Anun rytmitystreeni - lauantai
Tästä ei nyt isommin ole kommentoitavaa. Muuta kuin että itsellä oli hiukan paska olo. Aamulla ensin oli Annen mentaalitreenit ja joku siellä jo sai vähän tunteet pintaan. Eikä se fiilis sitten ihan heti poistunut... Sitte Anun radassa oli vähän sellasia kohtia, etten ihan tiennyt miten ne olisi pitänyt tehdä ja jotenkin tuo itkuisuus + epävarmuus sai sitten pelkkää pahaa oloa suunnilleen aikaiseksi. Ei edes harmittanut se, että ei osattu jotain juttuja, itketti vaan. Ja sitte se itkeminen harmitti ja homma vaan paheni. Se ei tosiaan ollu ton tarkoitus. Mutta tosi nopeesti koottuna:- esteille lähetykset loppuun asti
- rytmitys - ole ajoissa - älä unohdu
- täytä työkalupakkia - opettele pari uutta ohjauskuviota
- ....ja opettele kokoamaan itsesi. Vaikka eipä näitä usein satu. Muutaman kerran vuodessa ja nekin yleensä yksin kotona väsyneenä.Joskus itkukin tekee ihan hyvää.
Hannan nollaratatreeni - lauantai
Tää oli hyvä! Tavoitteena tehdä nollarata. Oman vaikeusasteensa sai valita eri tasoisista vaihtoehdoista, jotka oli suunniteltu samalle ratapohjalle. Nollien tekemistähän pitää myös treenata. Kaiken muun ohella. Plussana vielä erikoisia häiriöitä kesken suorituksen, kuten hanskoja yllättävissä paikoissa, siivekkeen takana kykkivä "ratatyöntekijä", joka ei kerinnytkään täysin korjata "pudonnutta rimaa" ja näin edelleen.
Aluksi tosiaan Hanna kertoi ryhmälle nollien tekemisestä ja mikä siinä on tärkeää. Puhuttiin myös omasta Kuplasta, omista kilpailurutiineista, "nollakorusta" ja näin edelleen. Mitä se nollan tekeminen oikein vaatii, ja että aika usein se on omasta korvienvälistä kiinni. Tämän jälkeen jokainen valitsi itselleen sopivan haastavan radan vaihtoehdoista ja opetteli sen. Mä valitsin kakkosluokan tasoisen radan (piirustus yllä, ja laatijana siis Hanna Hyvärinen) Sitten mentiin yksitellen päätyseinän viereen seisomaan ja kerrottiin Hannalle, mitä aiotaan tehdä: mikä este oli minkäkin jälkeen ja mitä ohjausta aikoo käyttää. Tämä tuli mahdollisimman hyvin toteuttaa. Eräänlaista mielikuvatreeniä tämäkin. Ja omista valinnoista kiinnipitämistä - ei pidä alkaa epäröidä omia ratkaisujaan, jos kaveri meinaa tehdä ihan erilailla. Ja sitten lähdettiin tekemään nollaa. Ja tehtiin se. Ja tehtiin uudestaankin. Ja hitsi että oli hyvä fiilis. Ihana tsemppitreeni. Video alla. Kuulemma, Hannaa lainatakseni, osa ohjausvalinnoista oli hieman kökköjä, ja nyt jälkeenpäin katsoen omaankin silmään osuu pari kohtaa, jotka tekisin nyt jo pari kuukautta myöhemmin erilailla, mutta se ei treenin pääpointtiin, eli siihen nollan tekemiseen vaikuttaneet. Mietitään muissa treeneissä niitä sitten paremmin.
Omien nollien ja häiriöjuttujen jälkeen Hanna totesi, että nyt ne kaksi puuttuvaa nollaa kakkosista on jo tehty, nyt pitää vaan kisoista käydä hakemassa kuittaus kisakirjaan joistakin kisoista :D
...Ja mehän Dinan kanssa kiltteinä tyttöinä toteltiin. Tasan kaksi viikkoa myöhemmin käytiin TSAUlta Liedosta hakemassa ne kaksi mainittua (voitto)nollaa, joista oli puhe. Ja löydettiin siellä myös mein Kupla, jossa oli melko siistiä. Aika huikeeta! Näistä kisoista olikin jo oma tekstinsä aiemmin.
Tästä treenistä napattiin mukaan ainakin toi huippufiilis, ajatukset Kuplasta ja se, että me osataan tehdä nollia, me halutaan tehdä nollia. Eiksjeh? Niin ja lisää häiriötreeniä, erityisesti kepeille ja keinulle, ja vähän kaikkialle muuallekin.
Hannan kertomana treenistä löytyy tietoa myös Sagin blogista (klik).
