaativien juttujen välillä. Ihan perusjuttuja taas, mutta tiettyinä päivinä Lunan kohdalla nääkin korostuu. Siinä missä Dina on lähtenyt kyllästyttyään haistelemaan, Luna aloittaa päin naamaa haukkumisen tai ääliöinnin, eli tekee vaan jotain, esim kyttää kentän reunoilla kulkevia ihmisiä ja haukkuu kaikki, tai jotain muuta yhtä mieltä ylentävää. Helpommin tuota haukkumista tulee aina, kun pyytää Lunaa tarjoamaan jotain itse, tosin eipä se sinällään mikään ihme varmasti ole, kun ei se ole tarjoamiseen tottunut.

Ai niin, episkokemustakin alkaa kertyä! Marraskuun alussa oltiin ihan vaan Lunan kanssa treenimäisissä epiksissä Tamskin hallilla, tutussa paikassa siis. Osallistuttiin ns. mölliradalle, josta puuttuivat kepit, keinu ja puomi. Lunan suoritus alla videolla. Renkaasta oon ihan ylpeä, miten hyvin se sujui. Aan kiellon taas voi laittaa ihan mun piikkiin, sillä Luna kompuroi (tai jotain) sitä edeltävässä putkessa, jolloin ehdin liian aikaisin Aalle, ja jouduin pysähtymään... Olisi vaan pitänyt jäädä putken suulle odottelemaan paremmin ja mennä enemmän yhdessä Lunan kanssa. Luna teki hyvin! Ihan hirveesti se (vielä) on mun kädessä kiinni, mutta sanotaan tähänkin, että pikkuhiljaa :)



Tällaista nyt siis Lunan kanssa. Senkin kanssa treenilista on pitkä (niin kuin Dinallakin), mutta keskitytään nyt erityisesti keinuun ja keppeihin, joiden ohella tehdään sitten "vähän kaikkea". Kyllä tää tästä joskus, eikö vain? :D

Mainoskasvot

Alkusyksystä käytiin molempien neitien kanssa Nokian puolella heti eräänä maanantaiaamuna. Oli todella mielenkiintoista! Sekä itselle, että myös neideille, jotka kuvausten aikana saivat mahansa täyteen herkkuja. Kyseessä oli siis Jalo-tuotteiden petien kuvaukset. Postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä, vaan kokemuksia kuvauspäivästä. Kiitokseksi kuvauksista neidit saivat Jalo-tuotteen valikoimista itselleen pari petiä ja aktivointilelua. Omistajalle jäi käteen hyvä mieli ja ihania kuvia, joita alla. Kiitokset Jalo-tuotteelle, erityisesti Kirsille. :)

Näistä neideistä on kyllä moneksi. Vieraskoreuskin katosi nopeasti, sillä jo kohta kuvauspaikalle saapumisesta haukuttiin ulko-ovesta tulijat ja juostiin portaita ylös alas. :D Kamera taisi saada pari pusua, niin kuin kuvaajakin... Reippaita pikkutyyppejä, jotka saivat kehuja kuvaajaltakin.

Dinan kanssa on yksi jännä juttu tiedossa taas parin viikon kuluttua, mutta siitä lisää myöhemmin - pysykää kuulolla!