Tiian lämpän jälkeen tehtävä kellotustreeni - sunnuntai
Tää kellotustreeni oli meille vähän paha nakki. Kun ei tosiaan tätä taustaa ja kokemusta ole koiralla eikä mulla enempää, niin haastavinta oli saada edes suunnilleen vertailukelpoisia tuloksia. Eikä tehty edes kaikkia variaatioita mitä piti, tai ihan täysi mahdottomuuskin se olisi ollut, kun yhdessä kohtaa yhtenä ohjausvaihtoehtona oli saksalainen, eikä kumpikaan osata sitä - vielä. (Tämä työn alla nyt just helmikuun alussa) Jotain kuitenkin saatiin irti, ja yhdestä yksityiskohdasta mä yllätyin. Luulin ehdottomasti, että Dinalle nopeampi olisi pyöräyttää kakkosesteellä siivekkeen ympäri, kuin ottaa kauemman siivekkeen kautta, mutta suoremmalla linjalla. Se pyöräytys oli lopulta kuitenkin hitaampi, ei paljoa, mutta selkeästi kuitenkin. Ja sama molempiin suuntiin. Kuvassa siis eri värit. Ja yllä oleva siis niin, että aina kakkosesteellä tuo ohjaus vaihteli ja kolmonen pysyi silloin samanlaisena (kuva yllä).
Sennin kontakti/keppi-treeni
Tähän treeniin sai itse miettiä jonkin oman ongelmakohdan tai esteen, johon kaipasi apua tai vinkkejä jatkoon. Itse valitsin kepit ja lisäksi mietittiin, mitä tuolle meidän puomisuoritukselle olisi järkevin tehdä jatkossa.Kepeille kaipasin lisää itsenäisyyttä ja häiriönsietoa, pois siis suorituksen riippuvuus mun liikkeestä ja etupalkasta, koska etupalkalla sujuu niin himputinhyvin, olin mä missä tahansa tai tein melkein mitä vaan, mutta sitten ilman... Noh, jos ei mun liike ollut mukana, niin ei paljon mitään. Iski epävarmuus, että pitikö nyt vai eikö pitänyt. Mun keppivihje on ollut hyvin yksinkertainen ja selkeä "kepit". Nyt tarttis ensin etupalkan kanssa ottaa ääntä, kannustusta, tsemppiä mukaan, vaikka ihan kuudella kepilläkin, sillä nyt mun äänestä (ke-ke-ke-ke...!!) tuli ihan uusi häiriö. Sitten sen jälkeen palkkausta erisuunnista, mun kädestä, jne. Sitten hiljaksiin liikettä myös pois ja tsemppiä pujotteluun sillä äänellä. Nää on ollu tähän asti työn alla, mutta nyt pidetään juoksujen vuoksi hiukan kepittelytaukoa, kun viime juoksujen aikaan Dina tuntui vetävän herkemmin jumiin, eikä nyt mitään ylimääräisiä jumeja kaivata. Tähän astisista tuloksista joskus myöhemmin.
Puomista taas: Senni oli tänhetkisen perussuorituksen näytettyäni ja tilannetta vähän selitettyäni aika vahvasti sillä linjalla, että mein taustalla juoksarit olis jatkossa se suunta. Tää ei kuitenkaan ole nyt ihan prioriteettilistan kärjessä. Ja onhan tää aika hyvin toiminut tähän astikin, että niitä ensimmäisiä puomin kontaktivitosia odotellessa... Tai ilmankin pärjättäis toki :D Että nyt toistaiseksi mennään tällä, ja sitten jos tuntuu, että muut treenattavat loppuu kesken (?), niin keskitytään sitten tuohon, tai jos ylipäätään näyttää, että nykyinen muuttuu huonommaksi. Dinahan on siis periaattessa opetettu pysähtymään puomin alastulolla, mutta en oo jaksanut sitä koskaan niin paljoa työstää, että se ilman namialustaa, namia yms oikeesti pysähtyis. Että sanotaan nyt, että sitä on pikemminkin palkattu alastulon alapäässä, kuin opetettu pysähtymään... Kisoissa en tota pysähdystä ole edes yrittänyt vaatia. Enemmän, tai oikeestaan vähemmän, koitan liikkeelläkään siihen vaikuttaa enää. Tuntuu, että Dinalla se fokus aika hyvin pysyy siellä alhaalla ja se nätisti juoksee alastulon ihan alas asti, reippaasti. Treeneissä palkkaan sitä satunnaisesti vieläkin sieltä alastulolta. Pysähdykset on siinäkin mielessä meille hiukan nounou, koska en todellakaan halua Dinan alkavan sitten taas hidastellakaan epävarmuuttaan puomilla, mihin se ihan varmasti menee, jos alan nyt yhtäkkiä vaatia jotain, mitä se ei tosiaan osaa. En koe itsekään olevani niin taitava kouluttaja, että pystyisin siinä pitämään kriteerin tarpeeksi tarkkana, etten sitten taas palkkaamalla vähän vääristä paikoista ruokkisi sitä epävarmuutta, mikä alkaa aika hyvin olla kitketty pois.
Tämmösiä agitreenejä tehtiin siis marraskuun lopussa. Vielä olisi yksi pieni postaus tulossa 2. leiriin liittyen. Siinä aiheena leirin teoriatunnit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti